keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Treeneissä pitkästä aikaa!!

Ei ollut tarkoitus vielä tänäänkään treeneihin mennä, mutta kun Jenni ja Marko ei päässeetkään niin menin heidän tilalle Eltsun kaveriksi. Tehtiin marraskuun treeniringin radasta esteet 1-18. Ensin parilla eri tavalla esteet 1-8 ja sitten 8-18.

Huomasi, että minä olin kolmen viikon tauon jälkeen aikamoisessa ruosteessa :-D. Varsinkin Mimmi joutui kärsimään siitä kun menin ensin sen kanssa. Oli siellä onnistuneitakin juttuja, mutta pääasiassa mulla tuli ihan liian kiire joka paikkaan. Kun yhteinen rytmi löytyi niin alkoihan se homma jälleen sujua :-). Erityisen tyytyväinen olen kyllä Mimmin leikkauksiin. Se on tietyissä leikkauksissa ihan älyttömän taitava, lähinnä viskileikkauksissa tai ainakin hyvin lähelle sitä menevissä. Mä voin lähetä jo toiseen suuntaan itse liikkumaan ennen kuin Mimmi on edes alkanut hypätä estettä. Niin siistiä!! Jaakotukset on myös alkaneet sujua. Mitäs muuta me tehtiinkään? Ainakin niisto-sokkareita ja ne kyllä toimii. Lähtötilanteessa sivuttaisirrotus toimi myös tosi hienosti. On se vaan taitava pieni <3

Gimman kanssa eka pätkä 1-8 meni ihan sairaan hienosti. Mä olin etukäteen ihan varma, että sen kanssa nyt ainakaan mikään ei onnistu. Molemmat kaksi eri versiota meni heti ekalla kerralla hyvin. Gimma oli tauon aikana näköjään tajunnut mun niisto-ohjauksen kun ei yhtäkään kieltoa niistä tullut. Vähän mä olin ihmeissäni! Mutta oli kyllä niin hienoa kun nekin onnistui tuosta noin vain :-). Jaakotuksen kanssa oli jotain ongelmaa. Tein sen ilmeisesti ihan väärään suuntaan kun en saanut 9-hypyltä putkeen vaan lähti hakemaan pituutta, vaikka putken suu oli oikeastaan ihan sen nenän edessä. Pienellä hinkkauksella lähti tuokin toimimaan. Aa:n jälkeisessä elämässä huomasin, että Gimman vauhti on kyllä aika paljon kovempaa suorilla kuin Mimmin, mä en ehtinyt yhtään mihinkään :-D. Mutta tää on vain positiivinen asia. Ei kovin kauan aikaa sitten vielä "valitin" kun se on niin hidas. Eipä ole enää, ainakaan suorilla!

Kiitos Eltsulle mukavasta treeniseurasta! Pientä jännitystä toi yhtäkkinen sähkökatko. Onneksi oli vain ehkä noin viiden minuutin mittainen. Juuri kun sain haetuksi otsalampun päähän niin sähköt tuli takaisin. Kiva niin, koska Gimma oli vielä menemättä viimeisen pätkän. Oli tosi mukavaa olla taas treenaamassa! Tätä lisää :-)

Huomenna Turkuun rakkaan ystävän häitä juhlimaan :-). Pienen pientä stressiä on aiheuttanut juhla-asun ostaminen. Ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto lähteä toisen yhtä huonon (tai ainakin melkein yhtä huonon) shoppailijan kanssa vaatteita ostelemaan. Mutta niin vaan molemmat saatiin vaatteet, joista itse tykkäsimme ja viihdymme. Tosin ilman toistemme seuraa :-D

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

perjantai 18. joulukuuta 2009

Hiljaista koiraharrastuksissa, karppauksen aloitus

Maanantaina olin kahden vaiheilla lähdenkö treenaamaan vai en kun pakkasta oli aika paljon, 12 astetta. Päätin kuitenkin reippaana tyttönä lähteä. Varattuna oli vain tunti kun vain minä olin menossa molempien koirien kanssa. Lämmittelylenkki kotona ja vielä vähän lisää treenipaikalla ja treenikamat autosta mukaan ja avaamaan hallin ovea. Avain ei ollutkaan siellä missä sen piti olla. Soitto Hennalle, jolta sain toisen hallin omistajan numeron, johon koitinkin heti soittaa, mutta ei vastausta. Ei auttanut muu kuin laittaa täpinässä olevat koirat takaisin autoon ja lähteä kotiin. Harmitti kovasti!!

Tiistai-iltana alkoi sataa lunta ja keskiviikkoaamuna sitä olikin jo mukavasti maassa. Sellaiset 30 senttiä oli satanut meidän perukoille. Onneksi oli ihanaa pakkaslunta niin ei tarvinnut aamulla ruveta kolaamaan autolle reittiä, vaan sai ajella kinosten läpi. Illalla oli tarkoitus mennä treenaamaan, mutta päivän mittaan pakkanen vain kiristyi. Kotiin ajaessa auton mittari näytti jo 17 astetta, joten päätin jättää treenit väliin. Sen sijaan tein lumityöt, jossa kuluikin 1,5 tuntia. Yleensä tykkään tehdä lumitöitä, mutta nyt kyllä kävi mielessä pari kertaa, että olisi ollut kiva, jos joku olisi traktorilla käynyt tuon meidän tien pätkän edes putsaamassa. Onneksi lumi oli kuitenkin kevyttä, joten aika hyvin jaksoin koko urakan. Hyvän jumpan siitä sai ja löytyi jälleen lumityölihaksetkin :-)

Keskiviikon ja torstain koirien lenkitykset olivat hyvin minimaaliset pakkasen takia. Torstaina sitä oli jo sellaiset 25 astetta. Pimu ja Mimmi eivät suostuneet kävelemään oikeastaan ollenkaan kun Gimma taas oli niin kuin pakkasta ei olisi ollutkaan. Päätinkin torstain pikalenkin jälkeen, että jos pakkaset edelleen jatkuu niin käyn ensin pikku lenkin kaikkien koirien kanssa ja sitten pidemmän Gimman kanssa. Tähän ei onneksi tarvinnut mennä kun tänään aamulla oli enää vain n. 7 astetta pakkasta. Ihana ilma, mitä nyt viima vähän häiritsi.

Maanantaina aloitin karppauksen, eli hiilarit minimiin ja tilalle rasva. Olen pitkän aikaa tuota ruokavaliota jo tutkinut ja moni ystävä on tällä tavoin saanut oman olotilan hirmu hyväksi ja siinä samalla on kilojakin lähtenyt mukavasti. Huomasin, että yhä useammin eksyin karppaus.info-sivuille ja viihdyin siellä koko ajan kauemman ja kauemman. Ajattelin, että joulun jälkeen tuo on hyvä aloittaa, mutta sitten mietin, että miksi kaikki aloittamiset pitää aina lykätä johonkin tiettyyn kohtaan (kuten aikoinaan tupakkalakon aloittaminen)? Miksi ei voi aloittaa saman tien? Niinpä päätin aloittaa jo ennen joulua.

Vähän hirvitti etukäteen kaikki rasva. Tähän asti kun on yrittänyt kaikesta ostaa kevyttä ja vähärasvaista niin nyt pitikin kaupasta ostaa kuohukermaa, rasvaista juustoa, voita yms. Turhaa pelkäsin, ihan hirmu hyvin on rasvaiset ruuat maistuneet. Aamun munakas pitää nälän tosi mukavasti loitolla ilman ähkyä (kuten myös muut ruuat). Tähän asti vaikka olen mitä aamulla syönyt niin mulla on nälkä jo viimeistään puoli kymmeneltä. Nyt kun työkaveri pyysi maanantaina syömään meidän vakioaikana, 10:15, mulla ei ollut ollenkaan nälkä :-O. Tämän jälkeen hieman pienensin omaa munakastani, että pystyn syömään jo tuohon meidän normaaliin aikaan. Silloin ruokalassa on kiva käydä kun kaikki on juuri laitettu esille eikä meidän lisäksi ole kuin muutama muu ihminen.

Olotila on ollut ihan älyttämän hyvä! Mä en voi käsittää tätä!! Syön rasvaa hirvittävästi ja olo on niin paljon parempi kuin aiemmin. Mun jokapäiväinen turvotus on hävinnyt kokonaan eikä mua väsytä enää samalla lailla. Eniten pelotti se kun ei saa syödä pastaa, mun lempparia, mutta ainakaan vajaan viikon kokemuksen jälkeen en ole sitä kaivannutkaan. Samaten leivän pois jättäminen vähän arvelutti, mutta ei siinäkään vielä ole ollut ongelmaa. Saattaa tietenkin olla, että ajan kanssa näitä alkaa ajatella enemmän, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Ensikokemukset on sen verran hyvät, että tällä jatketaan ja katsotaan tuleeko tästä pysyvä ruokavalio vai jääkö kokeilun asteelle. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että tätä jatketaan hamaan tulevaisuuteen, mutta ei kai tässä elämässä mikään ole varmaan. Jouluna kyllä ajattelin vähän enemmän hiilareita napsia koska perinteistä aaton riisipuuroa pitää ehdottomasti vähän syödä ja tietenkin suklaata kun sitä on ostettuna kaapit pullolleen. Joulun jälkeen sitten jatketaan taas tiukemmalla linjalla.

Kiitos Jenni kun olet jaksanut aloittelevaa karppaajaa neuvoa ihan loputtomasti :-). Toivottavasti jatkossakin jaksat mua neuvoa kun ihan varmasti tyhmiä kysymyksiä riittää matkan varrella :-P

torstai 10. joulukuuta 2009

Tekniikoita

Maanantain treenit jätettiin väliin kun oli aika raskas viikonloppu takana, mutta eilen taas treenattiin innosta puhkuen :-). Oltiin Piksun kanssa kaksistaan ja tehtiin Treeniringin keskustelupalstalta löytynyt Anjan rata muunneltuna. En rataa tähän kuitenkaan laita kun en ole kysynyt lupaa saako...

Radalla sai tehdä kaikkea kivaa, pakkovalssia, pakkovalssi-jaakotusta, niistoa, niisto-sokkaria, viskileikkausta ja vaikka mitä. Mimmillä onnistui nuo kaikki ihan älyttömän hyvin. Mä olen selvästi oppinut nyt sen kanssa pakkovalssin ja voin hyvinkin siirtää sen kisoihin myös. Oon mä sitä jo jonku kerran kisoissa tehnyt, mutta nyt vasta uskallan luottaa, että me se myös osataan. Samaten viskileikkaus on yhtäkkiä alkanut sujua oikein mallikkaasti. Mimmi ei epäröi siinä ollenkaan ja kääntyy hypyn jälkeen hienosti sinne minne pitääkin. Mä oon niin fiiliksissä tästä :-D

Gimman kanssa pakkovalssit on jo ihan iisiä hommaa. Se selvästi jo lukee mun asennosta mitä sen pitää tehdä ja menee sen kuin itsestään. Samaten viskileikkaus on myös Gimmalla ihan älyttömän hyvä. Molempien kanssa on tietenkin tärkeää se, että mä itse annan tilaa tehdä sen leikkauksen enkä peitä estettä, mutta mä olen tuon nyt aika hyvin oppinut :-). Niisto Gimman kanssa on vaan jotenkin niin kamalan vaikeaa. Toivotaan, että viikonloppuna olisi sen verran ilmoja, että voisin pitää niisto-sulkeiset sille. Näyttää siltä, että mä en osaa tehdä tuota tarpeeksi rauhallisesti niin Gimman pitää sitten oppia lukemaan mun nopeita liikkeitä, raukka pieni...

Puomia otettiin Gimman kanssa nyt remmiavustuksella. Villasin aika hulluksi sen ja remmistä vielä pidättelin ennen kuin päästin puomille. Kerrankin onnistuin tässä kun yleensä mun hetsauksista Gimma on vaan rauhoittunut. Nyt kiskoi ihan hulluna ja sitten mentiin. Alastulolla kun alkoi hidastaa niin autoin remmillä loppuun ja vapautus heti kun oli oikeassa paikassa. Otin kolme eri sessiota ja aina joku nelisen toistoa. Viimeisen session viimeinen kerta oli jo oikein hyvä. En ehtinyt auttaa ollenkaan kun se oli jo siellä missä piti. Tähän oli hyvä lopettaa ja antaa hautua seuraavaan kertaan. Tosin ilmojen salliessa saatan innostua tekemään tuon eteen jotain myös kotona.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Jiihaa!! Mimmille tuplanolla :-))))

En nyt jaksa enempää kirjoittaa, mutta saatiin Mimmin kanssa nyt Seinäjoelta se kauan himoitsemani tuplanolla :-). Nyt voidaan täysillä keskittyä puomin kontaktilla pysähtymiseen ja kaikkeen muuhunkin ohjaukseen. Radat ovat täällä ja täällä.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Gimma Seinäjoella kahden kympin ja yhden nollan arvoisesti

Jestas, että oli mukava kisata pitkästä aikaa Gimman kanssa :-). Mä olin ihan liekeissä ja mietinkin, että millään tuloksilla ei ole mitään väliä kunhan meillä on kivaa, ja olihan meillä. Tässä illan päätteeksi kommentit radoista. Kaikilla radoilla oli tuomarina Moilasen Mika.

Eka rata meni suunnitelmien mukaan kepeille saakka. Varsinkin 2-hypyn pakkovalssiin olin oikein tyytyväinen. Katsoin tutustumisessa, että koira näkee putken suoraan kun menee kepeille sisälle, mutta uskoin, että se ei Gimmaa häiritse. Sillä kuitenkin on kepit aika vahva este. Gimma meni oikein kepeille sisään, mutta kun mä jäin tosi paljon jälkeen alkoi se empiä, että eikö tätä mennäkään ja bongasi putken. Sain sen kutsutuksi sieltä pois ja jatkettiin rataa. Lopussa vielä okseri tipahti. Eipä ole kyllä tuota estettä kovinkaan paljon muistettu treenata, joten ei mikään ihme, että tipahti. Lisäksi mulla tuli siinä vähän kiire. Täältä löytyy tämä rata.

Seuraavana vuorossa oli hyppäri. Alussa piti saada tiukasti koira kääntymään 2-hypyltä, sen jälkeen kauheeta luukutusta putkelle saakka, jossa taas piti koira saada tiukasti kääntymään. Jälleen oli kepeille mentäessä putki tyrkyllä, mutta ei yhtä pahasti kuin ekalla radalla. Vähän etukäteen hirvitti kun oli niin kamalan vauhdikkaan näköinen rata. 2-hypyltä kääntö oli tosi hyvä. Mä en tiedä minkä mä siihen tein, ehkä se oli joku ihmisnuolen tapainen tai jotain, mutta hyvin toimi. Pidin oikean käden ohjauksen päällä kerrankin tarpeeksi pitkään ja vasemmalla otin Gimman mukaan. Sitten luukutettiin niin, että meinattiin valita putken sijaan hyppy, sain kuin sainkin käännetyksi Gimman putkeen. Putken jälkeen olisin halunnut mennä toiselle puolelle hyppyä ottamaan Gimman vastaan putkelta, mutta en kerennyt, joten otin käyttöön plään been, joka toimikin kohtalaisesti. Ihan vähän valahti turhan pitkälle. Vekkasin ennen rengasta ja vielä varmuudeksi huutelin Gimmalle, ettei vaan bongaa putkea. Ei kai se tässä ollut koko putkea edes nähnytkään kun meinasi tulla keppienkin ohi :-D. Loppurata olikin aika loogista menoa. Jossain vaiheessa mieleen tuli VAU-fiilis, jonka säin äkkiä pois hokemalla itselleni "loppuun asti, kaikki esteet pitää mennä". Rata löytyy täältä.

