torstai 30. heinäkuuta 2009

Agilityelämä alkoi jälleen :-)

Joka vuosi sama juttu. Mä en vaan meinaa saada itseäni karsintojen jälkeen treeneihin, en sitten millään. Nytkin ilmoittauduin Valkeakoskelle kisoihin (1.8.), että innostuisin treenaamaan, mutta vaikeeta se oli. Eiliselle sitten sovin Jennin ja Markon kanssa kimppatreenit, joten oli ihan pakko mennä. Ja hyvä, että menin. Oli ihan älyttömän kivaa taas!

Tehtiin treeniringin heinäkuun radasta kahden pätkän verran. Oli takaakiertoa, päällejuoksua, sokkaria, jaakotusta, valssia, leikkausta, leijeröintiä, niisto-sokkaria, pyöritystä, pakkovalssia ja vaikka mitä. Mä niin tykkään tuosta treenirinkihommasta kun joku muu on jo miettinyt millä kaikilla tavoilla kohdat voi ohjata. Mä en itse nimittäin aina hahmota niitä ei-niin-mun-ohjauksia että mihin ne sopii.

Mimmin kanssa alku oli just sellaista mitä pelkäsinkin. Aina tauon jälkeen käy niin, että mä yllätyn sen vauhdista enkä ehdi yhtään mihinkään. Niin kävi nytkin. Mä vaan nauroin kun Mimmi sinkoili vaikka mihinkä kun eihän se irtoo. Näinhän mä aina kaikille sanon ;-). Kyllä se vaan koko ajan irtoo enemmän ja enemmän, tää mun täytyy kyllä sisäistää. Kaikki muut toimi aika hyvin, mutta jaakotus ja niisto-sokkari ei. Syykin tietenkin näihin oli selvä, mä teen ne väärin! Kun osasin mennä oikeaan kohtaan oikeaan aikaan ja vielä kun kädetikin sai toimimaan oikein ja kropan suunnan oikein niin johan alkoi nuokin sujua. Edelleen mulla on noista kahdesta sellainen olo, että ei ole mun ja Mimmin juttuja, mutta kun niitä nyt "pakolla" tulee harjoiteltua niin eihän sitä koskaan tiedä. Leikkaukset oli ihan sikahyviä!!!

Gimman kanssa meni aika lailla samat jutut pieleen kuin Mimminkin kanssa. Eikä se ihme olekaan kun en kerran niitä osaa. Pujottelussa Gimmalla oli nyt tosi hyvä vauhti ja kesti jopa sokkarin pujottelun päässä. VAU! Niisto-sokkaria piti Gimman kanssa hinkata vähän kauemman aikaa. Mä vaan en meinannut millään tajuta miten se tehdään. Pistettiin rimakin ihan alas, että saadaan helpommin se onnistumaan. Eikä se kyllä loppujen lopuksi kovin montaa toistoa tarvinnutkaan kun meni jo hirmu hienosti. Mä vaan en itse osaa mennä tarpeeksi lähelle siivekettä. Gimmalla toimi myös leikkaukset tosi hienosti. Muutenkin se alkaa olla kyllä jo aika taitava.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin tässä agilityssa niin kävin tänäänkin treenaamassa :-D. Seurana tällä kerralla oli Eltsu ja Sefi. Ne vaan ei päässeet tekemään kuin renkaan pari kertaa ja keinun kun Eltsu huomasi, että Sefilla tulee verta varpaasta. Oli sitten kynsi irronnut ja ydin vaan näkyi. Olipas ilkeen näköinen... Kynsi retkotti irrallaan ja ydin loisti punaisena. Harmitti ihan sikana Eltsun puolesta kun pitkästä aikaa pääsee treenaamaan niin sitten käy noin :-(.

Mä olin tehnyt mun karsintojen hyllykohdista radan. Oli ihan pakko päästä niitä kohtia kokeilemaan. Radasta tuli tämän näköinen (huomasin vasta rataan tutustumisessa, että tuota puomin alla olevaa putkea ei mennä ollenkaan :-D):



Alussa ei mitään ongelmaa Mimmin kanssa. Puomin jälkeiset takaakierrot älyttömän hyviä. Hitto, että se menee ne niin pienillä teillä ettei ole tosikaan. Valssasin 5-6 välissä ja siitä avokulmaan kepeille. Meni kakosväliin kun en pitänyt ohjausta päällä tarpeeksi kauan. Tämän takia juuri en näin tehnyt karsinnoissa kun tiedän, että mokaan treeneissäkin vastaavan kohdan niin helposti. Tietääpä mitä treenata jatkossa vielä enemmän. Kepeillä jättäydyin vähän taakse ja otin pikkasen sivuttaisetäisyyttä. Näin mulla oli tilaa tehdä pieni liike samalla kun laitoin Mimmin hypylle takaakiertoon. (Miksi mä en tehnyt näin karsinnoissa vaan oli niin pirun kiire sinne hemmetin keinulle?!) Siitä sitten päällejuoksuna se hyppy ja keinulle. Meni sikamakeesti!

Seuraava karsintojen hyllykohta oli pussin jälkeinen elämä. Samanlaiseksi tuota en mitenkään saa meidän esteillä kun pussi on niin paljon hitaampi. Halusin kuitenkin testata miten onnistun pussin jälkeen leikkaamaan tuossa kuviossa eikä ollut mitään ongelmaa. Nyt vaan sitten kasvatetaan seuraava vuosi mun luottamusta, ei siinä muua auta :-P.

Gimmalle yritin opettaa myös erottamaan kiipee-kiipe käsky, että silloin ei mennä putkeen. Laitoin lelun puomin ylösmenolle ja tein näin muutaman toiston. Näytti siltä, että se ois jopa sen tajunnut. Mutta heti kun otti lelun pois niin putken vetovoima oli liikaa. Mä olin sitten niin laiska, etten jaksanut helpottaa kohtaa siirtämällä putken päitä kauemmas. Otin vain lähetyksen puomille hetsaamalla tosi läheltä ja kovat kehut heti kun meni oikein. Puomin jälkeinen elämä meni ihan hirmu hienosti. Takaakierrot 4- ja 5-hypyille hyvät, valssi 5-6 välissä ja lähetys kepeille ja oikein sisälle! Koitin vielä niin, että leikkasin 5-6 välissä ja siitä lähetin kepeille, edelleen meni oikein. Kesti hyvin kepeillä taakse jättäytymisen ja pienen sivuttaisirtoamisen. Hyvin meni 8-hypylle taakse ja siitä päällejuoksuna keinulle. Keinulle ihan liian kova vauhti ja tuli juoksukeinu. Keinu uusiksi, mutta ei kiivennyt loppuun asti vaan hyppäsi pois. Lelu keinun loppuun ja uusi yritys nyt meni hyvin. Kovat kehut ja uudelleen kepit-hyppy-keinu, no problem 8-).

Gimmalla onnistui myös pussin jälkeinen leikkaus kamalan hyvin. Siitä sitten luukutettiin rata loppuun. Aika lujaa vein puomille ihan vain nähdäkseni miten osuu ylösmenolle ja hyvin osuu, ainakin vielä. Alasmenolla meinasi ampaista ilman lupaa pois kun päätinkin pitää sitä siellä vähän kauemman. Teki siis nykäisyn, mutta kun ei tullutkaan jess-käskyä niin pysyi siellä - ihana :-)

Gimma alkaa olla sillä mallilla, että kyllä me uskalletaan startata 5.9. Vöyrin kisoissa. Vähän meinaa kyllä jo jännittää :-D

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Koiralauma kasvoi viikonlopuksi viiteen

Jenni ja Marko lähtivät kouluttamaan jonnekin päin Suomea (en enää muista minne) agilityn saloja ja kysyivät jos Hertz ja Loox saisivat tulle meille hoitoon. Tottahan toki ne tänne oli tervetulleita ja sainkin ne auton kyytin perjantaina töiden jälkeen. Kiltisti ne auton takatilaan hyppäsivät ja makoilivat koko matkan kotiin. Ei paljon hetkauttanut, vaikka äiskä ja iskä "hylkäs" :-)

Pihalla sitten mietin hetken, että kuinka päin teen, päästänkö pihaan ensin omat koirat ja sitten vasta hoitokoirat ja päädyin päästämään hoitokoirat. Sisällä oma lauma haukahteli ja kun menin ulko-ovea avaamaan niin hoitokoirat olivat änkeemässä sisään. En kuitenkaan halunnut, että kohtaaminen tapahtuu meidän ahtaassa eteisessä, joten komensin hoitolapset siirtymään vähän kauemmas ennen kuin päästin oman lauman pihaan.

