maanantai 27. syyskuuta 2010

Ei sitten päästy testiin :-(

Torstaina kävin kavereiden kanssa vähän tokoilemassa. Otin pikkasen näyttöruutua Korrien oppien mukaisesti. Viime ruudusta on jo tovi aikaa, joten otin ihan lyhyellä matkalla. Aika rauhakseen Gimma sinne meni. Paljon nopeampaa menee kun lelu on valmiina. Korrit vaan olivat sitä mieltä, että lelusta/namista/kosketusalustasta pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon ja suosittelivat näyttöruudun tekoa. Jos aina on lelu ja kokeessa ei sitten olekaan niin koira pettyy, eikä ehkä jatkossa enää tee ruutua yhtä hyvin. Kuulostaa loogiselta, joten tällä mennään. Taisin kolme kertaa ottaa. Jätin Gimma istumaan jonkin matkan päähän ruudusta, kävelin ruutuun näyttämään sen ja menin takaisin koiran luo ja siitä lähetys ruutuun ja palkka lensi koiran yli kun oli oikeassa kohdassa. Ihan kivasti tuo meni.

Edelleen otettiin perusasennossa kontaktin pitoa. Leena ihmetteli, miksi Gimma ei patoa ollenkaan ja syy löytyi patoamattomasta ohjaajasta. Mitä se ikinä tarkoittaakaan :-D. Eli mun pitää alkaa jäykistellä niin saan Gimman katsomaan itseäni paremmin. Yhden kerran sitten olin kuin tinasotilas ja kyllähän se heti paljon paremmin meni :-). Näytin sitten vähän meidän täyskäännöksiä molempiin suuntiin ja kyllä treenikamut oli samaa mieltä mun kanssa, että se sujuu vasemmalle paremmin kuin oikealle.

Perjantai-illan odottelin kutsua luonnetestiin, turhaan. Pakkasin repunkin valmiiksi, että nappaan sen vain mukaan, jos tulee lauantaina äkkilähtö. Ei tullut. Niin tylsää! Vaikka näin mä vähän pelkäsinkin. Pieni toivo vielä sunnuntaiaamuna, mutta sekin hupeni päivän mittaan. Pitää nyt katsella sitten kevään testejä, jos kävisi parempi säkä.

Sunnuntaina oli älyttömän hieno aurinkoinen syyssää. Ja kun kerran luonnetestipaikkaa ei herunut niin päätin lähteä tuulettamaan harmit syksyiseen metsään. Siinä onnistuinkin hyvin. Vitsit, että nautin kävellä tähän aikaan vuodesta metsässä. Aamulla pikku pakkasta ja kun aurinko alkaa paistaa tulee pieni usva kun aurinko lämmittää huurteisen maan. Harmi kun Harrilla oli kunnon kamera Jalasjärvellä mukana ja pikku pokkarista oli tyypilliseen tapaan molemmat akut loppu niin en saanut ikuistetuksi hienoja maisemia. Nautittiin kuitenkin pitkän lenkin verran aivan mahtavasta säästä. Syksy ♥

Joku ihme ahkeruuspuuska iski lenkin jälkeen ja innostuin imuroimaan kämpän ja pesemään vessat. Ja tein tuon ilman suurempaa valitusta. Yleensä lentelee perkeleet sun muut kun siivoan, ei ole mitenkään lempipuuhaa :-P

Gimman kanssa otin tänään pihassa pikaiset toko- ja agilityharkat. Tokossa pikkasen kontaktin pitoa sivulla ja hyvältä näyttää. Kerran otin yhden askeleen eikä pää laskenut, jee! Liikkeestä maahanmenot oli aika loistavia. Paikallamakuussa joka kerta ensimmäisellä käskyllä maahan, joka oli aika yllättävää. Jätin makaamaan n. 20 askeleen päähän, makasi hetken ja nousi ylös. Mitä ihmettä?? Ei ole vissiin kertaakaan tuota tehnyt... Totta kai se sen nyt teki kun olen ilmoittanut kisoihin ;-). Toinen yritys ja taas nousi :-O. Sitten otin aika lailla lyhennetyn version koska halusin palkata siitä, että on pysynyt maassa. Lopetin harjoituksen siihen.

Agilitya kahdella hypyllä. Teemana takaakierto-valssissa mun liikkeen kesto jo seuraavaa estettä kohden. Kyllä muuten meni hienosti heti ensimmäisellä kerralla, vaikka ehkä vähän jopa liioittelin omaa ennakoimista. Selkeästi näistä mun teemaharkoista on nyt ollut apua. Olen tyytyväinen! Lopuksi tein mielestäni niin kovan ennakoinnin kuin nyt yleensä on järkevää tehdä ja onnistui. Niin siistiä! Hyvä Gimuli!

torstai 23. syyskuuta 2010

Mukavat aksatreenit ja jonotusta luonnetestiin

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi lähteä kentälle treenaamaan. En edes muista milloin viimeksi siellä olen käynyt. Tehtiin muunnelma Huittisen Harrin radasta. Alku pussille saakka sama, pussin tilalla puomi, josta oikealle renkaalle ja pituudelle. Ne olivat aika lailla samassa linjassa ja siitä sitten käännös takaisin päin kepeille. Kepeiltä eteen päin jälleen piirroksen mukainen.

Alku oli haasteellinen. Yritin 4-hyppyä viskileikkauksella. Ei meinannut millään onnistua kun Gimma oli koko ajan menossa putkeen. Jotenkin tuntui, että tuo putken suu oli meillä vielä enemmän tyrkyllä kuin tuossa piirroksessa. Ajauduin aina väärään paikkaan kun piti pelastaa koiraa putkesta pois. Lopulta sain sen kuitenkin onnistumaan. Ihan alun otin kutsulla kolmoshypyn tietämiltä. Kivasti Gimma lähti 2-hypylle, vaikka olin itse ihan eri linjassa.

