maanantai 31. joulukuuta 2012

Tokoa Gimman ja Daamin kanssa

Tuota noin, viimeinen toko-aiheinen kirjoitus multa täällä 14.1.2012. Voiko olla noin kauan viime treenistä?? Ehkä. Tai sitten en vaan ole jaksanut kirjoittaa kuten en monesta agilitytreeneistäkään ole jaksanut... Jos tosiaan on noin kauan edellisestä kerrasta niin ehkä olikin jo aika päästä tänään tokoilemaan :-D. Mukana oli Gimma ja Daami.

Gimman kanssa ensin ihan vaan seuraamista. Ensin pelkästään kontaktia sivulla olosta. Meinasi tyttö mennä maahan aina kun annoin sivu-käskyn. Kyllähän se lopulta sitten hoksasi mistä siinä olikaan kyse. Pikku seuraamispätkä. Jossain vaiheessa alkoi odottaa palkkaa ja otti vähän etäisyyttä, mutta kun palkkaa ei tullut niin tuli takas hyvään paikkaan ja siitä sitten palkka.

Ruutu oli tehtynä valmiiksi, joten päätin sitäkin ottaa. Edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että ensin vein pallon Gimman kanssa ruudun takareunalle ja lähetys. Meni sairaan hyvin ja nopeasti ruutuun! Toinen kerta näyttöruuutuna. Edelleen ylihyvä vauhti ja taisi pysähtyäkin ilman mun käskyä sinne. Pitänee ottaa pysäytyskäsky mukaan tuohon, vaikka ei näemmä sitä tarvitse. Muistelen kuitenkin, että koira ei saa itsekseen ruutuun pysähtyä. Pallon heitin palkaksi ja sitten oli bileet. Gimma oli niin täpinässä ♥

Daamin kanssa näytin vähän makkaraseuraamista, että onko se yhtään oikeanlaista ja saatiin puhtaat paperit Hennalta :-). Katsottiin myös sivulletuloa ja siinä sain hyvän vinkin nostaa namikäden hieman nopeammin ylös niin Daamikin istuu nopeammin. Toimii! Kun Daami oppii vähän paremmin tuon sivulletulon niin sitten aletaan harjoitella myös käännöksiä paikaallaan.

Lopuksi vielä koitin, leikkiikö Daami lelulla tuolla hallilla ollenkaan. Vähän vaati härnäystä ennen kuin nappasi leluun kiinni, mutta sitten kyllä leikittiin hyvin. Kun annan voittaa lelun niin ei meinaa tuoda sitä mulle takaisin. Tähänkin sain hyvä vinkkejä Hennalta :-)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Daami treffasi siskonsa ja yhden veljen

Tänään Daami pääsi vihdoin treffaamaan sisaruksiaan. Paikalla oli molemmat siskot, Manya ja Luna, sekä yksi veljistä, Prinssi. Monet treffit on jouduttu perumaan Daamin sairastelun takia ja nyt sitten onnistui :-). Ja mikä parasta, mukana oli myös Vantaalla asuva Manya-tyttönen kun oli perheensä kanssa viettämässä joulun aikaa Seinäjoella.

Pennuilla synkkasi heti tosi hyvin keskenään. Ei mitään tutustumista tarvittu vaan heti alettiin painia ja kirmata pitkin poikin pihamaata. Jossain vaiheessa taisi väsymys vähän jo painaa kun pieniä rähinöitä oli aina välillä, mutta ei sen kummempaa kuitenkaan.

Kiitos Katja ja Jani kun saatiin teille tulla treffailemaan :-)


Kuvia treffeistä löytyy täältä.

Vapaapäivän aksaa

Kävin perjantaina päivällä treenaamssa Hennan kanssa Koiviksen kasvihuoneella. Otettiin vaihteeksi ihan vaan tekniikkatreenit.

Tehtiin pakkovalsseja monta peräkkäin, samoin niisto-sokkareita ja saksalaisia. Sekaan mahtui myös twistiä ja backlappia. Siinäpä sitä oli jo eri ohjauksia viiden hypyn pätkään :-D.

Mimmillä onnistui kaikki molemmin puolin. Jopa se backlap, jota en ole aikoihin treenannut. Gimmalla meni myös muuten tosi hyvin, mutta niisto-sokkaria en osaa tehdä tarpeeksi hyvin vielä toiselta puolelta (siivekkeen kiero oikealta). Myös backlap vaati pientä säätöä. Mulla sama vika tuossa kuin sylkkärissä, eli käsi nousee liikaa jostain syystä. Sen kun sain kuriin niin johan toimi :-)

Daamikin oli mukana treeneissä ja koitettiin jälleen ottaa putkea. Kyllä se sen aika kivasti muisti :-). Otettiin myös takaakiertoa namikupin avulla ja hyvin meni, varsinkin vasemmalta puolelta kierrätettynä. Toinen puoli on mulle itselle heikompi. Toisella sessiolla otettiin yhtä "hyppyä". En halunnut laittaa rimaa maahan kun on aika vaarallinen, jos siihen päälle astuu. Niinpä laitoinkin sitten ohuen bumperin kun sellaisia näytti hallilla olevan :-). Ensin siis yksi hyppy ja sitten putki-hyppy, jossa hyppy aika lähellä putkea. Lopuksi vielä kaksi hyppyä peräkkäin. Kovin oppivaiselta vaikauttaa mun pikku tyttönen ♥

Kuva: Harri Haka-Aho

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

lauantai 22. joulukuuta 2012

Daamin sairaskertomus jatkuu


Daamin virtsatietulehdus voitettiin Sulfan voimalla. Mutta kun kerran on pentu, joka näemmä sairastaa vaikka ja mitä niin tulihan se uusi kuuri piankin kehiin. Tällä kertaa ripuli :-(. Viikon verran oli tuon pissatulehduksen jälkeen kunnossa kunnes aloi ripuloida lauantana (8.12.). Tottakai viikonloppuna!

Lauantaina söi vielä aamuruuan ihan kivasti ja päivälläkin närppi vähän sieltä ja täältä. Iltaruoka ei sitten maistunut enää ollenkaan. Eikä sunnuntain aamuruoka, eikä päiväruoka. Iltaruuasta syötiin kuitenkin lihat. Pikku paniikkia meinasi pukata. Onneksi vesi maistui, joten ei ollut vaaraa kuivumisestia, ainakaan mun ymmärryksen mukaan. Kovin vaisu ja väsynyt pentu kuitenkin oli :-(

Onneksi saatiin maanantaille aika lääkärille ja siellä Daami sai monta piikkiä niskaan. Taisi saada antibioottia, b-vitamiinia (kuulemma joskus auttaa ripuliin) ja vielä jotain kuumeeseen. Ei ollut lääkärin mukaan kuivunut, joten ei tarvinnut laittaa tippaan. Lääkkeeksi sai Tylosin-kuurin. Yhtä kuuria pienen alkutaival... Paino oli tippunut rokotuskerran 4,6 kilosta neljään kiloon ja tosi laihan tuntuinen tosiaan pieni oli :-(

Tylosin tehosi nopeasti ja ruoka alkoi maistua. Meidän iloinen penturiiviö sieltä löytyi jo seuraavana päivänä ♥. Mä niin toivon, että tässä olisi jo tarpeeksi ollut sairastelemista pienellä eikä enää tulisi uutta vaivaa. Virtsatietulehdusta koitetaan estää syöttämällä C-vitamiinia ja Karpaloatabuja. Ehkä ovat auttaneet kun ei ole uusinut, ainakaan vielä. Ripulia onkin sitten vähän vaikeampi estää. Ehkä voisi aina kuureina syöttää maitohappobakteereja. Nyt siitä on tauko kun on syönyt sitä noiden antibioottikuurien aikana koko ajan.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Daamin tulehdus ehkä takanpäin ja Gimman kanssa treeneissä

Ei ole uusia kuvia niin ei ole voinut kirjoittaa. No, ei ole vieläkään uusia kuvia (paitsi joitan kännykällä napsittuja), mutta pakko kai jotain on kirjoittaa...

Daamin pissatulehdus tuntui ensin paranevan antibiootilla kunnes alkoi muutaman päivän päästä jälleen pissiä ihan kamalasti. Soitin klinikalle ja hain uudet lääkkeet (Sulfa) maanantaina (19.11.). Maanantain pentu pieni oli kovin väsynyt, nukkui vain. Onneksi sain Halen kiinni ja sain luvan antaa vähän kipulääkettä. Vähän yli puoli tuntia kipulääkkeen jälkeen pentunen heräsi jälleen henkiin ♥. Tätä kirjoittaiessa uusikin kuuri on loppunut ja oikein hyvältä näyttää. Ensi maanantaina mennään ensimmäisille rokotuksille ja viedään samalla kontrollipissanäyte. Toivon todella, että kaikki on kunnossa. Ainakin mun silmään tuon pissiminen on normaalia pentukoiran pissimistä :-)

Daamin kanssa en kyllä vielä ole tehnyt oikein mitään järkevää kun tuo tulehdus on vaivannut mun päätä. Ei se kyllä Daamia ole vaivannut :-D. Jotain pientä kuitenkin on tehty. Ruokakupin voin laskea maahan ja itse suoristautua ja vasta sitten vapauttaa kupille. Jee! Yllättävän nopeasti tuo meni jakeluun, vaikka on ahne tapaus. Ehkä se just tuon ahneuden takia menikin niin nopeasi perille.

Makkaraseuraamista olen ottanut pari kertaa. En kyllä tiedä tajuaako tuo ahne pieni siitä yhtään mitään :-D. Kyllähän se mun makkarakättä seuraa, mutta aika holtittomasti. Häntä heiluu ihan hulluna ja makkarat katoaa suuhun alta aikayksikön :-D. Kunhan tuo tulehdus voitetaan niin sitten mennään näyttämään touhua vähän pätevämmille ihmiselle :-)


Mimmin kanssa käytiin Pawsin kisoissa 25.11.. Tuomarina oli ruotsalainen Veronica Bache. Radat oli kyllä tosi kivoja, vaikka tulostaso (enkä nyt puhu vain meidän tasosta) ei mikään mahtava ollutkaan.