Osasin odottaa, että Mimmi ei lämmöllä uusia tulokkaita ota vastaan, mutta sen tappomeininki yllätti silti mut. Se ihan oikeesti vähän vajaan kuuden kilon egolla meni täysillä tulokkaiden turkkeihin kiinni :-O. Mun piti ihan kovalla kädellä puuttua tuohon toimintaan ja kyllä se sitten vähän rauhoittuikin. Tolla kakaralla ei kyllä ole yhtään minkäänlaista itsesuojeluvaistoa! Hertz ja Loox oli molemmat ihan kamalan kilttejä kun eivät sanoneet Mimmille takaisin (vaikka oisi kyllä tuossa tilanteessa jo voinut jotain sanoakin). Molemmat vaan käänsi päätä ja suunnilleen pisti silmät kiinni ja varmaan ajatteli, että siinäs riehut pieni rääpäle kun et kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Aika äkkiä Mimmi tyytyi kohtaloon ja oli suhteellisen koiraksi loppuillan.

Kävästiin pienellä iltalenkillä metsikössä ja voi sitä riemua kun Gimma ja Mimmi sai juoksukaverit :-). Varsinkin Gimma näytti ihan hymyilevän kun paineli pitkin pusikkoja kavereiden kanssa. Kyllä vaan silmä lepää kun katsoo koirien kirmailua. Mimmillä pääsi välillä vähän ärräpäitä kun ei vauhdissa pysynyt mukana, vaikka parhaansa yritti. Pikkukoiran elämä on joskus ihan kamalaa!

Yö oli kohtuullisen rauhallinen. Hertz aamulla ennen mun nousemista vähän vaelteli, mutta ei pahasti kuitenkaan. Oisko ollut sitten jo hätä pihalle kun vaihteli paikkaa aika useasti. Lauantaina Mimmin irvistely rajoittui enää siihen tilanteeseen kun se makasi mun vieressä ja siihen kehtasi outo koira tulla kerjäämään rapsutuksia. Mimmi lensi tuossa vaiheessa kyllä hyvin äkkiä mun vierestä pois. Ei oikeesti tarvi alkaa omia mua! Taisi olla vain tuo yksittäinen tapaus lauantana, joten siinä mielessä meni kyllä tosi hyvin. Ja jo loppuillasta Mimmi ja Loox makasivat samalla sohvalla. Se on oikeesti pienoinen ihme kun ei se meinaa Gimmankaan kanssa mahtua sinne yhtä aikaa. Lähtee heti pois, jos Gimma hyppää kaveriksi.

Illalla käytiin pidempi metsälenkki. Jossain puolessa välissä reittiä koirat yhtäkkiä singahti kauheella vauhdilla polusta pois päin. No, näin ne teki toki useamman eri kerran, mutta nyt Mimmin haukkuminen kuului jo tosi kaukaa, joten aloin huhuilla koiria takaisin päin. Hertzistä mulla tuli ensimmäinen näköhavainto ja seuraava havainto oli sivusilmällä mun oikealla puolella jotain ruskeaa. Miten voi juosta ruskeaa siellä kun Herbert on suoraan mun edessä? Elukka meni ryteikön taakse jatkamaan matkaa ja askelten kopinasta tajusin, että sehän on hirvi. Kun elukka tuli ryteikön takaa esiin niin näinkin, että hirvihän se, viimevuotinen vasa. Onneksi ei ollut tämän vuotinen koska siinä vaiheessa oisi voinut meidän porukalle tulla kiire :-D. Sain tytötkin huudelluksi taas luokse ja jatkettiin matkaa.

Vähän hoitokoiria ihmetytti meidän talon säännöt. Loox hyppäsi sängylle heti kun olin sen pedannut ja kun komensin sen sieltä pois niin katsoi mua ihan hölmistyneenä, että miksi ihmeessä. Selvisi, että kotona ne saavat olla sängyllä kunhan vaan sänky on pedattu. Öitä ei sielläkään kuitenkaan sängyllä nukuta eikä nää yöllä munkaan viereen yrittäneet. Toinen missä ne varmaan mietti, että toi akka on ihan hullu oli se kun ajoin ne keittiöstä pois mun syömisen ajaksi. Meillä ei nimittäin koirat ole keittiössä silloin kun siellä syödään. Oma lauma kaikkoaa keittiöstä saman tien kun ruokapöytään istutaan. Hertz ja Loox ei tietenkään näin tehneet kun ei niiden ole tarvinnut. Tosi nätisti ne meni pois kun kerroin niille, että täällä ei saa olla. Ei mua sinänsä olisi haitannut, vaikka ne olisikin siellä makoilleet, mutta kun ei omatkaan saa olla niin ei sitten muutkaan. Eivät kovin montaa kertaa sitä kuitenkaan tehneet.

Mä edelleen jaksan ihmetellä, että tuota kahden koiran lisäystä ei oikeastaan edes huomannut meillä. Sisällä kaikki makoilivat omissa oloissaan ympäri kämppää eikä mitään riehumista ollut. Pihalla käytiin välillä vähän juoksentelemassa ja painimassa, mutta siellä saakin näin tehdä. Pihapiirissä porukka pysyi myös tosi hyvin. Koko ajan vähän seurasin sivusilmällä (varsinkin ekana päivänä), ettei vaan lähde tielle päin, mutta ei mitään aikomusta sinne niillä ollut. Hirmu helppoja koiria :-)

Sunnuntai-iltana hoitolapset sitten lähti omaan kotiin. Gimma rukka, kaverit lähti :-(. Mulla oikeesti tuli sellainen olo, että olen Gimman rääkkääjä kun en sille hommaa "oikeaa" leikkikaveria. Se oli niin onnessaan kun talossa oli koiria, jotka ymmärsi sitä. Ei sheltit sen kanssa oikeastaan touhaa yhtään mitään. Mimmi välillä innostuu metsässä juoksentelemaan kilpaa jälkien perässä, mutta ei sitten muuta. Mä silti jatkan tätä rääkkääjäroolia enkä vielä sitä bortsukaveria kuitenkaan hommaa. Koita Gimma vielä kestää jokunen vuosi niin ehkä sitten...

maanantai 20. heinäkuuta 2009

MM-karsinnat takana - tyhjä olo

Lähdin perjantaina ajamaan Paraisille Nooran luo. Noora oli luvannut mulle ja Anjalle yöpaikan karsintojen ajaksi, joka olikin oikein ystävällisesti tehty. Kiitos Noora :-). Mitään ei oltu Anjan kanssa aikatauluista etukäteen sovittu, mutta taidettiin aika lailla yhtä aikaa pihaan ajaa :-D. Käytiin pikku lenkki koirien kanssa ja sitten käytiin syömässä jossain paikallisessa pikku baarissa. Siellä oli ihan yllättävän hyvä ruoka, vaikka listalla ei ollutkaan kuin neljä vaihtoehtoa. Syönnin jälkeen vielä hetki juteltiin niitä näitä. Mulla oli tässä vaiheessa vielä tosi hyvä tunne karsintojen suhteen ja sanoin sen jopa ääneen. En ole tainnut koskaan aiemmin olla noin rauhallisella fiiliksellä edellisenä iltana.

Nukuin yöllä muutaman tunnin ja sen jälkeen vaan pyörin sängyssä odottaen kellon herättämistä. Tämä ei johtunut karsinnoista vaan mun vaikeudesta nukkua oudoissa paikoissa. Niin ärsyttävää! Yllättävän pirteenä kuitenkin lähdin ajalemaan kisapaikalle puoli seiskan maissa aamulla.

Ensimmäinen rata oli Manuel Alffin hyppyrata. Aika hankalan näköinen, mutta ei mitenkään mahdoton. Tutustumisen jälkeen oli tunne, että kyllä me tuosta selvitään. Meidän lähtönumero oli 58, joten katsoin alusta joitakin koiria ennen kuin lähdin lämmittelemään Mimmiä. Paljon tuli sinä aikana hyllyjä ja tuli jo itselle mieleen, että mitenkähän oikein selviän. Sain kuitenkin itseni lämppärilenkillä rauhalliseksi, että teen sen mitä olen päättänyt koska siinä ei ole mitään mitä me ei osattaisi. Tällä fiiliksellä radalle ja tehtiin nolla :-). Mimmin rata löytyy täältä.

Toinen rata oli Katarina Virkkalan agilityrata eikä siinäkään mitään mahdotona kohtaa. Rata meni muuten tosi hyvin, mutta ennen aa:ta mun oli tarkoitus tehdä valssi, mutta huomasin etten ehdikään, joten muutin ohjauksen leikkaukseksi. Olin kuitenkin ajautunut ihan liian lähelle aa-estettä kun laitoin Mimmin aa:lle ja leikkasin ja Mimmi piru kääntyikin sieltä takaisin. Tästä meille kieltovirhe ja aikavirhettä myös. Jälkeen päin manasin kun en tajunnut jatkaa vain aa:n oikeata puolta ja tehdä sokkaria aa:n jälkeen tai sitten leikata aa:n jälkeisellä hypyllä. Tää on just mun heikkous kun en osaa improvisoida! Yhteistilanteessa jaetulla 3. sijalla Nooran ja Bonon kanssa. Ratasuoritus löytyy täältä.

