Oonpas sitten kokonaan unohtanut kirjoittaa tiistain treeneistä enkä enää kamalasti niistä mitään muista... Jenni oli tehnyt koosteen Virtasen radoista, jossa oli paljon leikkauksia. Meille ihan ylihyvä treeni. Sekä Mimmi että Gimma leikkaantui tosi hienosti kun mä vaan uskalsin puskea päälle. Gimman kanssa teen sen ehkä vähän paremmin, mutta jostain syystä Mimmin kanssa annan ihan liikaa tilaa leikkauksissa ja siksi tökkää. Kun puskin enemmän päälle niin alkoi nekin sujua. Radassa oli paha keppien avokulma jonne piti koira viedä vetämällä. Tästä mä olin aika ylpeä koska toimi Mimmillä tosi hyvin. Gimman kanssa onnistui myös kun vein rohkeammin sitä keppejä kohden enkä yrittänyt lähettää kauempaa. Hyvä mun tytöt!
Cola oli myös treeneissä mukana, mutta se ei kyllä nyt ollut ollenkaan agilitytuulella. Haisteli vaan maata eikä piitannut mun kielloista yhtään mitään. Koitettiin kuitenkin tehdä rataa, mutta ei siitä kyllä oikeesti mitään meinannut tulla. Ihan muutama pätkä vain saatiin ihan kohtuullisesti menemään. Mä en ole koskaan nähnyt sitä tollasena eikä ollut Susannakaan. Sillä oli kyllä ollut rankka tottis(?)viikonloppu takana ja juoksuaika päällä, joten ehkä ne sitten yhdessä vaikutti tuohon. Jälkeenpäin Susanna huomasi, että Colan takajalan anturasta oli lähtenyt pintakerrosta vähän pois, joten tuokin voi olla haluttomuuteen syynä vaikka pohjana olikin nurmikko. Mikä sitten olikin syynä niin en ottanut kuin yhden session Colan kanssa. Ihan turha väkisin yrittää viedä kun toinen ei oikein ole mukana.
Tänään sitten tehtiin tämmöinen Virtasen rata. Meillä oli vain kaksi putkea käytössä, joten 2-putken tilalle laitettiin A-este. Myöskään muuria ei löydy, joten sen tilalla oli tavallinen hyppy. Nämä muutokset tietenkin muuttivat alkua aika lailla. Mulla oli mukana Mimmi ja Gimma, Jennillä Loox ja Konna sekä Eltsulla Sefi.
Mimmin kanssa meinasi olla ongelmia saada sitä 3-hypylle. Mun ohjaus taas töksähteli ja Mimmi pyörsi aina pois hypyn edestä. Näin tapahtui useamman kerran. Tyhmä ohjaaja kun ei heti kerrasta opi :-P. Kyllä mä sen sinne hypylle sitten sain kun vaan ohjasin kunnolla. Tein leikkaamalla 6-7-välin ja 8-edestä vähän niinku vippasin pussiin ja leikkasin takana. Pussissa Mimmi vietti älyttömän kauan aikaa ja mulla meinas jo happi loppua mun kepit-kepit-kepit-käskyn kanssa. Onneks ei kuitenkaan loppunut vaan sain sen kepeille. Kepeillä otin sivuttaisirtoamista aika reippaasi ja kesti hyvin sen. Heitto putkeen ja sokkarilla putkelta 13-hypylle, siitä valssilla 14:lle, takaakiertovalssi 15:lle ja koira putkeen ja taas jatko sokkarilla. Sain 18-hypyn ohi TAAS mun äkkipysäyksellä. Aaargh!! Ja jälleen homma onnistui kun ohjasin kunnolla.
Gimman kanssa koitin ihan ensimmäiseksi aa:ta. Meillä on omassa pihassa ollut niin hyvät kontaktiharkat, että ajattelin kokeilla miten homma on mennyt pikkuisella jakeluun. Vein varmuuden vuoksi remmissä kun aiemmilla kerroilla ei ole meinannutkaan pysähtyä alas. Nyt pysähtyi ihan itsestään!! Mä menin niin hämilleen, että en varmaan tajunnut edes kehua ja vapautuskin tuli kauheella viiveellä :-D. Toinen toisto remmin kanssa ja taas tosi hienosti. Koitin sitten vielä vapaana ja meni edelleen hyvin. Tulipa mukava fiilis :-)
Tehtiin rataa aa:n kontaktilta eteenpäin ja Gimma singahti putkeen 4-hypyn jälkeen. Jenni sitten kertoi, että mä teen ihan samalla lailla vedossa ja leikkauksessa ja Gimma lähti nyt lukemaan sitä leikkaukseksi. Kun otin sen vedon vastaiseen käteen (miten se Jenni tämän oikein sanoikaan?) niin tuli tosi hyvin mun ohjaukseen mukaan. Tein leikkauksen 6- ja 7-hypyn välissä ja 8-hypyn edestä ohjaus pussiin ja leikkaus takana. Meni hyvin, mutta en saanut millään lähtemään kepeille vaan jäi pyörimään siihen pussin perään. No joo, osasyy se, että mä jäin itse paikalleen ja osasyy se, että eipä paljon olla pussia harjoiteltu. Pussia otettiin erikseen niin, että palkka oli aika pitkällä edessä odottamassa ja homma alkoikin sujua paremmin. Sain sen lopulta lähetetyksi kepakoille ja otin samalla lailla sivuttaisetäisyyttä kuin Mimminkin kanssa ja Gimma kesti sen hyvin! Loppuradan tein samalla lailla kuin Mimmin kanssa ja ihan samaan kohtaa tökkäs meidän meno, en siis saanut 18-hypylle koiraa. Hyvä ohjaaja ois oppinut tuon jo ensimmäisen koiran kanssa ;-). Voi elämä kun Gimman kanssa on mukava mennä jo pidempää rataa!! Lopuksi otettiin muutama toisto puomia ja kyllähän sekin ihan ok:sti meni, hitaasti, mutta haki hyvin alastulokohdan. Ehkä se tuohon saa sitä vauhtia sitten myöhemmin kun oppii, ettei sitä tarvi pelätä. Jännä kyllä kun aalle se ihan hinkuu ja menee hyvää vauhtia, mutta puomia aristelee. Syynä tähän on tietenkin keinu, jonne se pääsi yksikseen ja säikähti - hyvä minä :-P
Toisella sessiolla en ottanut Mimmin kanssa kuin puomin kontaktia ja se oli h-u-o-n-o! Ennakoi ihan sikana treeneissä pysähtymistä. Meinasin vetää tuosta kunnon herneet nenään, mutta onneksi sain pidätellyksi itseäni. Niin hankalaa kun kisoissa tulee välillä älyttömän lujaa loppuun eikä meinaakaan pysähtyä ja sitten harkoissa pysähtyy ihan liian aikaisin.
Toisessa pätkässä harjoiteltiin Gimman kanssa niisto-sokkaria (ei meinaa onnistua, pitää treenata omassa pihassa), backlapia (hyvä), pakkovalssia (yllättäin hyvä) ja saksalaista (ei ollenkaan hyvä, pihatreeniä kaipaa).
Huomenna lähden aamulla ajelemaan Helsinkiin Mimmin ja Gimman kanssa. Mimmillä on perjantaina silmätarkastus. Pitäkäähän peukkuja, että tämä lääkäri ei silmistä PRA-epäilystä löytäisi!! Lauantaina ja sunnuntaina kisataan Stadi Gameseissa Mimmin kanssa. Saa nähdä kuinka sitä jaksaa kisata kun kauheeta hellettä lupaavat... Onneksi siellä on iso katettu katsomo, jonne voi mennä aurinkoa piiloon!
torstai 28. toukokuuta 2009
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Sunnuntain kisat
Sunnuntaina Vaasan kisoissa tuomarina oli Ritva Herrala. Hän oli tehnyt hieman erinäköiset radat kuin yleensä. Oli luukutussuoraa ja sitten hanskaan ottoa. En kyllä ole aikoihin Ritvan radoilla ollut, joten en tiedä onko tyyli muuttunut entisestä vai oliko tämä vain jokin kokeilu. Etukäteen katsottuna radat ei ollut oikein mukavia, mutta loppujen lopuksi niitä oli kuitenkin kiva kirmata.
Ensimmäisellä radalla sain onnistumaan aika pahan avokulmapujottelun, josta olin oikein tyytyväinen. Puomilta saatiin kielto kun Mimmi ei jostain syystä sinne mennyt vaan tuli mun mukana ohi. Katsoin videolta ja kyllä mulla oli ohjauskäsi päällä, mutta ei ehkä tarpeeksi korkealla kun vähän varoin yhtä hyppyä siinä matkalla puomille. Mun mielestä tuolla ohjauksella olisi pitänyt puomille mennä, mutta nyt vaan ei sinne menty... Tällä radalla oli iso etu siitä, että meillä on luomu-aa, sain tästä syystä aan jälkeisen kohdan viedyksi ilman leikkausta, joka tuossa olisi ihan varmasti tökkässyt. Aan jälkeen luukutettiin useamman esteen suora koira oikealla puolella ja sitten piti tiukasti kääntyä oikealle putkeen. Tuohon mun oli pakko tehdä leikkaus kun en mitenkään saanut itseäni sujuvasti toiselle puolelle. Leikkaus kuitenkin onnistui tosi hienosti, joten ihan turhaan sitä pelkäsin.
Toisella radalla oli jonkinmoinen alkusuora (kaksi ensimmäistä hyppyä eri linjassa kaarella, 3 seuraavaa suorassa), jonka lopussa oli putken suu näkvissä, jonne ei tietenkään menty vaan piti saada aika tiukasti koira kääntymään. Tässä alussa olin erityisen tyytyväinen kun uskalsin ottaa sivuttaisetäisyyttä alussa ja sain silti Mimmin hyppäämään alkuradan hypyt. Aiemmin se olisi tullut sieltä suoraan mun luo hyppäämättä sivuhyppyä, mutta nyt meni tosi hyvin sinne. Sain tuosta hyvä fiilikset :-). Tiukka kääntö toi meiltä riman alas. Ei nyt ehkä tarvi kaikkea mahdollista just riman päällä tehdä... Muuten rata oli hyvä. Aan jälkeen taas leikattiin, muuta ihmeellistä radalla ei ollutkaan. Niin ihanaa kun pystyn leikkaamaan Mimmin kanssa eikä sen vauhti näytä enää hiipuvan samaan malliin noissa kuin aiemmin.
Ensimmäisellä radalla sain onnistumaan aika pahan avokulmapujottelun, josta olin oikein tyytyväinen. Puomilta saatiin kielto kun Mimmi ei jostain syystä sinne mennyt vaan tuli mun mukana ohi. Katsoin videolta ja kyllä mulla oli ohjauskäsi päällä, mutta ei ehkä tarpeeksi korkealla kun vähän varoin yhtä hyppyä siinä matkalla puomille. Mun mielestä tuolla ohjauksella olisi pitänyt puomille mennä, mutta nyt vaan ei sinne menty... Tällä radalla oli iso etu siitä, että meillä on luomu-aa, sain tästä syystä aan jälkeisen kohdan viedyksi ilman leikkausta, joka tuossa olisi ihan varmasti tökkässyt. Aan jälkeen luukutettiin useamman esteen suora koira oikealla puolella ja sitten piti tiukasti kääntyä oikealle putkeen. Tuohon mun oli pakko tehdä leikkaus kun en mitenkään saanut itseäni sujuvasti toiselle puolelle. Leikkaus kuitenkin onnistui tosi hienosti, joten ihan turhaan sitä pelkäsin.
Toisella radalla oli jonkinmoinen alkusuora (kaksi ensimmäistä hyppyä eri linjassa kaarella, 3 seuraavaa suorassa), jonka lopussa oli putken suu näkvissä, jonne ei tietenkään menty vaan piti saada aika tiukasti koira kääntymään. Tässä alussa olin erityisen tyytyväinen kun uskalsin ottaa sivuttaisetäisyyttä alussa ja sain silti Mimmin hyppäämään alkuradan hypyt. Aiemmin se olisi tullut sieltä suoraan mun luo hyppäämättä sivuhyppyä, mutta nyt meni tosi hyvin sinne. Sain tuosta hyvä fiilikset :-). Tiukka kääntö toi meiltä riman alas. Ei nyt ehkä tarvi kaikkea mahdollista just riman päällä tehdä... Muuten rata oli hyvä. Aan jälkeen taas leikattiin, muuta ihmeellistä radalla ei ollutkaan. Niin ihanaa kun pystyn leikkaamaan Mimmin kanssa eikä sen vauhti näytä enää hiipuvan samaan malliin noissa kuin aiemmin.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Parempi kisapäivä tänään - tuplanolla ja hyvä 10
Vaasan kisat jatkuivat Anders Virtasen radoilla. Kaksi ensimmäistä tuomitsi Anders ja viimeisellä radalla oli jo Herralan Ritva tuomarina, mutta rata oli Andersin edellinen rata aika lailla toisinpäin mentynä. Heillä oli ollut jotenkin epäselvää kuka tuomitsee minkäki radan, joten siksi tämä ratkaisu.
Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli aika haasteellinen kohta, jossa tuli pitkä peruutus sen takia kun halusin keppien oikealle puolelle jatkorataa ajatellen. Etukäteen pelkäsin kohtaa aika lailla, mutta sain sen kuitenkin onnistumaan hyvin. Loppuun oli pakko tehdä yksi leikkaus ja sekin meni kivasti, vaikka ei meidän vahva juttu olekaan.
Toinen rata oli agilityrata ja siinä oli jonkin verran tekemistä, että ehti tekemään ensimmäisen putken jälkeen valssin seuraavien kahden hypyn väliin. Medit ja maxit menivät ennen minejä ja siellä näytti porukat mieluummin tekevän leikkauksen ja valssaamaan menijöistä suurin osa oli kamalan myöhässä. Jatkoa ajatellen meille oli ehdottomasti paras se valssaus, joten päätin, että Mimmi putkeen ja lähden samantien tekemään valssia. Hyvin meni eikä tullut edes kiire. Keppien eteen olisin myös halunnut tehdä valssin, mutta tulin siihen tulokseen, että en ehdi ja päädyin leikkaamaan renkaalla. Ihan kivasti meni näinkin. Tosi mukavaa kun me voidaan nykyään oikeesti ottaa myös leikkausvaihtoehto huomioon :-). Täällä on video näistä kahdesta nollasta peräkkäin.
Viimeisellä radalla tulokseksi tuli 10, mutta fiilis maalissa oli silti mainio! Uskalsin ottaa pujottelussa kunnolla sivuttaisetäisyyttä ja loppuradalla tein vähän riskillä sokkaria ja valssausta ja ne onnistui hyvin. 10 tuli siitä, että saatiin kielto kun käänsin Mimmiä vähän liian aikaisin ja lopussa tuli taas yksi vedätysrima alas. Mun pitää nyt oikeesti muistaa, että Mimmiä ei saa jättää yksin hyppäämään kääntämällä sille selän, heti ropisee rima alas. Tuota pitää nyt työstää, eikä kovin hankalaa pitäisi sen toteuttaminen olla. Täällä myös tuo 10-rata nähtävissä.
Nyt myös perjantain voittorata nähtävissä.
Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli aika haasteellinen kohta, jossa tuli pitkä peruutus sen takia kun halusin keppien oikealle puolelle jatkorataa ajatellen. Etukäteen pelkäsin kohtaa aika lailla, mutta sain sen kuitenkin onnistumaan hyvin. Loppuun oli pakko tehdä yksi leikkaus ja sekin meni kivasti, vaikka ei meidän vahva juttu olekaan.
Toinen rata oli agilityrata ja siinä oli jonkin verran tekemistä, että ehti tekemään ensimmäisen putken jälkeen valssin seuraavien kahden hypyn väliin. Medit ja maxit menivät ennen minejä ja siellä näytti porukat mieluummin tekevän leikkauksen ja valssaamaan menijöistä suurin osa oli kamalan myöhässä. Jatkoa ajatellen meille oli ehdottomasti paras se valssaus, joten päätin, että Mimmi putkeen ja lähden samantien tekemään valssia. Hyvin meni eikä tullut edes kiire. Keppien eteen olisin myös halunnut tehdä valssin, mutta tulin siihen tulokseen, että en ehdi ja päädyin leikkaamaan renkaalla. Ihan kivasti meni näinkin. Tosi mukavaa kun me voidaan nykyään oikeesti ottaa myös leikkausvaihtoehto huomioon :-). Täällä on video näistä kahdesta nollasta peräkkäin.
Viimeisellä radalla tulokseksi tuli 10, mutta fiilis maalissa oli silti mainio! Uskalsin ottaa pujottelussa kunnolla sivuttaisetäisyyttä ja loppuradalla tein vähän riskillä sokkaria ja valssausta ja ne onnistui hyvin. 10 tuli siitä, että saatiin kielto kun käänsin Mimmiä vähän liian aikaisin ja lopussa tuli taas yksi vedätysrima alas. Mun pitää nyt oikeesti muistaa, että Mimmiä ei saa jättää yksin hyppäämään kääntämällä sille selän, heti ropisee rima alas. Tuota pitää nyt työstää, eikä kovin hankalaa pitäisi sen toteuttaminen olla. Täällä myös tuo 10-rata nähtävissä.
Nyt myös perjantain voittorata nähtävissä.
perjantai 22. toukokuuta 2009
Eilen Kokkolassa tänään Vaasassa
Pikaraportti Kokkolan ja Vaasan kisoista. Eilen siis Kokkolassa kaksi starttia Mikkilän Sarin tuomaroimana. Menomatkalla Oravaisten kohdalla meinasin kyllä jo kokonaan luovuttaa matkan teon kun salamat vaan vilahteli taivaalla ja vettä tuli kuin esterin sieltä. Oli pakko muiden tielläliikkujien esimerkkiä noudattaa ja ajaa tien sivuun kun ei enää nähnyt missä tie meni. Mun oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa kun olin luvannut Hannan sieltä ottaa kyytiin Vaasan suuntaan. Onneksi Kokkolassa ei niin paha keli sitten ollutkaan. Satoi hetken aikaa, mutta sitten loppui.
Tulokset Kokkolasta 10 ja hylly. 1o tuli riman tiputuksesta ja juoksukeinusta. Rima tipahti kun mä taas kerran (hemmetin tyhmä!) heitin Mimmin hypylle ja lähdin toiseen suuntaan unohtaen Mimmin kokonaan selän taakse ja tästä johtuen sillä tietty tuli kauhee kiire mun perään. Keinulle käskytin jostan syystä mun puomi/A-käskyn kiipee-kiipee-kiipee ja vähän ennen keinua vasta tajusin, että ei hitto, se taitaa mennä sinne vähän lujaa ja yritin huutaa, että eiku keinu. Ihan liian myöhään... Keinu ei laskenut ollenkaan kun Mimmi sieltä jo tuli pois. Toi Kokkolan keinu on aina ollut ihan kamalan raskas. Ja kyllä sieltä jälleen kerran tuli tosi paljon koirille virheitä kun ovat tietyn rytmin oppineet ja nyt se ei pitänytkään paikkaansa. Keinu testattiin erään kisaajan toimesta kilon painolla eikä keinu laskenut ollenkaan. Just joo! No ois se meidän keinu silti ollut lentokeinu, vaikka olisikin ollut sääntöjen mukainen, mutta ehkä Mimmi ei silloin olisi ihan niin kamalan korkeelta tipahtanut jaloilleen :-P
Toinen rata oli suht helppo, tai niin piti ainakin olla. Yhdessä pyöräytyskohdassa en sitten pyötäyttänyt ollenkaan ja Mimmi hyppäsi saman hypyn takaisin päin eli hylly. Vähän masensi meidän huono tulostaso. Toisaalta huono tulostaso tiesi hyvää vuonna 2007, joten tietäisköhän se nytkin. Pian se nähdään Torniossa ;-)
Tänään Vaasassa 3-luokille kaksi starttia iltakisoissa. Tuomarina oli Anders Virtanen. Radat oli mun mielestä ihan kivoja. Ensimmäisellä radalla onnistuttiin ihan kivasti ja voitettiin se. Muutamassa kohdassa mulla tuntui kuin olisin hukannut esteet, mutta kyllä ne oli just siellä missä pitikin kun käännyin, joten aika hyvin askelmerkit piti paikkansa. Toisella radalla otettiin puomin kontaktivirhe (!) ja keppien aloituksessa kieltovirhe. Jestas, että kontaktivirhe voi ottaa päähän. Mua ei satunnaiset riman tiputuksetkaan harmita yhtä kovaa kuin kontaktivirhe! En ole vielä jaksanut videolta analysoida, mutta luultavasti himmasin itse liian lähellä puomin loppua enkä mennyt ohi kuten tavallisesti. Noissa tilanteissa Mimmi tapaa hypätä kontaktilta pois muhun päin kuten nytkin teki. Katellaan sitten joskus videolta, mitä mä oikeasti siinä tein. Tietty eihän se saisi olla noin pienestä kiinni, mutta se nyt vaan tällä hetkellä on :-P
Tulokset Kokkolasta 10 ja hylly. 1o tuli riman tiputuksesta ja juoksukeinusta. Rima tipahti kun mä taas kerran (hemmetin tyhmä!) heitin Mimmin hypylle ja lähdin toiseen suuntaan unohtaen Mimmin kokonaan selän taakse ja tästä johtuen sillä tietty tuli kauhee kiire mun perään. Keinulle käskytin jostan syystä mun puomi/A-käskyn kiipee-kiipee-kiipee ja vähän ennen keinua vasta tajusin, että ei hitto, se taitaa mennä sinne vähän lujaa ja yritin huutaa, että eiku keinu. Ihan liian myöhään... Keinu ei laskenut ollenkaan kun Mimmi sieltä jo tuli pois. Toi Kokkolan keinu on aina ollut ihan kamalan raskas. Ja kyllä sieltä jälleen kerran tuli tosi paljon koirille virheitä kun ovat tietyn rytmin oppineet ja nyt se ei pitänytkään paikkaansa. Keinu testattiin erään kisaajan toimesta kilon painolla eikä keinu laskenut ollenkaan. Just joo! No ois se meidän keinu silti ollut lentokeinu, vaikka olisikin ollut sääntöjen mukainen, mutta ehkä Mimmi ei silloin olisi ihan niin kamalan korkeelta tipahtanut jaloilleen :-P
Toinen rata oli suht helppo, tai niin piti ainakin olla. Yhdessä pyöräytyskohdassa en sitten pyötäyttänyt ollenkaan ja Mimmi hyppäsi saman hypyn takaisin päin eli hylly. Vähän masensi meidän huono tulostaso. Toisaalta huono tulostaso tiesi hyvää vuonna 2007, joten tietäisköhän se nytkin. Pian se nähdään Torniossa ;-)
Tänään Vaasassa 3-luokille kaksi starttia iltakisoissa. Tuomarina oli Anders Virtanen. Radat oli mun mielestä ihan kivoja. Ensimmäisellä radalla onnistuttiin ihan kivasti ja voitettiin se. Muutamassa kohdassa mulla tuntui kuin olisin hukannut esteet, mutta kyllä ne oli just siellä missä pitikin kun käännyin, joten aika hyvin askelmerkit piti paikkansa. Toisella radalla otettiin puomin kontaktivirhe (!) ja keppien aloituksessa kieltovirhe. Jestas, että kontaktivirhe voi ottaa päähän. Mua ei satunnaiset riman tiputuksetkaan harmita yhtä kovaa kuin kontaktivirhe! En ole vielä jaksanut videolta analysoida, mutta luultavasti himmasin itse liian lähellä puomin loppua enkä mennyt ohi kuten tavallisesti. Noissa tilanteissa Mimmi tapaa hypätä kontaktilta pois muhun päin kuten nytkin teki. Katellaan sitten joskus videolta, mitä mä oikeasti siinä tein. Tietty eihän se saisi olla noin pienestä kiinni, mutta se nyt vaan tällä hetkellä on :-P
torstai 21. toukokuuta 2009
Pakkovalssihinkkausta pihassa
Tein eilen pienen "radan" tuohon meidän pihan nurtsipläntille ja harjoittelin pakkovalssin ajoitusta. Laitoin siihen myös keppien avokulman, jonka takana oli putki tyrkyllä ihan metrin päässä keppien aloitusvälistä. Aika pieni toi meidän nurtsi on treenejä ajatellen, mutta kiva, että edes jotain pientä pääsee ottamaan.
Gimman kanssa väännettiin ensin. Laitoin palkan valmiiksi 3-hypyn taakse vähän keppien suuntaan. Ensimmäisellä kerralla Gimma meni suoraan kakkoselta lelulle. Otettiin uudelleen ja nyt otin kunnolla käden iskulla 3-hypyn taakse ja onnistuihan se. Otin aika monta toistoa, että saisin tuon menemään jotenkin automaattisesti. Kun tuo oli saatu toimimaan useamman kerran niin lisäsin rataan vielä kepit. Tämä oli Gimmalle vähän liian hankala vielä. Meni oikeaan väliin kepeille, mutta sujahti täysillä putkeen. Sanoin sille höpö höpö, ei se noin mene ja otettiin uudelleen. Ei mennyt putkeen, mutta ei myöskään hakenut keppejä oikein. Laitoin kaaren ja saatiin onnistumaan. Pari toistoa koko radanpätkällä ja hienosti meni!
