Koekaniinina

Jenni on menossa viikonloppuna kouluttamaan agilitya ja oli tehnyt tätä varten uuden treeniradan. Me päästiin koeajamaan rata. Siistiä! Mukana treeneissä oli Piia Lilon ja Sylvesterin kanssa, Jenni Konnan ja Looxin kanssa ja minä Mimmin kanssa.

Kuva: Kati Kuuttila

Alkua yritin ottaa alkua ihmisnuolella, mutta valui väkisin. Jonkin mittapuun mukaan se ei ehkä valunut, mutta Mimmi the superkääntyjäksi se valui :-D. Jostain syystä onnistun tuon tekemään kisoissa tosi tiukasti, mutta en sitten treeneissä. Sain sen paremmaksi, mutta en täydelliseksi. Annoin kuitenkin olla...

Kepeissä oli paha avokulma. Mitähän se nyt olisi ollut asteissa? Oiskohan ollut jotain 150 astetta. No... kuitenkin enemmän kuin 135 ja vähemmän kuin 180 :-D. Tässä hätäilin kun ohjasin sisäpuolelta. En malttanut pitää kroppaa aloituksen suuntaan vaan käännyin liian aikaisin jo keppien loppua kohden. Onneksi sain tuosta palautteen, koska luulin ohjaavani tarpeeksi kauan. Kun tuo mun ennakointi saatiin kuntoon niin Mimmi haki hienosti pujottelun. Toisella kerralla tämä otettiin vetämällä ja se onnistui joka kerralla oikein, ihan uskomatonta :-O. Se on meillä ollut se vaikeampi juttu.

Parit backlapit sai myös tehdä radalla. Ne onnistui hienosti. Mä en kyllä niitä ihan oikeaoppisesti tee, vaan jotenkin poispäinkäännöksenä hypyn takaa, mutta toimii meillä noin oikein hyvin. Pakkovalssi-jaakotukset, saksalaiset, niisto-sokkarit ja poispäinkäännökset toimi kaikki ihan älyttömän hienosti. Vähänkö Mimmistä on tullut taitava!!

Pakko kyllä sanoa, että vähän pienen treenimäärän takia on yhteinen rytmi hukassa. Ensimmäisellä pätkällä tökki melkein kaikki, mutta lopulta saatiin askeleet sopimaan. Toisella pätkällä menikin jo paljon paljon paremmin ja lopulta tehtiin rata (24 estettä) vielä nollana läpi. Olipas mahtava fiilis!

Sain mennä myös Konnan kanssa tuon jälkimmäisen pätkän. Ei kyllä mennyt yhtään putkeen, mutta kivaa oli :-D. Tai, menihän se putkeen montakin kertaa kun ei olisi pitänyt mennä. Mä en osannut mitään tehdä sen kanssa oikein. Mentiin miljoona ylimääräistä estettä kun en viitsinyt keskeyttää oman huonon ohjauksen takia. Hitsit, että se on hauska koira! Tultiin siihen tulokseen, että mulla on liikaa kaikenmaailman liikettä, nykimistä käden heilutuksia sun muita, joita Konna lähti lukemaan. Jenni ohjaa hirmu paljon rauhallisemmin kuin minä. Mutta kivaa oli, kiitos Jenni lainasta :-)

Huomenna töiden jälkeen suuntaan kulkuni taas Sipooseen Anjan hoiviin :-). Torstaina töiden puolesta koulutusta ja perjantaina menen treenaamaan kun kerran on vapaapäivä. Lauantaina ehkä käydään myös jossain päin treenaamassa. Onpas mukava saada Gimmalle treenejä alle ennen Hyvinkään kisoja.

