tiistai 21. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua :-)

Rauhallista Joulun aikaa kaikille ystäville :-)


Kuva on otettu viime talvena. Nyt täällä ei ole lähellekään noin paljon lunta. Pimu-mummo on kuvassa n. 12 vuotta. Ei uskoisi! Nuoren näköinen eikä askel vieläkään paina. Eipä ole muuttunut tässä vuoden aikana, vaan on edelleen nuorekas mummeli vajaa 13-vuotiaana ♥

perjantai 17. joulukuuta 2010

Keskiviikon ketteryys ja torstain tottelevaisuus

Kesiviikkona olin Gimman kanssa aksailemassa. Tehtiin viime keskiviikon treeneihin suunnittelemani radan loppu. Siinä ei mun mielestä pitänyt olla mitään ihmeellistä ja vaikeeta, mutta olihan siinä. Ihan tarpeeksi.

Viskileikkaus toimii Gimmalla ihan älyttömän hyvin. Nyt mun on pakko alkaa luottaa tuohon myös kisoissa. Se onnistuu kun mä vaan teen sen oikein. Yllätys! :-D. Kepeille meni hyvin sisälle 90 asteen avokulmasta ilman mitään kummempia apuja. Pujotteli loppuun, vaikka pujottelun jälkeen oli vain jotain 1,5 metriä seinään ja minä jopa peruutin taaksepäin. Tuota toistettiin monen monta kertaa koska keppien jälkeinen elämä ei meillä meinannut millään onnistua. Joka ikinen kerta Gimma pujotteli loppuun yhtä kovalla innolla kuin ekallakin kerralla. Mä jopa lisäsin mun peruuttamista, että ehdin ohjaamaan seuraavan kohdan. Ihan uskomaton koira! Olin ihan varma, että noilla toistolla se jo jättää kesken, mutta onneksi olin väärässä. Tämä lisätään myös listaan, mitä voin tehdä kisoissa :-)

Niisto-sokkari ei tällä kertaa ollut yhtä helppo kuin viimeksi. Yritin ja yritin, mutta ei onnistunut. Kunnes jostain Piian sanomisesta tajusin, että mä kumartelen, taas! (Eltsu, sun ois pitänyt olla paikalla.) Kun lopetin kumartelun niin johan alkoi tuokin sujua. Tää vaan on niin vaikeeta kun Mimmin kanssa saan kumarrella koiraa kohden, mutta Gimman kanssa en. Täytynee Mimmin kanssa koittaa myös kumartelematta ohjaamista niin ehkä mä sitten opin kun ohjaan molempia samalla lailla.

Torstaina sitten menin Gimulin kanssa pienen tauon jälkeen taas tokoilemaan. Yritin viime hetkellä vielä luistaa tuosta, mutta onneksi Henna "pakotti" mut treeneihin. Oli kyllä vallan mukavaa taas. Eikä vähiten ihanien ihmisten takia ♥

Ensin otettiin jälleen kerran sivulla oloa ja sitä ihmeen patoamista. Gimma oli tosi taitava. Hennan sanoin "sehän alkaa padota tosi hyvin". Muutama toisto ihan vaan sivulla oloa. Sitten Hennan pyynnöstä otin pikku pätkän seuraamista ja se oli niin hienoa! Ei pää laskenut yhtään, vaan niin nätisti katsoi mua koko ajan. Pilkunviilaaja-Hennankin piti ihan sanoa, että ei löydä siitä mitään sanomista. Mitä ihmettä? :-O. Sainpa tämänkin kokea, kiitos Henna :-)

Vähän oon miettinyt noita kaukokäskyjä. Mähän olen opettanut istu-maahan niin, että peppu pysyy paikallaan ja sitten seisomisen niin, että takajalat lentää taakse ja etujalat pysyy paikallaan. Tällä systeemillä kisoissa vaan menee miinusta kun koira liikkuu. Ensin ajattelin, että en tuolla asialla stressaa kunnes näin kisoissa kuinka paljon tuomari rokotti Hennaa ja Karkkia tuosta samasta. Ehkä mä alan opettaa sitä uudelleen. Ehkä. Koitin nyt kuitenkin namin avulla tuota liikerataa ja kyllä se näyttää onnistuvan. Toistoja toki vaatii sen miljoona kappaletta kun Gimma on tuon seisomaan nousun oppinut jo ihan pikku pentuna. Ja mitä käskyä mä siihen käytän? Apua! Nyt mulla on ollut niin hyvä käsky "upp", mutta en mä enää sitä voi käyttää kun liike on eri. Ehdotuksia?

Ohjattua noutoa otettiin namikippojen avulla. Olikohan kolmas kerta kun sitä tein. Vietiin edelleen yhdessä namit kuppiin. Onnistui joka kerta heti oikein. Kaksi toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle. Susanna sanoi, että seuraavalla kerralla voitais jo ottaa avustaja laittamaan ne namit. Jee!!

Mimmi on edelleen ihan kunnossa. En vaan millään meinaa uskaltaa mennä sen kanssa treenaamaan, etten vaan pety :-P. Ehkä mä sitten uskallan kun Gimman juoksu alkaa...

perjantai 10. joulukuuta 2010

Vihdoinkin niisto-sokkari onnistuu Gimman kanssa!

Keskiviikon treeneissä se sitten tapahtui. Joka ikinen kerta niisto-sokkari onnistui! Mä oon niiiiin täpinässä tästä. Olin jo melkein luovuttanut, että Gimman kanssa en ikinä voi tehdä tuota niin kuin se pitää tehdä. Onneksi en luovuttanut. Nyt se onnistuu, jee!! Molemmin puolin yhtä hyvin :-)

Kepeillä päällejuoksu aivan bueno. En uskaltanut tehdä kisoissa tuota kun ei olla treenattu kuin ehkä kerran. Kyllä mä nyt taidan jatkossa uskaltaa sen tehdä. Sen verran kivasti meni.

Mitäs kaikkea muuta me tehtiinkään? Okseria treenattiin puomin jälkeen eikä kertaakaan tippunut. Meillä ei kyllä rimat olleet ihan tapissa. Tuohon olisi ehkä kannattanut laittaa, vaikka muut olisikin olleet pakkasen takia vähän matalammalla. Viskileikkaus pelittää. Pyörityksessä ongelmia, en sitä osaa, joten pistetään se treenin alle. Keinun kanssa ei mitään ongelmaa. Mitä lie tapahtui kisoissa kun tuli kesken pois.

Oli kivat pikku treenit ja lauantaina uudelleen ellei ole liian kylmä.

Mimmi on nyt ollut tämän päivän ilman lääkettä. On nyt tosi hyvässä kunnossa ja toivonkin kovasti, että ei huonone kun lääkekuurit loppui!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Janitan luento ja Mimmin vointi

Eilen olin kuuntelemassa Janitan luentoa radanlukutaidosta. Vitsit, että oli hyvä luento!! Toivottavasti edes osa jäi päänuppiin. Mitään en siellä halunnut kirjoitella ylös kun pelkäsin, että sitten multa jää kuulematta jotain tosi tärkeää. Onneksi saatiin sieltä paperit mukaan, jossa oli pääpiirteittäin läpikäydyt asiat. Pitäisikin tänään vielä muistella asioita ja kirjata kaikki mitä muistiin on jäänyt. Kiitos woffilaisille luennon järjestämisestä!

Paljon tuli sellaista "osui ja uppos"-tyyppisiä juttuja. Suurimmaksi osaksi ne oli kuitenkin sellaisia, jotka olin jo tiedostanut tekeväni väärin, mutta en ole saanut toteutusasteelle vielä sitä oikeaa tapaa. Vanhoista tavoista on äärettömän vaikea oppia pois. Onneksi tuli myös sellaista asiaa, jotka meillä on jo ihan hyvällä mallilla.

Tuli kova into taas treenata tekniikkaa. Talvi olisi siihen oikein otollinen aika. Ilman hyvää tekniikkaa ratasuunnittelu ei ole yhtä helppoa. Nyt mä sitten tämän talven aikana saan ainakin ne hemmetin niisto-sokkarit kuntoon kun ei noissa muissa mitään sen suurempaa ongelmaa ole. Pitää myös treenata sitä, että saa koiran itsenäisemmin suorittamaan esteet, vaikka oma liike lähtisikin ihan eri suuntaan. Linja-ajattelua pitäisi kehittää, se on tällä hetkellä aika nollassa. Onneksi tuolla oli treenikaverit mukana kuuntelemassa niin eiköhän nämä tästä parane meillä kaikilla :-)

Illalla kävin pitkästä aikaa koko lauman kanssa lenkillä. Olen nyt Mimmin viikon lepojakson ajan käynyt erikseen Gimman kanssa ja erikseen sitten shelttien kanssa. Perjantaina ja lauantaina uskalsin käydä jo sellaisen 10-15 minuuttia pitkän rauhallisen käpyttelyn Mimmin kanssa. Ei näyttänyt vaikuttavan mitenkään. Eilen sitten uskaltauduin noin puolen tunnin lenkille. Hyvin tyttö jaksoi ja käveli jotenkin kamalan kevyen näköisesti. Mulla tulikin sellainen olo, että se ei aikoihin noin kepeästi ole liikkunut. Voi olla, että vain kuvittelen, mutta siltä nyt kuitenkin tuntui. Siitä tulikin sitten mieleen, että onkohan se ollut jo ihan kamalan kauan aikaa kipeänä ja mä vaan en ole tajunnut sitä. Ihan hirveä fiilis tuli tuosta :-(. Ei vaan kaikkea voi huomata, jos koira ei valita mitään. Pääasia on, että se nyt näyttäisi olevan hyvässä kunnossa. Lääkekuuri loppuu torstaina ja sitten katsotaan tuleeko vielä oireita vai oliko se siinä. Toivotaan, että tauti (mikä se sitten olikaan) olisi voitettu näillä lääkkeillä!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Vuoden päätöskisat Seinäjoella

Eilen oli tämän vuoden viimeiset kisat. Ja missäpä ne olisi parempi lopettaa kuin Seinäjoen ihanassa WallSport areenassa. Aivan ihana kisapaikka!

Vähän kyllä harmitti kun Mimmi ei päässyt kisaamaan, mutta jos jotain positiivista tästä hakee niin se on ehdottomasti se, että mun ei tarvinnut herätä viideltä ehtiäkseni mini3:n ekaan starttiin, joka oli klo 8:00. Nyt sain nukkua hyvin ja Seinäjoelle lähdettiin Hennan kanssa vasta yhden pintaan. Ihan hyvä näin, vaikka... No, pääasia, että Mimmi näyttää parantuvan. Mitä nyt yksistä kisoista kun vaan saisin pienen kuntoon.

Mukavaa kun kisaajia oli tullut kauempaakin paikalle ja saatiin oikein isot kisat näillekin perukoille. Ensi kesän MM-karsinnat järjestetään juurikin tässä paikassa, joten porukkaa oli tullut tutustumisreissulle.

Ensin oli vuorossa kv-kisa, jonka tuomaroi Anders Virtanen. Anders oli mun mielestä tehnyt oikein mukavat kuviot. Vähän piti miettiä mitä ehdin tehdä missäkin kohdassa. En tällä hetkellä osaa ollenkaan arvioida Gimman vauhtia kun se on sitä jonkin verran saanut lisää. En nyt sen tarkempaa analyysiä tee, mutta täältä pääse katselemaan radan, jos haluaa.

Toinen rata oli hyppäri, jonka tuomaroi myös Anders. Ihan mukava oli tämäkin rata. Tässä mä vaan taas tein ihan liikaa niitä mulle tyypillisiä virheitä. Kielto kun ennen hyppyä käänsin selän koiralle ja vielä toinenkin samasta syystä. Aargh!! Mielestäni tutustumisessa aina nuo kohdat tiedostan ja yritän itselleni sanoa, että ole tarkkana. Mutta kun koiran kanssa menen niin kaikki tarkkuus unohtuu ja tilalle vaan tulee kiire. Vaikka mulla ei oikeasti ole edes kiire!! Kuka tulisi potkimaan mua aina kun teen noin? Vapaaehtoisia?

Viimeinen rata oli Mikkilän Sarin käsialaa ja oikein mukava tämäkin rata. Pientä päänvaivaa aiheutti suoraa putkea ennen olevat kuviot, mutta päädyin mulle aika perinteiseen ohjaustapaan. Joka ei sitten Gimman kanssa toiminut kun hätäilin enkä sitä yhtä askelta malttanut ottaa. Eikä tässäkään ollut kiire yhtään mihinkään!! Oisin ihan hyvin sen askeleen voinut ottaa. Hemmetti soikoon mun kanssa >:(. Muuten rata oli aika kohtuullinen. Ennen keppejä tuli pikku kieppi. Keinulla tuli outo kielto, Gimma lähti keinulle, mutta selvästi meni pupu pöksyyn kesken kaiken ja hyppäsi pois. Aika ihme juttu kun ekalla agiradalla keinun kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Näitä nyt vaan välillä tulee. Onneksi oli virhe alla niin eipä tuo pahemmin haitannut.

Kivat oli kisat ja kisapaikka aivan Suomen parhaita. Kiitos lagulaisille mukavasta kisapäivästä :-)

lauantai 4. joulukuuta 2010

Taitava Gimma

Olen keskiviikon treeneistä unohtanut kirjoittaa. Marko oli rakentanut Alen Marekovicin radan, joka oli ollut viikonloppuna Kemin kaamosrallissa. Rataa jouduttiin hieman muuttamaan, että saatiin mahtumaan kapeaan kasvihuoneeseen. Aika lailla samanmoinen siitä kuitenkin tuli. Keinun jälkeen hypyt vähän kapeammalla.


Sen verran oli kova pakkanen, että hetken mietin kannattaako edes lähteä treeneihin. Musta on vanhemmiten tullut aika kylmänarka. Eipä se kyllä koirillekaan hyvää tee liian kylmässä treenata. Nyt pakkasta oli sellaiset 12-13 astetta, että oltiin ihan rajamailla kannattaako treenata. Päätettiin sitten tehdä niin, että jokainen tekee koiransa kans yhdellä kerralla sen minkä aikookin niin ei tule odottelua kertojen väliin.

Alkua ensin niin, että pakkovalssi 2:lla ja valssi 3-4 väliin ja siitä putkeen. Ei ollut kovain sujuvaa. Myöhässä olin koko ajan. Toinen versio oli takaakierto-valssi 2:lle ja leikkaus 4:lla. Tämä oli parempi. Vähän liian myöhään uskallan leikkauksissa lähteä liikkumaan etenemissuuntaan. Otin vielä kertaalleen uusiksi ja nyt sain oman liikkeen kohdilleen ja Gimma meni kyllä hyvin.

Puomille otin pyörittämällä, joka ei kyllä sovi mulle ollenkaan. Suunta hukkuu ja pyöriminen jää päälle :-D. Sylkkärin tapaisella tein tuon myös sekä ihan vaan lähettämällä puomille ja leikkaamalla takana. Puomilta hypylle ja pyöröytys kepeille päin ja siitä putkeen. Vähän etumatkaa, hyppy ja lähetys kepeille (itse siis olin keppien puolelle). Meni oikein sisälle, vaikka tein mitä. Koitin myös niin, että lähetin Gimman puomille ja leijeröin kepit, valssi hypyllä (toista kautta) ja putkeen ja jäin hallin seinän puolelle ohjaamaan ja siitä sylkkärin tapaisella kepeille. Meni ihan sairaan hienosti! Tää oli jopa nopeampi vaihtoehto meille. Tai siltä ainakin tuntui, että Gimmalla pysyi vauhti paremmin. Ei kuitenkaan kellotettu tuota.

Keinun jälkeisellä hypyllä tein niisto-sokkarin ja seuraavalle twistin. Toimi kivasti kun vaan muisti tuon niisto-sokkarin jälkeen ohjata koiraa :-D. Jotenkin jäin siihen liian jumiin. Oikeastaan jäin ihmettelemään kun niisto-sokkari onnistui joka kerta! Kun teen sen selkä kohtuu suorana niin onnistuu, mutta jos kumartelen niin ei onnistu millään.

