keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Maanantain reenailut

Maanantaina rakennettiin Anne Huittisen rata kasvihuoneelle. Piti tiivistää leveyssuunnassa aika paljon, joten ihan samanlainen ei tullut. Myös okseri piti jättää kokonaan pois kun ei vaan mahtunut. Mentiin sitten kepeiltä suoraan 7-hypylle. Muuten mentiin piirroksen mukaisessa järjestyksessä. Ai niin, pussia ei enää kasvihuoneella ollut, joten laitettiin sen tilalle putki. Mukana treeneissä oli Sype, Lilo ja Gimma.

Mulla on viime aikoina ollut paha tapa treeneissä tehdä pitkää pätkää ja kun tulee virhe niin vasta sitten palkkaan koiran. Itse tätä en siis ole tiedostanut, mutta onneksi Jenni mulle tuosta sanoi. Nyt olinkin päättänyt etukäteen aina minne asti haluan mennä ja palkkasin sitten siellä.

Ensin menin kepeille saakka. Otin vastaan putken ja 3-hypyn välistä, josta lähetin hypyn kautta putkeen ja puomin takaa ohjaus kepeille. Vähän kääntyi mua kohden, mutta kun ohjaus ja käskytys pysyi päällä niin lähti hienosti kepeille. Itse jotenkin osasin mennä juuri sellaiseen kohtaan, että en nähnyt koko koiraa kun puomi oli just siinä edessä. Onneksi koira ilmeisesti näki mun ohjausta kuitenkin tarpeeksi hyvin. Toinen tapa, jota tässä kokeilin oli niin, että menin 4-putkelle vastaanottamaan. Ensin meinasin mennä putken taakse, mutta sitten muistin, että koira ei sieltä näe mun jalkoja ja meninkin siihen aika lailla suulle. Pieni jarrutus ennen 3-hyppyä ja siitä valssilla putkeen. Hyvin ehdin putken suulta ohjaamaan kepeille.

Kaikista sujuvin meillä tuossa alussa oli sellainen vaihtoehto, että menin 2-putken puoleen väliin ohjaamaan, josta muutamalla askeleella vienti hypylle ja lähetys putkeen samalla itse siirtyen puomin edestä (10-numeron puolelta) ohjaamaan kepeille. Olisi pitänyt kellottaa kyllä, mutta tää tuntui kaikista nopeimmalta ja sujuvimmalta vaihtoehdolta. Luultavasti olisin tuon ensimmäisen ohjauksen tehnyt kisoissa. Eikä siinä mitään vikaa, ihan kivasti niinkin meni.

Seuraava pätkä puomille saakka, puomilla namit ja lelu ennen rengasta. Kepeiltä otin puolivalssilla 7-hypylle ja kasin takaakierto-valssilla. Puomi ihan kohtuullinen ja vapautus lelulle kun katsoo eteenpäin. Toinen toisto niin, että lelu olikin renkaan takana. Tässä jouduin vähän kauemmin odottamaan, että katsoo eteenpäin.

Puomin alastulolta muurille. Laitoin namit aa:n alastulolle ja lelun muurin jälkeen. Keinu oli hyvä joka kerralla nyt, ei juurikaan hidastanut. Pituudella leikkaus, joka vain yhden kerran lopussa epäonnistui. Ehkä siinä en ohjannut enää kunnolla kun kyllähän koiran se pitää jo osata kun on niin monta kertaa menty :-P. Aa:lta vapautus vasta kun katsoo eteenpäin.

Aa:n alastulolta loppuun. Irtosin kontaktilta sivuun, josta lähetys muurille, josta koira putkeen. Putkelta poispäinkäännöksellä 18A-hypylle, B-osalla leikkaus ja 19:lle poispäinkäännös. Vähän taisin olla jäljessä tai väärässä paikassa kun Gimma kyseli aika lailla, mutta eteni kuitenkin koko ajan. Sujuvammin meni kun otin muurilta valssilla putkeen ja jäin ohjaamaan puomin taakse. Hyvin haki A-hypyn, B päällejuoksuna, jonka jälkeen sain hyvin käännetyksi C:lle. (Meillä tosiaan aika paljon kapeammalla nuo esteet, joten tuo ohjaus oli ihan mahdollista tehdä.)

Kokeilin vielä niinkin, että aa:lta lähetys muurille, josta putkeen, putkella sokkarin ja samaten sokkari A:n ja B:n välissä ja C:lle päällejuoksu. Nyt ajauduin ihan hassuun kohtaan enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ohjasin sitten 19:n ulkokautta ja näytti siltä, että ehdin sinne jopa ihan hyvin. Voi olla, että ei olisi onnistunut, jos olisi ollut 19:n vasemmalla puolella esteitä. Jotenkin tuntuu, että silloin olisi vilahtanut mun edestä sinne. Tiedä tuota. Tässä tilanteessa tuo meni kuitenkin hyvinkin sujuvasti näinkin.