Hyvinkään kisoista kun tuli puhe niin peruin Mimmin osallistumisen. Järjestäjillä oli tullut virhearviointi kun olivat anoneet kisat yksipäiväisinä ja joka luokalle kaksi starttia. Alkuperäinen aikatauluarvio päivälle oli, että ensimmäinen startti olisi klo 6:00 ja viimeinen klo 23:15 :-O. Samassa tuli tieto, että saa perua molemmat startit aikataulullisista syistä ja saa rahat takaisin, joten päädyin perumaan Mimmin startit. Sen kisat olisi ollut ohi vasta joskus kasin ja ysin välillä ja siitä vielä olisi pitänyt kotiin ajaa... Ei kiitos. Nyt kun kisaan vain Gimman kanssa niin pääsen lähtemään jo kuuden maissa. Se on jo ihan kohtuullinen aika.

Pimpula Pompula tänään 12 vee

Niin vaan aika kiitää ja Pimu täytti tänään 12 vuotta. Ihan uskomatonta, että se on jo noin vanha! Mun rakas mummeli <3. Voi olla, että mä katson vähän väritettyjen lasien läpi, mutta mun mielestä se ei vanhalta vaikuta vielä lainkaan. Kuulo sillä on kyllä mennyt lähes kokonaan, mutta muuten on ihan pirteä. Sydämen läppävika ei ole edelleenkään pahentunut niin, että tarvitsisi lääkitystä.

Kuulo on sen verran tehnyt tepposia, että se on nyt viime aikoina ollut mulla valjaissa ja flexin päässä ettei jää kelkan alle... Yhtenä päivänä nimittäin tuli epävirallisella kelkkareitillä kelkka meitä vastaan. Näin ja kuulin sen jo hyvissä ajoin ja pyysin koirat reunaan odottamaan. Mimmi ja Gimma tuli heti, mutta Pimu jämähti keskelle kelkkareittiä... Ei tullut vaikka kuinka huidoin (olen jo pidemmän aikaa pyytänyt sitä luo käsimerkillä), vaan seistä jökötti keskellä reittiä. Tässä vaiheessa mulle tuli jo pienen pieni paniikki päälle ja aloin kunnolla huutaa, jos se sitten kuulisi. Luulen, että jotain kuuli, mutta ei tajunnut mitä ja jatkoi seisoskelua. Onneksi kelkka tuli sen verran hitaasti, että ehdin vielä hakea Pimun sen tieltä pois. Tämän episodin jälkeen päätin, että jatkossa noilla kelkan kulkureiteillä Pimu kulkee flexissä ja ainoastaan metsäpoluilla se saa kulkea vapaana. Yllätys on ollut se, että flexin päässä Pimu kävelee paljon reippaammin kuin vapaana ollessaan :-)

Pimu lähti viettämään syntymäpäiviään Harrin kanssa Jalasjärven mummulaan. Siellä sillä on taas kunnon täyshoito tiedossa :-D

Minä yllytyshullu ilmoitin Mimmin ja Gimman Tampereen 7.2. kisoihin...

Treeniä Oreniuksen hallilla ja vähän Tuijankin

Kun kerran sunnuntaina ei päässyt Gimman kanssa kisoihin suuntasimme treenaamaan Oreniuksien hallille kun siellä oli vapaata aikaa. Ja mikä mukavinta, Gimma pääsi myös treenaamaan :-). Joku oli muuttanut siellä valmiina olleen radan, joten jouduimme rakennuspuuhiin. Juha teki alun ja Anja ja minä rakennettiin kisojen keinun jälkeinen kohta kun haluttiin kokeilla sitä eri tavoilla. Radasta tuli ihan mukava.