Treenit oli tosi kivat. Jäi sellainen olo, että Gimma oli tavallista taitavampi. Nyt toivotaan, että taitavuus pysyisi ainakin huomisten kisojen ajan.

Mimmistä pitää mainita sen verran, että näyttää ihan normaalilta nyt. Kovasti haluaisi lenkeille mukaan, mutta en sitä vielä voi ottaa. Lepoa määrättiin viikon verran. Ihan pikku, pikku lenkin tein tänään. Hissukseen mentiin ja olisikohan siinä mennyt jotain 10 minuuttia. Ei ainakaan näytä siltä, että oisi jotenkin huonosti vaikuttanut. Positiivisilla mielillä olen edelleen Mimmin suhteen :-)

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Mimmi taitaa tervehtyä

Mimmi on jo paljon parempi kuin sunnuntaina. Voisin sanoa, että on jo lähes normaali. Huh, mikä helpotus!

Maanantaina kun Mimmi tokeni nukutuksesta se oli jo huomattavasti parempi. Taitaa nuo pistoksena annetut lääkkeet tehota aika nopsaan. Illalla kun istuin sohvalla niin Mimmi käpytteli siihen sohvan juureen ja näytti siltä, että hyppää mun viereen kuten aina tapaa tehdä. Olin varma, että jälleen takajalat pettää eikä se pääse hyppäämään, joten yritin estää koko yrityksen. Hieman olin myöhässä ja Mimmi pomppas sohvalle. Vähän kömpelösti hyppäsi vielä, mutta pääsi kuin pääsikin hyppäämään. Vitsi, että olin onnellinen kun se tuon pystyi tekemään. Antoi heti uskoa, että kyllä se kuntoon vielä saadaan.

Eilen töistä kotiin mennessä oli mukava kuulla ulko-ovella tuttu räksytys. Sitä ei nimittäin maanantaina kuulunut, mikä on tavattoman epänormaalia. Yleensä inhoon tuota räksytystä, mutta nyt se tuntui tosi kivalta. Kävely alkaa näyttää normaalilta, samaten venyttely. Sohvalle hyppely menee tosi kevyesti. Sitä en sitten tiedä kuinka järkevää sen on antaa hypellä... Myöskään ulkona olevat muutamat rappuset eivät aiheuta enää ongelmia. Syöminen sujuu vanhaan "hengittää ruuan sisään" - tyyliin. Kipeänä söi ihan hyvin, mutta näytti siltä, että oli jotenkin vaikeaa kun ei kroppa toiminut. Kaikin puolin näyttää nyt tosi hyvältä. Toivotaan, että pieni tulee kuntoon eikä mitään takapakkeja tule.

Ahneelle koiralle on kyllä niin ihanan helppo antaa lääkkeet. Tai sitten se johtuu siitä kun siitä ei tee mitään numeroa. Mimmi saa aamulla kaksi antibioottitabua ja 1,5 kipulääketabua, laitan ne muutaman kuivanappulan kanssa kämmenelle ja annan sen syödä siitä. Kun ei ahneena ehdi haistella eikä pureskella niin hyvin uppoo kaikki :-D

maanantai 29. marraskuuta 2010

Lääkärissä käynti

Sain onneksi heti tälle päivälle ajan lääkärille. Ensin se väänteli ja käänteli aika rajuillakin otteilla Mimmiä eikä saanut mitään reaktiota aikaan. Selkärankaa paineli myös reippaasti, mutta ei siitäkään tapahtunut mitään. Ainoa mistä tuli ihan pieni reaktio oli vasemman takajalan sisäreisi. Sekin hyvin pieni jalan nykäisy. Lopulta Mimmi rauhoitettiin, että saatiin otetuksi luustosta kuvat. Verikokeet otettiin myös. Ultrallakin lääkäri jotain tutki. Kuvausten yhteydessä Mimmi oli pissannut ja siinä oli ihan pikkuisen verta mukana. Jarmo Rintasalo katsoi myös luustokuvat ja oli sitä mieltä, että on täysin priimaa. Huh!

Tässä lääkärin kirjoitus:

Yleistutkimus. Verinäytteiden otto ja tutkimus. Ultraäänitutkimus. Selkärangan ja lonkkien röntgenkuvaus. Mimmillä on hieman lämpöä ja virtsassa on vähän verta. Selkärangassa ja lonkissa ei löydy selvää kipukohtaa. Mimmi aristaa vähän vas. takajalan reisilihaksen tunnustelua reiden sisäpuolelta. Punasolu- ja tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot ja veren sokeri normaalit. Röntgenkuvissa ei näy luustomuutoksia selässä eikä lonkissa. Kipu ja jäykkyys voi olla peräisin pehmytkudoksista. Mimmillä voi olla myös lievä virusinfektio. Mimmi sai klinikalla antibioottia, kortisonia ja kipulääkettä injektiona. Jatkohoitona tulehduskipulääkitys ja antibioottikuuri verivirtsaisuuden takia. Lepoa ainakin viikon ajan. Säännöllinen selän ja lantion alueen hieronta suositeltavaa. Jos oireet jatkuvat, suositellaan verinäytetutkimusta borrelioosin varalta.

On tuo eläinlääketiede vaan oikeasti hankala laji kun ei voi potilaalta kysellä mihin sattuu ja mikä liike sen aiheuttaa. Borrelioosin tai jonkun muun punkkitaudin itse heitin ilmoille mahdollisuutena, mutta ensin nyt katsotaan paraneeko näin. Punkkikaudesta on jo pitkä aika, mutta niiden aiheuttamat taudithan alkaa oireilla vasta aikojen päästä, joten ei ihan mahdoton ajatus tuokaan.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huoli Mimmistä :-(

Torstaina käytin Mimmin hierojalla ja oli paremmassa kunnossa kuin koskaan tämän hierojan aikana. Jee!! Vähän oli kiero kropasta. Oikea lonkka vähän alempana ja edempänä. Melkein samalla lailla kuin viimeksi ennen Piiran hoitoa. Tästä jäi kuitenkin hyvä ja positiivinen fiilis kun kerran lihakset kuitenkin oli kunnossa.

Kunnes sitten tänään kaikki meni ylösalaisin.

Eilen Mimmi oli ihan normaali, leikki illalla vielä Pimun kanssa ihan täpinöissään. Aamulla kun heräsin niin huomasin, että Mimmi oli jotenkin tönkkö. Ja kun se lähti liikkeelle niin se todellakin oli tönkkö. Käveli takajalat suorana ja hyvin vaivalloisesti. Tuossa vaiheessa ajattelin vielä, että oisko vaan nukkunut jotenkin huonosti ja sen takia jumissa. Mutta kun "jumitus" vain jatkui niin huoli kasvoi. Välillä näyttää siltä, että varoo vasenta takajalkaa, ei meinaa varata sille ollenkaan. Välillä taas näyttää, että molempien takajalkojen kanssa on yhtä vaikeeta. Nyt illalla se ei enää päässyt makuulta ylös. Ehkä olisi päässyt, jos olisin antanut sen tarpeeksi kauan yrittää. En antanut, vaan menin auttamaan. Sohvalle yrittää hypätä, mutta takajalat pettää eikä onnistu. Takajalat petti myös kun tultiin pihalta sisälle. Muutama rappunen on, että pääsee sisälle.

Ei se tunnu olevan kipeä mistään. Olen käännellyt, väännellyt ja painellut ympäriinsä enkä ole mistään saanut mitään kipureaktiota aikaiseksi. Oisko joku hermo puristuksissa? Pitää huomenna soittaa Seinäjoen Eläinklinikalle ja yrittää saada heti huomiseksi aika. Mieluiten Rintasalolle.

Nyt saa peukuttaa, että ei ois mitään vakavampaa. Ja että saatais äkkiä aika lääkärille. Pelottaa :-((

torstai 25. marraskuuta 2010

Keskiviikon treenit

Olin treenaamassa Eltsun ja Jennin kanssa eilen. Jenni oli suunnitellut koulutettavilleen radan, joka me päästiin korkkaamaan :-). Mulla oli mukana molemmat koirat. Kovasti mietin, että otanko Mimmiä mukaan kun jäi kisoista sellainen olo, että ihan kunnossa ei ole. Päätin kuitenkin ottaa, jos vaikka mun olo oli ollut väärä. Ei ollut :-(

Menin Gimman kanssa ensin. Pientä ehtimisongelmaa joka paikkaan. Luulen, että ehdin, mutta en ehdikään. Suurin ongelma on ehkä siinä, että en uskalla lähteä tarpeeksi ajoissa liikkeelle. En luota vielä tarpeeksi Gimman osaamiseen. Valsseissa välillä valuu ja välillä kieltää hypyn. En vaan osaa tehdä sitä oikein. Ja minä kun olen luullut olevani hyvä valssaamaan :-P. Aa:lle sai lähettää niin, että putki leijeröitiin. Meni makeesti ja otti hienosti myös kontaktin. Ei meinannutkaan varastaa, vaikka kuinka härnäsin nykimällä.

Mimmin radasta en paljon muista, mutta taidettiin päästä läpi melkein koko rata. Vähän tuli senki kanssa ehtimisongelmia, vaikka nihkeästi liikkuikin, mutta sain tilanteet pelastetuksi aika kivasti. Aa onnistui myös Mimmin kanssa putken leijeröinnillä. En olisi uskonut, että ottaa kontaktin kun jään sen verran sivuun, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Jäi tosi kurja olo treenien jälkeen :-(. Pieni on ihan intopiukeena, mutta ei vaan pääse niin kovaa kuin ehkä haluaisi. Itselleni olin myös vihainen kun sen treeneihin otin mukaan. Mutta kun halusin varmuuden, että onko se normaali vai ei. En tehnyt sitten tuon enempää.

Gimman kanssa vielä toinen sessio. Hinkattiin niisto-sokkaria. Olen nyt päättänyt, että Gimma sen vielä oppii tekemään niin kuin pitääkin. Olen tehnyt sen väärällä lailla, että saan sen edes jotenkin onnistumaan. Tuo tapa saattaa kuitenkin sekoittua muihin ohjauksiin niin on ihan pakko opetella tekemään se oikein. Autoin lelulla muutaman kerran, että saatiin onnistumisia aikaan. Lopulta meni aika mainiosti ilmankin. Ja tässä taas muistutus, että Gimmaa kohden ei saa kumartua, se vetää heti liinat kiinni. Kiitos Eltsu muistutuksesta :-). Itse olin tuon täysin unohtanut. Lopussa vielä vähän valssien hiomista. Johan alkoi sujua kun en heitä koiraa liikaa hypylle enkä ota täysin hanskaan ennen hyppyä. Tosi helppoa ;-)

tiistai 23. marraskuuta 2010

Noormarkku - Lieto raportti

Lauantaina lähdettiin Eltsun kanssa yhdeksältä aamulla ajelemaan kohti Noormarkkua. 3-luokat alkoivat klo 12:00 ja mentiin järjestyksessä mini-medi-maxi  sillä periaatteella, että kun edellinen loppuu niin seuraava luokka alkaa. Oli muuten mukava ja toimiva tapa. Kisat loppuivat tuntia ennen arvioitua aikaa. Mikäs sen mukavampaa :-). Tuomari, Kari Jalonen, oli tehnyt helpohkot ja lyhyet radat, joten sekin edesauttoi kisojen nopeasti läpiviemistä.

Kisasin vain Gimman kanssa. Alussa käännökset vähän huonoja ja valui hiukan. Pientä liukastelua oli myös tuolla mattopohjalla, joka vähän latisti mun fiilistä. Kepeille olin ajatellut lähettää Gimman pujottelemaan ja vaihtaa puolta kun en halunnut tehdä keppien lopussa päällejuoksua. Liian vähän harjoiteltu sitä. Muuten hyvä idea, mutta en sitten lähettänyt vaan vähän puskin päälle ja Gimma meni väärältä puolelta kepeille sisälle. Harmittava kielto tuosta. Muuten rullasi oikein mukavasti. Puomi tuntui melkeinpä jo nopealta, mutta vaan melkein ;-)

Toinen rata oli kaikin puolin hyvä. Alku oli hyppy-puomi ja jäin siihen puoleen väliin, että saan Gimman menemään mun edellä puomille. On niin paljon parempi noin kuin vedättämällä. Se meni alun niin lujaa, että mulla meinasi jo tulla paniikki, että ehdinkö edes valssaamaan eteen. Onneksi ehdin. Ennen keinua päätin tehdä takaakierto kohtaan takaakierto-päällejuoksun ja lähettää keinulle ja leikata takana. Moni teki tuossa takaakierto-valssin ja siinä kun jäi paikalleen pyörimään niin oli vaikeuksia saada koira keinulle. Gimma meni hienosti tuolla mun ohjauksella keinulle, mutta sekosi jotenkin ja liukastui keinulta pois. Iski siinä samalla alaleuankin keinuun :-(. Tuota leuaniskua en nähnyt itse, vaan siitä tultiin mulle sanomaan. Ei onneksi ainakaan mitään näkyvää tuosta tullut. Otin keinun uudelleen ja meni sen hyvin. Onneksi ei mitään kammoa jäänyt. Loppurata myös aika hyvä. Toiseksiviimeisellä esteellä vähän valui kun ohjasin huonosti.

Kiva fiilis jäi Gimman radoista. Se on selkeesti saanut vauhtia lisää ja sen kanssa on entistä mukavampi mennä :-). Harmittavan pienestä jäi nollat kiinni. Tuo alkoi harmittaa vasta myöhemmin, ei vielä paikan päällä.

Sunnuntaina oli kisat Liedossa, Tsaun hallissa. Kisat alkoivat yhdeksältä aamulla makseilla ja päättyivät mineihin. Kotiin lähdettiin ajamaan joskus puoli kymmenen maissa. Myöhäiseen meni kun piti matkan varrella syödäkin. Ruokaa sai odottaa älyttömän kauan, vaikka oltiin ainoat ihmiset koko paikassa. En sitten tiedä joutuivatko lämmittämään kaikki uunit ja systeemit meidän takia vai miksi kesti. Kotona olin 2:45 ja herätys seuraavana aamuna kuudelta. Oma moka, mitäs lähdit :-D

Ensin menin siis Gimman kanssa. Tuomarina kaikilla radoilla oli Jarmo Jämsä. Ei ihan yhtä sujuvaa menoa ollut meillä kuin edellisenä päivänä. Selkeästi se on alkanut enemmän itse lukea rataa koska lähti ihan hassusti väärille esteille. Sain sen kyllä aina niiltä pois. Olin ihan pihalla kun ei se tavallisesti ole tuota tehnyt. Estehakuisuushan on tietenkin vain hyvä asia, mutta mun pitää nyt taas opetella vielä tarkemmin ohjaamaan ja katsomaan mitä koira näkee missäkin kohden. Kielto saatiin yhden haahuilun seurauksena ja rimakin vielä tipahti. Meni myös väärin kepeille sisälle kun olin itse ihan sekaisin. Aa:lta pomppas ylhäältä pois, joten päätin sen sinne palauttaa.

Toisella radalla alun ihmisnuoli ei ihan onnistunut. En saanut Gimmaa sille puolelle kuin olisin halunnut, vaan se meni selän takaa ja siitä se oli aika vaikeaa saada puomille. Sain sen sinne pyörähdyksen kautta, mutta tuli ylösmenokontaktivirhe. Puomille jäi hienosti odottamaan lupaa ja jatkotilanne onnistui sen takia kivasti. Piti ehtiä aika kauas, että pystyin tekemään suunnittelemani valssin. Tosta tuli aika vau-fiilis. Aa:lta sitten taas tuli ennen lupaa pois. Nyt kyllä tuli alemmas kuin ekalla radalla, mutta silti ennen lupaa pois. Palautin siihen ja poistuttiin radalta.