Lopuksi muutama kontaktiharjoitus. Laitoin kontaktin oikealle puolelle yhden kepin pystyyn, että ei käänny muhun päin ja tämä auttoi mukavasti. Gimma on kyllä tosi hyvin tajunnut mitä sen tuossa pitää tehdä. Lisäsin vähän häiriötä harjoitukseen. Aiemmin olen vain kävellyt edes takas kun Gimma on ollut kontaktilla niin nyt tein vähän nykäisyjä juoksuun lähtemällä ja hyvin tyttö pysyi paikallaan. Tein kontaktia myös kuumentamalla, jolloin vauhtia tuli rutkasti lisää, mutta malttoi silti pysähtyä alas nokkimaan :-)
Mimmin kanssa aloitin ihan samalla lailla, palkka valmiina 3-hypyn takana. Taas ensimmäisellä kerralla meni pipariksi, Mimmi hyppäs kolmosen väärään suuntaan. Kunnon iskulla tuli kuitenkin oikealle puolelle ja mä oikein keskityin nyt siihen, että käännän sen ajoissa hypylle ja mielestäni onnistuinkin siinä tosi hyvin. Myös Mimmin kanssa useampi toisto ja välillä tuntui, että se yhteinen rytmi sieltä jopa voisi löytyä. Lisäsin Mimmilläkin rataan kepit ja tyttö meni heti ne oikein! Täähän oli yhtenä vuotena karsinnoissa mun kauhun paikka kun oli keppien avokulma ja putki huusi siellä takana. Pelkäsin sitä kohtaa niin kovasti, ettei koskaan päästy edes sinne asti... Nyt näyttää siis tuokin olevan kunnossa. Mimmi ei edes katsonut putkeen. Siistiä!!
Mimmin kanssa myös kontaktiharkkaa. Laitoin namikupin parin metrin päähän kontaktista ja ekalla toistolla menin itse Mimmin mukana ja vapautin heti kun tassu osui maahan. Nyt näytti siltä, että jess-käskykin on alkanut toimia (harjoiteltu ruuan antamisen yhteydessä). Uusi toisto samalla lailla, mutta itse peruutin ihan vähän taaksepäin ja kun Mimmi katsoi eteen niin vapautin sen. Lopulta sain jopa lähetetyksi sen oikeaan paikkaan, vaikka itse jäin vähän taakse. Mun toivo heräsi uudelleen tämänkin suhteen! Tiedän, että nyt kesän aikana en varmaankaan saa tuota kuntoon kun on niin paljon kisoja, mutta ehkä sitten ensi talvena saadaan tuo paremmaksi. Toivo elää!
Gimman kanssa väännettiin ensin. Laitoin palkan valmiiksi 3-hypyn taakse vähän keppien suuntaan. Ensimmäisellä kerralla Gimma meni suoraan kakkoselta lelulle. Otettiin uudelleen ja nyt otin kunnolla käden iskulla 3-hypyn taakse ja onnistuihan se. Otin aika monta toistoa, että saisin tuon menemään jotenkin automaattisesti. Kun tuo oli saatu toimimaan useamman kerran niin lisäsin rataan vielä kepit. Tämä oli Gimmalle vähän liian hankala vielä. Meni oikeaan väliin kepeille, mutta sujahti täysillä putkeen. Sanoin sille höpö höpö, ei se noin mene ja otettiin uudelleen. Ei mennyt putkeen, mutta ei myöskään hakenut keppejä oikein. Laitoin kaaren ja saatiin onnistumaan. Pari toistoa koko radanpätkällä ja hienosti meni!
Lopuksi muutama kontaktiharjoitus. Laitoin kontaktin oikealle puolelle yhden kepin pystyyn, että ei käänny muhun päin ja tämä auttoi mukavasti. Gimma on kyllä tosi hyvin tajunnut mitä sen tuossa pitää tehdä. Lisäsin vähän häiriötä harjoitukseen. Aiemmin olen vain kävellyt edes takas kun Gimma on ollut kontaktilla niin nyt tein vähän nykäisyjä juoksuun lähtemällä ja hyvin tyttö pysyi paikallaan. Tein kontaktia myös kuumentamalla, jolloin vauhtia tuli rutkasti lisää, mutta malttoi silti pysähtyä alas nokkimaan :-)
Mimmin kanssa aloitin ihan samalla lailla, palkka valmiina 3-hypyn takana. Taas ensimmäisellä kerralla meni pipariksi, Mimmi hyppäs kolmosen väärään suuntaan. Kunnon iskulla tuli kuitenkin oikealle puolelle ja mä oikein keskityin nyt siihen, että käännän sen ajoissa hypylle ja mielestäni onnistuinkin siinä tosi hyvin. Myös Mimmin kanssa useampi toisto ja välillä tuntui, että se yhteinen rytmi sieltä jopa voisi löytyä. Lisäsin Mimmilläkin rataan kepit ja tyttö meni heti ne oikein! Täähän oli yhtenä vuotena karsinnoissa mun kauhun paikka kun oli keppien avokulma ja putki huusi siellä takana. Pelkäsin sitä kohtaa niin kovasti, ettei koskaan päästy edes sinne asti... Nyt näyttää siis tuokin olevan kunnossa. Mimmi ei edes katsonut putkeen. Siistiä!!
Mimmin kanssa myös kontaktiharkkaa. Laitoin namikupin parin metrin päähän kontaktista ja ekalla toistolla menin itse Mimmin mukana ja vapautin heti kun tassu osui maahan. Nyt näytti siltä, että jess-käskykin on alkanut toimia (harjoiteltu ruuan antamisen yhteydessä). Uusi toisto samalla lailla, mutta itse peruutin ihan vähän taaksepäin ja kun Mimmi katsoi eteen niin vapautin sen. Lopulta sain jopa lähetetyksi sen oikeaan paikkaan, vaikka itse jäin vähän taakse. Mun toivo heräsi uudelleen tämänkin suhteen! Tiedän, että nyt kesän aikana en varmaankaan saa tuota kuntoon kun on niin paljon kisoja, mutta ehkä sitten ensi talvena saadaan tuo paremmaksi. Toivo elää!
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
En vaan osaa sitä hemmetin pakkovalssia
Olin eilen treenaamassa yhdessä Jennin, Markon ja Susannan kanssa. Koirista mukana oli Loox, Konna, Space, Hertz, Karkki, Cola, Mimmi ja Gimma. Jenni oli tehnyt oikein mukavan koosteen Anders Virtasen radoista. En välttämättä enää muista mitä kaikkea tein, mutta koitetaan muistella.
Gimman kanssa ensin esteet 1-4. 3-hyppy oli vähän eri kulmassa kuin piirroksessa, enemmän puomin suuntaisesti eli oli ihan suora linja lähdöstä pujottelun ekaan väliin. Ensin otin niin, että vein kepeille koira mun oikealla puolella ja leikkasin takana pujottelun vasemmalle puolelle. Meni tosi hienosti, mutta lopetti pujottelun kesken. Uusinnalla meni oikein loppuun saakka. Koitin myös vientiä toiselta puolelta hyppyjä lähettämällä avokulmaan ja tämäkin onnistui hienosti. Myös törkkäystä koitin olemalla itse keppien takana. Tätä otin vain yhden hypyn takaa, ettei tule liian kova vauhti kun ei tätä ole aiemmin kokeiltu. Kun rytmitys löytyi niin kyllähän tuokin onnistui. Kaaria mulla ei ollut tänään apuna ollenkaan.
Toisena pätkänä otettiin aan kontaktilta 11-putkeen. Harjoittelin leikkaamista 9-hypyllä ja tässä Jenni vähän auttoi olemalla lelun kanssa valmiina palkkaamassa kun Gimma ei tajunnut mitä mä yritän enkä mä osannut tehdä sitä oikein, tosi hyvä yhdistelmä :-P. Lelupalkan avulla se alkoi kuitenkin sujua tosi hyvin. Laitettiin muutaman toiston jälkeen lelu valmiiksi 10-hypyn taakse ja johan alkoi sujua hyvin! Aan kontakti oli hyvä. Näytti oikeesti niin hyvältä, että mulla heräsi taas toivo siitä, että me joskus opitaan vielä koko estekin.
Lopuksi menin esteet 11-18. Sain hyvän käännöksen putkelta kun vaan muistin olla sanomatta putki MENE. 13 valssilla ja 14 pyritysvalssilla ja heitto putkeen, leikkaus 16:lla, takaakierto 17:lle ja siitä vetämällä 18. Meni aika mukavasti. Tässä kohden leikkaus onnistui paljon paremmin. Harjoittelin myös hypyn 14 vientiä pakkovalssilla (hyppy 13 siis eri asennossa kuin kuvassa). Voi jestas, että se voi olla mulle vaikee keskellä rataa! Mä en edää edes muista sainko mä sitä ollenkaan onnistumaan. Taisin kuitenkin lopulta saada...
Colan kanssa koitin mennä koko radan kerralla läpi. Alussa empi kepeillä, mutta meni kuitenkin oikein. Muuten rata meni kohtuullisen hyvin, mutta melkein jokaisella kontaktilla lähti ennen lupaa. Selvästi alkaa tottua muhun kun alkaa kokeilla mitä saa tehdä ja mitä ei. Yritin sitten tehdä jopa vähän jotain häiritötä kontaktilla, että ei nyt ihan pikku sormen liikkeestä sieltä singahda liikkeelle. Aika kivasti onnistui. Pussikangas lähti Colan mukana matkaan ja sieltä pelastaminen vei hetken aikaa. Onneksi se ei tuosta välittänyt mitään vaan oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Keinulta kepeille en meinannut saada sitä millään. Lähti hyvin kiertämään ensimmäistä keppiä, mutta ei taipunut oikeaan väliin. En saanut millään onnistumaan, joten helpotin sitten aika paljon, että mene oikein. Puomin kontakti oli hyvä, siinä ei enää yrittänyt varastaa.
Colan kanssa harjoiteltiin myös pakkovalssia samassa kohdassa kuin Gimman kanssa ja ihan yhtä vaikeeta se oli senki kanssa. Mä vaan oon niin huono tuossa! Kyllä mä sain sen kuitenkin kohtuullisen nopeasti toimimaan, mutta ärsyttää kun ikinä ei voi heti ekalla kerralla onnistua. Leikkaamista harjoiteltiin myös ja hinkkauksen tuloksena tuli tosi hyvät leikkaukset. Lopuksi vielä esteet 8-18 neliössä aina leikkaamalla ja 14:llä pakkovalssi. Jestas, että meni hyvin! Leikkauksissa ei kaarrattanut ollenkaan ja putkelta sain tosi hyvin kääntymään.
Selvästi huomasi, että Susanna on hionut tekniikoita Colan kanssa. Selvästi kääntyi nyt paremmin kuin aiemmin ja takaakierrot hypyille oli valtavan hienot! Tulipa tosi hyvä fiilis Colan menosta :-)
Mimmin kanssa oli tarkoitus mennä rata läpi nollana, kuitenkin niin, että jos virhe tulee niin se korjataan ja jatketaan matkaa. Johan meni meikäläisen systeemit ihan sekaisin kun olin katsonut miten Jenni ja Marko meni. Kepeille Mimmi meni hienosti ja kesti leikkauksen takana. Keinulle mun oli tarkoitus vaan pyöräyttää koira, mutta jostain kumman syystä lähdin siihen tekemään valssia eikä onnistunut. Uudelleen alusta ja nyt päästiin 14:lle asti. Siinä mun oli tarkoitus tehdä pyöritysvalssi, mutta yritinkin tehdä pakkovalssin. Miten voi mennä noin omat kuviot sekaisin! En nyt muista sainko koko rataa edes läpi, taisin muutaman virheen kera sen kuitenkin tehdä.
Keppejä koitin useammalla eri tavalla. Ensin vetämällä ja leikkaamalla eli hypyt ja koira mun oikealla puolella ja leikkasin keppien vasemmalle puolelle. Sitten toisella puolella hyppyjä lähettämällä avokulmaan. Nämä molemmat onnistui ihan nappiin. Taitava Mimmi! Harjoittelin myös törkkäystä takaa ja siinä oli myös hieman ongelmia. Sain sen kuitenkin Jennin vinkkien avulla toimimaan.
Lopuksi pakkovalssin hinkkausta hypyllä 14 ikuisuuden. Ei jestas, mä en vaan osaa. Oli pakko sitten ottaa vähemmällä vauhdilla, joten laitoin Mimmin odottamaan hypyn 13 taakse ja menin itse aika lähelle pakkovalssipaikkaa kuitenkin niin, että jouduin vähän liikkumaan. Joka hemmetin kerta olin myöhässä kääntämässä hypylle! Sain mä varmaan sadannen toiston jälkeen sen kerran onnistumaan. En koittanut kuitenkaan uudelleen ;-).
Gimman kanssa ensin esteet 1-4. 3-hyppy oli vähän eri kulmassa kuin piirroksessa, enemmän puomin suuntaisesti eli oli ihan suora linja lähdöstä pujottelun ekaan väliin. Ensin otin niin, että vein kepeille koira mun oikealla puolella ja leikkasin takana pujottelun vasemmalle puolelle. Meni tosi hienosti, mutta lopetti pujottelun kesken. Uusinnalla meni oikein loppuun saakka. Koitin myös vientiä toiselta puolelta hyppyjä lähettämällä avokulmaan ja tämäkin onnistui hienosti. Myös törkkäystä koitin olemalla itse keppien takana. Tätä otin vain yhden hypyn takaa, ettei tule liian kova vauhti kun ei tätä ole aiemmin kokeiltu. Kun rytmitys löytyi niin kyllähän tuokin onnistui. Kaaria mulla ei ollut tänään apuna ollenkaan.