Menin ensin Gimman kanssa. En jaksa rataa piirtää, joten selittelen vain jotain matkan varrelta. Putkelta vauhdilla hypylle, jolla tein niisto-sokkarin ja tämä onnistui yllättäen tosi hyvin. Keppien n. 90 asteen kiertokulma onnistui kun en lähettänyt ihan itsekseen alkua hakemaan, vaan autoin vähän liikkeellä. Keinun jälkeen kokeilin takaakierto-päällejuoksua ja siitä työntöä b-osalle (Mian jälkimmäinen rata lauantaina) eikä tässä ollut yllättäen mitään ongelmaa. Koitin myös niin kuin vein Mimmin kisoissa eli pakkovalssi, niisto-sokkari ja takaakierto-niisto. Ei ihan yhtä putkeen tämä mennyt kun mä taas onnistuin hätäilemään. Kokeilin sitten anjatuksella (sori Anja, mutta oli ihan pakko laittaa) ja sillä kyllä Gimma toimi hyvin, tuli ihan älyttömän pienillä teillä. Tässä ohjaus pysyy koko ajan päällä, vaikka itse peruutteleekin jo seuraavaa estettä kohden. Noita mun pitää kyllä harjoitella enemmän! Olipas antoisat treenit Gimmaa ajatellen, kiitos Anja :-))

Mimmin kanssa kokeilin myös keinun jälkeistä elämää niin kuin olin ensin ajatellut kisoissa, eli takaakierto-päällejuoksu ja työntö seuraavalle hypylle. Ei mitään ongelmaa kun vaan luotti takaakiertoon tarpeeksi. Kiva oli huomata, että mun mielikuva tuosta olikin väärä :-)

Maanantaina mentiin käymään Tuijan hallilla. En ottanut omia koiria ollenkaan mukaan. Mimmi oli kahtena päivänä peräkkäin liidellyt ja Gimmaa ei juoksun takia hallille saanut viedä. Jonna otti molemmat koiransa mukaan ja mä sain treenata Decolla. Olipas mukavaa :-). Deco meni lujempaa kuin Gimma, mutta selvästi oli havaittavissa samoja piirteitä, lähinnä viime hetken kiellot hypyillä. Selvä sukuvika siis ;-). Halli oli ihan mahtava, lämmin ja puhdas. Voi kun tuommoinen olisi täälläkin päin käytettävissä. Pitää vissiin laittaa taas lottoanomus eteenpäin...

Tiistain ja keskiviikon oli töiden puolesta koulutuksessa ja keskiviikon koulutuksen jälkeen lähdin ajamaan kotiin. Anja toi koirat mulle koulutuspaikalle Helsinkiin niin ei tarvinnut kiertää Sipoon kautta. Kiltisti tehty ja säästin ajoaikaa varmaan tunnin verran. Kiitos Anja jälleen täyshoidosta ja pian taas nähdään, toivottavasti :-)

Kirkkiksen kisat

Perjantaina menin aikaisemmin töihin, että pääsen vähän aiemmin ajelemaan kohti Sipoota. Kun tulin töistä kotiin ja päästin koirat pihalle pissalle niin huomasin, että Gimman juoksu oli alkanut. Uskon, että se on ollut jo jonkin aikaa koska niin selkeästi oli verta pissan mukana. Ei kai ihan alussa vielä noin käy? Olen kyllä kytännyt sitä jo vuoden vaihteesta lähtien ja alkuviikosta olin jo huomaavinani karvoissa jotain ja kun menin tarkistamaan tarkemmin niin tyttö oli jo ehtinyt pestä värkkinsä. Mimmi on ollut erityisen kiinnostunut Gimman takapäästä, joten sekin puoltaisi aiemmin alkamista. Elän nyt siinä toivossa, että juoksu on jo tovin ollut ja ilmoitin Hyvinkäälle kisoihin 31.1. Jos näin ei olekaan niin sitten ilmoittautuminen perutaan jälleen...

Lauantaina Mimmin kisat alkoivat klo 10:00. Onneksi oli sen verran vähän osallistujia, että pystyivät aloittamaan järkevään aikaan :-). Keli oli hieman tihkusateinen, vaikka pakkasta oli muutama aste. Kuitenkin ihan hyvä sää lämmittämättömän hallin kisoja ajatellen. Tuomarina kisoissa oli Mia Laamanen ja tämän näköinen oli ensimmäinen rata. Jollain tasolla odotin vähän enemmän vääntöä radalle, mutta ihan kiva tämäkin oli. Kepit oli mielestäni radalla vähän enemmän vielä puomin suuntaan, joten kulma oli oikein haastava meille. Lisäksi vetäminen kepeille oli tehty hankalaksi koska muuri oli siinä tiellä.