Viimeinen rata oli hyppäri. Siinä oli muutama kohta, jotka aiheutti hieman harmaita hiuksia. En ollut oikein varma minne ehdin Gimman kanssa, joten tein vähän riskillä suunnitelmat. Tyyliin ehdin, jos ehdin ja jos en niin yritän improvisoida :-D. Pituutta ennen päätin tehdä sokkarin, että ehdin ohjaamaan pituuden jälkeiselle hypylle pyörityksen. Tuli sitten sokkariin niin kiire, että unohdin koiran ohjauksen ja se tuli hypyn ohi ja suoritti pituuden. Loppurata meni enemmän tai vähemmän sekoillessa. Kepeille törkkäys onnistui, mutta juurikaan mikään muu ei. Olin auttamatta myöhässä ihan joka paikassa.

Gimmasta löytyi uusi piirre radalla. Se nimittäin kahteen otteeseen kiljui :-O. En tiedä oliko sitä, että haluais mennä lujempaa vai kiljuiko mulle, että kerro ny hemmetti minne mennään. Mä ihan säikähdin kun siitä lähti ääntä. Yleensä on mennyt ihan hipihiljaa radat. Pitäiskö tuosta olla huolissaan? ;-)

Illalla sitten vihdoin ja viimein pääsi Mimmi baanalle. Mineillä tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Hänen radat oli taattuun tyyliin helpot :-P. Oli sentään joka radalla joku kohta, jossa piti ihan miettiä, miten kannattaa viedä. Muuten sellaista edes takas juoksentelua. Yleensä tuo olisi mua harmittanut, mutta ei nyt kun vaan halusin Mimmin kanssa radalle.

Ensimmäisellä radalla meillä ei onnistunut alun jälkeen yhtään mikään :-D. Kepeille yritin törkkäystä, mutta sain Mimmin väärälle puolelle keppejä. Uusi yritys ja taas väärin sisälle. Onnistui vasta kolmannella kerralla. Keppien jälkeen pari hyppyä ja sitten pakkovalssi, joka senkin meni pieleen. Tuli pakkovalssiin hyvin, mutta en ehtinyt ohjata hypylle, joten kielto ja hyl. Lisää kieltoja tuli ja lopulta puomilta lähti ilman lupaa ja siihen palautin ja poistuttiin radalta. Tuntui meno kuitenkin normaalilta ja sen takia fiilis oli hyvä.

Toinen rata menikin sitten paremmin. Puomi oli hyvä, vapautin kyllä aika nopeasti, joten en tiedä olisiko sinne jäänyt, jos en olisi vapauttanut. Hyvä kuitenkin näin. Seuraavat neljä hyppyä mietitytti mitä siinä tekisi. Valssivaihtoehdon hylkäsin koska tuntui, että siinä tulee liian kiire. Päädyin sitten tekemään yhden viskileikkauksen ja sen jälkeen vippauksen. Tämä toimi ihan kohtuullisesti. Viskileikkauksessa ajauduin tavalliseen tyyliini liian lähelle leikattavaa estettä, mutta onnistui kuitenkin suht kivasti. Kepeiltä valssilla ulos ja putkeen, siitä hypyn kautta sokkarilla pussiin ja sinne vähän valssailemaan. Lopussa ei ihmeellistä. Saatiin nolla ja voitto :-). Mimmi ♥

Viimeisenä ratana oli hyppäri. Tuostakin puserrettiin nolla. Ei tainnut olla ihan meidän rataprofiili. Melkein joka esteellä Mimmi oli tulossa ohi, mutta aina jotenkin ihmeen kaupalla sain sen oikeille esteille. Ei sujuvaa ollenkaan. Tuli myös sellainen olo, että ei ollut normaalia Mimmin vauhtia. Tultiin toiseksi tällä radalla. Voittaja oli mulle ihan outo.

Tuli vähän kurja olo kun tuntui, että Mimmi ei ehkä sittenkään ole vielä entisensä. Voi toki olla, että rataprofiilikin siihen vaikutti. Onhan mulla ennenkin tiettyjen ratojen jälkeen ollut olo, että ei ole normaali, mutta sitten sopivammalla radalla on taas painellut sen minkä kintuista pääsee. Ei kuulema näyttänyt mitenkään hitaalta muiden mielestä. Yritin sitten ajatella positiivisesti, että se tunne tuli vaan siitä kun ei saatu rataa sujuvasti läpi.

Eilen katsoin meidän radat ja pieni masennus iski. Mun mielestä Mimmin meno ei ollut normaalia tykitystä. Voi olla, että panikoin nyt ihan turhasta kun mulla on sellainen muistikuva, että joskus muulloinkin kylmällä sen vauhti ei ihan normaalia ole ollut. Nyt kuitenkin hiukan ahdistaa. Onneksi sillä on hieroja torstaina niin saan tietää missä kunnossa on.

Jos jaksan niin latailen joitakin ratoja youtubeen ja pistän tänne. Voi olla, että ihan heti en ehdi/jaksa tätä tehdä.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Mimmi pääsi treenaamaan!!

Keskiviikkona se sitten tapahtui, Mimmuli pääsi 2,5 kk:n tauon jälkeen treeneihin! Olin ihan täpinöissäni, vaikka pientä jännitystä tuntuikin olevan ilmassa. Samalla olin pikkuisen peloissani, jos se meneekin heti uudelleen jumiin.

Marko oli suunnitellut päivän treeniradan. Aikaisempi ryhmä oli sitä treenaillut ensin ja minä menin Hennan kanssa jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka Marko sanoikin, että rata nyt oli vaan tämmönen helpohko niin kyllä siinä meille treenattavaa löytyi oikein mainiosti.

Mimmi aloitti koska rimat oli valmiiksi jo minikorkeudella. Vähän varovaisesti lähdettiin liikkeelle. Siis minä, ei Mimmi :-D. Jotenkin pelkäsin, että Mimmi menee samantien rikki, jos heti mennään lujaa. Ja vähän pelkäsin myös sitä, että entä jos se ei liikukaan niin kuin ennen vanhaan. Ihan turha pelko. Mimmuli paineli minkä kintuista pääsi ♥. Sen verran jännitin, etten meinannut rataa muistaa. Oli pakko aina välillä palkata kesken rataa kun ei vaan raksuttanut minne pitäisi jatkaa. Mutta kyllä oli kivaa!! Mimmi teki täydelliset puomin kontaktit. Keinu oli hyvä. Kaikki mitä tein onnistui. Tehtiin ainakin saksalainen, viskileikkaus, sokkari, tavallinen leikkaus, leijeröinti, päällejuoksuja. Se osas siis kaiken aina vaan :-). Mulla itsellä oli kyllä pieniä vaikeuksia rytmittämisen kanssa, mutta se ei meidän fiilistä haitannut. Oli vaan niin ihanaa!!

Gimma aloitti vähän rauhallisesti, mutta kyllä se sitä vauhtia sitten sai kun matka jatkui. Yleensä mun mielestä samanlaista vauhdin muutosta ei ole tapahtunut. Tein nyt kyllä siinä mielessä eri lailla kun en ensin leikkinyt lelun kanssa. Yleensä olen tavannut niin tehdä. Ja kun radalla tuli muistikatkos myös Gimman kanssa ja palkkasin siitä niin johan sen jälkeen intoa oli ihan toisella lailla. Ehkä mun kannattaa ensin vähän sitten leikittää, jos se kerran saa tytön heti syttymään. Itse treenit meni Gimmankin kanssa tosi kivasti. Puomi ei vieläkään ole sellainen kuin haluan, mutta on sen verran hyvä, että mulla ei mene enää herneet nenää joka kerta.

Viikonloppuna päästään Mimmin kanssa kisaamaankin :-). Lauantaina starttaan Noormarkussa vain Gimman kanssa ja sit sunnuntaina Liedossa pääsee molemmat baanalle. Niin kivaa!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Viikon tapahtumat

Pitää yrittää taas tsempata, että saisin kirjoitetuksi tänne vähän useammin. Edes aina sen jälkeen kun olen jotain koirien kanssa touhaillut. Tässä kuitenkin tapahtumat edellisen kirjoituksen jälkeen.

Keskiviikko
Eltsun kanssa treenaamassa kasvihuoneella. Mulla mukana vain Gimma. Otin hyvin pienen pätkän Anjan radasta, joka oli Eyewitness-leirillä ja sovelsin siitä radan. Tulikin aikamoinen takaakiertoharjoitus, mutta mikäpä siinä. Yhden hypyn tilalle laitoin muurin. Pitäisi yrittää muistaa käyttää sitä nyt useammin radalla kun kerran on mahdollisuus sitä treenata koko talvikausi. Olisi Gimmankin mahdollista oppia este kunnolla.

Itse treeneistä ei enää kovin hyvää muistikuvaa ole. Taisi mennä ihan kohtuullisen hyvin. Takaakierroissa ei mitään ongelmaa kyllä ole. Harjoittelin myös sylkkäriä, niisto-sokkaria ja saksalaista. Kivasti meni kaikki. Niin, ja keppien avokulma on kyllä tosi kivasti Gimulilla hanskassa.

Lopuksi pienet kontaktiharkat namikupilla. Meni kivasti. Mun pitäisi ehkä ruveta kisoissakin vaatimaan, että menee ne jalat sinne maahan kun kerran treeneissä onnistuu hyvin. Mulla on vaan kisoissa jostain syystä kiire vapauttaa kontaktilta tavallista aikaisemmin, ettei vaan ehdi varastaa. Outo asenne mulla :-D.

Lauantai
Lauantaiaamun ohjelmassa oli vaihtoehtona shoppailu tai tokotreenit. Tokotreenit voitti taistelun helposti :-D. Treenit alkoi jo kymmeneltä. Oli kiva kun pääsi kerrankin ajoissa ylös myös viikonloppuna. Päivä tuntuu paljon pidemmältä silloin. Itse treeneissä tein jälleen ohjatun noudon perusteita, ruutua ja perusasentoa.

Ohjattu ei mennyt niin hyvin kuin viimeksi. Oikealle ei meinannut millään lähteä. Paremmin lähti kun sain vinkiksi katsoa siihen suuntaan minne koirankin pitää lähteä. Vasemmalle onnistui hyvin. Käytiin edelleen yhdessä viemässä namit kuppiin.

Ruutua otin ensin näytön avulla. Meni tosi hyvin. Gimma on saanut hyvin lisää vauhtia tuohon ruutuun menoon. Aluksi meni aika hissukseen kun aloin ottaa näyttöruutua ilman valmiiksi olevaa lelupalkkaa. Nyt on selkeesti hoksannut jutun. Kertaalleen otin ilman näyttöä ja sekin meni ihan kivasti. Vähän ulkona touhanneet työmiehet just silloin häiritsi ja pientä epävarmuutta oli matkalla, mutta meni kuitenkin ruutuun asti. Lopuksi vielä yksi kerta näytöllä ja lopetin siihen.

Perusasentoja otettiin peilin edessä. Gimma vähän ihmetteli ensimmäisellä kerralla ja nakottikin mua silmiin peilin kautta. Äkkiä kuitenkin hoksas, ettei siitä tarvitse välittää. Hyviä toistoja saatiin aikaiseksi. Selkeästi Gimma on alkanut pitää kontaktia muhun paremmin ja keskittyy hommaan tosi paljon paremmin.

Sunnuntai
Gimman kanssa agilitykisoissa Pietarsaaren Tellus-hallissa. Hitsit, että on ihana kisapaikka. Joskus aikoinaan siellä järjestettiin vuosittain kisat ja oli ainakin meidän Lyylille mitä parhain kisa-alusta. Silloin alustana oli hiekkatekonurmi, joka jossain vaiheessa on vaihtunut tekonurmikumirouheeksi. Pimu kanssa on siellä tehty 2-luokassa yksi sen täydellisistä radoista. Nyt en kyllä muista oisko sen kanssa kisattu siellä jopa 3-luokassakin. Kauan kuitenkin on edellisestä kerrasta kun Mimmi ei tuolla ole kisannut ollenkaan. Itse halli oli jopa vielä parempi kuin muistin. Ja pohja oli ihan täydellinen! Koira eivät sutineet ja itsellä oli sellainen olo, että juoksee höyhenen kevyesti radan läpi. Hiukan mun tunnelmaa latisti kun Mimmi ei päässyt mukaan.

1. rata
Alussa heti kiva suora, jonka päätteeksi takaakierto. Hyppy, aa, pussi, rengas ja sitten takaakierto hypylle. Vähän pelkäsin, että saanko koiran jaloille pussista, mutta ihan kivasti meni. Ehdin saada tarpeeksi etumatkaa ja takaakiertoon ei tullut edes kiire. Tuosta rata jatkui sujuvasti kepeille ja seuraavalle hypylle. Sitten jostain syystä lähdin ihan liian aikaisin kääntämään itseäni ja saatiin kielto. Korjasin ja matka jatkui. Puomi kohtuullisen nopea ja sen jälkeiselle hypylle kohtuullinen valssi. Sitten otin taas kiellon samanlaisessa kohdassa kuin aiemmin. Nyt ei ihan ohi tullut, mutta jouduin hieman korjata, että pääsi hyppäämään hypyn. Jostain kumman syystä maalissa kuitenkin ihan mahtava fiilis. Gimma liikkui hyvin ja tuntui, että itsekin pääsi liikkumaan hyvin, siitä se fiilis varmaan tuli :-)

2. rata
Alku samantyylinen, hyppy, aa, lyhyt putki, mutta sitten ei jatkettukaan suoraan vaan piti kääntyä. Gimma ei kääntynyt vaan jatkoi sujuvasti eteenpäin renkaalle. En ollut yhtään huomioinut, että noinkin voi käydä. Luulin, että se kääntyy niinku itsestään :-D. Mä vaan huutelin hyppää ja sehän hyppäs. Jatkettiin siitä kuitenkin sujuvasti rataa. Lopussa tipahti yksi rima.

3. rata
Viimeisenä oli hyppäri. Gimma vähän varasti lähdössä, mutta ei onneksi liikaa ja pystyin ohjaamaan ihan rauhallisesti. Kepeille meni hyvin, mutta mulle tuli vähän kiire juosta ohi. Gimman pujotteluvauhti aina välillä vähän yllättää mut. Okseri tipahti, mutta jatko meni kivasti. Siinä okserin jälkeen oli just sellainen kohta, jossa aina onnistun ottamaan kiellon, mutta nyt se onnistui, jess. Loppurata oli ihan sujuvaa menoa.

Täällä kaikki kolme rataa peräkkäin.

Maanantai
Treeneissä Gimman kanssa. Paikalla oli vain Jenni Tiutaun kanssa ja minä Gimman kanssa. Tehtiin ihan pikku hyppärin pätkä, mikä oli oikein sopiva eilisen kisapäivän jälkeen. Treenit meni kaiken kaikkiaan oikein mainiosti. Tein väkisin sinne sylkkärin ja viskileikkauksen kun tuntuu, että en niitä osaa. Molemmat kuitenkin onnistui oikein hienosti. Tein myös aika makeita leijeröintejä ja nekin onnistui. Saksalainen oli ainut, jota en saanut sujumaan. Mulla on aina ollut ongelma tehdä se toiseen suuntaan kun mun kroppa ei vaan käänny oikealle niin hyvin kuin vasemmalle. Treeneistä jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis.

Keskiviikkona sitten pääse treenaamaan Mimminkin kanssa, ihanaa! Samaan aikaan jännittää ja pelottaa. Jos se meneekin heti uudelleen jumiin... Yritän olla ajattelematta tuota vaihtoehtoa.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Mimmille treeni- ja kisalupa vihdoinkin!!