Putkelta otin sokkarilla mukaan ja 8-hypyllä tein leikkauksen. Olisin ehtinyt myös valssaamaan, mutta halusin harjoitella tuossa kohdassa leikkausta. Hyvin onnistuikin. Leikkauksen jälkeen puolivalssi, josta kääntö hypylle ja siitä puomille. Puomi oli tosi hyvä. Ei mikään meganopea, mutta nopea, ainakin Gimman puomiksi.

Kepeillä kokeilin eri tapoja. Ensin vain lähetin pituudelta kepeille ja itse juoksin keppien ohi ja vaihdoin puolta edessä. Tässä jäin liikaa kuitenkin jälkeen eikä jatko onnistunut. Pakkovalssilla kepeille vienti oli paras jatkoa ajatellen. Sain otetuksi etumatkaa putkelle viennissä ja ehdin hyvin ohjaamaan takaahypylle. Ihan kokeilun ilosta testasin myös törkkäystä, jonka perään leikkaus. Olipahan vaikea rytmittää. Gimma lähti aina hyvin pujottelemaan, mutta jotenkin kummasti se aina näki, että mä leikkaan takana ja kääntyi kepeiltä pois. Näin tapahtui, vaikka annoin sen pujotella pitkän matkan ennen leikkausta. Laitoin sitten lelun loppuun avuksi ja saatiin onnistumaan. En ihan kisoissa tätä vielä uskalla tehdä :-D

Loppuun tein taaksekierto-valssin ja leikkauksen 19B:llä. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että me osataan Gimman kanssa nuo leikkaukset. Kiva tunne kun onnistui heti ensimmäisellä kerralla :-)

Toisella sessiolla tein radan vähän erilailla. Halusin kohdan, jossa voin irrottaa Gimman niin kuin nyt olen pihalla treenannut. Alku edelleen sama 8-hypylle saakka, siitä käännös 2-hypylle, joka suoritettiin takaa, siitä 19A ja 18-putki ja kepit. Kepeiltä putkeen, josta 6-, 7- ja 9-hyppyjen kautta puomille.

Ennen kuin aloitin tekemään rataa niin kävin kokeilemassa puomilla namikuppitreeniä. Laitoin kupin noin kolmen metrin (saattoi olla enemmänkin, en osaa arvioida) päähän. Ensin villasin Gimmaa pelkälle kupille ja jess-käskyllä vapautin syömään namit. Sitten otin pelkkää puomin alastuloa ja vapautus kupille. Näytti hyvältä. Gimma on muutenkin viime aikoina saanut lisää potkua tuohon pelkän alastulon tekemiseen. Aiemmin teki sen tosi hillitysti, mutta nyt on tullut kivasti intoa lisää. Tykkään! Ja samalla toivon, että kyllä tää tästä paremmaksi muuttuu. Lopuksi sitten koko puomi. Kovaa hetsausta ennen puomia ja Gimma ampui sinne älyttömän lujaa. Hidasti kyllä loppua kohden, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Ja sain sen menemään sinne mun edellä, JEE!!

Sitten jälleen rataa. Nyt otin alun vähän erilailla, tein kolmosen ja nelosen väliin sokkarin ja se toimi. Yllättävää kyllä! En varmasti ikinä olisi kisoissa noin tehnyt, mutta jos vastaavaa tulee eteen niin teen ihan varmasti. Tosi sujuvasti meni. Joka kerta. 7-hypyltä ajattelin irrottaa Gimman 8-hypylle ja mennä tekemään pakkovalssin 2:n taakse. Ihan siihen en kuitenkaan pystynyt. Ensimmäisellä kerralla kun yritin irrotusta kasille Gimma kielsi, pistin sen hyppäämään ja hyvä-sanalla pois. Gimma on oikeesti niin huvittavan näköinen kun sille vaan silleen ohimennen sanoo hyvä ja se oli siinä. Miettii selvästi, että mikä hitto meni pieleen :-D. Uudelleen putkelta ja nyt lähti hyvin 8-hypylle ja pistettiin bileet pystyyn. Voi sitä onnistumisen riemua :-). Muutama toisto, koko ajan vaikeuttaen ja aina irtosi. Vau, mikä fiilis! Nyt kun tarkemmin mietin niin kyllä mä onnistuin lopulta siinä pakkovalssissa. Vähänkö siistiä!

Tuosta sitten jatkettiin matkaa putkelle, josta paha avokulma kepeille. Meni oikein. Kepeiltä en ekalla kerralla saanut irtoomaan putkeen kun ohjauskäsi tipahti. Kun ohjaus pysyi niin kyllähän se sinne meni. Hyppyjen kautta puomille ja se oli tosi hyvä. Vapautussanan jälkeen Gimma oli kyllä vähän hukassa ja sen näköinen, että missä se mun palkka oikein on, mutta lopulta löysi sitten namikupin. Niin ihanaa tuon puomin kanssa kun ei jää enää samalla lailla himmaamaan. Tällä jatketaan ja toivotaan, että ei heti seuraavalla kerralla tule takapakkia.

Oli kyllä niin mukavat treenit, että tahtoo pian lisää. Jos viikonloppuna on hyvä ilma niin voisi mennäkin treenailemaan :-)

Olen ilmoittanut Gimman tulevan viikonlopun luonnetestiin Kauhajoelle ja jonotamme sinne paikkaa. Soitin tiistaina ja kysyin miltä näyttää. Sieltä kerrottiin, että ollaan 5. varasijalla. Olin ihan, että mitvit?? Kun soitin niin oli ilmoittautunut 8 bokseria (ne etusijalla) ja 15 muun rotuista koiraa. Testit on kaksipäiväiset ja molemmille päiville otetaan 10 koiraa. Pikaisella laskutoimituksella sain itselleni 4. varasijan. Kysyin, että onko boksereita tullut lisää, ei ollut. Joko mun muisti brakaa ihan tosissaan tai sitten se joka mun ilmoittautumisen otti vastaan ei muistanut ollenkaan oikein koiramääriä. Kyllä muuten otti päähän, ja kovaa!! Nyt sitten odotellaan ihan viime hetken peruutuksia, jos vaikka kuitenkin mahduttaisiin mukaan. Aika toivottamalta kyllä näyttää. Harmi :-(