Olipa mukava rata treenata. On niin kivaa kun tuomarit laittavat omia ratojaan näkyville nettiin :-))

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Gimmalle alokasluokan 1-tulos, pisteitä 183 ja KP

Niin se vaan on, että kolmas kerta toden sanoo. Saatiin kuin saatiinkin Gimman kanssa alokasluokan 1-tulos. Ja vieläpä ihan hyvillä pisteillä. Ei lähelläkään nappisuoritusta, mutta oikein hyvä kuitenkin. Seuraaminenkin oli vallan mainiota kun ottaa huomioon, että noin viikko sitten Gimma ei yhtäkkiä tajunnut, mitä koko seuraaminen on. Niin kivaa kun saa nyt ihan oikeasti ruveta treenaamaan avoimen luokan liikkeitä. Meidän koesuoritus löytyy täältä. Luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta ei kuvattu. Kisat oli siis eilen ja ne pidettiin Koivulahden kasvihuoneella. Tuomarina oli Veijo Kinnunen, josta mulla on hyvät muistot jo Lyylin tokoajoilta :-)

En taaskaan muistanut, että sellainenkin osio tuolla kokeessa on kuin luoksepäästävyys. Mietin siinä kun odottelin, että tuomari tulee Gimmaa moikkaamaan, että kyllä se hyvin menee kun viimeksikin meni. Eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Gimma istui nätisti mun vieressä ja antoi tuomarin koskea, joten saatiin siitä 10 pistettä.

Paikallamakuu mua ahdisti aika kovasti. Olin varautunut, että joudun antamaan tuplakäskyn sekä maahanmenossa että lopussa perusasentoon nousussa. Harjoituksissa olen aika lailla joka kerta joutunut antamaan kaksi käskyä. Vitsit, mikä fiilis kun Gimma tipahti maahan heti ensimmäisestä käskystä! Ja fiilistä nosti vielä kavereiden tuuletukset (onneksi hillityt sellaiset). Aikamoista vinkumista kuului kanssamakaajien taholta ja välillä musta tuntui, että Gimmakin vinkui. En kyllä sitä mitenkään varmaksi uskalla sanoa. Koko ajan jännitin, että se lähtee paikallamakuusta pois, mutta siellä se pysyi hienosti. Liikkeen kruunasi sairaan hieno perusasentoon nousu heti ensimmäisellä käskyllä. Jee!! 10 pistettä saatiin, en olisi ikinä uskonut.

Me oltiin ensimmäisinä alokasluokassa ja meitä ennen oli ollut voittajaluokka ja avoin luokka. Niissä ohjaajat veivät hienosti koiran vapaana kehään ja niin päätin minäkin tehdä. Liikkeenohjaaja ei huomannut siinä mitään ihmeellistä, mutta tuomari mainitsi, että eikös tässä ole ensin seuraaminen taluttimessa. Mikä moka multa :-D. Ei kun hakemaan remmiä kehän ulkopuolta ja suorittamaan liikettä. Koko seuraamisen ajan musta tuntui, että Gimma ei tule mun mukana ollenkaan. Onneksi Susannan kanssa oli ennen meidän suoritusta puhetta, että pahinta, mitä voi tehdä on se, että alan katsella missä se koira tulee. Niinpä kävelin vaan päättäväisenä eteenpäin ja toivoin, että koira tulee mukana. Odotin koko ajan milloin remmin mitta loppuu, onneksi ei loppunut. Välillä aurinko paistoi takaa ja silloin aina näin, että kyllä se ainakin jossain lähellä tulee. Videolta katsottuna seuraaminen oli välillä oikein hienon näköistä. Juoksemisessa tuli väljyyttä sivulle ja eteenpäin. Tuo ei mikään ihme ole kun eipä ole taidettu kertaakaan treenata koko asiaa :-D. Tästä saimme pisteitä 9,5. Yllättävän vähän rokotti tuosta väljyydestä ja perusasennon vinoudesta.

Vapaana seuraaminen meni aika lailla samoin kun remmissäkin. Mulla entistä kovemmin tunne, että koira ei tule mukana. Onneksi oli väärä tunne. Pysähtymisessä vielä vinompi asento kuin remmissä ja juoksussa väljyyttä enemmän. Lopussa ei sitten tullut perusasentoon ollenkaan. Otin sen kuitenkin siihen liikkeen loputtua ja sitten vasta kehuin. Tästä tuli pisteitä 8.

Liikkeestä maahanmeno jännitti kans aika lailla. Jäävissä meillä on aiemmin kisoissa tapahtunut niin, että aina toinen menee pieleen. Tätä olisin halunnut vielä perjantaina hinkata, mutta onneksi Piksu takoi järkeä mun päähän ja jätin hinkkaamatta. Enhän mä silloin enää olisi voinut asialle mitään ja jos olisi mennyt liikkeet sekaisin niin olisin vielä enemmän jännittänyt niitä kisatilanteessa. Nyt vaan päätin antaa napakan käskyn ja toivoa, että menee oikeaan asentoon. Olikin mahtava fiilis kääntyä ja nähdä, että Gimma makaa ihan niin kuin pitääkin. Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt oliko heti mennyt maahan vai ei, mutta pääasia, että oli oikeassa asennossa. Ja mahtavaa oli huomata videolta, että se tipahtaa maahan saman tien kun käsky tulee. Ihana Gimma ♥. Toinen jännityksen aihe tässä oli lopun perusasentoon nouseminen. Jännitin sitä niin kovaa, että ääni petti. Ja sen jälkeen kröhäsin jotain, jonka jälkeen Gimman nousi istumaan. Tuo mun äänen pettäminen ei kunnolla videolta kuulu, mutta yleisön ja ohjaajan repeäminen kyllä kuuluu. Pisteitä tästä silti 9.

Seuraavana oli luoksetulo. Ainoita liikkeitä joita en jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Vähän vaan oli vaikeuksia palautua äänenmurroksesta ja edelleen hymyilytti kovasti kun jätin Gimman istumaan. Onneksi mun hykertely ei vaikuttanut liikkeeseen vaan se meni ihan nappiin ja pisteitä tästä 10.