Eilen töiden jälkeen lähdin ajelemaan Seinäjoelle hierotuttamaan koirat. Ensin käsittelyyn pääsi Gimma. Se oli tosi hyvässä kunnossa. Ihan pientä jäykkyyttä oli lanteen seudulla molemmin puolin, mutta ei paha. Antoi sieltäkin hieroa ihan mukavasti. Muuten ei mitään ongelmaa missään. Näytti vain nauttivan käsittelystä :-)

Mimmin hierontaa jännitin ihan sikana. Nyt ollaan kaksi viikkoa syötetty parsaa eikä mulla ollut mitään hajua onko se tehonnut vai ei. Ei oikestaan muutosta missään liikkeissä eikä venyttelyissä ja sen sellaisissa. Ainoastaan nahka on hetken aikaa tuntunut irtonaisemmalta. Ihana oli kuulla, että Mimmi tuntui hierojan käteen ihan erilaiselta kuin aiemmin, paremmalta siis! Vihdoinkin vähän valoa tunnelin päässä :-). Hyvin antoi hieroa oikeastaan joka puolelta. Ainoastaan kyljistä reagoi vähän. Tämä oli ihan ymmärrettävää kun sitä hemmetin kuonaa siellä oli vileä pikkuisen. Selkeästi vähemmän kuitenkin kuin aiemmin. Hieroja suositteli, että parsaa syöttäisin vielä pari viikkoa ja sitten pitäisin tauon. Päätettiin myös, että en vielä mene ensi viikonlopun Pietarsaaren kisoihin, vaan menen parin viikon päästä Lietoon. Niin ihanaa!! Yhdet pikku treenit käyn ottamassa ensi viikon keskiviikkona ja sitten sunnuntaina kisaamaan. Kisojen jälkeisellä viikolla tsekataan jälleen kunto. Toivottavasti nyt pysyisi kunnossa ja saataisiin treenailla ja kisailla edes harvakseen.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Agilityserti Gimmalle :-)

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa agilityharkoissa Gimman kanssa. Marko oli jostain Huittisen radasta (en muista kumman) kehittänyt treeniradan. Oli kohtuullisen hankala näin tauon jälkeen, ainakin se yksi kohta, jossa piti leijeröidä vaikka mitä. Kontaktit meni ihan yli odotusten. Gimma meni loppuun saakka ihan ok-vauhtia ja pysähtyi odottamaan lupaa jatkaa rataa. Pujotella se osasi edelleen :-D (miksihän mä sitä edes epäilin?). Radalla tein myös niisto-sokkarin ja saksalaisen ja ne molemmat toimi mukavasti. Tuo leijeröintikohta oli meille lähes mahdoton. Piti tehdä jossain ylikaukana hypystä sylkkäri ja siitä sitten lähteä itse suoraviivaisesti juoksemaan suoran putken toiseen päähän. Otettiin tuo sylkkäri varmaan 20 kertaa ennen kuin alkoi sujua edes jotenkin. Kamalan hankala! Jäikin sellainen olo, että lauantain kisoissa ei ole kovin hyvää menoa meiltä odotettavissa.

Lauantaina Vöyrin kisoissa kaksi rataa Gimmalla. Tuomarina oli Tuomo Pajari. Ensimmäinen rata oli mun mielestä helppo. Tauko kuitenkin teki tehtävänsä siinä mielessä, että ihan tosissani lähdin sille radalle tekemään töitä. Ja ihan hyvin menikin, mitä nyt vähän kaarratti ehkä tavallista enemmän kun ohjaaja oli vähän jäljessä. Nollaa tehtiin toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä sitten tuli ohjaamattomuuden takia kielto ja kun sen korjasin niin vielä rima tipahti. Jollakin oli jo nollankuvat silmissä, joten ei ihme, ettei enää ohjausta näkynyt :-P. Ehkä taas hetken muistan, että pitää ohjata loppuun saakka.

Toinen rata oli ehkä vähän haastavampi kuin ensimmäinen. Ainoa kohta, jota vähän pelkäsin oli puomin jälkeinen elämä. Tutustumisessa tulin siihen tulokseen, että en ehdi tekemään valssia pituuden ja puomin väliin vaan teen puolen vaihdon puomin edessä, vaikka en ollut yhtään varma pysyykö Gimma siellä kun teen noin. No, ei pysynyt ihan tarpeeksi kauan ja vähän menikin soosaamiseksi puomin jälkeinen elämä. Taisteltiin kuitenkin ja tuomari oli niin kiltti, ettei antanut kieltoa vaan saatiin radalta nolla. Itse olin maalissa ihan varma, että ainakin yksi kieltovirhe saatiin. Jotenkin ihmeen kaupalla tuo suoritus riitti voittoon ja näin Gimma sai ensimmäisen agilityertinsä 3-luokasta :-).

Radat löytyvät täältä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Vihdoin taas treeniä!

Tänään sain vihdoin ja viimein itsestäni sen verran irti, että lähdin tokoilemaan Hennan kaveriksi. Gimma oli jo kotona ihan täpinässä kun näki mun pakkaavan treenireppua ja vain se pääsi mukaan. Raukka pieni on ollut ihan ihmeissään kun ei edes pikku pihatokoja olla tehty. Ainoastaan ihan pientä ruokakuppitreeniä välillä.

Mietittiin Hennan kanssa mitä meidän kannattaisi nyt tehdä. Alokasluokan liikkeitä on hinkattu jo ihan kyllästymiseen asti, että jotain muuta ois jo kiva tehdä. Kokeeseen en ole menossa kuin vasta keväällä seuraavaksi. Niinpä päätettiin tehdä edes jotain ihan uutta.

Henna aloitti treenit Karkin kanssa ruudulla. Voi vitsi mikä ruutu se olikin! Karkki paineli sinne niin määrätietoisesti ja täysillä, VAU! Henna meinas ottaa sen uusiksi, mutta mun kommentin "ooks ihan varma, että tuo kannattaa ottaa uudelleen?" päättikin lopettaa siihen. Tuon kun itsekin aina muistaisi, että kun onnistuu heti hienosti niin miksi pitää hinkata uudelleen. Toisia on niin helppo neuvoa :-D

Me sitten käytettiin ruutu hyväksi ja otettiin sitä muutama toisto lyhyeltä matkalta. Ensin näyttöruutu ja meni vallan loistavasti. Sitten kokeilin ilman näyttämistä. Lähti hyvin, ehkä käväisi ihan ruudussa asti, mutta kääntyi sitten takas mun luo. Toinen toisto eikä paljon paremmin se mennyt. Sen verran hyvin, että sain palkatuksi. Vielä yksi näyttöruutu ja tosi hyvä näin. Selvisi sitten se, että Gimma ei vielä tajua oikeesti mikä on ruutu. Mä voisin paremmin myös ajatella tuota palkkaamista. Nyt palkkaan heittämällä narupallon Gimman yli kun se on ruudussa ja se saa juosta pallon kanssa mun luo ja sitten leikitään toisella lelulla kun pallon kanssa ei oikein vetoleikeistä tule mitään. Viimeisen toiston teinkin niin, että pallo lensi ja minä juoksin perään ja revitin lelulla ruudun takareunalla. Ajattelin myös kotona kokeilla naksun käyttöä ruudun hahmottamisessa. Katsotaan kuinka siinä sitten käy.

Ihan uutena otettiin ohjatun noudon alkeita kolmella namikupilla. Vietiin yhdessä nami ensin oikealla olevaan kuppiin, Gimma seisomaan merkille ja käskystä kupille. Kaksi toistoa ja molemmat tosi hyvin. Sama juttu toiselle puolelle ja tosi hyvin meni sekin. Käskyinä päätin käyttää ruotsinkielisiä sanoja kun pitäisi olla kuitenkin sellaiset, joita ei muuten käytä. Lyhensin niitä vielä vähän eli oikea on höö ja vasen on vänn. Ei oikein sopinut mun suuhun, mutta ehkä mä vielä totun niihin :-D

Viimeisenä sitten ihan vaan sivulla oloa ja patoamista. Tuota mun pitää varmaan kuitenkin ottaa melkein joka treenissä kun se on se, joka meillä tökkii. Hetsausta lelulla, koira istumaan, itse viereen, jäykistyminen (itsellä siis) ja sivu-käsky. Gimma oli niin hienosti! Nakotti koko ajan mua eikä ilmekään värähtänyt. Henna sanoi, että se nielaisi kerran, mutta suu pysyi koko ajan kiinni ja katsekontakti päällä. VAU! Ikinä ei vielä ole ollut noin hyvä. Pakko oli ottaa kerta kiellon päälle ja jälleen yhtä hyvin. Uskomatonta, miten tauon jälkeen voi olla noin paljon parempi! Tähän lopetettiin harkat oikein hyvillä mielin :-). Tuossa hetsausvaiheessakin oli havaittavissa kovempaa vimmaa lelun perään kuin ennen taukoa. Tyttö oli tauon aikana vähän padonnut ihan itsekseen :-D.

Niin hyvä mieli jäi näistä treeneistä. Kiitos tuhannesti Hennalle seurasta ja neuvoista jälleen kerran :-)

Huomenna päästään pitkästä aikaa myös aksailemaan. Harmi vaan kun Mimmi taukoilee edelleen :-(.

Ai niin, Mimmillä kävi hieroja eilen. Edelleen tuntui kyljissä kuonaa, mutta ei ihan yhtä paljon enää. Ja ainakin mun silmään näytti siltä, että antoi huomattavasti paremmin koskea kylkiin kun vielä joku aika sitten. Ehkä tämä tästä. Tuntuu kuitenkin, että Pietarsaaren kisat tulee ehkä vähän liian pian. Tai sitten mennään sinne treenaamatta. Jos näin käy niin mitähän siitäkin tulee kun silloin on jo yli 2 kk taukoa takana :-D

perjantai 22. lokakuuta 2010

Laiskottelua ja hierontaa

Enpä ole tuon Gimman tokokokeen jälkeen tehnyt yhtään mitään koirien kanssa. Siis harrastusmielessä. Lenkillä toki olen käynyt :-). Mulla on varmaan joku syysväsymys nyt päällä kun ei vaan huvita. Ja ehkä sekin vähän painaa mieltä alas kun ei voi treenata agilitya niin ei sitten jaksa tokoillakaan. Seli seli. Ensi viikolla Gimman kanssa saisi sitten jo aloittaa aksailut. Kivaa! Ei taida viikolla kuitenkaan ehtiä ennen pimeää, joten pitää säästää tuo kiva sitten viikonlopulle. Ja sitten tietenkin sataa lunta eikä voi treenata :-P. Sisälle mennään vasta marraskuun alusta.

Tiistaina käytin koirat hierojalla. Gimma oli tosi hyvässä kunnossa melkein koko kropasta. Ei oo ikinä vielä antanut hieroa noin hyvin. Rentoutui ihan ja pisti silmät kiinni. Ihanaa! Vasemmalta puolelta lanne oli tosi tiukka. Se olikin ainoa kohta, jota ei meinannut antaa hieroa. Muutan ihan vetreässä kunnossa. Kiva homma.

Mimmikin oli aika kohtuullisessa kunnossa. Kuonaa edelleen kyljissä. Voi kun se jo lähtis pois ja päästäis taas agilityn makuun! Etu- ja takapään antoi hiertoa tosi hyvin. Muualtakin hieronta onnistui paremmin kuin aiemmin. Suunta siis ylös päin ja toivotaan, että näin myös jatkuu. Nokkosen syöttämistä jatketaan ja ehkä mä haen kaupasta myös parsaa kun sitäkin on kehuttu tuossa kuonan poistossa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Mimmin varvas

Unohdin tuosta Piira-käynnistä vielä yhden jutun. Leena huomasi, että Mimmin yksi varvas on vähän hassun näköinen. Sehän jostain bongasi uistimen meillä sisällä joulun alla v. 2005 ja sai koukun vasemman etujalan polkuanturaan. Sen jälkeen varvas on ollut velton näköinen. Siitä siis ilmeisesti on mennyt joku jänne rikki. Varmaankin näin, koska ei ole normaalin näköinen. Mitään lääkärin lausuntoa tuosta en ole saanut enkä myöskään hakenut.

Leena siis meinasi, että osa noista jumeista voisi johtua tuosta varpaasta kun ei voi täysipainoisesti varata sille. Voi olla, mutta tuo on ollut jo viisi vuotta, joten olettaisin, että olisi jo aiemmin oireillut. Vai onko se niin, että tommoset oireilee vasta sitten kun koira ikääntyy? Leena kuitenkin meinasi, että agilityura saattaa tuon takia olla tavallista lyhyempi. En nyt kuitenkaan tuon takia yöuniani menetä. Uskon ja toivon, että kaikki jumit johtui ihan jostain muusta kuin tuosta varpaasta.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mimmi ja Gimma Piiralla

Maanantaina ajelin edestakaisin Turkuun ja reissuun meni kaiken kaikkiaan 12 tuntia. Hullun hommaa, mutta mitäpä sitä ei tekisin koirien hyvinvoinnin eteen :-). Tiukille meni, että ehdin yleensäkään ajoissa perille. Olen tottunut laskemaan ajoajan Vaasan toiselta puolelta (kimppakyytien takia) ja sieltähän ajaa sellaiset puoli tuntia nopeammin kuin meiltä. Perillä olin kuitenkin 15 minuuttia ennen varattua aikaa, joten eihän tuossa tullut edes kiire :-D. Ajokeli oli onneksi loistava eikä rajoituksia oltu vielä muutettu talvinopeuksiin.

Ensin hoitovuorossa oli Mimmi ja se olikin huonossa kunnossa kuten olettaa saattoi. Lantion SI-nivelessä lukko, joka oli oikealla puolella pahempi. Oikea lonkka edempänä eikä ollenkaan oikeassa paikassa. Kuonaa oikealla lantiossa ja kyljissä. Vasen lapa kireä. Hyvin Leena kuitenkin sai Mimmiin liikettä aikaiseksi. Kuonaa oli kuitenkin niin paljon kropassa, että ei suositellut vielä hetkeen agilitya. Antoi kuitenkin toivon kipinän, että voisimme marraskuussa Pietarsaaren kisoihin mennä. Tämä siinä tapauksessa, että kuonat saadaan kropasta pois. Tuohon kuonan poistumiseen kropasta auttaa kuulemma kuivattu nokkonen ja määräsikin sitä kahden viikon kuurin. Tämä on sarjassamme "en tiedä uskonko, mutta ei siitä haittaakaan ole", joten kävin heti ostamassa nokkosta ja aloitin kuurin. Hierojalle mennään ensi tiistaina tsekkauttamaan tilanne.

Gimma oli myös yllättävän huonossa kunnossa. Kyllä mä tiesin, että se on vähän vino. Sen näki selän jakauksesta ja siitä, että ravasi vinossa. En kuitenkaan yhtään osannut odottaa, että on ihan jäykkä :-(. Oli siis rintarangasta taaksepäin ihan jumissa. Lantiossa tosi paha lukko, jota ei meinannut millään saada auki. Onneksi kuitenkin sai! Myös Gimmalle suositeltiin parin viikon taukoa agilitysta ja viikon nokkoskuuria. Hierontaa myös suositteli noin viikon päästä, joten tiistaina sinne myös Gimman kanssa.

Nyt siis elellään ja lenkkeillään rauhakseen. Onneksi nuo ei kahdestaan kovin kovasti enää intoudu metsässä revittelemään vaan menevät aika lailla ravilla koko lenkin, että siinä mielessä ei mitään hätää. Mitään kimppalenkkejä vapaana ei nyt voi tehdä. Ihan niinku mä niitä muutenkaan kovin usein harrastaisin :-D

Hoitojen jälkeen ajelin Raision Myllyyn, jossa oli treffit Tiinan kanssa. Käytiin pikku kävelyllä koirien kanssa ja sitten mentiin syömään Ricoon (olikohan se ton niminen, aivan sama). Kiitos Tiina seurasta. Oli kiva nähdä :-)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Miten voi alokasluokka olla näin vaikea?

