maanantai 24. toukokuuta 2010

Vaasan kisat

Lauantaina oli Vaasassa kisat, molemmilla koirilla kolme starttia. Tuomarina kisoissa oli Anne Huittinen, jonka radoilla en muistaakseni aiemmin ole ollutkaan. Ärsyttävästi kisoissa oli tutustuminen kaikille säkäluokille yhtä aikaa. Onneksi kuitenkin aikaa tutustumiseen annettiin kahdeksan minuuttia niin ehti vähän paremmin tutustua tietyt kohdat koirakohtaisesti.

Mimmi starttasi ensin. En jotenkin millään meinannut muistaa rataa. Eikä asiaa auttanut, että startattiin heti toisena. Olin koko radan kysymysmerkkinä, että meniköhän tämä nyt oikein. Ilmeisesti tuo tyyli sopi mulle, koska tehtiin tosi rauhallinen ja selkeällä ohjauksella varustettu nollarata, joka riitti voittoon. Rata löytyy täältä.

Gimman kanssa meno katkesi muurin jälkeen kun se meni väärään putken päähän. Yritin muka reisiläpsyllä vetää sitä oikeaa päätä kohden, mutta ei se Gimmalla vain toimi. Hyvää radassa oli aika nopea puomi. Lähti sinne oikein reippaasti ja ihan lopussa vähän hidasti. Aa oli vallan mainio ja sain sen pysäytetyksikin sinne. Keinu hyvä, hieno kepeillemeno lähettämällä. Lopussa vielä soosausta putkien kanssa.

Toinen rata Mimmin kanssa hyllytettiin. Alussa hieno päällejuoksu. Jossain puolessa välissä hukkasin koiran selän taakse ja se kiersi mun väärälle puolelle. Yritin siitä vielä saada oikein päin seuraavalla hypylle ja jopa melkein onnistuinkin. Tosin vain melkein, väärälle puolelle se sitten ajautui ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Kepeiltäkin saatiin kieltovirhe, en ihan osannut siinä kohden suoristaa suuntaa kepeille. Lopussa pysäytys puomille ja toimi! Hyvä Mimmi :-)

Gimman kanssa tämä rata meni ihan pipariksi. En enää edes muista mitä kaikkea siellä tapahtui :-D. Jos kaikki muut meni pieleen niin kontaktit oli edelleen hyvät, niin ja pujottelu. En tiedä montako estettä mentiin oikeassa järjestyksessä, taisi jopa jokunen jäädä väliinkin. Näitä räpellyksiä näemmä aina välillä vaan tulee...

Kolmas rata oli  hyppäri ja senkin menin ensin Mimmin kanssa. Alussa oli yhden hypyn jälkeen pujottelu 90 asteen kulmassa. Menin sen ottamaan pakkovalssilla kun onhan sitä nyt kerran jopa treenattu :-D. Nyt tuli ajatusmoka tässä kohden. Kun treeneissäkin huomasin, että jos lähden liian aikaisin liikkeelle niin Mimmi menee kakkosväliin. Nyt hoin itselleni, että "älä lähde liian aikaisin liikkeelle". Ja mitä tekee Kati, lähtee tietenkin ennen aikojaan ja Mimmi 2-väliin. Tyhmä minä!! Muuten rata oli tosi hyvä. Ensi kerralla kyllä jälleen muistan muuttaa ajatuksen muotoon "muista olla tässä tarkkana, odota, että koira lähtee pujottelemaan ennen kuin lähden rynnimään" tjsp.

Gimman kanssa alku samalla lailla. Nyt maltoin hyvin ja Gimma meni oikein pujotteluun. Renkaan jälkeen koira putkeen ja saman tien kovalla vauhdilla jatkotilanteeseen ohjaamaan. Etukäteen vähän hirvitti tuo kohta Gimman kanssa, mutta ihan kivasti se meni. Pituus oli edellisellä radalla hajotettu niin nyt en uskaltanut alkaa liian aikaisin leikkaamaan, joten Gimmalla ei ollut mitään hajua mihin suuntaan siltä pitäisi kääntyä, joten jouduin kalastelemaan sitä jatkotilanteeseen. Muurilla mä en näemmä osaa kertoa yhtään mihin käännytään. Sama kävi viimeksi ATT:n kisoissa. Mä jotenkin pelkään koko estettä enkä tee ajoissa mitään ja sitten "herään" kun koira jo sitä hyppää "ai niin, tästä pitäisi kääntyä jonnekin" ja sitten se on jo myöhäistä. Muuten tästä radasta jäi hyvä mieli. Kertoo kisojen tasosta jotain kun sijoituttiin tuolla vitosella toiseksi :-D. Rata on täällä.

