Mimmi ja Gimma pääsi käymään fysioterapeutilla, Tanja Kotilla. Tosi hyvä kun koirat pääsi hänen hoitoon kun saattaa olla, että syy Mimmin kuonakerrokseen selvisi. Kirjoittelen tähän vähän koirakohtaisesti, mitä Tanja niistä sanoi. Etukäteen jo pahoittelen sitä, että mulla ei todellakaan ole termit hanskassa ja muutenkin varmaan puolet Tanjan sanomisista meni ohi korvien. Tässä kuitenkin se osuus, joka jäi mun mieleen. Kovasti raportti on Mimmi-painotteinen.
Mimmi:
Seistessä vääntää peppua oikealle. Joku luu (en muista nimitystä, mutta googlen avustuksella suoliluu kuulostaa hyvin tutulta) oli toisella puolella alempana, en enää muista kummalla puolella. Oiskohan ollut vasemmalla. Möhnää (eli ilmeisesti kuonaa) koko koira täynnä. Tanja teki jonkun kohtuullisen uuden hoidon Mimmille, käytti siitä nimitystä shokkihoito. Jos oikein ymmärsin niin sillä jotenkin laitetaan sisäelimiin liikettä. On osteopatian yksi suuntaus ja näyttikin aika samanlaiselta touhulta kuin Piiran käsittely. Mimmi oli totaalisen jumissa joka puolelta, ei liikettä missään sisäelimessä. Hoito kesti todella kauan, lähemmäs 1,5 tuntia.
Lopuksi Tanja kävi vielä nivelet läpi. SI-nivelessä oli lukko vasemmalla puolella, mutta ei ollut kovin paha. Selkäranka tosi jäykkä, joka saattaa johtua kropan kuonaisuudesta. Molemmilla puolilla ensimmäinen kylkiluu jumissa. Suoliluu oli oikealla puolella tosi jumissa, ei liikkunut eteen eikä taakse. Etujaloissa oli myös jotain jumia. Ainoa paikka, joka oli kunnossa oli kaula. Kaiken kaikkiaan Mimmin hoito taisi kestää kaksi tuntia :-O
Mimmille suositeltiin kokonaan viljatonta ruokaa. Mähän olen jo vuoden alusta vaihtanut sellaiseen ruokaan, jossa ei ole suomalaisia viljoja, mutta riisiä kuitenkin löytyy. Nyt vaihdetaan sitten myös riisitön ruoka. Ihan pakko kokeilla, jos se vaikka auttaisi. Viljaa ei nyt saa tulla missään muodossa, ei ruuassa eikä nameissa. Tarkoittaa, että vanhemmille tulee Frolicin syöttökielto :-D. Mimmillä oli kuulemma kaikki viljaherkän koiran oireet: kropan möhnät ja se, että kääntää peppua oikealle. Jostain syystä koirat aina reagoi noin. Tanja myös kertoi useammasta koirasta, joilla on suunnilleen uusi elämä alkanut viljattomalla ruokavaliolla, joten ehdottomasti tätä kokeilen Mimmin kanssa. Hainkin jo uutta ruokaa, jossa ei viljoja ole. Raakaruokintaan en edelleenkään vielä siirry, vaikka lihoja syötänkin. Reissussa kuivaruoka on vaan niin paljon helpompaa. Ehkä mun pää kääntyy tässäkin asiassa vielä jossain vaiheessa, mutta ei vielä kuitenkaan.
Mimmi jää nyt jälleen aksatauolle. Onneksi saatiin lauantaina arvokisanollat kasaan niin on hyvä mieli taukoilla. Mä niin toivon, että saan vanhan Mimmin vielä takaisin!
Gimma:
Hoito meni jotenkin niin nopeasti, että en muista mitä juttuja Gimmasta sanottiin. Pientä jumia löytyi sieltä ja täältä, mutta kuulemma ihan normaalia, että noin aina on. Tanja oli sitä mieltä, että Gimma oli hyvässä kunnossa :-). Pientä kuonakertymää tuntui Gimmankin kropassa, joten ruuan vaihto myös sillä edessä. Saa nyt syödä loppuun tuon jämän mitä on vanhaa ruokaa ja sitten vaihtuu uuteen.