Niin se vaan menee, että mikään ei ole itsestään selvää. Ei edes bc:n kanssa :-P. Ahdistaa ihan sikana kun ei saada sitä ykköstulosta alokasluokasta sitten millään. Lyylin kanssa aikoinaan tuli silloiset pakolliset kaksi ykköstulosta heti kahdesta ekasta kisasta. Silloin toki treenasinkin liikkeet oikeesti kuntoon ennen kuin edes uskalsin kisoihin. Pimun kanssa taas huomasin, että hei, sehän seuraa ihan itsestään ja ilmoitin tokokokeeseen ja aloin treenata liikkeitä. Niin vaan pamahti heti ykköstulos. Ja nyt kun mulla on sellainen rotu, josta kaikki luulee (kuten minäkin vähän), että sehän oppii tuosta noin vaan niin eipä menekään niin :-P. Uskokaa tai älkää, myös bortsulle pitää opettaa asiat :-O. Mimmistä ei tässä vaiheessa puhuta :-DD

Tänään siis olin Gimman kanssa VAS:in järjestämässä tokokokeessa Sulvan kasvihuoneella. Ihanaa oli, että koe oli sisällä, koska ulkona oli tosi kova ja kylmä tuuli. Kasvihuoneessa taas oli välillä melkeinpä liian kuuma, ainakin pitkien kalsareiden ja pitkähihaisen aluspaidan kanssa :-D. Silti parempi näin.

Luoksepäästävyydestä saatiin 10. Gimma oli tosi nätisti sivulla kun tuomarisetä (Olavi Pajala) tuli sitä katsomaan. Tästä voin kyllä olla ylpeä, että olen noin hyväksi saanut. Oli ihan kamala aluksi. Rynni "tuomaria" vasten ihan hulluna. Ei siis mitenkään vihaisena, vaan "ihanaa, ihminen!"-tyylillä. Tästä iso kiitos treenikamuille, että ollaan saatu tuo kuntoon!

Paikallamakuu alkoi hyvin. Meni heti ekasta käskystä maahan, mitä ei ole kertaakaan treeneissä vielä tehnyt. Omalla pihalla on, mutta ei kimppapaikallamakuussa. Tässä vaiheessa mä jo tuuletin. Ei ois kannattanut. Vieressä oleva aussi lähti kovalla vauhdilla omistajaa kohden ja Gimma samantien perään. Se oli sitä mieltä, että sai mukavan leikkikaverin. Oli nimittäin ihan täysillä menossa tuon koiran luo leikkimään. Onneksi sain sen sieltä pois kun se ainakin ennen kehään menoa murisi aika pahasti Gimmalle. Eli nolla tuli tästä. Viddu!! Harmittaa, mutta toisaalta, eipä me tuota ole häiriön alla treenattukaan, joten ei ole ihme, että lähtee perään.

Seuraaminen kytkettynä, pisteitä 8. Itse seuraaminen oli aika mainion näköistä videolta katsottuna, vaikka kisoissa se ei siltä tuntunutkaan. Mutta perusasennot oli ihan hukassa. Ottikohan kertaakaan kunnon perusasentoa. Ei tainnut. Jotain se oli kuulemma höpissyt, että oli liian innokasta. Itse en tuota muista, mutta Henna oli näin kuullut. Vai oliko se vasta kokonaisarvosanaa antaessaan ollut tuota mieltä. Ihan sama, mun mielestä ei todellakaan ollut liian innokas, vaan aika lailla sitä mitä haluankin.

Seuraaminen taluttimetta, pisteitä 7. Toisti aika lailla samaa kuin taluttimen kanssa. Nyt perusasennot vielä huonompia, jos vain se on mahdollista. Silti, vaikka menikin aika huonosti, mun mielestä noi pisteet oli aika rankalla kädellä annettu kun kyse kuitenkin alokasluokasta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 p. Meni älyttömän hienosti maahan, mutta kun palasin sivulle ei noussut millään. Tämä on ollut meillä jo pidemmän aikaa ongelma, enkä sitä ole saanut kuntoon. Ehkä seuraaviin kisoihin sitten.

Luoksetulo 10. Aivan mainio oli munkin mielestä. Hyvä Gimma :-)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0. Meni maahan. Viimeksi nää meni toisin päin. Tarjosi molemmissa jäävissä seisomista ja nyt maahanmenoa. Tää on niin tätä :-P

Estehyppy 8,5 p. Lähti hyvin hyppyyn ja pysähtyi käskystä seisomaan. Kun menin sivulle niin vähän väisti. Tyytyväinen kuitenkin olen, että meni noinkin hyvin. Viimeksi hyppäsi hyvin, mutta ei jäänyt seisomaan, eli paremmin nyt.

Kokonaisvaikutus 8. En muista todellakaan mitä se tuossa lopussa höpötti. Jotain, että mun koira on kamalan herkkä ja mun pitää ottaa se huomioon. Oli kuulemma liikkeestä seisomisessa, jossa menikin maahan, ollut sen näköinen, että sitä ahdisti. Jaa-a. Ei se mun mielestä mitenkään ahdistuneelta näyttänyt, eikä kyllä kavereidenkaan mukaan. En tuota ota nyt sitten mitenkään kirjaimellisesti.

Kaiken kaikkiaan olen näin pienen sulattelun jälkeen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mehän ei tosiaankaan kauaa olla treenattu silleen ihan oikeesti. Ja kuten mulle on ihanat treenikamu sanoneet, että me tehdään nyt vain pohjia kunnon tokolle. Sitähän tämä on. Minä vaan olen aina niin kamalan malttamaton. Kiitos kuitenkin teille ihanat treenikaveri ♥

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Agilityn MM-kisat ja muuta touhua

Mun pitäisi nyt kyllä vähän skarpata tämän kirjoittelun kanssa kun on niin kauheen vaikee muistaa mitä on vähän yli viikon aikana tehnyt. Yritetään kuitenkin...

Viime viikonlopun istuin nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja katsoin agilityn MM-kisoja. Olihan taas jännät kisat! Karoliina ja Kerttu teki hienosti neljä nollarataa viikonlopun aikana ja sijoittui yksilökisassa seitsemänneksi. Hurjan hieno saavutus! Medien joukkue sai hopeaa ja yksilöissä Jari ja Frodo saivat pronssia. Lisäksi medeissä Sami ja Luka tulivat kahdeksanneksi. Makseissa Anja ja Pray hienosti toisena hyppyradan jälkeen. Hidas koira, joka ei käänny tuli toiseksi ;-). Oli aivan sairaan hieno rata ja jestas, että jännitti ihan loppuun saakka miten siinä käy. Huh. Harmittavasti sitten agilityradalla tuli pari virhettä. Janita ja Omie tekivät kaksi nollarataa ja olivat sijalla kahdeksan. Onnittelut kaikille! Ihanan jänniä hetkiä tarjositte myös kotikatsomoon :-). Paikan päällä olisi voinut olla jo liian jännää :-D

Viime viikolla Mimmin hieroja joutui perumaan tulonsa sairastumisen takia. Hänen tälle viikolle ehdottama aika ei mulle sopinut, joten vein Mimmin pitkästä aikaa Seinäjoelle hierojalle. Yllättävän hyvin hän saikin Mimmin hierotuksi. Seisomisasennossa huomattiin (kuten toinenkin hieroja), että Mimmin oikea lonkka on paljon alempana ja edempänä kuin toinen ja koko ranka kääntää oikealle. Hieromisessa Mimmiä ahdisti kyljet (jotka kuonaa täynnä) sekä risti(?)selkä. Muuten kohtuullisessa kunnossa. Nyt vaan peukut pystyyn, että Piira-aika ei peruunnu! Se tulee niin tarpeeseen. Kuulin, että oli jonkun ajan joutunut perumaan oman sairastumisen takia.

Viime viikolla oli helpohkot aksatreenit. Jenni oli jonkun Marjo Heinon radan ottanut ja siitä hieman loppua muokannut. Yllättävän helppo oli Marjon radaksi. Sai siinä kuitenkin aika kivasti harjoiteltua lähettämistä, valssien ennakoinnin kestoa, leikkauksia ja niisto-sokkaria. Ehkä ihan hyväkin tehdä välillä helpompaa niin saa enemmän onnistumisia. Lopuksi otin vielä vähän puomin kontaktiharkkaa namikupilla ja edelleen näyttää ihan kivalta. Pikkuisen kun vielä saisi siihen ihan loppuun vauhtia niin olisin oikein tyytyväinen. Ehkä se sieltä vielä joskus tulee - tai sitten ei.

Tokoa olen Gimman kanssa ottanut ehkä joka toinen päivä. Ihan pikkuisen aina kerrallaan. Pihatreeneissä näyttää välillä tekevän ihan mitä sattuu. Paikallamakuussa ei pysy edes minuuttia ja luoksetulossa lähtee ilman lupaa tulemaan kohti. Jäävien treenaaminen sentään on ollut ihan onnistunutta kuten myös kontaktin pito sivulla. Ihan pikkusen olen ottanut käännöksiä muutaman askeleen seuraamisessa. Kimppatreeneissä sitten olen saanut onnistumaan paikallamakuun ja luoksetulonkin. Oli ehkä joku hetkellinen oikku omalla pihalla. Toivon näin.

Eilen tokotreeneissä otin luoksetuloa niin, että jätin istumaan, annoin odottaa aika kauan ja palasin viereen ja siitä vasta palkka. Toinen toisto samoin pidemmällä odotuksella, mutta tällä kertaa kutsuin. Viimeiseksi vielä niin, että palasin vieraan palkkaamaan. Paikallamakuu oli hyvä, vaikka jälleen kerran meni vasta toisella käskyllä maahan. Kotona menee nykyään aina ensimmäisellä, mutta ei ilmeisesti pysty tarpeeksi keskittymään vielä kun on muita koiria vieressä. Vähänhän me tuota on tehtykin, että sinänsä se ei ihmetytä. Makasi kuitenkin hienosti koko ajan paikallaan. Hyppyä otettiin kans aika pitkän tauon jälkeen. Lähti hyvin hypylle ja seisahtui heti käskystä, josta vapautin ja heitin palkan. Jätin sen treenaamisen siihen kun meni niin nappiin. Kerrankin osasin lopettaa ajoissa :-)

Mimmi on jotenkin tyytynyt kohtaloon eikä enää edes yritä tulla mukaan kun lähden Gimman kanssa treeneihin. Raukka pieni, ollut tauolla jo yli kuukauden. Mä niin toivon, että Piira saa sen kuntoon yhdellä hoidolla. Harmittaa kun en viimeksi tajunnut varata enemmän aikoja ihan varmuuden vuoksi. Kyllä niille peruuntuneille ajoille aina varmasti jonkun menijän saa, jos itse ei pääsekään.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Ei sitten päästy testiin :-(

Torstaina kävin kavereiden kanssa vähän tokoilemassa. Otin pikkasen näyttöruutua Korrien oppien mukaisesti. Viime ruudusta on jo tovi aikaa, joten otin ihan lyhyellä matkalla. Aika rauhakseen Gimma sinne meni. Paljon nopeampaa menee kun lelu on valmiina. Korrit vaan olivat sitä mieltä, että lelusta/namista/kosketusalustasta pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon ja suosittelivat näyttöruudun tekoa. Jos aina on lelu ja kokeessa ei sitten olekaan niin koira pettyy, eikä ehkä jatkossa enää tee ruutua yhtä hyvin. Kuulostaa loogiselta, joten tällä mennään. Taisin kolme kertaa ottaa. Jätin Gimma istumaan jonkin matkan päähän ruudusta, kävelin ruutuun näyttämään sen ja menin takaisin koiran luo ja siitä lähetys ruutuun ja palkka lensi koiran yli kun oli oikeassa kohdassa. Ihan kivasti tuo meni.

Edelleen otettiin perusasennossa kontaktin pitoa. Leena ihmetteli, miksi Gimma ei patoa ollenkaan ja syy löytyi patoamattomasta ohjaajasta. Mitä se ikinä tarkoittaakaan :-D. Eli mun pitää alkaa jäykistellä niin saan Gimman katsomaan itseäni paremmin. Yhden kerran sitten olin kuin tinasotilas ja kyllähän se heti paljon paremmin meni :-). Näytin sitten vähän meidän täyskäännöksiä molempiin suuntiin ja kyllä treenikamut oli samaa mieltä mun kanssa, että se sujuu vasemmalle paremmin kuin oikealle.

Perjantai-illan odottelin kutsua luonnetestiin, turhaan. Pakkasin repunkin valmiiksi, että nappaan sen vain mukaan, jos tulee lauantaina äkkilähtö. Ei tullut. Niin tylsää! Vaikka näin mä vähän pelkäsinkin. Pieni toivo vielä sunnuntaiaamuna, mutta sekin hupeni päivän mittaan. Pitää nyt katsella sitten kevään testejä, jos kävisi parempi säkä.

Sunnuntaina oli älyttömän hieno aurinkoinen syyssää. Ja kun kerran luonnetestipaikkaa ei herunut niin päätin lähteä tuulettamaan harmit syksyiseen metsään. Siinä onnistuinkin hyvin. Vitsit, että nautin kävellä tähän aikaan vuodesta metsässä. Aamulla pikku pakkasta ja kun aurinko alkaa paistaa tulee pieni usva kun aurinko lämmittää huurteisen maan. Harmi kun Harrilla oli kunnon kamera Jalasjärvellä mukana ja pikku pokkarista oli tyypilliseen tapaan molemmat akut loppu niin en saanut ikuistetuksi hienoja maisemia. Nautittiin kuitenkin pitkän lenkin verran aivan mahtavasta säästä. Syksy ♥

Joku ihme ahkeruuspuuska iski lenkin jälkeen ja innostuin imuroimaan kämpän ja pesemään vessat. Ja tein tuon ilman suurempaa valitusta. Yleensä lentelee perkeleet sun muut kun siivoan, ei ole mitenkään lempipuuhaa :-P

Gimman kanssa otin tänään pihassa pikaiset toko- ja agilityharkat. Tokossa pikkasen kontaktin pitoa sivulla ja hyvältä näyttää. Kerran otin yhden askeleen eikä pää laskenut, jee! Liikkeestä maahanmenot oli aika loistavia. Paikallamakuussa joka kerta ensimmäisellä käskyllä maahan, joka oli aika yllättävää. Jätin makaamaan n. 20 askeleen päähän, makasi hetken ja nousi ylös. Mitä ihmettä?? Ei ole vissiin kertaakaan tuota tehnyt... Totta kai se sen nyt teki kun olen ilmoittanut kisoihin ;-). Toinen yritys ja taas nousi :-O. Sitten otin aika lailla lyhennetyn version koska halusin palkata siitä, että on pysynyt maassa. Lopetin harjoituksen siihen.

Agilitya kahdella hypyllä. Teemana takaakierto-valssissa mun liikkeen kesto jo seuraavaa estettä kohden. Kyllä muuten meni hienosti heti ensimmäisellä kerralla, vaikka ehkä vähän jopa liioittelin omaa ennakoimista. Selkeästi näistä mun teemaharkoista on nyt ollut apua. Olen tyytyväinen! Lopuksi tein mielestäni niin kovan ennakoinnin kuin nyt yleensä on järkevää tehdä ja onnistui. Niin siistiä! Hyvä Gimuli!

torstai 23. syyskuuta 2010

Mukavat aksatreenit ja jonotusta luonnetestiin

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi lähteä kentälle treenaamaan. En edes muista milloin viimeksi siellä olen käynyt. Tehtiin muunnelma Huittisen Harrin radasta. Alku pussille saakka sama, pussin tilalla puomi, josta oikealle renkaalle ja pituudelle. Ne olivat aika lailla samassa linjassa ja siitä sitten käännös takaisin päin kepeille. Kepeiltä eteen päin jälleen piirroksen mukainen.