Löysin muutaman Jukka Pätysen ottaman kuvan Gimmasta. Kaksi ensimmäistä on Hyvinkään kisoista 31.1. ja viimeinen Purinalta pääsiäisenä. Olipa kiva löytää muutama kuva mun pienestä :-)



keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Agilityviikonloppu ja käärmeitä :-O

Raskas, mutta niin mahtava ja antoisa agilityviikonloppu takana. En ehkä ihan kaikkea enää muista, mutta kirjoitan sen mitä muistan…

Torstaina aamulla lähdettiin Jennin ja Markon kanssa ajelemaan kohti Turkua. Vähän lähtö viivästyi, mutta silti ehdittiin hyvissä ajoin paikalle. Oli hyvä, että ehti käydä lämppärilenkillä ennen rataantutustumista koska Gimma starttasi jo neljäntenä. Kahdella ensimmäisellä radalla makseilla oli tuomarina Johanna Wüthrich ja viimeisellä Salme Mujunen. Mineillä oli joka radalla Mujunen tuomarina.

Ensin vuorossa oli hyppäri. Ei mikään kamalan vaikea, mutta ei ihan läpijuoksukaan. Rata meni mukavasti rullaten, mutta muurin palaset tippui kun en osannut ennen muuria kertoa, että käännytään. Tuloksia katsellessa ihmettelin kovasti Gimman aikaa, se oli kolmanneksi nopein kaikista tuloksen tehneistä. Aika mahtavaa :-). Mä en kyllä ymmärrä tuota aikaa kun musta tuntuu, että Gimma ei liiku mihinkään ja mä ehdin sen kanssa vaikka minne. En kuitenkaan valita :-D

Toinen rata oli sitten agilityrata. Alku ihan ok. Pussilta putkeen ja sitten tuli kiire seuraavalle hypylle pakkovalssiin. Juoksin kohtuullisen reippaasti ja niin vaan kävi, että jalat lähti alta eli liukastuin. Kesti vissiin vähän liian kauan aikaa nousta ylös kun yleisöstä alkoi kuulua jatka-huutoja. Ei ollut aikomustakaan keskeyttää :-D. Matka siis jatkui kunhan useamman sekunnin päästä pääsin ylös. Yksi kökkökohta tuli vielä myöhemmin. Siihen en mitään järkevää ollut keksinyt ja niinpä Gimma pyörähti mua kohden eikä hypännyt hyppyä. Sain sen siitä kuitenkin sille ja jatkettiin maaliin. Yleisön kiljuminen vähän ihmetytti. Mitä ne nyt hurraa kun meille tuli ainakin kaksi kieltoa? Eipä tullut kieltoja vaan nollarata :-). Gimmalla nyt neljä sm- ja karsintanollaa.

Kolmas rata sitten Mujusen erilaiset koukerot. Rata oli vähintäänkin outo. Alkoi hyppy aa ja aa:n edessä poikittain keinu, joka oli seuraava este. Eli pyöritys aa:lta keinulle tai pakkovalssilla vienti oli aika lailla vaihtoehdot. Se meni Gimman kanssa ihan kohtuullisesti. Keinun edessä piti vaihtaa puolta ja siinä olin hieman tiellä. Suora putki, jonka jälkeen 180 astetta takas ja kepit. Kepeiltä uskalsin irrota aika mukavasti ja siitä oli jatkoa ajatellen hyötyä. Kepeiltä jatkui vasemmalle 90 astetta pituus ja siitä suoraan hypylle. Lopussa oli luukutusta kerrakseen, jossa Gimma sitten otti kaksi kieltoa. En vaan ohjannut kunnolla. Oletin liikaa.

Mimmillä ensin sama rata kuin makseilla viimeisenä. Vein samalla lailla radan molempien kanssa. Mimmillä kökin vielä enemmän keinun jälkeisessä tilanteessa koiran edessä. Kepeiltä en ihan yhtä paljon uskaltanut irrota kuin Gimman kanssa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Loppu meni Mimmillä hyvin. Saatiin nolla, jolla voitettiin :-).