Sunnuntaita vasten yön nukuin ihan yhtä huonosti kuin edellisenkin yön. Ehkä tunnin enemmäin nukuin, mutta ei se paljon auttanut. Minien radat alkoivat jälleen klo 8:00. Tuo aika sinänsä oli ihan kiva molempina päivinä kun oli vielä mukavan viileää. Myöhemmin helteen takia alkoi olla jo aika tuskastuttavan kuuma.

Sunnintain ensimmäinen rata Manuel Alffin agilityrata. Tuo ratapiirros ei kyllä ihan pidä paikkaansa keppien aloituskohdan osalta, oli enemmän avokulmavienti oikeasti. Muuten oli aika lailla piirroksen mukainen. Tällekin radalle lähdin hyvällä fiiliksellä, ei edelleenkään mitään mitä me ei osattaisi. Alku meni tosi hyvin, kierrätin 3-hypyn oikealta ja aloin kimittämään kiipee-kiipee-kiipee ja Mimmi meni ensin ihan suoraan kohti putkea, mutta korjasi puomille mun kimityksen perusteella. Hyvä Mimmi!! Tästä mä oon niin onnellinen, että me osataan tää (kiitos Anja :-)). Puomin jälkeen takaakierrot oli aika tiukat ja tuntui, että ne meni just ja just oikein. Päätin viedä kepeille vippaamalla 7-hypyltä, mutta se meni ihan pipariksi. Mimmi kaarsi ties mistä asti, mutta löysi lopulta oikean esteen ja meni ihan oikein sisällekin. Tässä vaiheessa itsellä kävi sellainen huh-huh-tunne. Seuraavalla hypyllä sitten tuli se hylly, sain Mimmin hyppäämään sen väärään suuntaan kun aloin liian aikaisin ohjata keinulle. Tässä kohden unohdin sen, että jokainen este pitää ohjata tarkasti... Mitään ei oltu kuitenkaan vielä menetetty, edelleen oltiin 3. sijalla. Bono valitettavasti tippui tässä vaiheessa pois. Mimmin rata löytyy täältä.

Oli muuten tosi kamala lähteä tuolle sunnuntain ensimmäiselle radalle kun Bono odotti vuoroa meidän takana. Mimmi on kauhee kuumakalle, jota ei tuossa vuoron odotustilanteessa hiljaiseksi saa. Bono on samanlainen, mikä taas ei sovi Mimmille mitenkään... Mimmi koko ajan yritti mennä taaksepäin komentamaan Bonoa. Mä en meinannut saada sitä edes istumaan lähtöön. Ja vielä siinä vaiheessa kun jätin sen sinne istumaan niin Mimmi vilkuili taaksepäin Bonoa. Onneksi kuitenkaan ei lähtenyt taaksepäin vaan mun mukaan radalle :-D

Sunnuntain toinen rata oli Katarinan hyppäri. Edelleenkin rata oli ihan suoritettavan näköinen. Ainoastaan pussin jälkeinen elämä vähän hirvitti. En kovin mielellään leikkauksia tee, joten päädyin valssaamaan pussin jälkeen vaikka tiesin, että sinne tulee kiire. Pussi oli nopea, mutta silti sen nopeus yllätti ja Mimmi tuli ihan liian nopeasti ja liian lujaa sieltä ulos. Sain sen kuitenkin valssiin mukaan. Seuraava hyppy vähän hukkui, mutta sain Mimmin sinnekin vielä onnistuneesti, mutta sitten lähti käsistä ja Mimmi sinkosi putkeen... Vaikka kuinka huusin niin en saanut enää sitä kääntymään sieltä pois. Tähän päättyi meidän karsinnat. Jäi kovin tyhjä olo :-(. Viimeinen pikarata löytyy täältä. Jälkiviisaana vain totean, että olisi pitänyt ottaa se kohta leikkaamalla... Ehkä mä tästäkin taas opin jotain tulevia vuosia ajatellen.

Ihan hirmuisesti onnea kaikille joukkueeseen päässeille!!

torstai 16. heinäkuuta 2009

Vöyrin epikset

Tänään menin Vöyrille epiksiin, vaikka oli kovaa sadetta luvattu. Sää näytti hyvältä ja sinä se pysyikin, onneksi. Ilmoitin Gimman sekä mölleihin että 1-luokkaan ja Mimmin ilmoitin 1-luokkaan ja 2-3-luokkaan.

Mölliradassa oli oikeastaan yksi aika inhottava kohta. Suoran putken jälkeen ensin mentiin viistosti oikealle muurille ja toisella kerralla viistosti vasemmalle pituudelle. Putki itsessään näytti suoraan näiden väliin. Ensimmäisellä putkella jäin liikaa varmistamaan, että saan sen varmasti muurille, jonka takia en sitten meinannut saada enää putkeen kun jäin jälkeen. Tästä ei kuitenkaan mölliluokassa näemmä tullut kieltoa. Kontaktit meni hyvin ja puomillakin oli nyt vähän enemmän vauhtia. Viimeinen rima tuli vedätyksen takia alas. Tai oikeammin ohjauksen puuttumisen takia. Video radasta löytyypi täältä.

1-luokan radalla vähän pelotti kun keinulle tuli aika kova vauhti. Yritinkin hidastaa vauhtia ennen sitä ja taisin jotenkin jopa onnistua. Silti tuli aika lujaa ja kun keinu pomppas niin Gimma lähti. Videolta näkee aika kivasti kun se yrittää pysyä siinä, mutta ei vaan onnistu. Aa oli hyvä, samaten keppien haku, vaikka ensin tuli täysin ohi niin hyvin korjasi linjan. Keppien jälkeen rengas oli ilkeässä kulmassa, joten kävin vähän pyöräyttämässä ennen sitä ja onneksi se onnistui, ettei tullut huonoja kokemuksia lapsoselle. Putken jälkeisellä rimalla mä taas tein Katit... ohjaus pois ja kauhee veto olkapäällä -> rima tippui ja jopa siiveke heilahti, hyvä minä :-P. Puomin jälkeen pituus ja siitä olisi pitänyt mennä ohjaajan puoleiseen putken päähän. Mä muka yritin reiteen läpsytystä ja taisin mä kerran sanoa Gimma. Joo, huomasin, ei riitä tollasessa kohdassa :-D. Rata on täällä.

Mimmin kanssa 1-luokan radalla oli tavoitteena hyvät kontaktit. Keinu oli tosi hyvä, lähti vasta luvan kanssa, mutta puomilta lähti ennen lupaa. Palautin sen ja jatkettiin rataa. Sama rima tipahti Mimmilläkin kuin Gimmalla ja ihan samasta syystä. AARGHHH!! Nyt Kati ihan oikeesti itsemppiä tuommoisiin kohtiin!

2-3-luokan radalta löytyi kivasti kaikki kontaktit, okseri ja vieläpä se ällöttävä sarjaeste - kiitos tuomarille :-). Jestas, että kahden metrin välit on pienet!! Puomi oli nyt hyvä, ehkä vähän hidasti liian aikaisin, mutta pysähtyi ja odotti lupaa radan jatkamiseen. Tätä me just haettiin, hienoa!! Sarjaesteelle Mimmi meni aika kovaa vauhtia ja vähän hirvitti miten käy toisella hypyllä, mutta hyvin meni, ei mitään hätää. Keinu oli jälleen hyvä. Tosi hyvä fiilis maalissa :-)

Huomenna pakkausta ja matkan teko kohti Lietoa ja karsintoja alkaa. Kovasti en ole vielä niitä jännittänyt. Välillä on vähän vatsan pohjasta nipistänyt, mutta olen aina saanut itseni rauhalliseksi ajattelemalla, että ovat vain kisat muiden joukossa. Siis siinä mielessä, että siellä ei sen kummempia ihmeitä tarvitse tehdä kuin normaalikisoissakaan. Ja on ihan sairaan siistiä oikeesti, että me ollaan jälleen siellä mukana. Karsinnoissa on aina se oma fiilis kisata kun on paljon yleisöä ja kunnon kuulutukset. Ois jo lauantai ja klo 8 aamulla :-D

Tiistaina treeniä Alffin mukaan ja keskivikkona pöydän vahvistamista

Olin treenamassa Jennin ja Markon pihalla yhdessä Jennin ja Maritan kanssa. Jenni oli kaivanut yhden Manuel Alfin radan, joka sitten rakennettiin pihaan. Keppien jälkeinen hyppy oli pituus, muuten oli ratapiirroksen mukainen.



