Tänään Daami pääsi vihdoin treffaamaan sisaruksiaan. Paikalla oli molemmat siskot, Manya ja Luna, sekä yksi veljistä, Prinssi. Monet treffit on jouduttu perumaan Daamin sairastelun takia ja nyt sitten onnistui :-). Ja mikä parasta, mukana oli myös Vantaalla asuva Manya-tyttönen kun oli perheensä kanssa viettämässä joulun aikaa Seinäjoella.
Pennuilla synkkasi heti tosi hyvin keskenään. Ei mitään tutustumista tarvittu vaan heti alettiin painia ja kirmata pitkin poikin pihamaata. Jossain vaiheessa taisi väsymys vähän jo painaa kun pieniä rähinöitä oli aina välillä, mutta ei sen kummempaa kuitenkaan.
Kiitos Katja ja Jani kun saatiin teille tulla treffailemaan :-)
Ihana oli nukkua kellon ympäri ja vielä ihanampaa oli, että aamulla pääsin sängystä ylös ilman kramppeja :-). Kyllä tää tästä vielä iloksi muutttuu! Koko päivä mennyt oikein mukavasti eikä ole pahemmin enää tarvinnut miettiä ihan jokaista liikettä. Huominen vielä sairaslomaa, joten enköhän ole tiistaina jo valmis töihin :-)
Metsäpolulle en vielä kuitenkaan uskaltanut lähteä lenkille, joten lähdettiin Mimmin kanssa muistelemaan mun ja Lyylin vahoja lenkkireittejä ja kierrettiin Ristinummen pururata ympäri. Se ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta tuntui jotenkin lyhyeltä. Johtuu tietenkin siitä, että mä kävelin sinne aina Teeriniemeltä, kiersin kierroksen ja kävelin takaisin ja tuosta tuli sellainen tunnin lenkki muistaakseni. Nyt kiersin pelkän pururadan ja aikaa meni jotain puolisen tuntia. Selkään ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja uskalsinkin kävellä jo huomattavasti reippaampaa vauhtia kuin eilen. Niin ihanaa!! :-)
Pennuille tuli ikää viikonloppuan neljä viikkoa. Enää kolme viikkoa kun uusi pentunen saapuu taloon ♥
Pennut alla 4-viikkoisia, kuvaajan Jenni Leino.
Kasper
Jesper
Joonatan
Ja yksi nartuista tulee mulle. Mikä, niin on vielä epävarmaa :-). Kaikki on omalla tavallaan söpöjä, mutta luonteet vielä vähän arvoitus.
Sen verran kauan taas kulunut viime kirjoittelusta, että en edes yritä muistaa kaikkea. Kisoja on jäänyt väliin, Kokkola flunssan takia ja Seinäjoki kun en muistanut ilmoittaa... Vapun hyppytekniikkakurssia kävin kuuntelemassa. Tarkoitus oli olla vain lauantai paikan päällä, mutta menin sitten sunnuntainakin kun oli sen verran mielenkiintoista touhua. Maalahdessa sentään kävin kisaamassa. Tuomarina siellä oli Salme Mujunen. Mimmi sai yhden nollavoiton ja yhden vitosen. Vitosrata oli paljon parempi, harmittava rima. Yksi vähän toisenlainen etappi saavutettiin myös noissa kisoissa. Mimmin kisakirja tuli täyteen ja piti vielä "vanhoille" päiville hommata uusi kirja :-)
Nyt lauantaina olin pitkästä aikaa menossa kisaamaan, mutta jäi nekin väliin kun selkä tuli niin kipeäksi, että liikkuminen oli yhtä tuskaa. Keskiviikkona alkoi pahentua työpäivän aikana ja kotiin päästessä se oli jo tosi kipeä. En meinannut saada sisäkenkiä vaihdetuksi ulkokenkiin saatikka takkia päälle. Pomolle jo tuossa vaiheessa vihjaisin, että enpä taida seuraavana päivänä tulla töihin. Illalla vasta tajusin, että mun selkä kramppaa oikealta puolelta. Melkein kaikki liike sai sen kramppaamaan. Ja tuntui, että tuo kramppi kesti tosi kauan aina ja sattui ihan ylikovaa :-(. En tuommoista kipua ole ennen tuntenutkaan.