Toisella radalla mun oli pakko tehdä pari leikkausta keinun jälkeen. Jos olisi ollut itsenäinen keinu niin jatkon olisi saanut tosi paljon sujuvammaksi. Mutta kun ei ole niin piti tehdä leikkauksilla. Ne meni kuitenkin yllättävän hyvin. Ei juurikaan empinyt niissä. Lopussa oli ihmeellinen sik-sak-kuvio, johon en oikein keksinyt mitään järkevää. Olin päättänyt sitten lähettää hypylle ja tehdä puolivalssin seuraavalle, jolla saisin suoran linjan sitä seuraavalle hypylle. Elina sitten radan reunalla jutteli, että miksi en tekisi päällejuoksua siellä. Se oli yksi vaihtoehto kyllä. Mietin ja mietin ennen rataa, että mitä tekisin, mutta en osannut päättää. Radalla mennessäni päätin tehdä sen päällejuoksun, jota se ohjaus ei ollut koskaan nähnytkään :-D. Sain kuin sainkin kohdan kuitenkin läpi ja tulokseksi tuli nollavoitto :-).

Viimeisenä sitten hyppäri. Tästä radasta oikeastaan jopa tykkäsin. En olisi ikinä uskonut sanovani näin Mujusen radoista :-D. Alkuun sai tehdä pakkovalssin, joka onnistuikin hyvin. Mutta sitten osasin sössiä meidän bravuurin, hypyn takaakierron. Aarghh, että otti päähän. Yhden askeleen ja vähän kropan kääntöä siivekettä kohden olisi kaivannut, mutta ei kun oli niin kiire jo seuraavaan paikkaan. Eikä sinne edes ollut kiire! Oon ennenkin huomannut, että luotan välillä liikaa pelkkään suulliseen kierrä-käskyyn kun tuntuu, että se silläkin joskus menee. Hyvä muistutus tässä vaiheessa, että ei oikeesti saa olettaa mitään. Jatkossa oli kolme putkea suorana rinnakkain, mutta ne mentiin ihan loogisesti ja niin, että ehti ohjaamaan ennen ja jälkeen putkien. Olipas oikeesti mukava rata :-).

Perjantai-sunnuntai oli Treeniringin leiri. Siitä ei nyt sen enempää kuin että oli ihan sikahyvät treenit!! Sai taas paljon ajateltavaa omasta liikkumisesta, ajoituksesta, kropan suunnasta valsseissa ja ja ja. Mielettömän iso kiitos leirin koutseille!! Sää vaan oli tälle ohjaajalle vähän liian helteinen :-P. Onneksi koirat kuitenkin jaksoi ja itsekin ihan vaan sinnillä.

Mutta sitten ne hemmetin käärmeet :-O. Niitä oli joka puolella. Ensin ATT:n hallilla joka puolelta kuului kun oli nähty kyy. Itsekin siellä kyyn poikasen bongasin. Tuorlassa, jossa oli leiri, näkyi myös käärmeitä vähän väliä. Yksi oli jopa siinä treenikentällä, jossa oli jo monta tuntia treenattu. Apua! Gimma juoksi yhden kyyn yli kun oltiin menossa uimaan ja olin sen päästänyt irti, että saa juosta edellä veteen. Onneksi meni vauhdilla sen yli niin ei tapahtunut mitään. Itsekin kohtuullisen nopeasti sen otuksen ohi menin. Vähän tuli jo neuroottinen olo kun koko ajan vaan kuului huutoja ”täällä on käärme”. Käppyrällä olevat kepit sai mut hypähtämään sivuun. Ei meinannut uskaltaa koiria päästää tieltä heinikkoon ollenkaan. Metsässä mä ne uskalsin sitten päästää irti. Oli pakko, että voivat edes jonnekin tehdä tarpeensa :-P. Jälkeenpäin kuulinkin, että viikonlopun aikana oli Turun päivystävällä eläinlääkärillä käynyt yli 50 kyynpurematapausta. Tsiisus!!

Maanantaina Gimma kävi jättämässä verta Rabies vasta-ainetestiä varten. Kysyin samalla kuinka paljon kyynpurematapauksia tällä suunnalla on ollut. Ei onneksi ollut kuin muutama hassu. Toivottavasti ei tulekaan!