Liikkeestä seisomisessa olin taas ihan varma, että Gimma menee maahan. Päätin tässäkin luottaa koiraan. Ja mietin mielessäni sitäkin, että ei sillä nyt hirveesti ole väliä, jos on väärässä asennossa. Tietääpä, mitä pitää jatkossa entistä enemmän treenata. Tässäkin fiilis oli aika makee kun sai kääntyä palatakseen takaisin koiran luo ja näin, että Gimma seisoo just niin kuin pitääkin. Harmittavasti alkoi haistella maata kun palasin sen luo enkä saanut sitä perusasentoon lopuksi. Pisteitä tästä 7. Itse pysähdys oli ylihieno!

Viimeisenä oli hyppy. Tästäkin oli perjantain treenien takia ihan hyvät fiilikset. Eikä turhaan. Meni täysin oppikirjan mukaan. Tässä sain sen lopuksi jopa istumaan mun viereen. Täydet 10 pistettä.

Kokonaisvaikutuksesta saatiin myös 10 pistettä. Tuomari tykkäsi Gimmasta kovasti. Kyseli, että onko käynyt luonnetestissä, johon sanoin, että ei vielä, mutta ollaan muutamaan kokeeseen oltu jonottamassa. Tuomari oli sitä mieltä, että Gimma on kova koira. Tiedä tuota sitten. Edellinen tuomari taas oli sitä mieltä, että on kauhean pehmeä, eikä kestä multa mitään kovistelua. Enemmän uskon kyllä tätä jälkimmäistä arviointia. En muista enää millä perusteli tuota kovuutta. Lopuksi kuitenkin sanoi, että koiran työskentelyä oli kiva katsoa kun sillä oli motivaatio kohdillaan ja jatkakaa samaan malliin. Oli kivaa kuultavaa :-)

Kiitos kaikille treenikavereille! Ilman teitä me ei oltais ikinä onnistuttu. Videolla kuuluu hyvin kuinka elätte meidän suorituksen mukana. Kiitos ihanat ♥

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Tokoa, tokoa

Jaahas, niin taas on viikko kulunut, enkä ole mitään kirjoitellut. Vietti- ja tottisseminaari oli ja meni, enkä enää niistä paljoo muista. Olisi heti pitänyt kirjoitella tänne asiat, jotka jäi mieleen. Sen vaan sanon, että kyllä aina innostus pompsahtaa kattoon kun on taitavat kouluttajat asialla, jopa tokon suhteen voi käydä näin ;-). Kouluttajina meillä tuolla oli siis Juha ja Susanna Korri. Pitää tässä lähipäivinä oikein yrittää miettiä, mitä kaikkea siellä tapahtui ja sitten kirjoittaa tänne. Jos jaksan. Nyt jos kirjoittaisin niin tulisi ihan liian sekavaa tekstiä. Yksi kuitenkin, mikä jäi mieleen oli se, että jos koira piippaa/haukkuu/kiihtyy jotenkin muuten niin sitä ei ole palkattu tarpeeksi. "Laiskemmalla" koiralla reaktio on se, että ei enää huvita tehdä. Painotettiin tosi paljon epäsäännöllistä palkkausta ja ennätysten tekemistä (esim. seuraamisen pituuden kanssa). Mutta näistä tosiaan lisää myöhemmin, ehkä.

Maanantaina omassa pihassa pikku tottikset. Seuraaminen on ollut nyt ihan kamalaa, joten päätin ottaa vain perusasentoa ja korkeintaan kahden askeleen seuraamista, käännöksiä ja pysähdyksiä. Kerrankin pysyin suunnitelmassa, enkä lähtenyt ahnehtimaan. Hyvät treenit oli. Gimman kontakti pysyi hyvin ja lähti hienosti mukaan seuraamisessa (viime viikollahan tuo ei sujunut ollenkaan) ja käännökset hyviä. Pysähtymisessä ei heti mennyt perusasentoon, mutta saatiin sekin jälleen sujumaan.

Harjoittelin myös koiran sivulle siirtymistä sen seisoessa. Gimma helposti tuossa väistää vähän sivuun ja nyt pidin sen namilla paikallaan. Alkoi sujua hyvin.

Sivulta maahanmenoa kun on ensin odotettu pidemmän aikaa. Tokokokeessa paikallamakuun tuomarin/liikkeenohjaajan läpinät on niin pitkiä, että Gimma ei meinaa sen jälkeen enää mennä maahan, menee yleensä vasta toisella käskyllä. Yritin tuota treenata niin, että annoin sen olla kauan sivulla ennen kuin annoin käskyn. Joka kerta meni ekalla maahan. Ei vaan ole sama tilanne yksin treenatessa. Jäävien liikkeiden (maahan - seiso) erottelua lopuksi peruuttamalla. Yhden kerran meni väärin, muuten aina oikein :-)

Tiistaina pikatottikset taas pihalla. Nyt seuraamisessa jo pidempääkin pätkää. Palkkasin välillä heti ja välillä vasta hetken seuraamisen jälkeen. Näytti hyvältä.

Jäävien erottelua jälleen, taas yhden kerran väärin, muuten aina oikein. Koiran viereen siirtymistä sen seistessä. Nyt ei meinannut tuo millään onnistua. Todella ärsyttävää. Lopuksi muutama onnistuminen ja jätin tuon hinkkauksen siihen.

Paikallamakuu aika lyhyellä ajalla. Tarkoituksena oli ainoastaan saada ensimmäisellä käskyllä maahan ja lopussa perusasentoon. Meni hyvin. Kerrankin sain sen nousemaan sivulle istumaan heti! Tuossakin yleensä joudun antamaan tuplakäskyn.