Toisena pätkänä otettiin aan kontaktilta 11-putkeen. Harjoittelin leikkaamista 9-hypyllä ja tässä Jenni vähän auttoi olemalla lelun kanssa valmiina palkkaamassa kun Gimma ei tajunnut mitä mä yritän enkä mä osannut tehdä sitä oikein, tosi hyvä yhdistelmä :-P. Lelupalkan avulla se alkoi kuitenkin sujua tosi hyvin. Laitettiin muutaman toiston jälkeen lelu valmiiksi 10-hypyn taakse ja johan alkoi sujua hyvin! Aan kontakti oli hyvä. Näytti oikeesti niin hyvältä, että mulla heräsi taas toivo siitä, että me joskus opitaan vielä koko estekin.
Lopuksi menin esteet 11-18. Sain hyvän käännöksen putkelta kun vaan muistin olla sanomatta putki MENE. 13 valssilla ja 14 pyritysvalssilla ja heitto putkeen, leikkaus 16:lla, takaakierto 17:lle ja siitä vetämällä 18. Meni aika mukavasti. Tässä kohden leikkaus onnistui paljon paremmin. Harjoittelin myös hypyn 14 vientiä pakkovalssilla (hyppy 13 siis eri asennossa kuin kuvassa). Voi jestas, että se voi olla mulle vaikee keskellä rataa! Mä en edää edes muista sainko mä sitä ollenkaan onnistumaan. Taisin kuitenkin lopulta saada...
Colan kanssa koitin mennä koko radan kerralla läpi. Alussa empi kepeillä, mutta meni kuitenkin oikein. Muuten rata meni kohtuullisen hyvin, mutta melkein jokaisella kontaktilla lähti ennen lupaa. Selvästi alkaa tottua muhun kun alkaa kokeilla mitä saa tehdä ja mitä ei. Yritin sitten tehdä jopa vähän jotain häiritötä kontaktilla, että ei nyt ihan pikku sormen liikkeestä sieltä singahda liikkeelle. Aika kivasti onnistui. Pussikangas lähti Colan mukana matkaan ja sieltä pelastaminen vei hetken aikaa. Onneksi se ei tuosta välittänyt mitään vaan oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Keinulta kepeille en meinannut saada sitä millään. Lähti hyvin kiertämään ensimmäistä keppiä, mutta ei taipunut oikeaan väliin. En saanut millään onnistumaan, joten helpotin sitten aika paljon, että mene oikein. Puomin kontakti oli hyvä, siinä ei enää yrittänyt varastaa.
Colan kanssa harjoiteltiin myös pakkovalssia samassa kohdassa kuin Gimman kanssa ja ihan yhtä vaikeeta se oli senki kanssa. Mä vaan oon niin huono tuossa! Kyllä mä sain sen kuitenkin kohtuullisen nopeasti toimimaan, mutta ärsyttää kun ikinä ei voi heti ekalla kerralla onnistua. Leikkaamista harjoiteltiin myös ja hinkkauksen tuloksena tuli tosi hyvät leikkaukset. Lopuksi vielä esteet 8-18 neliössä aina leikkaamalla ja 14:llä pakkovalssi. Jestas, että meni hyvin! Leikkauksissa ei kaarrattanut ollenkaan ja putkelta sain tosi hyvin kääntymään.
Selvästi huomasi, että Susanna on hionut tekniikoita Colan kanssa. Selvästi kääntyi nyt paremmin kuin aiemmin ja takaakierrot hypyille oli valtavan hienot! Tulipa tosi hyvä fiilis Colan menosta :-)
Mimmin kanssa oli tarkoitus mennä rata läpi nollana, kuitenkin niin, että jos virhe tulee niin se korjataan ja jatketaan matkaa. Johan meni meikäläisen systeemit ihan sekaisin kun olin katsonut miten Jenni ja Marko meni. Kepeille Mimmi meni hienosti ja kesti leikkauksen takana. Keinulle mun oli tarkoitus vaan pyöräyttää koira, mutta jostain kumman syystä lähdin siihen tekemään valssia eikä onnistunut. Uudelleen alusta ja nyt päästiin 14:lle asti. Siinä mun oli tarkoitus tehdä pyöritysvalssi, mutta yritinkin tehdä pakkovalssin. Miten voi mennä noin omat kuviot sekaisin! En nyt muista sainko koko rataa edes läpi, taisin muutaman virheen kera sen kuitenkin tehdä.
Keppejä koitin useammalla eri tavalla. Ensin vetämällä ja leikkaamalla eli hypyt ja koira mun oikealla puolella ja leikkasin keppien vasemmalle puolelle. Sitten toisella puolella hyppyjä lähettämällä avokulmaan. Nämä molemmat onnistui ihan nappiin. Taitava Mimmi! Harjoittelin myös törkkäystä takaa ja siinä oli myös hieman ongelmia. Sain sen kuitenkin Jennin vinkkien avulla toimimaan.
Lopuksi pakkovalssin hinkkausta hypyllä 14 ikuisuuden. Ei jestas, mä en vaan osaa. Oli pakko sitten ottaa vähemmällä vauhdilla, joten laitoin Mimmin odottamaan hypyn 13 taakse ja menin itse aika lähelle pakkovalssipaikkaa kuitenkin niin, että jouduin vähän liikkumaan. Joka hemmetin kerta olin myöhässä kääntämässä hypylle! Sain mä varmaan sadannen toiston jälkeen sen kerran onnistumaan. En koittanut kuitenkaan uudelleen ;-).
maanantai 18. toukokuuta 2009
Gimman kanssa kisoja katsomassa
Minä tyhmä unohdin ilmoittautua sunnuntain Vöyrin kisoihin! Ilma oli mitä hienoin niin päätin lähteä Gimman kanssa katselemaan kisoja. Gimma on ihan pönttö kisapaikalla kun haluaisi mennä kaikkien ihmisten ja koirien luo eikä millään tajua, että niin ei voi tehdä. Lisäksi se vinkuu koko ajan :-P. Tässä ei mitkään kiellot yms. auta kun ei oikeesti taida tajuta, että vinkuu... Mulla on aiemmin se ollut niin pieniä hetkiä radan reunalla, että ei ole ehtinyt ollenkaan rauhoittua, joten nyt otettiin pitkän kaavan mukaan.
Alku oli ihan kamala! Kiskomista joka suuntaan eikä minkäänlaista kontrollia mulla... Eikä asiaa helpottanut se, että melkein heti bongattiin Loox, jota oli ihan pakko päästä moikkaamaan :-P. Annoin pikaisesti moikata ja sitten menimme istumaan penkille ehkä noin 15 metrin päähän kisaradasta. Aluksi oli aika kauheeta häsläämistä joka suuntaan ja piippaamista. Aika äkkiä kuitenkin rauhoittui sen verran, että meni makoilemaan mun jalkoihin. Yritti mennä kaikkia ohikulkijoita moikkaamaan, mutta kun en päästänyt niin rauhoittui uudelleen. Piippausta edelleen, mutta ei enää yhtä jatkuvaa.
Piipitys loppui jossain kohden lähes kokonaan. Myöskään ohikulkijat ei enää kiinostaneet samalla lailla kuin aluksi vaan tyytyi niitä katselemaan makuultaan. Pieni takapakki tuli kun kävin kuvaamassa yhden radan Gimman kanssa ja menimme sen takia ihan radan viereen. Tässäkin Gimma oli siinä mielessä rauhassa, että ei tempoillut remmissä vaan makasi hienosti. Piipitys kuitenkin yltyi ja yltyi, mutta ei onneksi mennyt kiljumisen puolelle. Mentiin takaisin penkille, jossa aiemminkin oltiin ja heti rauhoittui siihen ja hiljenikin aika pian.
Näitä treenejä pitäisi tehdä enemmän, mutta kun ei näissä meidän seudun pikku kisoissa ole oikein aikaa hengailla Gimman kanssa. Pitää nyt kesän isoissa kisoissa ottaa tuo asiaksi niin ehkä siitä ihan hyvin käyttäytyvä koira vielä tulee. Tai sitten ei :-D
Alku oli ihan kamala! Kiskomista joka suuntaan eikä minkäänlaista kontrollia mulla... Eikä asiaa helpottanut se, että melkein heti bongattiin Loox, jota oli ihan pakko päästä moikkaamaan :-P. Annoin pikaisesti moikata ja sitten menimme istumaan penkille ehkä noin 15 metrin päähän kisaradasta. Aluksi oli aika kauheeta häsläämistä joka suuntaan ja piippaamista. Aika äkkiä kuitenkin rauhoittui sen verran, että meni makoilemaan mun jalkoihin. Yritti mennä kaikkia ohikulkijoita moikkaamaan, mutta kun en päästänyt niin rauhoittui uudelleen. Piippausta edelleen, mutta ei enää yhtä jatkuvaa.
Piipitys loppui jossain kohden lähes kokonaan. Myöskään ohikulkijat ei enää kiinostaneet samalla lailla kuin aluksi vaan tyytyi niitä katselemaan makuultaan. Pieni takapakki tuli kun kävin kuvaamassa yhden radan Gimman kanssa ja menimme sen takia ihan radan viereen. Tässäkin Gimma oli siinä mielessä rauhassa, että ei tempoillut remmissä vaan makasi hienosti. Piipitys kuitenkin yltyi ja yltyi, mutta ei onneksi mennyt kiljumisen puolelle. Mentiin takaisin penkille, jossa aiemminkin oltiin ja heti rauhoittui siihen ja hiljenikin aika pian.
Näitä treenejä pitäisi tehdä enemmän, mutta kun ei näissä meidän seudun pikku kisoissa ole oikein aikaa hengailla Gimman kanssa. Pitää nyt kesän isoissa kisoissa ottaa tuo asiaksi niin ehkä siitä ihan hyvin käyttäytyvä koira vielä tulee. Tai sitten ei :-D
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Mullahan on putki!
En enää ollenkaan muistanut, että olin viime syksynä ostanut putken. Silloin sitä en päässyt testaamaan kun lumi tuli maahan häiritsemään, joten laitoin sen pakettiin ja autotalliin odottaamaan kevättä. Nyt yhtäkkiä eilen se tuli mieleen ja virittelin sen pihalle. Putki on aika heppoinen ja laitetaan maahan kiinni joillain tapeilla. Täältä löytyy kuva putkesta. Olisin halunnut laittaa sen jotenkin toisella lailla kiinni, mutta en tähän hätään keksinyt muutakaan niin koitin noilla putken omilla jutuilla. Laitoin putken U-muotoon ja varovaisesti lähetin Gimman sinne. Heh, sehän ei putkeen hiljaa osaa mennä, joten meni heti täysillä :-D. Hyvin se kuitenkin pysyi paikallaan, joten ehkä se sittenkin on ihan ok putki.
Tein tuohon mun pikku nurtsin pläntille kolmen esteen pätkän huhtikuun Treeniringin radasta. Ihanaa kun sai semmoisen pätkän tuohon mahdutetuksi, jossa oli paljon eri ohjausvaihtoehtoja ja se putki :-D.
Treenin tulokset:
Mimmi
- huonoa: pakkovalssi, saksalainen, välistävedon jatkotilanne, jaakotus (tätä en mielestäni edes Mimmin kanssa tarvitse, mutta haluan senkin oppia).
- keskinkertainen: viskileikkaus. Olin varautunut, että tää ei onnistu ollenkaan, mutta niin vaan onnistui heti ekalla yrittämällä hieman kyllä empien. Kokeilin vielä uudelleen varmistaakseni, ettei ollut vahinko eikä ollut :-)
- hyvää: takaakierto ja päällejuoksu. Takaakiertoon Mimmi lähtee oikeastaan ihan mistä vaan!
Gimma
-huonoa: takaakierto, puolivalssilla välistäveto, saksalainen
-hyvää: pakkovalssi paikallaan tehtynä (keskellä rataa vähän huonompi), pakkovalssi-jaakotus, päällejuoksu, viskileikkaus (yllätys! oli vielä syksyllä vaikea ku mikä)
Mun suurin ongelma näyttää olevan ohjaajan käden vaihto. Eli just pakkovalssissa kun ensin ohjataan toisella kädellä hypyn taakse ja sitten pitää vaihtaa ohjaava käsi kun käännytään menosuuntaa niin ajoitus menee ihan pieleen. Kutsulla pakkovalssi toimii, mutta kun keskellä rataa se pitää tehdä niin heti tulee ajoitusongelma, varsinkin Mimmin kanssa. Mä en enää osaa arvioida sen vauhtia ollenkaan, se vaan pamahtaa mun käsille :-P. Sama ongelma tulee puolivalssilla välistävedossa, käden vaihto ei vaan onnistu oikea-aikaisesti. Näitä onkin nyt hyvä tuossa pihalla treenata :-)
Pimu pääsi pari kertaa kirmaamaan putken ja kyllä oli kivaa :-)
Tein tuohon mun pikku nurtsin pläntille kolmen esteen pätkän huhtikuun Treeniringin radasta. Ihanaa kun sai semmoisen pätkän tuohon mahdutetuksi, jossa oli paljon eri ohjausvaihtoehtoja ja se putki :-D.