Lääkärillä kävin torstaina ja sain vaivaan Sirdaludia ja Meloxicam tulehduskipulääkettä sekä ajan fyssarille. Lisäksi pitää liikkua eikä ryhtyä sänkypotilaaksi. Tuossa vaiheessa ei vaan liikkuminen oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mä jotenkin kuvittelin, että heti kun yhden Sirdaludin otan niin kipu katoaa. Olin väärässä. Vasta perjantaina illalla alkoi tuntua, että ihan joka liikettä ei enää tarvinnut varoa. Tänään aamulla selkä oli taas pahempi ja muutaman krampinkin sain kun yritin vääntää itseäni sängystä ylös. Mutta nyt päivän mittaan on taas ollut paljon parempi. Uskalsin jopa pikku kävelyllä käydä Mimmin kanssa. Se olikin onnellinen kun pääsi kolmen päivän tauon jälkeen lenkille :-). Ehkä tuosta vielä selkä saadaan.
Pentuja olen käynyt muutaman kerran katsomassa. Olikohan 3-päiväisiä kun kävin ekan kerran. Eipä niissä silloin vielä kamalasti katsottavaa ollut kun vaan nukkuivat. Gimmaa kuitenkin oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Malttoi olla siinä mun rapsuteltavana, vaikka pennut oli vielä noin pieniä. Kun kotiin lähdin niin eipä sillä ollut haluja mun mukaan tulla, vaan makasi tyytyväisenä pentulaatikossa ♥
Vähän vajaa kahden viikon ikäisiä kun olivat niin kävin seuraavan kerran ihmettelemässä. Ei ne vieläkään oikeastaan liikkuneet. Nukkuivat ja söivät :-). Tällä kertaa Gimma oli muka lähdössä mun kanssa kotiin. Kiltisti se sinne kuitenkin jäi. Tämän viikon tiistaina kävin viimeksi katsomassa ja ikää silloin hieman päälle kolme viikkoa. Nyt ne oli jo oikeita koiran alkuja. Rosetta pieni tuli ensimmäisenä mua moikkaamaan häntä hurjasti heiluen :-)
Kaikki pennut oli aivan ihania. Kuinkas muutenkaan :-). Yksi pojista nukahti mun syliin. Oli muistaakseni Joonatan. Kovasti pienet jo roikkuivat varpaassa kiinni ja housun lahkeisiinkin sovitettiin hampaita. Voi elämä ne oli suloisia ♥.
Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Leino. Kiitos kun saan käyttää kuvia täällä :-)
Gimma synnytti viime yönä kasvattajan luona kuusi pentua, kolme ruskeaa urosta ja kolme mustaa narttua. Kaikki trikkejä. Kasvattaja Jennin mukaan synnytys sujui hyvin ja Gimma hoitaa pentuja erinomaisesti. On hoidon ohessa edelleen se ihana ja iloinen tyyppi ♥ ♥. Niin ihanaa, että kaikki meni hyvin :-)
Pentujen painot:
280 g uros
350 g narttu
340 g narttu
300 g uros
320 g uros
367 g narttu
Jenni käytti Gimman tänään röntgenissä ja kuusi pentua on tulossa. Huh, mikä helpotus, että ei mitään megasuurta pentuetta tulekaan :-))
Gimma kuulemma osaa olla ihan rauhakseen kasvattajan luona. Tämäkin on aikamoinen helpotus! Pelkäsin etukäteen, että se ryntäilee siellä ison mahansa kanssa muun lauman mukana eikä osaa ottaa iisisti ollenkaan. Onneksi oli turha pelko :-)
Gimma on voinut hyvin. Ainakaan minä en ole huomannut mitään pahoinvointia sun muuta. Vai onko sellaista edes koirilla? :-D. Ruoka maistuu ja sitä menee paljon päivässä :-O. Pikku hiljaa olen lisäillyt ruokaa ja tunnustellut, että lihooko. Ei ole lihonut, vaan välillä tuntunut mielestäni kylkiluut vähän liiankin hyvin, joten hyvillä mielin olen laittanut enemmän ruokaa kuppiin. Kolme kertaa päivässä on nyt syönyt. Päiväruoka vähän pienempi kuin aamu- ja iltaruoka.