Keskiviikon ja torstain olin pois kotoa kun käväisin työasioissa Helsingissä. Koirat oli kotona Harrin kanssa.

Tänään heti töiden jälkeen kasvihuoneelle ottamaan pikku tottikset. Halusin varsinkin hyppyä ottaa kun sitä ei muualla pääse harjoittelemaan. Ensin otettiin paikallamakuu, jossa mukana oli Sisu ja Gimma. Nina oli liikkeenohjaajana, mikä olikin oikein hyvä juttu :-). Vaikka Gimma ei mua katsonutkaan enää siinä vaiheessa kun piti käsky antaa niin se meni kuitenkin heti ensimmäisellä maahan. Tarkoitus oli ottaa tuo kisanomaisesti, mutta tuossa mun oli pakko kehua suullisesti kun meni niin hyvin. Jee!! Antoi uskoa huomiseen kokeeseen :-).

Tuon jälkeen otettiin vähän seuraamista. Ensin vain parin askeleen verran ja sitten vähän pidempi pätkä ja pysähtyminen. Hyvin meni istumaan, mutta vähän huonoon asentoon, peppu meni mun taakse. Tuosta en nyt välitä, pääasia, että istuu. Ei ole kauaa kun ei tuota tajunnut ollenkaan.

Lopuksi hyppy ja se oli ihan nappisuoritus! Lopetin treenit tähän, vaikka olisi vielä mieli tehnyt tehdä jotain muuta. Tuosta jäi kuitenkin sellainen olo, että me osataan, joten sillä fiiliksellä on kiva odottaa huomista :-)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Tokoilua välillä

Tämä viikko on näköjään Gimman aktivointiviikko :-D. Maanantaina ja keskiviikkona aksaa, torstaina ja perjantaina tokoa ja lauantaina Juha Korrin viettiseminaari. Sunnuntaina sitten olen vain kuunteluoppilaana Susanna Korrin tottisseminaarissa. Harvinaisen koiraharrastuspainotteinen viikko. Ja Mimmi-rukka ei ole päässyt kuin lenkille. Jotain tietenkin sekin, mutta... :-(

Eilen mentiin Hennan kanssa Botniahallin parkkikselle ottamaan ihan pikku tokot. Mun oli tarkoitus tehdä ensin jääviä sekaisin peruuttamalla ja tsekata erottaako Gimma ne vai ei. Viimeksi kun niitä otin niin sillä oli juoksu ja noi meni tosi surkeesti. Otin ensin seisomista, tarjosi maahanmenoa, sanoin höpöhöpö ja uudelleen käsky ja taas maahan. Tässä vaiheessa tuli jo pieni ei, vaikka ei saisi. Kuitenkin tuon ei:n jälkeen toimi kuin unelma. Hyvin erotti ja mä yritin tosissaan antaa käskyjä satunnaisessa järjestyksessä ja aina oikein. Pitää muistaa jatkossa se, että seisomiskäsky tulee silleen pehmeästi ja nätisti ja maahankäsky sitten vähän tiukemmin ja matalammalta. Nyt en heti sitä muistanut.

Perään otettiin sivullaoloa. Gimma ei meinannut millään keskittyä katsomaan mua kun oli muita ihmisiä (hiihtolatu aika lähellä) ja kaiken maailma hajuja. Pistin sitten Gimman remmiin ja vähän vaadin muhun katsomista ja voi jestas kun alkoi mennä hyvin! Palkka tietenkin oli parasta aa-luokkaa pienen pakotteen jälkeen :-).

Sitten mun piti ottaa pieni ketjutustreeni ensi lauantain tokokisoja ajatellen. Tarkoitus oli ottaa seuraamista muutamalla käännöksellä, luoksetulo ja jäävistä se parempi. Ei sitten otettu, ei. Seuraamista ei tapahtunut ollenkaan. Sivulla nätisti ja kontakti hyvä, mutta ei lähtenyt mun mukaan, ihan outoa. Ja mitä teen minä, hermostun :-P. Voisin ruoskia itseäni!! Tuo vaan tuli niin yllättäen, että en osannut varautua ja sitten hermostuin. Ei ole syy, ei. Jos ei mene treenit niin kuin haluaa tai jos ei tule sellaista virheitä, mitä osaa odottaa niin pitäisi osata vaikka lopettaa kesken mieluummin kuin hermostua koiralle. Mä niin muistan tän taas hetken aikaa. Paha mieli :-(

Otettiin sitten muutama luoksetulo, jotka oli oikein hyviä. Siitä saatiin taas iloa touhuun. Pakko mun oli lopuksi vielä ottaa vähän seuraamista, ettei Gimmalle jää siitä viimeisenä mieleen paha mieli. Olisinko ottanut kolme kertaa liikkeelle lähdön. Kahdella ensimmäisellä kerralla jäi taas jälkeen, nyt kutsuin ihan iloisesti ja tuli mukaan ja heti bileet kun oli oikeassa kohdassa. Kolmannella kerralla taisi lähteä jo heti mukaan. Mun pieni ♥, ja mulla paha mieli :-((

Tänään sain pomon luvalla tehdä aiemman vuoron töissä, että ehdin treeneihin heti töiden jälkeen. Treenit meillä on klo 15-18 ja mä olin paikalla vähän yli neljä, eli ihan kivasti treeniaikaa.

