sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Heppu tapasi Kevinin / Gimma ontuu :-(

Käytiin Hepun kanssa kimppalenkillä Jennin ja Kevin veljen kanssa. Myös Loffo-paappa oli mukana, mutta se ei noiden pienten touhuista paljon piitannut. Veljekset kyllä paineli välillä pelottavan lujaa. Kivasti niillä synkkas keskenään. Täytyy ottaa joskus treffit uudelleen :-). Ja mun pitää kyllä siihen mennessä opettaa Heppu istumaan paikallaan, että saadaan kunnon yhteiskuva veljeksistä.

Kuva: Jenni Leino

Videotakin noiden touhuista olisi ollut kiva ottaa, mutta kun menivät koko ajan kauheen kaukana niin eihän siitä nyt mitään videota saa otetuksi. Tässä kuitenkin pikku pätkä kun tulevat kohti :-)


Aamupäivällä sattui jotain Gimmalle. Oltiin tuolla "takatontilla" tarpeiden teossa ja kun lähdettiin takaisin pihaa kohden niin jotain tapahtui Gimmalle :-(. Ehtivät mennä mutkan taakse piiloon, joten en nähnyt mitä tapahtui. Eikä ne edes menneet sitä "kiihdytetään täysillä" vauhtia, vaan jopa ihan kohtuu rauhallisesti liikkuivat. Silti siellä odotti Gimma, joka oli vähän selkä köyryssä ja oikealla etujalalla ei varannut juuri ollenkaan. Onneksi meillä on aika Jaana-Kaisan taikanäpeille heti huomenna niin saadaan apua kohtuullisen pian. Edelleen nyt iltapäivällä on aika lailla kolmijalkainen. Ei kuitenkaan selkä enää ole pahassa asennossa.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Hepun hampaat alkaa vaihtua / vierailua siellä ja täällä

Sunnuntaina 16.10. huomasin, että Hepulta on alhaalta lähtenyt yksi maitohammas. Seuraavana päivänä alhaalta oli lähtenyt jo kaksi ja ylhäältäkin saman verran.

Torstaina 18.10. käytiin Hepun kanssa moikkaamassa Mustin ja Mirrin henkilökuntaa. Voi että kun tuo rakastaa kaikkia ihmisiä!! Myös niitä, joita ei ehkä saisi niin kovasti rakastaa. Henkilökunta oli ihan innoissaan Hepusta, mutta erästä pientä asiakasta vähän pelotti Hepun hyppiminen. Otinkin pannasta kiinni, ettei päässyt hyppimään niin sai pieni poika vähän silittääkin Heppua.

M & M vierailulta mentiin hakemaan tehosterokote. Siellä oli edelleen aivan ihania ihmisiä. Kun tultiin lääkärin huoneesta ulos niin odotushuoneessa oli iso bokseri, joka vähän pelotti. Bokseri oli tosi kiltisti, mutta kai se koko vähän sitten pelotti.

Lekurilta mentiin vielä mun äitiä moikkaamaan ja taas piti rakastaa :-D. Kotiin kun päästiin niin oli hirmu väsynyt pieni poika hetken aikaa ♥

Korvapäivitys on pakko laittaa tännekin. Päivällä on melko pysyssä tuo vasen korva ja illaksi aina vähän väsähtää. Tässä tilanne siis päiväsaikaan :-)


Heppu ensimmäistä kertaa treenikentällä

15.10.2016 eka kerta treenikentällä

Kävin Piian ja Hennan kanssa treenaamassa kentällä. Toinen kerta tälle vuodelle kun sain itseni sinne raahatuksi... Mulla oli mukana kaikki kolme koiraa, mutta ehkä nyt voisi keskittyä kirjoittamaan vain Hepun touhuista, vaikka ei me paljon edes touhuttu :-)

Hepulla oli vaikeeta kun oli kivoja ihmisiä kentällä. Ne ei vaan voineet olla lällyttämättä ja ihkuttamatta :-D ♥. Heppu ei siis paljon musta piitannut vaan ihanat ihmiset oli paljon kivempiä. Sain mä sen lopulta leikkimään mun kanssa ja hypyn tarjoaminenkin onnistui.