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kuulumisia

Jatkoin Gimman kanssa pihatreenejä irtoamisessa sekä käännöksen ennakoinnin kestossa. Irtoaminen onnistui nyt heti ensimmäisellä kerralla. Heti kun otin käännöksen mukaan niin kielsi hypyn. Vein kuitenkin hypylle ja rauhallinen hyvä-kehu vain ja uudelleen alusta. Nyt kesti pienen ennakoinnin hyvin ja bileet pystyyn. Alkoi kestää aika kovaakin ennakointia toistojen myötä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :-)

Lauantaina olin Gimman kanssa BAC:in kisoissa. Oli kyllä niin outoa olla vain yhden koiran kanssa. Oli ihan aikaa istuskella ja katsella muiden suorituksia. Varsinkin minejä oli kiva katsoa kun en niitä yleensä näe kuin ihan jonkun satunnaisen. Tuomarina kisoissa oli Anders Virtanen ja molemmat radat olivat agilityratoja.

Ensimmäinen rata lähti tosi kivasti liikkeelle. Siinä oli aika tiukka takaakierto-valssi kohta, joka onnistui hyvin. Tämän jälkeen putkeen, josta törkkäämään keppien avokulmaan. Tuli hiukan kiire, mutta ehdinpäs. Myöhemmin tulleessa päällejuoksukohdassa Gimma jostain syystä hakeutui mun selän taakse eikä tullut ohjaukseen mukaan. Tästä saatiin kielto. Aa oli yllättävän vauhdikas ja hyvä. Muurin palat tipahti, taas (haluan oman muurin!). Puomi oli myös hyvä ja loppuradalla saksalaisessa vähän valui. Ihan kiva fiilis radan jälkeen, vaikka muuri vähän harmittikin.

Toisen radan alku myös oikein hyvä. Puomi ehkä jopa parempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomin jälkeen oli muuri, josta piti kääntyä tiukasti. Olin tutustumisessa päättänyt viedä muurin pitkälle yli ja kääntää vasta sitten. Näin luulinkin tekeväni, mutta kyllä mä vaan aloin kääntää itseäni kun Gimma oli hyppäämässä, joten jälleen palaset alas. Arsytti! Yksi kielto vielä radalta, mutta muuten ihan sujuvaa.

Sunnuntaina pitkästä aikaa vähän tokoilin. Gimman kanssa ensin kontaktia, jälleen kerran. Nyt näyttää tosi hyvältä, mun mielestä. Vähän käännöksiä otin myös. Muutaman askeleen seuraaminen ja täyskäännös vasempaan. Hyvin pysyi jalan vieressä kun tein käännöksen rauhallisesti. Tein myös käännöksiä ihan paikallaan molempiin suuntiin ja hyvin meni nekin. Liikkeestä maahanmenoa treenattiin myös eikä siinä mitään ongelmaa näytä olevan. Uudempana juttuna otettiin kapulan pitoa. Viimeksi varmaan viime kesänä olen tuota jonkin verran tehnyt. Tuolla sain edes vähän vaihtelua meidän treeniin.

Mimmin kanssa yritin myös tokoilla. Ajattelin, että se tykkäisi edes jotain tehdä kun ei pääse nyt agilityyn. Sivulle tuli hyvin, mutta seuraamaan ei lähtenyt millään. Ihan outo juttu. Liikkeestä maahan ei tajunnut ilman käsiapua ollenkaan. Luoksetulossa jäi mun eteen ihmettelemään, että mitäs sitten. Että silleen saatiin onnistumisia Mimminkin päivään :-P. Kun oltiin jo lopetettu treenit ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea niin tyttö tekee ihan sairaan hienoa seuraamista. Eli kyllä se osaa, ilman käskyä. Ei kovin mieltä ylentävä kokemus ollut tämä. Saa nähdä koska seuraavaksi uskallan kokeilla.

Maanantaina Mimmillä kävi jälleen hieroja. Nyt oli etu- ja takapää jo aika hyvässä kunnossa. Selkä edelleen ihan jumissa. Mimmi sai jotain tens-sähköhoitoakin. Kuulema rentouttaa ja lämmittää lihaksia. Lisää tietoa tuosta löytyy hierojan kotivisuilta. Näytti siltä, että Mimmi antoi vähän paremmin hieroa myös selän. Johtuiko sitten tuosta tens-jutusta vai jostain muusta. Tiedä tuota. Tällä hetkellä tuntuu, että Mimmi ei tuu ikinä kuntoon. Ja jos tuleekin niin uskallanko enää sen kanssa tehdä mitään. Kai mä uskallan, mutta pitää sitten huollattaa tyttönen vähän useammin.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Mimmillä hieroja, Gimmalla irtoamista

Mimmillä kävi taas eilen hieroja. Ei ollut paljon parempi kuin viikko sitten :-(. Keskiviikkona ja torstaina annoin sille ohjeiden mukaisesti lämpöhoitoa + hierontaa + venyttelyä. Perjantai ja lauantai jäi leirin takia väliin. Sunnuntaina sitten taas hoidettiin. Etupään antoi hieroa hyvin. Vasenta etuosaa hierottaessa laittoi jopa silmät kiinni. Mutta kun lapojen kohdalta lähdettiin taakse päin niin ei ollutkaan enää niin kivaa. Parannusta oli siis lapojen kohdalla ja takajaloissa, muuten edelleen ihan jumissa. Nyt meillä on sitten tauko agilitysta ainakin Piiran hoitoon saakka eli vielä noin kuukauden verran. Katsotaan mitä Piira tytöstä sanoo ja suunnitellaan sitten vasta jatko. Tuntuu ihan kauheelta kun ei pääse pikku Mimmulin kanssa treenaamaan. Ihmeissään näyttää olevan Mimmikin. Pitää ehkä senkin kanssa alkaa tokoilla niin saa edes jotain virikettä elämäänsä.