Hyppyä otin ihan ekaksi kun muistelen, että sitä olen Gimmalle näyttänyt viimeksi kisoissa :-P. Otin sen ilman apukeinoja. Sanoin vaan vihjesanan "hyppy" ja siirryttiin perusasentoon hypyn eteen. Lähti hyvin hypylle ja jäi seisomaa käskystä hienosti. Heitin palkan siitä. Ennen kuin heitin lelun niin Gimma oli tosi hauskan näköinen kun se silmillä katsoi, että mistä se palkka tulee :-DD, valkuaiset vaan vilkkui :-D. Toinen toisto samalla lailla, mutta menin koiran sivuun. Ei väistänyt (mitä aiemmin teki tosi usein) vaan meni istumaan kun tulin sivulle. Me ei ole tuota koskaan treeneissä tehty niin, että olisi päättynyt perusasentoon, ainoastaan kisoissa. Ja niitä kisojakin on tähän mennessä ollut vain kaksi. Miten se voi tommosta tarjota? No se ei mikään suuri asia ole :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Seuraamista jotenkin, mutta miksi mä en muista miten kun aikaakaan ei ole kulunut kuin muutama tunti. Niin joo, pää laski tällä kertaa tosi helposti. Haettiin remmi avuksi ja siirryttiin peilin eteen treenaamaan. Ja mitä tapahtui siellä? Ihan täydellinen kontakti koko ajan :-D. Niin tyypillistä. Ehkä ohjaajan asenne ratkaisee tässäkin. Valmiina nyppäämään niin antaa käskynkin paremmin? Tiedä tuota. Lopuksi otettiin parin askeleen seuraamistakin. Vähän väistää, ottaa etäisyyttä, mutta tulee ihan kivaan kohtaa muutaman askeleen päästä. Huh! Ehkä mä en ihan kaikkea mokannut eilisellä riehumisellani. Toivon todella, että en pilannut kaikkea. En enää ikinä halua olla yhtä epäreilu koiralle!!

Lopuksi otettiin paikallamakuu. Toisella käskyllä maahan ja toisella käskyllä nousi perusasentoon. Mä en varmaan ikinä saa noita sujumaan. Nyt oli kontakti ihan hyvä ennen maahan-käskyä eikä silti mennyt ekalla maahan. Olen aina kuvitellut, että Gimma ei siksi mene heti maahan kun ei katso mua. Ei näemmä ole siitä kiinni. Taitaa vaan tuo tilanne tehdä sen. Ihan liian vähän ollaan ryhmäpaikallamakuita otettu. Perusasentoon se ei ole vissiin ikinä noussut heti ensimmäisellä käskyllä. Enkä mä kyllä pahemmin sitä ole treenannutkaan. En halua sitä tuossa liikkeessä ottaa enkä sitten ole keksinyt, missä tilanteessa sitä olisi hyvä treenata, ettei ala ennakoida.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Ihanat tekniikkatreenit!

Päästiin eilen Gimman kanssa koeajamaan Jennin uusi koulutusrata. Mikäs sen mukavampaa. Radalla sai tehdä vaikka mitä. Tuli oikein Treeniringin radat mieleen kun tehtiin kohtia usealla eri tavalla. Kivaa oli, kiitos Jenni!

Tässä vähän yhteenvetoa ohjauksista, joita tehtiin ja muistiinpanoja siitä, miten tietyt ohjaukset saataisiin varmemmiksi:
  • pakkovalssi hyvä, ei tarvitse varmistella, vaan voin lähteä ajoissa liikkeelle.
  • viskileikkaus, toimii kun muistan antaa tilaa. Jälleen muutaman kerran ajauduin liian lähelle hyppyä, jolloin tuli kielto tai hyppäsi väärään suuntaan.
  • niisto-sokkari toimii, tästä olen erityisen iloinen. Hyvin olen oppinut olemaan kumartelematta koiraa kohden.
  • sylivekki-jaakotus oli älyttömän hyvä kun muistin pitää katseen hypyssä enkä ihaile koiraa :-P. Toimi niin hyvin, että pitää ehdottomasti treenata lisää, että voi tehdä myös kisoissa.
  • jenkkikäännös (jos se nyt sitä oli), pitää harjoitella lisää irtoamista palkan kanssa + pitää itse liikkua eikä jäädä paikalleen ihmettelemään, rintamasuunta pitää muistaa pitää ponnistuskohtaa kohden (meni kerran viskileikkaukseksi kun en tuota tehnyt)
  • päällejuoksu hyvä
  • saksalainen hyvä kun muistan tässäkin sen katseen. Pitää muistaa treenata tuota palkan + liikkeen kanssa

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

14.3. Maanantain treenit

Rakennettiin Mikkilän Sarin radan alku esteelle 11 saakka. 11:ltä kääntyi takaisin päin kepeille ja siitä 90 asteen kulmassa oikealle muuri, josta hypyn, 11-hypyn ja renkaan suora. Kiitos Sarille luvasta julkaista rata :-)


Mulla oli kisoissa tuohon alkuun toinenkin vaihtoehto olemassa, joka kuitenkin jäi sen valitsemani tavan varjoon. Nyt halusin kokeilla, miten se olisi onnistunut. Otin vastaan aika lailla 3-hypyn tasalta lähdön puolelta. Siitä irrotus 2-hypylle, valssi kolmosella, lähetys nelosella ja saksalainen 5-hypylle. Kävi juuri niin kuin pelkäsinkin käyvän, en saanut saksalaisella kääntymään hypylle. Huomasin, että alan ottaa vastakättä ihan liian myöhään mukaan. Kun aloitin sen aikaisemmin niin kohta sujui oikein hyvin. Ja rima pysyi ylhäällä, eli osasin pitää ohjauksen ja katseen tarpeeksi kauan estettä kohden.