Uutena juttuna otettiin lyhyeksi laitettu putki. Piia oli palkkatätinä lopussa lelun kanssa. Heppu kyllä palkkautui enemmän Piian naaman nuolemisesta kuin lelusta ♥

Heppu "nostaa" jalkaa

Perjantai 14.10.2016

Huomasin, että Heppu yrittää nostaa jalkaa. Sillä on opettajina jalkaa nostavat nartut ja hyvin saman tyylisesti se sen homman tekikin kuin nuo tytöt. Oppiikohan koskaan oikeasti nostamaan jalkaa kun ei sitä miehen mallia kotona ole. Kai se ajan myötä sen kuitenkin oppii :-)

Vaikka noi meidän lauman akat ei edelleenkään Hepusta tykkää niin kyllä se aika lähelle saa tulla silloin kun nukkuu :D

Mummelinkin vieressä voi pentu nukkua kunhan on rauhassa :-)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Touhuilua Hepun kanssa ja korva lurpattaa

Olen jatkanut aina silloin tällöin lyhyitä pätkiä hypyn tarjoamista ja se alkaa näyttää kyllä jo varsin hyvältä. Etäisyyttäkin olen jo jonkin verran kasvattanut ja tyyppi vaan menee ♥. Olen tehnyt myös niin, että molemmissa käsissä on ollut lelut ja Heppu on malttanut jättää lelun suorittaakseen hypyn ja päästäkseen leulle. Hyvä Heppu!!

Tolpan kiertämisen opettaminen tuntui kyllä tuskaiselta. Tuntui jo, että ei se koskaan opi. Kunnes tänään alkoi tarjota kiertämistä :-O. Niin siisti fiilis mulla!! Heppu on hieno miehen alku ♥

Korvat ei enää ole niin pystyssä kuin aiemmin. Olenkin kaikille sanonut, että Hepun vasen korva on mennyt rikki...


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Hepun kanssa leikkimistä ja hypyn tarjoamista / Daamin treenit

Perjantaina kokeilin Hepun kanssa ensimmäistä kertaa, miten se leikkii lelulla. Ja hyvin muuten leikkii! Tarttuu kiinni, pitää kiinni ja murisee :-). Kun tuo osuus meni noin hyvin niin otin fokusointia lelulle. Sekin meni varsin kivasti siihen asti kun pääsi lelulle ja lähti sen kanssa karkuun :D. Oli pakko hakea toinen lelu kaveriksi, että saan koiran mun luo, eikä lähde viipottamaan ties kuinka kauas. Tämä keino toimi varsin hienosti.

Perjantaina tehtiin myös ensimmäistä kertaa hypyn tarjoamista. Äkkiä se hoksasi jutun. Otin päädystä muutaman toiston ja sitten myös hypyn edestä. Näppärä Heppu tajusi molemmista suunnista "hypätä" :-)

Heppu on sitä mieltä, että tuo jatkuva kuvien napsiminen voisi jo loppua :D

Ruuan antamisessa on päästy siihen pisteeseen, että voin laskea ruokakupin lattialle ja itse nouista seisomaan ja jopa odottaa hetken ennen kuin vapautan kupille. Kyllä nuo vaan äkkiä oppii kun väärällä toimintatavalla ei saa haluamaansa :-)

Daamilla oli lauantaina Jennin valmennusryhmän treenit. Ne meni tosi kivasti. Daami osasi juttuja, joita en tiennyt sen osaavan. Tai ehkä se olinkin minä, joka osasi sitä nyt ohjata loogisesti. Kummin vain, mutta olipa kivaa :-). Lisäksi se pari kertaa napsi ylimääräisen esteen kun ohjasin huonosti. Tästä mä olen enemmän kuin onnellinen! Daami meni kyselemättä sinne, minne minä viisasin. Hyvä Daami!! ♥