Lenkillä on jaksanut ihan hienosti. Sellainen päätön ryntäily on kyllä jäänyt pois. Toki muutaman spurtin on edelleen ottanut, mutta muuten mennyt aika rauhakseen. Viime viikolla yhdellä loppulenkillä antoi Mimmin mennä metsäpolulla edellään. Ei ikinä ennen ole moista tapahtunut! Gimmalle on ollut aina hyvin tärkeää olla joukon ensimmäisenä ja sinne mennään vauhdilla, jos jostain syystä on jäänyt jälkeen :-D
Maanantaina tunsin ensimmäisen kerran jotain liikettä mahassa. Gimma makoili mun sylissä ja pidin toista kättä sitten vatsan päällä ja jotain muljahtelua siellä tuntui. Ei jatkuvaa, mutta aina silloin tällöin. Tänään päivällä tuota muljahtelua tuntuikin sitten jo aika tiheään tahtiin. On siellä masussa oikeasti elämää ♥
Gimma muutti tänään kasvattajan luo pentuajaksi. Kamalan pitkä aika olla erossa mun pienestä :-(. Mutta onneksi (kuten aiemminkin taisin kirjoittaa) Gimma on hyvissä käsissä ja tiedän, että siitä pidetään hyvää huolta ♥. Uskon kuitenkin, että ikävä ehtii tulla meidän ilopilleriä. Jenni tarjosi yhtä hännänheiluttajaa kyllä tilalle. Ihana ele ♥. Jos täällä tulee kovin vakava meno niin voisin kyllä sellaisen Gimman korvikkeen tänne ottaa :-)
Keskiviikkona (22.8.) tehtiin Timo Vertasen radoista muunnelma treeneihin. Aika haasteellista kun on vain kaksi putkea käytössä, mutta ihan hyvä siitä kuitenkin tuli. Ihan samat ongelmat oli treenitilanteessa kuin kisoissakin. Kun saan tämän dieselin kiihtymään niin sen jälkeen on ihan hirmu vaikeaa saada vauhti hidastumaan tai pysähtymään. Sain kyllä loppujen lopuksi kaiken onnistumaan, mutta en kyllä hetikään. Hyvät harkat oli. Kiitos Nina seurasta :-)
25.-26.8. olin kisaamassa Oulussa. En saanut ketään seuraksi, joten lähdin sinne yksikseen. Piia P oli jo mennyt aiemmin vanhempiensa luokse Iihin ja sain hänet houkutelluksi kisoihin lauantaina. Takuuvarmasti siis ainakin yksi tuttu oli paikalla :-). Olihan siellä muutama muukin, vaikka en kovin montaa tuolta seudulta tunnekaan.
Oli kisallisesti oikein hyvä viikonloppu. Lauantain eka rata (tuomarina Sari Mikkilä) oli hyvä, viimeisen riman tiputin kehumalla Mimmiä hyvästä etenemisestä. Se oli Mimmiksi todellakin ihan huippu. Meni mun edelle eikä kääntynyt katsomaan, että mihin sitten. Toinen rata oli sitten Eevaliisa Pohjasen käsialaa ja tästä saatiin nolla, jolla voitettiin. Siinä kohta ennen aa:n alle menevää putkea mietitytti, että miten se kannattaa tehdä. Päätin sitten tehdä sokkarin edelliselle hypylle ja pakkovalssin putkelle. Meni muuten hyvin, mutta jämähdin siinä paikalleni ja meinasi olla kiire ohjaamaan jatkotilanne.