Mimmi teki nollavoiton, hyllyn (kun otin puomin kontaktin uudelleen, rima sitä ennen oli kyllä jo tipahtanut) ja vitonen. Nollarata oli aika jees, vaikka musta tuntuikin, että on kova kiire ja olen väärässä paikassa koko ajan. Hyllystä ei muuta kuin, että tuplanolla meni rimaan ja sen jälkeen Mimmi loikkasi puolmilta. Viimeinen rata oli ihan jees. Kepeille en saanut avokulmasta suoraan vaan kiersi vaikka mistä (ilmeisesti peitin kepit) ja lopulta meni kakkosväliin.

Mimmin nollavoittorata. Ihanaa kun Matin vaimo (unohdin jo nimen, anteeksi) kuvasi tämän radan :-)

Keskiviikkona olin treeneissä Maalahdessa ja Gimma pääsi ensimmäistä kertaa mukaan mammaloman jälkeen. Viimeksi Gimma on mennyt agilitya karsinnoissa. Voi kun mun lapsi oli onnelinen ♥. Ja olin kyllä minäkin!! Minihypyillä mentiin, ainoastaan pituus oli oikean mittainen. Kyllä se osasi kaiken, eikä ollu oppinut tauon jälkeen lukemaan mun huonoa ohjausta mm. sylkkärissä :-D

Mimmi oli myös mukana. Mun piti sen kanssa vaan muistuttaa puomin kontaktista, mutta otin mä sitten muutakin. Aika paljonkin siihen nähden, että ei pitänyt ottaa... Puomiharkka meni mainiosti. Otin jälleen namipalkan käyttöön kun se tuota imee niin paljon paremmin kuin lelu.

Olen ostanut Lidlistä lapsiportteja tuota pentua varten. Ihan älyttömän halpoja verratuna ns. koiraportteihin. Maksoi 22.90€ / kpl ja esim. Mustista ja Mirristä koiraportit maksaa muistaaksenu 80 euroa halvimmillaan.

Älkää katsoko oven karmia ;-)





















































sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Daamin kuulumisia

Daamin kanssa on elämä alkanut sujua aika kivasti. Ruokakupilla maltti on kasvanut ja saan laskea kupin jo lattialle ja odottaakin hetken, ennen kuin annan luvan mennä syömään. Pari kertaa on tehty makkaraseuraamista ja kivasti se siinä kulkee mukana. Paljon muita "temppuja" ei sitten ole vielä opeteltukaan. Jos tempuksi voi laskea oman nimen tunnistamisen niin se on oikein hyvällä mallilla :-)

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi Daamin villapaidan. Ikinä ennen en ole koiralle kutonut mitään. Onneksi sain Annelta vinkkejä, miten se kannattaa aloittaa ja siitä se sitten lähti. Ei tullut lähellekään täydellinen, mutta menettelee. Piti laittaa säädettävä kuminauha vatsakappaleeseen kun siitä tuli liian löysä ja Daamin jalka meni kävellessä sinne alle :-D. Tässä kuva ennen tuon kuminauhan lisäämistä.



Vaikka Daami on pentu ja pennut pissii jatkuvasti niin silti mua alkoi häiritä koko ajan pikku pissojen teko, joten vein pissanäytteen keskiviikkona eläinklinikalle. Ja kyllähän sieltä tulehdus löytyi. Aloitettiin antibioottikuuri, jotta tauti tokenisi. Alkuun näyttikin, että lääkkeet vaikuttaa ja pissaamiset näytti aika normaalilta pennun pissaamiselta. Kunnes sitten eilen illalla ja tänään päivän aikana on taas pitänyt vähän väliä käydä pikku pissat lirauttamassa. Pitää maanantaina soittaa klinikalle, että mitä tehdään tämän kanssa. Vaihdetaanko lääkettä tai jotain muuta.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Mimmi Pietarsaaren aksakisoissa 11.11.

Kuva: Kati Kuuttila
Ei ole kisoista videota, jotan voipi olla, että en enää kovin tarkkaan muista mistään mitään :-D. Kolme rataa siellä oli ja tuomarina kaikissa Eija Berglund. Kaikki radat oli tosi mukavia. Oli kohtia, joissa piti miettiä miten meidän se kannttaisi tehdä ilman turhia töksäyksiä. Tykkäsin.

Eka rata meni aika lailla kivasti. Radan loppupuolella yksi valssi meni ihan väärään suuntaan ja seisoin suoraan sen putken suun edessä, jonne piti mennä. Ei Mimmikään niin putkihullu ole, että väkisin mun jalkojen välistä sinne menee :-D. Eli vitonen tuli tästä. Tällä radalla tuntui, että Mimmi kulki ihan kivasti.

Toinen rata oli nolla, mutta Mimmin meno oli jotenkin kovin nihkeän tuntuista. Enkä kyllä kovin yllättynyt, että lopulta sijoitus oli vasta kolmas. Voittajasheltti oli kyllä älyttömän kova menijä! Oli soopelisheltti ja edustivat I-HAH:ia. Tämä nyt tuntuu ehkä omahyväiseltä tai joltain (ei ole tarkoitus), mutta kovin harvinaista on ollut näissä lähikisoissa muu kuin 1-sija nollalla. Eli kyllä tuokin tarkoittaa vain sitä, että väistämättä Mimmi vanhenee ja nuoret menee ohi. Täytyy vaan tottua siihen :-). Pääasia, että Mimmuli pysyy kunnossa ja saadaan vielä jatkaa lajia. Ainakin ensi kesä. Katsotaan sitten viitsiikö enää 10-vuotiaan kanssa kisata kuin jotku piirinmestikset ja SM-joukkuekisat. Ja nuokin vain siinä tapauksessa, että on hyvässä kunnossa vielä silloin.

Ja sitten komas rata. Mitäs meillä siinä sattuikaan? Tulos oli kymppi, mutta mistä...? Ai niin!! Puomin kontaktivirhe :-O ja sen jälkeen meni pasmat sekaisin ohjaajalla ja saatiin piakkoin vielä kieltovirhe.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kaikenlaista touhuilua Daamin kanssa

On tämä vaan taas outoa kun on tuommoinen pieni pallero talossa. Samalla niin ihana ja söpö, mutta samalla riiviö, joka sovittaa hampaita joka paikkaan. Kuinka täynnä talo onkaan kiellettyjä asioita! Tähän mennessä onneksi vain kaiuttimen johto on nakerrettu poikki. Mun läppärin johtoon on selvästi myös sovitettu hampaita. Onneksi toimii vielä.

Kuva: Harri Haka-Aho
Sunnuntaina harjoiteltiin kaulapannan pitoa ja käytiin pikku remmilenkilläkin. Aika kivasti meni. Kaulapanta yksistään ei haitannut yhtään. Remmilenkillä vähän oli outoa kun piti rynniä ja sitten ärsyttävä remmi pysäytti liikkeen. Tosi kivasti mun mielestä meni tuo kuitenkin. Käytiin myös pikku pyörähdys metsässä koko lauman voimin. Reippaasti pieni kulki mukana ja kovin järkevästi meni korkeammista kohdista alas eikä tehnyt sellaista tyypillistä pentuloikkaa korkealle.

Käytiin vielä pimeällä pikku lenkillä koko lauma ja uskaliaasti valitsin sellaisen pätkän, jossa pitää kulkea n. 600 m remmissä ennen kuin mennään metsään. Daamilla ei ole heijastinliiviä, joten laitoin sen kaulaan sellaisen 5 cm leveän käsivarren ympärille tarkoitetun heijastinnauhan. Ja kun se oli noin leveä niin en voinut laittaa tavallista kaulapantaa kun se olisi ollut siellä alla niin virittelin Mimmin säädettävistä y-valjaista sopivat. Säädöt minimiin ja Daamin päälle. Älyttömän hyvin sain sille valjaat puetuksi päälle eikä sitä ne sitten päällä ollessakaan haitannut. Itse lenkki meni hienosti. Yllättävää!

Kuva: Harri Haka-Aho
Daami tuntuu kovin oppivaiselta lapsoselta. Ruokaa saadessaan istuu jo nätisti. Aluksi odotin vain, että peppu menee maahan ja siitä sai vapautuksen saman tien kupille. Nyt malttaa odottaa jo niin, että kuppia saa laskea noin puoliväliin saakka. Samaten yllättävän äkkiä tajusi, että mummo-koiran kupille ei mennä kun se syö. Kerran otin nätisti niskavilloista sen pois ja samalla kielsin. Sen jälkeen on aina kiltisti istunut ja odottanut, että mummo syö :-O. Gimma oli tuossa hyvin paljon jääräpäisempi :-D

Äipän vieressä on hyvä olla ♥
Maanantaina Mimmi, Gimma ja minä käytiin Jaana-Kaisalla hoidattamassa kropat kuntoon. J-K halusi, että otan myös Daamin mukaan. Moka!! Matka sinne meni ihan hiljaisesti. Pari piippausta ihan alussa, mutta muuten koko matkan oli ihan hiljaa. Ihanaa! Perillä en sitten malttanut jättää sitä autoon, joten otin häkin hoitohuoneeseen ja laitoin Daamin sinne. Voi elämä sitä huutoa ja kiljumista. Meidän kaikkien hoidot kesti jotain 2,5 tuntia ja siitä ajasta Daami oli ehkä hiljaa 15 minuuttia :-D. Taitaa J-K seuraavalla kerralla vähän tarkemmin harkita, pyytääkö pentuja sinne vai ei ;-)

Hyvin näkyy pöydän jalassa Gimman pentuajan tuhot. Onneksi ei ole uusittu pöytää ;-). Kuva: Harri Haka-Aho
Tiistaina kävin Mimmin ja Gimman kanssa pidemmällä lenkillä ja jätin Daamin kotiin. Olin hienot aitasysteemit viritellyt, mutta niin vaan pentu oli olkkarin puolella Pimun kanssa :-P. Onneksi Pimu pystyy vielä hyppäämään sohvalle niin oli päässyt pennulta turvaan. Tuhoja ei yllättäen tuona aikana ollut tehnyt. Tai jos on tehnyt niin minä en ole niitä vielä huomannut.

Daamille tuli tiistaina 11-viikkoinen Zorro-sheltti pentulenkkiseuraksi. Zorro on Bumtsi Bum kennelistä kuten Mimmikin. Vitsit, että noilla pennuilla oli kivaa :-). Hyvin jaksoivat mun mielestä kohtuullisen pitkän lenkin noin pieniksi. Oli kiva Zorro-pojan myötä tutustua uusiin ihmisiin :-)

Zorro edellä Daami perässä.