Viimeinen rata oli aika kinkkinen. Heti alussa oli kohta, joka aiheutti mulle vähän päänvaivaa kun en uskaltanut lähteä leijeröimään. Oletan, että tommoisessa kohdassa leijeröintiä en olisi onnistuneesti saanut tehdyksi treeneissäkään ilman palkka-apua. Tein sitten itselleni varman vaihtoehdon, joka toimi joten kuten. Vähän enemmän kun olisin ottanut alussa etumatkaa niin olisin voinut tehdä sokkarin putken jälkeen. Aa:n jälkeinen okseri kolahti, mutta kerrankin osasin ottaa sen niin, että jos tippui niin tippui, ei sille enää voi mitään. Se ei tippunut, luulin kyllä, että tuli alas. Seuraavan putken jälkeistä elämää mietin kans kauan aikaa. En saanut oikein mitään sopivaa sinne ja päätinkin sitten leikkailla oikein urakalla. Putken jälkeen oli sarjaeste ja sinne väliin olisin halunnut mennä ottamaan koiraa vastaan. Pelkäsin kuitenkin, että Gimma ampuu putkelta väärälle hypylle koska näin teki Vaasan kisoissa aika lailla vastaavassa tilanteessa. Sain Gimman pois väärältä hypyltä, mutta taisi liikaa jäädä hanskaan kun ei meinannut sitä oikeatakaan hypätä, joten tästä saatiin kielto. Se rohkaisi mua kokeilemaan reipasta sivuttaisirtoamista kepeillä ja sokkarin tekoa keppien jälkeiselle putkelle. Tämä onnistui mainiosti, mutta sitten mä taas tein sen, vedin liinat kiinni eikä Gimma hypännyt nenän edessä olevaa hyppyä. Aargh, että mä oon tyhmä!! Koitettiin jatkaa tuosta jotenkin maaliin, mutta ei ollut kyllä yhtään sujuvaa. Oli tarkoitus tehdä kaksi päällejuoksua, mutta en ehtinyt. Jälikäteen harmittelin, etten tajunnut tehdä viskileikkausta toiseksi viimeisellä hypyllä. No, enää sille ei voi mitään. Tässä tämä viimeinen rata.

Mulla jäi kisoista oikein hyvä mieli. Olin itseeni hyvin tyytyväinen, että en antanut Gimman hitaiden kontaktien ahdistaa itseäni. Ihan pikkasen se vaikutti rytmitykseen, mutta herneitä ei mennyt nenään tuosta missään vaiheessa.

Huomenna on sitten Mimmin vuoro kisata.

torstai 3. joulukuuta 2009

Mukavat treenit

Jenni oli suunnitellut eilisen treeniradan. Esteet 14-24 oli Tienhaaran Jarin radasta. Rata oli tämän näköinen:



Mimmi sai kunnian aloittaa jälleen. Olin keppien vasemmalla puolelle ja sieltä vein kaksi ensimmäistä hyppyä ja yritin kääntää kepeille. Ei onnistunut, vaan ampaisi hypylle, joka toki oli siinä aika lähellä. Piti ottaa kepit törkkäämällä niin sitten vasta onnistui. 4-hyppy valssilla ja siitä sitten luukutettiin keinulle saakka.

Keinun jälkeistä kohtaa koitin valssaamalla 9-10 välissä, samassa välissä sokkarilla sekä vetämällä putkeen. Ehkä tuo valssi oli paras... Vetoversiossa otin 11-hypyn leikkaamalla ja se onnistui tosi hienosti. Puomi oli tällä kertaa aika hidas, mistä lie johtui. Yritin laittaa Mimmin ensin puomille ja odottaa hetken ennen kuin lähden juoksemaan mukaan, ei vaikutusta. Kontakti ihan ok, vähän liian ylös ehkä jäi. Välillä kesti mun nykimiset ja välillä ei. Aika hyvillä mielin lähden kuitenkin noita kontakteja nyt kokeilemaan kisoihin :-)

16-putken jälkeen tein ensin sen ratkaisun, jonka olisin kisoissa tehnyt. Lähetin Mimmi putkeen ja juoksin ottamaan sokkarilla 17:lle ja niistolla 18 ja siitä putkeen. Tämä meni hyvin. Kokeilin myös 18-hyppyä viskileikkauksella, hieman töksähti, mutta aika hyvä oli kuitenkin. Lisäksi tein myös 17:llä päällejuoksun ja 18:lla pakkovalssi-jaakotuksen. Tää oli hyvä kun vain uskalsin jaakotuksesta lähteä liikkeelle. Tuo vaan ei ihan mun juttu aina ole kun hukkaan selän taakse mun pikku koiran :-D. Hyvin se kyllä tulee ohjaavan käden puolelle, joten pitäisi vaan tuohon luottaa.

Loppua koitin ensin leikkaamalla esteellä 26. Se käänsi Mimmiä vähän liikaa, joten oli kamalan kova työ saada se lopuille esteille. Parempi ratkaisu oli valssi 24-25 välissä tai sokkari. Tästä pystyi viemään paremmin nuo loput esteet.

Gimman kanssa alku samalla lailla. Kääntyi tosi hyvin vain ohjaamalla, ei tarvinnut törkkäystä. Nelosen valssissa suhisin ja Gimma kielsi sen. Kun vein ilman suhinaa ja pidin ohjaavan käden päällä niin hyppäsi hypyn ja kääntyi hyvin. Keinulle meni ihan ylikovaa ja oli pakko sanoa vähän tiukemmin "odota", muuten olisi tullut hieno lentokeinu.

Keinulta jatkoon koitin samoja juttuja kuin Mimmin kanssa ja kyllä mun oma juttu taitaa toi valssi olla kun se tuntui Gimmankin kanssa parhaalta. Meni kyllä ihan mukavasti myös vetämällä putkeen ja leikkaamalla 11:llä.

Puomi oli Gimmalla ihan kohtuullinen. Se lähtee sinne ihan intona, mutta hidastaa loppuun. Yritin jatkaa kiipee-käskytystä lopussa, mutta ei toiminut. Ainoa, jolla sain sen menemään oli mene-mene käskytys, joten käytämme sitä nyt niin kauan kuin toimii. Jenni vaan huomasi, että mä vapautan Gimman joka kerta vasta sitten kun se kääntyy katsomaan mua. Koitettiin sitten niin, että vapautan hieman aiemmin kun sillä on vielä katse eteenpäin. Vähän samaan tyyliin kuin Konnan kanssa tehdään. Eli ei tässä vaiheessa nyt vaadita niitä etujalkoja maahan. Näytti toimivan kyllä tosi hyvin. Nyt vaan pitäisi tuo saada omaan päähän...

16-putkelta sokkarilla ja niistolla 18, vähän empi 18:n hyppäämistä, mutta hyppäsi kuitenkin. Ensimmäisellä kerralla viskileikkauksella ajauduin vähän liian pitkälle eikä Gimma nähnyt kunnolla hyppyä, meni sen kuitenkin hieman empien oikein. Uudelleen ja nyt jättäydyin tarpeeksi jälkeen ja leikkaus oli ihan sairaan makee! Päällejuoksu versiossa pakkovalssi-jaakotus ekalla kerralla pieleen, meninasi kieltää, mutta sain taisteltua kuitenkin hypylle. Uudelleen ja nyt meni hyvin. Mä aina unohdan kääntää katseen sille hypylle, jonne pitäisi mennä. Kun sen muistan niin ei ole ongelmaa.

Loppua myös ensin leikkaamalla, kävi samalla lailla kuin Mimmin kanssa, että kääntyi vähän liian tiukasti ja ongelmia viimeisillä esteillä. Sokkarin tein koko ajan vähän liian myöhään. Mulla on nyt tullut kammo, että Gimma kieltää joka hypyllä, jos ennakoin liikaa. Tollasessa kohdassa taas voisin ennakoida ja se silti hyppää sen. Tein myös tavallisella valssilla ja se oli hyvä.

Kaiken kaikkiaan mukavat treenit :-). En millään malttaisi odottaa viikonlopun kisoja!! Toivon kovasti, että en tule kipeäksi kun vähän tuntuu siltä, että nuhaa pukkaa. Kovasti olen itseäni tropannut, että en viikonlopuksi sairastuisi. Sen jälkeen ei ole enää niin väliä :-D

tiistai 1. joulukuuta 2009

Moilasen rataa

Eilen töistä tuhatta ja sataa kotiin, pari karjalanpiirakkaa pikaisesti naamaan, koirat n. 20 minsan lenkille ja sitten suoraan treeneihin. Vähän liian kiire tulee treeneihin kun ne alkavat jo viideltä. Toisaalta tykkään tuosta ajasta koska sitten on treenien jälkeen hetki aikaa rauhoittua ennen nukkumaan menoa. Toisaalta olisi myös kiva hetkeksi rauhoittua kotiin ennen treenejä, mutta sitten vanhalla menee nukkumaan menon kanssa ihan liian myöhäiseen…

Seinäjoen kisojen 2-luokat tuomaroi Mika Moilanen ja sain ongituksi muutaman hänen radan. Kiitos Piiu :-). Tehtiin seuraava rata hieman kavennettuna versiona maneesin kapeuden takia. Aa:n alla meillä oli hämäyksen takia putki niin, että molemmin puolin aa:ta oli putken päät, ei kuitenkaan ihan kiinni aa:ssa.



Ensin Mimmin kanssa. 3-hyppy niistolla, joka vähän valui. Uusintakerralla tämäkin ok. Aa:lle ei ongelmaa kun vaan käskytin ja juoksin mukana. Keppien kulma oli jyrkempi kuin piirroksessa radan litistämisen takia, hyvin Mimmi sinne kuitenkin meni. Peruutin koko keppien ajan ja vaihdoin edessä puolta. Valssilla puomille ja tässäkin valssi vähän valui. Mä olen jo aiemmin tiedostanut, että mun valssit menee usein väärään suuntaan. Väistän jotenkin kokonaan hypyn edestä pois, jolloin koiratkin hyppäävät hypyn viistosti. Pitää yrittää tuota nyt työstää, että lähden liikkeelle seuraavaa estettä kohden aiemmin. Tää on varmaan tosi vaikea tehtävä koska olen niin kauan tehnyt tuota väärin.

Puomin jälkeinen hyppy takaakiertona, josta muurille ja lähetysyritys 12-hypylle. Jäi tosiaan yritykseksi kun ajauduin ihan liian pitkälle ja tämän takia sitten liike pysähtyi ihan kokonaan. Kun maltoin jäädä takaakiertoon vähän odottelemaan niin sain liikkeen sujuvammaksi ja myös Mimmin irtoamaan 12:lle. Nyt se myös irtosi 14:lle eikä tullut mun mukaan 13:n päällejuoksuun. Tahkottiin useaan otteeseen tuota kuviota, enkä sujuvaksi saanut sitä tuolla tyylillä. Tein sitten niin kuin olisin ajatellut kisoissa tekeväni ja se onnistui, eli valssilla 12 ja 13. Lopussa ehdin yllättävän hyvin juoksemaan ja pystyin tekemään 18:lla viskileikkauksen. Ensin tein jotain vippauksen tapaista 19:lle ja siinä Mimmi kyllä valui.

Gimman kanssa niisto onnistuu kun olen ylirauhallinen. Tosi vaikeeta kun Mimmin kanssa pitää olla nopea liikkeissään. Toivon, että Gimmakin pian oppisi lukemaan mun hosumisia ja malttaisi hypätä hypyn vaikka mä tekisin mitä. Ehkä se vielä joskus osaa… Aa:n alla oleva putkiansa ei toiminut Gimmalla, vaan se meni tosi hienosti aa:lle. Kepeille meno onnistui myös hienosti, mutta Gimma pujottelee sen verran nopeammin kuin Mimmi, että en ehtinyt peruuttamalla vaihtaa puolta. Otin uudelleen ja nyt menin ohi etuperin juosten ja vaihdoin puolta, hyvin kesti noinkin. Puomi oli kohtuullisen hyvä. Gimma alkoi vähän hidastaa ja sanoin sille mene vaan niin jatkoi hyvin matkaa loppuun. Tätä pitää miettiä, että pitäisikö sitä käskyttää tuossa lopussa. Mene-mene mulla on käytössä kepeillä, joten ei ehkä hyvä vaihtoehto puomille, mutta jos siellä sanoisi siinä lopussakin kiipee-kiipee. Pitääpä muistaa kokeille keskiviikon treeneissä!

Puomin jälkeen takaakierto hypylle ja Gimma lähtikin sinne yllättävän hyvin. Jotain takkua jatkotilanteessa tuli Gimmankin kanssa, mutta en nyt oikein muista mitä. Ei tainnut sekään heti irrota 12:lle, mutta toistojen jälkeen saatiin onnistumaan. Gimmakin meni sujuvammin kun valssailin 12- ja 13-hypyillä.

Seuraava ongelmakohta oli 17-hypyltä kääntyminen, tai oikeammin sen suorittaminen ja sitten vasta kääntyminen. Sain sen monen monta kertaa kääntymään ennen hyppyä, vaikka se oli ihan hyvää vauhtia sinne menossa. Kamalan herkkä se on mun jarrutuksille, suhinoille ja muille jutuille. Kai me se kohtuullisen sujuvaksi saatiin kuitenkin lopulta.

Otettiin puomille pientä hetsausta Markon ja Jennin avustuksella. Tehtiin samalla lailla kuin loppukesästä. Jenni villasi lelulla ja jäi odottamaan puomin loppuun, Markolla oli Gimma hihnassa ja mä kiihdytin sitä kiipee-kiipee-käskytyksellä. Gimma selvästi muisti tuon jutun kun oli saman tien ihan villinä :-D. Se meni sairaan kovaa vauhtia puomin loppuun ja mä vapautin sen melkein saman tien leikkimään lelulla Jennin kanssa. Muutama toisto otettiin tätä. Voi kun mä saisin sen yksinäänkin noin hulluksi!