Yöksi pääsin Pinoloille. Aivan ihana juttu! Kokkoa poltettiin Venetsialaisten kunniaksi ja illalla saunottiin. Mua varten oli lämmitetty savusaunakin. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni savusaunaan saunomaan. Olipa kiva kokemus. Mahtavat löylyt! Iltaa istuttiin Piian kanssa sitten aika pitkään. Piti oikein pakottaa itsensä nukkumaan kun kisat oli seuraavanakin päivän. Kiva ajella Iihin, että pääsen Piian kanssa höpöttelemään :-D
Sunnuntain molemmilla radoilla tuomarina oli Sari. Ensimmäinen rata meni jälleen oikein mukavasti. Tein tälläkin radalla yhden sokkarin. Mitä ihmettä? Mähän en tykkää sokkareista ollenkaan! Niin vaan näyttää, että joihinkin kohtiin se vaan on ihan pätevä ohjaus :-). Tästä tulokseksi nolla ja voitto. Toisella radalla sain aikaiseksi kaksi kieltoa. Toinen tuli liian voimakkaasta putkijarrutuksesta. Mimmi oli jo täysillä menossa putkeen, mutta mun jarrutuksen takia vetäisi liinat kiinni eikä mennytkään sinne. Toinen tuli aa:n jälkeisestä kepeillemenosta. Hukkasin täysin kepit, mutta Mimmipä menikin ihan oikein sisälle. Tästä intoutuneena lähdin vähän liian aikaisin liikkeelle. Olisi yksi keppiväli pitänyt malttaa odottaa. Alla kaikki radat peräkkäin.
Tosi hyvä mieli jäi Mimmin kisoista ja menosta. Selkeästi näyttää olevan apua Jaana-Kaisan vinkistä Mimmin lämmittelyyn. Sen kanssa kannattaa ottaa kunnon spurtteja, että paikat aukeaa kunnolla. Samaahan mä joudun itsekin tekemään kun on jalat niin tönköt aina ennen ensimmäistä starttia. Eikös sitä sanot, että koira on kuten ohjaaja ;-)
Tämän viikon tiistaina oltiin sitten treenaamassa Huittisen Annen koukeroita ja keppikulmia. Sanotaanko nyt näin, että ei ihan heti putkeen mennyt joka kohta. Kyllähän ne kaikki saatiin lopulta onnistumaan. Pujotteluun menot tuntuu nyt kyllä aika varmalta Mimmin kanssa. Toki se pitää ohjata, eikä olettaa mitään, mutta kivasti se ne hakee.
Gimman maha on aika kovasti nyt kasvanut. Vyötärö on kadonnut ihan kokonaan. Karvankin se on kasvattanut, että näyttää tosi tankilta. Jo nyt! Jännä nähdä kuinka isoksi se oikein meinaa tulla. On kyllä niin jännää aikaa tämä kun ei tiedä mitä sieltä tulee. Montako tyttöä ja montako poikaa. Lenkillä se on jo aika rauhallinen, ei pahemmin ryntäile mihinkään. Muutenkin nukkuu mielestäni tavallista enemmän.
Vähän haikeetakin on tietty kun noin viikon päästä Gimma muuttaa kasvattajan luo ja on siellä sitten kauan. Ikävä on jo etukäteen mun pientä :-(. Onneksi se on kuitenkin hyvässä hoidossa, että siitä ei tarvitse olla huolissaan :-)
Ihan surkeata tämä mun kirjoittaminen! En vaan saa aikaiseksi...
Joitain kisoja ollut tässä karsintojen jälkeen Mimmin kanssa. Ja kerran jopa treenit (!). Vaasassa (12.9.) pari starttia, joista toinen ihan nollavoitto. Enää tuplanolla ja neljä irrallista nollaa karsintoihin ;-). Mikäs tässä. Ois vaan niin kiva saada Mimmulin kanssa nollat kasaan ennen kuin Gimma palailee kisakentille niin saisin sitten keskittyä pelkästään Gimmaan. Aika toivottomalta näyttä tällä hetkellä.