Paremmalta alku kuitenkin tuntui niin kuin tein kisoissa. Tässäkin 3-hypyn luo ottamaan koiraa vastaan, mutta nyt radan puolelta. Irrotus 2-hypylle, kääntö kolmoselle, lähetys nelosella ja pakkovalssi 5-hypylle. Koitin myös pakkovalssi-jaakotuksen vitoselle ja sekin onnistui hyvin. Mä osaan yleensä aina hätäillä jaakotuksissa niin, että rima tipahtaa.

Aa:n jälkeisellä hypyllä harjoittelin viskileikkausta. Jestas, että oli tuossa kohden vaikea! Ajauduin koko ajan liian lähelle hyppyä, eikä Gimma meinannut millään mennä koko hypylle. Meni heti paremmin kun en ottanut liikaa etumatkaa kontaktilla. Tällöin Gimma näki hypyn ja meni sen oikein näppärästi. Tein tuon kohdan myös saksalaisella. Jälleen sama, liian myöhään vastakäsi ohjaamaan. Kisoissa tein tuohon pakkovalssin.

Puomilla harjoittelin sivuttaisirtoamista. Menin 10-hypyn taakse jo odottelemaan Gimmaa. Apuna oli namit alastulolla ja lelu vielä jonkin matkan päässä. Vapautus vasta kun Gimma katsoi lelua.

Kepeillä kunnon sivuttaisirtoaminen ja niisto-sokkari muurilla. Valui kun ei nähnyt mun jalkoja. Kun sain itseni väännetyksi niin, että jalat näkyi muurin tolpan takaa niin johan onnistui hienosti. Muurilla otin myös valssilla molempiin suuntiin. Pyöritys ja pakkovalssi jäi kokeilematta, niin harmi kun ne unohdin. Ihan fiiliksissä olin kuitenkin siitä, että muurin palaset pysyi koko ajan paikallaan. Tehnyt hyvää tämä talvikausi kun tuota on nyt päässyt useammin treenaamaan.

Loppusuorassa ei ollut mitään ongelmaa. Ihanan lujaa Gimma painelee loppuu, vaikka mä itse jään paikalleni. Ja meni kaikki esteet, vaikka välillä hyppäsikin vähän ristikkäin. Hyvä harjoitus myös tuo!

9.3. keskiviikon treenit

Olisi jälleen pitänyt heti kirjoittaa niin muistaisi paremmin mitä siellä tulikaan tehdyksi. Tässä kuitenkin jotain.

Alussa oli sivuttaisirrottamista pituudelle, jonka jälkeen 90 asteen kulmassa olevan hypyn taakse pakkovalssi. Irrottaminen ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, Gimma ei edes hypännyt ensimmäistä hyppyä, joka oli ennen pituutta, vaan tuli suoraan mun luo. Vein sen uudelleen lähtöön ja nyt kiersin esteet ulkokautta ja johan hyppeli kaikki. Näköjään sille on aika tärkeetä, että käyn merkkaamassa suoritettavat esteet. Tuon jälkeen hyppäsi joka kerta pituuden, vaikka olin aika kaukanakin sivussa.

Pakkovalssi takkusi. Siinä oli jotenkin pitkä matka koiran tulla hypyn taakse. Jäin liian helposti sitä ihmettelemään, jolloin kääntö hypylle tuli ihan liian myöhään. Rytmitys ei meinannut tuossa onnistua millään. Kun sain sen kuntoon niin eipä tuossa mitään ongelmaa ollut.

Aika hankalassa kohdassa oli viskileikkauksen paikka. Suoran putken jälkeen hyppy, jolle piti vielä viedä vähän taakse. Olin ihan varma, että ei onnistu, mutta niin vaan meni joka kerta oikein (muistaakseni). Siitä vedolla aika pahaan avokulmaan kepeille ja hyvin onnistui.

Keinu oli hyvä. Ehkä Gimma on sen nyt vihdoin ja viimein oppinut. Puomi ja aa ihan kohtuullisen nopeita. Puomia otin pari kertaa niin, että edessä oli palkka ja vapautus sinne vasta sitten kun Gimma katsoo eteen.

Uutena ohjauksena testasin vippaamista. Ei siis sellaista vippausta kuin yleensä teen isolla kädellä vaan niin kuin Jaakko sen joskus neuvoi. Ainakin oletin tekeväni sen niin :-D ja hyvin toimi.

Yhdessä kohdassa Gimma tiputti lähes joka kerralla riman. Rima oli kyllä tapissa, joten yksi syy saattaa olla siinä. Jenni kuitenkin katsoi, että rima tippuisi sen takia kun vedän olkapään piiloon. Hertz tekee samalla lailla. Tuon poiskitkeminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu kun tulee niin automaattisesti mulla. Mutta jos mä olen oppinut pitämään ohjauskäden päällä niin ehkä mä tuonkin ajan kanssa vielä opin :-)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Gimmalle pari nollaa viikonlopun kisoista :-)

Lagu järjesti kaksipäiväiset agilitykisat Ylistaron maneesissa. Onneksi säät suosi meitä! Maneesi on sen verran pieni, ettei sisälle kovin paljon porukkaa olisi mahtunut sateen sattuessa. Maneesin pohja oli tosi hyvä.

Lauantaina oli kaksi agilityrataa, jotka tuomaroi Anders Virtanen. Tykkäsin kovasti radoista!

