Turun reissu

Sunnuntain kisoissa starttasi Mimmi ensin. Ensimmäisen radan alku oli jälleen sellainen, että koira piti jättää monen esteen taakse lähtöön. Vähän jännitti Mimmin kanssa kun juuri edellisen päivän kisoissa oli lähtenyt sieltä ennen aikojaan. Nyt pysyi hyvin kun katsoin sitä koko ajan. Kehuin vielä kun käännyin ennen kuin annoin luvan lähteä. Tässä kohden keskityin niin kovasti lähtöön, että meinasin unohtaa ohjata 3-hypyn kokonaan. Onneksi Mimmi reagoi nopeasti ja sain sen hypyn taakse ja siitä niisto-sokkari perään ja rata jatkuin. Yksi rima tipahti ja lopetti kepit kesken. Radan jatkon kannalta oli pakko jättäytyä kepeillä taakse, muuten ei olisi seuraavista esteistä selvinnyt. Otettiin kepit uusiksi ja nyt pysyi hyvin, vaikka jäin ihan yhtä kauas taakse. Olin enemmän sivussa enkä suoraan takana kuten ekalla kerralla, joten se varmaan vähän auttoi asiaa.

Toisella radalla oli aika kinkkinen sulkukulmavienti kepeille. Otin sen sylkkärillä, että pääsin keppien toiselle puolelle näppärästi. Tämä toimi hyvin. Sen jälkeen luukutusta putkeen. Muuta hyppy ja käännös ja sitten tuli putki-puomi-erottelu vastaan. Mimmin pravuuri. Ainakin ollut... Penteleen kakara meni putkeen, vaikka mä kuinka kimitin ajoissa kiipee-kiipee enkä huitonut käsillä enkä rynninyt enkä mitään muutakaan outoa tehnyt. Tässä vaiheessa otti jo aika kovasti päähän. Mihin enää voi luottaa? No, uusiksi kauempaa ja kyllähän se nyt kiipesi.

Viimeinen rata oli sitten mulle jo liikaa. Putkelta kolmen esteen suora ja Mimmi kaartaa sen kolmannen esteen edestä pois ja menee sen takaa. Otti päähän, mutta korjasin. Kepit hyvät, kesti päällejuoksun, mutta keppien jälkeiselle hypylle ei mennyt, vaan jotakin kautta livahti sen ohi. Nyt jo suoraan sanottuna v***tti. Miksi hemmetissä mikään ei onnistu. En saanut enää tsempatuksi itseäni tekemään rataa loppuun, vaan paineltiin suoraan maaliin. Fiilikset syvällä jossain :-(. Me ei onnistuta enää missään. Hitto, kuusi rataa viikonlopun aikana ja kyllä niistä nyt yksi nolla olisi pitänyt tulla. Jopa enemmänkin. Harmitti ihan sikana! Ja harmitti vielä enemmän kun en tehnyt rataa loppuun. Tuli surku Mimmin puolesta. Ihan niin kuin se ois tajunnut, että nyt ei tehtykään koko rataa... Silti tuli paha mieli. No... tästä on toivottavasti suunta vain ylös päin.

Sitten oli Gimman vuoro. Tuntui, että sen startti tuli ihan liian pian Mimmi-räpellyksen jälkeen. Olin edelleen ihan maissa. Meinasin jo jättää starttaamatta Gimman kanssa kun tuntui, että on väärin sitä kohtaan, jos menen tuolla fiiliksellä radalle. Onneksi en kuitenkaan jättänyt väliin. Gimmasta tuli hyvä terapiakoira mulle tehden ihan nätin nollan :-)). Oli ihan sikahyvä fiilis tuon radan jälkeen. Sain onnistumaan leikkauksen ennen puomia. Etukäteen pelkäsin sössiväni tuon. Puomi kohtuullinen, pysähtyi pikkuisen liian ylös. Pussista tuli kovaa ulos ja ihan väärään suuntaan, meinasi mennä seuraavan hypyn ohi. Onneksi huomasin ja sain korjatuksi tuon. Kepit hyvät ja siitä putkeen pikku suhinalla. Aa:lla otin riskin, joka kannatti. Lähetin Gimman kiipeämään ja itse jouduin kiertämään putken, että sain valssilla otetuksi kontaktilta mukaan. Olin enemmän tutustunut viemällä toista puolta, mutta se tuntui kauheen kököltä. Siksi päädyin toiseen ratkaisuun, vaikka en ollut ollenkaan varma lähteekö Gimma kiipeemään ilman mun tukea. Lähti se :-). Tuosta tuli jo älyttömän hyvä mieli. Lopussa ei mitään kummempaa.