3-hypyn otin takaakierto-valssilla ja se onnistui kyllä hyvin. Sokkarilla putkelta ja siitä vedolla kepeille. Tässä kohden mulla tuli arviointivirhe. En laskenut, että Mimmi ampuu putkesta väärään suuntaan (eli tulee suoraan ulos, ihme...), jolloin jouduin korjaamaan hyppylinjaa seuraavalle esteelle sillä seurauksella, että keppikulmasta tuli entistä vaikeampi ja siinähän se virhe sitten tuli. Sain kyllä hyvin vedetyksi oikeaan linjaan, mutta sitten huitaisin jotain ja Mimmi meni kakkosväliin sisään. Jatko oli ihan hyvä. Kepeiltä valssilla aa:lle, varmistus, että hyppää seuraavan hypyn oikeaan suuntaan, enkä laita sitä takaakiertoon. B-osalle tein pakkovalssin ja c-osalle viskileikkauksen ja siitä keinulle. 11-12 välissä puolivalssi ja vähän myöhässä työntö 12:lle, kuitenkin onnistuen. Siitä puomille ja tässä kohden vähän jännitti miten tyttö ottaa kontaktin. Ja mitä tekee ihanainen Mimmi, se pysähtyy kontaktin loppuun ja odottaa lupaa tulla pois!! Mä olin ihan fiiliksissä tästä! Siitä vielä takaakierto-niisto ja viimeinen hyppy. Olo kuin voittajalla maalissa tuon kontaktin takia :-)))

Jälkimmäinen rata oli mun mielestä jotenkin mukavampi. Keinun jälkeinen elämä varsinkin aiheutti hieman päänvaivaa kun estevälit oli jotenkin tosi väljät, meinasi tulla pitkiä vientejä. Ensin mallailin, että keinulta vaan koira a-osan takaakiertoon ja siihen päällejuoksu ja työntö seuraavalle esteelle. Tämä ei mielikuvissa onnistunut millään vaan näin kuinka Mimmi painelee mun nenän edestä c-osalle kun en ehdi näyttämään b-osaa. Hylkäsin siis tuon ajatuksen ja teinkin seuraavaa: a-osalle pakkovalssi, b-osalle niisto-sokkari ja c- osalle takaakierto-niisto ja itse menin aa:n vasenta puolta. Tämä toimi melkein :-D. Pakkovalssi oli tosi hyvä, mutta seuraavassa kohdassa tökkäs kun hätäilin niistossa. Mimmi oli jo menossa b-osalle ihan oikein kun stoppasi ja meinasi tulla pois väärälle puolelle estettä. Laitoin jalan eteen (heh), ettei pääse sinne ja ohjasin uudelleen ja nyt onnistui. Ilmeisesti olin niin hyvin tuomarin edessä, että hän ei nähnyt mitä tapahtui kun ei antanut tuosta hyllyä (kielto sarjalla, enkä korjannut a-osalta asti). Jatkoin rataa luullen, että on hylly ja päätin keskittyä vain puomiin.

Jatkossa ei ollut mitään kummallista. Puomia ennen en saanut Mimmiä välistävetoon, joten hyppäsi 17:n väärään suuntaan. Tässä vaiheessa näin tuomarin näyttävän hylätyn merkkiä. Whaat?? Nyt vasta!! Ei näköjään saisi ikinä itse arvostella eikä varsinkaan luovuttaa kesken kaiken. No, ei se mitään, puomi kuitenkin edelleen täydellinen. Mitä on tapahtunut tauon aikana kun se on noin hyvä?? En kuitenkaan valita, vaan fiilistelen tällä ainakin seuraaviin kisoihin saakka :-)

Ihan ruosteessa!