Alku oli haasteellinen. Yritin 4-hyppyä viskileikkauksella. Ei meinannut millään onnistua kun Gimma oli koko ajan menossa putkeen. Jotenkin tuntui, että tuo putken suu oli meillä vielä enemmän tyrkyllä kuin tuossa piirroksessa. Ajauduin aina väärään paikkaan kun piti pelastaa koiraa putkesta pois. Lopulta sain sen kuitenkin onnistumaan. Ihan alun otin kutsulla kolmoshypyn tietämiltä. Kivasti Gimma lähti 2-hypylle, vaikka olin itse ihan eri linjassa.

Putkelta otin sokkarilla mukaan ja 8-hypyllä tein leikkauksen. Olisin ehtinyt myös valssaamaan, mutta halusin harjoitella tuossa kohdassa leikkausta. Hyvin onnistuikin. Leikkauksen jälkeen puolivalssi, josta kääntö hypylle ja siitä puomille. Puomi oli tosi hyvä. Ei mikään meganopea, mutta nopea, ainakin Gimman puomiksi.

Kepeillä kokeilin eri tapoja. Ensin vain lähetin pituudelta kepeille ja itse juoksin keppien ohi ja vaihdoin puolta edessä. Tässä jäin liikaa kuitenkin jälkeen eikä jatko onnistunut. Pakkovalssilla kepeille vienti oli paras jatkoa ajatellen. Sain otetuksi etumatkaa putkelle viennissä ja ehdin hyvin ohjaamaan takaahypylle. Ihan kokeilun ilosta testasin myös törkkäystä, jonka perään leikkaus. Olipahan vaikea rytmittää. Gimma lähti aina hyvin pujottelemaan, mutta jotenkin kummasti se aina näki, että mä leikkaan takana ja kääntyi kepeiltä pois. Näin tapahtui, vaikka annoin sen pujotella pitkän matkan ennen leikkausta. Laitoin sitten lelun loppuun avuksi ja saatiin onnistumaan. En ihan kisoissa tätä vielä uskalla tehdä :-D

Loppuun tein taaksekierto-valssin ja leikkauksen 19B:llä. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että me osataan Gimman kanssa nuo leikkaukset. Kiva tunne kun onnistui heti ensimmäisellä kerralla :-)

Toisella sessiolla tein radan vähän erilailla. Halusin kohdan, jossa voin irrottaa Gimman niin kuin nyt olen pihalla treenannut. Alku edelleen sama 8-hypylle saakka, siitä käännös 2-hypylle, joka suoritettiin takaa, siitä 19A ja 18-putki ja kepit. Kepeiltä putkeen, josta 6-, 7- ja 9-hyppyjen kautta puomille.

Ennen kuin aloitin tekemään rataa niin kävin kokeilemassa puomilla namikuppitreeniä. Laitoin kupin noin kolmen metrin (saattoi olla enemmänkin, en osaa arvioida) päähän. Ensin villasin Gimmaa pelkälle kupille ja jess-käskyllä vapautin syömään namit. Sitten otin pelkkää puomin alastuloa ja vapautus kupille. Näytti hyvältä. Gimma on muutenkin viime aikoina saanut lisää potkua tuohon pelkän alastulon tekemiseen. Aiemmin teki sen tosi hillitysti, mutta nyt on tullut kivasti intoa lisää. Tykkään! Ja samalla toivon, että kyllä tää tästä paremmaksi muuttuu. Lopuksi sitten koko puomi. Kovaa hetsausta ennen puomia ja Gimma ampui sinne älyttömän lujaa. Hidasti kyllä loppua kohden, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Ja sain sen menemään sinne mun edellä, JEE!!

Sitten jälleen rataa. Nyt otin alun vähän erilailla, tein kolmosen ja nelosen väliin sokkarin ja se toimi. Yllättävää kyllä! En varmasti ikinä olisi kisoissa noin tehnyt, mutta jos vastaavaa tulee eteen niin teen ihan varmasti. Tosi sujuvasti meni. Joka kerta. 7-hypyltä ajattelin irrottaa Gimman 8-hypylle ja mennä tekemään pakkovalssin 2:n taakse. Ihan siihen en kuitenkaan pystynyt. Ensimmäisellä kerralla kun yritin irrotusta kasille Gimma kielsi, pistin sen hyppäämään ja hyvä-sanalla pois. Gimma on oikeesti niin huvittavan näköinen kun sille vaan silleen ohimennen sanoo hyvä ja se oli siinä. Miettii selvästi, että mikä hitto meni pieleen :-D. Uudelleen putkelta ja nyt lähti hyvin 8-hypylle ja pistettiin bileet pystyyn. Voi sitä onnistumisen riemua :-). Muutama toisto, koko ajan vaikeuttaen ja aina irtosi. Vau, mikä fiilis! Nyt kun tarkemmin mietin niin kyllä mä onnistuin lopulta siinä pakkovalssissa. Vähänkö siistiä!

Tuosta sitten jatkettiin matkaa putkelle, josta paha avokulma kepeille. Meni oikein. Kepeiltä en ekalla kerralla saanut irtoomaan putkeen kun ohjauskäsi tipahti. Kun ohjaus pysyi niin kyllähän se sinne meni. Hyppyjen kautta puomille ja se oli tosi hyvä. Vapautussanan jälkeen Gimma oli kyllä vähän hukassa ja sen näköinen, että missä se mun palkka oikein on, mutta lopulta löysi sitten namikupin. Niin ihanaa tuon puomin kanssa kun ei jää enää samalla lailla himmaamaan. Tällä jatketaan ja toivotaan, että ei heti seuraavalla kerralla tule takapakkia.

Oli kyllä niin mukavat treenit, että tahtoo pian lisää. Jos viikonloppuna on hyvä ilma niin voisi mennäkin treenailemaan :-)

Olen ilmoittanut Gimman tulevan viikonlopun luonnetestiin Kauhajoelle ja jonotamme sinne paikkaa. Soitin tiistaina ja kysyin miltä näyttää. Sieltä kerrottiin, että ollaan 5. varasijalla. Olin ihan, että mitvit?? Kun soitin niin oli ilmoittautunut 8 bokseria (ne etusijalla) ja 15 muun rotuista koiraa. Testit on kaksipäiväiset ja molemmille päiville otetaan 10 koiraa. Pikaisella laskutoimituksella sain itselleni 4. varasijan. Kysyin, että onko boksereita tullut lisää, ei ollut. Joko mun muisti brakaa ihan tosissaan tai sitten se joka mun ilmoittautumisen otti vastaan ei muistanut ollenkaan oikein koiramääriä. Kyllä muuten otti päähän, ja kovaa!! Nyt sitten odotellaan ihan viime hetken peruutuksia, jos vaikka kuitenkin mahduttaisiin mukaan. Aika toivottamalta kyllä näyttää. Harmi :-(

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kuulumisia

Jatkoin Gimman kanssa pihatreenejä irtoamisessa sekä käännöksen ennakoinnin kestossa. Irtoaminen onnistui nyt heti ensimmäisellä kerralla. Heti kun otin käännöksen mukaan niin kielsi hypyn. Vein kuitenkin hypylle ja rauhallinen hyvä-kehu vain ja uudelleen alusta. Nyt kesti pienen ennakoinnin hyvin ja bileet pystyyn. Alkoi kestää aika kovaakin ennakointia toistojen myötä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :-)

Lauantaina olin Gimman kanssa BAC:in kisoissa. Oli kyllä niin outoa olla vain yhden koiran kanssa. Oli ihan aikaa istuskella ja katsella muiden suorituksia. Varsinkin minejä oli kiva katsoa kun en niitä yleensä näe kuin ihan jonkun satunnaisen. Tuomarina kisoissa oli Anders Virtanen ja molemmat radat olivat agilityratoja.

Ensimmäinen rata lähti tosi kivasti liikkeelle. Siinä oli aika tiukka takaakierto-valssi kohta, joka onnistui hyvin. Tämän jälkeen putkeen, josta törkkäämään keppien avokulmaan. Tuli hiukan kiire, mutta ehdinpäs. Myöhemmin tulleessa päällejuoksukohdassa Gimma jostain syystä hakeutui mun selän taakse eikä tullut ohjaukseen mukaan. Tästä saatiin kielto. Aa oli yllättävän vauhdikas ja hyvä. Muurin palat tipahti, taas (haluan oman muurin!). Puomi oli myös hyvä ja loppuradalla saksalaisessa vähän valui. Ihan kiva fiilis radan jälkeen, vaikka muuri vähän harmittikin.

Toisen radan alku myös oikein hyvä. Puomi ehkä jopa parempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomin jälkeen oli muuri, josta piti kääntyä tiukasti. Olin tutustumisessa päättänyt viedä muurin pitkälle yli ja kääntää vasta sitten. Näin luulinkin tekeväni, mutta kyllä mä vaan aloin kääntää itseäni kun Gimma oli hyppäämässä, joten jälleen palaset alas. Arsytti! Yksi kielto vielä radalta, mutta muuten ihan sujuvaa.

Sunnuntaina pitkästä aikaa vähän tokoilin. Gimman kanssa ensin kontaktia, jälleen kerran. Nyt näyttää tosi hyvältä, mun mielestä. Vähän käännöksiä otin myös. Muutaman askeleen seuraaminen ja täyskäännös vasempaan. Hyvin pysyi jalan vieressä kun tein käännöksen rauhallisesti. Tein myös käännöksiä ihan paikallaan molempiin suuntiin ja hyvin meni nekin. Liikkeestä maahanmenoa treenattiin myös eikä siinä mitään ongelmaa näytä olevan. Uudempana juttuna otettiin kapulan pitoa. Viimeksi varmaan viime kesänä olen tuota jonkin verran tehnyt. Tuolla sain edes vähän vaihtelua meidän treeniin.

Mimmin kanssa yritin myös tokoilla. Ajattelin, että se tykkäisi edes jotain tehdä kun ei pääse nyt agilityyn. Sivulle tuli hyvin, mutta seuraamaan ei lähtenyt millään. Ihan outo juttu. Liikkeestä maahan ei tajunnut ilman käsiapua ollenkaan. Luoksetulossa jäi mun eteen ihmettelemään, että mitäs sitten. Että silleen saatiin onnistumisia Mimminkin päivään :-P. Kun oltiin jo lopetettu treenit ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea niin tyttö tekee ihan sairaan hienoa seuraamista. Eli kyllä se osaa, ilman käskyä. Ei kovin mieltä ylentävä kokemus ollut tämä. Saa nähdä koska seuraavaksi uskallan kokeilla.

Maanantaina Mimmillä kävi jälleen hieroja. Nyt oli etu- ja takapää jo aika hyvässä kunnossa. Selkä edelleen ihan jumissa. Mimmi sai jotain tens-sähköhoitoakin. Kuulema rentouttaa ja lämmittää lihaksia. Lisää tietoa tuosta löytyy hierojan kotivisuilta. Näytti siltä, että Mimmi antoi vähän paremmin hieroa myös selän. Johtuiko sitten tuosta tens-jutusta vai jostain muusta. Tiedä tuota. Tällä hetkellä tuntuu, että Mimmi ei tuu ikinä kuntoon. Ja jos tuleekin niin uskallanko enää sen kanssa tehdä mitään. Kai mä uskallan, mutta pitää sitten huollattaa tyttönen vähän useammin.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Mimmillä hieroja, Gimmalla irtoamista

Mimmillä kävi taas eilen hieroja. Ei ollut paljon parempi kuin viikko sitten :-(. Keskiviikkona ja torstaina annoin sille ohjeiden mukaisesti lämpöhoitoa + hierontaa + venyttelyä. Perjantai ja lauantai jäi leirin takia väliin. Sunnuntaina sitten taas hoidettiin. Etupään antoi hieroa hyvin. Vasenta etuosaa hierottaessa laittoi jopa silmät kiinni. Mutta kun lapojen kohdalta lähdettiin taakse päin niin ei ollutkaan enää niin kivaa. Parannusta oli siis lapojen kohdalla ja takajaloissa, muuten edelleen ihan jumissa. Nyt meillä on sitten tauko agilitysta ainakin Piiran hoitoon saakka eli vielä noin kuukauden verran. Katsotaan mitä Piira tytöstä sanoo ja suunnitellaan sitten vasta jatko. Tuntuu ihan kauheelta kun ei pääse pikku Mimmulin kanssa treenaamaan. Ihmeissään näyttää olevan Mimmikin. Pitää ehkä senkin kanssa alkaa tokoilla niin saa edes jotain virikettä elämäänsä.

Gimman kanssa otin tänään pikaiset irtoamistreenit yhdellä esteellä. Alun hankaluuden jälkeen tajusi hyvin idean. Sain aika kaukaa jo lähetetyksi ja kesti, vaikka lähdin itse peruuttamaan. Hyvä Gimma! En meinaa edes Gimman kanssa saada aikaiseksi treenata agilitya kun en Mimmin kanssa voi. Mimmi pian suuttuu mulle (joo, en siis ole tosissani).

EW-leirillä

Perjantaina tulikin sitten äkkilähtö kun lunastin Anjan agilitykoulutukseen peruuntuneen paikan. Olin menossa vain lauantain koulutukseen kun tiesin, että perjantaille tulisi kamala kiire. Ehdin vain pikaisesti töiden jälkeen pyörähtää kotona ja napata Gimman mukaan kun huristelin jo Lapuaa kohden. Myöhästyin vain viisi minuuttia :-). Leiri oli tosiaan Lapualla, Wanha Karhumäessä. Paikka oli ihan mukava muuten, mutta kunnon kenttää siellä ei ollut. Pieni nurmialue, jonne Anja joutui tekemänsä radat soveltaen mahduttamaan. Kivat radat niistä kuitenkin tuli.

Yllättäen sain taas neuvoksi pitää ohjauksen päällä tarpeeksi kauan. Kuinkahan monen mulle pitää tuosta sanoa ennen kuin opin sen? Ehkä mut voi jo laskea toivottamaksi tapaukseksi :-D. Radoilla sai tehdä aika monen moista, päällejuoksuja, saksalaisen, niisto-sokkareita, valsseja, leikkauksia. Hirmu mukavaa oli, vaikka saatiinkin vain pätkissä onnistumaan.

Perjantaina onnistuin venäyttämään selkäni. En kyllä tiedä mitä tein, että näin kävi, mutta niin vaan kipeytyi selkä iltaa kohden. Radalla mielestäni ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ainoa mahdollinen tilanne mikä tulee mieleen on se kun komensin Praytä pysymään paikalla ja muutaman kerran käännyin tämän takia aika nopsaan. Siinäkään en kyllä tuntenut mitään ihmeellistä. Onneksi mulla oli Burana 600:sta mukana ja yöksi sain jotain lihaksi rentouttavaa, kiitos Misa :-).

Lauantaina selkä oli edelleen kipeä, mutta päätin silti treenata kun kerran pääsin jotenkin liikkumaan. Treenejähän ei tietenkään voi jättää väliin :-P. Vähän jäykkää oli meidän meno ja siitä johtui varmasti osa virheistä, mutta ei todellakaan kaikki. Pussin ja putken jälkeistä poispäinkäännöstä pitää muistaa harjoitella. Hypyillä me tuo jo osataan, mutta näköjään ainakaan pussin jälkeen ei onnistu millään. Treenin alle siis tämä. Myöskin meidän pitäisi treenata lähetystä yksittäiselle hypylle. Tätä mun on pitänyt tehdä jo kauan aikaa, mutta en vaan saa aikaiseksi, vaikka voisin ihan omalla pihalla treenata. Ongelmia meillä oli myös pujotteluun menossa. Oli yli 90 asteen avokulma, jonne Gimma meni kyllä oikein sisälle, mutta ei vaan tajunnut lähteä pujottelemaan. Kerran tehtiin sitten niin, että lelu oli ekassa välissä valmiina ja kerran niin, että menin törkkäämään kepeille ja siitä jatkettiin pujottelemista. Näiden juttujen jälkeen onnistui jo radallakin. Aika outo juttu tuo, ettei pujotellut.