Ja sitten toisin päin kunnon ilmeellä :-D
Kaikki kuvat pentulenkiltä täällä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Uusi perheenjäsen, Daami ♥

On nyt jäänyt yhtä ja toista kirjoittamatta, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt on meidän maailma muuttunut sen verran, että on uusi pentu tullut taloon. Gimman lapsi, joka sai nimekseen Daami (Jennin antama nimi Prilla). Aivan ihana tapaus on tämä lapsonen ♥


Pentu tuli taloon lauantaina aamupäivän-päivän aikana. Kova kiljuminen oli melkein koko kotimatkan, joka ei siis ole kuin noin 25 km. Loppumatkalla rauhoittui ja oli kohtuullisen hiljaa. Iso ero äitikoiraan, joka huusi koko tuon matkan :-D

Daami on ihanan iloinen tyyppi. Häntä heiluu koko ajan. Ja mitä kehuvammin sille juttelee niin vielä enemmän häntä heiluu. Niin hellyttävä tyyppi ♥

Ja Gimma on ihan ihastunut omaan pentuunsa. Kuinkas muutenkaan :-). Niillä synkkaa tosi kivasti keskenään. Mä oon joskus aikoinaan kirjoittanut, että olen Gimman rääkkääjä kun en sille omanlaista seuraa hommaa ja nyt se sitä on saanut. Gimman rääkkäys on päättynyt :-) ♥

Äiti-lapsi-kuvia löytyy täältä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tänään ei yhtään kramppia :-)

Ihana oli nukkua kellon ympäri ja vielä ihanampaa oli, että aamulla pääsin sängystä ylös ilman kramppeja :-). Kyllä tää tästä vielä iloksi muutttuu! Koko päivä mennyt oikein mukavasti eikä ole pahemmin enää tarvinnut miettiä ihan jokaista liikettä. Huominen vielä sairaslomaa, joten enköhän ole tiistaina jo valmis töihin :-)

Metsäpolulle en vielä kuitenkaan uskaltanut lähteä lenkille, joten lähdettiin Mimmin kanssa muistelemaan mun ja Lyylin vahoja lenkkireittejä ja kierrettiin Ristinummen pururata ympäri. Se ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta tuntui jotenkin lyhyeltä. Johtuu tietenkin siitä, että mä kävelin sinne aina Teeriniemeltä, kiersin kierroksen ja kävelin takaisin ja tuosta tuli sellainen tunnin lenkki muistaakseni. Nyt kiersin pelkän pururadan ja aikaa meni jotain puolisen tuntia. Selkään ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja uskalsinkin kävellä jo huomattavasti reippaampaa vauhtia kuin eilen. Niin ihanaa!! :-)

Pennuille tuli ikää viikonloppuan neljä viikkoa. Enää kolme viikkoa kun uusi pentunen saapuu taloon ♥

Pennut alla 4-viikkoisia, kuvaajan Jenni Leino.

Kasper
Jesper
Joonatan
Ja yksi nartuista tulee mulle. Mikä, niin on vielä epävarmaa :-). Kaikki on omalla tavallaan söpöjä, mutta luonteet vielä vähän arvoitus.

Vidia
Rosetta
Prilla

lauantai 13. lokakuuta 2012

Selkäkramppia ja pentuja

Sen verran kauan taas kulunut viime kirjoittelusta, että en edes yritä muistaa kaikkea. Kisoja on jäänyt väliin, Kokkola flunssan takia ja Seinäjoki kun en muistanut ilmoittaa... Vapun hyppytekniikkakurssia kävin kuuntelemassa. Tarkoitus oli olla vain lauantai paikan päällä, mutta menin sitten sunnuntainakin kun oli sen verran mielenkiintoista touhua. Maalahdessa sentään kävin kisaamassa. Tuomarina siellä oli Salme Mujunen. Mimmi sai yhden nollavoiton ja yhden vitosen. Vitosrata oli paljon parempi, harmittava rima. Yksi vähän toisenlainen etappi saavutettiin myös noissa kisoissa. Mimmin kisakirja tuli täyteen ja piti vielä "vanhoille" päiville hommata uusi kirja :-)

Nyt lauantaina olin pitkästä aikaa menossa kisaamaan, mutta jäi nekin väliin kun selkä tuli niin kipeäksi, että liikkuminen oli yhtä tuskaa. Keskiviikkona alkoi pahentua työpäivän aikana ja kotiin päästessä se oli jo tosi kipeä. En meinannut saada sisäkenkiä vaihdetuksi ulkokenkiin saatikka takkia päälle. Pomolle jo tuossa vaiheessa vihjaisin, että enpä taida seuraavana päivänä tulla töihin. Illalla vasta tajusin, että mun selkä kramppaa oikealta puolelta. Melkein kaikki liike sai sen kramppaamaan. Ja tuntui, että tuo kramppi kesti tosi kauan aina ja sattui ihan ylikovaa :-(. En tuommoista kipua ole ennen tuntenutkaan.

Lääkärillä kävin torstaina ja sain vaivaan Sirdaludia ja Meloxicam tulehduskipulääkettä sekä ajan fyssarille. Lisäksi pitää liikkua eikä ryhtyä sänkypotilaaksi. Tuossa vaiheessa ei vaan liikkuminen oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mä jotenkin kuvittelin, että heti kun yhden Sirdaludin otan niin kipu katoaa. Olin väärässä. Vasta perjantaina illalla alkoi tuntua, että ihan joka liikettä ei enää tarvinnut varoa. Tänään aamulla selkä oli taas pahempi ja muutaman krampinkin sain kun yritin vääntää itseäni sängystä ylös. Mutta nyt päivän mittaan on taas ollut paljon parempi. Uskalsin jopa pikku kävelyllä käydä Mimmin kanssa. Se olikin onnellinen kun pääsi kolmen päivän tauon jälkeen lenkille :-). Ehkä tuosta vielä selkä saadaan.

Pentuja olen käynyt muutaman kerran katsomassa. Olikohan 3-päiväisiä kun kävin ekan kerran. Eipä niissä silloin vielä kamalasti katsottavaa ollut kun vaan nukkuivat. Gimmaa kuitenkin oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Malttoi olla siinä mun rapsuteltavana, vaikka pennut oli vielä noin pieniä. Kun kotiin lähdin niin eipä sillä ollut haluja mun mukaan tulla, vaan makasi tyytyväisenä pentulaatikossa ♥

Vähän vajaa kahden viikon ikäisiä kun olivat niin kävin seuraavan kerran ihmettelemässä. Ei ne vieläkään oikeastaan liikkuneet. Nukkuivat ja söivät :-). Tällä kertaa Gimma oli muka lähdössä mun kanssa kotiin. Kiltisti se sinne kuitenkin jäi. Tämän viikon tiistaina kävin viimeksi katsomassa ja ikää silloin hieman päälle kolme viikkoa. Nyt ne oli jo oikeita koiran alkuja. Rosetta pieni tuli ensimmäisenä mua moikkaamaan häntä hurjasti heiluen :-)

Kaikki pennut oli aivan ihania. Kuinkas muutenkaan :-). Yksi pojista nukahti mun syliin. Oli muistaakseni Joonatan. Kovasti pienet jo roikkuivat varpaassa kiinni ja housun lahkeisiinkin sovitettiin hampaita. Voi elämä ne oli suloisia ♥.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Leino. Kiitos kun saan käyttää kuvia täällä :-)

Vidia
Rosetta
Prilla
Kasper
Jesper
Joonatan






lauantai 15. syyskuuta 2012

Kolme urosta ja kolme narttua ♥

Kuva: Jenni Leino
Gimma synnytti viime yönä kasvattajan luona kuusi pentua, kolme ruskeaa urosta ja kolme mustaa narttua. Kaikki trikkejä. Kasvattaja Jennin mukaan synnytys sujui hyvin ja Gimma hoitaa pentuja erinomaisesti. On hoidon ohessa edelleen se ihana ja iloinen tyyppi ♥ ♥. Niin ihanaa, että kaikki meni hyvin :-)

Pentujen painot:
280 g uros
350 g narttu
340 g narttu
300 g uros
320 g uros
367 g narttu

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kuusi pentua tulossa :-)

Jenni käytti Gimman tänään röntgenissä ja kuusi pentua on tulossa. Huh, mikä helpotus, että ei mitään megasuurta pentuetta tulekaan :-))


Gimma kuulemma osaa olla ihan rauhakseen kasvattajan luona. Tämäkin on aikamoinen helpotus! Pelkäsin etukäteen, että se ryntäilee siellä ison mahansa kanssa muun lauman mukana eikä osaa ottaa iisisti ollenkaan. Onneksi oli turha pelko :-)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Gimman kuulumisia

Kuva: Jenni Leino
Gimma on voinut hyvin. Ainakaan minä en ole huomannut mitään pahoinvointia sun muuta. Vai onko sellaista edes koirilla? :-D. Ruoka maistuu ja sitä menee paljon päivässä :-O. Pikku hiljaa olen lisäillyt ruokaa ja tunnustellut, että lihooko. Ei ole lihonut, vaan välillä tuntunut mielestäni kylkiluut vähän liiankin hyvin, joten hyvillä mielin olen laittanut enemmän ruokaa kuppiin. Kolme kertaa päivässä on nyt syönyt. Päiväruoka vähän pienempi kuin aamu- ja iltaruoka.

Lenkillä on jaksanut ihan hienosti. Sellainen päätön ryntäily on kyllä jäänyt pois. Toki muutaman spurtin on edelleen ottanut, mutta muuten mennyt aika rauhakseen. Viime viikolla yhdellä loppulenkillä antoi Mimmin mennä metsäpolulla edellään. Ei ikinä ennen ole moista tapahtunut! Gimmalle on ollut aina hyvin tärkeää olla joukon ensimmäisenä ja sinne mennään vauhdilla, jos jostain syystä on jäänyt jälkeen :-D

Maanantaina tunsin ensimmäisen kerran jotain liikettä mahassa. Gimma makoili mun sylissä ja pidin toista kättä sitten vatsan päällä ja jotain muljahtelua siellä tuntui. Ei jatkuvaa, mutta aina silloin tällöin. Tänään päivällä tuota muljahtelua tuntuikin sitten jo aika tiheään tahtiin. On siellä masussa oikeasti elämää ♥

Gimma muutti tänään kasvattajan luo pentuajaksi. Kamalan pitkä aika olla erossa mun pienestä :-(. Mutta onneksi (kuten aiemminkin taisin kirjoittaa) Gimma on hyvissä käsissä ja tiedän, että siitä pidetään hyvää huolta ♥. Uskon kuitenkin, että ikävä ehtii tulla meidän ilopilleriä. Jenni tarjosi yhtä hännänheiluttajaa kyllä tilalle. Ihana ele ♥. Jos täällä tulee kovin vakava meno niin voisin kyllä sellaisen Gimman korvikkeen tänne ottaa :-)


Vaasan pm-kisat ja Lapuan kisat

Viime viikonloppuna kisattiin Mimmin kanssa molempina päivinä. Lauantaina oli Vaasassa pm-kisat, joissa tuomarina oli Anne Huittinen. Sunnuntaina Lapuan kisoissa tuomarin oli Minna Räsänen.