Gimman kanssa otin tänään pikaiset irtoamistreenit yhdellä esteellä. Alun hankaluuden jälkeen tajusi hyvin idean. Sain aika kaukaa jo lähetetyksi ja kesti, vaikka lähdin itse peruuttamaan. Hyvä Gimma! En meinaa edes Gimman kanssa saada aikaiseksi treenata agilitya kun en Mimmin kanssa voi. Mimmi pian suuttuu mulle (joo, en siis ole tosissani).

EW-leirillä

Perjantaina tulikin sitten äkkilähtö kun lunastin Anjan agilitykoulutukseen peruuntuneen paikan. Olin menossa vain lauantain koulutukseen kun tiesin, että perjantaille tulisi kamala kiire. Ehdin vain pikaisesti töiden jälkeen pyörähtää kotona ja napata Gimman mukaan kun huristelin jo Lapuaa kohden. Myöhästyin vain viisi minuuttia :-). Leiri oli tosiaan Lapualla, Wanha Karhumäessä. Paikka oli ihan mukava muuten, mutta kunnon kenttää siellä ei ollut. Pieni nurmialue, jonne Anja joutui tekemänsä radat soveltaen mahduttamaan. Kivat radat niistä kuitenkin tuli.

Yllättäen sain taas neuvoksi pitää ohjauksen päällä tarpeeksi kauan. Kuinkahan monen mulle pitää tuosta sanoa ennen kuin opin sen? Ehkä mut voi jo laskea toivottamaksi tapaukseksi :-D. Radoilla sai tehdä aika monen moista, päällejuoksuja, saksalaisen, niisto-sokkareita, valsseja, leikkauksia. Hirmu mukavaa oli, vaikka saatiinkin vain pätkissä onnistumaan.

Perjantaina onnistuin venäyttämään selkäni. En kyllä tiedä mitä tein, että näin kävi, mutta niin vaan kipeytyi selkä iltaa kohden. Radalla mielestäni ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ainoa mahdollinen tilanne mikä tulee mieleen on se kun komensin Praytä pysymään paikalla ja muutaman kerran käännyin tämän takia aika nopsaan. Siinäkään en kyllä tuntenut mitään ihmeellistä. Onneksi mulla oli Burana 600:sta mukana ja yöksi sain jotain lihaksi rentouttavaa, kiitos Misa :-).

Lauantaina selkä oli edelleen kipeä, mutta päätin silti treenata kun kerran pääsin jotenkin liikkumaan. Treenejähän ei tietenkään voi jättää väliin :-P. Vähän jäykkää oli meidän meno ja siitä johtui varmasti osa virheistä, mutta ei todellakaan kaikki. Pussin ja putken jälkeistä poispäinkäännöstä pitää muistaa harjoitella. Hypyillä me tuo jo osataan, mutta näköjään ainakaan pussin jälkeen ei onnistu millään. Treenin alle siis tämä. Myöskin meidän pitäisi treenata lähetystä yksittäiselle hypylle. Tätä mun on pitänyt tehdä jo kauan aikaa, mutta en vaan saa aikaiseksi, vaikka voisin ihan omalla pihalla treenata. Ongelmia meillä oli myös pujotteluun menossa. Oli yli 90 asteen avokulma, jonne Gimma meni kyllä oikein sisälle, mutta ei vaan tajunnut lähteä pujottelemaan. Kerran tehtiin sitten niin, että lelu oli ekassa välissä valmiina ja kerran niin, että menin törkkäämään kepeille ja siitä jatkettiin pujottelemista. Näiden juttujen jälkeen onnistui jo radallakin. Aika outo juttu tuo, ettei pujotellut.

Molempina iltoina meille oli varattu iso kota, jossa oli mukava grillailla ja jutustella. Mukavia ihmisiä oli koko leiri täynnä :-)

Sunnuntaina en sitten enää tehnyt mitään kun vähän tiputti vettä ja nurmikkokenttä meni aika liukkaaksi. Pelkäsin, että liukastun ja mun selkä vaan pahenee.

torstai 9. syyskuuta 2010

Hierontaa ja hiljaiseloa

Mua on laiskottanut tämän viikon. Viime viikolla tuli päivittäin otetuksi jotain pientä tokojuttua Gimman kanssa, joten nyt on tuntunut siltä, että ei vaan jaksa. Vaikka pitäisi. Yritän päästä Kristiinankaupunkiin tokokokeeseen 19.9., mutta kun soitin sinne niin oli vain kolme ilmoittautunut. Odottavat tämän viikon lisää porukkaa ja sitten päättävät järjestävätkö kisat vai ei. Uskon, että ei tule tarpeeksi porukkaa. Jos näin käy niin sitten mennään lokakuussa jonnekin.

Tiistaina meillä kävi hieroja hieromassa sekä Mimmin että Gimman. Mimmi rukka on tosi kipeä. Niskan ja takajalat antoi hieroa ihan hyvin, mutta ei sitten paljon muuta. Reppana :-(. Sain ohjeeksi antaa päivittäin kauratyynyn avulla lämpöhoitoa ja sen perään vähän kevyttä hierontaa ja venyttelyä. Näin teinkin keskiviikkona ja tänään on vielä tarkoitus tehdä sama hoito. Sitten jää pakosta pari päivää väliin kun menen leireilemään Gimman kanssa. Ei voi mitään. Toivotaan, että nuo muutama kerta jo auttaa. Hieroja tulee uudelleen maanantaina. Mimmi nyt sitten taukoilee agilitysta kunnes on taas kunnossa.