Ensimmäisellä radalla mua pelotti oikeastaan vain muuri. Treeneissä se on nyt mennyt tosi hyvin, joten päätin vain luottaa siihen, että palaset pysyy paikallaan. Keskityin, että kroppa oli kohti ponnistuspaikkaa, etten omalla hätäilyllä (selän kääntämisellä) saa palasia tippumaan. Hyvin onnistuin tuossa :-). Keppien jälkeisellä hypyllä Gimma vähän empi. Onneksi olin tuossa tarkkana ja sain hypylle. Puomia ennen olevan hypyn hukkasin ihan kokonaan ja sainkin koiran väärälle puolelle hyppyä. Korjasin sen ja jatkoin matkaa uskoen, että meillä on kielto alla. Puomi kohtuullisen hyvä, mutta edelleen tuossa annetaan kyllä turhaa tasoitusta muille :-P. Parempaan suuntaan se on kuitenkin mennyt.

Kun tultiin radalta niin mulle sanottiin, että ei saatukaan kieltoa ja tulos oli nolla. Tähän en uskonut ennen kuin näin tulokset. Ja kyllä, nolla siitä tuli. Olisiko tuomari katsonut sitten vain hypyn linjan ohitusta tai jotain koska sitähän Gimma ei tuossa ohittanut. Mä taas tulkitsen kiellot aina niin, että jos joutuu palaamaan suorittamaan estettä niin se on kielto. En kuitenkaan pistä vastaan tuomarin tulkinnasta, koska nollat on hyvinkin tervetulleita :-)

Toinen rata sujui tosi kivasti, melkein loppuun saakka. Vähän suoran putken jälkeinen kuvio aiheutti harmaita hiuksia kun en yhtään osannut arvioida mihin ehdin. Pitääkö jäädä hyppyjen toiselle puolelle (aa:n puolelle) ohjaamaan vai ehdinkö ottamaan sen putkesta mukaan seuraavalle hypylle. Marko meni Hertzin kanssa ennen meitä ja ehti tosi hyvin putkelta hakemaan koiran. Vaikka Marko sinne ehti niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että minä ehtisin :-D. Vasta kun Gimma oli aa:lla päätin ehtiä ja hyvin ehdinkin. Tosi tyytyväinen olen aa:n jälkeisen hypyn pyöritykseen. Nuo on just sellaisia kohtia, joissa ollaan niin helposti saatu kieltoja ja nyt se onnistui! Muurin palaset pysyivät tälläkin radalla hyvin paikallaan, vaikka siitä oli aika tiukka käännös kepeille. Keinua jännitin aika lailla. Gimmahan on siitä aina välillä ottanut kiellon, lähtee kiipeemään, mutta tulee kesken pois. Nyt meillä oli alla viime viikonlopun lentokeinu eikä päästy viikolla ollenkaan treenaamaan niin vähän pelkäsin, että menee kiivetessä pupu pöksyyn. Ei onneksi mennyt. Mutta minä ajattelin tässä vaiheessa "huh, se meni keinun" enkä keskittynyt enää loppuun kunnolla. Sehän kostautui tietenkin heti ja sain Gimman menemään 2. viimeisen esteen ohi ja hyppäämään sen väärään suuntaan. Tuo ei kyllä yhtään haitannut. Mulla oli aivan voittaja olo maalissa. Kaksi ihan kohtuullisen ehjää rataa, niin siistiä! Ja tää hyllyrata tuntui jopa paremmalta kuin tuo nollarata.

Molemmat radat löytyvät täältä.

Sunnuntaina oli myös kaksi agilityrataa. Tuomarina oli Sari Mikkilä. Eikä kyllä näistäkään radoista ole mitään valittamista. Mukavia olivat :-)

Ensimmäisellä radalla meillä tippui kolme rimaa. Yksi tippui ihan sen takia kun hukkasin hypyn. Peitin sen ihan kokonaan ja kun Gimma vihdoin sen näki niin hyppäsi huonosti. Toinen tipahti jaakotuksessa kun minä tavalliseen tapaani hätäilin siinä. Lopussa tippui vielä puomin jälkeinen hyppy. Gimma ehti kontaktilla katsoa mua eikä sen takia ilmeisesti hoksannut seuraavaa hyppyä tarpeeksi ajoissa. Tuota pitää muistaa treenata, että katsoo eteenpäin. Miten se onkin taas unohtunut. Edelleen hyvä fiilis, koska rata kuitenkin rullasi ihan mukavasti mun soosauksesta huolimatta.

Toinen rata oli sitten kohtuullisen täydellinen meidän tämän hetken osaamistasoon verrattuna. Koko rata meni ihan mun käsikirjoituksen mukaan. Onneksi se oli tällä kerralla aika hyvä :-). Viimeisellä putkella huusin ihan turhaan Gimmaa koska ois se nyt itsestäänkin sieltä mua vilkaissut. Pahimmassa tapauksessa olisin sen tuolla huutamisella voinut saada hypyn ohi. Onneksi nyt ei käynyt noin, vaikka Gimma aika kovasti mua putken jälkeen katsoikin. Rata löytyy täältä.

Meille ei tullut koko viikonlopun aikana meille tyypillisiä kieltoja. Niitä, joissa Gimma jo melkein hyppää, mutta tuleekin sitten mun ennakoinnin takia hypyn ohi. Olen tosi tyytyväinen itseeni, että olen oppinut pitämään noissa kohdissa oman ohjauksen päällä enkä vaihda sitä hemmetin vastakättä kesken kaiken. Hyvä minä :-). Gimmalla on nyt SM-kisoja varten tuplanolla ja yhteensä viisi nollaa. Karsintoihin on kolme nollaa, joissa mukana voittonolla, mutta tupla puuttuu. SM-kisoihin olisi tosi kiva päästä ja toki myös karsintoihin. Mutta jos Mimmi tulee kuntoon ja sen kanssa voidaan mennä karsintoihin niin ei kovasti haittaa, jos Gimma ei sinne pääse.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Yhtä juhlaa!