Tehtiin treeneissä yksi Mia Laamasen rata kun hän on ensi viikonlopun kisoissa tuomarina. Tehtiin vain pussille saakka niin mahtui oikeilla etäisyyksillä ja kulmilla esteet. Koirat olivat onnessaan kun pääsivät treeneihin. Niin oli myös ohjaaja, mutta samalla niin pihalla kaikesta :-D. Kiva yllätys oli, että kasvihuoneen mittari näytti vain -6 astetta kun ulkona oli -12 :-)

Menin ensin Mimmin kanssa. Otin 3- ja 4-hypyn päällejuoksuna ja siitä lähetys puomille ja leikkaus takana. Mimmin kontakti oli tosi hyvä! 6-hyppyllä Mimmi meni väkisin hypyn taakse, mutta puolivalssilla sekin sitten onnistui. Kyllä se vaan näyttää nyt siltä, että Mimmi ei enää tulekaan oletusarvoisesti mun lähelle, vaan mun pitää sitä ihan oikeasti ohjata. Apua :-O. 7-hypyn vein twistillä ja leikkasin keppien vasemmalle puolelle. Yritin juosta kepeillä ohi ja saada 9-hypyn taakse ja siihen päällejuoksun ja twistin sekoituksen. En ihan onnistunut ekalla enkä tokallakaan kerralla kun olin niin myöhässä koko ajan. Rytmitys ihan hukassa. Mutta kun sain oman liikkeen kohdilleen niin onnistuihan se lopulta. Keinu Mimmulilla oli tosi hyvä, ei meinannutkaan lähteä ilman lupaa :-)

Keppien jälkeisen kohdan koitin myös niin, että menin keppien oikeaa puolta, otin sokkarilla Mimmin oikealle puolelle ja tein pakkovalssin 9:llä leikkauksen 10:llä. Hyvin näytti näinkin onnistuvan. Huono puoli tuossa oli se, että en nähnyt pujotteliko loppuun saakka kun olin yksin treenaamassa. Uskon kuitenkin, että teki sen ihan oikein.

Gimman kanssa samat kuviot. 3-hypyn päällejuoksu oli hyvä, mutta 4-hypyllä en uskaltanut heti liikkua tarpeeksi edelle, joten kääntyi liikaa mua kohden, josta en millään saanut puomille vaan haki radan reunalla olevaa ylimääräistä putkea. Kun hoksasin, että ongelma on mun liikkuminen niin homma meni tosi nätisti. Puomia otin nyt kokonaisena kun kisat on tulossa. Lähti tosi hyvällä vauhdilla kiipeämään, mutta alastulolla hidastaa. Käskytin koko ajan kiipee-kiipee niin meni ihan kohtuullista vauhtia alas asti ja odotti lupaa sieltä poistumiseen. Tarjosi jopa nenäkosketusta kun pidin muutaman sekunnin kontaktilla.

6-hypyllä myös Gimman kanssa ongelmia. Se ei kuitenkaan hakeutunut ulkopuolelle vaan tuli oikealle puolelle, mutta meni ohi. En osannut selkeästi kertoa mitä siltä halusin. Pienen pähkäilyn jälkeen tämäkin onnistui. 7-hyppy twistillä, lähetys pujotteluun ja leikkaus takana ja jäljessä kuin Aku Ankka 9-hypyn taakse ohjauksessa :-D. Gimma pujottelee niin paljon lujempaa kuin Mimmi, että mä sain todella pinkoa, että ehdin ohjaamaan sen hypyn taakse. Sen kun onnistuin tekemään niin jatko oli hyvä. Keinulle meni aika kovalla vauhdilla, mutta osasi itse hidastaa vauhdin, ettei tullut lentokeinua :-). Pussi oli hyvä, vaikka se ei kovin tuttu este olekaan.

