torstai 22. heinäkuuta 2010

Onnea MM-joukkueeseen päässeille!

Olin niin masennuksissa omasta epäonnistumisesta, että en tajunnut edes onnitella joukkueeseen päässeitä. Eli suuren suuret onnittelut kaikille joukkueeseen päässeille!! Mineissä Carolina ja Kerttu oli ihan jäätävässä kunnossa, tekivät viisi nollaa, vau! Samaten Ylivieskan poika Hannu Männistö ja Neta tekivät hyvää jälkeä. Ei paljon haitannut yksi hyllytulos alla.

Makseissa Janitan meno on kyllä jotain niin kaunista, että iho menee joka kerta kananlihalle. Niin hienoa menoa. Onnea kovasti Omien kanssa joukkueeseen pääsystä. Harmi kun Hitin kanssa ei niin hyvin onnistunut :-(. Kuitenkin kaikista isoimmat onnittelut rakkaalle ystävälle Anjalle, joka pääsi joukkueeseen Prayn kanssa. Olipahan mukava yllätys :-))

Itsellä tänään kävi jo pikku pihatreenit mielessä, mutta en kuitenkaan jaksanut. Hyvä merkki kuitenkin, että jo vähän ajattelee taas treenaamista :-). Ehkä tää tästä vielä muuttuu paremmaksi.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ei vaan onnistu silloin kun pitäisi :-(

Olen pantannut tänne kirjoittamista, jos vaikka alkaisi harmitus helpottaa. Ei se ala... Ehkä se tapahtuu vähän myöhemmin. Epätoivo meinaa iskeä. Miksi treenata kun ei sitten osaa tosi paikan tullen? Kyläkisoissa ja vähän isommissakin tavallisissa kisoissa kyllä onnistuu, mutta ei karsinnoissa. En vaan käsitä mikä meni pieleen...

Radat ei olleet mitenkään mahdottomia. En tiedä olivatko edes vaikeita, ehkä ennemmin haastavia. Tai ainakaan mun mielestä meille ei olleet vaikeita, paitsi sitten olikin :-(. Itsellä hirmu hyvä fiilis koko ajan. En jännittänyt juuri ollenkaan, joka oli huomattavaa parannusta aiempiin vuosiin. Jännitin toki ihan himpun verran, mikä mielestäni on hyvä asia. En kuitenkaan lamaantunut.

En tiedä mitä oikein edes kirjoitan näistä karkeloista. Sen verran v*****aa tällä hetkellä, ettei saa mitään järkevää tekstiä edes aikaiseksi... Jos nyt kuitenkin jotain niistä kahdesta (oikeammin yhdestä) kertoisin.

Ensimmäinen ratapiirros tässä:


Radan oli piirtänyt MM-tuomari Sabine Mac Nelly. Radan tuomaroi Ritva Herrala koska Sabine ei itse päässyt paikan päälle jonkin leikkauksen takia, näin ainakin jostain olin lukevinani. Ihan piirroksen mukainen radasta ei kyllä tullut... Rengas oli rengas, vaikka tuossa lukee pituus. Muuri ja rengas oli ihan samassa tasossa vierekkäin. 8-hyppy oli siten, että oli järkevämpi kierrättää toista kautta kuin tuossa piirroksessa. Muuten aika lailla tuon tyylinen oli rata.

2-hypylle tein niisto-sokkarin ja se kyllä onnistui aika kivasti. 3-hypyltä sain hyvin mukaan puomille. Monella oli tuossa kohden ongelmia ja tosi monen koira bongasi aa:n. Luotin Mimmiin, että se tulee mun liikkeen mukana ja niin se tulikin. Puomin jälkeen Mimmi lähti hakemaan pussia, josta sain sen huudetuksi pois. Sen verran meni ohjaus sekaisin, että seuraava rima tippui. Tästä eteenpäin tuli ihan nätti pätkä. Koira putkeen, putkelta törkkäys kepeille, hyppy, aa, hyppy, veto putkeen. Tämän putkeen viennin olin tutustunut sekä vetämällä, että valssaamalla. Tosi moni mokasi valssissa (tai sokkarissa) niin, että koira tuli hypyn ohi, joten päätin vetää ja se kyllä toimi. Rengas vielä ok ja sitten alkoi tökkiä. Tuli renkaan ja muurin välistä. Korjasin ja jatkoin. Okseri ok, seuraava hyppy ok, sain hyvin käännetyksi putkeen, josta jälleen kielto. Tässä vaiheessa alkoi oikeesti ottaa päähän. Tuohon asti olin hokenut itselleni, että tee tulos älä hyllytä, mutta tässä oikeesti tuntui siltä, että ei tule tulosta, vaikka mitä tekisin. Kuulin (yleensä en todellakaan kuule), että yleisöstä joku (myöhemmin selvisi, että Mia) huusi kovalla äänelle JATKA! Tässä kohden tuo huuto kyllä auttoi. Tuli sellainen olo, että perkele, ainakin keinu tehdään hyvin ja niin tehtiin. Mimmi pysähtyi, odotti, että keinu laski ja lähti vasta kun sai luvan. Jotain hyvää edes :-). Lopussa ei tietty mitään ongelmaa.