Koitin alun Mimmin kanssa ensiksi sylkkärillä. Se onnistui vähän liiankin hyvin/tiukasti enkä saanut Mimmiä 4-hypylle. Kun tein sylkkärin vähän pyöreämmin niin irtosi hyvin neloselle. Sokkarilla aa-esteelle ja viskileikkauksella 6-hyppy. Meni aika kivasti. Kepeiltä pystyin irroittautumaan aika hyvin sivulle, josta sitten lähdettiin pituudelle. Mun ohjaus ilmeisesti jotankin myöhässä koska Mimmi lähti mun selän taakse tekemään sieltä löytyvää hyppyä. Uudelleen kepeiltä ja nyt meni hyvin kun ohjasin kunnolla. Keinu oli hyvä, siitä yritin vieskileikkausta seuraavalle hypylle, mutta nyt ei onnistunutkaan. Mimmi ei nähnyt koko estettä, koska minä olin edessä. Otettiin uudelleen ja nyt jättäydyin niin, että Mimmi näki esteen, jolle sen halusin ja leikkaus onnistui hyvin. Loppurata oli hyvä. Puomilla pysähtyi vähän liian ylös, mutta kuitenkin pysähtyi. 18-hypyltä niistolla ja siitä heitto 19:lle ja leikkaus takana. Edelleen niin siistiä kun Mimmin kanssa voi leikata!

Koitin alun myös pyörittämällä ja hyvin toimi sekin. Tämän olisin varmaankin valinnut kisatilanteessa kun on meille jotenkin varmempi ohjaus. Aa:n jälkeistä elämää koitin niin, että jäin itse aa:n oikealle puolelle, siitä pieni varmistus puolivalssilla, että menee hypyn oikeaan suuntaan ja siitä putkelle. Tämä oli ehdottomasti sujuvampi kuin ensimmäinen versio. Myös keinun jälkeisen kohdan tein toisella lailla, heitin Mimmin 11:lle taakse ja jäin vastaanottamaan toiselle puolelle, josta sitten vippauksella 12:lle ja siitä peruuttamalla vastaanottamaan 13:lle. Tämä oli myös mielestäni sujuvampi tapa kuin ensimmäinen. Lopuksi vielä puomi ja nyt oli tosi hyvä!

Gimman kanssa otin alun myös sylkkärillä, mutta olipahan vaikeeta. En anna sille tarpeeksi tilaa vaan menen ihan liian lähelle hyppyä tekemään sen. Lisäksi multa puuttuu vastaliike, jolla koira tajuaa kääntyä oikeaan suuntaan. Kun nämä sai toimimaan niin johan meni hienosti. Aa oli hyvä, siitä puolivalssilla hypylle ja reisitaputuksella putkeen. Lähti hakemaan keppejä :-D. Mä luotin liikaa, että se vaan ampaisee putkeen ja jäin itse paikalleen, jolloin lähtikin hakemaan ihania kepakoita... Eli mulla on keppihullu koira näemmä :-P.

Kepeillä tuli ongelmia, ei millään pujotellut loppuun saakka. Aika ihmeellistä kun tuota ei ole pitkään pitkään aikaan sattunut. Toki kepit meni ns. tyhjyyteen, että oisko siitä sitten johtunut, mutta ei se ole ennenkään vaikuttanut. Piti laittaa kaaret loppuun, että saatiin se onnistumaan. Kaarillakin meni hirmu epävarmasti, mutta meni kuitenkin.

Keinu oli hyvä ja keinun jälkeiselle hypylle sain hyvin heitetyksi taakse. 12:lle ei meinannut poispäinkäännös millään toimia ja syynä tietty tähän, että mä olin liian edessä. Mulla on oikeesti tosi vaikee hahmottaa missä mun milloinkin pitää Gimman kanssa olla kun olen niin kauan kisannut pikku koiran kanssa, jolla on tosi lyhyet hypyt. Kuvio onnistui kun en ottanut keinulta niin kamalasti etumatkaa vaan Gimma hyppäsi hypyn vähän niinku mun eteen ja siitä kun heitin sen poispäinkäännökseen niin johan meni hienosti! Puomi oli tosi hidas, mutta otti kuitenkin kontaktin kuten pitääkin.

Keskiviikkona viritin pihalle kepit, kaksi hyppyä ja pöydän. Yritin tehdä niin, että pöydälle tulisi vähän enemmän vauhtia koska halusin testata miten Mimmi kestää pöydän ohijuoksun multa. Eipä tuohon pihalle kovin isoa vauhtisuoraa saanut, mutta mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi. Hyvin pysähtyi Mimmuli pöydälle vaikka itse juoksin lujaa ohi. Kesti myös hyvin mun nykimiset ja spurttaamiset. Hyvä hyvä :-)

Gimman kanssa muutamat pujottelut eikä sillä nyt ollut hankalaa loppuun pujottelu. Nyt siellä kyllä näkyi yksi hyppy, joten ehkä se sitten kuitenkin vähän vaikuttaa... Otettiin myös vähän pöydällä pysymistä ja kivasti Gimmakin jo kestää nykimisiä.

Tänään mennään epävirallisiin kisoihin Vöyrille ellei sää ihan kamalaksi muutu. Ovat luvanneet kovaa sadetta, mutta ainakin toistaiseksi näyttää vielä ihan hyvältä. Olis kyllä niin hyvä saada Mimmille vielä kisapuomi ja -keinuharkat!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Gimman epikset ja vähän Mimminkin

Käytiin tänään Lapualla epävirallisissa agilitykisoissa Jennin ja Markon kanssa. Markon ja mun lapsukaiset olivat ihan ekaa kertaa kisoissa. Jännää!!

Möllirata oli 13 esteen rata. En aikoihin ole möllejä ollut katsomassa, mutta mun mielestä tuo ei ollut ihan maailman helpoin sellainen. Puomille oli vähän vino kulma ja mä tietty pelkäsin, että Gimma ei osaa mennä kun on vasta muutama toisto otettu koko puomia ja yleensä suorasta linjasta. Hyvin se sinne kuitenkin meni, vähän jänskätti alussa, mutta ei onneksi tipahtanut sieltä. Loppuun mentiin hitaasti mutta varmasti ;-). Puomin jälkeinen putki-hyppy-hyppy-putki meni aika kivasti. Seuraava hyppy oli mun mielestä vähän huonossa kulmassa, joten yritin korjata Gimman hyppylinjaa ja sain sen sillä ohjauksella hypystä ohi. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Tulos 5 ja toinen sija. Voiton vei velipoika Hertz :-). Täältä löytyy Gimman rata.

1-luokan radalla onnistuin sössimään heti alun. Piti kääntää koiraa niin sain sen menemään suoraan eteenpäin. Mun piti muka vekata siinä, mutta ei tuo mun ohjaus ollut vekkiä nähnytkään, joten ei ihme, että koira bongaa väärän esteen :-D. Jatkettiin kuitenkin (tietenkin) rataa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kepit oli aika hitaat verrattuna kotikeppeihin ja treenikentän keppeihin. Kuulinkin, että nuo ei olleet oikeat kisakepit vaan vanhan säännön mukaiset, pienemmällä välillä olevat, joten siihen nähden mun möllilapsonen meni ne hirmu hienosti! Keppien jälkeen takaakierrolla lähti lukemaan putkea, mutta tuli kiltisti mukaan kun huutelin sitä. Tällä radalla puomi oli jo paljon reippaampi, tosi kiva! Puomilta putkeen ja yritin jotain päällejuoksua seuraavalle hypylle, mutta eihän se sitä ollut! Olin ihan täysin Gimman hyppylinjalla ja just hypyn päällä häiriköin sitä, joten ei ihme, että rima tippuu... Ja sitten mä teen taas seuraavan putken jälkeisellä hypyllä mun perinteiset, käännän koiran ihan liian aikaisin ja kielto. Loppurata oli ihan kiva.

Sain jo palautetta, että pysähdyn joka kontaktille ja lähden koiran kanssa yhtä aikaa liikkeelle. Tästä sitten kootut selitykset (jotka koskaan ei ole kovin hyviä): en halua aina vedättää kontakteilla, ettei siitä tule Gimmalle toimintatapa. Pelkään siis, että ei mene enää itsenäisesti kontaktille, jos aina vedätän, näin olen onnistunut Mimmin kontaktit pilaamaan. Mutta joo, jatkossa pitää enemmän kiinnittää siihen huomiota, että en pysähdy itse ja sitten lähdetään yhtä aikaa liikkeelle. Tätä taasen vaikeuttaa se, että Gimman nenäkosketus on muuttunut silmien liikkeeksi ja mun on tosi vaikee hahmottaa milloin se tekee sen "jutun". Jenni onneksi sitten sanoi, että ei sitä enää välttämättä tarvitse vaatia, kunhan vaan menee alas asti ja vaikka on siinä pienen hetken ja sitten vapauttaa seuraavalle esteelle. Tämä oli kyllä helpottava tieto! Gimman 1-luokan rata löytyypi täältä.