Toinen pätkä tehtiin käänteisessä järjestyksessä ja jälleen menin ensin Mimmin kanssa. Pelkäsin, että en ehdi ohjaamaan putken jälkeistä hyppyä, mutta en muistanut, että Mimmin kanssa on enemmänkin ongelmana putkesta eteneminen hypylle, joten ei tullut kiirettä. Vähän vaan joutui tekemään töitä, että sain sen hyppäämään sen hypyn kun kaarratti mua kohden. 14-13 välistäveto hyvä ja poispäinkäännöksellä 13, leikkaus 12:lla ja edestä ohjaten 11 ja 10. Puomin jälkeinen hyppy leikkaamalla ja leikkaus myös kepeillä. Lopun 3-hyppyllä tein sylkkärin. Se ei tuohon paras mahdollinen ollut, mutta pitää sitäkin harjoitella kun olen siinä niin huono. Sylkkäri onnistui, mutta kääntyi vähän liian tiukasti, jonka takia en meinannut saada seuraavalle hypylle. Väkisin puskemalla onnistui kuitenkin. Otin lopun myös valssailemalla ja oli kyllä enemmän meidän juttu. Puomille viennin otin kertaalleen niin, että lähetin Mimmin sinne ja jäin itse jälkeen ja sitten vasta lähdin kipittämään mukaan. Ja nimenomaan kipitin sellaisilla lyhyillä askelilla, etten vahingossakaan juokse ohi kun tarkoitus oli saada se menemään loppuun mun edellä. Ja tää onnistui niiiin hyvin! Mimmi paineli edellä ja pysähtyi just sinne minne pitikin ja odotti mun vapautuiskäskyä. Vähänkö mä olin fiiliksissä tuosta!!

Gimman kanssa myös ongelmia putkesta etenemisen kanssa. Oletin, että se olisi sinne mennyt ihan itsestään. Laitoin sitten lelun valmiiksi 14-hypyn taakse ja muutama toisto näin palkan kanssa. Sitten alusta ilman palkkaa ja meni tosi hyvin. Poispäinkäännös 13:lle oli hyvä. Tämä vähän yllätti kun en mielestäni ole niitä Gimman kanssa aiemmin osannut tehdä. Jatkossa sitten räpelsin jotain enkä millään meinannut saada 10-hypylle, aloin varmaan liikaa ennakoida puomille menoa ja siksi Gimma ei sitä hypännyt. Otin sitten ihan takaaohjauksella kuvion, leikkaus 12:lla ja samalla jättäydyin vähän jälkeen ja vein muurille ja siinä kans leikkausliike takana, jolla sain kääntymään 10:lle ja jälleen leikkaus, että meni puomille. Olipa siistiä!! Etukäteen olin ihan varma, että en edes tuolla lailla osaa ohjata, mutta niin vain onnistui :-). Lopun sylkkäri oli tosi hieno, vaikka teinkin sen kuulema liian ahtaasti. Ja niinhän mä sen aina teen! En vain osaa antaa tilaa. Otin sitten uudelleen ja keskityin tilan antamiseen ja menihän se vielä paremmin niin. Jäin itse jumiin 4-hypyn taakse ja eteen-käskytyksellä sain Gimman menemään loppuun. Siistiä!

Keskiviikon treeneissä pitää muistaa treenata Mimmin kanssa kontaktilla pysymistä, vaikka mä itse nykäisen. Gimman kanssa pitää muistaa testata käskytystä puomin ja aa:n lopussa.
- Gimmalla käskytystä puomin ja aa:n alastulo-osuudella

torstai 26. marraskuuta 2009

Voi välistävedon vaikeus

Piksu ja Eltsu olivat meitä ennen treenaamassa ja olivat rakentaneet helpon radan, jossa ei näyttänyt olevan mitään vaikeaa. Niinpä niin :-D. Puomin jälkeen oli välistäveto-kohta ja miten se olikin niin kamalan vaikeeta molempien koirien kanssa. Puomilta aika lailla suoraan oli hyppy ja sen kanssa samassa linjassa, vierekkäin oli vielä kaksi hyppyä aika pienillä väleillä.

Välistävedon kanssa mulla ei ollut mitään ongelmaa, mutta se jatko oli ihan kamalaa. En vaan saanut rytmitetyksi sitä oikein. Välistävedon jälkeen en meinannut millään saada koiraa kääntymään seuraavalle hypylle. Ja jos jotenkin sain sen sinne törkkäistyä niin sain sen myös seuraavasta välistä tulemaan, vaikka siinä piti se hyppy suorittaa ihan loogisesti. Mä siis jämähdin. Sain tuon kohdan toki onnistumaan joten kuten molempien kanssa, mutta ei se hyvin mennyt kertaakaan. Tuli kyllä niin epätoivoinen olo kun ei moista kuviota osaa :-P. Hitto kun ei oman pihan nurtsia viitsi pilata treenaamalla. Tuota pitäisi oikeesti päästä vähän hinkkaamaan. Ehkä mä saisin siihen hiekkaosuudelle muutaman hypyn, hmmm...

Gimman kanssa jatkettiin kontaktipinnan harjoittelua. Sivusta kontaktille ja nopea vapautus putkeen kun etujalat on maassa. Aina jokunen toisto peräkanaa ja palkka putken jälkeen. Vielä ei ainakaan ole tullut sitä, että Gimma katsoisi putkea vaan edelleen aika paljon katsoo mua. Ehkä se tästä muuttuu kun vaan jaksan tuota tehdä. Kerran en vapauttanut kovin nopeasti vaan odotin, että katse kääntyisi putkeen päin. Ei kääntynyt, mutta tarjosi nenäkosketusta. Vapautin sen sitten siitä.

Mimmillä koko treenin ajan tosi hyvä puomi. Ei huonontunut, vaikka aika monta kertaa otettiin koko puomi sen perhanan välistävedon takia. Hirmu hienosti tuli loppuun ja odotti lupaa. Lopuksi koitin pientä nykäisyä ja tuli heti pois. Palautus puomille ja siedätystä nykimiseen ja vapautus ja palkka. Vielä kertaalleen muutaman hypyn kautta puomille ja nyt kesti mun nykimiset.

Niisto, backlap, saksalainen ja leijeröinti kepeillä onnistui molemmilla. Gimmalla onnistui kaikki heti kerralla, mutta Mimmin kanssa leijeröinnin kanssa oli ongelmia. Jostain syystä se ei sitä kestänyt, vaikka olin jo valmiiksi kaukana kun lähetin kepeille eli en lisännyt etäisyyttä missään vaiheessa. Sain sen lopulta onnistumaan, mutta vaikeeta oli. Gimmalla tässä taas ei ollut yhtään mitään ongelmaa. On se vaan taitava pieni :-)

Mulla oli kokeeksi polvituki treeneissä ja näytti auttavan koska polvi ei kipeytynyt ollenkaan. Tiedä sitten olisiko muutenkaan kipeytynyt, mutta kyllä mä nyt ajattelin tuota ainakin jonkin aikaa käyttää varmuuden vuoksi.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Nenäkosketus uudelleen työn alle ja kipeä polvi

Huomasin viime harkoissa, että Gimma ei olekaan unohtanut ihan kokonaan nenäkosketusta, joten ajattelin sitä nyt uudelleen vahvistaa ja saada kivemmaksi jutuksi. Ruuan olen antanut muutaman päivän ajan olohuoneessa kun on sohvalta tehnyt nenäkosketuksia. Samaten eilen lenkillä innostuin kivillä harjoittelemaan tuota. Hyvin Gimma sitä tarjoaa kun vaan saan sen ensin kiipeämään. Muuten tosiaan menee kivasti, mutta ahneet sheltit häiritsevät aika lailla :-D. Menevät siihen Gimman nokkimiskohtaan odottelemaan namia...

Mimmin kanssa tein myös asentoharjoitusta, takajalat ylhäällä ja etujalat maassa. Sille en tuota nenäkosketusta ajatellut opettaa kun ei viime opetuskerrallakaan sitä oikein tajunnut. Toivotaan, että tuosta pelkästä asentoharjoituksestakin olisi hyötyä kontakteilla.

Pimu sai namit ihan vaan olemalla söpö :-)

Mulla on viime aikoina polvi vähän temppuillut. Kipenee aina treenin jälkeen polvilumpion yläpuolelta. Kipu kuitenkin katoaa yleensä jo seuraavana päivänä, joskus vasta kahden päivän päästä. Levossa sitä ei särje ollenkaan, mutta polven taittaminen sattuu. Tänään vähän googletin polvivaivoja ja tuo voisi ehkä olla Hyppääjän polvi. Siinä kipukohta yleensä tulee kyllä polvilumpion alapuolelle, mutta ei ollut harvinaista yläpuolinenkaan kipu. Kipukohtaa tuossa on vaikea löytää kun on lumpion alapuolella ja mullakin meni kauan ennen kuin onnistuin painelemalla löytämään kipeän kohdan. Piti melkein lumpion alle survoa sormet ennen kuin kipeä kohta löytyi. JOS se on tuota niin levätä pitäisi ja syödä tulehduskipulääkkeitä ja venytellä sekä vahvistaa reisilihasta liikkeellä, joka ei tuota kipua. Kaikki muut mä voin tehdä, mutta en tuota lepäämistä kyllä. Pitäähän sitä treenata :-). Katsotaan mihin tämä tästä kehittyy...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kontaktitreenit jatkuu

Olin eilen yksikseen treenailemassa kasvihuoneella ja käytin tilanteen hyväksi ja hinkkasin kontakteja. Gimmalla vahvistin vain oikeaa paikkaa ja heti kun meni oikein niin vapautus putkeen. Homma tuntui sen mielestä hyvin mukavalta ja tosi kivasti rupesi hakemaan oikeaa paikkaa. Otin siis toistot vain puomin sivusta suoraan kontaktille.

Olen luullut, että Gimma on kokonaan unohtanut nenäkosketuksen. Olikin nyt jännä huomata kun muutaman kerran se jäi liian ylös ja jäin odottamaan, että etujalat menee maahan niin Gimma alkoikin tarjota nenäkosketusta. Se ei siis olekaan sitä kokonaan unohtanut! Mietinkin nyt, että pitäisikö sitä ruveta taas vahvistamaan enemmän.

Mimmin kanssa vahvistin itsenäistä menoa kontaktille ja vapautus putkeen kun menee mun edellä. Aika kivasti jo "uskaltaa" mennä yksin. Huono puoli Mimmin edelle menossa on se, että se ei silloin malta pysähtyä kontaktille, vaan jatkaa itsekseen matkaa putkeen. Tätä pitää miettiä... en haluaisi sitä ruveta kieltämäänkään kun sitten ei varmasti halua mennä mun edelle. Pitääköhän siihen lisätä joku paikka käsky vielä lisäksi...

Otin myös pientä ratapätkää, jossa tarkoitus oli siedättää Gimmaa mun valsseihin tilanteessa, että sen pitää yksin mennä suorittamaan este ja mä käännän sen siitä valssilla takaisin päin. Olipas sekavasti selostettu, mutta toivottavasti joku kuitenkin ymmärtää :-D. Näissä olen sen saanut tosi helposti kieltämään hypyn kun ennakoin liikaa. Huomasin, että Gimma menee paljon varmemmin hypylle kun vaan annan kunnon hyppy-käskyn sille ja pidän ohjaavan käden tarpeeksi kauan ohjaamassa. Pieni piipitys ei tässä auta. Koitetaan pitää mielessä. Radalla oli myös kohta, jossa koitin pakkovalssi-jaakotusta ja nyt ensimmäistä kertaa mulla tuli sellainen olo, että Gimma osaa sen. Se tuli kuin itsestään hypyn taakse ja kääntyi hyppäämään sen ennen kuin mä tein yhtään mitään. Tai siltä se ainakin tuntui :-D. Kiva tunne kun huomaa, että jotain on saanut opetetuksi :-)

Harmittaa kun en Mimmin kanssa huomannut tuota pakkovalssijuttua yrittää vaan tein sille backlapin. Tarkennus: yritin tehdä. Ei onnistunut millään. Erikseen otettuna onnistui, mutta keskellä rataa ei millään. Syynä saattaa olla tavallista leveämpi rima ja sen takia hyppäsi sen aina takaisin ihan reunasta. Ehkä mä olen tuota harjoitellut vain kapeammilla rimoilla. Tiedä tuota... Tiedäpä nyt ainakin, että kisoissa en tuota vielä voi tehdä kun ei treeneissäkään toimi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kontaktitreeniä putkipalkalla

Olen eilen ja tänään ottanut omassa pihassa pienet sessiot kontaktiharkkaa putkipalkalla. Tarkoituksena olisi saada kontakti nopeammaksi, varsinkin Gimmalla. Mimmillä on suhteellisen nopea kontakti, mutta sen kanssa pitäisi saada itsenäisyyttä paremmaksi, että osaa mennä oikeaan paikkaan, vaikka itse olenkin takana. Otin molempina päivinä maksimissaan 10 toistoa. Yritin tehdä vaihtelevasti, jäin välillä taakse, välillä vedätin, välillä otin sivuttain etäisyyttä. Puomia mulla ei edelleenkään ole, joten puomin virkaa toimitti pieni levyn pätkä laitettuna ulkokuistilta laskemaan maahan. "Puomin" jälkeen oli suora putki, jonka jälkeen vasta palkka.

Gimma hiipi eilen tosi kovasti aluksi. Ei ollut vaikutusta missä minä olen. Jossain vaiheessa sillä vähän vissiin naksahti päässä ja hinku putkeen tuli aika kovaksi. Sain loppuun kaksi suoritusta, joihin olin jo kohtuullisen tyytyväinen ja lopetin sen kertaiset harkat siihen. Vapautukset tein heti kun molemmat etujalat oli maassa.

Mimmi ei meinannut tajuta putkipalkkaa ollenkaan, vaan kääntyi joka kontaktin jälkeen mua katsomaan. Kääntyi siis ihan koko koira muhun päin. Tässä tuli hyvin ilmi se, että tällä hetkellä Mimmi on ihan liian riippuvainen minusta kontaktilla. Lopetin homman siihen kun meni melkein suoraan putkeen. Ei voi varmaan heti kerralla vaatia enempää...

Tänään Gimmalla meni heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ihan kohtuullisesti. Pari kertaa sain ihan kunnon draivin sille päälle ja meni ihan sairaan lujaa loppuun ja siitä putkeen. Tuossa vaan sellainen pikku vika, että sitten ei malta pysähtyä eikä odottaa vapautusta. Yritän nyt olla stressaamatta tuosta. Voin varmaan erikseen sitten treenata sitä kontaktilla pysymistä. Näin ainakin uskon.

Mimmi oli huomattavasti parempi tänään. Sain muutaman kerran sen menemään kontaktille, vaikka itse jäin taakse seisomaan. Se ei myöskään kääntynyt katsomaan mua vaan jatkoi käskyllä putkeen.

Tähän mennessä tämä tapa vaikuttaa toimivalta ja mikä mukavinta, voin sitä ottaa omassa pihassa! Mikäs sen parempi palkka putkihulluille koirille kuin putki ;-)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Oksennuksen täyteinen yö

Eilen iltalenkillä soittelin samalla kuulumisia Anjan kanssa. Koirat yleensä käyttää hyväkseen mun puhelimessa olon käyttäytymällä ihan miten sattuu. Nytkin koko lauma katosi pellolle, aika kauas, mutta en siitä ollut mitenkään huolissaan. Kyllä ne yleensä mut kiinni ottaa kun vaan jatkan matkaa. Niin nytkin teki Gimma ja Pimu, mutta Mimmiä vaan ei näkynyt missään. Aikani siinä paikallani seisoessani ja juorutessani oli pakko kääntyä takaisin katsomaan mihin se oikein jäi. Tarpeeksi lähelle kun pääsin niin johan sekin sieltä aarteen luota malttoi tulla meidän mukaan. En nähnyt missä oli ollut, enkä yrittänyt pimeässä edes etsiä sitä paikkaa... Huulia Mimmi kuitenkin nuoleskeli siihen malliin, että jotain "herkkua" oli kyllä syönyt.