Toinen rata sitten loppui ennen kuin se alkoikaan. Tässä ratapiirros:

Tämä oli Kari Jalosen rata ja aika paljolti piirroksen mukainen. 16 ja 17 olivat vähän erilailla, ei ollut noin paha takaavienti 17:lle. Mun on toki turha noin pitkälle edes tätä selittää koska meidän toinen este oli jo väärä. Menin 2-hypylle ottamaan pakkovalssilla, josta oli tarkoitus heittää 3:lle takaakiertoon ja siitä olisin saanut hyvin etumatkaa jatkoon. Joo, niin sen piti mennä. Nyt vasta pystyin katsomaan oikein kunnolla noi videot ja näin mitä tein. Olin ihan varma, että Mimmi teki omiaan, mutta ei se tehnytkään. Mikä sinänsä on hyvä asia. Mutta on se vaan niin pirun pienestä ohjaajan liikkeestä kiinni, että ei ole tosikaan.

Pakkovalssin lähtötilanteessa teen paikalla seisten ja isken kädellä merkiksi minne pitää tulla. Niin mielestäni tein nytkin... kunnes katsoin videon. Löin toki kädellä, mutta rintamasuunta täysin kohden 3-hyppyä ja vielä liikuin sinne päin. Mitvit!! Oikeesti!! En tajua miksi liikuin. Mua oikeesti ottaa niin paljon päähän, että tekisin mieli kirjoittaa kaikki kirosanat tänne, jotka osaan, mutta en ehkä kuitenkaan viitsi... Siihen kuitenkin loppui meidän karsinnat. Tuota varten oltiin taas treenattu paljon ja tässä on tulos. Ainahan on ensi vuosi, mutta se ei nyt tässä vaiheessa lohduta. Sitä on niin monena vuotena jo mulle kerrottu, että ensi vuonna sitten... Mä haluan, että se ensi vuosi tulee aika pian. Mimmi on nyt vähän päälle kuusi vuotta, joten ei senkään kanssa loputtomasti niitä ensivuosia tule.

Anteeksi vuodatus, mutta kun harmittaa. En siis syytä koiraa vaan ihan itseäni... En vaan tajua mikä meni pieleen... jälleen...

torstai 15. heinäkuuta 2010

Hierontaa ja treeniä

Maanantaina kävin hierotuttamassa Mimmin. Etupää oli nyt varsin hyvässä kunnossa. Ei enää jäykkyyttä lavoissa. Hieman kuonaa kyljissä, joten kylkivenytyksiä pitäisi nyt muistaa tehdä vielä useammin. Oikealta lantion seutu oli tosi jäykkä. Antoi kuitenkin lopulta sieltäkin hieroa kunnolla. Mukava oli kuulla, että suunta on edelleen parempaan päin :-)

Eilen olin treenaamassa Jennin ja Markon luona. Olivat rakentaneet jonkinlaisen version Nalle Janssonin radasta. Hänhän on toinen MM-kisojen tuomari ja hänen rata/ratojaan on myös karsinnoissa. Rata ei ollut vaikea, mutta kummasti siellä vaan sain virheitä aikaiseksi. Kepeillä Mimmi ei kestänyt taakse jättäytymistä nyt juuri lainkaan. Mun liike tosin pysähtyi kokonaan, mutta mun mielestä sen pitäisi tuo kestää kuitenkin. Yksittäisenä kestää, mutta ei näemmä radalla. Rytmitys pitäisi olla niin, että silloin minä olen paikallaan kun Mimmi lähtee pujottelemaan ja lähden vasta jonkin ajan kuluttua liikkeelle. Silloin liike pitää Mimmin kepakoilla. Tämä pitää viikonloppuna muistaa!

