sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tänään ei yhtään kramppia :-)

Ihana oli nukkua kellon ympäri ja vielä ihanampaa oli, että aamulla pääsin sängystä ylös ilman kramppeja :-). Kyllä tää tästä vielä iloksi muutttuu! Koko päivä mennyt oikein mukavasti eikä ole pahemmin enää tarvinnut miettiä ihan jokaista liikettä. Huominen vielä sairaslomaa, joten enköhän ole tiistaina jo valmis töihin :-)

Metsäpolulle en vielä kuitenkaan uskaltanut lähteä lenkille, joten lähdettiin Mimmin kanssa muistelemaan mun ja Lyylin vahoja lenkkireittejä ja kierrettiin Ristinummen pururata ympäri. Se ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta tuntui jotenkin lyhyeltä. Johtuu tietenkin siitä, että mä kävelin sinne aina Teeriniemeltä, kiersin kierroksen ja kävelin takaisin ja tuosta tuli sellainen tunnin lenkki muistaakseni. Nyt kiersin pelkän pururadan ja aikaa meni jotain puolisen tuntia. Selkään ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja uskalsinkin kävellä jo huomattavasti reippaampaa vauhtia kuin eilen. Niin ihanaa!! :-)

Pennuille tuli ikää viikonloppuan neljä viikkoa. Enää kolme viikkoa kun uusi pentunen saapuu taloon ♥

Pennut alla 4-viikkoisia, kuvaajan Jenni Leino.

Kasper
Jesper
Joonatan
Ja yksi nartuista tulee mulle. Mikä, niin on vielä epävarmaa :-). Kaikki on omalla tavallaan söpöjä, mutta luonteet vielä vähän arvoitus.

Vidia
Rosetta
Prilla

lauantai 13. lokakuuta 2012

Selkäkramppia ja pentuja

Sen verran kauan taas kulunut viime kirjoittelusta, että en edes yritä muistaa kaikkea. Kisoja on jäänyt väliin, Kokkola flunssan takia ja Seinäjoki kun en muistanut ilmoittaa... Vapun hyppytekniikkakurssia kävin kuuntelemassa. Tarkoitus oli olla vain lauantai paikan päällä, mutta menin sitten sunnuntainakin kun oli sen verran mielenkiintoista touhua. Maalahdessa sentään kävin kisaamassa. Tuomarina siellä oli Salme Mujunen. Mimmi sai yhden nollavoiton ja yhden vitosen. Vitosrata oli paljon parempi, harmittava rima. Yksi vähän toisenlainen etappi saavutettiin myös noissa kisoissa. Mimmin kisakirja tuli täyteen ja piti vielä "vanhoille" päiville hommata uusi kirja :-)

Nyt lauantaina olin pitkästä aikaa menossa kisaamaan, mutta jäi nekin väliin kun selkä tuli niin kipeäksi, että liikkuminen oli yhtä tuskaa. Keskiviikkona alkoi pahentua työpäivän aikana ja kotiin päästessä se oli jo tosi kipeä. En meinannut saada sisäkenkiä vaihdetuksi ulkokenkiin saatikka takkia päälle. Pomolle jo tuossa vaiheessa vihjaisin, että enpä taida seuraavana päivänä tulla töihin. Illalla vasta tajusin, että mun selkä kramppaa oikealta puolelta. Melkein kaikki liike sai sen kramppaamaan. Ja tuntui, että tuo kramppi kesti tosi kauan aina ja sattui ihan ylikovaa :-(. En tuommoista kipua ole ennen tuntenutkaan.

Lääkärillä kävin torstaina ja sain vaivaan Sirdaludia ja Meloxicam tulehduskipulääkettä sekä ajan fyssarille. Lisäksi pitää liikkua eikä ryhtyä sänkypotilaaksi. Tuossa vaiheessa ei vaan liikkuminen oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mä jotenkin kuvittelin, että heti kun yhden Sirdaludin otan niin kipu katoaa. Olin väärässä. Vasta perjantaina illalla alkoi tuntua, että ihan joka liikettä ei enää tarvinnut varoa. Tänään aamulla selkä oli taas pahempi ja muutaman krampinkin sain kun yritin vääntää itseäni sängystä ylös. Mutta nyt päivän mittaan on taas ollut paljon parempi. Uskalsin jopa pikku kävelyllä käydä Mimmin kanssa. Se olikin onnellinen kun pääsi kolmen päivän tauon jälkeen lenkille :-). Ehkä tuosta vielä selkä saadaan.

Pentuja olen käynyt muutaman kerran katsomassa. Olikohan 3-päiväisiä kun kävin ekan kerran. Eipä niissä silloin vielä kamalasti katsottavaa ollut kun vaan nukkuivat. Gimmaa kuitenkin oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Malttoi olla siinä mun rapsuteltavana, vaikka pennut oli vielä noin pieniä. Kun kotiin lähdin niin eipä sillä ollut haluja mun mukaan tulla, vaan makasi tyytyväisenä pentulaatikossa ♥

Vähän vajaa kahden viikon ikäisiä kun olivat niin kävin seuraavan kerran ihmettelemässä. Ei ne vieläkään oikeastaan liikkuneet. Nukkuivat ja söivät :-). Tällä kertaa Gimma oli muka lähdössä mun kanssa kotiin. Kiltisti se sinne kuitenkin jäi. Tämän viikon tiistaina kävin viimeksi katsomassa ja ikää silloin hieman päälle kolme viikkoa. Nyt ne oli jo oikeita koiran alkuja. Rosetta pieni tuli ensimmäisenä mua moikkaamaan häntä hurjasti heiluen :-)

Kaikki pennut oli aivan ihania. Kuinkas muutenkaan :-). Yksi pojista nukahti mun syliin. Oli muistaakseni Joonatan. Kovasti pienet jo roikkuivat varpaassa kiinni ja housun lahkeisiinkin sovitettiin hampaita. Voi elämä ne oli suloisia ♥.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Leino. Kiitos kun saan käyttää kuvia täällä :-)

Vidia
Rosetta
Prilla
Kasper
Jesper
Joonatan