Molempina iltoina meille oli varattu iso kota, jossa oli mukava grillailla ja jutustella. Mukavia ihmisiä oli koko leiri täynnä :-)

Sunnuntaina en sitten enää tehnyt mitään kun vähän tiputti vettä ja nurmikkokenttä meni aika liukkaaksi. Pelkäsin, että liukastun ja mun selkä vaan pahenee.

torstai 9. syyskuuta 2010

Hierontaa ja hiljaiseloa

Mua on laiskottanut tämän viikon. Viime viikolla tuli päivittäin otetuksi jotain pientä tokojuttua Gimman kanssa, joten nyt on tuntunut siltä, että ei vaan jaksa. Vaikka pitäisi. Yritän päästä Kristiinankaupunkiin tokokokeeseen 19.9., mutta kun soitin sinne niin oli vain kolme ilmoittautunut. Odottavat tämän viikon lisää porukkaa ja sitten päättävät järjestävätkö kisat vai ei. Uskon, että ei tule tarpeeksi porukkaa. Jos näin käy niin sitten mennään lokakuussa jonnekin.

Tiistaina meillä kävi hieroja hieromassa sekä Mimmin että Gimman. Mimmi rukka on tosi kipeä. Niskan ja takajalat antoi hieroa ihan hyvin, mutta ei sitten paljon muuta. Reppana :-(. Sain ohjeeksi antaa päivittäin kauratyynyn avulla lämpöhoitoa ja sen perään vähän kevyttä hierontaa ja venyttelyä. Näin teinkin keskiviikkona ja tänään on vielä tarkoitus tehdä sama hoito. Sitten jää pakosta pari päivää väliin kun menen leireilemään Gimman kanssa. Ei voi mitään. Toivotaan, että nuo muutama kerta jo auttaa. Hieroja tulee uudelleen maanantaina. Mimmi nyt sitten taukoilee agilitysta kunnes on taas kunnossa.

Gimma oli kunnossa. Seisoo kierossa, mutta lihaksissa ei vikaa. Enkä uskonutkaan, että on. Hyvä kyllä senki kanssa päästä Piiralle hoitoon :-)

Tänään innostuin ihan vähän ottamaan tokoa Gimman kanssa. Yllättäen niitä liikkeitä, joista saatiin nolla pistettä. Gimma meni maahan joka kerta ensimmäisellä käskyllä, peruuttamalla ja seuraamalla. Outoa. Ehkä tän voi laskea vaan kisajännityksen piikkiin ja annoin käskyn erillä lailla. Mielestäni en kovasti edes jännittänyt, mutta ehkä sitten kuitenkin tarpeeksi. Hyppy meni myös tosi hyvin. Hyppäsi heti ja jäi seisomaan kun annoin käskyn. Alkoi jopa ennakoida seisomista ja jäi seisomaan peppu hyppyä kohden. Haittaakohan tuo? Seuraamista otettiin taas ainoastaan kontaktin ottona. Se nyt on selvästi tuonut tulosta niin jatketaan samaan malliin :-).

Huomenna tosiaan lähden Gimman kanssa leireilemään. Näen pitkästä aikaa tuttuja ympäri Suomen. Varsinkin Anjaa on taas kiva nähdä ja tosi kiva päästä myös hänen koulutukseen. Jee!!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Viikonlopun pm-kisat

Lauantaina kisattiin piirinmestaruudesta agilityssa VAS:in järkkäämänä. Kisat alkoivat heti aamusta klo 9:00 minikolmosilla. Oisin kyllä tahtonut nukkua vähän pidempään, mutta ei voi mitään. Tuomarina sekä yksilö- että joukkueradoilla oli Heidi Viitaniemi.

Ensimmäinen rata oli mun mielestä aika tylsä. Saattoi johtua myös siitä, että en ollut ollenkaan vielä hereillä, vaikka heräsinkin kuudelta. Nukutti vaan niin pirusti :-P.

Mimmi
Ensimmäinen rata meni ihan kivasti. Muurin palaset tosin tipahti. Johtunee siitä, että en katsonut koiraa. Kuulin vaan kun kolahti. Mimmi ei kulkenut ollenkaan normaalisti. Näin jälkeen päin tuli mieleen, että sen pujottelu on hidastunut. Aiemmin olen joutunut hölköttelemään sen vierellä kun pujottelee, nyt jouduin hidastamaan kävelyyn. Raukka pieni :-(. Hävittiin Chili-käppänälle 1,8 sekuntia. Se on mun mielestä paljon, vaikka Chili on oikeesti tosi nopea. Rataprofiili oli sellainen, että itsenäisesti etenevä koira oli siinä vahvoilla ja sen puolesta Chili varmasti olisikin voittanut, vaikka Mimmi olisi ollut kuinka kunnossa. Mun mielestä vaan normaali Mimmi ei olisi noin paljon hävinnyt.

Toinen rata myös ihan sujuva, mutta kaksi rimaa tipahti. Edelleen todella tahmeaa meno. Eipä tästä radasta sen enempää.

Kolmantena ratana oli joukkuerata. Mimmi oli laitettu ankkuriksi. Mä jo salaa toivoin, että muut joukkuekoirakot tekevät nollan niin mun ei tarvitse Mimmiä rääkätä sen enempää. Ensimmäisenä starttasivat Piia ja Lilo. Heidän nollaan en jotenkin uskonut ollenkaan (anteeksi Piia), mutta niin vain tekivät hirmu hienon nollan!! Niin siistiä! Toisena starttasi Marita ja Didi, meidän takuuvarmat nollantekijät. Pitivät tittelin edelleen ja tekivät nollan. Jee! Kolmantena radalle meni Piksu ja Frau. Jotain outoa heillä tapahtui. Olisiko tullut kepeillä jotain takkuamista virheen arvoisesti ja vielä jotain muuta, en vaan muista mitä. Näin ollen menimme Mimmin kanssa radalle. Ja oltais varmaan menty muutenkin, joten Piksu älä ota tätä itseesi :-). Mimmi teki ihan nätin nollan. Tulikin päivän ainokainen nolla oikein hyvään paikkaan :-). Tälläkin radalla näkee miten keppien alussa hölköttelen ja sitten joudun hidastamaan kävelyyn kun muuten menen liikaa Mimmin edelle. Meidän joukkue voitti pm-kultaa!! JEEE!!!

Mimmille on nyt varattu hieronta-aika tiistaille ja Piiralle päästän vähän yli kuukauden päästä, joten toivottavasti saadaan taas tyttönen kuntoon.

Gimma
Ensimmäinen rata oli aika mainio. Yritin tutustumisessa tiedostaa meidän heikot kohdat ja mielestäni siinä onnistuinkin. Silti saatiin yksi kielto aikaiseksi kun hätäilin. Voi mua!! Kiva fiilis kuitenkin jäi kun Gimma rullasi oikein mukavasti muun radan.

Toinen rata oli hirmu hieno! Nollaa melkein loppuun saakka. Mutta sitten... minä taas... ennakoin liikaa. Aarghh!! Taisin radallakin sanoa jotain "ei perkele, taas!". Ei voi mitään. Noita ennakointeja pitää vaan harjoitella. Gimman pitää oppia hyppäämään vaikka mä ennakoin. Silti maalissa oikein vau-fiilis :-)

Joukkuerata sitten viimeisenä. Siellä taas niiiiin turhia kieltoja, joista tuomari tulkitsi vain yhden kiellon. Joukkueen eka koirakko, Marko ja Hertz tekivät kympin. Taisi tulla aa:lta kielto kun meni vähän vinosti ja liian lujaa sinne ja tuli pois. En muista mikä toinen virhe oli. Gimma meni toisena. En halunnut samanlaista aa:ta kuin Herbertillä, joten hidastin ennen estettä, jonka seurauksena Gimma tuli kokonaan ohi :-P. Yhdelle hypylle mun mielestä olisi vielä voinut tulla kielto, mutta sitä ei kuitenkaan saatu. Viimeisenä joukkueesta (kolmen koirakon joukkue) meni Marko Konnan kanssa tehden hirmu hienon nollan. Meidän joukkue sai pm-hopeaa :-). Gimman radat löytyy täältä.

Tänään, sunnuntaina oli pm-tokojen vuoro. Gimma meni ihan ekaan tokokisaansa ikinä. Luokkajärjestys oli erivoi, voi, avo ja alo. Menin tietty heti aamusta kymmeneltä katsomaan joukkuekekaverin, Susannan ja Colan, suoritusta. Heillä menikin kovin hienosti. Ohjattu nouto taisi mennä nollille ja siinä samalla ykköstulos. Se oli niiiiin lähellä! Harmittaa :-(. Voittajassa menivät sitten Henna ja Karkki. Ruutu meni nollille ja mitähän muuta siellä tapahtui? En enää muista, sori Henna. Hyvin lähelle ykköstulosta tämäkin muistaakseni meni. Avoimessa olivat vuorossa Piksu ja Timpe. Kyllä vaan nöffi teki hienosti töitä, pisteitä tuli 195 ja TK2. Hemmetin hyvää työtä on Piksu sen kanssa tehnyt. Mii laik!! Gimma meni neljäntenä, mutta jätetään sen kommentointi viimeiseksi kuitenkin. Joukkueen viimeisenä koirana alokasluokassa meni Henna ja Sisu. Voi elämä mitä menoa! Bernhardinkoira pisti kyllä niin parastaan <3. Pisteiksi taisi tulla 188, jos oikein muistan. Ihan mieletöntä. Niin, ja siitä tuli myös TK1. Onnea Henna!!

Sitten tarkemmin Gimman suoritukseen. Mua jännitti, paljon! Paikallamakuu varsinkin. On ihan kauheeta seistä siinä koiran edessä ja toivoa, että se pysyy paikallaan. Mennään kuitenkin liikkeen alkuun. Kimpassa maahan-käsky, Gimma ei mene vaan annan toisen käskyn. Jätetään koirat ja viereinen koira lähtee heti ohjaajan perään. Olin ihan varma, että myös Gimma lähtee kun tätä on otettu porukassa vain pari kertaa. Turha pelko, pysyi hyvin paikallaan koko ajan ja pysyi makuulla kun menin viereen. Taas yhdessä käsky, että koira nousee perusasentoon. Ei nouse, vaan annan toisen käskyn. Tuomari antoi viereiselle koiralla (joka lähti perään) nollan ja meille kympin. Kysyi sitten, että annoinko tuplakäskyn. En sanonut mitään ja tuomari kehui, että sulla on syyllinen ilme :-D. Ei se mun vika ole, jos tuomari ei ole tarkkana, eihän??

Seuraaminen remmissä, ikinä ei tätä ole tehty, ainoastaan vapaana. Hyvin kuitenkin meni. Olin täysin yllättynyt kuinka hyvin Gimma seurasi koko matkan. Mehän ollaan nyt tehty vain sivulla kontaktin ottoa ja seuraamista askel tai kaksi. Torstaina testattiin kehänauhatreeneissä osaako Gimma istua kun mun liike pysähtyy. Silloin vasta toisella kerralla osasi. Nyt istui joka kerta, mutta aika hitaasti. Juoksua ei oltu otettu kertaakaan! Siinä vähän otti etäisyyttä sivulle ja eteen. Pisteitä kuitenkin 9.

Seuraaminen vapaana oli oikein kivaa. Parempaa kuin remmissä. Ei ottanut juoksussa niin paljon etäisyyttä kuin remmissä tehtynä. Tästä pisteitä 10. Ja kyllä! Te treenikamut olette ihan oikeassa, ei tarvitse treenata pitkää seuraamista, että koira osaa sen tehdä. En teitä uskonut, mutta nyt uskon :-). Olen edelleen ihan ihmeissäni tuosta Gimman seuraamisesta. Eihän sen sitä pitänyt vielä osata :-D

Liikkeestä maahanmeno meni nollille, jäi seisomaan. Tuomari kehui, että olisit antanut toisen käskyn. Tähän totesin, että en katsonut koiraa, vaan luotin siihen. Tämä maksoi meidän 1-tuloksen! AARGHH!! Nyt harmittaa. Ei vielä tuolloin kuitenkaan. Maahanmeno meillä on ollut varma, mutta seisomisessa on tarjonnut kaikkea muuta kuin seisomista, joten siihen sitten viime treeneissä panostin. Tässä sitten oli tulos :-D. Hitto kun oisin ees vähän katsonut mitä se tekee ja oisin antanut toisen käskyn. Jos ei silläkään olisi mennyt maahan niin mitä sitten, nolla kuin nolla. Mutta JOS olisikin mennyt maahan niin se olisi ollut vain tuplakäsky ja pistemenetys vain kaksi pistettä (ymmärtääkseni näin). Nyt kyllä harmittaa!

Luoksetulo meni ihan nappiin ja siitä saatiin 10 pistettä. Myös liikkeestä seisomisesta saatin 10. Olin ihan varma, että Gimma tässä sitten tarjoaa maahanmenoa, mutta onneksi ei näin käynyt. Pysäytys oli oikein hieno.

Viimeisenä hyppyliike ja siitä myös nolla. Mulla oli viime aikoina ongelmana se, että en saanut Gimma lähtemään hypylle kun katsoi mua "liian hyvin". Tätä sitten työstettiin viimeiset päivät ja aika hyvin saatiin homma toimimaan kun vaan vein Gimman tarpeeksi lähelle hyppyä. Onneksi tuossa ei ole mitään metrirajaa, vaan saa aloittaa ihan mistä kohden vain haluaa. Liike onnistui siinä mielessä ihan mainiosti, että sain Gimman lähtemään hypylle. Hyvin kuitenkin huomaa, että olen heittänyt palkkaa kun on hypännyt ja nyt kun sitä ei tullut niin ei malttanut pysähtyä seisomaan vaan tuli takaisin mun viereen. Pieni oli kuiteinkin varsin taitava <3.

Odotukset kisoista oli tosi pienet. Toiveena oli saada edes jokunen piste. Mutta kun niitä alkoikin tulla ihan mukavasti niin harmittaa ihan sikana, että ei riittänyt 1-tulokseen. Vain KAKSI pistettä vaille!! Ei voi jäädä noin pienestä kiinni! Kootut jossittelut: jos olisi remmissä seurannut kympin arvoisesti niin tulos olisi ollut juuri 160 pistettä. Jos tuon sijaan olisin antanut tuplakäskyn liikkeestä maahanmenossa ja Gimma sillä olisi mennyt maahan niin siitä liikkeestä ymmärtääkseni olisi saatu 8 pistettä ja kun kerroin on kaksi niin olisi tullut 16 pistettä lisää ja se olisi ollut 1-tulos. Hypyssä kai olisi vain riittänyt, että koira jää sinne seisomaan niin siitä olisi jo pisteitä tullut. Ihan hemmetin pienestä kiinni loppujen lopuksi. Mutta kun ajatellaan realistisesti niin en odottanut mitään tulosta, joten tämä ylitti ihan kaikki odotukset. Gimma on vaan niin kultainen <3

Gimman tokottelut löytyy täältä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Tämä viikko pyhitettiin tokolle

Toko-paniikki vain kasvaa. Mun oli tarkoitus tällä viikolla päästä vähän aksailemaankin, mutta oli pakko nyt jättää se välistä ja keskittyä tokoon. Kai me agilitya osataan, vaikka viikkoon ei olekaan tehty mitään. Jaa, Mimmin kanssa ei ole tehty kahteen viikkoon, mutta eipä kai tuokaan haittaa. Toivottavasti.