Mitäs muuta? Puomi oli hyvä ja keinu myös. Keinulla sain hämätyksi pois ilman lupaa kerran. Hitto, että se kestää treeneissä vaikka mitä häiriötä ja kisoissa ei vaan malta pysyä siellä, vaikka mä tekisin mitä. Ärsyttävää! Sylikäännös toimi tosi hyvin radalla. Kisatilanteessa en varmasti sitä olisi tehnyt, mutta nyt halusin kokeilla ja hyvin tosiaan toimi. Ei töksähtänyt ollenkaan kuten takavallisesti tekee. Ehkä tuota uskaltaisi käyttää kisoissakin jo...

Yksi kohta radalla aiheutti kyllä vähän harmaita hiuksia. Sitä ei oikeastaan mahtunut viemään kuin yhdellä tavalla kun yhden hypyn toisella puolella oli puska tiellä :-D. Ja tää ainoa tapa ei vaan toiminut meillä. En ehtinyt Mimmin alta pois ohjaamaan seuraavia esteitä vaan Mimmi kääntyi mun edestä väärälle esteelle. Päätin sitten kokeilla puskaohjausta eli itse juoksun melkein puskan läpi ja tämä toimi paremmin. Jos tuo puska ei olisi ollut tiellä niin uskon, että tuo ohjaustapa olisi ollut meille se ainoa oikea.

Lopuksi puomi-putki-erottelua eikä kovin hyvin kyllä mennyt. Otin vaikeasta kulmasta ja Mimmi ei oikein tajunnut, että siellä on puomi edes olemassa. Kimitin sille kiipee-kiipee-käskytystä, jolla selkeästi katseli, että missä hitossa se puomi on. Jäi putken eteen katsomaan ylös päin ja näki kyllä puomin, mutta ei tajunnut miten sinne pääsee, joten meni putkeen. Oli jännä nähdä miten se oikeesti yritti ajatella, mutta ei ihan aivokapasiteetti riittänyt ratkaisemaan ongelmaa :-D. Tämä oli myös hyvä muistutus, että en liikaa luota tuohon käskyyn, vaikka se sen tosi hyvin osaa. Vähän pitää auttaa omalla liikkeellä, mutta siinä pitää varoa, ettei lähde ohjaamaan kädellä kun se taas vie putkeen.

Aivan valtavan hyvät treenit! Tuli muistutusta vähän joka asiasta, mikä oli tässä vaiheessa oikein hyvä juttu :-))

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Klagissa lauantaina

Olin varannut Klag-viikonlopuksi mökin, mutta peruin pienen miettimisen jälkeen varauksen ja päädyin menemään sinne vain lauantaina. Mukana reissussa oli Henna ja Piksu. Pitkä päivä tuli tuolla perinteisellä kisajärjestyksellä 3-2-1, 3-2-1. Ilma oli mitä parhain, joten ei kovin kovasti ahdistanut ja ihan kiva oli pitkästä aikaa seurata 1- ja 2-luokankin kisoja. 3-luokan kisoissa oli tuomarina Johanna Nyberg. Mulla mukana siis vain Mimmi.