Eilen Gimma kävi hierojalla tsekkauttamassa kunnon agilityviikonlopun jälkeen. Oli paremmassa kunnossa kuin edellislauantaina. Hienoa!! Selän jakaus oli jo melkein suora (itsekin tuon toki olen huomannut) ja oikean puolen lihakset selässä ei enää ollenkaan niin jumissa kuin viimeksi. Nyt ne saatiin hierotuksi kunnolla kun viimeksi ei oikein vastustelujen takia onnistunut. Hyvä tietää, että ravilenkeistä on mitä ilmeisemmin ollut apua. Myös BoT-verkkoloimea olen pitänyt päällä, ehkä siitäkin on vähän apua ollut.

Hitsit, että mä pähkäilen mitä teen StadiGamesin kanssa. Ensin ajattelin, että en lähde ollenkaan. Sitten tuli mieleen, että ilmoitan Mimmin lauantaille ja Gimman sunnuntaille kun en samana päivänä halua niiden kanssa mennä. Tuolla kun perinteisesti minit ja maksit menee yhtä aikaa vierekkäisillä radoilla. Nyt ajattelin, että jos menisinkin vain Gimman kanssa kun kerran on hyvässä kunnossa. Sillä olisi vielä noita nollia metsästettävänä. Apua, vaikeeta!!!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Fillarointi jatkuu

Kävin eilen ensin koko lauman kanssa pikku lenkin metsässä. Ajattelin, että voisi olla järkevämpi tehdä noin niin saavat rauhassa tehdä tarpeensa niin ei tarvi fillaroidessa tehdä äkkipysähdyksiä. Annoin niiden juoksennella ihan miten halusivat tuon lenkin. En tiedä oliko huono vai hyvä ratkaisu, mutta tuohon nyt kuitenkin päädyin. Ainakin ne nautti menosta :-)

Menin ensin Gimman kanssa pyöräilemään. Varusteina tällä kertaa oli valjaat ja flexi. Ärsytti viimeksi kun oli normaali kaulapanta ja remmi niin äkkipysähdyksissä mä jouduin aina päästämään remmistä irti, ettei tule ihan kamalaa nykäisyä. Myöskin pysähtelyissä remmi meni tosi helposti jalkojen alta ja sitä sitten piti sieltä kalastella. Paljon helpompaa oli tämänkertaisella yhdistelmällä. Ei tarvinnut itse joka pikku nuuskuttelun takia pysähtyä. Toimi oikein hyvin. Gimma meni kuin vanha tekijä. Sen vaan tekis mieli juosta niin paljon kovempaa, mutta mä oon ilkeä enkä anna. Kovaa vauhtia meni kyllä ihan ravatenkin. Lenkin pituus jälleen noin neljä kilometriä.

Rohkaisin mieleni ja päätin kokeilla pyöräilyä myös Mimmin kanssa. Samat varusteet kuin Gimmalla eli valjaat ja flexi. Aika hirmu hienosti meni :-). Alussa se oli aika varovainen ja teki stoppeja kun ei tiennyt oikein saako liikkua vai ei. Alussa kulki myös ihan kamalan lähellä pyörää ja mun oli vaikea nähdä missä se menee. Pelkäsin, että menee polkimen väliin :-P. Äkkiä se tajusi, että voi ravata pikkasen kauempana pyörästä ja koko homma lähti luistamaan oikein mallikkaasti. Hitsit, että sillä on makee ravi! Pitkä askel, hyvä takapotku ja älyttömän lujaa pääsee tuolla tyylillä. En usko, että kovin paljon hiljempaa meni kuin Gimma. Harmi kun mun pyörän nopeusmittari on rikki niin en voi verrata noiden vauhteja. Mimmin lenkki oli vain parin kilometrin mittainen.

Lenkkien päätteeksi venyttelin vielä molemmat koirat, jalat ja kyljet. Varsinkin Mimmi sai lauantain hierontareissulta kehotuksen venyttelyyn. Tuskin siitä haittaa on Gimmallekaan.

Tuosta hierontareissusta olenkin unohtanut kirjoittaa. Kävin siis lauantaina hierotuttamassa koirat Seinäjoella Virvellä. Tykkäsin kovasti sen tyylistä hoitaa koiria. Ensin katsoi hoidettavan koiran liikkeet ulkona. Eipä ole kukaan ennen tuota tehnyt, mikä on sinänsä aika outoa. Mimmi oli kohtuullisessa kunnossa. Oikea lapa vähän jumissa ja kuonaa lavan takana kyljissä. Kuonaa oli myös vasemmalla puolella mutta ei yhtä paljon. Vasen takareisi oli jonkin verran jumissa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää missään. Ohjeeksi tosiaan saatiin tehdä venyttelyä ja varsinkin kylkien venyttäminen olisi nyt tärkeää.