Launatai oli hyvin sateinen päivä. Eipä tänä vuonna onneksi ole montaa kertaa tarvinnut sateessa kisata, mutta nyt sitten kisattiin senkin edestä. Onneksi olin tajunnut varata paljon vaihtovaatteita mukaan ja tällä kertaa ei ollut yhtään liikaa niitä mukana kun joka välissä piti vaihtaa vaatetta.

Hyppyrata oli ensin. Rata rullasi oikein kivasti, mutta ihan lopussa ohjasin tosi huolimattomasti Mimmin putkeen ja eihän se sinne mennyt. Ehti sitten hypätä yhden hypyn ennen kuin tajusin mitä on tapahtunut. Eli hyllyhän siitä tuli. Ihan kiva mieli oli kuitenkin radan jälkeen.

Agilityradalta sitten saatiin nolla, jolla voitettiin. Rata rullasi muuten ihan mukavasti, mutta alussa puomi ilmestyi jostain mun juoksulinjalle :-D. Onneksi sain sen väistetyksi ja jopa pysyin pystyssä!


Sunnuntai olikin sitten onneksi paljon hienompi päivä. Ei tarvinnut kastua kahtena päivänä peräkkäin. Tuolla oli ensin agilityrata ja se meni niin pieleen kuin vain voi mennä :-D. Mimmi varasti ihan pikkuisen ja se aiheutti mulle tosi huolimattoman ohjauksen heti 2-hypyn pakkovalssiin. Hätäilin enkä saanut Mimmiä hypylle. Yritettiin kuitenkin tehdä rata, mutta siellä tuli ties kuinka monta hyllyä. Ja kun Mimmi vielä varasti puomilta niin otin sen alastulon uusiksi ja juostiin pois radalta. Voi elämä mitä räpellystä!!

Hyppärillä sitten onnistuttiin ihan kivasti ja saatiin nollavoitto aikaiseksi. Aika lailla suunnitelmien mukaan meni rata, mutta yhden kohdan valssin jouduin vaihtamaan leikkaukseksi kun en vaan ehtinyt. 5-6 hypyn väliin olin ajatellut ehtiväni valssaamaan. Jouduin sitten leikkaamaan kutosella ja kun Mimmi kääntyy tosi tiukkaan leikkauksella niin pelkäsin, että en saa sitä kepeille. Kerrankin ohjasin huolellisesti ja sain Mimmin menemään oikein! :-)


Tänään olin menossa Kokkolan kisoihin, mutta tuli niin ärhäkkä nuha, että jätin ne sitten väliin. En millään olisi jaksanut juosta kolmea rataa ja tehdä lämmittelyt ja jäähdyttelyt joka radalle. Onneksi jätin väliin kun 15 minuutin pikku pyörähdys metsässä koirien kanssa aiheutti tuskan hikeä ja hengen haukkomista.

perjantai 31. elokuuta 2012

Treeniä, kisaa, Gimma

Keskiviikkona (22.8.) tehtiin Timo Vertasen radoista muunnelma treeneihin. Aika haasteellista kun on vain kaksi putkea käytössä, mutta ihan hyvä siitä kuitenkin tuli. Ihan samat ongelmat oli treenitilanteessa kuin kisoissakin. Kun saan tämän dieselin kiihtymään niin sen jälkeen on ihan hirmu vaikeaa saada vauhti hidastumaan tai pysähtymään. Sain kyllä loppujen lopuksi kaiken onnistumaan, mutta en kyllä hetikään. Hyvät harkat oli. Kiitos Nina seurasta :-)

25.-26.8. olin kisaamassa Oulussa. En saanut ketään seuraksi, joten lähdin sinne yksikseen. Piia P oli jo mennyt aiemmin vanhempiensa luokse Iihin ja sain hänet houkutelluksi kisoihin lauantaina. Takuuvarmasti siis ainakin yksi tuttu oli paikalla :-). Olihan siellä muutama muukin, vaikka en kovin montaa tuolta seudulta tunnekaan.

Oli kisallisesti oikein hyvä viikonloppu. Lauantain eka rata (tuomarina Sari Mikkilä) oli hyvä, viimeisen riman tiputin kehumalla Mimmiä hyvästä etenemisestä. Se oli Mimmiksi todellakin ihan huippu. Meni mun edelle eikä kääntynyt katsomaan, että mihin sitten. Toinen rata oli sitten Eevaliisa Pohjasen käsialaa ja tästä saatiin nolla, jolla voitettiin. Siinä kohta ennen aa:n alle menevää putkea mietitytti, että miten se kannattaa tehdä. Päätin sitten tehdä sokkarin edelliselle hypylle ja pakkovalssin putkelle. Meni muuten hyvin, mutta jämähdin siinä paikalleni ja meinasi olla kiire ohjaamaan jatkotilanne.

Yöksi pääsin Pinoloille. Aivan ihana juttu! Kokkoa poltettiin Venetsialaisten kunniaksi ja illalla saunottiin. Mua varten oli lämmitetty savusaunakin. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni savusaunaan saunomaan. Olipa kiva kokemus. Mahtavat löylyt! Iltaa istuttiin Piian kanssa sitten aika pitkään. Piti oikein pakottaa itsensä nukkumaan kun kisat oli seuraavanakin päivän. Kiva ajella Iihin, että pääsen Piian kanssa höpöttelemään :-D

Sunnuntain molemmilla radoilla tuomarina oli Sari. Ensimmäinen rata meni jälleen oikein mukavasti. Tein tälläkin radalla yhden sokkarin. Mitä ihmettä? Mähän en tykkää sokkareista ollenkaan! Niin vaan näyttää, että joihinkin kohtiin se vaan on ihan pätevä ohjaus :-). Tästä tulokseksi nolla ja voitto. Toisella radalla sain aikaiseksi kaksi kieltoa. Toinen tuli liian voimakkaasta putkijarrutuksesta. Mimmi oli jo täysillä menossa putkeen, mutta mun jarrutuksen takia vetäisi liinat kiinni eikä mennytkään sinne. Toinen tuli aa:n jälkeisestä kepeillemenosta. Hukkasin täysin kepit, mutta Mimmipä menikin ihan oikein sisälle. Tästä intoutuneena lähdin vähän liian aikaisin liikkeelle. Olisi yksi keppiväli pitänyt malttaa odottaa. Alla kaikki radat peräkkäin.



Tosi hyvä mieli jäi Mimmin kisoista ja menosta. Selkeästi näyttää olevan apua Jaana-Kaisan vinkistä Mimmin lämmittelyyn. Sen kanssa kannattaa ottaa kunnon spurtteja, että paikat aukeaa kunnolla. Samaahan mä joudun itsekin tekemään kun on jalat niin tönköt aina ennen ensimmäistä starttia. Eikös sitä sanot, että koira on kuten ohjaaja ;-)

Tämän viikon tiistaina oltiin sitten treenaamassa Huittisen Annen koukeroita ja keppikulmia. Sanotaanko nyt näin, että ei ihan heti putkeen mennyt joka kohta. Kyllähän ne kaikki saatiin lopulta onnistumaan. Pujotteluun menot tuntuu nyt kyllä aika varmalta Mimmin kanssa. Toki se pitää ohjata, eikä olettaa mitään, mutta kivasti se ne hakee.

Gimman maha on aika kovasti nyt kasvanut. Vyötärö on kadonnut ihan kokonaan. Karvankin se on kasvattanut, että näyttää tosi tankilta. Jo nyt! Jännä nähdä kuinka isoksi se oikein meinaa tulla. On kyllä niin jännää aikaa tämä kun ei tiedä mitä sieltä tulee. Montako tyttöä ja montako poikaa. Lenkillä se on jo aika rauhallinen, ei pahemmin ryntäile mihinkään. Muutenkin nukkuu mielestäni tavallista enemmän.

Vähän haikeetakin on tietty kun noin viikon päästä Gimma muuttaa kasvattajan luo ja on siellä sitten kauan. Ikävä on jo etukäteen mun pientä :-(. Onneksi se on kuitenkin hyvässä hoidossa, että siitä ei tarvitse olla huolissaan :-)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lyhennetty ketomus parista kisasta Mimmin kanssa ja Gimman tiineydestä

Ihan surkeata tämä mun kirjoittaminen! En vaan saa aikaiseksi...

Joitain kisoja ollut tässä karsintojen jälkeen Mimmin kanssa. Ja kerran jopa treenit (!). Vaasassa (12.9.) pari starttia, joista toinen ihan nollavoitto. Enää tuplanolla ja neljä irrallista nollaa karsintoihin ;-). Mikäs tässä. Ois vaan niin kiva saada Mimmulin kanssa nollat kasaan ennen kuin Gimma palailee kisakentille niin saisin sitten keskittyä pelkästään Gimmaan. Aika toivottomalta näyttä tällä hetkellä.

Tänään Pietarsaaresta kolme hyllyä Timo Vertasen radoilta. Oli ihan sairaan hauskat radat, mutta olisi pitänyt olla joku pikajuoksija, että niistä olisi selvinnyt. Ei siis mahdollista mun tämän hetken kunnolla eikä näillä läskeillä :-P. Mutta kivaa oli silti :-)

Gimma kävi ultrassa 14. pv. Siellä näkyi lääkärin mukaan monta pentua. Ensin oli kaksi, sitten kolme... neljä... kuusi... ja monta!! Eli ainakin kuusi, voi olla jopa tuplaten. Gimma parka ;-)

Mitään tiineyteen viittaavia oireita ei ollut ennen ultraa. Ehkä sen tissit oli isommat kuin tavallisesti, mutta tuostakaan en ole varma kun tyhmänä ihmisenä en ole niitä aiemmin tutkinut juoksun jälkeen. Ainoa erilaisuus on aamuisin. Kun herään niin Gimma tulee mulle "juttelemaan", mitä ei ole aiemmin tehnyt. Ihan kauhea uu-uuu-uuuu-uu juttelu käyntiin ja minä tietty sitä vielä innostan juttelemalla suunnilleen samalla lailla takaisin. Se voisi olla sivullisista hauskaa kuunneltavaa :-D. Tänään huomasin, että Gimma nuolee mahaansa ja vikisee samalla. Saattaa tuntua pentuset vähän oudoilta :-). Poistin myös punkin siitä tänään :-/

Voijjee, että tämä on jännää mulle ensikertalaiselle, vaikka en itse niitä pentuja teetäkään enkä maailmaan saata. Silti se on mun pieni lapsonen, joka ne pennut synnyttää. Mun rakas ♥. Pentue on siis seuraava Eyewitness-pentue ja täällä jotain tietoa asiasta.