Kuva: Taija Linna
 
Ensimmäinen kisa oli kv-kisa. Johanna oli rakentanut kivan haastavan radan :-). Sai oikeasti miettiä miten sen oman koiran saa ohjatuksi parhaiten. Alkuun päädyin tekemään 2-hypyn taakse ihmisnuolen tapaisen ohjauksen, jolla Mimmi kääntyikin kivasti putkeen. Tästä lähdin samantien kohti rengasta, johon ohjasin vastaisen käden vedolla, vähän niin kuin päällejuoksussa. Siitä hypylle ja aa:lle. Aa:n jälkeen tapahtui jotain kun Mimmillä lähti jalat alta. En oikein tuosta videostakaan saa selville mitä tapahtui. Näyttää aika inhottavalta. Siitä kuitenkin matka jatkui samaan tahtiin, joten tuskin kovin pahasti kävi. Toivon niin! Keinulle Mimmi tuli hyvää vauhtia ja hienosti päähän saakka. Lähti ehkä vähän liian aikaisin pois, mutta ei saanut virhettä. En vaan saa sitä kisatilanteessa pysymään tarpeeksi kauan siellä :-P. Hypyn kautta putkeen ja lähetys kepeille. En uskaltanut ottaa sokkarilla putkesta kun ajattelin, että en ehdi. Oisin saattanut juuri ja juuri ehtiä. Pituudella sitten huusin juuri pituuden päällä ja palaset kaatui. Mua varoiteltiin, että koira hakee siitä tosi helposti putken kuten tosi moni koira hakikin. Itse en tuota paikkaa meille pahana pitänyt. Aloin kuitenkin muiden puheiden takia sitä pelätä ja siitä tuo pituuden päällä käskytys johtui. Tästä opin taas kerran sen, että itse tunnen koirani parhaiten ja sen miten sitä ohjataan. Ja, jos se olisi omalla ohjauksella sinne putkeen mennyt niin sen olisin itse aiheuttanut. Loppurata ihan sujuva. Puomi vähän hidas, mutta tuli aika hyvin alas ja pysähtyi. Puomin jälkeen pyöritys, joka mun mielestä töksähti, mutta ei videolta katsottuna näytä siltä. Oikein hyvä fiilis radan jälkeen :-)

Toinen rata oli hyppäri, joka myös mukavan haasteellinen. Alkuun päädyin tekemään 4-esteelle ihan tavallisen valssin. Moni maksiohjaaja meni ottamaan 3-esteen taakse vastaan koiraa ja siitä veivät valssilla neloselle. Koiran vauhti oli tuossa aika älytön ja tosi moni menikin siitä suoraan putkeen. Aika paljon tuo tietenkin johtui siitä, että koiralle ei kerrottu, että ollaan kääntymässä, mutta silti jätin tuon vaihtoehdon pois. Omalla valinnalla kohta onnistui tosi hyvin. Putken jälkeen ajauduin jostain syystä väärälle puolelle pituutta. Ehti käydä mielessä vaikka mitä ajatuksia, mutta aika hyvin sain paikatuksi oman mokani. En tajua miten siinä noin kävi. Jäikö liike vaan päälle väärään suuntaan? Ihan hirveä tunne huomata olevansa ihan väärässä paikassa :-D. Mimmi meinasi pölähtää jaloille, mutta ei ihan osunut kuitenkaan. Kauhea taistelu saada se seuraavan hypyn taakse. Kepeille menossa päätin luottaa, että Mimmi osaa mennä sinne itse. Putkelta oli ihan suora linja ekaan väliin. Jäin itse aika kauas ja se aiheutti, että Mimmi kääntyi putkesta vähän liikaa ja meinasi mennä koko keppien ohi. Sain sen sinne kuitenkin menemään, huh. Kepeillä olin päättänyt testata taakse jättäytymistä ja tosi hyvin sen kesti! Näin tehden pääsin tekemään sokkarin putken ja hypyn väliin ja jatkotilanne sujui sen seurauksena hyvin. Lopussa pientä myöhästelyä, mutta sain Mimmin jotenkin ihmeen kaupalla oikeille esteille. Tuloksena nolla ja voitto :-)

Tykkäsin kovasti Johannan radoista. Oli oikein sopivasti haastetta näin viimeisiksi kisoiksi ennen karsintoja. Myös kisajärjestys oli hyvää harjoitusta. Ensimmäinen startti joskus 11:n aikaan ja seuraava joskus seitsemän pintaan. Niin, ja kun vielä starttasin yli 40 koiran luokassa viimeisenä niin sekin oli hyvää harjoitusta tulevaa koitosta varten :-). Tosin siellä mua ennen menee n. 70 koiraa... Sain myös jotenkin kehitetyksi itselleni pienen jännityksen ennen ratoja, mikä oli myös hyvä juttu.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Vöyrin iltakisat

Olipas jotenkin tylsää lähteä yhteen kisaan vain yhden koiran kanssa. Kauemmas en varmaan olisi viitsinytkään lähteä, mutta Vöyrihän on tuossa ihan naapurissa niin sinne jaksoin. Joka luokalle siis yksi kisa ja tuomarina Vesa Sivonen.