Gimma oli kunnossa. Seisoo kierossa, mutta lihaksissa ei vikaa. Enkä uskonutkaan, että on. Hyvä kyllä senki kanssa päästä Piiralle hoitoon :-)

Tänään innostuin ihan vähän ottamaan tokoa Gimman kanssa. Yllättäen niitä liikkeitä, joista saatiin nolla pistettä. Gimma meni maahan joka kerta ensimmäisellä käskyllä, peruuttamalla ja seuraamalla. Outoa. Ehkä tän voi laskea vaan kisajännityksen piikkiin ja annoin käskyn erillä lailla. Mielestäni en kovasti edes jännittänyt, mutta ehkä sitten kuitenkin tarpeeksi. Hyppy meni myös tosi hyvin. Hyppäsi heti ja jäi seisomaan kun annoin käskyn. Alkoi jopa ennakoida seisomista ja jäi seisomaan peppu hyppyä kohden. Haittaakohan tuo? Seuraamista otettiin taas ainoastaan kontaktin ottona. Se nyt on selvästi tuonut tulosta niin jatketaan samaan malliin :-).

Huomenna tosiaan lähden Gimman kanssa leireilemään. Näen pitkästä aikaa tuttuja ympäri Suomen. Varsinkin Anjaa on taas kiva nähdä ja tosi kiva päästä myös hänen koulutukseen. Jee!!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Viikonlopun pm-kisat

Lauantaina kisattiin piirinmestaruudesta agilityssa VAS:in järkkäämänä. Kisat alkoivat heti aamusta klo 9:00 minikolmosilla. Oisin kyllä tahtonut nukkua vähän pidempään, mutta ei voi mitään. Tuomarina sekä yksilö- että joukkueradoilla oli Heidi Viitaniemi.

Ensimmäinen rata oli mun mielestä aika tylsä. Saattoi johtua myös siitä, että en ollut ollenkaan vielä hereillä, vaikka heräsinkin kuudelta. Nukutti vaan niin pirusti :-P.

Mimmi
Ensimmäinen rata meni ihan kivasti. Muurin palaset tosin tipahti. Johtunee siitä, että en katsonut koiraa. Kuulin vaan kun kolahti. Mimmi ei kulkenut ollenkaan normaalisti. Näin jälkeen päin tuli mieleen, että sen pujottelu on hidastunut. Aiemmin olen joutunut hölköttelemään sen vierellä kun pujottelee, nyt jouduin hidastamaan kävelyyn. Raukka pieni :-(. Hävittiin Chili-käppänälle 1,8 sekuntia. Se on mun mielestä paljon, vaikka Chili on oikeesti tosi nopea. Rataprofiili oli sellainen, että itsenäisesti etenevä koira oli siinä vahvoilla ja sen puolesta Chili varmasti olisikin voittanut, vaikka Mimmi olisi ollut kuinka kunnossa. Mun mielestä vaan normaali Mimmi ei olisi noin paljon hävinnyt.

Toinen rata myös ihan sujuva, mutta kaksi rimaa tipahti. Edelleen todella tahmeaa meno. Eipä tästä radasta sen enempää.

Kolmantena ratana oli joukkuerata. Mimmi oli laitettu ankkuriksi. Mä jo salaa toivoin, että muut joukkuekoirakot tekevät nollan niin mun ei tarvitse Mimmiä rääkätä sen enempää. Ensimmäisenä starttasivat Piia ja Lilo. Heidän nollaan en jotenkin uskonut ollenkaan (anteeksi Piia), mutta niin vain tekivät hirmu hienon nollan!! Niin siistiä! Toisena starttasi Marita ja Didi, meidän takuuvarmat nollantekijät. Pitivät tittelin edelleen ja tekivät nollan. Jee! Kolmantena radalle meni Piksu ja Frau. Jotain outoa heillä tapahtui. Olisiko tullut kepeillä jotain takkuamista virheen arvoisesti ja vielä jotain muuta, en vaan muista mitä. Näin ollen menimme Mimmin kanssa radalle. Ja oltais varmaan menty muutenkin, joten Piksu älä ota tätä itseesi :-). Mimmi teki ihan nätin nollan. Tulikin päivän ainokainen nolla oikein hyvään paikkaan :-). Tälläkin radalla näkee miten keppien alussa hölköttelen ja sitten joudun hidastamaan kävelyyn kun muuten menen liikaa Mimmin edelle. Meidän joukkue voitti pm-kultaa!! JEEE!!!

Mimmille on nyt varattu hieronta-aika tiistaille ja Piiralle päästän vähän yli kuukauden päästä, joten toivottavasti saadaan taas tyttönen kuntoon.

Gimma
Ensimmäinen rata oli aika mainio. Yritin tutustumisessa tiedostaa meidän heikot kohdat ja mielestäni siinä onnistuinkin. Silti saatiin yksi kielto aikaiseksi kun hätäilin. Voi mua!! Kiva fiilis kuitenkin jäi kun Gimma rullasi oikein mukavasti muun radan.

Toinen rata oli hirmu hieno! Nollaa melkein loppuun saakka. Mutta sitten... minä taas... ennakoin liikaa. Aarghh!! Taisin radallakin sanoa jotain "ei perkele, taas!". Ei voi mitään. Noita ennakointeja pitää vaan harjoitella. Gimman pitää oppia hyppäämään vaikka mä ennakoin. Silti maalissa oikein vau-fiilis :-)

Joukkuerata sitten viimeisenä. Siellä taas niiiiin turhia kieltoja, joista tuomari tulkitsi vain yhden kiellon. Joukkueen eka koirakko, Marko ja Hertz tekivät kympin. Taisi tulla aa:lta kielto kun meni vähän vinosti ja liian lujaa sinne ja tuli pois. En muista mikä toinen virhe oli. Gimma meni toisena. En halunnut samanlaista aa:ta kuin Herbertillä, joten hidastin ennen estettä, jonka seurauksena Gimma tuli kokonaan ohi :-P. Yhdelle hypylle mun mielestä olisi vielä voinut tulla kielto, mutta sitä ei kuitenkaan saatu. Viimeisenä joukkueesta (kolmen koirakon joukkue) meni Marko Konnan kanssa tehden hirmu hienon nollan. Meidän joukkue sai pm-hopeaa :-). Gimman radat löytyy täältä.