Gimman oikea puoli oli tosi jumissa. Ei meinannut antaa hieroa ollenkaan. Virve meinasi, että ei ne lihakset toisella puolella mitenkään isommat ole. Ovat vaan niin jumissa, että tuntuvat käteen isommilta kuin rentona olevat lihakset. Kuulosti ihan järkevältä. Vasemman puolen Gimma antoi hieroa tosi hyvin. Edelleen lääkkeeksi saatiin ravilenkit. Ja saatiin lupa kisata ja treenata viikonloppuna, JEE!!! Varasin kyllä jo uuden ajan Gimmalle ensi viikolle niin näkee mitä kisa- ja treeniviikonloppu sille tekee.

Tänään ajattelin käydä muistuttamassa koirille mikä on puomi. Mitään muuta en ajatellut kuitenkaan treenata. Ja jos sataa niin en ehkä käy edes tuota puomia näyttämässä :-D. Kai ne nyt sen muistaa...

maanantai 10. toukokuuta 2010

Pyörälenkkeilyn aloitus

Lauantaina vihdoin ja viimein sain pyörän pestyksi ja ketjut rasvatuksi, joten pyöräilykausi voi alkaa. Aloitus tosin tapahtui vasta sunnuntaina. Gimma ei ole koskaan aiemmin ollut mulla fillarilenkillä, joten vähän arvelutti homman aloittaminen. Se kun tapaa napsia kaikkea liikkuvaa kuten ruohonleikkuria ja lumikolaa, joten olin ihan varma, että yrittää myös pyörän renkaista ottaa kiinni. Onneksi olin väärässä.

Alussa sitä vähän pelotti koko pyörä. Ei meinannut uskaltaa liikkua ollenkaan. Onneksi tuota kesti vain meidän pihatien verran eli sellaiset 150 m. Hajurakoa piti kuitenkin parisen metriä. Jos yritin mennä lähemmäksi niin heti meni kauemmaksi ojaan juoksemaan. Tuostakin "kammosta" Gimma pääsi tosi nopeasti eroon. Kaiken kaikkiaan lenkki meni vallan mainiosti :-). Yllätyin kovasti sen kyvystä ravata kovassakin vauhdissa. Välillä meinasi mennä vetämisen puolelle, mutta silloin tuli myös laukka kehiin, joten kielsin tämän tavan tykkänään. Tuntui kyllä sen verran mainiolle tavalle liikuttaa Gimmaa, että pitää ottaa ihan tavaksi. Kuinkahan pitkiä lenkkejä näin aluksi voisi tehdä? Tein noin neljän kilometrin pätkän... Olikohan se liikaa ensimmäiseksi kerraksi?

Haluaisin kokeilla pyöräilyä myös Mimmin kanssa, mutta se mua oikeesti pelottaa. Oon ihan varma, että pieni harmaa löytyy pinnojen välistä saman tien :-P. Mutta ehkä mä voisin sitäkin tänään kokeilla. Jos vaikka Mimmikin yllättäisi positiivisesti. Katsotaan uskallanko.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Hyvä ravi, hieno ravi

Eilen illalla Piiran ohjeiden mukaisesti lähdin opettamaan koirille ravilenkkeilyä. Etukäteen pelkäsin, että se ei millään onnistu. Onneksi oli turha pelko. Varsinkin Gimman kohdalla olin ihan varma, että tehtävä on mahdoton kun eihän se osaa kävellä :-D

Lähdin lenkille niin, että Gimma oli kiinni ja sheltit vapaana. Tarkoituksen oli koko lenkin ajan pitää Gimma flexin päässä. Oli pieni taas ihmeissään. Mimmi alkumatkasta yritti vähän laukkailla, mutta kielsin joka kerta ja kun otti raviin niin kehuin siitä. 15 minuutin kävelyn jälkeen päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos päästän Gimman irti. Meinasi saman tien lähteä ihan hulluun vauhtiin. Kielsin ja kun ravasi kehuin. Mun koko lenkki oli ravi-käskyn toistamista ja kun ravasivat niin kehuin hyvä ravi, hieno ravi. Kuulosti varmaan aika koomiselta. Onneksi tuolla ei liiku muita :-D

Mä olen ihan ihmeissäni miten hyvin tuo juttu meni jakeluun. Loppulenkistä ei tarvinnut enää antaa mitään kieltävää viestiä vaan pelkkä "ravi" riitti vaihtamaan liikkeen laukasta raviin. Molemmat höyrypäät ymmärsi tuon tosi hienosti. Toivottavasti ei ollut vain sattumaa, vaan jatkossakin toimii yhtä hyvin.