Kuva: Taija Linna

Mimmi lähti hyvin liikkeelle. Mulla tuli ihan vau-fiilis kun tuntui, että se meni lujaa. Ei hetkeen ole tuolta tuntunut. Ehkä tästä johtui mun alitajuntaan tullut kiireen tuntu. Alku siis meni hyvin. Keppien jälkeen heitin hypylle ja lähdin itse jo pussin ja muurin väliin tekemään valssia. Sinne tuli kiire, mutta halusin kuitenkin tehdä noin. Olisin ihan yhtä hyvin tai huonosti ehtinyt, vaikka olisi pitänyt ohjauksen hypylle päällä ja katseen koirassa. Nyt en näin tehnyt ja rima tipahti. Muurilta valssi valahti kun Mimmi tuli hiukkasen lujaa siihen. Sain kuitenkin kääntymään ja seuraavaltakin hypyltä valssilla mukaan juuri ja juuri. Seuraava hyppy ok, mutta takaakiertoon sitten taas ohjasin hutiloiden kun muka taas oli kiire. Voi elämän kevät mun kanssa!! Loppurata meni kuitenkin kivasti. Aa:lta otin sokkarilla hypylle ja siitä koira putkeen. Putkelta sokkarilla puomille ja puomin jälkeisen hypyn jälleen sokkarilla ja siitä takaakiertoon. Tää meni ihan nappiin! Ainoa kohta, jossa pelkäsin, että en onnistu. Kaikesta hutiloinnista huolimatta oli hyvä fiilis maalissa. Mimmi pinkoi lujaa :-)). Toivotaan, että tyttö pysyy nyt kunnossa eikä jumiudu enää kovin pahasti.

En ole pitkään aikaan noin pahasti kisoissa hutiloinut ohjausten kanssa. Tämä muistutus tuli tosi hyvään kohtaan! Mieluummin teen tuon pikku kisoissa kuin karsinnoissa. Lauantaina Kokkolan starteissa täytyy keskittyä vielä paremmin ohjauksiin ja pitää se ohjaava käsi päällä tarpeeksi kauan.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kadonnutta rytmiä etsimässä

Eilen olin pitkästä aikaa treenaamassa Jennin ja Markon kanssa. Olipas kivaa :-). Oli outoa mennä paikalle vain Mimmin kanssa. Vaihteeksi kuitenkin ihan mukava keskittyä vain yhteen koiraan.

Kuva: Kati Kuuttila

Jenni oli tehnyt treeniradan, jossa osittain oli mukana MM-tuomarin, Sabine MacNellyn, kuvioita. Ensin otettiin pelkkää alkua monella eri tavalla. Sai tehdä pakkovalssia, viskileikkausta, takaakiertoa, niistoa, sylivekki-jaakotusta ja ties vaikka mitä. Viskileikkaus toimii kyllä Mimmillä yllättävän hyvin kunhan itse en peitä estettä, jossa leikkaus tapahtuu. Liian helposti ajaudun hypyn eteen, josta sitten yritän koiran saada hypylle ja tämä töksähtää heti. Kun jään ikään kuin samaan linjaan hypyn kanssa (siivekkeen tasalle) ja siitä laitan hyppäämään niin ei epäröi ollenkaan!

Pakkovalssi ja takaakierto meni hyvin. Eipä niissä yleensä mulla mitään ongelmaa olekaan. Pitää silti muistaa, että pitää ohjata eikä olettaa, ettei käy kuten helatorstain kisoissa (Mimmi ei mennyt takaakiertoon kun joku ei sitä sinne ohjannut kun meneehän se nyt sen ihan itsestään). Niisto-sokkari oli ihan ok. Vähän siinä valahti koira kauas, mutta kun tilanteeseen tultiin lujaa eikä ihan ehtinyt niistämään ajoissa niin noinhan siinä helposti käy. Sylivekki-jaakotus muotoutui Mimmin tapauksessa vähän erilaiseen muotoon. Normaali tavalla sain sen aina hypyn taakse tai sitten kääntyi hyvin, mutta ei hypännyt hyppyä. Tein sylivekin turhaan riman takareunaan. Meille sopi vekitys ihan siinä riman etuosassa. Vitsit kun tuolla tavalla tuli pieni käännös. Tämä tarvitsee ehdottomasti toistoja ennen kuin uskon, että osataan tuo!