Mimmin kanssa kisattiin lisästartti 1-luokan radalla ja varsinainen startti 2-3-luokan radalla. Päätavoitteena oli lähdössä paikalla pysyminen sekä puomin ja keinun kontaktien onnistuminen. Harmittavasti keinua ei ollut kummallakaan radalla eikä paikalla pysymistäkään voinut kunnolla treenata kun ei tarvinnut kovin kauaksi koiraa jättää. No mä sitten vähän provosoin Mimmiä nykimällä itse molemmilla radoilla, mutta ei se sieltä mihinkään lähtenyt :-D. Ehkä hyvä näin, mutta jotenkin olisin halunnut sen sinne päästä palauttamaan... Sössin keppien avokulman kun en ohjannut tarkasti. Aan jälkeisen hypyn otin tarkoituksella leikkaamalla, että saatiin sitäkin harjoitelluksi kisatilanteessa ja tämä meni ihan kamalan hienosti! Puomi hyvä, mutta ei pysähtynyt, joten palautin. Nyt en enää muista miten toinen puomi onnistui, palautuinko vai en, ei mitään hajua. (Mimmin ratoja ei otettu videolle.)

Ja sitten vuorossa oli 2-3-luokan rata, jossa Mimmi oli ainoa osallistuja :-D. Radalla oli vain kerran puomi ja kaksi kertaa kepit. Päätin, että jos ensimmäinen puomi menee huonosti niin teen oman radan ja menen toiseen kertaan puomin. No, ensimmäinen puomi ei ollut huono, mutta ei taaskaan pysähtynyt, joten palautin kontaktille. Ja sitten rata omiin nimiin niin, että päästiin toiseen kertaan puomille. Nyt vähän vauhti hidastui, mutta pysähtyi kontaktille ja lähti vasta mun luvasta. Hyvä hyvä!! Aiemmat puomit oli siis tosi vauhdikkaita, tuli selvästi kontaktille, mutta jatkoi ilman lupaa rataa. Tätä kun saa tarpeeksi tehdä niin helposti loikkaa koko ajan vaan ylempää ja ylempää. Siksi halusin nämä kisatreenit, että sinne pitää oikeesti jäädä odottamaan lupaa. En todellakaan usko, että karsinnoissa pysähtyy, mutta ehkä tämän seurauksena tulee kuitenkin tarpeeksi alas asti.

Seuraavat epikset on torstaina Vöyrillä ja sinne suuntaan jälleen kera Gimman ja Mimmin ellei ihan paska ilma ole.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Keppitreeniä pihalla

Jäi sen verran eilinen harmittamaan, että rakensin samantyyppisen pätkän pihalle. Ihan samanlaista en siihen saanut mahtumaan, mutta idea kepeille menossa oli kuitenkin edelleen sama, ansahyppy lähellä:



Ei onnistu Mimmillä, ei sitten mitenkään! Aina välillä meni oikein, josta yritin antaa kunnon magaluokan palkan, mutta heti uudelleen otettaessa taas väärin. Ei auta kaarikaan estämässä ekan kepin kiertoa, sinne se vaan yrittää mennä. Otin sitten koko hypyn pois ja tyttö meni ihan mistä vaan kepeille ja joka kerralla oikein. Tulinkin siihen tulokseen, että Mimmi ei vaan hahmota mistä ne kepit alkaa kun hyppy on noin lähellä. Lukeeko se siivekkeen jotenkin ekaksi kepiksi ja mielestään menee oikein sisälle kun kiertää ensimmäisen oikean kepin? En tiedä... Yritän nyt kuitenkin olla enempää stressaamatta tuosta. Laitoin myös pöydän "radalle". Menee aika hissukseen itse pöydälle, mutta pysyy siellä hirmu hyvin, vaikka tekisin mitä nykäisyjä ja spurtteja. Pöytä on kyllä este, jota pitäisi oikeesti treenata enemmän, mutta kun se vaan on niin kamalan tylsä. Toivon ihan yleisön puolesta, että sitä ei tänä vuonna ole karsinnoissa koska pöydällisen radan seuraaminen on oikeesti aika puuduttavaa touhua.

Gimman kanssa keppitreenit onnistui aika mukavasti. Ensin meinasi olla kaahausvaihde päällä eikä malttanut mennä oikein kepeille ja kun se onnistui niin ei millään olisi malttanut pujotella loppuun saakka. Sinänsä hassua, mutta Gimma ei oikeesti varmaan edes nähnyt tuota hämäyshyppyä. En ainakaan huomannut, että olisi edes vilaissut sitä. Hyvin meni kepeille valssaamalla kakkosella sekä vetämällä ja leikkaamalla. Gimma on varmaan jo taitavin avokulman hakija mun kaikista koirista, vaikka on vielä ihan kakara.

Ei hitto, aina näitä viime hetken paniikkeja pitää tulla!!

Olin tänään päivällä yksikseni treenaamassa. Eltsun piti tulla mukaan, mutta sillä oli paha niskajumi päällä eikä sitten päässytkään. Harmitti! Ja varsinkin sitten kun tajusin, että oisin voinut jonku treeniringin radan pätkän rakentaa kun kerran yksin menin. No... olin jo jotain suunnitellut, joten tein sen. Ja kun kaikki menee pieleen niin toki unohdin juuri suunnittelemani pätkän keittiön pöydälle :-D. Tämmöisen pätkän sitten lopulta tein:



Halusin Mimmin kanssa treenata pakkovalssia (kun se ei vaan suju), putken ja puomin erottamista sekä pujottelun hahmottamista vaikka hyppy on siinä lähellä. Keinun halusin radalle ihan vaan sen takia, että saadaan Gimman kanssa siihen toistoja. Toki sen treenaaminen tekee hyvää aina myös Mimmille kun ei ihan paras este sille ole...

Menin ensin Gimman kanssa. Puomi tosi hidas, mutta menee itsekseen hyvin sinne minne pitääkin. Nenäkosketus on vaivan takana, yrittää, että pelkkä silmien liikuttelu riittäis. Pitää vissiin vahvistaa taas muissa tilanteissa tuota nokkimista. Puomilta hypylle ja irtos aika mukavasti 3-hypylle, joten ehdin hyvin mennä mallailemaan pakkovalssia vitoselle. Pakkovalssi tuohon kohtaan ei todellakaan ollut se järkevin vaihtoehto mutta tein sen koska en sitä vielä kunnolla osaa. Kai mä joskus sen opin kun vaan teen sitä joka treenikerralla. Gimman kanssa pakkovalssi oli tosi hyvä. Siitä jatkettiin poispäinkäännöksellä kutoselle ja siitä putkeen. Putken jälkeen 8-hyppy päällejuoksuna ja siitä aika paha avokulma kepeille. Gimma meni tämän ihan täydellisesti!! Mä olin niin täpinässä tuosta :-D. Kepeillä otin sivuttaisetäisyyttä jääden kympin taakse vastaanottamaan. Ekalla kerralla lopetti kesken, toisella kerralla onnistui.

11-hypyn jälkeen piti mennä puomille. Tämä oli vähän liian hankala vielä Gimmalle kun ei noita erottelujuttja ole sille vielä tehty. Jouduin ottamaan Gimmasta kiinni ja pitämään ihan puomin edessä ja päästämään siitä sitten vasta kiipeemään. Puomin jälkeen hyppy ja sitten keinu, joka oli ihan sairaan siisti!! Loppu oli vähän väkisin väännetty/suunniteltu ja sen kyllä huomasi :-D. Keinun jälkeinen hyppy meni ihan hyvin ja jopa seuraavakin poispäinkäännöksellä. 17:llä piti tehdä leikkaus, mutta siinä sitten häitäilin ja sain Gimman kieltämään sen. Uusintakerralla meni hyvin sekin.

Lopuksi vielä muutama toisto keinua ja voi hemmetti kun se näyttää hyvältä! Pujottelua koitin vielä samalla lailla päällejuoksuna ja meni hyvin. Testasin myös niin, että ohjasin 8-hypyn toiselta puolelta ja siitä lähetin kepeille ja leikkasin takana. No problemos! Mun taitava pieni <3

Sitten oli Mimmin vuoro. Sain Mimmin myös irtoomaan hyvin 3-hypylle, joten ehdin aika hyvin mallailemaan pakkovalssia 5:lle. Siitä tulikin kohtuullisen hyvä, edelleen olin ohjauksessa myöhässä. Odotan liian kauan hypylle käännön kanssa. Mimmi tulee tosi hyvin iskukäteen hypyn taakse ja sen jälkeen mä vaan jään ihmettelemään kun pitäisi jo ohjata hypylle. Jestas, että mä oon toivoton tuossa!! Mutta kyllä mä sen vielä opin, prkl :-D. Vippauksella kuutoselle ja siitä putkeen, päällejuoksu 8:lle ja siitä sitten alkoi meidän vaikeudet...