Ilta meni hyvin, ei mitään ongelmaa. Kun menin nukkumaan ja juuri olin vaipumassa tiedostamattomaan tilaan niin alkoi oksentelu. Ensimmäisen kerran annoin sen rauhassa syödä oksennukset uudelleen (YÄK!!) kun en vaan millään jaksanut nousta ylös. Toisella kerralla oksennuksia tuli kaksi ja sitten pitikin jo laittaa valot päälle ja tsekata tilanne. Ihan järkyttävän kokoiset läjät oli pikku koirasta tullut. Pakko oli nousta ylös ja siivota oksut vessan pönttöön. Meni tovi ennen kuin sain uudelleen unen päästä kiinni.

Parin tunnin päästä sama rumba. Taas tuli kaksi oksennuskasaa ja tällä kerralla seassa oli raakoja lihaklönttejä. Hyi hitto!! Se oli siis oikeesti löytänyt jonkun eläimen raadon ja vetänyt sitä onnessaan kitusiinsa. Aamulla Mimmi oli kuitenkin ihan normaali eikä vatsa ollut muuten mitenkään sekaisin.

Mulla on todella pirteä olo :-P

torstai 19. marraskuuta 2009

Hyvää ja huonoa kontaktia

Oltiin Markon kanssa kahdestaan eilen treenaamassa. Tehtiin rata siellä valmiina olevista esteistä eikä tarvinnut kovin montaa estettä edes siirtää. Radasta tuli pääosin aika helppo, joten päätin keskittyä ainoastaan kontakteihin.

Gimma on taas alkanut hidastaa kontakteilla, sekä puomilla että aa:lla. Niin ärsyttävää! Musta tuntuu, että se ei kestä pitotreeniä ollenkaan vaan alkaa heti jumittaa sen jälkeen. Viime treeneissähän päätin siedättää sitä mun nykimisiin ja hyvin kestikin ne. Silloin olin jo viimeisellä kerralla huomaavinani pientä hidastumista. Olisi ehkä pitänyt ottaa viimeiseksi vielä nopea vapautus... Nyt kuitenkin hidastaminen oli tosi kovaa taas. Lähtee hyvin ja meneekin kohtuullisen vauhdikkaasti puomin laskevalle osalla ja sitten se tapahtuu, jämähtäminen. Eikä ole väliä menenkö edellä vai jättäydynkö alussa jälkeen ja otan matkan varrella kiinni. Hitto, että meinas mennä taas herne nenään :-P. Otin lopuksi sitten ihan vaan pelkkää kontaktia ja nopea vapautus lelulle. Tiedä sitten auttoiko yhtään mitään.

Muuten Gimman treenit meni kivasti. Hyvin erotti puomin ja putken, vaikka olivat aika lähekkäin. Samaten valssit toimii hyvin, myös poispäinkäännös ja leikkaus onnistui suhteellisen hankalassa kohdassa ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan ihan hyvän mielen treenit kuitenkin.

Mimmi puolestaan suorastaan loisti kontakteilla! Voi kun mä saisin nää treenikontaktit siirretyksi myös kisoihin. Taitaa vaatia muutaman palautuksen kontaktille ennen kuin alkaa siellä toimia. Mä niin toivon, että tuohon ei tarvitsisi mennä. No, joka tapauksessa, Mimmi meni joka kerta hyvällä vauhdilla puomin kontaktille ja kesti hyvin mun ohijuoksut, nykimiset sun muut ja lähti aina vasta luvalla pois. Ihanaa! Myös keinu on viime aikoina ollut tosi hyvä. Tulee hyvin päähän saakka ja malttaa pysyä siellä, vaikka inhottava keinu kolahtaa maahan. Nyt kun näyttää siltä, että tuo este ei enää niin kovasti ahdista olen uskaltanut alkaa vaatia myös siellä pysymistä. Aiemmin en sitä viitsinyt tehdä kun tuntui, että alkoi inhota estettä vain enemmän sen seurauksena.

Muuten rata meni mukavasti. Sain Mimmillä myös onnistumaan vippauksen ja leikkauksen aika tiukassa paikassa. Aa:ta koitettiin Markon vinkin mukaan isolla sivuttaisirtoamisella ja se toimi. En ois ikinä uskonut. Meillä oli pujottelun jälkeen suoraan aa ja otin etäisyyden jo valmiiksi pujottelun aikana niin ei Mimmi kääntynyt kontaktilta yhtään muhun päin. Pakko oli kokeilla sama uudelleen kun olin ihan varma, että oli vahinko. Ei ollut, ihan yhtä hyvin juoksi aa:n toisellakin kerralla. Tää mun pitää nyt muistaa, että tuo on mahdollista, jos pystyn jo ajoissa irrottautumaan. Jos vasta aa:lle lähettäessä sen teen niin sitten ei toimi, vaan Mimmi kääntyy katsomaan mua ja hyppää ennen kontaktia jo pois.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Treeniä ja varoaikaa

Olin eilen treenaamassa Maritan kanssa. Töissä tarkistin, että kukas se olisi Seinäjoen kisoissa tuomarina ja näytti kolmosilla olevan Saviojan Anne, joten eikun hänen ratapiirroksiaan tutkailemaan. Nappasin sieltä tämän mukaan. Vähän piti ahtaammin se rakentaa kun kasvihuoneen leveys on vain noin 15 metriä, joten ihan samanlaista radasta ei tullut. Aa:n jälkeiset hypyt oli hyvinkin eri asennossa, mutta periaatteessa kuvio ihan sama. Samaten puomi, kepit ja 14-putki olivat tiiviimmin.

Gimman kanssa alkua ihmisnuolena ja mä lähdin melkein joka kerta liikkeelle ennen kuin Gimma oli lukinnut hypyn. Joka hemmetin kerta sama homma, mä en opi tuota ikinä! Oikeesti mulla ei ole Gimman kanssa noissa tilanteissa edes mikään kiire kun sillä kuitenkin siinä hypyssä menee hetki aikaa. Ei ole niin nopeasti mun jaloissa kuin Mimmi. No kun sain tämän taotuksi päähän niin kyllähän se onnistui ja käännös oli tosi makee. Siitä heitto 3-hypylle ja itse samalla lähdin jo 4-hyppyä ohjaamaan. Tässä oli oikein positiivista se, että Gimma malttoi hypätä hypyn, vaikka mä lähdin eri suuntaan, pientä kehittymistä siis tässä ainakin tapahtunut.

Aa:n kontakti oli tosi hyvä ja kesti mun nykimiset hienosti. Aa:lta 7-hyppy ja 8-hypyn taakse ja sylkkärillä 9, josta putkeen (tämä oli meidän radalla ihan mahdollista, alkuperäisessä ei ehkä ihan). Keinulla Gimma jää ehkä vähän liian ylös, ei meinaa laittaa etujalkoja maahan. Reippaasti se tulee sen ja malttaa odottaa lupaa ja on selvästi kyllä kontaktilla, joten ehkä tuosta ei kannata stressata. Renkaan jälkeisiä keppejä Gimma ei meinannut löytää ollenkaan vaan yritti mennä puomille (tämä tosiaan oli paljon ahtaampi kuin piirroksessa ja puomille oli tuosta ihan mahdollista mennäkin). Vaikka mitä yritin niin kepit ei vaan osuneet Gimman silmään. Mun piti sille erikseen näyttää, että hei tässä on kepit ja sen jälkeen vasta alkoi sujua.

Kepeiltä lähetys putkeen ja päällejuoksu 15:llä ja jaakotus renkaalla. Ensimmäinen kerta muistaakseni kun tein tuon renkaalla ja ihan kivasti onnistui. Puomi oli hyvä ja sielläkin kesti mun nykimiset hyvin. Meinasi lähteä, mutta jäi vain nykäisyksi. Selvästi on nyt mennyt aika kivasti tuo jakeluun, että vain jess:llä sieltä lähdetään pois. Puomin jälkeisen hypyn otin jaakotuksella ja leikkaus seuraavalla esteellä. Tuo jopa toimi, vaikka etukäteen luulin, että on ihan hölmöä edes yrittää noin. Päätin kokeilla noin koska oletan, että kisatilanteessa en olisi enempää uskaltanut ottaa etumatkaa puomilta, jolloin en olisi ehtinyt tekemään niistoa. Otin tuon lopun kyllä myös niistolla, joka toimi myös hyvin. Koitin myös normaalilla valssilla sekä leikkauksilla. Kaikilla tavoilla meni oikein kivasti.

Mimmin kanssa ihmisnuoli oli aika kiva. Hyvin lähti tuon jälkeen mun käden heitolla 3-hypyn taakse ja rima pysyi, vaikka lähdin jo ohjaamaan 4-hyppyä. Hyvä Mimmi ja hyvä mun käsi, joka pysyi ohjaamassa! Aa:n jälkeen koitin Mimmin kanssa myös sylkkäriä 9-hypyllä, mutta en malttanut tehdä sitä kunnolla, joten Mimmi pyörähti mua vasten. Uusiksi ja onnistui joten kuten, ei vieläkään hyvä. Tein sen väärään suuntaa enkä niin, että Mimmi olisi hypännyt hypyn putken suuntaan. Kolmannella kerralla se oli sitten oikein hieno ja toimii kyllä myös Mimmulilla.

Renkaalta en saanut Mimmiäkään kepeille. Se ei kuitenkaan hakenut puomia vaan meni 15-hypylle. Tämän ratkaisin niin, että meninkin keinun oikeaa puolta ja leikkasin renkaalla, jolloin Mimmi haki kepit oikein hyvin. Onnistui myös niin, että jätin suorittamaan keinua itse ja menin valssaamaan renkaan ja keppien väliin. Lähetys putkeen, päällejuoksu 15:llä, lähetys renkaalle ja vedolla puomille. Puomi oli hyvä ja nyt kesti jopa mun nykimiset. Mahtavaa!! Mimmi saikin tuosta megapalkan :-). Puomin alastulo uudelleen ja jatko jaakotus-leikkaus-yhdistelmällä ja meni Mimmilläkin oikein hyvin.

Uudelleen puomille, tällä kertaa valssilla, jolloin itse menin puomin vasenta puolta. Nyt vapautin puomilta heti kun oli oikeassa paikassa ja toin lopun leikkauksien kanssa. Yllättävän hyvin vaan toimii noinkin, vaikkakin Mimmin vauhti ihan vähän hiipuu. Toisaalta se taas kääntyy leikkauksilla ihan sikahyvin, että en tiedä haittaako tuo pieni hiipuminen mitään. Pitäisi joskus ihan kellottaa. Vielä kertaalleen puomia ja pysähtyi hyvin, mutta ei sitten pysynytkään kun nykäisin. Näyttää nyt siltä, että mä en saa sitä treenitilanteessa kovin äkkiä vapauttaa vaan pitää treenata kestoa. Tämä täytyy nyt koittaa pitää mielessä. Mutta hirmu hyvin Mimmi on nyt tullut alas asti hyvällä vauhdilla ja pysähtynyt joka kerta sinne. Aika toiveikas fiilis tuon suhteen tällä hetkellä. Treenien lopuksi otin vielä kertaalleen Mimmin kanssa radan alusta asti ja puomilla tein pari hämäysliikettä, nyt pysyi ja palkkasin siihen ja treenit myös loppui siihen.

Hitsit, että mut säikäytettiin kunnolla eilen kun mulle kerrottiin, että kortisonissa onkin 35 vrk:n varoaika. Tämän henkilön omalla koirallaan ainakin oli näin ollut. Kyllähän me lääkärin kanssa tuota listaa silloin katsottiin ja hän oli sitä mieltä, että tuo Gimman lääke kuuluu niihin kortisoneihin, joissa on 14 vrk:n varoaika. Sen verran jäi tuo kuitenkin vaivaamaan, että laitoin sähköpostia Kennelliiton antidoping-vastaavalle ja sain häneltä vahvistuksen, että Gimman lääke tosiaan kuuluu tuohon 14 vrk:n piiriin. Huh huh! Me oikeesti päästään Seinäjoen kisoihin :-). Ihanaa kuitenkin, että on ystäviä, jotka ovat huolissaan siitä, että vahingossa menen liian aikaisin kisaamaan ja sitten käykin köpelösti. Kiitos tästä :-).

Gimman kuono jatkaa parantumista. Edelleen vähän hassun näköinen kun ei vielä karvat ole kasvaneet takaisin, mutta muuten se on jo tosi hyvän näköinen.

torstai 12. marraskuuta 2009

Tiistain lääkäri ja keskiviikon treenit

Kävin tiistaina otattamassa Gimman tikit pois niin sai lääkäri samalla katsoa kuonon kunnon. Oli samaa mieltä mun kanssa, että oli tosi hyvän näköinen jo. Kuono ei ole kutissut pitkään aikaan, joten kortisonin sai saman tien jättää pois. Jotta varmasti kaikki pöpöt kuolee antoi lääkäri vielä varmuuden vuoksi 10 päivän antibioottikuurin. Varoaikoja kovasti laskeskelin ja kyllä, me päästään kuin päästäänkin Seinäjoen kisoihin!! Niin ihanaa!!

Eilen olin treenaamassa Jennin ja Maritan kanssa. Tehtiin treeniringin syyskuun radasta esteitä 1-15. Radassa oli vaikeaa keppien kiertokulmaa ja kaikkea kivaa tekniikkaa.

Mimmin kanssa meinasi (ja menikin valitettavasti) hermot kun se ei muka osannut mennä kepeille. Ihan turhaan tuosta hermosin, mutta kun se tuon osaa ihan satavarmasti niin alkoi ottaa päähän. Helpotin sitä aika paljon, jotta saatiin onnistumaan ja lopetin sitten siihen.

Tekniikkaväännöt meni Mimmin kanssa aika loistavasti. Pätkässä oli mahdollista tehdä kaikkea kivaa, pakkovalssia, saksalaista, niisto-sokkaria, backlapia, twistiä. Nää kaikki kyllä tomii Mimmillä niin hienosti kun mä itse uskallan vaan tehdä ne rohkeesti. Vähän meinasi tökkästä kolme pakkovalssia peräkkäin, mutta sainpas kuitenkin väännetyksi nekin hienosti. Viime aikoina ehkä vähän vähälle jäänyt backlapkin onnistui hirvittävän hienosti. Ehkä sitäkin uskaltaisi pian alkaa käyttää myös kisoissa.

Lopuksi vielä Mimmin kanssa uudelleen keppiharkkaa ja nyt meni jo paljon paremmin. Otin ensin tosi paljon helpotettuna, että varmasti saadaan onnistumaan ja palkkaamaan siitä. Pikkuisen kerrallaan vaikeutin ja silti meni hyvin.