Maanantaina virittelin hyppyesteen omalle pihalle. Käytin agilityhypyn siivekkeitä apuna. Laitoin ne väärin päin, niin, että siivekeosat oli keskelle ja reunoille jäi vain pystyosat. Siivekkeitä vasten laitoin nojaamaan kevythäkin läjään laitettuna. Vähän kapea este tuli, mutta ajaa varmasti asiansa. Nyt kun on otettu Gimman kanssa tuota kontaktin ottoa niin se ei osaa katsoa hyppyestettä ollenkaan. Jos lelu on valmiina takana niin toki silloin katsoo, mutta ilman lelua ei. Nakottaa vaan mua. Mikä sinänsä on ihana asia kun aiemmin ei sitä ole tehnyt. Odotin vaikka kuinka kauan, että edes vilkaisisi hyppyä, mutta ei, tapittaa vain mua. Tuossa kun annan hyppykäskyn niin ei lähde mihinkään. Pakko oli sitten ottaa vain leluavulla, että saatiin onnistuminen. Mun (toko)aivot ei keksinyt mitään järkevää tässä vaiheessa.

Liikkeestä seisomisessa ollaan päästy siihen, että testasin melkein liikkeenä. En siis antanut seuraa-käskyä, mutta en enää myöskään peruuttanut edessä, vaan kävelin pois päin Gimmasta. Hyvin stoppaa silti. Mulla tuli yhtäkkiä Pekka Korrin sanat mieleen "jäävissä liikkeissä voidaan erikseen harjoitella palaamista koiran luo". Eli Gimma seisomaan ja minä kävelen jonkin matkan päähän ja palaan sen viereen. Ei ollutkaan helppo juttu. Alkaa väistää sivuun. Onnistuu kun koko ajan kehun, mutta ei ilman kehua. Namilla kun yritin auttaa pysymään asennossa niin meni istumaan. Miksi mä vasta nyt muistin, että tätäkin pitäisi treenata??

Tiistaina en ehtinyt tehdä mitään kun piti mennä työpaikan järkkäämään iltatapahtumaan. En millään olisi halunnut mennä, mutta mun oli vähän niinku pakko. Olin tavallaan osa järjestäjistä, puolittain pakotettuna (=en kehdannut kieltäytyä). Kiva ilta oli kuitenkin. Ja varmaan oli hyvä pitää välipäivä treeneissä.

Keskiviikkona olin treenaamassa Hennan kentällä. Yllättäen jälleen treenasin hyppyä. Koitettiin niin, että pidin kaulapannasta kiinni ja yritin innostaa hypylle. En saanut mitään vetoa Gimmaan hypylle päin. Koitettiin sitten niin, että menin aika lähelle hyppyä ja sanoin "missä hyppy" ja heti kun katsoi hyppyä kohden annoin käskyn. Toimi. Kisoissa tuskin toimii koska siinä on pidempi viive "missä hyppy" ja hyppy-käskyn välillä. Tuomari siinä höpöttelee onko valmista sun muuta. Ja mä kun luulin joku aika sitten, että tämä liike on helppo nakki :-P

Seuraamista koitettiin vähän pidempää pätkää. Näytti kuulema paljon paremmalta kuin joku aika sitten, vaikka ei vieläkään sellaista ole kuin pitäisi. Gimma vähän poikittaa niin, että peppu menee mun taakse. Johtunee siitä, että olen viime aikoina palkannut aina viistosti vasemmalle eteen. Ja tuota palkkaamista tein tietty sen takia kun poikitti aiemmin toisin päin :-D. Tätähän tää on, pientä hienosäätöä koko ajan.

Innostuin tekemään myös Hertzin kanssa. Otettiin pikkuisen hyppyä ja sivulla kontaktin pitoa. Koitin ottaa myös pari askelta, mutta heti tulee väljyyttä. Hertzissä on mukavasti potkua ja siitä varmasti sais kivan tokokoiran, Marko ;-).

Torstaina käytiin OCA:n kentällä kehänauhatreeneissä. Sinne piti etukäteen miettiä mitä tekee. Olin päättänyt tehdä paikallamakuun, liikkeestä seisomisen lyhyellä seuraamisella, luoksetulo, hyppy, seuraaminen pysähdyksen kera. Tähän lisättiin vielä paikan päällä luoksepäästävyys.

Luoksepäästävyys meni kivasti. Kovasti Gimma olisi halunnut mennä moikkaamaan "tuomaria", mutta en päästänyt. Kisoissa pitää muistaa, että ei saa pistää remmillä vastaan, jos koira lähtee. Ei se onneksi enää yritä hyppimällä mennä moikkaamaan.

Paikallamakuu hyvä, tosin maahan en meinannut sitä saada millään. Kotona ruokakuppitreeneissä läsähtää saman tien maahan kun annan käskyn, mutta kertaakaan en ole sitä ekalla saanut maahan yhteisliikkeessä. Annan siinä varmasti käskyn jotenkin erilailla. Outoa silti. Makasi kuitenkin paikallaan vähän yli kaksi minuuttia. Hieman haisteli maata ja katseli ympärille. Menin sivulle ja edelleen pysyi hyvin maassa. Vapautin ilman perusasentoa.

Liikkeestä seisominen: pysähdys hyvä ja jäi sinne kun kävelin pois. Koiran viereen palaaminen vaan on ongelmallista, väistää mua kun olen hiljaa. Entistä enemmän harmittaa kun en ole tätä huomannut treenata erikseen.

Luoksetulo oli hyvä. Uskoisin, että ihan kympin arvoinen.

Hyppy: sanoin ennen liikettä "missä hyppy", jolla sainkin sen sitä katsomaan. Kuitenkin tuomarin höpötysten aikana alkoi katsoa mua. Kun lupa saatiin antaa käsky odotin hetken, että katsoisi hyppyä. Ei katsonut, joten annoin käskyn. Lähti, mutta ei hypännyt. Toisella käskyllä hyppäsi. Jälleen väisti kun yritin mennä sivulle.

Seuraaminen oli tuomari-Susannan mielestä ihan ok alokasluokkaan. Paljon parempaa kuin jokin aika sitten. Itse en oikein vielä tuosta seuraamisesta tykkää, mutta sillä mennään nyt. Ensimmäisessä pysäytyksessä meni viiveellä istumaan, toisessa oikein hyvin. Nyt tuli mieleen, että käännöksiä en ole treenannut pitkään aikaan :-O. Osaakohan se niitä enää ollenkaan?

Sellainen fiilis näistä treeneistä jäi, että ihan keskeneräisen koiran kanssa ollaan kisoihin menossa. Hyvällä säkällä joka liikkeestä saadaan jokunen piste, mutta hyvin ei varmasti mene kuin ehkä luoksetulo. Siinäkin tietenkin voi kisatilanteessa tapahtua vaikka mitä.

Niin, ja sellainen asia tuli tässä nyt mieleen. Olen päättänyt, että en opeta kaukokäskyjä uudelleen kun kerran ne osataan. Jos siitä jokunen piste lähtee pois niin sitten lähtee. Meidän tavoitteena ei ole tokossa olla SM-joukkueessa. TVA voisi olla kiva, mutta en tiedä jaksanko edes treenata ja kisata niin pitkälle. Tämä jää nähtäväksi :-)

Kuokkimassa vesikoirien seassa

Hennan vesikoiran, Karkin, kasvattaja järjesti leirin kasvateilleen viime viikonloppuna. Agilityryhmät eivät kuitenkaan tulleet täyteen vesiäisistä, joten mukaan otettiin myös vääränrotuisia. Minähän tietenkin heti intona lähdin, vaikka leiri olikin hemmetin kaukana, Haminassa. Otin mukaan vain Gimman. Vähän tuli sellainen olo, että olisi ollut kiva olla myös Mimmin kanssa siellä treenaamassa, mutta jälkeen päin ajateltuna oli ihan hyvä näin. Uskon, että Mimmi ei olisi yhtä hyvin pärjännyt haukkuvien vesiäisten seurassa kuin Gimma. Mimmi kiihtyy ihan uskomattomasti kun joku toinen koira haukkuu. Ja näähän haukkui...

Kouluttajana siellä oli Timo Rannikko. En ole koskaan hänen koulutuksissaan ollut, mutta ihan hyvää kuitenkin kuullut. Ja hyvä hän olikin. Ei sinänsä mitään uutta ohjausjuttua saatu, vaan oikeastaan vanhan kertausta. Mutta itse treeniradat oli tosi hyvät. Lauantaina oli 43 esteen rata ja sunnuntaina "vain" 42 esteen rata. Molemmat radat päästiin loppuun asti, mutta ei kylläkään yhteen menoon, vaan pätkissä. Paljon oli hyvää radoissa, mutta myös huonoa. Saatiin hyviä vinkkejä miten voisi opettaa koiraa tulemaan lähelle (Gimma ei siis kovin helposti tule vetotilanteissa) ja miten saadaan koira lähtemään yksin hypylle, vaikka itse jarruttaa. Sen verran pitkä tauko tuli treenien ja tämän kirjoituksen väliin, että en enää oikein muista mitä noissa treeneissä tapahtui. Kivaa kuitenkin oli :-)

Pientä syrjintää oli vesikoirien keskuudessa havaittavissa Gimmaa kohden. Varsinkin ihan ensimmäisellä kerralla kun lähdettiin lenkille koirien kanssa ja piti toisten mökkien ohi kävellä. Siellähän oli lauma kikkurapäitä vastassa. Sekä Gimma että Karkki oli uusia tulokkaita, joita nämä muut koirat ei vielä olleet nähneet. Karkki sai teputella rauhassa ohi, mutta Gimma rukka sai kokea vesikoirien "hyökkäyksen". Tulivat siis kauheella vauhdilla ja haukkumisella ihan Gimman iholle, eivät siis käyneet kuitenkaan päälle. Gimma oli ihan reppana siellä keskellä :-(. Onneksi tuo oli vain kertaluontoinen juttu ja jatkossa saatiin kulkea ilman suurempaa syrjintää :-)

Reissu oli kiva, mutta hemmetin raskas. Ajoaika oli sellaiset 8 tuntia pissa- ja ruokataukoineen. Silti ei yhtään harmita, että mukaan lähdin. Kiitos kovasti Hennalle matkaseurasta. Oli kyllä kivaa :-). Ja Karkki ja Gimma on nyt melkein niinku kavereita kun ei mitään kärhämää koko reissun aikana niillä ollut. Sekin oli oikein kiva yllätys :-). Niin, ja kiitos Sannalle, että sain tulla mukaan vääränrotuisen koiran kanssa :-)

torstai 26. elokuuta 2010

Tokoa vähän joka päivä

Ihan perusjuttuja olen ottanut Gimman kanssa nyt joka päivä. Tarkoituksena olisi saada se katsomaan mua sivulla ja kun se on saatu kuntoon niin siitä sitten lähdetään tekemään seuraamista. Kiire kyllä tulee ja mulla usko meidän kehitykseen on kyllä kovalla koetuksella. Tuntuu siltä, että me mennään pilaamaan vaan koko pm-joukkueen tulos. Onneksi Henna lohdutti, että ei joukkueen tulokseen kaikkia lasketa. Huh, eli ei haittaa, jos me mokataan :-). Enhän mä tietenkään ole menossa mokaamaan, mutta todennäköisyys sille on kyllä aika korkea.

Jääviä olen harjoitellut aina vuoropäivin maahanmenoa ja seisomista. Maahanmeno näyttää kyllä jo tosi hyvältä. Ei epäröi käskyä ollenkaan. Seisomisessa aina välillä tarjoaa jotain muuta kuin mitä pitäisi. On kyllä ollut jo kertoja kun se on sen heti ekasta käskystä tajunnut, mutta harvemmin. Oisko nyt järkevää sitten treenata tuota joka päivä ja luottaa, että kyllä se maahan sitten osaa mennä? Mietitään.

Luoksetuloa olen ottanut muutaman kerran lelupalkalla. Tulee kyllä ihan kivaa vauhtia. Tuotakin pitäisi varmaan jossain vaiheessa kokeilla ihan liikkeenä niin näkee tajuaako se, että siinä lopussa pitäisi tulla sivulle.

Hyppyä pitäisi myös päästä treenaamaan. Uskon, että hyppää kyllä yli, mutta sitä liikkeen loppua ei olla treenattu ollenkaan. Pitänee viritellä omalle pihalle joku systeemi, että voisi tuotakin kokeilla. Tai sitten vierailen Hennan luona ensi viikolla joka päivä kun sillä kerran on hyppyeste :-D

Leikkimistä on harjoiteltu tokoilun yhteydessä joka kerta ja on kyllä edistynyt jo tosi paljon. Ehkä mä sen vielä saan niin, että Gimma on se aktiivinen osapuoli enkä minä :-P. Sain jälleen tiistaina palautetta mun leikkimisestä, annan ilmatteeksi lelun Gimmalle kun pitäisi ensin hetsata. Voi elämän kevät, miten voi joku leikkiminen olla noin vaikeeta? :-D

Hertz on meillä ollut tämän viikon hoidossa ja sain Markolta luvan treenata myös sen kanssa tokoa, jos jaksan ja huvittaa. Pari kertaa olen ottanut tuota samaa kontaktin ottoa kuin Gimmankin kanssa. Aika kivasti on mennyt. Hertz vaan on jotenkin niin kamalan totinen, ihan erilainen kuin siskonsa. Hertz osaa leikkiä paljon paremmin kuin Gimma. Sillä on varmaan ollut vähän taitavammat leikittäjät ;-). En mä ihan kamalasti ole viitsinyt ottaa toistoja, etten vaan pilaa sitä :-P

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Pietarsaaren kisat

Hyvin pikainen raportti sunnuntain Pietarsaaren kisoista. Tuomarina oli Esa Muotka. Hän olikin kivat radat saanut aikaiseksi. Meidän huono päivä ei mitenkään johtunut radoista :-D. Kolme starttia kolmosille eli mulla yhteensä kuusi rataa. Tulokseksi viisi hylättyä ja yksi nolla. Aika surkeeta :-D

Kuva: Kati Kuuttila

En nyt oikein muista mitä tapahtui milläkin radalla. Mielestäni vein kyllä rohkeasti, mutta tällä kerralla ei vaan onnistunut. Positiivista oli Gimman radoissa, että ei tullut yhtään sellaista ärsyttävää kieltoa, mitä meillä tosi helposti vielä tulee (on menossa jo hypylle, mutta ei menekään kun mun kroppa kääntyy toiseen suuntaan). Myös muurin valssista yhdellä radalla oli tosi tyytyväinen. Gimma tiputtaa palaset niin kamalan helposti, jos teen juuri muurin päällä jotain. Nyt osasin hienosti kertoa jo ennen muuria, että sen jälkeen käännytään. Hyvä minä :-). Puomi oli kohtuullisen nopea. Kerran kyllä lähti ilman lupaa enkä sitten ehtinyt ohjata sen jälkeisen hypyn taakse, joten hylly napsahti siitä. Aa molemmilla kerroilla aika hidas. Kepit haki joka radalla tosi hienosti. Parilla radalla oli putkiansa ihan keppien avokulman vieressä. Meni aina kepeille. Myös silloin kun olisi pitänyt mennä putkeen :-D. Miten niin keppihullu koira. Pääsääntöisesti Gimman radat oli kyllä ihan hienoja. Joku pieni töppi multa ja siitä sitten heti hylly. Ihan hyvä mieli silti jäi :-)

Kuva: Kati Kuuttila

Mimmin kanssa ei paljon paremmin mennyt. Ensimmäinen rata hyllytettiin jo toiseen esteeseen. Tein takaakierto-valssin ja olin ilmeisesti vähän hassussa paikassa tekemässä sitä ja Mimmi ei tajunnut mitä tarkoitin. Tuli oudosti koko hypylle ja törmäsi siivekkeeseen ja tiputti rima. Eli hajotti esteen ennen suoritusta ja hylly. Hyppäri oli hemmetin hieno, mutta suoritettiin keppien jälkeen yksi ylimääräinen hyppy. Viimeisellä radalla sitten tsemppasin kunnolla. On se nyt hemmetti, jos ei yhden yhtäkään nollaa saa kuudesta radasta. Tästä sitten saatiin se nolla :-). Rata löytyy täältä.