Hepun kanssa kävin myös hallissa sisällä ja se sai siellä melkein heti haukkuhepulin kun kuului kivoja ääniä radalta. Näköyhteyttä radalle ei ollut, mutta näytti pelkkä ääni riittävän. Kerran aiemminkin olen sen kanssa tuolla hallilla käynyt ja silloin oli sama juttu. Molemmilla kerroilla olen aika lailla heti vienyt tilanteesta pois. Olen miettinyt, että mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä, mutta sain FB:n puolella vahvistuksen, että tuo on oikea tapa lähteä tilanteesta pois. Heppu on muutenkin hyvin haukkuherkkkä. Kotioloissa yrittää välillä komentaa nopeampaa toimintaa, mutta haukkumalla ei mitään meillä saa. Odotan aina, että hiljenee ja sitten vasta tapahtuu. Katsotaan kuinka mun tämän tyypin kanssa käy. On niin erilainen kuin mikään meidän aikaisemmista koirista. Sinänsä kiva, että ei kaikki samanlaisia olekaan, mutta aina pitää sitten miettiä, että mitenkäs tämmöisen hemmon kanssa pitäisi toimia.

Tänään tehtiin lelun kanssa jälleen fokusointia Hepun kanssa. Nyt meni siinä mielessä paremmin, että lähti jo tuomaan lelua mua kohden. Tiputti toki kun näki, että mulla on toinen lelu tarjolla. Tämähän meni varsin helpposti :D *takapakkia odotellessa*

lauantai 1. lokakuuta 2016

Pientä puuhastelua Hepun kanssa

Nyt kun Heppu tunnistaa kivasti oman nimensä niin on alettu puuhastella ja vaatia jotain muutakin. Ruoka on sille kovin tärkeä ja hyppikin aluksi ihan järkkynä ennen kuin pääsi ruuan kimppuun. Tätä on nyt työstetty niin, että aluksi riitti pepun maahan meneminen niin vapautus ruuan kimppuun tuli. Pikku hilijaa olen tuota istumisen vaatimista lisännyt ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että voin jo laskea kupin lattialle ja peppu pysyy alhalla. Hyvä Heppu!!

Tänään on harjoiteltu kiertämistä ulkona vaatteidenkuivatustelineen tolpan ympäri. Lisäksi on tehty namin avustuksella sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Kiertäminen on kovin vaikeeta, mutta nuo kaksi muuta sujuu jo varsin kivasti :-)

Myös paikalla istumista ollaan jonkin verran hajoiteltu. Alkaa senkin tajuta aika kivasti :-). Vielä pitäisi sivulletulo opettaa.

Kuva: Harri Haka-Aho

tiistai 27. syyskuuta 2016

Heppu muutti taloon ♥ 22.9.

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa pentukuumetta ja muutamia kyselyjäkin olin jo laittanut tulevien pentujen suhteen. Yksi yhdistelmä jäi tyhjäksi ja toista olisi joutunut odottamaan vaikka kuinka kauan, eikä tietenkään varmaa tietoa olisiko edes tullut mitään.

Sitten sattuma astui kehiin. Jennille tulleen Kevinin veli, Juju, oli edelleen vapaana odottamassa omaa kotia. Isäkoira Spockin tiedän ja kovasti tykkään tyypistä, mutta äitikoirasta ei ollut mitään tietoa, eikä oikein mahdollisuutta nähdäkään tässä kohden kun asustelee jossain Oulun seudulla. Tämä kiinnosti kun Jennikin oli tästä pentueesta pennun uskaltanut ottaa. Meillä on aika lailla sama maku koirien suhteen :-)

Ainoa este tässä oli se, että kyseessä oli uros. Mun mies ei niitä aiemmin ole halunnut ja olen hänen mielipidettään kunnioittanut. Hertz oli meillä onneksi taas vähän pidemmän aikaa hoidossa ja antoi hyvää uroksen mallia ja lopulta se mieskin leppyi ja antoi luvan ottaa uroksen. Siitäpä sitten viestiä kasvattajalle ja siinä se sitten aika lailla olikin. Lähdin yksikseen viime torstaina pentua hakemaan Karjaalta ja oli melkoisen rankka reissu kun kilometrejä tuli lähes 1000. Mutta Heppu matkusti oikein hyvin ja kotiin päästiin ehjinä. Kotona tämä entinen Juju tunnetaan nimellä Heppu. Todellinen heräteostos, mutta eikö ne olekin just niitä parhaita? :-)