Treenin tulokset:
Mimmi
- huonoa: pakkovalssi, saksalainen, välistävedon jatkotilanne, jaakotus (tätä en mielestäni edes Mimmin kanssa tarvitse, mutta haluan senkin oppia).
- keskinkertainen: viskileikkaus. Olin varautunut, että tää ei onnistu ollenkaan, mutta niin vaan onnistui heti ekalla yrittämällä hieman kyllä empien. Kokeilin vielä uudelleen varmistaakseni, ettei ollut vahinko eikä ollut :-)
- hyvää: takaakierto ja päällejuoksu. Takaakiertoon Mimmi lähtee oikeastaan ihan mistä vaan!
Gimma
-huonoa: takaakierto, puolivalssilla välistäveto, saksalainen
-hyvää: pakkovalssi paikallaan tehtynä (keskellä rataa vähän huonompi), pakkovalssi-jaakotus, päällejuoksu, viskileikkaus (yllätys! oli vielä syksyllä vaikea ku mikä)
Mun suurin ongelma näyttää olevan ohjaajan käden vaihto. Eli just pakkovalssissa kun ensin ohjataan toisella kädellä hypyn taakse ja sitten pitää vaihtaa ohjaava käsi kun käännytään menosuuntaa niin ajoitus menee ihan pieleen. Kutsulla pakkovalssi toimii, mutta kun keskellä rataa se pitää tehdä niin heti tulee ajoitusongelma, varsinkin Mimmin kanssa. Mä en enää osaa arvioida sen vauhtia ollenkaan, se vaan pamahtaa mun käsille :-P. Sama ongelma tulee puolivalssilla välistävedossa, käden vaihto ei vaan onnistu oikea-aikaisesti. Näitä onkin nyt hyvä tuossa pihalla treenata :-)
Pimu pääsi pari kertaa kirmaamaan putken ja kyllä oli kivaa :-)
perjantai 15. toukokuuta 2009
Mimmin silmätarkistustulos: PRA-epäilyttävä!!
Voi hemmetti mikä päivä eilen oli! Mulla oli (ja on edelleen) nuhan takia tosi huono olo. Onneksi sain sairaslomaa töistä torstain ja perjantain niin pääsin kotiin lepäämään. Eilen kuitenkin oli pakko mennä käymään Mimmin kanssa silmätarkistuksessa kun kerran ajan olin saanut. Olin sen varannut jo varmaan pari kuukautta sitten. Ei nyt ehkä ihan noin kauaa, mutta kauan aikaa sitten kuitenkin. Täältä noita aikoja on vaikea saada kun täyttyvät heti kun klinikalle tulee vieraileva silmälääkäri kun omista lääkäreistä ei vielä löydy pätevöitynyttä. Tällä kerralla lääkäriksi oli pyydetty Päivi Kallioniemi.
Minä en noista silmätarkistuksista ymmärrä yhtään mitään, mutta kannan oman korteni kekoon, että saataisiin jotain tietoa jälkeläisten silmätilanteesta ja mahdollisista sairauksista. Eli tässä jutussa saattaa teksti olla hyvinkin väärää kun mulla ei ole termit hallussa.
Ensin katsoi tämä Päivi Mimmin silmät jonku suurennuslasin läpi. Lääkärillä itsellään oli joku hökötys päässä. Se katsoi yhtä silmää ihan hirvittävän kauan kerrallaan ja sitten vaihtoi toiseen silmään. Vaihtoi takas ensimmäiseen ja taas toiseen. Lääkäri kysyi multa "Onko tällä paljon jälkeläisiä?". Vastasin "Ei ole yhtään. Mitä siellä on vikana kun noin kysyit?". Ei sanonut tuossa tilanteessa vielä sen kummempaa, kertoi vaan, että jotain siellä näkyy. Katsoi silmät vielä jollain toisellakin laitteella.
Tämän jälkeen saman homman teki klinikan oma lääkäri, Erica Malm. Hän ymmärtääkseni opiskelee silmälääkäriksi, joten ihan ok, että hänkin katsoi silmät. Mimmi oli niin hienosti koko tuon session ajan. Musta ainakin tuntui, että ne molemmat tsiikas ihan järkyttävän kauan aikaa Mimmin silmiä ja toinen vaan kiltisti seisoo pöydällä eikä yhtään pistä hanttiin. Mimmi saikin lääkäreiltä kiitosta, oli kuulema mukava tutkia silmiä kun koira on paikallaan. No varmasti näin onkin :-)
Kun Erica oli myös silmät katsonut niin lääkärit puhui keskenään jotain mistä mä en ymmärtänyt mitään. Jotain renkaita oli jossain näkynyt ja sitten puhuivat verisuonista ja jotain muuta vielä. Sitten varsinainen silmälääkäri kertoi, että jotain muutoksia silmän ulkoreunoilla on. Hän epäilee, että se on PRA, mutta ei ole varma. Papereihin hän ei ehkä kuitenkaan uskalla epäilystään laittaa koska se taas aiheuttaa hänelle puhelinsoittoja sun muita. Mä olin ihan pihalla tuossa vaiheessa! Ei kai nyt lääkäri noin voi puhua? Siis ihan oikeesti! Sanoin sitten, että tämä on tärkeää tietoa niin minulle kuin kasvattajallekin ja mitä nyt sitten kerron kasvattajalle. Lääkäri hetken mietti ja laittoi paperiin ruksin PRA-epäilyttävä ja iski leiman perään ja kertoi myös minulle diagnoosin. Uusintapeilaus n. 12:n kuukauden päästä ja jos ei ole muutoksia niin epäily oli turha.
Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu (anteeksi), Mimmistä tulee sokea!!
Kasvattaja-Annen kanssa kun olin jutellut muutaman kerran niin tilanne vähän selkiytyi. Puhuttiin, että ei todellakaan kannata odottaa tuota 12 kuukautta ennen uutta lausuntoa, vaan se kannattaa tehdä jo aiemmin. Sain Annelta muutaman lääkärin nimen ja tänään sitten soitin Pakilan Eläinlääkäriasema Tikki:in ja varasin ajan Jerker Mårtensonilta. Sain ajan Stadi Games viikonlopun yhteyteen perjantaille (29.5.) niin ei tarvitse erikseen lähteä ajelemaan. Pomokin ystävällisesti lupasi mulle vapaapäivän.
Onneksi ei tarvitse kuin kaksi viikkoa odottaa toista arviota tilanteesta. Jos tämä toinen lääkäri on samaa mieltä kuin ensimmäinen niin tiedänpähän mikä meitä odottaa jossain vaiheessa. Jos taas toinen lääkäri on sitä mieltä, että silmät on terveet niin hän pelastaa kyllä mut tästä piinasta enkä ikinä enää vie koiriani tuolle ekalle lääkärille!!
Minä en noista silmätarkistuksista ymmärrä yhtään mitään, mutta kannan oman korteni kekoon, että saataisiin jotain tietoa jälkeläisten silmätilanteesta ja mahdollisista sairauksista. Eli tässä jutussa saattaa teksti olla hyvinkin väärää kun mulla ei ole termit hallussa.
Ensin katsoi tämä Päivi Mimmin silmät jonku suurennuslasin läpi. Lääkärillä itsellään oli joku hökötys päässä. Se katsoi yhtä silmää ihan hirvittävän kauan kerrallaan ja sitten vaihtoi toiseen silmään. Vaihtoi takas ensimmäiseen ja taas toiseen. Lääkäri kysyi multa "Onko tällä paljon jälkeläisiä?". Vastasin "Ei ole yhtään. Mitä siellä on vikana kun noin kysyit?". Ei sanonut tuossa tilanteessa vielä sen kummempaa, kertoi vaan, että jotain siellä näkyy. Katsoi silmät vielä jollain toisellakin laitteella.
Tämän jälkeen saman homman teki klinikan oma lääkäri, Erica Malm. Hän ymmärtääkseni opiskelee silmälääkäriksi, joten ihan ok, että hänkin katsoi silmät. Mimmi oli niin hienosti koko tuon session ajan. Musta ainakin tuntui, että ne molemmat tsiikas ihan järkyttävän kauan aikaa Mimmin silmiä ja toinen vaan kiltisti seisoo pöydällä eikä yhtään pistä hanttiin. Mimmi saikin lääkäreiltä kiitosta, oli kuulema mukava tutkia silmiä kun koira on paikallaan. No varmasti näin onkin :-)
Kun Erica oli myös silmät katsonut niin lääkärit puhui keskenään jotain mistä mä en ymmärtänyt mitään. Jotain renkaita oli jossain näkynyt ja sitten puhuivat verisuonista ja jotain muuta vielä. Sitten varsinainen silmälääkäri kertoi, että jotain muutoksia silmän ulkoreunoilla on. Hän epäilee, että se on PRA, mutta ei ole varma. Papereihin hän ei ehkä kuitenkaan uskalla epäilystään laittaa koska se taas aiheuttaa hänelle puhelinsoittoja sun muita. Mä olin ihan pihalla tuossa vaiheessa! Ei kai nyt lääkäri noin voi puhua? Siis ihan oikeesti! Sanoin sitten, että tämä on tärkeää tietoa niin minulle kuin kasvattajallekin ja mitä nyt sitten kerron kasvattajalle. Lääkäri hetken mietti ja laittoi paperiin ruksin PRA-epäilyttävä ja iski leiman perään ja kertoi myös minulle diagnoosin. Uusintapeilaus n. 12:n kuukauden päästä ja jos ei ole muutoksia niin epäily oli turha.
Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu (anteeksi), Mimmistä tulee sokea!!
Kasvattaja-Annen kanssa kun olin jutellut muutaman kerran niin tilanne vähän selkiytyi. Puhuttiin, että ei todellakaan kannata odottaa tuota 12 kuukautta ennen uutta lausuntoa, vaan se kannattaa tehdä jo aiemmin. Sain Annelta muutaman lääkärin nimen ja tänään sitten soitin Pakilan Eläinlääkäriasema Tikki:in ja varasin ajan Jerker Mårtensonilta. Sain ajan Stadi Games viikonlopun yhteyteen perjantaille (29.5.) niin ei tarvitse erikseen lähteä ajelemaan. Pomokin ystävällisesti lupasi mulle vapaapäivän.
Onneksi ei tarvitse kuin kaksi viikkoa odottaa toista arviota tilanteesta. Jos tämä toinen lääkäri on samaa mieltä kuin ensimmäinen niin tiedänpähän mikä meitä odottaa jossain vaiheessa. Jos taas toinen lääkäri on sitä mieltä, että silmät on terveet niin hän pelastaa kyllä mut tästä piinasta enkä ikinä enää vie koiriani tuolle ekalle lääkärille!!
tiistai 12. toukokuuta 2009
Pietarsaaren kisaraportti ja pihatreeniä
Sunnuntain Pietarsaaren kisat meni suoraan sanottuna ihan pieleen. Ensimmäiselle radalle en saanut asennetta ollenkaan ja tämän seurauksena en yhtä helppoa välistävetoa ohjannut lainkaan ja Mimmi hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. Koitettiin jatkaa rataa loppuun, mutta kun karkasi puomin kontaktilta niin palautin sen siihen ja juostiin maaliin. Ihan luuserifiilis tuon radan jälkeen...
Toiselle radalle sain aika hyvän asenteen aikaiseksi. Kyseessä oli hyppyrata, jossa oli mukavasti haasteellisia kohtia, jotka oli hyvinkin sujuvasti toteutettavissa, jos vaan osasi itse liikkua oikea-aikaisesti paikasta toiseen. Yhdessä kohdassa nukahdin hetkeksi ja se kostautui riman tiputuksena. Muuten rata oli kohtuullisen hyvä. Mulla kyllä tuli kamala kiire parissa kohdassa. En kuitenkaan antanut periksi niin saatiin kuin saatiinkiin esteet oikeassa järjestyksessä läpi.
Viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Siinä alku oli aika paha. Piti ehtiä ohjaamaan edestä keppejä edeltävä hyppy ja tätä varten piti saada koira irtoamaan sivusuunnassa aika reippaasti 3-hypylle. Sain Mimmin irtoamaan, mutta tiputti riman kun lähdin vedättämään. Videolta katsottuna rima taisi kuitenkin tapahtaa kun minä tyypilliseen tapaan tipautin ohjaavan käden pois, vain huitaisin Mimmin hypylle. No, joka tapauksessa olin hieman myöhässä jälleen ja sain vain vaivoin väännetyksi oikein pujottelua edeltävälle hypylle. Tästä seurasi se, että ajauduin ihan väärään paikkaan kepeille lähetyksessä ja peitin kepit nätisti Mimmiltä. Niinpä se meni kepeille sieltä mistä mahtui eli väärältä puolelta. Että mä oon hyvä :-P
Aika surkea fiilis ratojen jälkeen, mutta näitä kai aina välillä pitää tulla, että onnistuneet radat tuntuvat taas hyviltä.