Mimmi täytti 7 vuotta 2.3. En millään usko, että se on jo noin vanha. Juurihan se oli ihan pieni ♥



Gimma viettää tänään 3-vuotispäiviään. Ja ihan sama homma. Miten ihmeessä seki on ehtinyt jo isoksi :-O



Ihan pakko laittaa yksi kuva, jonka Carolyn on tehnyt eri kuvista. Thank you Carolyn! Alunperin kuvassa on ollut Space, Hertz ja Split, muut on lisätty jälkeenpäin. Saanko esitellä, Gimman perhe :-)

Vasemmalta: Stidi, Split, isä-Space, Hertz, Kanadan veli Cadet, äiti-Flamma ja Gimma

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Mimmi jää jälleen aksatauolle

Mimmi ja Gimma pääsi käymään fysioterapeutilla, Tanja Kotilla. Tosi hyvä kun koirat pääsi hänen hoitoon kun saattaa olla, että syy Mimmin kuonakerrokseen selvisi. Kirjoittelen tähän vähän koirakohtaisesti, mitä Tanja niistä sanoi. Etukäteen jo pahoittelen sitä, että mulla ei todellakaan ole termit hanskassa ja muutenkin varmaan puolet Tanjan sanomisista meni ohi korvien. Tässä kuitenkin se osuus, joka jäi mun mieleen. Kovasti raportti on Mimmi-painotteinen.

Mimmi:
Seistessä vääntää peppua oikealle. Joku luu (en muista nimitystä, mutta googlen avustuksella suoliluu kuulostaa hyvin tutulta) oli toisella puolella alempana, en enää muista kummalla puolella. Oiskohan ollut vasemmalla. Möhnää (eli ilmeisesti kuonaa) koko koira täynnä. Tanja teki jonkun kohtuullisen uuden hoidon Mimmille, käytti siitä nimitystä shokkihoito. Jos oikein ymmärsin niin sillä jotenkin laitetaan sisäelimiin liikettä. On osteopatian yksi suuntaus ja näyttikin aika samanlaiselta touhulta kuin Piiran käsittely. Mimmi oli totaalisen jumissa joka puolelta, ei liikettä missään sisäelimessä. Hoito kesti todella kauan, lähemmäs 1,5 tuntia.

Lopuksi Tanja kävi vielä nivelet läpi. SI-nivelessä oli lukko vasemmalla puolella, mutta ei ollut kovin paha. Selkäranka tosi jäykkä, joka saattaa johtua kropan kuonaisuudesta. Molemmilla puolilla ensimmäinen kylkiluu jumissa. Suoliluu oli oikealla puolella tosi jumissa, ei liikkunut eteen eikä taakse. Etujaloissa oli myös jotain jumia. Ainoa paikka, joka oli kunnossa oli kaula. Kaiken kaikkiaan Mimmin hoito taisi kestää kaksi tuntia :-O

Mimmille suositeltiin kokonaan viljatonta ruokaa. Mähän olen jo vuoden alusta vaihtanut sellaiseen ruokaan, jossa ei ole suomalaisia viljoja, mutta riisiä kuitenkin löytyy. Nyt vaihdetaan sitten myös riisitön ruoka. Ihan pakko kokeilla, jos se vaikka auttaisi. Viljaa ei nyt saa tulla missään muodossa, ei ruuassa eikä nameissa. Tarkoittaa, että vanhemmille tulee Frolicin syöttökielto :-D. Mimmillä oli kuulemma kaikki viljaherkän koiran oireet: kropan möhnät ja se, että kääntää peppua oikealle. Jostain syystä koirat aina reagoi noin. Tanja myös kertoi useammasta koirasta, joilla on suunnilleen uusi elämä alkanut viljattomalla ruokavaliolla, joten ehdottomasti tätä kokeilen Mimmin kanssa. Hainkin jo uutta ruokaa, jossa ei viljoja ole. Raakaruokintaan en edelleenkään vielä siirry, vaikka lihoja syötänkin. Reissussa kuivaruoka on vaan niin paljon helpompaa. Ehkä mun pää kääntyy tässäkin asiassa vielä jossain vaiheessa, mutta ei vielä kuitenkaan.

Mimmi jää nyt jälleen aksatauolle. Onneksi saatiin lauantaina arvokisanollat kasaan niin on hyvä mieli taukoilla. Mä niin toivon, että saan vanhan Mimmin vielä takaisin!

Gimma:
Hoito meni jotenkin niin nopeasti, että en muista mitä juttuja Gimmasta sanottiin. Pientä jumia löytyi sieltä ja täältä, mutta kuulemma ihan normaalia, että noin aina on. Tanja oli sitä mieltä, että Gimma oli hyvässä kunnossa :-). Pientä kuonakertymää tuntui Gimmankin kropassa, joten ruuan vaihto myös sillä edessä. Saa nyt syödä loppuun tuon jämän mitä on vanhaa ruokaa ja sitten vaihtuu uuteen.

Gimmalla ei ollut juurikaan syviä lihaksia ja tähän saatiin jumppaohjeet. Nyt täytyy oikein tsempata, että muista ne tehdä. Joka toinen päivä pitäisi muistaa nuo tehdä (eikä ole pahitteeksi tehdä myös Mimmin kanssa). Pitää tehdä kylkiin tökkimistä niin, että alkaa pöngätä vastaan sekä ristikkäisten jalkojen nostoa niin, että ei ottaisi jaloilla tukea käsistä.