Nyt vaan toivotaan, että tästä meidän ravilenkkeilystä on apua molempien koirien kuntoutuksessa. Hierojalle mennään tarkistuttamaan kunto lauantaina :-)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Turun reissu

Sunnuntain kisoissa starttasi Mimmi ensin. Ensimmäisen radan alku oli jälleen sellainen, että koira piti jättää monen esteen taakse lähtöön. Vähän jännitti Mimmin kanssa kun juuri edellisen päivän kisoissa oli lähtenyt sieltä ennen aikojaan. Nyt pysyi hyvin kun katsoin sitä koko ajan. Kehuin vielä kun käännyin ennen kuin annoin luvan lähteä. Tässä kohden keskityin niin kovasti lähtöön, että meinasin unohtaa ohjata 3-hypyn kokonaan. Onneksi Mimmi reagoi nopeasti ja sain sen hypyn taakse ja siitä niisto-sokkari perään ja rata jatkuin. Yksi rima tipahti ja lopetti kepit kesken. Radan jatkon kannalta oli pakko jättäytyä kepeillä taakse, muuten ei olisi seuraavista esteistä selvinnyt. Otettiin kepit uusiksi ja nyt pysyi hyvin, vaikka jäin ihan yhtä kauas taakse. Olin enemmän sivussa enkä suoraan takana kuten ekalla kerralla, joten se varmaan vähän auttoi asiaa.

Toisella radalla oli aika kinkkinen sulkukulmavienti kepeille. Otin sen sylkkärillä, että pääsin keppien toiselle puolelle näppärästi. Tämä toimi hyvin. Sen jälkeen luukutusta putkeen. Muuta hyppy ja käännös ja sitten tuli putki-puomi-erottelu vastaan. Mimmin pravuuri. Ainakin ollut... Penteleen kakara meni putkeen, vaikka mä kuinka kimitin ajoissa kiipee-kiipee enkä huitonut käsillä enkä rynninyt enkä mitään muutakaan outoa tehnyt. Tässä vaiheessa otti jo aika kovasti päähän. Mihin enää voi luottaa? No, uusiksi kauempaa ja kyllähän se nyt kiipesi.

Viimeinen rata oli sitten mulle jo liikaa. Putkelta kolmen esteen suora ja Mimmi kaartaa sen kolmannen esteen edestä pois ja menee sen takaa. Otti päähän, mutta korjasin. Kepit hyvät, kesti päällejuoksun, mutta keppien jälkeiselle hypylle ei mennyt, vaan jotakin kautta livahti sen ohi. Nyt jo suoraan sanottuna v***tti. Miksi hemmetissä mikään ei onnistu. En saanut enää tsempatuksi itseäni tekemään rataa loppuun, vaan paineltiin suoraan maaliin. Fiilikset syvällä jossain :-(. Me ei onnistuta enää missään. Hitto, kuusi rataa viikonlopun aikana ja kyllä niistä nyt yksi nolla olisi pitänyt tulla. Jopa enemmänkin. Harmitti ihan sikana! Ja harmitti vielä enemmän kun en tehnyt rataa loppuun. Tuli surku Mimmin puolesta. Ihan niin kuin se ois tajunnut, että nyt ei tehtykään koko rataa... Silti tuli paha mieli. No... tästä on toivottavasti suunta vain ylös päin.