Tänään Pietarsaaresta kolme hyllyä Timo Vertasen radoilta. Oli ihan sairaan hauskat radat, mutta olisi pitänyt olla joku pikajuoksija, että niistä olisi selvinnyt. Ei siis mahdollista mun tämän hetken kunnolla eikä näillä läskeillä :-P. Mutta kivaa oli silti :-)
Gimma kävi ultrassa 14. pv. Siellä näkyi lääkärin mukaan monta pentua. Ensin oli kaksi, sitten kolme... neljä... kuusi... ja monta!! Eli ainakin kuusi, voi olla jopa tuplaten. Gimma parka ;-)
Mitään tiineyteen viittaavia oireita ei ollut ennen ultraa. Ehkä sen tissit oli isommat kuin tavallisesti, mutta tuostakaan en ole varma kun tyhmänä ihmisenä en ole niitä aiemmin tutkinut juoksun jälkeen. Ainoa erilaisuus on aamuisin. Kun herään niin Gimma tulee mulle "juttelemaan", mitä ei ole aiemmin tehnyt. Ihan kauhea uu-uuu-uuuu-uu juttelu käyntiin ja minä tietty sitä vielä innostan juttelemalla suunnilleen samalla lailla takaisin. Se voisi olla sivullisista hauskaa kuunneltavaa :-D. Tänään huomasin, että Gimma nuolee mahaansa ja vikisee samalla. Saattaa tuntua pentuset vähän oudoilta :-). Poistin myös punkin siitä tänään :-/
Voijjee, että tämä on jännää mulle ensikertalaiselle, vaikka en itse niitä pentuja teetäkään enkä maailmaan saata. Silti se on mun pieni lapsonen, joka ne pennut synnyttää. Mun rakas ♥. Pentue on siis seuraava Eyewitness-pentue ja täällä jotain tietoa asiasta.
Innostuin sitten ilmoittamaan Mimmin Oulun kisoihin 25.-26.8., kaksi starttia molempina päivinä. Mä kyllä jostain syystä pidän Mimmiä jo vanhana ja että se ei kestä enää kaksipäiväisiä kisoja. Nyt kuitenkin päätin, että tuon on paskapuhetta ja Mimmi on elämänsä kunnossa, kuten se vaikuttaa nyt olevan :-). Se on nyt 8,5-vuotias ihan pian, joten ei sheltiksi edes paha. Mä luulen, että sen sairastelut vaikuttaa tässä ja samaten uuden pennun tulo vaikuttaa siihen, että Mimmi pitää pian jättää jo sivuun. No, se pian ei tule kovin äkkiä vastaan kun tulevan pennun kanssa menee melki kaksi vuotta, että se on kisakunnossa. Päätin nyt, että Mimmi ei ole vielä vanha. Se vaan tarvitsee ehkä vähän enemmän huoltoa, mutta ikäloppu se ei kuitenkaan vielä ole. Sen näytti jo tämän päivän kisojen vauhtikin :-)
Gimma on astutettu onnistuneesti 16. ja 17.7. Olipa jännä kokemus olla tapahtumassa mukana. Näin nyt itse livenä, mitä ihmettä se tarkoittaa kun sanotaan, että koirat jää nalkkiin. Aika hurjaa touhua kyllä. Mukava oli huomata, että pariskunta selkeästi tykkäsi toisistaan. Melkein voisi sanoa, että oli rakkautta ilmassa, vaikka eihän koirat sellaista tunne. Mutta nää oli vaan niin kamalan liikkiksiä ♥
Molempina päivinä Gimma oli kovin antelias. Välillä yritti leikkiä kun ei astumisesta meinannut tulla mitään, mutta aina kun toinen yritti selkään niin hyvin antoi sen touhuta. Molempina päivinä melkein jo Jennin kanssa luovutettiin niin sitten se yhtäkkiä onnistuikin. Toinen päivä taisi olla se parempi päivä Gimmalle. Se oikein heitti pepun uroksen nenän eteen ja oli sen näköinen, että alas poika hommiin :-D. No, poikahan yritti ja astui välillä kylkeen, välillä reiteen ja Gimman ilme oli "huoh, etkö sä nyt oikein tajuta tätä hommaa". Hitsit, että noi oli naurettavia ilmeineen :-D
Naurettiin ihan kippurassa myös ensimmäisen päivän astutuksen jälkeen panomiehen hepuleille. Ihan kuin se ois sillä kertonut: "Vitsit kuinka hyvä mä oon!!" Videolla tuo hepuli ois pitänyt saada :-D
Nyt vaan sitten odotellaan tuleeko sieltä pentuja. Niin jännää!!
Tähän loppuun ihan mun lempparikuva Gimmasta ♥. Kuvan on ottanut meidän Harri :-)