Harri sai eilen hitsatuksi mun pujottelukepit jälleen kasaan ja tänään otinkin pikku harkat pihassa. Ensin Gimman kanssa hetsaamalla avokulmaan n. 90 asteen kulmasta. Meni pari kertaa 2-väliin, joten laitoin kaaren, että saadaan onnistumisia. Lelu oli nyt pitkästä aikaa valmiina keppien päässä kun yritin myös totuttaa siihen, että voi pujotella ilman mun tukea. Lopussa oli myös yksi kaari, ettei vaan lähde liian aikaisin lelulle. Eli lähetin kepeille enkä juurikaan liikkunut, pidin ohjaavan käden päällä ja käskytin mene-mene-mene. Ja menihän se ihan sairaan hienosti! Gimma on kyllä niin makee kun sitä hetsaa pitämällä niskavilloista kiinni niin se kiskoo kepeille kauheella raivolla. Hyvä, ettei jää karvatupot mun käsiin :-D. Otin avokulmaa myös hypyn kautta jälleen jäämällä itse lähes paikoilleen. Tämäkin meni hienosti.
Koitin ensimmäistä kertaa pujottelua myös niin, että jätin Gimman odottamaan noin kuuden metrin päähän kepeistä loivaan avokulmaan ja itse menin keppien loppuun. Sieltä sitten annoin kepit käskyn ja Gimma meni ihan oikein kepeille. Ajattelin, että se olisi tuota edes vähän ihmetellyt, mutta eipä vaan näin tehnyt. Hyvin malttoi pujotella loppuun vaikka mä olin siellä jo valmiina. Hieno tyttö :-)
Mimmiä yritin kans hetsata karvoisa kiinni pitämällä, mutta ei siitä tuu mitään. Sillä vaan kierrokset laskee. Tein sitten niin, että villasin lelulla ihan sikana ja heitin lelun keppien loppuun ja lähetin Mimmin kepeille. Se kyllä hakee tosi nätisti avokulman. Mä haluaisin kuitenkin, että ampuis myös sinne kuten Gimma, mutta ehkä mä haluan liikoja... Pitänee vaan olla tyytyväinen siihen, että osaa keppikulmat tosi hyvin. Mimmin kanssa taisin tehdä ensimmäistä kertaa myös tuon, että en juokse sen mukana kepeillä vaan se joutui itsekseen menemään loppuun. Ensimmäisellä kerralla ei malttanut loppuun saakka, mutta seuraavilla toistoilla jo onnistui.
Löysin myös mun pienen puomin pätkän ja laitoin sen minikorkeudella olevalta pöydältä laskemaan maahan. Olen tuota nyt muutamana päivänä ottanut ja Gimmalle näyttää selkiytyneen se, että tassut pitää laittaa maahan. Ongelma on siinä, että jos jään taakse ja sen pitää yksin mennä alas niin kääntyy sivuun. Virittelin sitten hyppysiivekkeet molemmin puolin, ettei se pääse kääntymään sivuun ja näytti heti toimivan. Ne pitää siitä sitten pikku hiljaa häivyttää pois. Jess-vapautus on mennyt myös hyvin jakeluun. Nyt oikein keksityin, etten tee mitään elettä kun sanon jess ja hyvin lähti sillä lelulle.
Mimmillä näyttää paikka olevan ihan totaalisesti hukassa. Ei mene alas saakka, jos jään vähänkään taakse. Onnistuu ainoastaan silloin kun olen edellä. Mä en oikeasti haluaisi laittaa sille nameja maahan kun kerran olen niistä päässyt eroon, mutta en kyllä tiedä mitä ihmettä sitten tekisin. Pitäiskö mun vaan tyytyä siihen, että se vaan ei osaa enkä mä osaa sille sitä opettaa uudelleen. Myöskään jess-käsky ei toimi Mimmillä yksikseen. Sen kanssa olen sitten näemmä yhdistänyt sen liikeeseen. Tässäpä sitä on työmaata Mimmulin kanssa.
Niin, Pimu pääsi myös ottamaan pikku pujottelut ja oli ihan onnessaan :-)
Ihanaa kun pystyy taas omalla pihalla ottamaan pikku treeniä :-)
Toiselle radalle sain aika hyvän asenteen aikaiseksi. Kyseessä oli hyppyrata, jossa oli mukavasti haasteellisia kohtia, jotka oli hyvinkin sujuvasti toteutettavissa, jos vaan osasi itse liikkua oikea-aikaisesti paikasta toiseen. Yhdessä kohdassa nukahdin hetkeksi ja se kostautui riman tiputuksena. Muuten rata oli kohtuullisen hyvä. Mulla kyllä tuli kamala kiire parissa kohdassa. En kuitenkaan antanut periksi niin saatiin kuin saatiinkiin esteet oikeassa järjestyksessä läpi.
Viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Siinä alku oli aika paha. Piti ehtiä ohjaamaan edestä keppejä edeltävä hyppy ja tätä varten piti saada koira irtoamaan sivusuunnassa aika reippaasti 3-hypylle. Sain Mimmin irtoamaan, mutta tiputti riman kun lähdin vedättämään. Videolta katsottuna rima taisi kuitenkin tapahtaa kun minä tyypilliseen tapaan tipautin ohjaavan käden pois, vain huitaisin Mimmin hypylle. No, joka tapauksessa olin hieman myöhässä jälleen ja sain vain vaivoin väännetyksi oikein pujottelua edeltävälle hypylle. Tästä seurasi se, että ajauduin ihan väärään paikkaan kepeille lähetyksessä ja peitin kepit nätisti Mimmiltä. Niinpä se meni kepeille sieltä mistä mahtui eli väärältä puolelta. Että mä oon hyvä :-P
Aika surkea fiilis ratojen jälkeen, mutta näitä kai aina välillä pitää tulla, että onnistuneet radat tuntuvat taas hyviltä.
Harri sai eilen hitsatuksi mun pujottelukepit jälleen kasaan ja tänään otinkin pikku harkat pihassa. Ensin Gimman kanssa hetsaamalla avokulmaan n. 90 asteen kulmasta. Meni pari kertaa 2-väliin, joten laitoin kaaren, että saadaan onnistumisia. Lelu oli nyt pitkästä aikaa valmiina keppien päässä kun yritin myös totuttaa siihen, että voi pujotella ilman mun tukea. Lopussa oli myös yksi kaari, ettei vaan lähde liian aikaisin lelulle. Eli lähetin kepeille enkä juurikaan liikkunut, pidin ohjaavan käden päällä ja käskytin mene-mene-mene. Ja menihän se ihan sairaan hienosti! Gimma on kyllä niin makee kun sitä hetsaa pitämällä niskavilloista kiinni niin se kiskoo kepeille kauheella raivolla. Hyvä, ettei jää karvatupot mun käsiin :-D. Otin avokulmaa myös hypyn kautta jälleen jäämällä itse lähes paikoilleen. Tämäkin meni hienosti.
Koitin ensimmäistä kertaa pujottelua myös niin, että jätin Gimman odottamaan noin kuuden metrin päähän kepeistä loivaan avokulmaan ja itse menin keppien loppuun. Sieltä sitten annoin kepit käskyn ja Gimma meni ihan oikein kepeille. Ajattelin, että se olisi tuota edes vähän ihmetellyt, mutta eipä vaan näin tehnyt. Hyvin malttoi pujotella loppuun vaikka mä olin siellä jo valmiina. Hieno tyttö :-)
Mimmiä yritin kans hetsata karvoisa kiinni pitämällä, mutta ei siitä tuu mitään. Sillä vaan kierrokset laskee. Tein sitten niin, että villasin lelulla ihan sikana ja heitin lelun keppien loppuun ja lähetin Mimmin kepeille. Se kyllä hakee tosi nätisti avokulman. Mä haluaisin kuitenkin, että ampuis myös sinne kuten Gimma, mutta ehkä mä haluan liikoja... Pitänee vaan olla tyytyväinen siihen, että osaa keppikulmat tosi hyvin. Mimmin kanssa taisin tehdä ensimmäistä kertaa myös tuon, että en juokse sen mukana kepeillä vaan se joutui itsekseen menemään loppuun. Ensimmäisellä kerralla ei malttanut loppuun saakka, mutta seuraavilla toistoilla jo onnistui.
Löysin myös mun pienen puomin pätkän ja laitoin sen minikorkeudella olevalta pöydältä laskemaan maahan. Olen tuota nyt muutamana päivänä ottanut ja Gimmalle näyttää selkiytyneen se, että tassut pitää laittaa maahan. Ongelma on siinä, että jos jään taakse ja sen pitää yksin mennä alas niin kääntyy sivuun. Virittelin sitten hyppysiivekkeet molemmin puolin, ettei se pääse kääntymään sivuun ja näytti heti toimivan. Ne pitää siitä sitten pikku hiljaa häivyttää pois. Jess-vapautus on mennyt myös hyvin jakeluun. Nyt oikein keksityin, etten tee mitään elettä kun sanon jess ja hyvin lähti sillä lelulle.
Mimmillä näyttää paikka olevan ihan totaalisesti hukassa. Ei mene alas saakka, jos jään vähänkään taakse. Onnistuu ainoastaan silloin kun olen edellä. Mä en oikeasti haluaisi laittaa sille nameja maahan kun kerran olen niistä päässyt eroon, mutta en kyllä tiedä mitä ihmettä sitten tekisin. Pitäiskö mun vaan tyytyä siihen, että se vaan ei osaa enkä mä osaa sille sitä opettaa uudelleen. Myöskään jess-käsky ei toimi Mimmillä yksikseen. Sen kanssa olen sitten näemmä yhdistänyt sen liikeeseen. Tässäpä sitä on työmaata Mimmulin kanssa.
Niin, Pimu pääsi myös ottamaan pikku pujottelut ja oli ihan onnessaan :-)
Ihanaa kun pystyy taas omalla pihalla ottamaan pikku treeniä :-)
perjantai 8. toukokuuta 2009
Aksaharkat ilman kunnon suunnittelua
Mikä siinä onkin, että aina pitää kaikki jättää viime tippaan ja kun se viime tippa tulee niin ei olekaan aikaa? Mä oon niin taitava tuossa! Nytkin olisin voinut treenirataa miettiä etukäteen, mutta ei, ei tietenkään kun sen voi tehdä myöhemminkin. Kävipä sitten töissä niin, etten ehtinytkään mitään miettiä ja pää tyhjänä menin treenikentälle. Mä oon niin huono keksimään yhtäkkiä yllättäin mitään järkevää enkä keksinyt nytkään... Saatiin sentään jonkinlainen radan tynkä aikaiseksi.
Mulla oli treenattavana Mimmi, Gimma ja Cola. Piksu oli mukana Nanon ja Fraun kanssa. Menin ensin Colan kanssa, että Jaken ei tarvitse odottaa koko treenaikaa. Cola lähti tosi hyvin mun mukaan eikä näyttänyt pahemmin haikailevan Jaken perään. Pari kertaa kyllä kävi siellä pyörähtämässä, mutta tuli nätisti mun luo takaisin. Kolmantena esteenä radalla oli keinu ja siitä tyttönen varasti aika rumasti ilman lupaa. Tämä sai aikaan ärräpäät meikäläisen suusta ja uudelleen otettuna kontakti oli mitä mainioin. Radalla koitin tehdä edestä ohjauksia, sellaisia sylikäännöksen ja poispäinkäännöksen välimuotoja, mutta en niitä kyllä Colan kanssa saanut onnistumaan millään. Piksu meinasi, että en antanut Colalle tarpeeksi tilaa. Saattaa hyvinkin olla niin. Ja toinen mun vika on, että huidon jotenkin turhan pikaisilla liikkeillä. Mimmi noita on oppinut aika hyvin lukemaan, mutta Cola rukka ei niistä kyllä tajunnut yhtään mitään. Radalla oli takaakiertoja aika monta ja nämä toimi paremmin kuin etukäteen olin ajatellut. Pujottelussa oli avokulma, jonne yritin viedä vetämällä, mutta sitä mä en kyllä osannut Colan kanssa ollenkaan. Cola vaan kääntyi mua kohden ja ilme oli jotain "kerro ny jo prkl mitä pitää tehdä". Otin sitten edelliseltä hypyltä valssilla ja jollain törkkäsyn tapaisella vein kepeille ja näin se onnistui tosi hyvin.
Toisella sessiolla koitin Colan kanssa eri ohjaustyylejä. Takaakierrot on oikeastaan tosi hyvässä jamassa. Jotenkin luulin, että Cola ei kovin kaukaa niihin lähde, mutta kyllä mä sain sen aika kaukaakin lähtemään hypyn taakse ja hyppäämään vielä sen hypyn. Poispäinkäännöstä koitin fläpfläptsäkillä ja toimi tosi hyvin kun vaan en liian aikaisin tee tuota tsäkkiä. Tästä mä oikeastaan yllätyin kovastikin kun meni niin hienosti. Mutta sitten se sylkkäri, ei hitto onnistunut sitten millään! Tässä olisin tarvinnut Susannan apua, koska Colan mun ymmärtääkseni pitäisi nuo osata. Mä varmaan tein sen jotenkin niin erilailla kuin Susanna. Mutta ei kai sylkkäriä nyt kovin monella tavalla voi edes tehdä... Yritin tasamaalla namin avulla sylikäännöstä, mutta tässä me vaan törmäiltiin ja Cola yritti syödä mun kädet :-D. Keppien avokulmaa koitettiin myös, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Onneksi Susanna itse on niitä nyt alkanut treenailla niin saadaan sekin asia ainakin paremmaksi.