Heppu tuli meille 13-viikkoisena ja on nyt jo yllättävän hyvin oppinut nimensä :-). Kasvattikodissa sitä alettiin kutsua "Ju... eiku Heppu":na heti kun selvisi, minkä niminen siitä tulee. Ehtivät parisen päivää nimeä asentaa ja minä jatkoin sitten kotona samaa hommaa. Tänä päivänä tuntee jo tosi hyvin nimensä. Tästä jatketaan uusiin temppuihin pikkuhiljaa.

Kuva: Harri Haka-Aho

Tämä pikku poika on kyllä sulattanut ihan täysin meidän sydämet ♥. Tyttölauman sydämiin ei Heppunen vielä ole päässyt, mutta ehkä sekin vielä joskus tapahtuu (Mimmiä lukuunottamatta) :-). Jopa vähän yllättävää, että nuo kaikki mörisee Hepulle kun se yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Oletin, että bortsut olisi ottaneet sen tuosta noin vain porukkaan mukaan. Ehkä sitten ajan kanssa.

Kuva: Harri Haka-Aho

Kuva: Harri Haka-Aho
Kuva: Harri Haka-Aho
Kuva: Harri Haka-Aho

tiistai 6. syyskuuta 2016

Vaasan kennelpiirin piirinmestikset 4.9.2016 BAC:in järjestämänä

Ihana päivä! Aurinko paistoi, vaikka säätiedotus lupasi ajoittaista sadetta. Eniten aurinkoa päivään toi kuitenkin seura ♥. Ei ihan hetkeen ole noin monta meikäläistä ollut samoissa kisoissa :-)

Yksilökisoissa tuomarin oli Jari Helin ja tykkäsin kyllä hänen radoistaan. Gimmalla oli tällä kerralla ensimmäinen starttivuoro mun koirista. Rata onnistui hyvin rimantiputusta lukuunottamatta. Yritin ennen hyppyä kertoa, että putkeen ei mennä sanomalla Gimma. Olin niin myöhässä!! Ja rimahan siitä tipahti. Ihana Gimma kun painelee putkiin vaikka kuinka kaukaa niin saan etumatkaa tämmöisillä radoilla hyvin :-)


Daamilla oli ekalla radalla kamalan nihkeätä meno... Ei mitään intoa tekemiseen ja otti kieltoja hypyiltä ja tiputteli rimoja. Sentään loppusuora oli hyvä :-D


Gimman agilityratakin oli ihan jees. Tuossa ennen aa:ta oli vähän niinku pakko tehdä leikkaus ja en uskonut, että se onnistuu. Siksi kai se ei onnistunutkaan :D. Loppuradan pelasti ihana Gimma ♥. Jäin vielä enemmän jälkeen kuin etukäteen ajattelin ja Gimma vaan meni ja tuli jopa ihan kivasti sylkkärinomaiseen ohjaukseen lopussa. Gimma kuitenkin näillä kahdella vitosella sai piirinmestaruushopeaa :-)


Daamilla oli agilityradalla ihan eri meininki kuin hyppärillä. Se jätti pujottelussa viimeisen kepin pujottelematta, mutta en lähtenyt sitä korjaamaan kun tytöllä oli niin paljon parempi asenne kuin ekalla radalla :-). Kontaktit tällä kertaa taas hitaahkot, mutta keinu oli aika kiva nyt. Leikkaus (mun heikkous edelleen!) ei onnistunut aa:ta ennen olevalla hypyllä ja lopussakin hieman säätöä ja annoin mennä viimeisen hypyn ohi kun kerran oli siitä ohi menossa. Tästä radasta jäi kaikesta huolimatta hyvä fiilis.