Keppien jälkeisen kohdan koitin myös toisin. Menin keppien oikeaa puolta, otin vähän etumatkaa ja valssilla kepeiltä pois ja pakkovalssilla 9-hyppy. Jostain syystä en Gimman kanssa uskaltanut ottaa kepeiltä sokkarilla. En tiedä miksi kun se taitaa olla jo varmempi pujottelija kuin Mimmi. Tuolla tavalla sain kuitenkin myös onnistumaan eikä itselle tullut niin kiire ohjauksen kanssa.

Lopuksi molempien kanssa vielä toisenlaista kuviota, johon sai laitetuksi mm. sivuttaisirtoamisen puomilta, jaakotuksen, leikkauksen ja niisto-sokkarin. Lisäksi tässä pätkässä oli putkelta pöydälle meno.

Mimmi meni pöydälle hienosti, vähän hirvitti kun se heilui. Tyhmä minä kun en sitä tarkistanut, mutta oletin ilman muuta sen olevan tukevasti edellisten treenaajien jäljiltä. Otin uusiksi eikä Mimmi halunnut mennä pöydälle ollenkaan. Sain kuin sainkin sen sinne ja heti kehuin ja lelu lensi. Seuraava pöytä oli jo parempi ja sitten mentiin taas kuten ennenkin, huh. Kontaktilta sivuttaisirtoaminen onnistui hienosti, samaten kaikki muutkin jutut. Lopuksi vielä erikseen pelkkää kontaktia ja siellä pysymistä. Lähti ekalla nykäisyllä pois. Uudelleen ja nyt kesti nykimiset. Tein muutaman kerran myös niin, että lelu edessä ja minä peruutin Mimmin taakse ja vapautin kun katsoi eteenpäin.

Gimmalla onnistui myös puomilta sivuttaisirtoaminen. Jaakotukset sun muut onnistuivat myös hienosti. Pöytä vähän hirvitti kun eipä me sitä olla vissiin maksikorkeudella treenattu kertaakaan. Yksissä kisoissa se on sellaisen päällä käynyt ja omassa pihassa on otettu vain minipöytää. Hyvin se kuitenkin pöydän löysi ja pysyikin siellä. Hidastin vauhtia suhinalla kun Gimma tuli putkesta. Kun näytti tajuavan pöydän noin hyvin niin kokeilin myös hidastamatta ja vähän vedättämällä ja ihan täydellinen pöytä näinkin :-)

Myös Gimmalla lopuksi kontaktilla häiriön kestoa. Sivusta kontaktille ja nykäisy, ei kestänyt vaan tuli pois. Uusiksi ja onnistui. Näitä pitäisi kyllä muistaa molempien kanssa tehdä aina välillä.

Musta tuntuu, että viikonlopun kisoista ei kovin hyvää tulostasoa ole odotettavissa :-D. Mutta ei se mitään, mennään silti nauttimaan yhdessä tekemisestä ja katsotaan mitä tulosta se tuo tullessaan :-)

Vihdoinkin kunnon lenkkeilyä!

Torstaina oli vielä kova pakkanen, jolloin kävinkin ihan pikku lenkin vain läheisellä kelkkareitillä. Testasin samalla Pimulle ostamiani tossuja, jotka olivatkin vallan mainiot. Ei ollut mummelilla yhtään kylmä tassuihin :-). Mimmiä kyllä paleli, joten en tiedä pitäiskö sille hommata samanlaiset. Hyvin pysyi tossut jaloissa ainakin ei-lumisella pohjalla.