Tänään, sunnuntaina oli pm-tokojen vuoro. Gimma meni ihan ekaan tokokisaansa ikinä. Luokkajärjestys oli erivoi, voi, avo ja alo. Menin tietty heti aamusta kymmeneltä katsomaan joukkuekekaverin, Susannan ja Colan, suoritusta. Heillä menikin kovin hienosti. Ohjattu nouto taisi mennä nollille ja siinä samalla ykköstulos. Se oli niiiiin lähellä! Harmittaa :-(. Voittajassa menivät sitten Henna ja Karkki. Ruutu meni nollille ja mitähän muuta siellä tapahtui? En enää muista, sori Henna. Hyvin lähelle ykköstulosta tämäkin muistaakseni meni. Avoimessa olivat vuorossa Piksu ja Timpe. Kyllä vaan nöffi teki hienosti töitä, pisteitä tuli 195 ja TK2. Hemmetin hyvää työtä on Piksu sen kanssa tehnyt. Mii laik!! Gimma meni neljäntenä, mutta jätetään sen kommentointi viimeiseksi kuitenkin. Joukkueen viimeisenä koirana alokasluokassa meni Henna ja Sisu. Voi elämä mitä menoa! Bernhardinkoira pisti kyllä niin parastaan <3. Pisteiksi taisi tulla 188, jos oikein muistan. Ihan mieletöntä. Niin, ja siitä tuli myös TK1. Onnea Henna!!

Sitten tarkemmin Gimman suoritukseen. Mua jännitti, paljon! Paikallamakuu varsinkin. On ihan kauheeta seistä siinä koiran edessä ja toivoa, että se pysyy paikallaan. Mennään kuitenkin liikkeen alkuun. Kimpassa maahan-käsky, Gimma ei mene vaan annan toisen käskyn. Jätetään koirat ja viereinen koira lähtee heti ohjaajan perään. Olin ihan varma, että myös Gimma lähtee kun tätä on otettu porukassa vain pari kertaa. Turha pelko, pysyi hyvin paikallaan koko ajan ja pysyi makuulla kun menin viereen. Taas yhdessä käsky, että koira nousee perusasentoon. Ei nouse, vaan annan toisen käskyn. Tuomari antoi viereiselle koiralla (joka lähti perään) nollan ja meille kympin. Kysyi sitten, että annoinko tuplakäskyn. En sanonut mitään ja tuomari kehui, että sulla on syyllinen ilme :-D. Ei se mun vika ole, jos tuomari ei ole tarkkana, eihän??

Seuraaminen remmissä, ikinä ei tätä ole tehty, ainoastaan vapaana. Hyvin kuitenkin meni. Olin täysin yllättynyt kuinka hyvin Gimma seurasi koko matkan. Mehän ollaan nyt tehty vain sivulla kontaktin ottoa ja seuraamista askel tai kaksi. Torstaina testattiin kehänauhatreeneissä osaako Gimma istua kun mun liike pysähtyy. Silloin vasta toisella kerralla osasi. Nyt istui joka kerta, mutta aika hitaasti. Juoksua ei oltu otettu kertaakaan! Siinä vähän otti etäisyyttä sivulle ja eteen. Pisteitä kuitenkin 9.

Seuraaminen vapaana oli oikein kivaa. Parempaa kuin remmissä. Ei ottanut juoksussa niin paljon etäisyyttä kuin remmissä tehtynä. Tästä pisteitä 10. Ja kyllä! Te treenikamut olette ihan oikeassa, ei tarvitse treenata pitkää seuraamista, että koira osaa sen tehdä. En teitä uskonut, mutta nyt uskon :-). Olen edelleen ihan ihmeissäni tuosta Gimman seuraamisesta. Eihän sen sitä pitänyt vielä osata :-D

Liikkeestä maahanmeno meni nollille, jäi seisomaan. Tuomari kehui, että olisit antanut toisen käskyn. Tähän totesin, että en katsonut koiraa, vaan luotin siihen. Tämä maksoi meidän 1-tuloksen! AARGHH!! Nyt harmittaa. Ei vielä tuolloin kuitenkaan. Maahanmeno meillä on ollut varma, mutta seisomisessa on tarjonnut kaikkea muuta kuin seisomista, joten siihen sitten viime treeneissä panostin. Tässä sitten oli tulos :-D. Hitto kun oisin ees vähän katsonut mitä se tekee ja oisin antanut toisen käskyn. Jos ei silläkään olisi mennyt maahan niin mitä sitten, nolla kuin nolla. Mutta JOS olisikin mennyt maahan niin se olisi ollut vain tuplakäsky ja pistemenetys vain kaksi pistettä (ymmärtääkseni näin). Nyt kyllä harmittaa!

Luoksetulo meni ihan nappiin ja siitä saatiin 10 pistettä. Myös liikkeestä seisomisesta saatin 10. Olin ihan varma, että Gimma tässä sitten tarjoaa maahanmenoa, mutta onneksi ei näin käynyt. Pysäytys oli oikein hieno.

Viimeisenä hyppyliike ja siitä myös nolla. Mulla oli viime aikoina ongelmana se, että en saanut Gimma lähtemään hypylle kun katsoi mua "liian hyvin". Tätä sitten työstettiin viimeiset päivät ja aika hyvin saatiin homma toimimaan kun vaan vein Gimman tarpeeksi lähelle hyppyä. Onneksi tuossa ei ole mitään metrirajaa, vaan saa aloittaa ihan mistä kohden vain haluaa. Liike onnistui siinä mielessä ihan mainiosti, että sain Gimman lähtemään hypylle. Hyvin kuitenkin huomaa, että olen heittänyt palkkaa kun on hypännyt ja nyt kun sitä ei tullut niin ei malttanut pysähtyä seisomaan vaan tuli takaisin mun viereen. Pieni oli kuiteinkin varsin taitava <3.