Innostuin sitten ilmoittamaan Mimmin Oulun kisoihin 25.-26.8., kaksi starttia molempina päivinä. Mä kyllä jostain syystä pidän Mimmiä jo vanhana ja että se ei kestä enää kaksipäiväisiä kisoja. Nyt kuitenkin päätin, että tuon on paskapuhetta ja Mimmi on elämänsä kunnossa, kuten se vaikuttaa nyt olevan :-). Se on nyt 8,5-vuotias ihan pian, joten ei sheltiksi edes paha. Mä luulen, että sen sairastelut vaikuttaa tässä ja samaten uuden pennun tulo vaikuttaa siihen, että Mimmi pitää pian jättää jo sivuun. No, se pian ei tule kovin äkkiä vastaan kun tulevan pennun kanssa menee melki kaksi vuotta, että se on kisakunnossa. Päätin nyt, että Mimmi ei ole vielä vanha. Se vaan tarvitsee ehkä vähän enemmän huoltoa, mutta ikäloppu se ei kuitenkaan vielä ole. Sen näytti jo tämän päivän kisojen vauhtikin :-)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Maajoukkuekarsinnat Liedossa 21.-22.7.

Karsinnat oli tänä vuonna Liedossa. Tuomareina oli Kari Jalonen ja Pertti Siimes. Olivatkin tehnteet yllättäen ihan tavalliset radat ilman mitään ihme kikkailua. Oikein hyvä juttu! Kyllä karsintatapahtuma tekee sen oman lisän, että tavallisillakin radoilla onnistuu mokaaminen :-D

Lauantain kisapäivä oli ihan älyttömän pitkä! Kisat alkoi aamulla klo 8:00 mineillä ja loppui makseilla joskus 22:30. Olin ihan puhki Gimman viimeisellä radalla. Ehkä olisi pitänyt syödä enemmän? Juomapuoli varmasti oli kunnossa kun melkein kolme litraa vichyä tuli kaadetuksi kurkkuun. Ehkä hivenen lyhyt yöunikin vaikutti. Tiedä tuota. Tällä kertaa kuitenkin nukuin yllättävän hyvin, vaikka yleensä on ongelmia nukkumisen kanssa oudossa paikassa. Yövyttiin siis Piksun kanssa Tuorlan majatalossa ja siellä vielä kuuluu kaikki äänet tosi hyvin. Nyt ei häirinnyt :-)

Reissu oli tällä kertaa erilainen siinä mielessä, että meillä oli huoltaja mukana. Hän huolsi koirat sekä tarvittaessa myös ihmiset. Vähänkö siistiä! Kiitos vielä kerran Jaana-Kaisa! ♥ . Erilainen tämä oli myös siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa osallistuin kahden koiran kanssa. Ja ihan ensimmäistä kertaa Gimman kanssa. Näiden kisojen jälkeen Gimma saakin sitten jäädä agilitysta tauolle ja odottaa rauhassa (toivottavasti) tulossa olevia pentuja ♥ ♥

Mimmin ensimmäinen rata oli ihan kohtuullinen. Harmittavasti ensimmäinen rima heti tipahti. Muuten kuitenkin virheetön. Okserin jälkeen meni vähän säätämiseksi kuten aika monella muullakin. Kepeillemenosta olin kyllä tosi ylpeä. Aika vaikea avokulma ja putki oli siinä lähellä tyrkyllä ja Mimmuli meni niin hienosti kepakoille ♥. Jostain syystä tuota putkea siirrettiin medeille kauemmaksi ja makseille vielä vähän kauemmaksi. Mimmi liikkui mun mielestä vähän hitaasti ja tällä kertaa sen huomasi muutkin. Kyllä sen aika oli aika hyvä, mutta jotain siitä puuttui. En nyt näemmä saa noita Sagin sivuilla olevia tuloksia auki, joten en voi katsoa mikä se aika sitten oli muihin verrattuna. Muistan vaan, että ei huono ollut ollenkaan. Radan jälkeen pikku jäähylenkki ja huollettavaksi. Mimmi oli kerännyt nestettä kehoon aika paljon :-(

Kuva: Pirkko Riekki

Gimman kanssa sama rata. Tosi kivasti meni silläkin, mutta sama kohta aiheutti tuskaa kuin Mimminkin kanssa. Jouduin improvisoimaan tosissaan, että sain esteet menemään oikeassa järjestyksessä ja onnistuin!! Maalissa luulin, että meillä oli nolla. Aloin jännittää riittääkö aika finaaliin. Kunnes menin katsomaan tuloksista, että mihin se aika riitti niin Gimmalle olikin laitettu vitonen. Mitvit??!! Tuomisen Ritva siinä sitten selitti, että avustava tuomari radan reunalta oli antanut pituudelta vitosen. Ihan ihme juttu. Ei kyllä koskenut kun en mitään kuullut ja noista metallisista paloista kyllä kuulee kun niihin kopahtaa. Ritva sanoi myös, että ei osunut. Oli jotenkin kauhaissut kahden viimeisen palan välistä, mutta jalka ei osunut maahan eikä paloihin. Tunne oli tosi paha :-(. Ensin tunne, että pääsee toiselle päivälle heti ekan radan ansiosta ja sitten tunne kun se ei ollutkaan niin. Harmitti :-(. Sain kuitenkin käänneytksi asian, että tällä kertaa näin ja onhan vielä yksi rata jäljellä. Tämä rata löytyy täältä. Harmi kun siinä ei näe tuota pituuskohtaa.

Kuva: Pirkko Riekki

Mimmin toinen rata alkoikin sitten mielenkiintoisesti. Mähän en sen kanssa halua mennä yhtään liian aikaisin lähtöalueella kun kuumuu niin kovasti. Ohjeissa (kutsukirjeessä) oli, että suorittavan koiran lisäksi kolme on aina valmistumassa lähtöön hallissa sisällä. Kuuntelin kuulutuksia ja lähdin lähtöpaikalle kun kolme oli sisällä ja kaksi ulkona. Näin ehdin hetken revittää Mimmin kanssa lelua ennen kuin pitää mennä kiljukaulan kanssa halliin sisälle. Kun tulin nurkan takaa näkyviin niin mulle jo huudettiin "oletko numero 29?" johon tietty vastasin, että olen. Sitten sanottiin, että mun pitää mennä halliin sisälle, siellä on jo numero 28. Sanoin, että radallahan on vasta numero 23, että ei vielä tarvi mennä. Ja mulle tokaistiin, että viisi koiraa on hallin sisäpuolella odottamassa. Nyt kyllä nyppi! Tokaisin, että kuka v***u on mennyt yhtäkkiä muuttamaan sääntöjä eikä siitä sanota mitään. Ei sitten leikitty Mimmin kanssa vaan mentiin kiljumaan viiden koiran ajaksi. Todellakin kiehuin!!

Kuva: Pirkko Riekki

Siinä sitten sen viiden koiran aikana sain kootuksi itseni ja taotuksi päähän, että Mimmi osaa kyllä mennä radan ihan ilman mitään leikkimistäkin. Oli vaan niin vaikea tuossa kohden kääntää ajatukset kun mulla on sama rutiini ollut jo ties kuinka kauan ja nyt yhtäkkiä en sitä voinutkaan tehdä. Edelleen kuitenkin kiehui ja siitä suivaantuneena päätin, että me ihan varmasti tehdään nyt se nolla, prkl!!

Ja tehtiinhän me se nolla! Jopa ihan nätti sellainen :-). Mimmi liikkui nyt tosi paljon kivemmin kuin ensimmäisellä radalla ja siitäkin sain lisätsemppiä päälle. Aa:ta ennen sokkari oli hiukkasen myöhässä, mutta ei pahasti. Samaten puomin jälkeen pidin Mimmiä vähän liian kauan vastakädessä ennen kuin ohjasin hypylle. Hyvä, että ei tullut siitä ohi. Huh! Helpotus! Toinen päivä, täältä tullaan!! Oltiinkohan tällä radalla kolmansia. Niin se taisi olla. Mimmi oli tämän radan jälkeen paljon paremmassa kunnossa kuin ekan radan. Nestettä ei juurikaan enää kropassa ollut. Ja siinä kun Jaana-Kaisan kanssa juteltiin niin tultiin siihen tulokseen, että Mimmi tarvitsee ennen ekaa starttia vähän kropan herättelyä. Pelkkä tavallinen lämmittely ei riitä, vaan pitää ottaa spurtteja tai lämmittelyesteitä tai jotain. Pistetään tämä mieleen. Ehkä helppo muistaa koska sama koskee kyllä ohjaajaakin :-DD

Gimman toinen rata meni aika pipariksi. Olin niin väsynyt, että en pystynyt kunnolla keskittymään. Meinasin unohtaa radankin, vaikka olin sen jo Mimmin kanssa mennyt. Huh, mitä touhua. Tuli paha mieli Gimman takia kun ohjasin niin kamalan huonosti. Toinen teki täysillä töitä ja kartturi teki mitä sattui. Kyllä mä ihan täysillä yritin, ei siinä mitään, mutta potku ei vaan nyt riittänyt. Ehkä Gimma ei tuosta kuitenkaan kovin pahastunut ;-). Kivan leikkituokion sai kuitenkin radan jälkeen :-).