Gimmalla ei ollut juurikaan syviä lihaksia ja tähän saatiin jumppaohjeet. Nyt täytyy oikein tsempata, että muista ne tehdä. Joka toinen päivä pitäisi muistaa nuo tehdä (eikä ole pahitteeksi tehdä myös Mimmin kanssa). Pitää tehdä kylkiin tökkimistä niin, että alkaa pöngätä vastaan sekä ristikkäisten jalkojen nostoa niin, että ei ottaisi jaloilla tukea käsistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokinta. Näytä kaikki tekstit
tiistai 1. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Aksaa Mimmin kanssa - pitkästä aika mukavaa :-)
Tänään 2,5 viikon tauon jälkeen pääsin vihdoin taas treenaamaan. Edellisellä viikolla peruuntui lumitöiden takia ja viime viikolla ainokainen treenipäivä peruuntui pakkasen takia. Ei hirveesti nuo peruuntumiset harmita kun tuskin Mimmille tauko pahaa tekee. Viimeksi oli sen verran nihkeää menoa. Treeneissä mukana siis vain Mimmi kun Gimma on edelleen juoksutauolla.
Tehtiin tänään vähän soveltaen yksi Laamasen Mian rata. Esteelle 14 asti rata oli piirroksen mukainen, 15-putki laitettiin kunnolla mutkalle ja siitä mentiin puomille ja puomilta sitten tylsästi esteet 3, 2 ja 1.
Ekalle putkelle otin pakkovalssilla ensin. Onnistui, mutta ei tuntunut hyvältä. Otin myös niin, että lähetin putkeen ja menin itse putken ulkokautta ja siitä aa:lle. Tämä tuntui meille sopivammalta. Kepeille lähetys ja leikkaus, etäisyyttä kepeistä ja valssilla pois ja siitä renkaalle ja puomille. Puomin kontakti oli ihan VAU! 10a takaakierto-päällejuoksuna. Yritin siihen twistiä, mutta jotenkin en vaan sitä saanut tehdyksi niin oli sitten päällejuoksu. B:ltä lähetys C:lle takaakiertoon ja oma liike ajoissa jo keinua kohden. Otin myös pakkovalssilla 10a:n, mutta se ei tuntunut kivalta, onnistui toki sekin. Keinu oli myös hyvä, kylläkin vain tuon ensimmäisen kerran. Toistoilla hitaanlainen, mutta ei paha siltikään.
14-putkelta sain ensimmäisellä kerralla Mimmin renkaalle. Meillä kyllä taisi olla vähän tiiviimpi tuo kohta. Luulin, että peitin putken kun jäin ohjaamaan hypyn puolelta, mutta luultavasti mulla olikin rintamasuunta kohti rengasta. Sain tuon kohdan onnistumaan kun otin putkesta ulos toiselta puolelta sekä myös leijeröimällä hypyn. Puomin kontakti jälleen ihan sikamakee.
Lopuksi vahvistin vielä puomin kontaktia namikupin avulla kun se näytti toimivalta viimeksi kun sitä kokeilin. Nyt ei meinannut malttaa odottaa lupaa mennä syömään namit. Hyviä toistoja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Mä oon niin fiiliksissä noista kontakteista nyt! Keinua koitin myös namikupin kanssa, eka kerta vau, toinen kerta paljon hitaampi ja varovaisempi. Ja kun kerran namikuppitreenin vauhtiin pääsin niin laitoin sen myös keppien päähän ja harjoittelin sivuttaisirtoamista. Hyvin meni tuokin.
Kiva fiilis treenien jälkeen. Mimmi ei tuntunut ollenkaan niin tahmealta kuin viime treeneissä. Pitkästä, pitkästä aikaa mä oikein nautin sen kanssa menemisestä :-)).