Paljon paremmalla fiiliksellä lähdin Gimman toiselle radalle. Heti puomin jälkeen hukkasin koiran. Piti saada hypyn taakse ja Gimma yhtäkkiä olikin mun vasemmalla puolella  hypyn edessä. Siitä taiteilin sen hypyn taakse ja jatkoin matkaa ihan varmana siitä, että meillä on kieltovirhe alla. En antanut sen vaikuttaa, vaan mentiin ihan täysillä loppuun saakka. Keppien avokulma löytyi hienosti. Aa vähän hitaampi kuin jouduin menemään Gimman eteen, mutta ei kovin paha kuitenkaan. Pussilta kääntyi hienosti. Lopussa pientä säätämisen tapaista, mutta selvittiin kuitenkin. Radan jälkeen kuulin, että ei saatukaan kieltoa ja tulos oli nolla. En uskonut ennen kuin näin tulokset. Gimma pieni teki tuplanollan <3

Viimeinen rata oli hyppäri. Se meni enemmän ja vähemmän räpellykseksi. Rimoja tippui kun olin tiellä. Keppien pujottelun lopetti kesken kun jättäydyin. Teki sen kaksi kertaa ja kun toisen kerran jälkeen sanoin höpö-höpö ja otin vielä kerran uusiksi niin sitten pujotteli loppuun. Ei laskenut kuitenkaan fiiliksiä tämä räpellys :-)

Maanantaina sitten menin käyttämään koirat Piiralla. En enää muista läheskään kaikkea mitä se höpötti, mutta jotain kuitenkin. Mimmi oli kuulema tosi jäykkä rangasta. Koira oli hieman mutkalla. Vasen lapa oli alempana kuin oikea. Niskassa oli pahat lukot. Nämä kaikki saatiin kuntoon kuitenkin. Vähän meinasi Mimmi pistää vastaan kun Piira hoiti sen niskaa. Taisi vähän sattua. Nyt ei viikkoon agilitya ja lenkillä pitäisi tyttö saada ravaamaan.

Gimma reppana oli kiero kuin mikä. Kyllä mä oon huomannut, että se ravaa vähän vinossa, mutta en ole sitä pitänyt kuitenkaan kovin pahana asiana. Nyt näytti siltä, että se olisi kauemmankin ollut jotenkin huonona kun selän vasemman puolen lihakset oli pienemmät kuin oikean puolen. Piira epäili, että olisi törmännyt johonkin vasemmalla kyljellä, mikä on hyvinkin mahdollista tuon liikkumisnopeudella. Lihaksien ero oli sellainen, että jopa minä huomasin eron kun kokeilin. Aiemmin en tuollaista ole tajunnut edes kokeilla. Mitähän muuta se sanoi... en kyllä muista. Olisi pitänyt olla joku nauhuri mukana niin olisi voinut kuunnella kaiken uudelleen hoidon jälkeen. Lääkkeeksi nyt kuitenkin myös Gimmalle ravilenkkiä ja mäkikävelyä. Jos ei mäkeen pääse niin käy myös hankalakulkuisempi maasto. Pyöräilemällä ravauttaminen käy myös, joten pitää nyt ruveta opettamaan fillarin vieressä juoksuttamista.

Nyt Gimma pieni joutuu remmiin lenkkien ajaksi koska millään muulla keinolla en sitä kyllä saa ravaamaan. Se joko haistelee paikallaan tai juoksee täysillä. Ja jos Gimma on kiinni niin Mimmi ravaa nätisti kun sen ei tarvitse ryntäillä Gimman perässä. Ärsyttää jo etukäteen tuleva lenkkeilykausi, mutta ehkä mä sen kestän kun sillä saadaan koirat parempaan kuntoon.