Pitää kyllä miettiä tuota Daamin virettä kun se on aina toisella radalla niin paljon parempi kuin ensimmäisellä. Nytkin yritin herätellä sitä lämmittelyhypyillä, mutta tein sen ehkä liian lähellä starttia. Lapualla kun satartattiin Daamin kanssa ekana niin tein nuo lämmittelyt tosi paljon aiemmin ja silloin kahden radan menossa ei suurempaa eroa ollut. Täytyy tämä pistää muistiin, että hyvissä ajoin lämmitteyhypyt ja sitten katsoa auttaako menoon mitenkään.

Joukkuekisoissa tuomarin oli Johanna Nyberg. Gimma (sekä Spock, Loox ja Hertz) oli joukkueessa ja Daami varakoirana. Gimman kanssa onnistuin tekemään nollan!! :-). Radalla piti tehdä leikkauksia ja ne ei todellakaan ole mun vahvaa osaamista. Sain kuitenkin runnotuksi radan läpi leikkauksineen nollana. Marko teki Looxin kanssa nollan, Spockin kanssa kympin ja Herbertin kanssa hyllyn. Meidän tulos riitti piirinmestaruuskultaan!! Hyvä me! :-)


maanantai 29. elokuuta 2016

Lapuan kisat 28.8.2016

Aika lyhyesti tekstiä ja pääasiassa videoiden muodossa jälleen kisaraportti. Tuomarina oli Lapuan kisoissa Eija Berglund.

Daamin eka rata. Pujottelun aloitus ei onnistunut kun minä hätäilin ja lähdin liian aikaisin liikkeelle. Mutta Daami kesti päällejuoksun lopussa, mikä oli ihan huippujuttu!! Harmi vaan kun kehuin liikaa niin jäi odottamaan palkkaa :-D. No, yhden esteen ohitus ja matka jatkui :-). Putken jälkeiseen takaakiertoon en vaan ehtinyt ohjaamaan. Muuten ihan kiva meno Daamilla :-)


Gimman eka rata oli ihan jees. Sama takaakiertokohta meni ihan samalla lailla hyllyksi kuin Daamillakin (paitsi Daami toki hyllytti jo aiemminkin, mutta myös tässä). Ja lopussa minä hyydyin ihan totaalisesti :-D. En oikeasti tiedä, miten tuo meidän hyllykohta olisi pitänyt ohjata kun ei ehdi tarpeeksi pitkälle itse!!


Daami ei toisella radalla osannut pujottelun avokulmaa. Ei tainnut nähdä ensimmäistä sinistä keppiä. Ehkä. Toki minäkin ohjasin huonosti ainakin ensimmäisellä yrityksellä. Haki koko ajan oranssiin aloitusta. Kun suoristin lähetyksen niin sitten osasi mennä oikein. Muuten ihan sujuvaa menoa :). Varsinkin tuosta aloituksesta olen tosi tyytyväinen. Daamilainen ♥


Gimma ei sitten samaa aloitusta osannut kuin Daami :-O. No joo, se varasti ja mä karkasin sen takia näköpiirista ja tuli ehkä tsekkaamaan, missä mä olen. Mutta olisi sen silti pitänyt tuo aa suorittaa. Kepeille meni hyvin, kesti sokkarin ja sitten menikin vähän pelasteluksi. Kuten myös lopussa.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

VAS:in kisoissa Daami ja Gimma

Olin onnistunut mokaamaan ilmoittautumisissa. Tarkoitus oli molemmilla koirilla jättää A-kisa väliin ja ilmoittaa vain B- ja C-kisaan. Mitenkäs sitten kävikään? Daamin olin ilmoittanut A- ja B-kisaan ja Gimman B- ja C-kisaan :D. Tuli aikainen herätys ja pitkä päivä. Onneksi ei tullut sitä luvattua ukkoskuuroa, mutta melkoisen kuuma keli oli kyllä. Tuon ilmomokan jälkeen oli ihan pakko tarkistaa, että olenko onnistunut ilmoittamaan koirat samoihin kisoihin Pietarsaareen ja se oli mennyt sentään ihan oikein :-)