Gimmalla meni keppiharkat huomattavasti paremmin. Pari kertaa alussa kääntyi vähän liian aikaisin ja jäi ensimmäinen keppi pujottelematta. Otin vähän helpommin sen, jotta sain menemään oikein ja sitten taas uudelleen niin kuin se pitkin. Onnistui hyvin ja onnistui jopa leijeröimällä!

Tekniikkaväännöt meni myös tosi hyvin Gimmalla. Sen kanssa on jotenkin niin paljon helpompi kyllä tehdä noi pakkovalssit kun mä nään koiran koko ajan. Mimmi on niin pieni, että se hukkuu välillä :-D. Suurin ongelma mulla tuli kahden saksalaisen onnistumisessa peräkkäin. Jenni huomasi, että mun kroppa en taivu yhtä hyvin toiseen suuntaan ja se kyllä pitää oikeasti paikkansa. Jouduin tosissaan keskittymään toiseen suuntaan kääntymiseen ja kyllähän se sitten lähti toimimaan. Backlapia jouduin vähän muistuttamaan (palkka valmiina) ja sen jälkeen sekin lähti sujumaan.

Näiden treenien jälkeen tuli mieleen, että miten mä onnistunkin molempien kanssa aina räpeltämään kisoissa kun ne oikeesti on ihan hirmu taitavia. Mimmiin mä mielestäni jo luotankin kisoissa, mutta pitäisi ruveta luottamaan myös Gimmaan.

Mun Kemin reissu peruuntui :-(. Sefillä alkoi juoksu, joten Eltsu ei lähdekään. Ensin ajattelin mennä kuitenkin yksin, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Ei ole ollenkaan kiva ajaa pitkää matkaa yksin pimeällä. Ja mua harmittaa ihan älyttömästi kun en voi Gimman kanssa kisata. Jos se olisi ollut kisakunnossa niin sitten varmasti olisinkin lähtenyt.

Mimmin Turun kisojen ainokainen nollarata löytyy täältä.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Maanantain treenit

Katselin netistä tulevan viikonlopun tuomareiden ratoja ja löysinkin yhden kivan näköisen Rauno Virran radan. Tuomo Pajarin ratoja en pikaisella googletuksella löytänyt. Kasvihuone on kuitenkin sen verran kapea, että piti tuota Raunonkin rataa hieman muokata. Siitä tuli tämän näköinen:



Raunon radan mukaista tuossa on esteet 4-15 eikä nekään ihan samalla lailla tuonne mahtunut.

Menin rataa ensin Gimman kanssa (valkoiset numerot). Oli niin kivaa kun sekin pääsi taas harkkoihin. Tuntuu niin kuin sillä olisi ollut pidempikin tauko, mutta eihän se ole kuin viikon verran ollut pois treeneistä :-P. Otin ensin alun niin, että menin 3-4-hyppyjen väliin, josta lähetin 3-hypylle ja otin valssilla nelosen. Valssi myös vitosella ja kutoselta lähetys kepeille. Meni tosi hienosti kaikki! Olisin halunnut tuossa leijeröidän 12-hypyn, mutta ei sitä voinut tehdä kun hyppy oli niin seinässä kiinni... Menin keppien vasenta puolta ja otin pikkuisen etumatkaa ja lähetin putkeen. Valssilla 9 ja lähetys 10:lle ja putkeen, sokkari putken ja 12-hypyn välissä ja puolivalssilla 13:lta puomille. 15:llä yritin leikkausta, mutta se tökkäs joka kerta. Taisin varmistaa liikaa, että ei mene 10-hypylle, jolloin mun leikkaus ei ollut sellainen kuin se yleensä on. Lelupalkalla muutama kerta ja sitten onnistui. Loppusuora oli ihan sikamakee!

Otin alkua myös toisella tavalla. Tein 3:lla niisto-sokkarin ja 4:llä viskileikkauksen. Tämäkin jopa onnistui. 6-hypyn vein sylkkärin ja poispäinkäännöksen välimallilla ja sekin meni hyvin. Kepeille ei mitään ongelmaa saada, vaikka itse jäin aika paljon tuossa jälkeen. Leikkasin keppien oikealle puolella ja leijeröin 9-hypyn ja vein putkeen. 13-14 välissä tein valssin ja leijeröin 10-hypyn. Valssilla myös aa:lle ja loppusuora perään. Ihan kivasti meni näinkin.

Mimmin kanssa sama jutut. Ensin lähettämälle 3:lle ja valssaamalla 3-4 välissä. Kohtuullisen hyvin, mutta vähän liikaa jäin varmistelemaan, että irtoo kolmoselle ja siksi vähän valui. Uusinta oli paljon parempi. Valssilla 5-hyppy ja 6-hypyltä lähetys kepeille. Lähdin menemään keppien vasenta puolta jo ennen kuin Mimmi aloitti pujottelun ja tosi hyvin kesti sen. Sokkarilla putkelta ja puolivalssilla puomille. Puomi oli jälleen tosi hyvä. Nyt lisäsin vähän nykimisiä kuvioihin, että saan lisää häiriötä treeneissä. Heti tuli pois ilman lupaa. Palautus kontaktille ja taas tuli pois kun nykäisin. Kolmannella kerralla pysyi ja jess:llä pois ja siitä palkka. Loppusuora vähän töksähteli. Ei Mimmi vaan etene, vaikka sille kuinka huutaa eteen-eteen. Kääntyi ihan liikaa katselemaan mua...

Toinen kerta niisto-sokkari 3-hypyllä ja viskileikkaus nelosella. Niisto-sokkari tosi hieno, mutta viskileikkaus ei oikein onnistunut. Ajauduin koko ajan liian lähelle hyppyä. Kun sain tuon toteutetuksi niin kuin pitää niin leikkaus oli tosi bueno! Sylkkärillä 6-hypylle ja lähetys kepeille. Leikkaus keppien oikealle puolelle ja leijeröimällä 9-hyppy putkeen. Sokkarilla putkelta ja valssilla puomille. 10-hypyn leijeröinti ei onnistunut, vaan Mimmi hyppäs mun syliin. Otin uudelleen ja nyt otin enemmän etäisyyttä puomilla ja kun vapautin sieltä niin sain otetuksi pari astetta Mimmiä kohden ja näin sain sen 15-hypylle. Valssilla aa:lle ja luukutus loppuun. Meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Gimmalla mustat numerot. Nyt 4-hypylle saksalaisen ja taas näytin itselleni miten mä vaan en malta... Gimma tulee ohjaukseen tosi hyvin, mutta juuri ennen kuin se hyppää mä jo lähden liikkeelle eikä se sitten hyppääkään. Hienosti tuo onnistui kun mä vähän maltoin. Tuossa ei ole kiire yhtään mihinkään niin en tajua miksi pitää hätäillä! Sylkkärillä 6-hypylle ja siitä kepeille. 10-hypyllä tein niiston ja siinä mä maltoin, hyvä minä! 12-hypyllä tein niisto-sokkarin ja siinäkin maltoin mieleni.

Mimmin kanssa myös mustat numerot ja saksalainen 4-hypyllä. Se oli ihan sairaan makee! Mimmi kyllä osaa tuon jo tosi hyvin. Pitääpä muistaa käyttää sitä kisoissa, jos tulee sopiva tilanne. 10-hypyn niisto oli myös tosi hyvä ja nehän meillä toki on aina toiminut. Puomi jälleen oikein hyvä, mutta ei taaskaan kestänyt mun nykimistä. Tää on oikeesti hyvä juttu, että saan sen treenitilanteessa karkaamaan tuolta. Palautin kontaktille ja nyin hetken ja nyt pysyi. Jessillä pois ja matka jatkui. 12-hypyllä niisto-sokkari, joka jälleen aivan mainio. Ehkä mä nyt uskallan sanoa, että osaan tuon Mimmin kanssa :-). Otin vielä uudelleen 8-putkelta saakka ja nyt kesti puomilla mun nykäisyt ja saikin siitä kunnon palkan. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Asennevammakisat Liedossa

Kiva ajella Lietoon saakka vain huomatakseen, että radat on älyttömän helppoja eikä saa tarvittavaa tsemppiä ollenkaan, jonka seurauksena sitten tulee hyllyjä. Ennen viimeistä rataa potkin itseäni persauksiin ja manasin, että en mä voi olla noin huono. Tästä potkimisesta oli apua ja saatiin kuin saatiinkin viimeiseltä radalta nolla ja sillä tuli vielä voitto. Tuomarina näissä kaikissa oli mulle uusi tuttavuus, Sami Topra.

Ensimmäinen rata oli sama kuin maksien viimeinen rata. Ainoa "hankala" kohta oli vähän puolen välin jälkeen kun piti saada takaahypylle ja putki oli siinä tyrkyllä. Tuohon olisin halunnut tehdä pakkovalssin, mutta aloin sitten mamoilla ja päätin tehdä takaakierto-niiston. Mulla tuli tutustumisessa sellainen tunne, että en saa edellisessä kohdassa Mimmiä tarpeeksi irtoomaan enkä sen takia ehdi pakkovalssia tehdä. Aa:n jälkeinen elämä oli kyllä vähän huono meiltä. Ajauduin aa:n jälkeen vähän väärään paikkaan ja siitä oli vaikea kääntää seuraavalle hypylle. Siitä jatko myös tosi takkuinen ja rima kolahti. Jäin sitä sitten hetkeksi miettimään ja seuraavassa hetkessä Mimmi oli siellä tyrkyllä olevassa putkessa. Hyvä minä! Miksi mä aina välillä jään noita riman kolahduksia ihmettelemään? Jos se rima tippuu niin sitten tippuu, en mä voi tuossa vaiheessa sille enää yhtään mitään. Puomin kontakti oli tällä radalla tosi hyvä. Vähän liian ylös pysähtyi, mutta pääasia kuitenkin, että pysähtyi ja jatkoi vasta luvan saatuaan matkaa.

Toisella radalla mulla mielestäni oli jo parempi asenne. Puomin jälkeen oli mutkaputki vasemmalla puolella, jossa koira piti saada kauempaan päähän putkea. Päätin tässä kohden luottaa, että Mimmi sinne kontaktille pysähtyy, mutta eipä nyt pysähtynytkään, vaan karkasi ja meni putken väärään päähän. Jäin puomilla ihan älyttömästi jälkeen eikä Mimmi kestä sitä, että mä juoksen sen kiinni kun se on jo kontaktilla. Sinänsä positiivista, että se meni sinne mun edellä ja oikeaan paikkaan. Malttia vaan pitää saada vielä tuohon lisää. Jouduin ennen puomia varmistamaan linjan, että lähtee kiipeämään suhteellisen suoraan ja tämän takia jäin niin kamalasti jälkeen. Otettiin sitten putki uudelleen oikeaan suuntaan ja pääsin tekemään seuraavalle hypylle niisto-sokkarin. Se onnistui tosi hyvin! Tämän jälkeistä elämää vähän jännitin koska olin tutustumisessa ajatellut, että Mimmi irtoaa kulmahypylle ja mä ehdin hienosti tekemään valssin muurille ennen seuraavaa putkea. Tosi monella oli ennen mua tuossa ongelmia ja muurin palat tipahteli kun valssi tuli niin myöhään. Hetken epäröin, mutta ennen lähtöön menoa päätin, että sehän meillä kyllä onnistuu, ja niin se onnistuikin älyttömän hienosti. Ei mulla ollut sinne mitään kiirettä. Tästä saatiin sitten luukuttaa keppien kautta maaliin. Aika hyvä fiilis hyllystä huolimatta.

Hyppäri oli jopa aika kiva, ei niin helppo kuin aiemmat. Siellä oli yksi kohta, jonne ehdottomasti halusin tehdä pakkovalssin. Sinne olisi voinut tehdä myös twistin, joka meillä kyllä olisi onnistunut. Päätin uskaltaa tehdä radan keskellä pakkovalssin ja kun se onnistui niin fiilikset oli aivan mahtavat. Meinasin jäädä paikoilleen sitä ihastelemaan, mutta onneksi tajusin, että rata jatkuu vielä :-D. Rata oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä! Kiva, että viimeiseksi tuli tämmöinen rata niin ei jäänyt niin kamalasti harmittamaan.

Tiina oli ystävällisesti luvannut mulle yöpaikan, joten kisojen jälkeen suunnattiin Raisioon. Gimma pääsi viettämään laatuaikaa Split-veljen kanssa. Niillä oli ihan hirmu kivaa kunhan vaan yhteinen sävel vaan löytyi :-). Vähän pelotti, että Gimman kuonossa olevat tikit irtoaa kun Splitin leikkityyli oli sellainen "lyön tassulla kuonoon". Kyllä vaan leikkiviä koiria jaksaisi seurata vaikka kuinka kauan. Hauskaa oli kun Split aina välillä jähmettyi ihmettelemään Gimman pitkää kieltä. Ihan niin kuin sillä itsellään se olisi jotenkin lyhyempi :-DD

Sunnuntain olin vain turistina kisoissa jännäämässä Eltsun ja Sefin kisoja. Samalla sain seurata myös maksi 1-luokan menoa ja olikin kiva nähdä millaisia koirakoita etelämpänä Suomea on. Oikein mukava oli nähdä livenä Saija ja Viuhka sekä tietenkin Tiina ja Split. Molempien meno oli oikein hyvän näköistä :-)

perjantai 6. marraskuuta 2009

Koepalan tulokset tuli

Ja tulokset kertoo, että Gimmalla on karvatuppitulehdus. Olipa helpottava tieto! Tosin pienen kuuklettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tieto lisää tuskaa ja lopetin moisen homman. Uskon nyt kuitenkin, että tuo tokenee antibiooteilla. Lääkärin mukaan saattaa vaatia vähän pidennetyn kuurin. Se ei nyt tässä vaiheessa haittaa ollenkaan kunhan vaan saadaan tyttö kuntoon! Ihanaa, että tulokset tuli jo nyt eikä tarvinnut ensi viikkoon odottaa!

Ensi tiistaina käyn otattamassa tikit pois (en viitsi/uskalla itse niitä nyppiä) ja saa lekuri samalla vilkaista mitä tykkää kuonon kunnosta. Pitää sitten samalla kysyä mistä tommonen tulehdus voi johtua kun en puhelimessa sitä tajunnut kysyä. Mun mielestä kuono on jo älyttömän paljon paremmassa kunnossa. Ei juurikaan enää mitään pattia tai näppylää, mutta karva on pahimmista paikoista lähtenyt pois. Se ei enää oikeastaan ollenkaan rapsuttele edes kuonoa ja saikin viime yön nukkua ilman kauluria. Työpäivän ajaksi sen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi laitoin. En millään jaksanut uskoa, että se antaa myös päivän olla sen rauhassa. Tästä eteenpäin koitetaan pärjätä ilman kauluria. Gimma on varmaan tästä mun ratkaisusta erittäin tyytyväinen :-)

Huomenna aamulla lähdetään Eltsun kanssa ajelemaan kohti Turkua. Kiva päästä kisaamaan Mimmulin kanssa :-). Gimma joutuu tyytymään turistin osaan. Pääsee se sentään moikkaamaan Split-veljeä, joka varmasti on ihan mielestä puuhaa sekin :-). Kotiin tullaan sitten sunnuntaina joskus.

torstai 5. marraskuuta 2009

Mimmin treenit

Vaikka lääkäri sanoi, että Gimman kanssa olisi eilen jo voinut treenata en sitä kuitenkaan mukaan uskaltanut ottaa. Luulen, että en olisi voinut treenata vapautuneesti kun olisin pelännyt lelupalkan likaavan tikkien kohdat tai jopa aiheuttanut tikkien irtirepeytymisen... Niinpä Mimmi sai kaiken mun huomion tällä kertaa :-). Treeniratana meillä oli Anne Viitasen rata. Muurin ja okserin tilalla tavalliset hypyt.