Viikonloppuna hieroin Mimmin ja kyllä se edelleen niistä kyljistä aristaa. Mä vaan en osaa tunnustella onko sillä kuonaa siellä vai ei. Huomenna mennään hierojalle ja kuullaan mikä tilanne oikein on.
Mietin myös, että voisiko tuo virkistyminen agilityssa johtua myös ruuan vaihdosta. Jennin vinkistä jätin (suomalaiset)viljat pois, jonka takia vaihdoin kuivaruuan sekä aloin syöttää lihaa. Näitä menee aika lailla puolet ja puolet. Tätä on nyt kuukauden verran syötetty. Oispa kiva, jos tää kaikki johtuu vain ruuasta. Olisi helppo homma jatkossa pitää pieni kunnossa.
Tehtiin tänään vähän soveltaen yksi Laamasen Mian rata. Esteelle 14 asti rata oli piirroksen mukainen, 15-putki laitettiin kunnolla mutkalle ja siitä mentiin puomille ja puomilta sitten tylsästi esteet 3, 2 ja 1.
Ekalle putkelle otin pakkovalssilla ensin. Onnistui, mutta ei tuntunut hyvältä. Otin myös niin, että lähetin putkeen ja menin itse putken ulkokautta ja siitä aa:lle. Tämä tuntui meille sopivammalta. Kepeille lähetys ja leikkaus, etäisyyttä kepeistä ja valssilla pois ja siitä renkaalle ja puomille. Puomin kontakti oli ihan VAU! 10a takaakierto-päällejuoksuna. Yritin siihen twistiä, mutta jotenkin en vaan sitä saanut tehdyksi niin oli sitten päällejuoksu. B:ltä lähetys C:lle takaakiertoon ja oma liike ajoissa jo keinua kohden. Otin myös pakkovalssilla 10a:n, mutta se ei tuntunut kivalta, onnistui toki sekin. Keinu oli myös hyvä, kylläkin vain tuon ensimmäisen kerran. Toistoilla hitaanlainen, mutta ei paha siltikään.
14-putkelta sain ensimmäisellä kerralla Mimmin renkaalle. Meillä kyllä taisi olla vähän tiiviimpi tuo kohta. Luulin, että peitin putken kun jäin ohjaamaan hypyn puolelta, mutta luultavasti mulla olikin rintamasuunta kohti rengasta. Sain tuon kohdan onnistumaan kun otin putkesta ulos toiselta puolelta sekä myös leijeröimällä hypyn. Puomin kontakti jälleen ihan sikamakee.
Lopuksi vahvistin vielä puomin kontaktia namikupin avulla kun se näytti toimivalta viimeksi kun sitä kokeilin. Nyt ei meinannut malttaa odottaa lupaa mennä syömään namit. Hyviä toistoja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Mä oon niin fiiliksissä noista kontakteista nyt! Keinua koitin myös namikupin kanssa, eka kerta vau, toinen kerta paljon hitaampi ja varovaisempi. Ja kun kerran namikuppitreenin vauhtiin pääsin niin laitoin sen myös keppien päähän ja harjoittelin sivuttaisirtoamista. Hyvin meni tuokin.
Kiva fiilis treenien jälkeen. Mimmi ei tuntunut ollenkaan niin tahmealta kuin viime treeneissä. Pitkästä, pitkästä aikaa mä oikein nautin sen kanssa menemisestä :-)).
Viikonloppuna hieroin Mimmin ja kyllä se edelleen niistä kyljistä aristaa. Mä vaan en osaa tunnustella onko sillä kuonaa siellä vai ei. Huomenna mennään hierojalle ja kuullaan mikä tilanne oikein on.
Mietin myös, että voisiko tuo virkistyminen agilityssa johtua myös ruuan vaihdosta. Jennin vinkistä jätin (suomalaiset)viljat pois, jonka takia vaihdoin kuivaruuan sekä aloin syöttää lihaa. Näitä menee aika lailla puolet ja puolet. Tätä on nyt kuukauden verran syötetty. Oispa kiva, jos tää kaikki johtuu vain ruuasta. Olisi helppo homma jatkossa pitää pieni kunnossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)