Sitten oli Gimman vuoro. Tuntui, että sen startti tuli ihan liian pian Mimmi-räpellyksen jälkeen. Olin edelleen ihan maissa. Meinasin jo jättää starttaamatta Gimman kanssa kun tuntui, että on väärin sitä kohtaan, jos menen tuolla fiiliksellä radalle. Onneksi en kuitenkaan jättänyt väliin. Gimmasta tuli hyvä terapiakoira mulle tehden ihan nätin nollan :-)). Oli ihan sikahyvä fiilis tuon radan jälkeen. Sain onnistumaan leikkauksen ennen puomia. Etukäteen pelkäsin sössiväni tuon. Puomi kohtuullinen, pysähtyi pikkuisen liian ylös. Pussista tuli kovaa ulos ja ihan väärään suuntaan, meinasi mennä seuraavan hypyn ohi. Onneksi huomasin ja sain korjatuksi tuon. Kepit hyvät ja siitä putkeen pikku suhinalla. Aa:lla otin riskin, joka kannatti. Lähetin Gimman kiipeämään ja itse jouduin kiertämään putken, että sain valssilla otetuksi kontaktilta mukaan. Olin enemmän tutustunut viemällä toista puolta, mutta se tuntui kauheen kököltä. Siksi päädyin toiseen ratkaisuun, vaikka en ollut ollenkaan varma lähteekö Gimma kiipeemään ilman mun tukea. Lähti se :-). Tuosta tuli jo älyttömän hyvä mieli. Lopussa ei mitään kummempaa.

Paljon paremmalla fiiliksellä lähdin Gimman toiselle radalle. Heti puomin jälkeen hukkasin koiran. Piti saada hypyn taakse ja Gimma yhtäkkiä olikin mun vasemmalla puolella  hypyn edessä. Siitä taiteilin sen hypyn taakse ja jatkoin matkaa ihan varmana siitä, että meillä on kieltovirhe alla. En antanut sen vaikuttaa, vaan mentiin ihan täysillä loppuun saakka. Keppien avokulma löytyi hienosti. Aa vähän hitaampi kuin jouduin menemään Gimman eteen, mutta ei kovin paha kuitenkaan. Pussilta kääntyi hienosti. Lopussa pientä säätämisen tapaista, mutta selvittiin kuitenkin. Radan jälkeen kuulin, että ei saatukaan kieltoa ja tulos oli nolla. En uskonut ennen kuin näin tulokset. Gimma pieni teki tuplanollan <3

Viimeinen rata oli hyppäri. Se meni enemmän ja vähemmän räpellykseksi. Rimoja tippui kun olin tiellä. Keppien pujottelun lopetti kesken kun jättäydyin. Teki sen kaksi kertaa ja kun toisen kerran jälkeen sanoin höpö-höpö ja otin vielä kerran uusiksi niin sitten pujotteli loppuun. Ei laskenut kuitenkaan fiiliksiä tämä räpellys :-)

Maanantaina sitten menin käyttämään koirat Piiralla. En enää muista läheskään kaikkea mitä se höpötti, mutta jotain kuitenkin. Mimmi oli kuulema tosi jäykkä rangasta. Koira oli hieman mutkalla. Vasen lapa oli alempana kuin oikea. Niskassa oli pahat lukot. Nämä kaikki saatiin kuntoon kuitenkin. Vähän meinasi Mimmi pistää vastaan kun Piira hoiti sen niskaa. Taisi vähän sattua. Nyt ei viikkoon agilitya ja lenkillä pitäisi tyttö saada ravaamaan.

Gimma reppana oli kiero kuin mikä. Kyllä mä oon huomannut, että se ravaa vähän vinossa, mutta en ole sitä pitänyt kuitenkaan kovin pahana asiana. Nyt näytti siltä, että se olisi kauemmankin ollut jotenkin huonona kun selän vasemman puolen lihakset oli pienemmät kuin oikean puolen. Piira epäili, että olisi törmännyt johonkin vasemmalla kyljellä, mikä on hyvinkin mahdollista tuon liikkumisnopeudella. Lihaksien ero oli sellainen, että jopa minä huomasin eron kun kokeilin. Aiemmin en tuollaista ole tajunnut edes kokeilla. Mitähän muuta se sanoi... en kyllä muista. Olisi pitänyt olla joku nauhuri mukana niin olisi voinut kuunnella kaiken uudelleen hoidon jälkeen. Lääkkeeksi nyt kuitenkin myös Gimmalle ravilenkkiä ja mäkikävelyä. Jos ei mäkeen pääse niin käy myös hankalakulkuisempi maasto. Pyöräilemällä ravauttaminen käy myös, joten pitää nyt ruveta opettamaan fillarin vieressä juoksuttamista.