Gimman kanssa koitin tehdä koko radan keinusta eteenpäin kun sen jälkeen ei enää ollut kontaktiesteitä. Hitto mitä räpellystä multa! Gimmalle on tullut tosi paljon vauhtia lisää enkä mä enää lönköttelemällä ehdi sitä ohjaamaan. Enkä näemmä millään meinaa saada itselle uutta vaihdetta päälle sen kanssa :-P. Keppien avokulma oli tosi hyvä kun vein vetämällä. Ei tarvitse kovin paljon tilaa ja silti menee oikein. Kestää hyvin kohtuullisen sivuttaisetäisyydenkin ja pienen vedätyksen. Mahtavaa! Valsseihin Gimma tulee tosi hyvin, kääntyy nätisti kun vaan olen ajoissa kertomassa, että käännytään. Muuten rata meni kauheeksi sähellykseksi. Saatiin kuin saatiinkiin melkein kokonaan läpi, mutta tyylipisteet ei kovin korkealle tuosta olisi nousseet. Renkaasta tultiin pari kertaa kehikon ja renkaan välistä kun takana huusi putki.
Toisella kerralla koitin Gimman kanssa myös sylikäännöstä, poispäinkäännöstä ja takaakiertoa hypylle. Ainoastaan poispäinkäännöksessä mun ohjaus tökkii. Sain kuin sainkin itseni tekemään sen oikein niin johan alkoi toimia. Tätä pitää kyllä treenata omalla pihalla jatkossa, että tulee rutiininomaiseksi itselle tuo ohjaus. Lopuksi kepeille kuumennusta ja lähettämistä 90 asteen avokulmasta sisälle. Menee kyllä älyttömän hyvin! Ihanasti kuumenee kun pitää kaulakarvoista kiinni ja vetää ihan hulluna keppejä kohden. Pujottelu oli nyt mun mielestä nopeampi kuin viime aikoina. En sitten tiedä oliko sillä vaikutusta kun keppien jälkeen oli putki, jonne sai painella pujottelun jälkeen.
Mimmin kanssa rata meni ihan pipariksi. Mä en nyt kyllä millään saanut itselleni Mimmi-moodia päälle. Lyhyt radan pätkä, joka katkesi monen monta kertaa kun mä vaan yksinkertaisesti olin ihan liian myöhässä. Toki lopulta saatiin koko pätkäkin onnistumaan, mutta olisi kiva edes joskus onnistua heti ensimmäisellä kerralla. Mimmillä vahvistin myös keppien avokulmaa ja se on kyllä sillä aika mukavasti hanskassa. Voin lähettää kohtuullisen pahasta kulmasta kun en itse hötkyile omaa liikkumistani liian aikaisin keppien loppupäätä kohden vaan maltan "saatella" oikeaan väliin.
Mulla oli treenattavana Mimmi, Gimma ja Cola. Piksu oli mukana Nanon ja Fraun kanssa. Menin ensin Colan kanssa, että Jaken ei tarvitse odottaa koko treenaikaa. Cola lähti tosi hyvin mun mukaan eikä näyttänyt pahemmin haikailevan Jaken perään. Pari kertaa kyllä kävi siellä pyörähtämässä, mutta tuli nätisti mun luo takaisin. Kolmantena esteenä radalla oli keinu ja siitä tyttönen varasti aika rumasti ilman lupaa. Tämä sai aikaan ärräpäät meikäläisen suusta ja uudelleen otettuna kontakti oli mitä mainioin. Radalla koitin tehdä edestä ohjauksia, sellaisia sylikäännöksen ja poispäinkäännöksen välimuotoja, mutta en niitä kyllä Colan kanssa saanut onnistumaan millään. Piksu meinasi, että en antanut Colalle tarpeeksi tilaa. Saattaa hyvinkin olla niin. Ja toinen mun vika on, että huidon jotenkin turhan pikaisilla liikkeillä. Mimmi noita on oppinut aika hyvin lukemaan, mutta Cola rukka ei niistä kyllä tajunnut yhtään mitään. Radalla oli takaakiertoja aika monta ja nämä toimi paremmin kuin etukäteen olin ajatellut. Pujottelussa oli avokulma, jonne yritin viedä vetämällä, mutta sitä mä en kyllä osannut Colan kanssa ollenkaan. Cola vaan kääntyi mua kohden ja ilme oli jotain "kerro ny jo prkl mitä pitää tehdä". Otin sitten edelliseltä hypyltä valssilla ja jollain törkkäsyn tapaisella vein kepeille ja näin se onnistui tosi hyvin.
Toisella sessiolla koitin Colan kanssa eri ohjaustyylejä. Takaakierrot on oikeastaan tosi hyvässä jamassa. Jotenkin luulin, että Cola ei kovin kaukaa niihin lähde, mutta kyllä mä sain sen aika kaukaakin lähtemään hypyn taakse ja hyppäämään vielä sen hypyn. Poispäinkäännöstä koitin fläpfläptsäkillä ja toimi tosi hyvin kun vaan en liian aikaisin tee tuota tsäkkiä. Tästä mä oikeastaan yllätyin kovastikin kun meni niin hienosti. Mutta sitten se sylkkäri, ei hitto onnistunut sitten millään! Tässä olisin tarvinnut Susannan apua, koska Colan mun ymmärtääkseni pitäisi nuo osata. Mä varmaan tein sen jotenkin niin erilailla kuin Susanna. Mutta ei kai sylkkäriä nyt kovin monella tavalla voi edes tehdä... Yritin tasamaalla namin avulla sylikäännöstä, mutta tässä me vaan törmäiltiin ja Cola yritti syödä mun kädet :-D. Keppien avokulmaa koitettiin myös, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Onneksi Susanna itse on niitä nyt alkanut treenailla niin saadaan sekin asia ainakin paremmaksi.
Gimman kanssa koitin tehdä koko radan keinusta eteenpäin kun sen jälkeen ei enää ollut kontaktiesteitä. Hitto mitä räpellystä multa! Gimmalle on tullut tosi paljon vauhtia lisää enkä mä enää lönköttelemällä ehdi sitä ohjaamaan. Enkä näemmä millään meinaa saada itselle uutta vaihdetta päälle sen kanssa :-P. Keppien avokulma oli tosi hyvä kun vein vetämällä. Ei tarvitse kovin paljon tilaa ja silti menee oikein. Kestää hyvin kohtuullisen sivuttaisetäisyydenkin ja pienen vedätyksen. Mahtavaa! Valsseihin Gimma tulee tosi hyvin, kääntyy nätisti kun vaan olen ajoissa kertomassa, että käännytään. Muuten rata meni kauheeksi sähellykseksi. Saatiin kuin saatiinkiin melkein kokonaan läpi, mutta tyylipisteet ei kovin korkealle tuosta olisi nousseet. Renkaasta tultiin pari kertaa kehikon ja renkaan välistä kun takana huusi putki.
Toisella kerralla koitin Gimman kanssa myös sylikäännöstä, poispäinkäännöstä ja takaakiertoa hypylle. Ainoastaan poispäinkäännöksessä mun ohjaus tökkii. Sain kuin sainkin itseni tekemään sen oikein niin johan alkoi toimia. Tätä pitää kyllä treenata omalla pihalla jatkossa, että tulee rutiininomaiseksi itselle tuo ohjaus. Lopuksi kepeille kuumennusta ja lähettämistä 90 asteen avokulmasta sisälle. Menee kyllä älyttömän hyvin! Ihanasti kuumenee kun pitää kaulakarvoista kiinni ja vetää ihan hulluna keppejä kohden. Pujottelu oli nyt mun mielestä nopeampi kuin viime aikoina. En sitten tiedä oliko sillä vaikutusta kun keppien jälkeen oli putki, jonne sai painella pujottelun jälkeen.
Mimmin kanssa rata meni ihan pipariksi. Mä en nyt kyllä millään saanut itselleni Mimmi-moodia päälle. Lyhyt radan pätkä, joka katkesi monen monta kertaa kun mä vaan yksinkertaisesti olin ihan liian myöhässä. Toki lopulta saatiin koko pätkäkin onnistumaan, mutta olisi kiva edes joskus onnistua heti ensimmäisellä kerralla. Mimmillä vahvistin myös keppien avokulmaa ja se on kyllä sillä aika mukavasti hanskassa. Voin lähettää kohtuullisen pahasta kulmasta kun en itse hötkyile omaa liikkumistani liian aikaisin keppien loppupäätä kohden vaan maltan "saatella" oikeaan väliin.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Loppuraportin tynkä Vappukisoista
Vähän laahaa perässä mun kirjoitukset, mutta koitan nyt jotain edes muistaa vielä kisoista...
Lauantai
Päätettiin Susannan kanssa koittaa uutta systeemiä Colan hakemiseen autolta. Haettiin se yhdessä ja Susanna huomioi sen jonkin aikaa ja mä sitten otin sen itselleni. Revitin lelulla ennen rataa Susanna edelleen passiivisena vieressä. Juuri ennen omaa vuoroa otin lelun suusta samalla kaulapannasta kiinni pitäen ja kuumentaen vein lelun taskuun. Tää systeemi näytti toimivan tosi hyvin. Edelleen lähdössä Cola katseli vähän ympärille, mutta itse rata meni mukavasti mun kanssa. Tämän päivän tuloksina oli 5 ja nolla!!! Nollalla tultiin toiseksi häviten noin kolme sekuntia voittajalla, Esalle ja Ainalle. Vähän mahtava fiilis :-). Täällä on Colan perjantain ensimmäinen rata ja lauantain nollarata peräkkäin. Kiitos Susannalle videoista :-)
Mimmin kanssa tulokseksi tuli 5 ja nolla. Vitonen oli kieltovirhe. En yhdessä laajassa valssissa ottanut Mimmiä ollenkaan mukaan ja tuli takakautta esteen ohi. Olen tosi ylpeä itsestäni, että osasin tuon korjata ja jatkettiin rataa eteenpäin hyvällä sykkeellä. Rata oli muuten tosi hieno. Nollarataa voi katella tuolta, jos haluaa.
Ihan hirmu hyvät fiilikset tämän päivän jälkeen!
Sunnuntai
Sunnuntaina Colalle tulokset 10 ja 5. Susanna itse kisasi Karkin kanssa ja meidät oli alunperin laitettu melkein peräkkäin menemään ja vielä niin päin, että Susanna menee ensin. Kävin Lagun toimistolta kyselemässä, että olisiko mitenkään mahdollista saada siihen vähän koiria väliin. Onneksi siellä oltiin oikein ymmärtäväisiä ja sain startata Colan kanssa viimeisenä. Kiitos kovasti!! Ensimmäisellä radalla en oikein saanut Colaa leikkimään kunnolla, se haikaili vain Susannan perään koko ajan. Itse ratakin meni aika hitaalla vauhdilla. Sinänsä positiivista, että Cola kuitenkin meni koko ajan mun kanssa, vaikka katse harhaili vähän muualla. Muurin palat tipahti ja yksi rima.
Toinen rata oli jo parempi. Kepeille oli 90 asteen avokulmavienti eikä Cola osaa kovin hyvin hakea avokulmaa. Päätin sitten ottaa edelliseltä hypyltä valssilla ja näin suoristaa sen ennen keppejä. Suoristus onnistui, mutta valssi oli huono. Juuri riman päällä huidoin kädellä ja vielä käskytin jotain ja se tipahti. Harmittavan lähellä taas se viimeinen nousunolla... Olisi se kai liikaa ollutkin, jos ne olisi nyt yhtäkkiä viikonlopun aikana tulleet yhden kunnollisen treenin jälkeen ;-)
Mimmin kanssa ensimmäinen rata oli oikein hyvä hylly. Mä vähän myöhästyin yhdessä kohdassa ohjauksessa ja sain Mimmin hyppäämään yhden hypyn väärään suuntaan. Jatkettiin siitä matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja täysillä maaliin. Rata oli muuten tosi hyvä!
Toinen rata oli hyppäri, joka oli täynnä kaikenlaista vääntöä. Rata itsessään ei ollut mikään vaikea, mutta se vaan ei tuntunut yhtään omanlaiselta. Menin kuitenkin täysillä yrittämään hyvää suoritusta, mutta yksi rima siellä sitten tipahti. Kamalan sujuva ei rata ollut, mutta yllättävän hyvin sain sen kuitenkin viedyksi läpi.