Meinattiin Piksun kanssa mennä hakemaan kotipizzat kisojen jälkeen, mutta eihän niistä mikään ollut auki. Siinä sitten mietittiin mitä kaikkea meillä majapaikassa olikaan. Meillä oli pähkinöitä, homejuustoa ja Maalahden limppua ja päätettiin pärjätä niillä. Muuten ei ois ikinä päästy nukkumaan, jos ois jotain ruokapaikkaa lähdetty etsimään. Hyvin nuo riitti :-). Piti hetki istua ja jutella ja sitten vasta nukkumaan. Yöunen pituudeksi taisi tulla jotain 4,5 tuntia (kisat alkoi jälleen klo 8:00). Kyllähän sillä nyt jaksaa :-D. Aamupalalla ei oikein mikään maistunut ja tehtiin sitten leipiä valmiiksi ja otettiin evääksi kisapaikalle mukaan. Piksun idea! Itse en ois ikinä tajunnut moista.

Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntai alkoi agilityradalla. Jälleen tipahti yksi rima. Nyt toisella hypyllä takaakierto-päällejuoksu ohjauksella. Olin hyppylinjalla, eipä siinä muuta tarvita. Muuten rata rullasi kyllä oikein mukavasti. Keinu oli hyvä kuten eilisellä agilityradallakin. Ihan ihme, että se teki sen noin kamalan hienosti nyt kun ei ole sitä päästy pitkään aikaan treenaamaan. Tai ehkä se just siksi menikin hyvin kun ei ole sen inhokkia liikaa treenattu ;-)

Toinen rata oli hyppäri. Se lähti niin hienosti liikkeelle! Olin ihan fiiliksissä. Ehdin hyvin ohjaamaan pussin jälkeiselle hypylle ja siitä kepeille. Vau! Seuraavan putken pään sitten peitin hyvin onnistuneesti ja Mimmi valitsi esteen, joka oli suoritettavissa, eli hypyn siinä ihan lähellä putken päätä. Rataan tutustumisessa menin jatkuvasti putken eteen ja yritin sovittaa asekeleet niin, että pääsen siitä edestä pois ja siihen jäisi Mimmin mentävä tila. Onnistuin siinä mielestäni hyvin, joten pidin tuon ohjaussuunnitelman. Täytyy sanoa, että kun kävin rataa mielessä läpi niin siinä en tuota muistanut. Ehkä johtui tuosta, että pönötin juuri putken suun edessä. Niin harmi kun tuolla ei saanut tehdä rataa loppuun. Olisin halunnut testata sen taka"suoran", että miten oisin sen ehtinyt ohjaamaan. Nyt ei sitten päästy. Eipä mitään, pitänee rakentaa se sitten joskus treeneissä. Jos jaksaa :-D

Mimmin neljä ensimmäistä rataa löytyy täältä. Sunnuntain kolmas rata ei tullut omalle kameralle, mutta onneksi se löytyy sitten täältä.

Kolmannelle radalle ajattelin mennä tekemään nopean nollan. Ihan vaan muiden kiusaksi. Meillä kun ei ollut enää mahdollisuuksia mihinkään. Melkein tuossa nollassa onnistuttiinkin, mutta ei sitten ihan. Aa:n jälkeen ohjaan huolimattomasti putkeen eikä Mimmi sinne sitten mennyt. Siinä pyörittiin useampi sekunti ennen kuin oikea osoite löytyi. Yllättäin saatiin tuosta vain yksi kielto. Minä olisin antanut kaksi :-D.

Jotenkin jännä juttu, mutta mua ei harmita yhtään, vaikka ei nyt pärjätty. Enkä edes valehtele! Mua ei jännittänyt radat ollenkaan. Aina aikaisemmin on edes vähän pyörähtänyt vatsan sisältö ympäri, mutta ei nyt. Ei edes Gimman kanssa. Jälleen kerran Mimmin sairastelu teki sen, että voitto oli jo se, että yleensä päästiin osallistumaan koko karsintaan. Ja mikä ihana yllätys, että saatiin mennä joka rata. Oli kyllä niin makeeta painella taas Mimmin kanssa isoissa kisoissa ♥. Eikä oikeasti edes huonosti mennyt meidän treenimäärään nähden. Päinvastoin, meni ihan yli odotusten! Ja Gimman kanssa nyt oli ehkä hieman outo mennä siinä mielessä, että nämä oli hetkeen sen viimeiset kisat. Ei ehkä ollut sellaista yritystä edes kun tiesi, että on pitkä kisatauko edessä Ja jälleen sanon toivottavasti ja koputan samalla puuta ;-).

Täytyy kyllä sanoa, että vielä paremmat fiilikset oli kisata Seinäjoella Wallsport Areenalla viime vuonne. Eikä vaan sen takia, että siellä onnistuttiin, vaan sen tunnelman takia. Sinne mahtui ihmisiä hyvin katsomaan ja tunnelma oli hurjan hieno. ATT:n halli, vaikka onkin hyvä kisaaajille, on liian pieni suurtapahtumaan. Ei sinne mahdu kunnolla kisoja katsomaan. Itsekin maksien finaalia yritin kurkkia kauhean ihmsimuurin takaa, eikä sieltä juurikaan mitään nähnyt. Latisti ainakin mun tunnelmaa.

Tykkäsin tämän vuoden karsintasysteemistä. Ainoa asia, mikä vähän oudoksutti oli se, että periaatteessa 5-rata ja hylly oli nyt samanarvoisia, ainakin sunnuntaina kun ei kahdenkaan hyllyn jälkeen hylätty suoritusta. Aiemmin toi hyllyjen pelko on tehnyt oman osan jännitykseen ja nyt se puuttui. Silti musta tuntuu siltä, että tämän vuoden systeemillä saatiin oikein iskukykyiset joukkueet maailmalle edustamaan Suomea. Onnea hurjan paljon kaikille maajoukkueeseen päässeille ja mukavia hetkiä Suomen edustustehtävissä! Olette paikkanne ansainneet ♥

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Gimma astuettu - jännää!!

Gimma on astutettu onnistuneesti 16. ja 17.7. Olipa jännä kokemus olla tapahtumassa mukana. Näin nyt itse livenä, mitä ihmettä se tarkoittaa kun sanotaan, että koirat jää nalkkiin. Aika hurjaa touhua kyllä. Mukava oli huomata, että pariskunta selkeästi tykkäsi toisistaan. Melkein voisi sanoa, että oli rakkautta ilmassa, vaikka eihän koirat sellaista tunne. Mutta nää oli vaan niin kamalan liikkiksiä ♥

Molempina päivinä Gimma oli kovin antelias. Välillä yritti leikkiä kun ei astumisesta meinannut tulla mitään, mutta aina kun toinen yritti selkään niin hyvin antoi sen touhuta. Molempina päivinä melkein jo Jennin kanssa luovutettiin niin sitten se yhtäkkiä onnistuikin. Toinen päivä taisi olla se parempi päivä Gimmalle. Se oikein heitti pepun uroksen nenän eteen ja oli sen näköinen, että alas poika hommiin :-D. No, poikahan yritti ja astui välillä kylkeen, välillä reiteen ja Gimman ilme oli "huoh, etkö sä nyt oikein tajuta tätä hommaa". Hitsit, että noi oli naurettavia ilmeineen :-D

Naurettiin ihan kippurassa myös ensimmäisen päivän astutuksen jälkeen panomiehen hepuleille. Ihan kuin se ois sillä kertonut: "Vitsit kuinka hyvä mä oon!!" Videolla tuo hepuli ois pitänyt saada :-D

Nyt vaan sitten odotellaan tuleeko sieltä pentuja. Niin jännää!!

Tähän loppuun ihan mun lempparikuva Gimmasta ♥. Kuvan on ottanut meidän Harri :-)


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Lagun kisat, antibioottikuuri, juoksut

Olin Gimman kanssa Lagun ilta/yökisoissa 29.6. Mimmi ei päässytkään mukaan kun sille tuli nielutulehdus, jonka seurauksena antibioottikuuri. Kisoissa tuomarina oli Anders Virtanen ja radat oli jälleen oikein mukavia :-)

En nyt mitään kummempaa analyysiä kirjoittele radoista kun en enää muista :-D. Tuloksiksi tuli hylly, 5 ja 5 sekä rutkasti hyvää mieltä :-). Mä vaan niin tykkään mennä Gimman kanssa kun se jotenkin liitelee niin kamalan kevyesti ♥

Tässä kaikki Gimman radat klick.

Mimmillä on tosiaan nielutulehdus tai nielurisatulehdus. Minen tiedä mikä se oikeasti on. Antibioottikuurin se siihen kuitenkin sai. Kröhi muutamana yönä ja kuvittelin, että heinäsyöppönä yritti päästä kurkkuut takertuneista heinistä eroon. Kunnes kurkkasin kurkkuun ja huomasin kuinka väärässä olinkaan. Nielurisat näkyi hyvin selkeästi ja ne oli isot ja punaiset. Ikinä ennen en ole onnistunut mitään nielurisoja edes näkemään. Eikun soitto klinikalle ja saatiin peruutusaika samalle päivälle (jälkeenpäin kuulin, että Halella oli tässä osuutta, että me se aika saatiin, joten iso kiitos Hale ♥) ja kyllä se vaan joku tulehdus oli ja antibiootit kehiin.

Heti laskin, että päästäänkö me karsintoihin ja kevyesti onnistuu. Eilen kyllä jouduin soittamaan uudelleen klinikalle kun ei ole vieläkään parantunut ja kuuria oli jo seitsemän päivään takana. Edelleen näin nielurisat, mutta en enää yhtä isoina kuin aluksi. Saatiin neljä päivää lisää kuuria. Edelleen päästään karsintoihin, jos tuo määrä vaan puree. Mä niin toivon, että Mimmuli pieni paranee!! Treenaamaan ei nyt sitten päästä, mutta aivan sama! Ehkä me jotain osataan ilman treenaamistakin :-)

Gimmalla alkoi juoksu keskiviikkona, joten silläkin jäi tämän päivän Maalahden kisat väliin. Nää juoksut ei olekaan mitkä tahansa juoksut vaan nää on NE juoksut. Jenni astuttaa Gimman ja toivottavasti saadaa maailmaan uusi, ihana, Eyewitness-pentue :-). Mulle olisi tarkoitus jäädä Gimman tyttölapsonen ♥

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

SM-kisat Jyväskylässä

Otin perjantain vapaaksi, että voidaan lähteä ajoissa ajelemaan Jyväskylään. Perjantai-iltana siellä oli kaksi rataa, joihin olin ilmoittautunut molempien koirien kanssa. Niin oli moni muukin, joten päätin jättää jälkimmäisen radan väliin. Muuten olisi mennyt ihan kamalan myöhäiseen. Muutkin meidän porukasta jätti tuon väliin ja se olikin oikein hyvä päätös. Saatiin viettää aikaa keskenämme ennen nukkumaan menoa :-)

Gimman perjantain rata meni ihan mukavasti. Jälleen yksi poispäinkäännöspaikka tökkäsi, mutta muuten ihan jees. Pituus hypättiin radan nurkkaa kohden ja siitä piti heti kääntyä, tässä hätäilin ja pituuden viimeiset palat kaatui. Muuten oikein hyvä fiilis Gimman menosta :-)

Mimmillä tippui heti alussa pari rimaa. Ainakin toinen meni ihan täysin mun piikkiin, toisesta en ole niin varma. En juuri koskaan treenaa Mimmillä 35 cm:n hypyillä ja sillä tosi usein käy noin, että ekalla radalla tippuu jokunen rima. Jännä juttu sinänsä, en nimittäin Gimmankaan kanssa juurikaan treenaa maksimikorkeudella olevilla hypyillä, mutta ei sillä mitään ongelmaa ole kisatilanteessa pitää niitä ylhäällä. Ainakaan, jos mä ohjaan niinku pitää :-P.

