tiistai 23. huhtikuuta 2013

Välillä vähän tokoa

Lauantaina olin pitkästä aikaa Gimman kanssa tokotreeneissä. Daaminkin otin mukaan, jos vaikka senkin kanssa innostun ottamaan jotain pientä. Gimman kanssa on nyt vähän niinku pakko taas treenata kun jälleen lupasin sen kanssa mennä tokon SM-joukkueeseen. Katotaan saadaanko tällä kertaa joukkue ihan lähtemäänkin noihin karkeloihin.

Edellisistä treeneistä on jo tosi kauan aikaa, enkä oikein tiennyt osaako Gimma enää yhtään mitään. Turha luulo, sehän osasi vaikka mitä  Ensin otettiin seuraamista kun mun mielestä käännökset, varsinkin vasemmalle, on huonoja. No, ei ne sitten olleetkaan :-D. Ja muutenkin seuraaminen oli tosi paljon parempaa kuin aiemmin. Tainnut auttaa se, että agilitytreeneissä olen aina palkannut hyvästä seuraamisesta. Gimma siellä tarjoaa seuraamista kun mennään lähtöön ja siitä sitten olen palkannut kun seuraa oikeassa paikassa hyvällä vireellä. Näköjään on siirtänyt sen vireen tokotreeneihinkin :-). Seuraamisessa voin kuulemma jo alkaa vaatia kontaktin pitoa pikkuisen nyppäämällä. Voi jesus kun tuo on vaikea tehdä oikea-aikaisesti!! Mä olen ihan liian hidas tuohon. Gimmalla laskee pää ja sitten se nostaa sen saman tien oikeaan paikkaan ja kun mä olen vähän myöhässä niin nyppään just silloin kun se korjaa asennon oikeaksi. Voihan hitaus sentään!

Noutoa otin vauhtinoutona, enkä yhtään tiennyt lähteekö enää kapulan perään ollenkaan. No, lähti se ja vielä hyvällä vauhdilla. Otti myös kapulasta hyvin kiinni ja irti-käskyn jälkeen tuli innoissaan lelulle. Kokeiltiin kuinka tuo kapulan sivulle ja kun ei heti löytänyt tietään oikeaan paikkaan niin minä liikuin saadakseni sen tulemaan oikein. Tästä sain noottia. Gimma ei ollut vielä edes ehtinyt asettua paikalle ja mä hätäilin. Olisi pitänyt antaa rauhassa tulla. Että mä oon pätevä! :-D. Sain sen tulemaan kapulan kanssa hyvällä vireellä sivulle kun ensin vähän leikittiin kapulalla. Tätä voidaan tehdä lisää.

Luoksetulon pysäytystä olen koittanut opettaa Korrien oppien mukaan kierrättämällä Gimman jonkin ympäri ja pysäyttämällä heittämällä pallon. En ole tuosta tykännyt kun menee hitaaksi touhu. En siis lähellekään joka kerta ole pysäyttänyt vaan olen juoksuttanut enemmän suoraan lelulle, mutta silti hiipii. Nyt koitettiin ensimmäistä kertaa tuota namikupeilla. Molemmissa päissä appari namikupin kanssa ja minä sitten välillä pysäytin ja vapautin taaksepäin ja välillä annoin juosta läpi ja vapautin mun taakse vauhdista. Tää vaikutti tosi hyvältä tyyliltä meille :-). Järjettömän vaikeeta oli vain mun hahmottaa, minne missäkin tilanteessa pitäisi vapauttaa. Onneksi olin nähnyt sentään Hennan tekevän tuota Karkin kanssa niin jonkinlainen käsitys asiasta oli. Toteutus silti aikamoista sähläämistä. Mutta eiköhän se ala sujua kun useammin vaan tekee.