Rata ei ollut mikään vaikea, mutta silti tuli tosi hyvä fiilis kun saatiin se Mimmin kanssa heti nollana läpi. Ja sen puomi oli joka kerralla ihan ylihyvä. Pysähtyi hienosti ja malttoi odottaa mun vapautusta, vaikka mun liike jatkoi koko ajan eteenpäin. Nyt pitää pikku hiljaa tuohon lisätä treeneissä lisää häiriötä niin ehkä se joskus vielä kisoissakin toimii.

5-hypyn otin niisto-sokkarilla ja se oli ihan ok. Pienen neuvonannon jälkeen se lähti toimimaan älyttömän hyvin. Ehkä mä nyt vihdoin ja viimein oikeesti tajusin miten se tehdään enkä vain luule tajuavani :-P. Muuten rata meni aika loogisesti. 12-13 väliin tein valssin, 17 otin saksalaisella. Otin radan vielä uusiksi ja nyt niisto-sokkari pelitti kyllä tosi hienosti. Aa:n menin toista puolta kuin ekalla kerralla ja vippasin hypylle. Tämä ei ollut niin sujuva, Mimmi lähti vähän lukemaan ohjausta keppien suuntaan. Sain kuitenkin sen oikealle esteelle, mutta oli vähän töks töks. Keinun jälkeen tein backlapin tapaisen 17:llä. Taisi kuitenkin enemmän olla takaakierto-poispäinkäännös. No, oli mikä oli se kuitenkin toimi hyvin :-). 5-hyppyä mun oli tarkoitus ottaa myös sylkkärillä, mutta se täysin unohtui...

Toiseen sessioon muutettiin esteiden suoritusjärjestystä. Mentiin alkuun hypyt 20,19,18 ja 11 takaakiertona, sitten 12 ja 16 numeroiden puolelta ja tästä keinulle. 14-hyppy, aa, 17 ja 11 ei numeron puolelta. Kepit 14, putki ei numeron päästä ja tästä eteenpäin edellisen radan alku väärin päin.

Tuohon alkuun yritin epäonnistuneesti eri juttuja ja ainoa toimiva oli pakkovalssi 11:lle. Uskomatonta, että se oli mulle se toimivin ohjausvaihtoehto. 16 oli haasteellinen saada suoritetuksi oikeaan suuntaan. Pienellä peruuttelulla sekin alkoi sujua ja siihen valssi, että pääsin keinun oikealle puolelle. Aa:n jälkeiselle hypylle tein leikkauksen ja se oli ihan hyvä. Kepeiltä sivuttaisirtoamista melkein seuraavan hypyn taakse ja hyvin silti pysyi pujottelussa. Putken väärän pään ohi meni hyvin sujuvasti. Puomi jälleen ylihyvä!! Otin liioitellusti etumatkaa ja niin vaan Mimmi pysyi siellä lupaan saakka. Niin, ja se meni tosi hyvällä vauhdilla joka kerta loppuun asti. Niisto-sokkari ennen putkea oli jälleen hyvä. Kyllä se siitä :-)

Mulle jäi kyllä niin hyvä fiilis näistä treeneistä. Puomin onnistuminen joka kerralla varmaan teki sen. Myöskin keinu oli hyvä joka kerralla. Pysyi sielläkin lupaan saakka, joka meinaa kisoissa olla suuri ongelma. Vähän oli kuitenkin orpo olo kun pitkästä aikaa oli vain yksi koira mukana. Ensi viikolla varmaan sitten treenaillaan jo molempien kanssa :-)

Gimman kuono oli tänä aamuna tosi hyvän näköinen. Samaten aiemmin punertanut silmäkulma ei enää punerra ollenkaan. Olen tällä hetkellä hyvin luottavaisella mielellä parantumisen suhteen :-). Kun vaan tuosta kaulurista päästäisiin eroon niin alkaisi Gimmankin elämä jälleen hymyillä. Tunsin itseni eilen tosi rääkkääjäksi kun töiden jälkeen vapautin kaulurihelvetistä ja noin tunnin päästä jo pistin sen takaisin. Onneksi Harri oli mennyt pelastamaan tilanteen mun treenien aikana :-)

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Gimmalle antibiootti- ja kortisonikuuri

Maanantain treenit jäi väliin kun sain illaksi Gimmalle lääkäriajan. Kuonon kunto oli mielestäni edelleen pahentunut ja nyt myös vasemman silmän ulkokulma oli alkanut punertaa.

Lääkäri katseli kuonoa ja tunnusteli koko koiran läpi. Muualta ei löytynyt mitään, enkä minäkään muusta kropasta ollut tehnyt löytöjä. Kun kysyin mitä tuo saattaisi olla niin lääkäri kertoi, että voi olla melkein mitä vaan. Halusin kuulla kuitenkin vaihtoehdot ja ne olivat hiiva, allerginen reaktio tai autoimmuunisairaus. Tuo viimeinen kuulostaa kyllä hyvin pelottavalta. Lääkäri kysyi, että hoidetaanko vain lääkkeillä vai haluanko siitä koepalan. Halusin koepalan ja niinpä Gimmalla on nyt pari tikkiä kuonossa. Tuloksia joutuu odottamaan viikon verran.

Nyt olen aika paljon kuullut tarinoita vastaavanlaisista yhtäkkisistä kuonon turpoamisista, jotka ovat menneet ohi kortisonilla eikä ole enää tulleet takaisin. Voi olla, että mä hätäilin tuon koepalan oton kanssa, mutta saapa nyt sitten ainakin varmuuden, ettei olisi mitään vakavampaa... Lääkkeeksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja kortisonitabuja kaksi päivässä viiden päivän ajan ja sitten vaihdetaan yhteen ja jatketaan tarpeen mukaan. Kisataukoa ainakin 30.11. saakka. Harmittaa kyllä aika kovasti, mutta onneksi kisoja on aina lisää. Pääasia on nyt kuitenkin saada koira kuntoon.

Gimman kuonoa selväsi aina välillä kutittaa kovastikin ja että tikit eivät lähtisi ennen aikojaan irti niin on Gimma joutunut kärsimään kaulurista öisin ja työpäivien ajan. Raukka ihan lamaantuu kun sen laittaa sille. Onneksi se osaa kuitenkin mennä makuulle sen kanssa, että ei seiso koko aikaa. Eilen kun menin töistä kotiin niin Gimma ei edes tullut mua vastalle vaan makasi surullisen näköisenä kaulurin kanssa. Kun otin sen pois niin johan tuli eloa koiraan :-)

Tänään aamutsekkauksessa näytti, että kuono olisi alkanut jo parantua. Toivotaan, että lääkkeet puree ja lapsonen olisi pian taas normaali! Peukuttakaa nyt yhdessä mun kanssa, että ei olisi mitään vakavampaa vaan ihan kertaluontoinen homma!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Hyllykokoelma kasvoi kolmella

Gimman kuono oli edelleen aamulla turvoksissa ja siihen oli ilmestynyt jotain näppylää. Mutta kun se kerran muuten oli edelleen ihan normaali niin päätin lähteä kisoihin.

Kisapaikalla kuulinkin heti ilouutisen, että Hertz ja Marko oli saaneet viimeisen nollan 1-luokasta ja tulevat nyt meidän seuraksi kakkosiin. Hienoa! Oikein paljon onnea Markolle :-)

Tuomarina 2- ja 3-luokissa oli Anders Virtanen ja radat oli oikein mukavia. Gimman ensimmäisen radan tulos oli 10 kahden kieltovirheen takia. Mä hukkasin kahden hypyn paikan ja sain Gimman niistä ohi. Noita lukuun ottamatta meno oli ihan mukavan näköistä. Aa oli hyvä, muutama leikkaus onnistui mainiosti ja puomikin oli kohtuullinen kisapuomiksi. Treeneissä viimeksi sain sen menemään jo aika lujaa, mutta ihan samaa vauhtia en kisoihin saanut. Vauhti oli kuitenkin erittäin hyvä verrattuna ensimmäisiin virallisiin kisoihin.

Toinen rata menikin sitten kaikin puolin pieleen. Hyllytettiin jo neljännellä esteellä. Puomin jälkeen oli vasemmalla mutkaputki, jonka kauimmaiseen päähän piti mennä. Vein Mimmi-ohjauksella eikä se toiminut Gimmalle. Menin siis liian lähelle sitä päätä, jonne piti mennä ja Gimma meni väärään päähän mun selän takaa. Olisi pitänyt jättäytyä vähän enemmän tuossa. Putken jälkeiselle hypylle en saanut irtoomaan, niisto-sokkari meni ihan persiilleen ja lopussa vielä keinulla leikkaus ei onnistunut, tuli kesken pois. Kun sain Gimman keinulle niin se oli vähän lentokeinun tapainen, mutta en enää viitsinyt ottaa uudelleen kun tuntui, että oltiin jo ihan liian kauan aikaa vietetty radalla :-D.

Vaikka ei ihan putkeen tällä kertaa mennyt niin kyllä meillä vaan kivaa silti oli :-). En tiedä vaikuttiko mulla vähän kuitenkin takaraivossa toi Gimman kuonon tilanne, etten ihan oikeaa asennetta saanut sen kanssa. Joka välissä sitä tarkkailin, että onko mennyt huonommaksi, joten ehkä sen piikkiin voi vähän laittaa... en tiedä.

Mimmi sitten vetäsi kaksi hyllyä. Pistettiin hyllyn nopeus astetta paremmaksi ja otettiin se jo toisen esteen jälkeen :-D. Mimmi bongas putken, jonne en ikipäivänä olisi uskonut sen menevän. Videolta ei ihan näe mitä siinä teen, mutta ilmeisesti peitin kuitenkin sen hypyn, jolle olisi pitänyt mennä. Jatkettiin rataa ja siellä oli hyvinkin onnistuneita pätkiä. Mm. viskileikkaus keinun jälkeen oli tosi hyvä ja niisto-sokkarinkin sain onnistumaan. Huomasin videolta, että teen tuon vähän väärin, pitääpä kiinnittää treeneissä huomiota tuohon.

Toinen rata lähti hyvin liikkeelle, hieno pakkovalssi heti 2-hypylle. Kepeiltä otin valssilla Mimmin pois ja tarkoitus oli heittää se seuraavalle hypylle, että saan sen irtoomaan sitä seuraavalla ja ehdin tekemään päällejuoksun jatkotilanteeseen. Joo, Mimmi irtos kyllä, mutta meni takaakierrolle :-O. Mun käden liike kyllä oli sama kuin takaakierroissa, mutta silloin sanon myös lisäksi "kierrä" ja nyt sanoin "hyppää". Ehkä peitin hypyn, en tiedä kun videokaan ei sitä oikein kerro... Otin homman uudelleen ja nyt meni niin kuin piti ja päällejuoksukin onnistui. Lopun sitten päätin improvisoida ja vedättää kunnolla puomilla. Mimmipä ei meinannutkaan pysähtyä, joten palautin sen sinne ja jatkettiin maaliin.

Mä oon tässä miettinyt pääni puhki mikä olisi Gimman elämässä muuttunut, joka olisi voinut vaikuttaa tuohon kuonon reaktioon kun ruokakaan ei ole vaihtunut. Tietenkin se ulkoa syö kaikkea mahdollista ja lykkää kuononsa kaikkiin mahdollisiin koloihin, joten toi voi johtua ihan mistä vaan. Tänään kuitenkin lenkillä tuli mieleen, että olen pitkästä aikaa ottanut kauko-ohjattavan sitruunapannan käyttöön. Se sama on ollut kyllä aiemminkin käytössä eikä silloin ole tullut mitään, mutta nyt vaan ajallisesti tuo sopisi hyvin. Ihan varma en päivästä ole, jolloin ekan kerran pistin sen kaulaan, mutta viime viikolla se kuitenkin oli. Oisko ollut keskiviikko tai torstai. Voiskohan tuo vaikuttaa jotenkin? Jätänpä sen nyt kokeeksi kuitenkin pois ja maanantaina soittelen heti aamusta klinikalle.

Päätin peruuttaa meidän paimennusreissun kun en tiedä mikä tuota oikein vaivaa. Harmi, olis ollu kiva käydä vähän lammaspaimenenkin hommaa välillä tekemässä :-(

perjantai 30. lokakuuta 2009

Gimmalla patteja kuonossa

Eilen illalla päästin Gimman ja Mimmin hetkeksi keskenään pihalle. Olivat siellä jotain 10-15 minuuttia, jonka jälkeen päästin sisälle. Hetken kuluttua huomasin Gimman kuonossa sellaisen viinirypäleen kokoisen patin, ihan keskellä kuonoa. Seurasin jonkin aikaa tilannetta ja kun se alkoi pienetä niin en enää hätäillyt.

Tänään aamulla tuijotin vain kuonoa ja se oli ihan normaali. Kun tulin töistä kotiin niin koiria pissattaessa huomasin Gimman silmien ympäryksien paisuneen. Kuono kuitenkin oli ihan normaali. Saattaa olla, että noi silmien ympärykset oli jo aamullakin paisuksissa, mutta en huomannut kun vaan tuijotin kuonoa.

Illan mittaan tilanne on vaihdellut. Silmät on nyt kunnossa, mutta kuonon tila vaihtelee. Välillä jo näytti siltä, että ei ole ollenkaan turvoksissa ja seuraavaksi kun katsoin niin oli taas ilmestynyt patteja. Mikä ihme ton aiheuttaa? Mun käsityksen mukaan mitään ötököitä ei enää olisi hengissä, mutta mitä ilmeisimmin joku horroksessa oleva pistiäinen on tuon kuitenkin tehnyt.

Onneksi tilanne ei ole paha. Gimma on ihan normaali muuten, joten yritän olla stressaamatta sen enempää. Jos aamulla ei ole pahentunut niin menen kisoihin. Jos taas on pahempi niin sitten on pakko jättää väliin.