Perjantaina ilma lauhtui ja kävinkin heti kunnon lenkillä. Kyllä koirista näki, että olivat sitä jo kaivanneet! Lauantaina vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä avaamaan meidän pidempää lenkkipolkua Mimmin ja Gimman kanssa. Olen sitä koko ajan lykännyt ja lykännyt kun etukäteen jo pelkäsin lenkin raskautta. Aikaa menikin tavalliseen kesäkeliin verrattuna puoli tuntia kauemman. Olin ihan puhki! Gimmasta ei huomannut mitään väsymisen merkkejä. Siellä se paineli edes takas hangessa kuin joku pupujussi :-D. Mimmi yritti seurata Gimman jälkiä, mutta ei oikein onnistunut kun on sen verran pidempi loikka isommalla. Mimmi tyytyikin kohtaloon ja tuli mun perässä. Mimmin takia jouduin "hiihtämään" eteenpäin, että sille jää edes jonkinlainen ura lumeen, missä kulkea. Hyvin pienikin vaan jaksoi, vaikka välillä se joutui tekemään kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin. Tuo hiihtäminen vei mun omat voimat ihan totaalisesti.

Sunnuntaina kävin Kirsin ja Pamin kanssa lenkillä. Kirsi on muuttanut lähistölle ja lupasin hänelle näyttää lenkkipolkuja tuolta metsästä. Mulla oli vain Gimma mukana kun Pimu ei olisi jaksanut tarpoa lumessa ja Mimmi ois saattanut leikkiä hengellään ison suursnautserinartun kanssa... Alkumatkasta pidettiin koiria kiinni, mutta jo hetken päästä päästettiin ne irti kun eivät ainakaan remmissä näyttäneet kyräilevän toisiaan. Tosi hyvin meni koko lenkki. Gimma vaan olisi halunnut juosta kilpaa koko ajan, Pami oli tästä vähän eri mieltä. Sille riitti alkulenkin hömpötys. Meillä meni lenkillä kaiken kaikkiaan 2,5 tuntia :-O. Mulla oli tarkoitus kotiin päästyäni lähteä samantien pikku koirien kanssa lenkille. Joo, en lähtenyt vaan rojahdin sohvalle lepäämään :-D. Sen verran mukavaa oli kimppalenkkeily, että sovimme tekevämme näin uudelleenkin :-). Tuli ihan vanhat ajat mieleen kun aikoinaan lenkkeiltiin paljonkin yhdessä. Kirsi asui silloin Ristinummella ja minä Teeriniemellä. Puolessa välissä aina kohdattiin ja siitä jatkettiin yhdessä matkaa. Koirat vaan oli erit silloin.

Mun karppaus jatkuu hyvin! En ole yhtään kaivannut leipää enkä yllättäen myöskään pastaa. Olen syönyt sellaisia ruokia, mitä en olisi koskaan kuvitellut saavani kurkusta alas, kuten kaalilaatikkoa ja broileri-parsakaalivuokaa. Näköjään kaikki maistuu hyvältä kun ne kyllästää kermalla ja antaa muhia uunissa kauan aikaa :-). Paino ei ole juurikaan muuttunut, ehkä kilon verran tippunut. Tuo painon tippuminen ei tässä kuitenkaan ole se pääasia vaan hyvä olo ja sen olen kyllä saavuttanut. Vatsa ei ole turvonnut pallo eikä väsytä koko ajan. Ihan mahtava olo!

Tämä saattaa olla ihan sattumaa eikä ollenkaan karppauksesta johtuvaa, mutta huomasin ehkä noin viikko sitten, että mun polvet eivät ole enää kipeät! Ne on olleet jo pitkän aikaa huonossa kunnossa ja varsinkin rappusten meno alaspäin on sattunut polviin, enemmän vasempaan. Töissä tapaan käydä aulasta hakemassa kahvit (töissä 3. kerroksessa) ja menen rappusia pitkin, että päivän aikana saan edes vähän liikuntaa ja tässä yhteydessä tuli yhtäkkinen oivallus "mulla ei satu polviin ollenkaan!!". Myöskään polvien koukussa pitäminen ei enää aiheuta tuskia polviin. Voisikohan tämä oikeasti johtua karppauksesta? Ehkä mun aikaisempi muka terveellinen kevyt-sitä-kevyt-tätä-ruokavalio ei voidellut mun niveliä tarpeeksi ja nyt kun syön kunnon rasvaa niin niveletkin voi paremmin. En kyllä osaa sanoa, mutta outo sattuma kuitenkin.