Olin joukkueradoilla molempien kanssa viimeisenä niin ei vahingossakaan mene radat päällekkäin :-). Maksien joukkuerata oli ensin, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli oikein mukava joukkueradaksi, ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Joukkueessa oli Marko Herzin ja Splitin kanssa, Henna Karkin kanssa ja minä Gimman kanssa. Mitenköhän noi tulokset nyt oikein meinikään? Herbert taisi saada tulokseksi 15, Split 5, Karkki muutaman kiellon ainakin ja vissiin yliaikaa ja Gimma sitten sai vitosen. Meidän joukkueen sijoitus oli 30. Meidän rata sujui oikein mukavasti, mutta tosiaan yksi rima tipahti.

Mimmin kanssa joukkueradalle ei juurikaan paineita ollut :-D. Lilo teki radalla vitosen ja Frau hyllytti. Ja kun meillä oli vain kolme koiraa niin se siitä sitten... Menin sitten kokeilemaan eri juttuja huonolla menestyksellä :-D. Keppien edessä tein puolen vaihdon, josta piti saada vinosti hypylle ja sen jälkeen valssi. Joo, meni keppien jälkeisen hypyn takaakiertoon... Mutta pysyi kuitenkin hyvin pujottelussa! Kaikkea muutakin radalla tapahtui, mutta en jaksa nyt niitä sen kummemmin spekuloida. Rimat kuitenkin pysyi ylhäällä, mikä oli oikein hyvä juttu :-). Tässä siis oli tuomarina Anne Viitanen ja en oikein radasta tykännyt. Ei siinä ollut mitään mitä ei oltaisi osattu, mutta ei vaan ollut mun makuun... Jos joukkueella olisi ollut mahdollisuus tulokseen niin olisin ohjannut hyvinkin eri lailla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa  yksilö ässämmät, jotka alkoi hyppäreillä. Makseilla tuomarina oli Jari Tiehnhaara ja mineillä Seppo Savikko. Tienhaaran radalle mulla meinasi olla vaikeuksia saada kunnon tsemppi päälle, mutta tulihan se sieltä kun radalle pääsin :-). Savikon radasta tykkäsin, eikä mitään tsemppejä tarvinnut etsiä :-). Oikein mukava oli järjestäjien tekemä tutustumisjärjestys yksilöihin. Oli aina n. 40 koirakon tutustuminen ja ne suoritti radan ja sitten seuraavat 40 tutustui jne. Mulle tämä tapa oli oikein kiva. Sain ensin mennä Gimman kanssa ja sitten jonkin ajan kuluttua tutustua Mimmin rataan ja kisata sen kanssa. Ei mulla kyllä ollut ongelmia viime vuonna muistaa kahta rataa, mutta silti tämä oli mukavampi näin.

Maksien radalla oli monta kohtaa, joihin en meinannut keksiä sopivia ohjauksia Gimmalle. Yksi kohta varsinkin mietitytti, että ehdinkö suoran putken jälkeen tekemään pakkovalssin. Päätin, että ehdin. Sinne tuli sitten sen verran kiire, että vähän huolimattomasti ohjasin yhden hypyn ja rima tipahti. Enkä siltikään ehtinyt. Tein sitten saksalaisen kun sitäkin siihen olin miettinyt. Hylkäsin sen kuitenkin kun ajattelin, että se kääntää Gimman liian tiukasti. Ja niinhän se tekikin, mutta sain ohjatuksi kuitenkin oikealle esteelle kun olin tarkkana. Hitto, kun olisin tuon etukäteen hoksannut, että noinkin se onnistuu niin ei olisi tullut niin kiire. Tämä vaan kertoo sitä, että treeniä lisää niin osaan jatkossa paremmin arvioida tilanteet. Kivasti Gimman rata kuitenkin rullasi ja päästiin vitosella jopa finaaliin :-)

Kuva: Sirpa Saari


Mimmin rata lähti oikein mukavasti liikkeelle. Rata oli meille mieluisa eikä kovin kovasti tarvinnut miettiä ohjauskuvioita. Ainoa, joka ehkä ihan himpun verran mietitytti oli ihan loppu. Lähinnä se, että ehdinkö viimeiselle putkelle tekemään sokkarin ja ohjaamaan seuraavan hypyn taakse. Ja kun sinne ehdin niin mielessä taisi käydä ajatus "huh, se oli siinä" ja sitten kosahti. En ohjannut tarkasti seuraavan hypyn taakse ja hyllyhän siitä sitten tuli. Toiseksiviimeisellä esteellä. Ei voi mitään. Kiva oli Mimmin kanssa mennä ja tehdä pitkästä aikaa samaa rataa. Oli oikeinkin sujuvaa menoa :-). Harmitti vähän, mutta ei pahasti. Edelleen mulla on sellainen olo, että ollaan Mimmin kanssa jatkoajalla ja kaikki kisat, jotka saadaan kisata on meille voittoja. Mimmuli on vaan niin ♥. Mimmin rata.

Kuva: Sirpa Saari


Maksien finaaliradan tuomaroi Anne Viitanen, joka olikin aikamoiset koukerot sinne tehnyt. Hyvin erilainen rata kuin yleensä, mutta tykkäsin. Lähdettiin ihan vaan nautiskelamaan siitä, että päästiin finaaliin. Meni ehkä vähän liiankin nautiskellen kun sain ohjatuksi yhden hypyn taakse, jonka seurauksena saatiin sitten hylätty. En yhtään tuotakaan kohtaa ollut osannut arvioida, että Gimma hyppää edellisen hypyn niin pitkälle, että sitä olisi pitänyt vähän kääntää ennen seuraavaa hyppyä. Eipä siinä mitään, koitetiin jatkaa nollana loppuun. Aika kivasti menikin. Keinulla otti kiellon jostain syystä. Hyppäsi siis liian aikaisin pois. Se otettiin uudelleen, ettei jää ikävä mieli lapsoselle. Kyllä vaan Gimman kanssa on niin siistiä mennä ♥. Gimman vitoskimara.

Sellaset äsämmät tänä vuonna. Mukavaa oli. Säät suosi melkein koko reissun. Seura oli parasta A-luokkaa ja mökki oli oikein kiva. Gimma sai pari uutta ystävää, malinoiskakara Herkun ja pyrtsinuorikko Roikin. Kaveruksilla synkkasi tosi kivasti kolmisteenkin :-)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Keskiviikon treenit

Viime perjantaina koirat kävi huollettavana, joten jäi lähiseudun kisat väliin (Bac ja Woff). Pimun kanssa kävin lauantaina BAC:in kisoissa turistina. Mummeli oli onnellisen näköinen kun vain se pääsi reissuun eikä muut. Ja nää kaksi muuta ei meinannut tajuta, että ne ei oikeasti pääse mukaan :-D. Kiva oli Pimpulan kanssa hengailla kisoissa. Se ei tajunnut ollenkaan, että siellä mentiin agilitya. Tai sitten se ei vaan enää piittaa. Kovin pirtsakkana se siellä koko ajan kuitenkin oli :-)

Koirien hoidosta sitten jotain. Siitä on jo viikon verran aikaa niin enhän mä enää muista. Sen toki muistan, että Mimmi oli tosi jäykkä ja muutama nikama oli selästä jumissa siinä tutussa paikassa. Hyvin Jaana sai siihen liikettä ja minäkin näin kuinka alkoi ranka jälleen joustaa. Tästä varmasti johtui se viimeisen vaihteen puuttuminen Nokialla.Niin hyvä, että syy löytyi ja saatiin kuntoon. Gimma jälleen yläniskasta ihan jumissa. Mitä ihmettä se tekee, että se sieltä jumiutuu? Saatiinpa seki jälleen kuntoon. Ja täytyy sanoa, että en ihan heti muista milloin Gimma olisi ravannut remmissä suorana (vapaana ravaa helpommin), mutta nyt ravas tuon hoidon jälkeen :-)

Keskiviikkona käytiin sitten seuran kentällä treenaamassa. Kenttätreenit oli mulle eka kerta tälle vuodelle. Ja taisi olla muillekin (Henna + Pinola). Piksu oli käynyt aiemmin treenaamassa ja oli jättänyt niiden hurjan treeni"radan" meille. Kentällä oli siis yksi hyppy, kepit, putki ja aa. Puomi on siinä reunassa koko ajan mentävissä. Mitään ei oltu suunniteltu vaan näillä mentiin. Ja saatiinkin oikein hyvät treenit.

Tehtiin avokulmaan lähettämistä kepeille ja leikkaus takana. Gimman kanssa kokeilin myös törkkäys-leikkausta kepeillä ja voi jestas se meni hienosti. Olin toki laittanut palkan keppien päähän kun en ikinä ennen ole tuota kokeillut. Aina kisoissa olen katsonut kun Jaakko Knuutti tekee noin Vimman kanssa ja mä oon aina, että "ei noin voi tehdä!". Mutta niin vain onnistui Gimmankin kanssa. Ilman leluakin kun otin uusiksi. Mimmin kanssa en tuota huomannut kokeilla ja jotenkin tuntuu, että sen kanssa ei olisi edes onnistunut. Jep, taas aliarvioin sitä...