Niisto-sokkareita

Jenni oli tehnyt keskiviikon treeneihin kasvihuoneelle sopivan version yhdestä Laamasen Mian radasta. Se oli tämän näköinen:


Valkoiset numerot

Menin ensin Mimmin kanssa. Kolmoselle pakkovalssi-jaakotus ja sain kyllä niin kovat kiksit kun se onnistui. Puomi oli ihan sikahyvä, pysähtyi loppuun ja luvan jälkeen matka jatkui. Vitosen otin niistolla, josta sain hyvin ohjatuksi putkeen. 9-hypylle pakkovalssi ja 10:llä niisto, josta vein kepeille ja leikkasin takana keppien vasemmalle puolelle. Tässä kohden taisin vähän ahnehtia kun meni kakkosväliin. Uusiksi ja nyt meni oikein ja kesti hyvin leikkauksen, hyvä Mimmi. Valssilla kepeiltä hypylle, keinun jälkeen poispäinkäänöksellä putkeen. Valssilla 15:lle ja takaakierto-valssi 16:lla ja siitä puomille. Jätin Mimmin vähän pidemmäksi aikaa kontakteille, että ehdin tekemään 19:lle twistin. Vaikka takuttiin vähän kepeillä niin fiilis oli ylihyvä.

Alkua koitin vielä eri tavoilla. Tein kolmosella saksalaisen, joka myös toimi tosi hyvin. Tein myös niin, että kierrätin Mimmin kolmosen vasemmalta puolelta ja tein niisto-sokkarin ja sekin toimi mainiosti. Tästä jatkoin vielä koko radan ja nyt onnistui kepeille menokin hienosti. Puomin jälkeen vein 19:n vippauksella ja suht kivasti sekin meni. Twisti oli kyllä vähän sujuvampi vaihtoehto.

Gimman kanssa samat jutut. Alun pakkovalssi-jaakotus oli hyvä. Puomi tosi hidas, mutta hyvin meni oikeaan kohtaan kontaktilla kuitenkin. Puomin jälkeisessä niistossa mä taas kerran hätäilin. Ei Gimma tule niin hyvin vielä noihin mukaan vaan mun pitää sitä vähän odottaa, mikä taas on mulle niin kamalan vaikeeta. Noh, kun sain tuon onnistumaan niin en saanutkaan Gimmaa putkeen vaan puomille. Ja näin tapahtui varmaan kolme kertaa. Jälleen kerran mä vaan oletin, että se menee ihan itsestään putkeen, vähän niin kuin Mimmi, mutta eihän se niin mene.

Aloitettiin koko homma alusta uudelleen ja alku edelleen hyvä. Nyt tuli puomiinkin vauhtia kun kehuin ihan simona kun Gimma lähti sitä kiipeemään. Mulle meinas iskeä jo paniikki, että se karkaa kontaktilta, mutta ei onneksi sitä kuitenkaan tehnyt. Nyt sain niistonkin onnistumaan kun maltoin mieleni ja putkikin löytyi kun ohjasin kunnolla. 9-hypyn pakkovalssi oli hyvä, samaten 10:n niisto ja siitä hienosti heti oikein kepeille. Kesti leikkauksen hienosti ja vauhti pysyi koko ajan hyvänä, ei siis yhtään ihmetellyt mihin minä jäin. Tästä jatko tosi hieno. 16-hypyn takaakiero-valssissa Gimma alkoi vähän pitää meteliä. Ensimmäistä kertaa teki näin radalla. Sillä tais tulla vähän kiire mun perään :-D. Hyvin löysi puomin ja vauhti oli jälleen hyvä kun vaan muistin kehua vähän liioitellusti. Lopun twistissä hätäilin, sain sen hypyn taakse, mutta en enää hyppäämään. Hitsit, että hyvä fiilis kuitenkin :-).

Alun kokeilin vielä saksalaisella ja toisella kerralla sekin onnistui hyvin. Ensimmäisellä kerralla en ihan ehtinyt alta pois ja rima tipahti. Lopun otin myös poispäinkäännöksellä ja pienellä töks-töks-tyylillä sekin onnistui. Mun taitava pieni!

Punaiset numerot

Mimmi taas ekaksi. 2-hyppy pakkovalssi-jaakotuksella niin, että Mimmi kiersi hypyn vasemmalta puolelta. 3-hyppy takaakierto-valssilla ja siitä keinulle. Keinulta en meinannut Mimmiä saada millään hyppäämään seuraavaa hyppyä oikeaan suuntaan. Kun menin vähän pidemmälle keinun eteen niin siitä se meni hyvin hypylle. Tuosta lähetin Mimmin kepeille ja itse peruuttelin edellä ja vaihdoin puolta Mimmin pujotellessa ja vähän ehdin peruuttaakin taaksepäin. Etukäteen olin ihan varma, että tuo ei onnistu, mutta niin vain Mimmi pujotteli hienosti. On se vaan pätevä pieni <3.

Keppien jälkeinen elämä ei meinannut onnistua kun olin niin varautunut siihen, että en saa Mimmiä irtoomaan tarpeeksi hyvin kepeille. Otin sitten keinulta uudelleen ja sain uudelleenkin onnistumaan kepeillemenon ja nyt pystyin myös keskittymään paremmin jatkoon. Tein 7:lla takaakierto-valssin ja seuraavalla hypyllä viskileikkauksen. Tämä ihan vähän töksähti, mutta meni oikein kuitenkin. 11:llä niisto-sokkari kuten myös 13:lla. Puomin edessä valssi ja luukutus loppuun. Jenni nauroi mulle kun mä lykkäsin joka väliin noita niisto-sokkareita kun ei ole pitkä aika siitä kun sanoin, että en niitä edes Mimmille opeta :-D. Niin se mieli muuttuu…

Gimman kanssa tein alun vähän erilailla. 2:lla edelleen pakkovalssi-jaakotus, mutta nyt niin, että koira kiersi hypyn oikealta puolelta. Tästä en kuitenkaan saanut Gimmaa ohjatuksi seuraavan hypyn taakse kun kääntyi vähän liian tiukasti ja mä jämähdin paikalleni. Otin sitten vain pakkovalssilla ja siitä sain helposti ohjatuksi takaakiertoon ja siihen valssi perään. Keinun jälkeiselle hypylle oli irtoomisvaikeuksia. Gimma on vielä vähän liian riippuvainen mun liikkeestä, ei mene ilman sitä vaikka olisi ohjaus päällä ja käskykin annettuna. Otettiin tuota sitten muutama kerta erikseen niin, että lelu oli valmiina hypyn takana. Johan alkoi sujua ja sujui edelleen, vaikka lelu otettiin pois. Kepeille meni hienosti ja kesti hyvin mun edessä leikkauksen. Mä vaan itse vähän jännitin tuota kun ei olla aiemmin tehty noin rankkaa edestäleikkausta enkä uskaltanut tarpeeksi ripeästi mennä toiselle puolelle, jolloin Gimma jätti viimeisen välin pujottelematta ja meinasi lähteä putkeen. Kun uskalsin liikkua rohkeammin niin ehdin toiselle puolelle hyvin ja ehdin vähän peruuttaakin niin Gimmakin pujotteli nätisti loppuun.

Keppien jälkeistä elämää en saanut sujuvaksi ollenkaan, mutta kuitenkin niin, että siitä ei kisatilanteessa olisi virhettä tullut, joten se sai tällä kertaa riittää. Loppu samalla lailla kuin Mimmin kanssa eli niisto-sokkareita viljeltiin ja ne toimi. Nyt maltoin hyvin ohjata rauhallisemmin nuo ja Gimma toimi hyvin. Puomi jälleen ihan hyvä mun kiekumisen ansiosta. Kun tuon muistaisi kisoissakin! Puomin edessä valssi ja siitä loput hypyt. Jiihaa, hyvä Gimma!!

Mulla on ihan hirvee hinku päästä kisoihin! Ei millään malttais odottaa huomista :-D

Sunnuntaina päästään Gimman kanssa Korsnäsiin lampaita katsomaan, kivaa :-)

tiistai 27. lokakuuta 2009

Talvikausi treenien suhteen avattu

Oli jotenkin tosi mukava mennä pitkästä aikaa kasvihuoneelle treenaamaan. Ei tarvitse enää edes yrittää ennen pimeää treeneihin, eikä se kyllä enää olisi mahdollistakaan kun pimeä tulee jo niin aikaisin. Tää toivoo jo kovasti lunta ja pikku pakkasia niin olisi paljon valoisampaa!

Meillä ei tällä viikolla vielä ole kaikki esteet käytössä, ainoastaan hyppyjä, yksi putki, keinu ja kepit. Tämän perusteella valitisin treeniringin huhtikuun radasta pätkän 9-25. Tästä ehdittiin kuitenkin hinkata vain esteelle 22 saakka. Olen tuosta omalla pihalla tehnyt 20-22 pätkää ja silloin oli hyvinkin suuria vaikeuksia saada eri ohjauksia toimimaan. Nyt oli asia hieman toisin :-)

Mimmin kanssa mulla alkaa homma toimia aika hienosti. Suurin ongelma on, että en luota koiraan ja siksi varmistelen liikaa enkä sitten ehdikään seuraavaan paikkaan ohjaamaan. Aina kun päätin luottaa koiraan niin kuviot meni upeasti. Onnistui mun kompastuskivenä olleet pakkovalssit ja pakkovalssi-jaakotukset ihan täydellisesti! Mahtava fiilis kun on selvästi jotain mennyt kaaliin. Tästä kyllä suuren suuri kiitos kuuluu Jennin antamille rautalankaohjeille, kiitos, että olet jaksanut kerta toisensa jälkeen näitä mun päähäni takoa :-).

Takaakierto-päällejuoksi on kyllä varmaan Mimmin parasta osaamista ja siinä mä pystyn itsekin luottamaan siihen ihan täysillä. Siksipä ne varmasti niin hyvin meneekin. Saksalainen toimi myös hyvin, myös poispäinkäännöksiin olen hyvin tyytyväinen. Kepeillä Mimmi kesti vaikka minkälaiset jättäytymiset ja sivuttaisirtoamiset. Leikkaukset oli hyviä, myös viskileikkaus aivan älyttömän hyvä.

Gimman kanssa yllättäen myös suurin ongelma on, että en luota siihen, en sitten yhtään. Sehän on vielä niin möllikoira, että ei se mitään voi osata. Eipä niin :-P. Nyt sekin tuli todistetuksi, että kun luottaa niin kaikki kyllä onnistuu! Sain siis Gimmankin kanssa tosi hienosti onnistumaan pakkovalssit, pakkovalssi-jaakotukset, saksalaiset, takaakierrot ynnä muut samat jutut kuin Mimminkin kanssa. Kepeillä mä voin Gimman kanssa tehdä kyllä ihan mitä vaan eikä se piittaa yhtään. Se menee kuin höyryjuna eikä edes katso mitä mä teen. Aivan sairaan makeeta kyllä tuo.

Hitsit, että jäi hyvä fiilis näistä treeneistä :-). Mulla on kyllä niin kamalan taitavat koirat! Nyt pitää vaan omaa päätä työstää, että osaan oikeesti luottaa niiden osaamiin juttuihin myös kisoissa!

Kiitos Eltsu mukavasta treeniseurasta :-)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Bikini-Gimma sai arvosanan H

Startattiin lauantaiaamuna puoli kasin pintaan Jennin pihasta kohden Seinäjoen näyttelyä. Mukaan tuli myös Jennin kaveri, Päivi, joka oli lupautunut esittämään Looxin ja Hertzin. Mua oikeesti ahdisti ajatus ahtaasta sisänäyttelystä ja tavallista näyttelyahdistusta lisäsi vielä karvaton, bikinikunnossa oleva koira. Ja se siis oikeesti oli karvaton, joka korostui entisestään kun nähtiin meidän kilpakumppanit :-D

Tuomarina oli bulgarialainen mies, Denis Kuzelj. Sillä oli tosi outo tyyli tutkia koirat. Teki kamalan äkkinäisiä liikkeitä ja jotenkin ylidramatisoi kaiken. Eräs uros ei ollut kovin yhteistyöhaluinen hampaiden katsomisessa ja meinasi näykätä tuomaria kahteen otteeseen. Jälkimmäisen kerran jälkeen äijä irroitti otteensa suurieleisesti ja paukautti koiraa päälaelle :-/. Varmasti on entistä iloisempana seuraavassa näyttelyssä näyttämässä tuomarisedälle hampaat tämä koira... harmitti toisen puolesta. Urosten aikana kävi myös selväksi, että tuomari tykkää hyvin karvaisista koirista. Kovasti toivoin, että Gimman karvattomuus riittäisi kuitenkin siniseen nauhaan...

Ihana Eltsu oli lupautunut esittämään Gimman :-). Yhtään kertaa ei oltu hommaa harjoitelut, mutta Eltsu ehti hyvin ennen kehää pikkuisen harjoitella. Näytti kyllä, että siitä ei tule yhtään mitään :-D. Gimma oli koko ajan menossa sivulle perusasentoon ja seisomaan ei meinannut saada millään. Itse kehä menikin sitten aivan mainiosti! Gimma seisoi ihan nätisti, antoi kohtuu hyvin kopeloida kropan läpi. Tässäkin sillä tuomarilla oli tosi outo tyyli. Se ensin katsoi hampaat ja sitten jäi toisella kädellä pitämään kuonosta kiinni ja toisella lähti tunnustelemaan kroppaa. Tässä kohden Gimma vähän nykäsi ja tuomarisetä jälleen vähän liioitellusti irrotti kädet koirasta. Otti kuitenkin uudelleen kiinni tosi nätisti, joten ei hätää. Eltsu sai Gimman myös liikkumaan tosi nätisti. Häntä oli pystyssä kuin mikäkin antenni, mutta muuten liikkui kivasti. Sininen nauha saatiin ja kovasti tuuleteltiin kehän reunalla tätä hienoa menestystä. Kyllä siinä vissiin joku kanssakilpailija oli vähän katsonut pitkään meidän tuuletuksia :-DD. Kiitos vielä kerran Eltsulle ammattimaisesta handlauksesta!! Olen ihan varma, että mun esittämänä tulos olisi ollut paljon huonompi...

Arvostelu oli seuraavanlainen: "I’d prefer better type. Head expression not optimal. The body nude, more substance & stronger bones. I’d prefer more level topline in the move. Too high set tail. Correct temperament."