Vaikka mokasinkin ilmoittautumisessa niin oli toisaalta ihan kiva tutustua kerrankin ensimmäinen rata vain Daamille ja viimeinen rata vain Gimmalle. Mähän nykyään tutustun rataan ensin vain Gimma mielessä ja sitten kun se on selvä niin katson, miten teen Daamin kanssa. Se on toiminut kohtuullisen hyvin kyllä noinkin :-)

A-radalla tuomarina oli Anne Viitanen ja tämän menin siis vain Daamin kanssa. En tykkää tämän tuomarin tyylistä laittaa rimoja vaihdellen 55-65 cm korkeudelle, vaikka tavallaan toki ymmärrän pointin: koiran pitää osata hypätä oli korkeus mikä tahansa. Daamin kanssa ei pahemmin ole treeniä tehty 65 cm:n hypyillä, ainoastaan joissain hyppytekniikkatreeneissä. Ensimmäinen rima oli tuon 65 cm ja tokihan se tippui. Olisi pitänyt tajuta jättää vähän kauemmas niin olisiko sitten pysynyt ylhäällä? Myös muurin jälkeinen hyppy oli tapissa, mutta sen Daami pääsi hyvin yli. Treenilistalle pakkovalssiohjaus putkelle. Kahdessa kohdassa tuota tarvittiin ja molemmista tuli kielto.


Kahdella jälkimmäisellä radalla tuomarina oli Asko Jokinen. Enpä ole aikoihin hänen radoillaan ollut! Vaikeahkoja ratoja, mutta täysin suoritettavissa.

Daamin B-kisassa ajattelin luottaa sivuttaisirroitukseen, mutta eihän se onnistunut. En osannut katsoa, milloin Daami on sen lukinnut ja lähdin liian aikaisin ohjaamaan jo seuraavaa hyppyä. Ohihan se tuli. En lähtenyt korjaamaan, vaan jatkoin rataa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin ensimmäistä kertaa ikinä tehdä leikkauksen keinulla ja sen kyllä huomas, Daami epäröi. Sain kuitenkin sen suorittamaan keinun loppuun. Aa:n kontakti oli varsin buoeno :-). Muutenkin tähän rataan olen oikein tyytyväinen.


Sitten oli Gimma-murusen vuoro samalla radalla. Sivuirroitus onnistu paremmin kuin uskalsin toivoa ja olinkin sitten ehkä vähän myöhässä jatkotilanteessa kun en uskaltanut ajoissa lähteä liikkeelle ja sen seurauksena päällejuoksun rima tippui. Pieni pyörähdys muurin edessä kun en vaan ehtinyt sinne minne olisi pitänyt. Kivalta silti tuntui tämä rata.


Gimman C-rata olikin sitten melkoista räpellystä. Rima tippui, en ehtinyt tekemään valssia, kielto suoran putken jälkeiseltä hypyltä ja lopulta homma kaatui siihen kun Gimma meni pituuden sijaan pujotteluun. Siitä olikin hyvä sitten jatkaa viimeiselle hypylle.


perjantai 5. elokuuta 2016

Pohdiskeluja Daamin agilityn suhteen

Mä olen miettinyt syitä sille, miksi Daami ei etene itsekseen agilityradalla. Tämä korostuu varsinkin hypyillä. Olen tullut siihen tulokseen, että se on jollain tapaa sillä synnynnäistä ja luonnollista. Sehän pääsee ihan hirmu kovaa kun haluaa. Mun mielestä menee jopa lujempaa kuin Gimma kun pääsevät vapaana kirmailemaan. Osasyy on tietenkin ollut huono hyppytekniikka, mutta ei se kaikkea siltikään selitä.

Kotona se seruaa mua joka paikkaan. Kun vaihdan huonetta niin Daami seuraa perässä. Aina. Ja sekin vielä, että se ei tee itsenäisesti yhtään mitään. No okei, tuo oli ehkä vähän liioittelua, kyllä se lelua tuo heitettäväksi kun sitä tylsistyttää, mutta muuten ei tee itse mitään ratkaisuja. Jos lenkillä näkyy vaikkapa orava ja jos Daami sen huomaa ensin niin se kääntyy katsomaan Gimmaa, että hei mamma, tuolla ois orava! Ja jos Gimma reagoi siihen niin sitten reagoi myös Daami. Gimma-mamma on sen SUURI idoli. Katsoo koko ajan mitä se tekee. Ei tee itse mitään ennen kuin Gimma tekee. Uskon, että nämä kaikki vaikuttaa myös agilityyn.