Odotukset kisoista oli tosi pienet. Toiveena oli saada edes jokunen piste. Mutta kun niitä alkoikin tulla ihan mukavasti niin harmittaa ihan sikana, että ei riittänyt 1-tulokseen. Vain KAKSI pistettä vaille!! Ei voi jäädä noin pienestä kiinni! Kootut jossittelut: jos olisi remmissä seurannut kympin arvoisesti niin tulos olisi ollut juuri 160 pistettä. Jos tuon sijaan olisin antanut tuplakäskyn liikkeestä maahanmenossa ja Gimma sillä olisi mennyt maahan niin siitä liikkeestä ymmärtääkseni olisi saatu 8 pistettä ja kun kerroin on kaksi niin olisi tullut 16 pistettä lisää ja se olisi ollut 1-tulos. Hypyssä kai olisi vain riittänyt, että koira jää sinne seisomaan niin siitä olisi jo pisteitä tullut. Ihan hemmetin pienestä kiinni loppujen lopuksi. Mutta kun ajatellaan realistisesti niin en odottanut mitään tulosta, joten tämä ylitti ihan kaikki odotukset. Gimma on vaan niin kultainen <3

Gimman tokottelut löytyy täältä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Tämä viikko pyhitettiin tokolle

Toko-paniikki vain kasvaa. Mun oli tarkoitus tällä viikolla päästä vähän aksailemaankin, mutta oli pakko nyt jättää se välistä ja keskittyä tokoon. Kai me agilitya osataan, vaikka viikkoon ei olekaan tehty mitään. Jaa, Mimmin kanssa ei ole tehty kahteen viikkoon, mutta eipä kai tuokaan haittaa. Toivottavasti.

Maanantaina virittelin hyppyesteen omalle pihalle. Käytin agilityhypyn siivekkeitä apuna. Laitoin ne väärin päin, niin, että siivekeosat oli keskelle ja reunoille jäi vain pystyosat. Siivekkeitä vasten laitoin nojaamaan kevythäkin läjään laitettuna. Vähän kapea este tuli, mutta ajaa varmasti asiansa. Nyt kun on otettu Gimman kanssa tuota kontaktin ottoa niin se ei osaa katsoa hyppyestettä ollenkaan. Jos lelu on valmiina takana niin toki silloin katsoo, mutta ilman lelua ei. Nakottaa vaan mua. Mikä sinänsä on ihana asia kun aiemmin ei sitä ole tehnyt. Odotin vaikka kuinka kauan, että edes vilkaisisi hyppyä, mutta ei, tapittaa vain mua. Tuossa kun annan hyppykäskyn niin ei lähde mihinkään. Pakko oli sitten ottaa vain leluavulla, että saatiin onnistuminen. Mun (toko)aivot ei keksinyt mitään järkevää tässä vaiheessa.

Liikkeestä seisomisessa ollaan päästy siihen, että testasin melkein liikkeenä. En siis antanut seuraa-käskyä, mutta en enää myöskään peruuttanut edessä, vaan kävelin pois päin Gimmasta. Hyvin stoppaa silti. Mulla tuli yhtäkkiä Pekka Korrin sanat mieleen "jäävissä liikkeissä voidaan erikseen harjoitella palaamista koiran luo". Eli Gimma seisomaan ja minä kävelen jonkin matkan päähän ja palaan sen viereen. Ei ollutkaan helppo juttu. Alkaa väistää sivuun. Onnistuu kun koko ajan kehun, mutta ei ilman kehua. Namilla kun yritin auttaa pysymään asennossa niin meni istumaan. Miksi mä vasta nyt muistin, että tätäkin pitäisi treenata??

Tiistaina en ehtinyt tehdä mitään kun piti mennä työpaikan järkkäämään iltatapahtumaan. En millään olisi halunnut mennä, mutta mun oli vähän niinku pakko. Olin tavallaan osa järjestäjistä, puolittain pakotettuna (=en kehdannut kieltäytyä). Kiva ilta oli kuitenkin. Ja varmaan oli hyvä pitää välipäivä treeneissä.

Keskiviikkona olin treenaamassa Hennan kentällä. Yllättäen jälleen treenasin hyppyä. Koitettiin niin, että pidin kaulapannasta kiinni ja yritin innostaa hypylle. En saanut mitään vetoa Gimmaan hypylle päin. Koitettiin sitten niin, että menin aika lähelle hyppyä ja sanoin "missä hyppy" ja heti kun katsoi hyppyä kohden annoin käskyn. Toimi. Kisoissa tuskin toimii koska siinä on pidempi viive "missä hyppy" ja hyppy-käskyn välillä. Tuomari siinä höpöttelee onko valmista sun muuta. Ja mä kun luulin joku aika sitten, että tämä liike on helppo nakki :-P

Seuraamista koitettiin vähän pidempää pätkää. Näytti kuulema paljon paremmalta kuin joku aika sitten, vaikka ei vieläkään sellaista ole kuin pitäisi. Gimma vähän poikittaa niin, että peppu menee mun taakse. Johtunee siitä, että olen viime aikoina palkannut aina viistosti vasemmalle eteen. Ja tuota palkkaamista tein tietty sen takia kun poikitti aiemmin toisin päin :-D. Tätähän tää on, pientä hienosäätöä koko ajan.

Innostuin tekemään myös Hertzin kanssa. Otettiin pikkuisen hyppyä ja sivulla kontaktin pitoa. Koitin ottaa myös pari askelta, mutta heti tulee väljyyttä. Hertzissä on mukavasti potkua ja siitä varmasti sais kivan tokokoiran, Marko ;-).

Torstaina käytiin OCA:n kentällä kehänauhatreeneissä. Sinne piti etukäteen miettiä mitä tekee. Olin päättänyt tehdä paikallamakuun, liikkeestä seisomisen lyhyellä seuraamisella, luoksetulo, hyppy, seuraaminen pysähdyksen kera. Tähän lisättiin vielä paikan päällä luoksepäästävyys.

Luoksepäästävyys meni kivasti. Kovasti Gimma olisi halunnut mennä moikkaamaan "tuomaria", mutta en päästänyt. Kisoissa pitää muistaa, että ei saa pistää remmillä vastaan, jos koira lähtee. Ei se onneksi enää yritä hyppimällä mennä moikkaamaan.