Daamin kanssa ei tehty muuta kuin sivulletuloa ja vähän makkaraseuraamista. Molemmissa mulla on ollut koiran paikka väärä, liian edessä. Samaten makkaraseuraamisessa mun käsi oli liian alhaalla. Joo, ei se ole enää pikkupentu :-D. Kivasti haki sivulle ilman kummempaa apua, riitti kun piti namikäden jalan vieressä ja vähän käänsi sitä. Meidän pitäisi nyt käännöksiä jo ruveta treenaamaan ja sitten alkaa vaatia sivullaoloa ilman jatkuva namin syöttöä. Eihän toi elohiiri sitä vielä kestä, mutta aletaanpa sitten vaatia pikku hiljaa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kaikki on vain rytmistä ja liikkeestä kiinni

Noniin, koitan taas aktivoitua tämän kirjoittamisen kanssa :-D. Ihan harmittaa kun en ole Daamistakaan juuri mitään kirjoitellut, paitsi naamakirjaan jotain aina välillä. Kaikenlaista on tässä tapahtunut, mutta en edes yritä muistella kauempana olevia asioita, vaan jatkan sujuvasti tästä viikonlopusta :-P.

Olin Gimman kanssa Niinun kaksipäiväisessä koulutuksessa viikonloppuna ja oli kyllä ajatuksia herättävät harjoitukset! Rytmitys ja liike olivat oikeastaan ne kaksi tärkeintä asiaa. Koiran kääntämiseen pieni hidastus ja sitten taas heti liikkeelle seuraavaa estettä kohden. Kuulostaa helpolta ja niin se varmaan onkin, ei vain mulle :D

Lauantain rata oli paperilla helpon näköinen, mutta sitä se ei käytännössä todellakaan ollut. Kaikkea muuta! Siinä oli ideana rytmitys ja kyllähän kaikki alkoikin sujua kun sen rytmityksen sai kuntoon. Ei saanut olla liian pitkällä eikä sitten jäädä liikaa jälkeenkään. Voi vaikeus! Mutta me tehtiin leikkauksia, monta, tiukkaa ja ei niin tiukkaa, ja hemmetti vieköön, ne kaikki onnistui älyttömän hyvin. Mä olin niin fiiliksissä, että ihan itku pääsi lopuksi. Hitto vieköön mitä saakaan aikaan oikea-aikaisella pikku jarrutuksella ja siitä heti liikkeelle lähdöllä ja taas jarrua ja liikettä ja ja ja. Niin makee fiilis!! Harmittaa kovasti kun en ottanut Eltsun kuvaustarjousta vastaan. Tuota olisi ollut kiva katsella jälkeenpäin ja fiilistellä. Mun pieni Gimuli oli niin kauhean taitava ♥

Sunnuntaina sitten tuli vastaan tilanne, jossa leikkaus ei onnistunut. Oikein hyvä juttu! Kukaan ei muuten olisi uskonut mun selityksiä, että ne on meille vaikeita :-D. Putken jälkeen hyppy ja siinä leikkaus. Meidän pahin kohta moiseen ohjaukseen. Alkoi toimia kun saatiin Gimman fokus minusta edessä olevalle hypylle. Ja kuinkas muutenkaan kuin palkkaamalla :-P. Tuota pitää nyt ehdottomasti vahvistaa lisää. Ei tuossa tarvittu kuin muutama palkkaus niin meni sen jälkeen useammankin kerran hienosti ilman hypyn jälkeen palkkaamista. Toki tiedän, että ei se nyt noin helposti koko ongelma korjaannut, mutta tuohon treeniin riitti tuo muutama kerta. Sunnuntain ahaa-elämyksen sain myös siitä, että koiraa pitäisi joskus palkita kun tulee vastakäsivetoon. Gimma ei taida oikein tajuta sen syvintä merkitystä :-D. Olen tuossa varmaan ollut vähän turhan lepsu.

Kaiken kaikkiaan oli oikein valaisevat treenit. Jotain tuli, mikä soti aiemmin koiralle opetettua vastaan, mutta myös monta asiaa, mitä voi kehittää. Hyvän treenin tunnistaa myös kipeistä jaloista, eli sillä mittarilla mitattuna oli valtavan mainiot harkat :-DD