Nyt Gimma pieni joutuu remmiin lenkkien ajaksi koska millään muulla keinolla en sitä kyllä saa ravaamaan. Se joko haistelee paikallaan tai juoksee täysillä. Ja jos Gimma on kiinni niin Mimmi ravaa nätisti kun sen ei tarvitse ryntäillä Gimman perässä. Ärsyttää jo etukäteen tuleva lenkkeilykausi, mutta ehkä mä sen kestän kun sillä saadaan koirat parempaan kuntoon.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Hyllyjä ja vitosia Seinäjoelta

Pitkä kisapäivä takana ja toinen huomenna edessä, joten tässä vain pikku raportti tästä päivästä.

Gimman eka rata täysi katastrofi, taisi tulla viisi hyllyä yhden radan aikana. Ei oikein mikään onnistunut. Jaa, onnistuipas! Puomi oli tosi hyvä Gimman puomiksi. Meni hyvin eteenpäin eikä vilkuillut mua. Tuohon olen tosi tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Onnistuin sössimään kepeillemenon huonolla valssilla ja kun yritin omaa huonoa ohjausta korjata sain Gimman väärälle puolelle keppejä. Tuntuu, että peitin koko kepakot. Muuten rata tuntui tosi hyvältä.

Kolmas oli taas agilityrata. Neloshypyn niisto-sokkari meinasi saada mut jo tuulettamaan. Oli nimittäin oikein onnistunut. Taisin ensimmäistä kertaa osata tehdä sen kisoissa kuten se pitääkin tehdä. Hyvä minä! Jälleen puomi tosi hyvä. Ellei jopa parempikin kuin ensimmäisellä radalla. Poispäinkäännös ei onnistunut, pyörahti mua kohden, mutta ei kuitenkaan saatu siitä kieltoa. Aa oli tosi nopea, yllätti mut täysin. Hyvin kuitenkin pysähtyi alas ja luvalla pois. Aa:n jälkeen muurilla saatiin kielto kun mun vauhti jälleen kerran pysähtyi valssissa ja ohjaava käsikin taisi tipahtaa. Miksi, oi miksi mä olen näin luupää?!?!

Mimmin eka rata oli sama kuin Gimman viimeinen. Olisi pitänyt päästä vastaanottamaan 3-hypyn taakse, mutta mitä vielä. Mimmi prkl varasti!! Oikein sika! Onneksi vähän sivusilmällä aina kuikuilen lähtöön päin niin näin sen tulevan. Mutta kaikki meni tuon takia sekaisin. Hirvee vääntö 4-hypylle, jonne mun oli tarkoitus tehdä niisto-sokkari. Nyt tein jotain ihan muuta. En enää edes muista mitä. Koko rata tuntui siltä, että Mimmi vie ja minä vikisen perässä. Oikeassa järjestyksessä kuitenkin mentiin kaikki esteet eikä alun kökkökohdastakaan saatu kieltoa. Puomi oli hyvä. 4. viimeisellä esteellä se sitten tuli päähän "enää kolme estettä jäljellä" ja siihen kosahti. Peitin putken, jonne piti mennä ja Mimmi valisi hypyn, jonka näki. Hemmetin hemmetti.

Hyppärikin oli melkein sama kuin makseilla. Ainaostaan keppien jälkeinen muuri oli vaihdettu hypyksi ja sen jälkeinen hyppy mentiin toiseen suuntaan. Muuri oli sitten toiseksiviimeisenä esteenä. Aika kivasti rata sujui eikä pahempia töppejä tullut. Tulos kuitenkin 5 kun muurin pala tipahti. Uskoisin sen johtuvan siitä kun mun jalat vaan ei liikkunut.

Viimeinen rata jälleen agilityrata. Alku oli hyvä. Keinulta saatiin sitten kielto. Oli sellaisessa käännöskohdassa enkä ehtinyt tekemään valssia ennen keinua, joten otin vetämällä itse jääden keinun loppuun ja tarkoitus oli vaihtaa keinun edessä puolta. Mimmi koski keinuun, mutta tuli pois. Kun lähdin sitä korjaamaan niin suoritti putken. Muuten kohtuullinen rata. Puomilla pysähtyi ihan liian aikaisin, mutta sain sen kuitenkin alas asti. Loppusuoralla yllättäen jaksoin ihan hyvin juosta. Oli koko pitkän sivun mittainen melkein-suora.

Huomenna sitten uusin eväin Lietoon kisaamaan :-)