Toisella kerralla tehtiin koko rata (eri alku kuin ekassa treenissä). Heti alussa oli niiston paikka, josta hypylle ja tästä vaikea avokulma kepeille. Mitähän tuo kulma olisi ollut? Ehkä jotain 150 astetta. Vein vetämällä kun muuta vaihtoehtoa tuossa kohden ei ollut. Pelkästään vetämällä lähettämällä meni 2-väliin, mutta kun otin pienen käden lyönnin alas tähän-käskyn saattelemana ja siitä lähetin kepeille niin meni hirveen hienosti. Kepeillä kunnon sivuttaisirtoaminen, että selviää jatkotilanteessa. Ei ongelmaa. Jonkin verran jouduttiin tuota jatkoa hinkkaamaan, joten tuli useampi toisto kepeille. Aiemmin Mimmi on aina lopettanut kesken sivuttaisirrotuksessa toistojen myötä, mutta ei nyt. Pieni pujotteli loppuun joka ikinen kerta! Ihan uskomatonta.

Muita huomioita radalta. Aa:n alla olevaan putkeen pitää ohjata tarkasti, muuten valitsee aa:n. Ehkä liikaa treenattu sitä, että mennään kontaktille putken sijasta. Aa:n jälkeen mieluummin tavallinen valssi kuin sokkari, jos on seuraava hyppy vähän pimeässä kulmassa. Leijeröinti ei onnistu kolmella hypyllä kun ne on samassa linjassa vierekkäin ja keskimmäistä ei hypätä. Ainakaan tuossa tilanteessa ei onnistunut kun ei päässyt omalla liikkeellä yhtään työntämään ei-hypättävän esteen kohdalla. Keinu ihan sairaan hyvä, pysähtyi joka kerta! Hitto vie, jos tän illan kisoissa on keinu niin mun on pakko saada se sielläkin pysähtymään. Mimmi ponkasee niin helposti just vähän liian aikaisin ja siitä tulee tarkalla tuomarilla virhe.

Lopuksi halusin vielä mennä koko radan nollana läpi. Ja menihän se :-). Joku tuomari olisi kyllä voinut antaa kiellon kepeille menossa, mutta muuten tosi hyvä rata, vaikka mun kunto meinasi totaalisesti loppua :-D. Tuossa tulikin huomio kepeille viennissä, että ei saa liian kauan pitää vetokädessä kiinni kun silloin Mimmi kääntyy mua kohden. Se on niin, että pari iskua, tähän-käsky ja kepit-käskytys sekä kroppa oikeaan suuntaan niin sillä se sinne menee.

Ihan lopuksi otin vielä pari kertaa puomin. Ensimmäinen oli lähes täydellinen, pysähtyi hyvin loppuun ja jäi sinne, vaikka nykäisin. Ilmeisesti kehuin vähän liian innokkaasti kun päätti tulla ennen lupaa pois. Toisella toistolla tuli vähän hitaammin kontaktille, mutta pysyi niin kauan kuin halusin :-)

Ei se meidän yhteinen rytmi niin pahasti kadoksissa ollutkaan kuin luulin :-)

Voi vitsit, että oli makeet treenit!! Kiitos kovasti mukavasta treeniseurasta Jennille ja Markolle :-))

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Piha-aksaa ja taas Pimu köhii :-(

Mun piti eilen mennä kentälle treenaamaan, mutta kun en saanut seuraa niin en jaksanutkaan lähteä. Virittelin pihalle vihdoin ja viimein omat esteet ja otin siinä pikaiset treenit. Eipä tuohon kummoista pätkää saa, mutta jotain sentään sain tehdyksi.

Treenasin oikeastaan vain Mimmin kanssa, että pääsisin sen kanssa samaan rytmiin ennen karsintoja. Mulla on sellainen tunne, että ei tällä hetkellä olla ihan samassa rytmissä. Otin keppien avokulmaa sekä  vetämällä että sisäpuolelta ohjattuna. Sisäpuolelta ohjattuna meni tosi hyvin. Vetämälläkin, jos liikuin itse tarpeeksi pitkälle. Kun yritin lähettää vetopuolelta niin taipui 2-väliin. Laitoin kaaren avuksi ja muutama toisto näin ja sitten onnistui ilmankin kaarta. Radanpätkällä oli myös pöytä. Ei ammu siihen, mutta pysyy hyvin kun on päälle päässyt. Treenasin myös saksalaista kun mulla on siinä jotenkin vaikea päästä alta pois. Nyt ei kuitenkaan ollut. Saattaa olla kisatilanteen ongelma tuo. Lopuksi otettiin vielä kontaktiharkkaa, joka onnistuikin tosi hyvin.