Huomenna pitkästä aikaa agilitytreenihin!!

Lunta ja pakkasta

Lunta tulee enemmän kuin laki sallii. Joka päivä saa talloa polut auki. En mitenkään ole ehtinyt kaikkia polkuja edes pitää auki. Eikä tuolla metsässä näytä olevan paljon apulaisiakaan tähän hommaan :-P. Lyhyemmät pätkät olivat hetki sitten vielä kohtuullisessa kunnossa, mutta nyt nekin on aika ummessa. Tuli muutama päivä sitten tuiskuttaen puuterilunta, joka ei edes kunnolla tamppaannu, väistää vain jalan alta ja palaa takaisin omalle paikalleen. Ärsyttävää!! Mutta maisemat on kyllä tosi kauniit ja pitkästä aikaa ollaan saatu kunnon talvi, joten ei saisi valittaa. Mutta...

Pakkasta on pitänyt myös sen verran, että ei treeneissä ole viitsinyt käydä. Tänäänkin aamulla mittari näytti -25°C, hrrr!! Harmittaa kovasti kun tää aika olisi juuri sopiva ongelmakohtien treenaamiseen. Musta on tullut vissiin vanhemmiten kovin kylmänarka kun ei nappaa treenit ollenkaan, jos mittari menee alle -10 asteen... Yritän uskotella itselleni, että tauko tekee hyvää sekä koirille että mulle...

Eilen lähdin koirien kanssa aukomaan mun aamulenkkiä auki. Päätin mennä sen edes takas, että varmasti saataisiin polku aikaiseksi. Reitti menee sellaisen aukean läpi ja puuterilunta oli kerääntynyt aika lailla. Pimun ja Mimmin jouduin viemään takaisin kotiin jo 100 metrin jälkeen. Pimulla oli kylmä ja Mimmiä ei vaan huvittanut hypellä lumessa, vaikka tässä kohden sitä ei vielä edes kovin paljon ollut, kuitenkin Mimmin korkeuden verran. Jatkoin matkaa pelkästään Gimman kanssa.

Kun pääsin tuolta meidän pääpolulta siihen kohtaan, josta erkanee mun aamulenkki niin meinasin samantien kääntyä takaisin ja luovuttaa, sen verran umpinainen oli meidän reitti :-D. Päättäväisesti lähdin kuitenkin tarpomaan sitä auki, Gimma edellä. Taisi sillekin välillä tulla uskonpuute kun kokonaiset 10 metriä kulki mun perässä, sitten taas kirmasi eteen loikkimaan. Välillä pisti maate lumen keskelle kun taisi silläkin tuo touhu ottaa voimille. Lunta oli polven korkeudelle ja välillä jopa puoleen reiteen eli sitä oli paljon! Niin vaan me jaksettiin pätkä mennä edes takas ja kun katsoin sen jälkeen aikaansaannosta niin eipä siitä häävi polku tullut. Pikku koirat ei missään nimessä siellä vielä voi kulkea kun edelleen uppoavat liian syvälle. Puuterilumi nääs valui hienosti mun jalanjälkiin :-P

Tässä lenkiltä muutama huonolaatuinen kännykällä otettu kuva. Lumen määrä ehkä tuosta kuitenkin käy ilmi. Gimman säkäkorkeus on n. 50 cm.

Olen odotellut, että Gimman juoksu olisi alkanut nyt vuoden vaihteessa, mutta ei vielä näy. Olen jatkuvasti käynyt kurkkimassa hännän alle, mutta ei siellä mun silmään mitään muutosta näy. Tästä rohkaistuneena ilmoitin koirat Kirkkiksen kisoihin 16.-17.1. Siellä on lauantaina kaksi starttia Mimmille ja sunnuntaina kaksi Gimmalle. Voi kun se nyt pihtaisi sitä juoksua vielä tuon puolitoista viikkoa!