Mimmi haki pujottelun sijaan hypyn, mikä toisaalta oli odotettavissakin kun ei noita tilanteita kamalasti ole harjoiteltu. Ollut ainoastaan putkihäiriöitä pujottelun aloituksessa. Otin uudelleen putkelta ja nyt haki kepit, mutta kiersi ekan kepin. Mitä ihmettä?? Uudelleen pelkät kepit ja taas kiersi ekan kepin. Ties kuinka monta toistoa ja aina väärin. Harmitti kun ei ollut kaaria mukana kunnes muistin, että meillä on sellaiset ruosteiset metalliset kaaret kentällä ja eiku sellainen hakemaan ekaan väliin ulkopuolelle. Otin pelkät kepit aika kaukaa lähettäen, kiersi ekan kepin ja törmäs kaareen. Uusi yritys ja taas kaareen törmäys. Ties kuinka monta kertaa tein ja aina sama juttu. Aloin jo vähän sanoa Mimmille, että ei noin voi tehdä. Suoraan sanottuna mulla meni herne nenään. Kuinka hemmetin tyhmä koira voi olla, että yrittää koko ajan sieltä mistä vaan ei pääse?! Varmaan miljoonan toiston jälkeen Mimmi meni oikein kepeille ja sai ihan megapalkan siitä. Pari toistoa näin ja sitten putkelta saakka uudelleen. Nyt pelitti. Mutta jättipä mulle epävarman olon. Pakko vielä omassa pihassa paniikkitreenata tuota. Samalla vois taas näyttää millainen este on pöytä.

Kepeiltä jättäytyminen ja sivuetäisyyden otto onnistui hyvin. Meinin siis 10-hypyn taakse odottelemaan pujottelun loppumista. Hyvä Mimmi!! Puomille meni hyvin. Näin kun katseli putken suuta, mutta kun vaan käskytin kiipee-kiipee-kipee niin valitsi puomi. Edes joku meni niin kuin pitikin!

Puomin kontakti oli taas vähän hukassa, pysähtyi ihan liian aikaisin, kylläkin kontaktille. Vaadin joka kerta alas asti tulemista ennen kuin vapautin seuraavalle esteelle. Keinu kohtuullisen hyvä. Malttoi jopa pysyä paikallaan vaikka keinu pamahti maahan. Kepeille koitin myös toista puolta 8-hyppyä eli lähetys kepeille ja leikkaus. Tää toimi ihan kamalan hyvin! Ihan lopuksi vielä esteitä 2-5 että saisin pakkovalssia vitoselle paremmaksi. Ja kyllähän se tulikin! Aika aikaisessa vaiheessa saan jo alkaa Mimmiä ohjata hypylle, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin mun hermo kestää kisatilanteessa. Toivon, että noi pakkovalssikohdat karsinnoissa saa hoidetuksi jollain muulla ohjauksella :-D

torstai 9. heinäkuuta 2009

Gimma osaa keinun!!

Treenaamassa oli tänään vain Susanna ja minä, joten ei ihan koko rataa jaksettu rakentaa. Tehtiin pätkä karsintatuomari Manuel Alffin radasta. Kauhistelin tuota rataa kun Nooran kanssa niitä reissulla katseltiin, että en ikinä selviä Mimmin kanssa renkaan jälkeisestä elämästä kun en saa sivuttaissuunnassa etumatkaa keinulta enkä näin ollen pääse tekemään välistävetoja hypyille. Tehtiin siis seuraavasta radasta esteet 1-13 (meillä 13 oli hyppy ihan vaan sen takia, että jatketaan 12:lta oikeaan suuntaan).



Menin ensin Gimman kanssa. Alun otin sylkkärillä kolmoselle ja siitä kepeille. Tämä toimi hyvin kun vaan sain itseni tekemään sen sylkkärin oikein. Aargh, miten se voikin olla Gimman kanssa noin vaikeeta! Kepeiltä jatkettiin niin, että 6-hypylle tuli leikkaus. Leikkaus onnistui hyvin. Palkkasin ennen keinua ja otettiin keinu erikseen.

Laitoin palkan valmiiksi keinun eteen, pidin keinua ylhäällä ja kun Gimma tuli sen loppuun niin päästin keinun alas melkein tapista. Meni ihan sairaan hyvin. Siinä sitten mietin, että uskallanko ottaa ilman kiinnipitoa keinua ollenkaan ja tulin siihen tulokseen, että turha kiirehtiä, etten taas pilaa sitä. Gimma päätti asian toisin... Laitoin sen odottamaan ja olin menossa laittamaan lelua valmiiksi keinun loppuun niin Gimma päättikin lähteä suorittamaan keinua. Kerrankin sain pidettyä mölyt mahassani, etten karjunut sille EEEIII vaan annoin mennä keinun itsekseen. Lopussa nenäkosketus ja vapautus lelulle. Meni ihan sikahyvin! Tämän jälkeen otettiin keinu jopa ihan radallakin. Ekalla kerralla meni liian lujaa ja tuli juoksukeinu. Taas mä ajattelin, että hyvä Kati, näin sitä pilataan keinun suoritus kerta toisensa jälkeen. Onneksi Gimma ei ollut tuosta moksiskaan vaan kun otin uudelleen hypyn kautta meni edelleen reippaasti keinulle, pysähtyi loppuun ja nenäkosketuksesta vapautus. Mulle tuli niin mahtava fiilis tuosta :-)

Jatkettiin keinulta rataa niin, että rengas jäi mun vasemmalle puolelle. Tästä oli aika lailla suora linja 10-hypylle, jolla leikkasin ja sain Gimman tulemaan välistä takaisin, poispäinkäännöksellä 11:lle, välistä takaisin ja poispäinkäännöksellä 12:lle ja siitä jatkettiin 13:lle. Jestas, että noi poispäinkäännökset meni hienosti!! Hyvä minä! Hyvä Gimma!

Otin alun vielä niin, että tein 3:lle niistosokkarin ja se tais kyllä olla parempi kuin tuo sylkkäriversio. Leikkasin myös keppien takana ja vedätin kepeillä, josta jatkettiin pituudelle ja hypylle. Hyvin kesti kepeillä vedätyksen :-)

Mimmin kanssa alku myös ensin sylkkärillä, joka onnistui hyvin. Leikkaus 6:lla oli oikein hieno. Keinu Mimmiksi hyvä ja tästä jatkettiin meidän ongelmakohtaan. 10:llä leikkaus ja koiran puoleisella kädellä veto välistä ja vippaus 11:lle, saman toisto 11-12 välissä ja meni ihan sikahyvin. Ihan turhaan siis pelkäsin tuota. Olisin halunnut tehdä tuon niin, että keinulla sivuttaisetäisyyttä, josta koira putkeen ja sokkarilla keinulle ja siitä puolivalsseilla välistävedot. Kokeilin homman myös näin (ilman keinua) ja oli kyllä aika paljon sujuvampi tällä tavoin. Mutta hyvä filis tuli siitä, että onnistuin sellaisella ohjauksella, joka ei tuntunut omalta ollenkaan :-)

Alkua otin myös niisto-sokkarilla, joka oli oikein hyvä. Testailin myös kepeillä vedätystä. Ensin tein niin, että menin tekemään sokkarin keppien ja pituuden väliin ja onnistui hyvin. Koitin myös sellaista vedätystä, jolla onnistuin Ruotsissa vetämään Mimmin kepeiltä pois. Nyt se onnistui hyvin kun pidin kontaktin koiraan ja ohjauksen päällä.

Gimman kanssa otin vielä uudelleen pätkiä ihan vaan, että saan sille varmuutta lukea mun ohjauksia. Se on kyllä aika hemmetin taitava tyttö jo :-). Mimmin kanssa en viitsinyt enää ottaa mitään kun kerran onnistui sen verran hyvin. Haluan sen kanssa nyt hyviä kokemuksia. Ja jos oisin ottanut uudelleen enkä olisi onnistunut niin olisin herkästi turhautunut, joten onnistumiseen oli hyvä lopettaa :-)

Ajattelin maanantaina mennä Gimman kanssa epiksiin Lapualle. Nyt kun keinukin meni noin hyvin niin voisi hyvinkin mennä. Mimmi saisi siellä samalla kisatreeniä. Pitää katsoa millanen ilma silloin on ja teen päätöksen sitten...

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Tiistain treenit

Tein (=yritin tehdä) koosteen huonosti menneistä kohdista Ruotsin radoilta. Henna toivoi kaikkia kontaktiesteitä radalle ja loppusuoratreeniä, joten lisäsin vielä kunnon luukutuksen puomilta eteenpäin. Treeneissä oli mukana Henna, Susanna, Eltsu ja minä.