Kuva: Taija Linna

Gimman kanssa pelkkää keppien avokulmaa. Se oli unohtanut tuon kokonaan :-O. Voisiko johtua juoksusta, että ei keskity? Näytti, että se ei olisi koskaan avokulmaa osannutkaan. Ehkä ne kisojen avokulmavirheet ei olleetkaan ihan sattumaa. 90 asteen kulma saatiin onnistumaan, mutta kun siitä vaikeutin niin ei tajunnut mitään. Ihan outo homma.

Lopuksi oli ihan pakko ottaa Pimunkin kanssa jotain. Se oli sen näköinen, että jotain unohtui kun en meinannut sitä pihalle ottaa ollenkaan. Kerran mentiin kepit ja se pujotteli ihan oikein :-). Muutaman kerran heittelin sille lelua kun se on aina ollut sen lempipuuhaa. Jäänyt vaan aika vähälle sydändiagnoosin jälkeen. Pienellä hommalla saa mummelin onnelliseksi :-)

Maanantaina kirjoittelin, että Pimu ei ole enää lenkillä köhinyt. Ei olisi pitänyt ääneen sanoa. Heti maanantaina iltalenkillä köhi ja nyt eilen kans. Pitänee soitella klinikalle, että mitä nyt tehdään.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Seinäjoen iltakisat ja Gimman juoksu

Perjantaina oli Lagun järjestämät 3-luokan iltakisat Kitinojalla. Tuomarina kisoissa oli Eija Berglund. Tylsästi rataan tutustumiset oli yhtä aikaa kaikille säkäluokille. Onneksi kuitenkin aikaa oli enemmän kuin perinteinen viisi minuuttia niin aika hyvin osasin katsoa ohjauskuviot molemmille koirille.

Mimmin ensimmäinen rata loppui ennen kuin se alkoikaan. Toiselle hypylle tein hätäisesti pakkovalssin ja siitä tuli kielto. Seuraavana esteenä oli puomi, jonka päähän Mimmillä ei ollut aikomustakaan pysähtyä, joten otin uusiksi sen lopun ja pikaisesti radalta pois.

Gimman kanssa päästiinkin paljon pidemmälle ilman virheitä. 2-hypyn pakkovalssi oli hyvä kun nyt maltoin ohjata rauhassa. Puomi ihan ok ja siitä kahden hypyn kautta suoraan putkeen. Putkelta oli 90 asteen avokulma kepeille. Tämän oletin kyllä menevän oikein, mutta niin vaan Gimma taipui 2-väliin. En sitten tiedä oliko vaikutusta kun aurinko paistoi suoraan koiran silmiin kun se meni kepeille. Saattoi olla hahmotusongelmia kun tulee pimeästä putkesta vasta-aurinkoon. Okserilta tipahti rima kun lähdin rynnimään toiseen suuntaan. Loppurata oli ihan kohtuullinen.

 Kuva: Taija Linna


Mimmin toinen rata oli jo vähän parempi kuin ensimmäinen. Tässäkin alussa pakkovalssi, joka nyt onnistui. Siihen perään sokkari ja koira suoraan putkeen, jonka päähän olin ajatellut tehdä valssin. Huomasin kyllä jo hyvissä ajoin, että en millään ehdi ja koitin sitten seuraavalle hypylle vetää ja vipata sillä seurauksella, että siitä tuli kielto. Loppurata oli hyvä. Puomilla muistettiin jälleen pysähtyä. Oltiin sitten jopa sijoituttu tuolla vitosella, joka oli mun mielestä aika yllättävää. Sijoitusta en tiedä koska olin juuri palkintojen jaon aikaan jäähdyttelemässä koiria.