Laitettiin putki mutkalle aa:n alle ja puomin alle ja putken suut ihan kiinni kontakteihin. Puomilla tuli jopa ihan himpun verran kontaktin eteen. Mimmi on näissä kyllä taitava. Ei niin mitään ongelmaa mennä oikein. Ennen puomille menoa vein hyppy-putki-hyppy-putken toinen pää-hyppy-puomi. Ihan älyttömän hyvin meni tuo! Taitava Mimmuli ♥

Gimman kanssa erottelu ihan jees. En ole sen kanssa tehnyt läheskään yhtä paljon toistoja kuin Mimmin kanssa niin ei voi olettaakaan, että se on yhtä taivata tuossa. Ja eihän se ole, vaikka tosi usein meneekin oikein. Nyt sille ehkä oli liikaa tuo putki-hyppy-putki-hyppy-kuvio kun meni sitten puomin sijasta putkeen. Taisin sille sanoa jotain äää! kun oli menossa putkeen ja tuli sieltä pois. Toisella toistolla hyvä. Ja kolmanneella aivan mainio, kontaktikin!!

Olen muuttanut puomilla (ja aa:llakin) lelun paikan ihan siihen alastulolle. Aiemminhan olen jättänyt sen kauas ja vasta kun tekee kontaktin oikein on vapautettu lelulle. Ja intona se sinne hyökkääkin aina. Mutta itse kontaktille meno on ollut välillä toivottoman hidasta. Nyt olen sitten kokeillut muutaman kerran laittaa lelu ihan kontaktin eteen, niin, että etujalat menee maahan ja pallo on saatavilla. Ihan muutaman hassun treenin olen näin ehtinyt tehdä ja se näyttää jopa toimivan. Jostain syystä Gimman on helpompi mennä lelulle kun se saa sen heti oikeasta jutusta. Kun lelu on kauempana niin se alkaa aijaamaan sitä. En tiedä onko aijjaamista, mutta kovasti se aina hiipii ja kyttää  lelua ja on sen näköinen, että "kohta se jess tulee ja saan mennä lelulle". Muutaman kerran jälkeen nyt ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta... Ihan viimeinen puomi kun otettiin tuon saman kuvion jälkeen niin Gimma meni oikeesti hyvää vauhtia koko puomin ja meni mun edellä kontaktille :-O. Mä olin niin täpinässä! Olisin halunnut koittaa vielä uudelleen, mutta päätin jättää treenit onnistumiseen. Gimma pieni ♥

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Nokialta tuplanollat molemmille

Olin 3.6. Nokialla kisaamassa. Oli tosi mukava pitkästä aikaa käydä vähän kauempana kisoissa. Eikä onneksi tarvinnut lähteä edes kukonlaulun aikaan kun oli tarpeeksi ilmoittautunut koirakoita ja mentiin järjestyksessä medit-minit-maxit. Oikein sopiva järjestys mulle :-). Kahdella ensimmäisellä radalla oli mineillä tuomarina Minna Räsänen ja viimeisellä Sari Mikkilä. Makseissa joka radalla tuomarina oli Sari. Kivoja ratoja molemmilla :-)

Mimmin radoista en kyllä enää kovin paljon muista kun niitä ei saatu videolle. Oltiin Pinolan kanssa reissussa ja kuinka ollakaan, meidät oli laitettu lähtölistalle peräkkäin. En jaksanut ei-niin-tutuilta kysyä kuvausapua.

Eka rata oli kuitenkin hyppäri ja aikamoista vääntöä koko rata. Ei siis mitenkään paha, mutta ei ilmaiseksi kyllä saanut mitään. Eikä saanutkaan ;-). Alussa heti meinasin törmätä siivekkeeseen. Nyt oli hyötyä pitkistä jaloista ja sain väistetyksi kun siiveke jäi jalkojen väliin :-D. Jatkossa kiire-kiire-kiire ja myöhässä koko ajan ja lopulta yhteen takaakiertoon en ehtinyt törkkäämään, joten Mimmi meni sen väärään suuntaan. Loppurata ihan ok.

Toinen rata oli aika jees kaiken kaikkiaan. Ei tainnut tulla oikein turhaa kaarrosta missään. Puomin kontakti oli kyllä vähän herran haltuun kun en katsonut ollenkaan mihin pysähtyi kun vapautin. Ilmeisesti oli sitten tarpeeksi alas sen mennyt. Vaikka tuntui, että Mimmi ei ihan täysillä pinkonut niin voitto tästä kuitenkin tuli.

Viimeinen rata myös ihan nätti. Meni hyvin suunnitelmien mukaan. Vielä enemmän tunne, että ei ihan viimeistä vaihdetta Mimmiltä löytynyt. Voitto tuli silti tästäkin. Tyytyväinen olin ratoihin, mutta silti vähän huolissani tyttösen kunnosta.

Gimmalla oli ensimmäisenä ratana sama kuin mikä mineillä oli viimeisenä. Samalla lailla vein ja aika hyvin menikin joka kohta. Ainoastaan ensimmäinen käännös vähän valui kun unohdin koiran ponnistuskohdan ja vielä peruutin. Eipä haittaa, nolla ja toinen sija. Hävittiin Timpalle ja Pirtulle 0,02 sekuntia :-D

Toinen rata olikin sitten kauheeta säätöä. Aina vaan naurattaa :-D. Ja edelleen jaksan olla itseeni tyytyväinen, että en luovuttanut missään vaiheessa, vaikka meni ihan toisin kuin olin suunnitellut. Puomille asti mentiin niin kuin pitikin, mutta sitten alkoi soosaus. En saanut ennen puomia askeleitani sopimaan valssiin, joten päädyin viemään toista puolta ja tekemään poispäinkäännöksen muurille, tiedostaen, että en sitä ehkä osaa tehdä. Enkä osannut. Ja kun osasin tuohon varautua niin sain Gimman muurille ilman kieltoa. Sitten alkoi säätö. En ehtinytkään tekemään sokkaria putken jälkeen ja Gimma tuli mun väärälle puolelle. Sain sen kuitenkin hypylle, mutta kääntyi väärään suuntaan, josta kuin ihmeen kaupalla sain sen hyppyjen välistä seuraavalle hypylle. Lopussakin vielä jotain paniikkia, mutta nollalla maaliin. Kyllä nauratti maalissa :-DD

Gimman kaksi ekaa rataa löytyy täältä.

Viimeinen rata oli hyppäri. Se rullasi ihan mukavasti, vaikka ei ollut mitenkään helppo rata sekään. Yksi leikkauskohta vähän töksähti, mutta meni kuitenkin. Yhdessä valssissa jälleen unohtui se kääntö ponnistuskohtaa kohden. Lisäksi vielä käännyin vastaan juuri hypyn päällä, joten rimahan siitä tuli alas. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin tähän(kin) rataan :-)

Nämä olikin sitten viimeiset kisat ennen SM-kisoja. Olisi voinut paskemminkin mennä ;-)

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tekniikkatreeniä pihassa

Torstaina sain vihdoin ja viimein aikaiseksi treenata edes vähän. Tein kolmen hypyn pätkän, johon sain ujutetuksi kaksi leikkauskohtaa. Gimman kanssa ensin ihan vaan yksi leikkaus ja palkka. Kielsi pari kertaa, mutta kun siinä mietin, että miten mun pitäisi se oikeasti tehdä niin johan alkoi sujua. Mun pitää ihan kamalasti keskittyä tällä hetkellä siihen, että en vedä olkapäätä piiloon. Silloin tulee Gimmalta väistö. Sain onnistumaan kaksi leikkausta putkeen. Ja vielä oikein sujuvasti!

Mimmin kanssa leikkauksissa on vähän eri ongelma kuin Gimmalla. Mimmi leikkaantuu (voiko noin sanoa?) hyvin, mutta kääntyy tosi tiukasti. Tuo johtuu mun mielestä siitä, että sitä ei hyppy ime samalla lailla kun mä leikkaan takana. Hyppää tosi naftin hypyn, joten siitä on helppo myös kääntyä tiukasti.

Kuva: Kati Kuuttila
Tänään sitten treenasin pakkovalssia lähtötilanteessa 2-hypyn takaa. Tämä on nyt viime aikoina tökkinyt Mimmin kanssa oikein kunnolla. Mä joko käännän liian myöhään hypylle, jolloin Mimmille tulee pikku lenkki, tai sitten hätäilen enkä ohjaa koko hyppyä. Nyt pihassa onnistui hyvin joka kerta. Mimmi ei kyllä tuossa ihan niin kuumana käy kuin kisoissa tai treeneissä silloin kun on muitakin mukana. Kiva oli silti nähdä, että se (=me) tuo vielä osataan :-). Treenattiin myös saksalaista ja kahta niisto-sokkaria peräjälkeen. Lopuksi vielä yksi leikkaus. Kääntyy ihan liian tiukasti, vaikka nyt ei näyttänyt yhtään epäröivän hypätä. Sehän tosi usein epäröi leikkaustilanteessa, vaikka silti aina hyppää sen. Tosi harvoin enää tuosta tulee kieltoja treeneissä tai kisoissakaan.

Gimman kanssa pakkovalssi on ihan piece of cake. Se tietää jo ennen kuin lähtee ensimmäistä estettä hyppäämään, että kyseessä on pakkovalssi kakkoselle. Fiksu tyttö se on, ei voi muuta sanoa :-). Niisto-sokkari toimi joka kerta, vaikka nyt yritin lähteä aiemmin liikkeellekin. Onnistui jopa kaksi peräkkäin. Wuhuu!! Saksalainen myös bueno ja leikkauksessa ei häivääkään siitä, että ei sitä osattais. Hienoa!

Kuva: Kati Kuuttila


Tosi kiva ottaa pikku harkkoja tuossa pihassa niin saa vielä enemmän luottoa asioihin, jotka osataan ja voidaan rauhassa treenata asioita, jotka ei vielä oikein ole mennyt mulle jakeluun. Vielä kun joskus saisi raahaudutuksi seuran kentälle asti treenaamaan niin voisi niitä kontaktejakin joskus ottaa. Jostain syystä nyt tuo lähes 30 kilsaa ahdistaa ja kovaa. Pitäis hemmetti vieköön tehdä se oma kenttä kun paikkakin on ja rakentaa omat esteet. Ehkä sitten syksyllä kun maanviljelijäsetä on käynyt puimassa pellon pläntin, jonka kautta sinne mun kentälle pääsee. Ei ole muuta reittiä, joten kesällä sinne ei voi koneiden kanssa mennä :-(