Lauantai
Päätettiin Susannan kanssa koittaa uutta systeemiä Colan hakemiseen autolta. Haettiin se yhdessä ja Susanna huomioi sen jonkin aikaa ja mä sitten otin sen itselleni. Revitin lelulla ennen rataa Susanna edelleen passiivisena vieressä. Juuri ennen omaa vuoroa otin lelun suusta samalla kaulapannasta kiinni pitäen ja kuumentaen vein lelun taskuun. Tää systeemi näytti toimivan tosi hyvin. Edelleen lähdössä Cola katseli vähän ympärille, mutta itse rata meni mukavasti mun kanssa. Tämän päivän tuloksina oli 5 ja nolla!!! Nollalla tultiin toiseksi häviten noin kolme sekuntia voittajalla, Esalle ja Ainalle. Vähän mahtava fiilis :-). Täällä on Colan perjantain ensimmäinen rata ja lauantain nollarata peräkkäin. Kiitos Susannalle videoista :-)
Mimmin kanssa tulokseksi tuli 5 ja nolla. Vitonen oli kieltovirhe. En yhdessä laajassa valssissa ottanut Mimmiä ollenkaan mukaan ja tuli takakautta esteen ohi. Olen tosi ylpeä itsestäni, että osasin tuon korjata ja jatkettiin rataa eteenpäin hyvällä sykkeellä. Rata oli muuten tosi hieno. Nollarataa voi katella tuolta, jos haluaa.
Ihan hirmu hyvät fiilikset tämän päivän jälkeen!
Sunnuntai
Sunnuntaina Colalle tulokset 10 ja 5. Susanna itse kisasi Karkin kanssa ja meidät oli alunperin laitettu melkein peräkkäin menemään ja vielä niin päin, että Susanna menee ensin. Kävin Lagun toimistolta kyselemässä, että olisiko mitenkään mahdollista saada siihen vähän koiria väliin. Onneksi siellä oltiin oikein ymmärtäväisiä ja sain startata Colan kanssa viimeisenä. Kiitos kovasti!! Ensimmäisellä radalla en oikein saanut Colaa leikkimään kunnolla, se haikaili vain Susannan perään koko ajan. Itse ratakin meni aika hitaalla vauhdilla. Sinänsä positiivista, että Cola kuitenkin meni koko ajan mun kanssa, vaikka katse harhaili vähän muualla. Muurin palat tipahti ja yksi rima.
Toinen rata oli jo parempi. Kepeille oli 90 asteen avokulmavienti eikä Cola osaa kovin hyvin hakea avokulmaa. Päätin sitten ottaa edelliseltä hypyltä valssilla ja näin suoristaa sen ennen keppejä. Suoristus onnistui, mutta valssi oli huono. Juuri riman päällä huidoin kädellä ja vielä käskytin jotain ja se tipahti. Harmittavan lähellä taas se viimeinen nousunolla... Olisi se kai liikaa ollutkin, jos ne olisi nyt yhtäkkiä viikonlopun aikana tulleet yhden kunnollisen treenin jälkeen ;-)
Mimmin kanssa ensimmäinen rata oli oikein hyvä hylly. Mä vähän myöhästyin yhdessä kohdassa ohjauksessa ja sain Mimmin hyppäämään yhden hypyn väärään suuntaan. Jatkettiin siitä matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja täysillä maaliin. Rata oli muuten tosi hyvä!
Toinen rata oli hyppäri, joka oli täynnä kaikenlaista vääntöä. Rata itsessään ei ollut mikään vaikea, mutta se vaan ei tuntunut yhtään omanlaiselta. Menin kuitenkin täysillä yrittämään hyvää suoritusta, mutta yksi rima siellä sitten tipahti. Kamalan sujuva ei rata ollut, mutta yllättävän hyvin sain sen kuitenkin viedyksi läpi.
perjantai 1. toukokuuta 2009
Vappukisat
Jos nyt heti kirjoittaisin kisoista jotain niin ehkä muistankin vielä edes vähän, miten radat menivät tänään.
Kisat alkoivat 2-luokilla, joten kirmasin ensin Colan kanssa. Ensimmäinen rata vaikutti ihan mukavalta ja loogiselta. Tuomarina oli Seppo Savikko. Muutama kohta tutustumisessa aiheutti vähän päänvaivaa kun en ihan täysin vielä tiedä miten Cola reagoi eri ohjauksiin. Päätin sitten mennä niin kuin mun mielestä tuntui hyvältä ja Cola meni kyllä sairaan hienosti. Tehtiin hienoa rataa ja nollaa pukkas, mutta... se hemmetin viimeinen rima! Taisin tuuletella just riman päällä niin eiköhän Cola tipauttanut sen. Kyllä harmitti, mutta kun rata muuten oli tosi hyvä niin oli myös fiiliksetkin mainiot.
Ennen tuota ensimmäistä rataa olin ihan varma, että Cola ei edes lähde mun mukaan radalle. Se etsi koko ajan Susannaa enkä meinannut saada sitä viereen istumaan ollenkaan. Ihan kamala fiilis lähteä radalle kun tuntui, että toinen ei sinne halua. Sain sen kuitenkin jotenkin viereen istumaan ja istu-käskyllä jätin sen odottamaan. Kävelin parin esteen päähän enkä katsonut ollenkaan mitä Cola siellä touhas. Olin ihan varma, että se on lähtenyt kälppimään sillä aikaa kun kävelin pois. Käännyin ja yllätys oli mukava kun se istua nakotti aina vaan lähdössä. Annoin luvan tulla ja hitto, että se tulikin lujaa. Meni mukavasti koko radan mun kanssa eikä haahuilut äipän perään missään vaiheessa.
Toisen radan alku oli hankala kun oli takaakiertoa ja mahdollisesti sylkkäriä (tai valssia) sun muuta. Cola ei takaakiertoon lähde kovin kaukaa, joten jouduin seuraavan kohdan koittamaan sylkkärillä. Olisin halunnut tehdä valssin, mutta olisin ollut niin kamalan myöhässä, että päädyin sylikäännökseen, vaikka mulla ei ollut mitään hajua osaako Cola sen vai ei. Luulen, että Colakin vaistosi, että nyt ei taida ohjaaja ihan tietää mitä tekee kun lähti 3-hypyn jälkeen etsimään ilmeisesti Susannaa. Sain sen takaisin, mutta teki siinä tullessaan yhden hypyn väärään suuntaan eli hyllyhän siitä tuli. Muutama muukin haahuilu tälle radalle mahtui, mutta päästiin kuin päästiinkin rata läpi joten kuten. Ihan outoa, että eka rata meni niin hyvin ja toinen tökki pahasti. Ehkä se tosiaan oli siitä kiinni, että ekalla radalla mä tiesin mitä teen (tai ainakin mitä yritän tehdä) ja tällä toisella olin aika epävarma. Harmittaa kyllä kovasti kun toinen meni noinkin penkin alle, mutta mitä sitä voi odottaa yhden treenikerran jälkeen :-P
Mimmin kanssa ensimmäisellä radalla oikee kankinolla. Mulla oli jotenkin tosi vetelä olo, mutta silti sain radan sujumaan hyvin melkein kokonaan. Loppuradan suora, jolle lähdettiin viistosti puomin kontaktilta meni ihan persiilleen. Meidän suora ei ollut suoraa nähnytkään, vaan siitä tuli hyvin kiero. Varmistin puomin kontaktin menemällä itse vähän liian pitkälle ja siitä kun lähdettiin niin jouduin esnimmäistä estettä väistämään ja sillä sain Mimmin hyppäämään sen ihan väärään suuntaan. Sain kuitenkin jotenkin taistelluksi Mimmin oikeille esteille ja tehtiin nolla, joka riitti voittoon saakka :-)
Toisella radalla tein taas lievän oletuksen. Luulin, että Mimmi kääntyy ihan itsestään hypyn jälkeen välistävetoon, mutta eihän se tietenkään sitä tehnyt. Oisin voinut edes pikkuisen kertoa sille mitä haluan, mutta ei. Hemmetin tampio! Jatkettiin kuitenkin rataa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja rata menikin ihan mukavasti. Yksi rima tipahti kun olin valssissa ihan täysin Mimmin edessä eikä se mahtunut hyppäämään sieltä. Molemmilla radoilla oli keinu ja ne meni aivan hirmu hienosti! Keinu oli kyllä tavallista kevyempi ja sellaisenhan Mimmi on aina mennyt paremmin kuin raskaan, mutta silti tuosta tuli kiva olo itselle.
Huomenna uudelleen yrittämään sekä Colan että Mimmin kanssa :-)
Kisat alkoivat 2-luokilla, joten kirmasin ensin Colan kanssa. Ensimmäinen rata vaikutti ihan mukavalta ja loogiselta. Tuomarina oli Seppo Savikko. Muutama kohta tutustumisessa aiheutti vähän päänvaivaa kun en ihan täysin vielä tiedä miten Cola reagoi eri ohjauksiin. Päätin sitten mennä niin kuin mun mielestä tuntui hyvältä ja Cola meni kyllä sairaan hienosti. Tehtiin hienoa rataa ja nollaa pukkas, mutta... se hemmetin viimeinen rima! Taisin tuuletella just riman päällä niin eiköhän Cola tipauttanut sen. Kyllä harmitti, mutta kun rata muuten oli tosi hyvä niin oli myös fiiliksetkin mainiot.
Ennen tuota ensimmäistä rataa olin ihan varma, että Cola ei edes lähde mun mukaan radalle. Se etsi koko ajan Susannaa enkä meinannut saada sitä viereen istumaan ollenkaan. Ihan kamala fiilis lähteä radalle kun tuntui, että toinen ei sinne halua. Sain sen kuitenkin jotenkin viereen istumaan ja istu-käskyllä jätin sen odottamaan. Kävelin parin esteen päähän enkä katsonut ollenkaan mitä Cola siellä touhas. Olin ihan varma, että se on lähtenyt kälppimään sillä aikaa kun kävelin pois. Käännyin ja yllätys oli mukava kun se istua nakotti aina vaan lähdössä. Annoin luvan tulla ja hitto, että se tulikin lujaa. Meni mukavasti koko radan mun kanssa eikä haahuilut äipän perään missään vaiheessa.
Toisen radan alku oli hankala kun oli takaakiertoa ja mahdollisesti sylkkäriä (tai valssia) sun muuta. Cola ei takaakiertoon lähde kovin kaukaa, joten jouduin seuraavan kohdan koittamaan sylkkärillä. Olisin halunnut tehdä valssin, mutta olisin ollut niin kamalan myöhässä, että päädyin sylikäännökseen, vaikka mulla ei ollut mitään hajua osaako Cola sen vai ei. Luulen, että Colakin vaistosi, että nyt ei taida ohjaaja ihan tietää mitä tekee kun lähti 3-hypyn jälkeen etsimään ilmeisesti Susannaa. Sain sen takaisin, mutta teki siinä tullessaan yhden hypyn väärään suuntaan eli hyllyhän siitä tuli. Muutama muukin haahuilu tälle radalle mahtui, mutta päästiin kuin päästiinkin rata läpi joten kuten. Ihan outoa, että eka rata meni niin hyvin ja toinen tökki pahasti. Ehkä se tosiaan oli siitä kiinni, että ekalla radalla mä tiesin mitä teen (tai ainakin mitä yritän tehdä) ja tällä toisella olin aika epävarma. Harmittaa kyllä kovasti kun toinen meni noinkin penkin alle, mutta mitä sitä voi odottaa yhden treenikerran jälkeen :-P
Mimmin kanssa ensimmäisellä radalla oikee kankinolla. Mulla oli jotenkin tosi vetelä olo, mutta silti sain radan sujumaan hyvin melkein kokonaan. Loppuradan suora, jolle lähdettiin viistosti puomin kontaktilta meni ihan persiilleen. Meidän suora ei ollut suoraa nähnytkään, vaan siitä tuli hyvin kiero. Varmistin puomin kontaktin menemällä itse vähän liian pitkälle ja siitä kun lähdettiin niin jouduin esnimmäistä estettä väistämään ja sillä sain Mimmin hyppäämään sen ihan väärään suuntaan. Sain kuitenkin jotenkin taistelluksi Mimmin oikeille esteille ja tehtiin nolla, joka riitti voittoon saakka :-)
Toisella radalla tein taas lievän oletuksen. Luulin, että Mimmi kääntyy ihan itsestään hypyn jälkeen välistävetoon, mutta eihän se tietenkään sitä tehnyt. Oisin voinut edes pikkuisen kertoa sille mitä haluan, mutta ei. Hemmetin tampio! Jatkettiin kuitenkin rataa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja rata menikin ihan mukavasti. Yksi rima tipahti kun olin valssissa ihan täysin Mimmin edessä eikä se mahtunut hyppäämään sieltä. Molemmilla radoilla oli keinu ja ne meni aivan hirmu hienosti! Keinu oli kyllä tavallista kevyempi ja sellaisenhan Mimmi on aina mennyt paremmin kuin raskaan, mutta silti tuosta tuli kiva olo itselle.
Huomenna uudelleen yrittämään sekä Colan että Mimmin kanssa :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)