Gimman kanssa tein ensimmäisen suoran putken jälkeen väkisin valssin. Töksähti aika pahasti, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Putken jälkeisellä sarjaesteellä onnistuin c-osan viemään takaahyppynä, jota se ei siis ollut, ja näin saatiin hylly. Puomi oli ihan ok edelleen ja siitä 90 asteen avokulma kepeille, jossa onnistuin taas sössimään. Siinä oli putki puomin ja keppien välissä niin, että ei ihan kamalasti voinut tilaa antaa koiran itse nähdä keppejä, joten kai se sen takia meni väärin kun ei tarpeeksi aikaisin niitä nähnyt. Ei kai mun vielä tarvi kuitenkaan huolestua, vaikka pari keppivirhettä tulikin.

Kuva: Taija Linna


Gimma-pirulainen aloitti sitten tänään juoksun. Miten se aina onnistuu aloittamaan mahdollisimman huonoon aikaan? Nyt mun pitää yrittää katsella sille hoitopaikka karsintojen ajaksi koska Harrillakin on menoja juuri tuona viikonloppuna. Myös Pimu pitäisi jonnekin saada tuoksi viikonlopuksi.

Olen unohtanutkin kirjoitella Pimun voinnista. Se siis söi siihen outoon köhäänsä antibiootti- ja kortisonikuurin ja selkeästi noista oli apua. Nyt on muutaman päivän ollut ilman mitään ja edelleen kuulostaa ihan hyvältä. Kyllä se edelleen välillä tekee niitä köhimisiä, mutta ei ollenkaan yhtä usein kuin ennen kuuria eikä lopussa tule kyökkäystä (=ihan niin kuin oksentaisi, mutta ei tulekaan mitään). Lenkeilläkin on ollut mukana eikä ongelmaa sielläkään :-). Ehkä sillä sitten joku tulehdus oli jossakin. Saa nähdä onko se nyt parantunut vai joudutaanko pian hakea uusi kuuri.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Treenaamassa minien SM-hyppärirataa

Keskiviikkona menin kentälle tarkoituksena rakentaa minien SM-kisoissa ollut hyppäri (ratapiirroksen pussin tilalla oli putki). Halusin treenata varsinkin sitä sarjaestekohtaa, jossa me hyllytettiin. Myös loppua halusin kokeilla. Ei ihan mennyt putkeen tämä homma. Rakensin radan ja mielestäni tuli hyvinkin samanlainen kuin ratapiirroksessa oli. Kuitenkaan rata ei ollut lähellekään sellainen kuin se oikeasti oli. Varsinkin sarjaeste oli ihan eri lailla. Ja vaikka kuinka väänsin ja käänsin esteitä niin en saanut lähellekään oikein niitä. Ärsyttävää!!

Treenasin sitten sillä mitä sain aikaiseksi... Eikä mennyt hyvin kummankaan kanssa. Voisin sanoa, että ei ollut sattumaa, että hyllytettiin kisoissa siinä kohden. Yritin monella eri tavalla tuon kohdan treeneissä eikä mikään ollut sujuva. Sain sen useammalla eri tavalla väännetyksi läpi, mutta mikään ei mennyt hyvin. Pitkästä aikaa jouduin tyytymään keskinkertaiseen suoritukseen kun en vaan onnistunut. Ja kun se kohta oli vielä vääränlainen. Ärsytystä lisäsi kun en onnistunut kummankaan koiran kanssa.

Radan lopun sain mielestäni samanlaiseksi kuin kisoissa oli. Se oli juuri niin vaikea kuin oletinkin. Paras ratkaisu Mimmin kanssa oli, että vedin vastaisella kädellä sen 18:n oikealle puolelle ja sitten välistäveto ja vippaus-valssi 19:lle. Tämä vaihtoehto ei kisoissa tullut mieleenkään. Gimman kanssa yritin vähän samaan tapaan, mutta 19:lle poispäinkäännös. Onnistui, mutta töksähteli pahasti.

Ei voi mitenkään puhua hyvänmielen treeneistä tällä kertaa. Mutta ehkä näitäkin aina välillä tarvitaan.

Huomasin, että Gimma hyytyy aika herkästi helteellä, joten ostoslistalle tuli viilennysloimen osto. Kävin jo Mustissa ja Mirrissä katsomassa, mutta siellä ei ollut. Tilata en millään haluaisi kun olisi kiva päästä sovittamaan. En tiedä pitääkö kaivaa ompelukone esiin ja tehdä itse koko loimi. Ellei jollain olisi ylimääräistä myydä?