Menin ensin Gimman kanssa. Otin sylkkärillä kolmoselle sekä kutoselle, siitä renkan kautta kepeille. Olin ihan varma, että Gimma ei kepeille mene oikein, mutta sepä yllätti mut ihan täysin ja meni oikein. Taitava tyttönen! Gimmalla on ollut keppien kiertokulma vähän vaikeampi kuin avokulma, mutta nyt näyttää sekin toimivan hienosti. Kepeiltä läpsytyksellä putkeen 11:llä ja 13:lla leikkaus. Leikkaukset vähän myöhässä kun piti hieman läpsytellä reiteen. Keinua otettiin erikseen ja nyt tiputin keinun melkein täydestä korkeudesta maahan eikä mitään ongelmaa. Ihanaa kun näyttää nyt siltä, että keinu ei enää pelota ollenkaan! Keinun jälkeinen takaakierto onnistui hyvin ja puomin meni tällä kertaa kohtuullisella vauhdilla verrattuna viime kertaan, myös kontakti hieno. Aa meni paremmalla vauhdilla vaikka jättäydyin itse jälkeen. Jättäytymisestä huolimatta kontakti tosi hyvä. 20-hypyn otin niistolla ja siitä oli tarkoitus luukuttaa loppuun, mutta Gimmalla touhu meni vain mun kyttäämiseen ja juoksi esteiden ohi mun puolelta. Vähän tiukempaa käskytystä niin meni hyvin.

Mimmin kanssa otin alun myös sylkkärillä koska sitä mietin myös kisoissa. Siellä en uskaltanut tehdä kun ollaan niin vähän harjoiteltu tuollaisia aloituksia. (Esteet 1-6 on siis suoraan meidän Ruotsin katastrofiradalta, jossa sain Mimmin vitosen taakse.) Sylkkäri toimi tosi hienosti, mutta jatkotilanteessa tein just saman virheen kuin kisoissa, käännyin liian aikaisin ja Mimmi meni 5-hypylle takaakiertoon. Ties kuinka monta toistoa mun piti ottaa ennen kuin sain itseni toimimaan oikein... Olikin tosi hyvä harjoitus mulle! Kun sain vitoselle viennin onnistumaan niin jatko meni hyvin. Sylkkäri kutoselle onnistui, siitä renkaalle ja kepeille, jonne Mimmi meni sairaan hienosti. Leikkaukset 11:llä ja 13:lla oli hyviä. Keinu oli hyvä, mutta tuli pois ilman lupaa, joten otettiin uusiksi, nyt pysyi ja jess:llä jatkettiin matkaa. Takaakierto hyvä, puomi hyvä ja loppuluukutus hyvä.

Kepeille menoa otin myös niin, että kierrätin 6-hypyn taakse valssaten itse edessä ja siitä renkaan kautta kepeille ja leikkaus takana. Samantapaisessa tilanteessa meille tuli kisoissa virhe kun Mimmi meni kakkosväliin. Oletin, että virhe johtui siitä, että lähdin liian aikaisin leikkaamaan ja juoksemaan Mimmiä pujottelussa kiinni. Nyt vaikka ennakoin oman leikkauksen ennen kuin Mimmi edes oli kiertänyt ekaa keppiä niin ei virhettä tullut. Mistä sitten kisoissa tuo virhe johtui, mutta ei näytä paljon mun ennakoinnit haittaavan ainakaan treeneissä.

Toisella kerralla kokeilin Gimman kanssa alkua parilla eri tavalla. Ensin pieni vekki 3:lle, takaakierto 4:lle, peruuttamalla vitoselle ja sylkkärillä kutoselle. Ihan hyvin meni näinkin. Kaikista paras oli Gimmalle kuitenkin, että menin ottamaan vastaan kolmosen ja nelosen väliin, josta tein sylikäännöksen neloselle, leijeröimällä vitoselle valssamaan ja takaakierrolla kutoselle edessä valssaten. Tästä jatkoin vielä kepeille, että saatiin myös kepeille lähetystä ja leikkausta harjoitelluksi. Hyvin meni Gimma pujotteluun näinkin, vaikka aika tiukasti leikkasin takana. Otin myös leikkauskohdat 11:lla ja 13:lla uusiksi ja nyt ne meni tosi hyvin. Uskalsin aikaisemmin aloittaa leikkauksen takana ja Gimma kääntyi ihan itsestään oikeaan suuntaan. Tässä kohden sanoisin, että hyvä minä :-). Loppusuora otettiin myös vielä kertaalleen ja nyt meni tosi hyvin sekin.

Mimmin kanssa koitin alkua samalla lailla kuin Gimman kanssa oli paras vaihtoehto, mutta en ehtinyt tehdä siinä kyllä yhtään mitään. Mimmi hyppää hypyt niin kamalan nopeesti, että en saanut etumatkaa ollenkaan. Gimman hypyt kestää paljon kauemmin ja ehkä sen vauhtikin vielä on vähän rauhallisempi niin sen kanssa ehdin tehdä kaikkea kivaa (nautitaan tästä vielä kun voi). Mimmillä parhaiten toimi vekkaus-takaakierto ja sylkkäri-takaakierto. Koitin vielä lopuksi tehdä kaikkeni, että olisin saanut kepit epäonnistumaan leikkaamalla takana, mutta en onnistunut. Eli voin kyllä jatkossakin tuohon luottaa, että se menee oikein. Kisoissa tuli tähän vain tilastovirhe :-)

Mimmistä S AVA!

Ruotsin kisat pidettiin Skutskärissä mukavalla nurmikkokentällä. Järjestäjien toimesta oli hyvä buffetti, josta sai ostaa leipää, ruokaa tai herkkuja kohtuullisin hinnoin. Kisoihin ilmoittautuminen hoitui Ruotsissa eri lailla kuin Suomessa. Ilmoitustaululla oli lähtölistat, josta jokainen kävi itse yliviivaustussilla vetämässä oman nimen yli kun tuli paikalle ja kirjoitti itselleen ylös kilpailunumeron. Toinen ilmoittautuminen tehtiin ennen omaa rataa radan vieressä olevalle toimitsijalle, joka piti lähtöjärjestystä yllä. Vähän oli vaikea seurata omaa vuoroa kun kuulutukset eivät kuuluneet aina kovin kauas enkä kaikkien kuuluttajien ääntämisestä saanut oikein selvää. Oli pakko aina välillä käydä kuumakallen kanssa radan vieressä katsomassa mikä numero siellä on menossa. Sinänsä tämä tapa oli aika joustava. Jos et ollut omalla vuorolla paikalla niin sait ilmoittautua radan viereen jälkikäteenkin ja startata vaikka viimeisenä. Myöskään aikatauluissa ei kerrottu kuin alkamisaika ja järjestys miten kisat etenevät. Tässä piti sitten itse suorittaa hieman laskemista että osasi arvioida oman luokan alkamisen. Sinänsä hyvä systeemi ettei tullut turhia odotuksia kuten Suomessa, jos ollaan aikataulusta edellä. Ihan leppoisat kisat kyllä :-)

Torstai oli ensimmäinen kisapäivä ja heti onnistuttiin tekemään kaksi nollaa. Ihan outoa meiltä :-D. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Menin radalle luottavaisin mielin, vaikka valitsinkin pariin kohtaan leikkauksen valssauksen sijaan, koska halusin niitä harjoitella. Ohjaus meni aika lailla suunnitelmien mukaan, ainoastaan yksi sokkari vaihtui tavalliseksi valssiksi. Tulokseksi tuli nolla ja voitto ja saatiin hyppyserti.

Agilityradan alku oli aika haastava, pari hyppyä ja sitten oli aika lailla suora linja suoraan putkeen ja pitikin mennä kepeille. Mallailin alkuun sekä valssia että vekkausta ja päädyin vekkaukseen. Toimi hyvin ja sain Mimmin hienosti kepeille. Muuten rata oli kohtuullisen helppo. Lopussa luulin, että saatiin puomilta kontaktivirhe, mutta ei onneksi saatukaan. Voitettiin tämäkin rata ja saatiin Serti ja Mimmistä tuli S AVA :-)

Perjantai alkoi agilityradalla. Tässäkin alku aiheutti pientä pohdintaa. Mutkaputkesta mentiin lyhyeen suoraan putkeen niin, että aa-este näkyi aika selvästi mutkaputkesta tultaessa. Tätä mietin aika kauan, että kumpaa puolta vien, ettei Mimmi bongaa aa:ta. Päädyin luottamaan siihen, että saan Mimmin irtoomaan mutkaputkeen, jolloin ehdin viedä sen suoraan putkeen sokkarilla ja tehdä uuden sokkarin suoran putken jälkeen. Tämä onnistui hienosti, mutta aiheutti pientä kiirettä seuraavaan kohtaan. Renkaan jälkeisellä hypyllä yritin tehdä päällejuoksun tapaisen, mutta ei onnistunut kun tuli ihan liian kiire. Mimmi tömähti mun jalkoihin ja luulinkin, että meidän tulos oli tämän takia vitonen. Jatkoin kuitenkin täysillä loppuun ja loppurata olikin tosi hyvä. Mun yllätykseksi tulos oli nolla ja voitettiin kisa.