Paikallamakuu hyvä, tosin maahan en meinannut sitä saada millään. Kotona ruokakuppitreeneissä läsähtää saman tien maahan kun annan käskyn, mutta kertaakaan en ole sitä ekalla saanut maahan yhteisliikkeessä. Annan siinä varmasti käskyn jotenkin erilailla. Outoa silti. Makasi kuitenkin paikallaan vähän yli kaksi minuuttia. Hieman haisteli maata ja katseli ympärille. Menin sivulle ja edelleen pysyi hyvin maassa. Vapautin ilman perusasentoa.

Liikkeestä seisominen: pysähdys hyvä ja jäi sinne kun kävelin pois. Koiran viereen palaaminen vaan on ongelmallista, väistää mua kun olen hiljaa. Entistä enemmän harmittaa kun en ole tätä huomannut treenata erikseen.

Luoksetulo oli hyvä. Uskoisin, että ihan kympin arvoinen.

Hyppy: sanoin ennen liikettä "missä hyppy", jolla sainkin sen sitä katsomaan. Kuitenkin tuomarin höpötysten aikana alkoi katsoa mua. Kun lupa saatiin antaa käsky odotin hetken, että katsoisi hyppyä. Ei katsonut, joten annoin käskyn. Lähti, mutta ei hypännyt. Toisella käskyllä hyppäsi. Jälleen väisti kun yritin mennä sivulle.

Seuraaminen oli tuomari-Susannan mielestä ihan ok alokasluokkaan. Paljon parempaa kuin jokin aika sitten. Itse en oikein vielä tuosta seuraamisesta tykkää, mutta sillä mennään nyt. Ensimmäisessä pysäytyksessä meni viiveellä istumaan, toisessa oikein hyvin. Nyt tuli mieleen, että käännöksiä en ole treenannut pitkään aikaan :-O. Osaakohan se niitä enää ollenkaan?

Sellainen fiilis näistä treeneistä jäi, että ihan keskeneräisen koiran kanssa ollaan kisoihin menossa. Hyvällä säkällä joka liikkeestä saadaan jokunen piste, mutta hyvin ei varmasti mene kuin ehkä luoksetulo. Siinäkin tietenkin voi kisatilanteessa tapahtua vaikka mitä.

Niin, ja sellainen asia tuli tässä nyt mieleen. Olen päättänyt, että en opeta kaukokäskyjä uudelleen kun kerran ne osataan. Jos siitä jokunen piste lähtee pois niin sitten lähtee. Meidän tavoitteena ei ole tokossa olla SM-joukkueessa. TVA voisi olla kiva, mutta en tiedä jaksanko edes treenata ja kisata niin pitkälle. Tämä jää nähtäväksi :-)

Kuokkimassa vesikoirien seassa

Hennan vesikoiran, Karkin, kasvattaja järjesti leirin kasvateilleen viime viikonloppuna. Agilityryhmät eivät kuitenkaan tulleet täyteen vesiäisistä, joten mukaan otettiin myös vääränrotuisia. Minähän tietenkin heti intona lähdin, vaikka leiri olikin hemmetin kaukana, Haminassa. Otin mukaan vain Gimman. Vähän tuli sellainen olo, että olisi ollut kiva olla myös Mimmin kanssa siellä treenaamassa, mutta jälkeen päin ajateltuna oli ihan hyvä näin. Uskon, että Mimmi ei olisi yhtä hyvin pärjännyt haukkuvien vesiäisten seurassa kuin Gimma. Mimmi kiihtyy ihan uskomattomasti kun joku toinen koira haukkuu. Ja näähän haukkui...

Kouluttajana siellä oli Timo Rannikko. En ole koskaan hänen koulutuksissaan ollut, mutta ihan hyvää kuitenkin kuullut. Ja hyvä hän olikin. Ei sinänsä mitään uutta ohjausjuttua saatu, vaan oikeastaan vanhan kertausta. Mutta itse treeniradat oli tosi hyvät. Lauantaina oli 43 esteen rata ja sunnuntaina "vain" 42 esteen rata. Molemmat radat päästiin loppuun asti, mutta ei kylläkään yhteen menoon, vaan pätkissä. Paljon oli hyvää radoissa, mutta myös huonoa. Saatiin hyviä vinkkejä miten voisi opettaa koiraa tulemaan lähelle (Gimma ei siis kovin helposti tule vetotilanteissa) ja miten saadaan koira lähtemään yksin hypylle, vaikka itse jarruttaa. Sen verran pitkä tauko tuli treenien ja tämän kirjoituksen väliin, että en enää oikein muista mitä noissa treeneissä tapahtui. Kivaa kuitenkin oli :-)

Pientä syrjintää oli vesikoirien keskuudessa havaittavissa Gimmaa kohden. Varsinkin ihan ensimmäisellä kerralla kun lähdettiin lenkille koirien kanssa ja piti toisten mökkien ohi kävellä. Siellähän oli lauma kikkurapäitä vastassa. Sekä Gimma että Karkki oli uusia tulokkaita, joita nämä muut koirat ei vielä olleet nähneet. Karkki sai teputella rauhassa ohi, mutta Gimma rukka sai kokea vesikoirien "hyökkäyksen". Tulivat siis kauheella vauhdilla ja haukkumisella ihan Gimman iholle, eivät siis käyneet kuitenkaan päälle. Gimma oli ihan reppana siellä keskellä :-(. Onneksi tuo oli vain kertaluontoinen juttu ja jatkossa saatiin kulkea ilman suurempaa syrjintää :-)

Reissu oli kiva, mutta hemmetin raskas. Ajoaika oli sellaiset 8 tuntia pissa- ja ruokataukoineen. Silti ei yhtään harmita, että mukaan lähdin. Kiitos kovasti Hennalle matkaseurasta. Oli kyllä kivaa :-). Ja Karkki ja Gimma on nyt melkein niinku kavereita kun ei mitään kärhämää koko reissun aikana niillä ollut. Sekin oli oikein kiva yllätys :-). Niin, ja kiitos Sannalle, että sain tulla mukaan vääränrotuisen koiran kanssa :-)