Tiistain pakkovalssitreenit ja kompurointia

Olipas mukavat pikku treenit tiistaina. Pimeää uhmaten Piia P, Piksu ja minä suunnattiin kentälle treenaamaan. Tehtiin ihan vaan muutaman esteen pätkä, ettei mene liikaa aikaa radan rakentamiseen. Pätkässä sai harjoitella erilaisia ohjauksia, mm. pakkovalssia, pakkovalssi-jaakotusta, takaakiertoa, backlapia. Kaikki nuo toimi aika hyvin. Mimmin kanssa tarvitsin enemmän toistoja ennen kuin sain toimimaan pakkovalssin, mutta muut meni senki kans mukavasti. Gimman kanssa haastetta tuo sen suoranopeus. Jestas, että se tulee lujaa kun olen itse parin esteen päässä ottamassa vastaan :-O. Tässä pätkässä lähetettiin koira putkeen ja itse kipitettiin vastaanottamaan koira yhden tai kahden hypyn taakse. Gimma myös reagoi mun ohjauksiin kamalan nopeesti. Piia sanoikin, että mulla on joku ihme tatsi noihin koiriin kun saan kaikista äkkiä reagoivia :-D

Treenien jälkeen kävin kotona vielä pikku metsälenkin koirien kanssa. Loppumatkasta kuulin takaa tömähdyksen ja kiljaisun ja kun käännyin katsomaan niin Gimma oli kaksinkerroin ja valitti. Se näytti olevan tosi paniikissa. Ilmeisesti liukastui ja löi itsensä johonkin. Mulle meinas myös iskeä paniikki ja olin jo nappaamassa koiraparkaa syliin. Samantien iski ajatus, että jos se onkin pahasti rikki jostain ja mä nostamalla vain pahennan tilannetta, joten en ottanutkaan sitä syliin. Tunnustelin sen läpi nenän päästä hännän päähän eikä mistään aristanut. Ei myöskään ollut reikiä ilmestynyt mihinkään. Aikani kun olin käpälöinyt sitä läpi niin näytti, että se palautui aika lailla normaaliksi ja jatkettiin matkaa kotiin. Ravi näytti ihan hyvältä, mutta liikkuminen oli paljon tavallista rauhallisempaa.

Kun pääsin kotiin ja oli ruuan antohetki niin Gimma tavalliseen tapaan istui odottamassa omalla paikalla ja räpytteli silmiä tosi oudosti. Sillä selvästi edelleen sattui jonnekin ja kovaa. Raukka :-(. Syönnin jälkeen tunnustelin vielä kertaalleen joka paikan läpi eikä mistään kuumottanut enkä saanut mitään reaktiota aikaiseksi painelulla ja vääntelyllä. Hetken kuluttua se olikin jo ihan normaali ja makoili Harrin kanssa sohvalla ja oli niin kierossa joka suuntaan, että ei kovin kipeä enää voinut olla. Tuon jälkeen uskalsin itsekin jo huokaista helpotuksesta, mutta en kuitenkaan ihan kokonaan vielä...

Nyt Gimma on ollut ihan normaali oma itsensä. En kuitenkaan tänään vielä uskalla mennä sen kanssa treenaamaan, etten vaan pahenna tilannetta, jos jotain vikaa onkin. Yritin eilen varata hiertonta-ajan, mutta en saanut hierojaa kiinni. Pitää tänään yrittää uudelleen. Ammattilainen osaa kuitenkin paremmin löytää mahdolliset kipukohdat kuin minä itse.