Eikä huonosti mennyt Jenninkään koirien kanssa. Hertz sai EH:n ja Loox ERI:n. Eipä ollut siis turha reissu ollenkaan :-)

torstai 22. lokakuuta 2009

Tiistain pakkovalssitreenit ja kompurointia

Olipas mukavat pikku treenit tiistaina. Pimeää uhmaten Piia P, Piksu ja minä suunnattiin kentälle treenaamaan. Tehtiin ihan vaan muutaman esteen pätkä, ettei mene liikaa aikaa radan rakentamiseen. Pätkässä sai harjoitella erilaisia ohjauksia, mm. pakkovalssia, pakkovalssi-jaakotusta, takaakiertoa, backlapia. Kaikki nuo toimi aika hyvin. Mimmin kanssa tarvitsin enemmän toistoja ennen kuin sain toimimaan pakkovalssin, mutta muut meni senki kans mukavasti. Gimman kanssa haastetta tuo sen suoranopeus. Jestas, että se tulee lujaa kun olen itse parin esteen päässä ottamassa vastaan :-O. Tässä pätkässä lähetettiin koira putkeen ja itse kipitettiin vastaanottamaan koira yhden tai kahden hypyn taakse. Gimma myös reagoi mun ohjauksiin kamalan nopeesti. Piia sanoikin, että mulla on joku ihme tatsi noihin koiriin kun saan kaikista äkkiä reagoivia :-D

Treenien jälkeen kävin kotona vielä pikku metsälenkin koirien kanssa. Loppumatkasta kuulin takaa tömähdyksen ja kiljaisun ja kun käännyin katsomaan niin Gimma oli kaksinkerroin ja valitti. Se näytti olevan tosi paniikissa. Ilmeisesti liukastui ja löi itsensä johonkin. Mulle meinas myös iskeä paniikki ja olin jo nappaamassa koiraparkaa syliin. Samantien iski ajatus, että jos se onkin pahasti rikki jostain ja mä nostamalla vain pahennan tilannetta, joten en ottanutkaan sitä syliin. Tunnustelin sen läpi nenän päästä hännän päähän eikä mistään aristanut. Ei myöskään ollut reikiä ilmestynyt mihinkään. Aikani kun olin käpälöinyt sitä läpi niin näytti, että se palautui aika lailla normaaliksi ja jatkettiin matkaa kotiin. Ravi näytti ihan hyvältä, mutta liikkuminen oli paljon tavallista rauhallisempaa.

Kun pääsin kotiin ja oli ruuan antohetki niin Gimma tavalliseen tapaan istui odottamassa omalla paikalla ja räpytteli silmiä tosi oudosti. Sillä selvästi edelleen sattui jonnekin ja kovaa. Raukka :-(. Syönnin jälkeen tunnustelin vielä kertaalleen joka paikan läpi eikä mistään kuumottanut enkä saanut mitään reaktiota aikaiseksi painelulla ja vääntelyllä. Hetken kuluttua se olikin jo ihan normaali ja makoili Harrin kanssa sohvalla ja oli niin kierossa joka suuntaan, että ei kovin kipeä enää voinut olla. Tuon jälkeen uskalsin itsekin jo huokaista helpotuksesta, mutta en kuitenkaan ihan kokonaan vielä...

Nyt Gimma on ollut ihan normaali oma itsensä. En kuitenkaan tänään vielä uskalla mennä sen kanssa treenaamaan, etten vaan pahenna tilannetta, jos jotain vikaa onkin. Yritin eilen varata hiertonta-ajan, mutta en saanut hierojaa kiinni. Pitää tänään yrittää uudelleen. Ammattilainen osaa kuitenkin paremmin löytää mahdolliset kipukohdat kuin minä itse.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Mimmin 11.10. radat

Nyt löytyy vihdoin ja viimein Mimmin sunnuntain (11.10.) radat YouTubesta. Tässä linkki meidän nollarataan. Erityisen tyytyväinen olen alkuun ja noihin hypyille irtoamisiin: 3-hypylle ja sitten takareunassa ennen viimeiselle putkelle menoa. Vähemmän tyytyväinen olen mun huonoon ohjaukseen 5-hypylle, jonka takia Mimmi bongasi putken.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Tiistain treenit jäänyt unholaan

Niin on jäänyt yhdet treenit kirjoittamatta tänne ylös enkä nyt enää edes yritä muistaa kaikkea mitä tehtiin :-D. Treenattiin kuitenkin jälleen yhden MM-radan mukaisesti, vuorossa medien yksilöagilityrata. Muurin ja okserin tilalla tavallinen hppy, muuten aika lailla piirroksen mukainen. Puomin jälkeen keinulle saakka kulmat olivat kyllä aika lailla erilaisia.



Gimma aloitti. 2-hyppy pakkovalssilla, kolmosella leikkaus ja neloselta veto puomille. Puomilta takaakierto 6-hypylle ja myös 7-hypylle ja siihen eteen valssi, josta 8-hypyn kautta kepeille (tuo 8-hyppy varsinkin olla meillä ihan eri asennossa). Kepeiltä vetämällä keinulle. Keinun jälkeisellä hypyllä ennakoin vähän liikaa ja Gimma kääntyi juuri ennen hyppyä. Homma uusiksi ja nyt onnistui. Hyvin sain sen putkeen ja myös seuraavaan putkeen leijeröimällä 14-hypyn. 14-hypyltä otin niistolla mukaan ja kierrätin 15:n putken puolelta. Olin ihan varma, että Gimma menee putkeen, mutta eipä mennytkään. 15:n edessä vielä valssi ja siitä aa:lle. Aa:lta otin vähän etumatkaa, että sain pituuden jälkeisen hypyn ohjatuksi takaa. 19:llä leikkasin kun oli meillä normaali hyppy. Jos se olisi ollut okseri niin oletattavasti olisin yrittänyt keksiä jonkin muun ohjauksen. Toki pitäisi myös okserilla leikkauksia harjoitella...

Pujotteluun viennin tein myös toisella lailla. Puomin jälkeinen hyppy takaakiertona sekä seuraaava myös. Nyt en kuitenkaan mennyt eteen tekemään valssia vaan vein seuraavalle hypylle oikealla kädellä ja käskytin kepeille. Gimma lähti sinne hyvin ja mä pystyin jäämään jopa 8-hypyn taakse. Noi hyppykulmat oli tosiaan niin, että näinkin ohjaten toimi hyvin. Piirroksen mukaan ei tuntuisi yhtään loogiselta ohjaukselta.

Mimmin kanssa eka kerta samalla ohjauksella kuin Gimman ensimmäinen kerta. Ainoa ero oli 12-putkesta 13-putkeen viennissä, en Mimmin kanssa leijeröinyt vaan menin väliin ohjaamaan. Toimi Mimmille hyvin näin. Aa:lla jäin jälkeen enkä ehtinyt ohjaamaan 18 takaahyppynä. Otin sitten aa:n edeltävän tilanteen niin, että kierrätin 15:n aa:n puolelta ja näin sain itse vähän enemmän etumatkaa ja ehdin ohjaamaan 18 taakse. Silti Mimmi oli menossa sen hypyn väärään suuntaan, mutta kierrä-käsky korjasi sen liikkeen hypyn taakse. Hitto, että se on ton käskyn tajunnut kyllä tosi hyvin! 19 otin leikkaamalla ihan vaan harjoituksen vuoksi. Olisin voinut myös pyörittää 18:n ja jatkaa siitä.

Mimmin kanssa koitin myös pujotteluun vientiä toisella lailla ja se tarvitsi mun apua sen verran, että jouduin kiertämään 8-hypyn. Sitä ei kepit ime samalla lailla kuin Gimmaa. Tosi hyvin se on nyt kuitenkin viime aikoina mennyt kepeille vaikeistakin kulmista.

Treenien jälkeen jäi tosi hyvä fiilis. Mulla on oikeesti tosi taitavat koirat <3

Gimman näytelmät lähestyy ja sen karvat senku vähenee :-P. Mä niin toivon, että kaikesta huolimatta saataisiin se sininen nauha niin ei tarttis enää näyttelyihin mennä...

torstai 15. lokakuuta 2009

VAS:in kisat viikonloppuna

Vähän laahaa jäljessä mun kirjoittelu, mutta parempi myöhään jne...

Viime viikonloppuna oli VAS:in kisat Sulvalla, lauantaina Gimma ja sunnuntaina Mimmi. Gimman radoilla tuomarina oli Minna Räsänen. Hän tuomitsi myös Mimmin kaksi ensimmäistä starttia ja viimeisellä radalla oli Mikkilän Sarin vuoro tuomaroida.

Mua muka vähän jännitti mennä Gimman kanssa kisoihin. Nämä oli kuitenkin meidän ensimmäiset 2-luokan kisat. Gimmahan oli niillä jo Jennin kanssa käynyt, mutta ei mun kanssa. Vaikka jännitti niin olin tosi innoissani menossa radalle. Tuliaisiksi tuli kolme hyllyä, mutta silti hyvin iloinen mieli. Gimma eteni hyvin, kääntyi hienosti ja meni lujaa. Mun mielestä paljon lujempaa kuin aiemmin. Kivaa!! Ja mä oon niin fiiliksissä jo siitä, että voin seurauttaa Gimman lähtöön ilman remmiä. Se on jotenkin niin uskomatonta!

Gimman ensimmäisen radan alku oli tosi hyvä. Oli kaksi hyppyä vähän vinossa linjassa ja sen jälkeen 90 asteen käännös oikealle, josta kulmittain olevan hypyn taakse vein pakkovalssilla ja mä osasin sen!! Sen jälkeen jälleen kulmahyppy, jonka vein takaakiertona ja siitä putkeen. Putken jälkeen oli hypyn kautta yli 90 asteen avokulma kepeille ja siinä vieressä, vetopuolella, oli yksi hyppy "häiritsemässä". Mietin kepeille viemistä jäämällä itse sisäpuolelle, josta olisin heittänyt Gimman pujotteluun. En kuitenkaan uskaltanut kun oli se hyppy myös tyrkyllä. Päädyin sitten vetämään kepeille tarkoituksena leikata kun lähtee pujottelemaan. Vetoon vaan ei kovin paljon ollut tuon hämäyshypyn takia tilaa, joten vedin sitten jotenkin hassusti viemällä koko olkapäänkin piiloon. Gimma meni kepeille oikeaan väliin, mutta kääntyi väärään suuntaan. Aika outoa kyllä, mutta ehkä se oli mun hirmu vedon takia vähän ihmeissään, mitä siltä odotettiin. Keppien jälkeen hypyn kautta putkeen ja sieltä piti kääntyä vasemmalle hypylle. Menin hypyn taakse ottamaan vastaan, mutta unohdin huhuilla Gimmalle, että pitäisi kääntyä, joten Gimma ampaisi putkesta suoraan sille hypylle, jonka se näki. Tästä jatkettiin sujuvasti rataa eteenpäin ja loppu oli oikein hieno. Sinne tuli kolme leikkausta ja ne kaikki onnistui. Mä taidan sittenkin oppia tuonkin ohjauksen, jess!

Toinen rata lähti hirmu hienosti liikkeelle. Sain ihmisnuolen tyyppisellä kääntymään hienosti 2-hypyltä kolmoselle ja siitä puomille. Puomin jälkeen rengas, josta valssilla taaksepäin hypylle ja sitten kosahti, nimittäin minä päin siivekettä :-D. Olin jonkun asekelmerkin katsonut väärin ja kun käännyin niin siiveke oli pitkittäin suoraan mun edessä enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään vaan törmäsin siihen ja menin siivekkeen kanssa nurin. Onneksi ei käynyt pahemmin koska se näytti aika pahalta videolta katsottuna (juu, en julkaise sitä :-D). Tuliaisiksi tuosta sain ison mustelman vasempaan reiteen sekä oikeaan polveen. Mustelma tuli myös oikeaan lonkkaan ja oikeaan käsivarteen. Selkä myös pikkuisen venähti. Hetken kun hengittelin maassa maaten jatkoimme kuitenkin rataa ja se meni niin hienosti, luukutusta, valsseja ja leikkauksia. Minä pilasin muuten ihan täydellisen radan :-P.

Kolmannella radalla sain testatuksi pujottelussa jättäytymistä ja jäinkin tosi paljon jälkeen. Gimma pujotteli silti hyvällä vauhdilla loppuun saakka. Pujottelun jälkeen mentiin s-putkeen, jonka jälkeiseen tilanteeseen piti ehtiä edestä ohjaamaan. Gimmalla menikin putkessa kauemman aikaa kun olin kuvittelut ja ajauduin ihan väärään paikkaan ja lähdin vielä siitä ihan liian myöhään liikkeelle, joten seuraava putki sujahdettiin mun edestä väärään päähän. Aa:lla päätin sitten ottaa muutaman askeleen enemmän ennen kuin vapautan kontaktilta ja eihän Gimma siellä pysynyt. Pistin uudelleen sivusta kontaktille ja vapautus kun pysyi hetken ja suorinta tietä radalta pois.

Mimmin startit oli sitten heti aamusta kaikki peräkkäin. Oli vähän heräämisongelmia kun illalla olin vasta ysin aikaan kotona ja sitten seuraavana aamuna piti olla jo puoli ysiltä jälleen kisapaikalla. Aika hyvin sitä kuitenkin heräsi kun pääsi paikan päälle ihmettelemään rakennettua rataa.

Ensimmäinen rata oli muuten hyvä, mutta mun selän käännön ja ohjauksen tippumisen takia yksi rima tuli alas. Mua niin otti toi päähän! Oon nyt mielestäni tosi hyvin muistanut pitää ohjauksen päällä ja nyt se taas tippui. Ehkä ihmeitä ei voi odottaa näin lyhyen ajan sisällä, mutta ei sen nyt näin vaikeeta pitäisi olla. Nyt pitää vaan jatkossa vielä enemmän kiinnittää tuohon huomiota. No... riman tiputus vei hetkellisesti multa fiilarit, mutta onneksi ihan pian oli kepit, joiden aikana sain taas kunnon tsempin päälle ja matka jatkui hyvällä fiiliksellä. Tein radalla muutaman leikkauksen ja ne toimi hyvin. Samaten aa-putki erottelu toimi oikein hyvin. Kaiken kaikkiaan hyvä rata, paitsi.... ;-)

Toisella radalla ei sitten ohjaus vienyt aa:n alla olevaan putkeen vaan Mimmi meni aa:lle. Tämäkin päivä on nyt sitten nähty, että Mimmi valitsee putken sijaan kontaktiesteen :-D. Toki noita on nyt sen verran hinkattu, että jos ohjausta ei ole niin mennään kontaktille enkä mä tuossa myöhästyneen valssin takia ehtinyt ohjaamaan ollenkaan. Muuten jälleen rata oli oikein hyvä.

Viimeiseksi oli Sarin mukava hyppäri. Alkuun tein ekaa kertaa Mimmin kisauran aikana ihmisnuolen ja se meni ihan sikahyvin! Ei varmaan mitenkään oppikirjojen mukaan tehty, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Sain hyvin tuon jälkeen heitetyksi seuraavan esteen taakse ja itse siirrytyksi tekemään päällejuoksun seuraavalla hypyllä. Vitoselle takaakierto putken puolelta ja tuli vähän liian myöhään kierrä-käsky, joten Mimmi meinasi mennä putkeen. Sain sen kuitenkin huutamalla sieltä pois (ihmeiden aika ei ole ohi) ja jatkettiin rataa. Vielä toisessa kohdassa otin riskillä yhden päällejuoksun. Vähän epäilytti irtooko Mimmi kauemmalle hypylle kun itse olen aika lailla paikallani, mutta hyvin lähti sinne ja minä luukuttamaan päällejuoksukohtaan. Ja tästä olen ylpeä, osasin pitää ohjauksen päällä, vaikka lähdin hurjaa kyytiä eri suuntaan ja rima pysyi ylhäällä!! Olin muka pelännyt, että en ehdi tekemään päällejuoksua, mutta jouduin jopa vähän hidastamaan, että Mimmi ehtii mun mukaan. Olipa mukava fiilis maalissa. Kaupan päälle saatiin tästä vielä voitto :-)