Hyppyradalla tein alkuun sellaisen kutsun, joten en yleensä uskalla tehdä. Radan alku oli suunnilleen seuraavanlainen:



Menin vastaanottamaan nelosen linjalle kolmosen siivekkeen kohdalle. Autoin ohjauksella Mimmin kakkoselle, käänsin kolmoselle ja siirryin itse jo ottamaan vastaan nelosen taakse, josta vein vastaisella vitoselle valssaten siinä ja heitto putkeen. Tämä meni ihan sairaan hienosti. Vähän pelkäsin, että mitäs sitten tapahtuu, jos Mimmi päättääkin taas yhtäikkiä varastaa. Päätin, että sitten vien sen takaisin ja otan homman uusiksi. Ei varastanut, vaan oli oikein rauhallinen lähdössä. Jatkoradalla sitten vähän räpellettiin. Pussiin oli aika huono kulma viedä koira enkä ollut sitä tosiaankaan huomannut vaan vein Mimmin sinne ilman suoristamista ja se tömähti oikein kunnolla pussin kehikkoon, raukka. Mulla meni vähän homma sekaisin tämän takia kun en tiennyt tuleeko se ehjänä pussista ulos ja sain väärin kepeille. Koira näytti kuitenkin normaalilta ja jatkettiin rataa ja nyt yksi leikkaus epäonnistui. Tein taas mun virheen, että olin liian aikaisin liian lähellä estettä, jolla leikata ja mun vauhti stoppas ja niin stoppas Mimminkin ja saatiin siitä kielto. Olen itseeni tyytyväinen kun kuitenkin korjasin nuo virheet ja otin tuloksen. Tämä virheen korjaaminen on myös harjoittelua karsintoja varten, mieluummin virhe kuin hylly siellä.

Lauantaina oli ensin agilityrata. Tältä radalta saatiin puomilta vitonen. Mielestäni näin, että Mimmi tuli tarpeeksi alas, mutta ei sitten vissiin ollut tullut. Ihmiset, jotka olivat istuneet puomin alastulon kohdalla sanoivat, että selvästi otti vasemmalla etutassulla. No jos se niin vähän sen otti niin ehkä virhe oli ihan ansaittukin, vaikka yhden tassun kontaktin pitäisikin riittää. Vähän kyllä harmitti koska tälläkin radalla Mimmillä oli nopein aika. Itse rata meni tosi tahmeesti. Tuntui, että Mimmi ei irronnut yhtään mihinkään ja kääntyi vain mun jaloille koko ajan. Ihan kamala tunne radan jälkeen.

Hyppäri oli sitten katastrofi, ei onnistunut yhtään mikään! Alussa sain yhden hypyn takaakiertoon, vaikka se olisi pitänyt hypätä minusta poispäin. Sain tuon kojratuksi, mutta sitten tipahti rima. Sylkkäri seuraavalle hypylle oli aika hyvä. Lyhyen suoran putken jälkeen oli rengas ja Mimmi hyppäsi sen renkaan ja kehikon välistä. Ihan outoa! Se on tuon kerran aiemmin tehnyt ja se oli viime vuonna karsinnoissa jumalattoman vedätyksen seurausta. Kepeillä testasin reipasta vedätystä eikä malttanut pujotella viimeistä keppiä. Itse en tuota nähnyt eli lopetus johtui varmasti siitä kun en pitänyt kontaktia koiraan vaan jätin sen oman onnensa nojaan. Ja kun en tuota huomannut ja jatkettiin rataa niin tulokseksi tuli hylly. Yksi poispäinkäännös tökkäsi vielä tosi pahasti tuolla radalla. Kyllä pisti mielen matalaksi tämä räpellys. Kamalaa kun mikään ei onnistunut!

Sunnuntai alkoi myös agilityradalla. Rata oli muuten ihan täydellinen, mutta kepeillä meni tokaan väliin kiertokulmasta. Videolta katsoin että ehkä tein jonkinlaisen nykäisyn kun luulin, että Mimmi on jo oikein kepeillä sisällä. Mutta ei se tuosta voi olla kiinni kun ei ennenkään ole vaikuttanut. Ehkä me molemmat sitten ollaan sen verran enemmän kierroksilla kisoissa, että pitää vähän rauhoittaa pujottelun alku. Otin siis vetämällä kepeille ja leikkasin takana. Radan jälkeen oli kuitenkin tosi hyvä fiilis kun muuten meni oikein sujuvasti.

Hyppärillä sitten onnistuttiin jälleen tekemään nolla. Yksi pyörhähdys tuli poispäinkäännöskohdassa ja tässä hävittiin kisan voitto. Meidät voitti joku ruotsalainen Eddie-sheltti 0,01 sekunnilla. Mua harmittaa kovasti kun en tuota kyseistä shelttiä nähnyt kertaakaan kun meni kuulema tosi kivasti omalla moottorilla se koira. Kiva fiilis jäi tästäkin radasta. Profiili oli sellainen, että jos et ehdi sinne minne kuvittelit niin sitten oot pulassa. Mä ehdin nippa nappa joka paikkaan paitsi tuohon pyörähdyskohtaan, joten aika hyvin osaan arvioida mun ja koiran liikkumisen ja vauhdin :-)

Meidän nollaradat olen lisännyt tuonne.

Kiitos mukavasta matkaseurasta Anjalle, Pirjolle, Milalle sekä erityisesti Nooralle :-)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Treenit ja Ruotsi kutsuu

Käytiin eilen kentällä tekemässä Open Class-rata Hennan ja Susannan kanssa kun he kisaavat sen ensi viikonloppuna agirodussa. Rata oli mun mielestä aika tylsän helppo. Mulla itsellä ainoa ongelmakohta oli kaksi hyppyä ennen aa:ta ja sitä saiki sitten hinkata aika monta kertaa, varsinkin Mimmin kanssa. Sainhan mä sen lopulta onnistumaan, mutta vaadittiin kyllä useampi yritys. Meinas mennä hermo itseeni kun ei vaan osaa...

Gimman kanssa koitin mennä koko radan pariinkin otteeseen. Ei nollalla läpi millään, aina joku kielto jostain. Sitä ei vielä hypyt ime ollenkaan ja mun pitää ihan kamalasti sitä viedä niille. Muuten etenee tosi kivasti jo. Puomi oli jälleen hidas, mutta kontaktin paikka on hyvin hanskassa, hakee sen, vaikka jättäydyn jälkeen. Aa näytti taas ainakin lopussa tosi hyvältä. Menee vauhdilla ja lyö etujalat maahan ja kai se sen nenäkosketuksenkin tekee. Tossa oli tosi hankala katsoa milloin se sen tekee kun meni muutenkin jo niin kamalan matalaksi. Keinua koitettiin erillisenä esteenä. Pidin keinua ylhäällä, kutsuin Gimman sinne ja nyt tällä kertaa päästin keinun tippumaan maahan jostain 10-20 sentin korkeudelta. Ei haitannut menoa ollenkaan. Nyt kun mä vaan maltan, etten ala ahnehtia niin eiköhän toi keinukin saada kuntoon kisaikään mennessä.

Mimmin kanssa otin lopussa pienet keppisulkeiset. Laitoin avokulman taakse putken suun huutamaan noin metrin päähän. Avokulmaa kohden laitoin kaksi hyppyä suorassa linjassa ja vein kepeille niin että hypyt jäi mun oikealle puolelle sekä vasemmalle puolelle. Jestas, että jäi hyvä mieli! Mimmi meni joka kerta kepit eikä meinannutkaan mennä putkeen. Mä olen niiiiiin tyytyväinen tuohon :-)

Tänään aloitetaan Ruotsin kisareissu. Lähden parin tunnin sisään ajamaan Turkuun ja sieltä jatketaan Nooran autolla Ruotsin puolelle. Kisoja on neljänä päivänä aina kaksi kisaa per päivä. Samalla siellä on Ruotsin MM-joukkueen karsintaosakilpailu. Vähän meinaa kyllä jännittää kun en ole vielä koskaan reissanut laivalla koirien kanssa. Kisojen sivut ovat täällä ja ilmeisesti sinne päivitetään tuloksiakin jatkuvasti (vai mitä tarkoittaa kontinuerligt?)