Siinä on kyllä myös sellaisen juorukellon piirre. Kun Gimma innostuu syömään kaukana mun edessä esim. hevosen sontaa niin Daami tulee mun luo "kertomaan", että taas tuo äiti on pahanteossa. Se oikeesti tulee mun luo, eikä meinaa haluta liikkua eteenpäin. Joka kerta kun se näin tekee niin Gimma on pahanteossa, joko syömässä just hevosen paskaa tai sitten kaluamassa jotain metsästä löytämää luuta. Nämä molemmat on sellaisia asioita, mistä olen Gimmaa torunut. Daami on sellainen hassu tyttö, että se haluaa aina tehdä kaiken oikein, joten sitä taitaa ahdistaa Gimman pahat touhut kun sitähän on kielletty tekemästä noin. Daami ei ole ikinä koskaan syönyt hevosen paskaa, eikä mitään muutakaan kiellettyä metsässä. Jossain paskassa se on kyllä pyöriskellyt, mutta nämä tapahtuu aina sen verran kaukana musta, että en ole ehtinyt kertomaan, että noin ei saa tehdä. Tämä oikeintekemisen piirre kyllä näkyy myös agilityssa. Miten ihmeessä mä saisin tuosta itsenäisemmän? Ehkä se tulee ajan myötä, tai sitten ei...

tiistai 2. elokuuta 2016

Pitkä perussarja ja muurin treenaamista

Sunnuntain treeni 31.7.2016

Daami (ja vähän Gimmakin) pääsi tänään treenamaan hyppytekniikkaa. Edellisestä kerrasta on jälleen vierähtänyt hetki. Laiska ihminen täällä hei...

Ensin tehtiin Daamille kahdeksan hypyn perussarja 6 jalan välein ja se olikin yllättävän vaikea. Perussarjaa ei yleensä tehdä noin pitkänä vaan muistaakseni viidellä hypyllä, ellei jopa vain neljällä. Alku meni hyvin, mutta loppua kohden Daami meni koko ajan lähemmäs ja lähemmäs rimaa ja oli kovin vaikeaa hyppääminen. Vaihdeltiin sitten hyppyjen määrää eli palkka laitettiin sinne väliin vaihdellen ennen kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta hyppyä. Lopulta se koko rimpsukin meni oikein kivasti. Gimman kanssa ei tätä otettu kun ei sille ole koskaan tehty näitä treenejä.

Toinen treeni oli muuritreeni. Oli hyppy-hyppy-muuri-hyppy. Aluksi ensimmäinen väli oli 15 jalkaa ja kaksi muuta väliä 18 jalkaa. Positiivista Daamin kehityksessä on se, että se ensimmäinen väli oli liian lyhyt(!) ja sen oli vaikea ponnistaa toiseen hyppyyn kun ajautui liian lähelle :-O. Sillä kun ollut kovin lyhyet hypyt aiemmin ja on ehtinyt ottaa vaikka mitä askelia hyppyjen välissä niin nyt onkin hyppy muodostunut aika paljon pidemmäksi. Toista hyppyä siirrettiin vain yhden jalan verran eteenpäin ja heti oli tosi paljon nätimpi hyppy.

Muuri meni hyvin ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Taisi säikähtää, että täällä on jotain muutakin matkan varrella kuin normaali hyppyjä :D. Meni hyvin lähettämällä eteen-käskyllä ja kun olin valmiina lopussa kutsumassa koiraa. Mikä parasta niin meni ihan hirmu hienosti myös silloin kun lähdettiin suunnilleen yhtä aikaa ja mä hölköttelin Daamin takana :-)

Gimman kanssa otettiin myös tämä jälkimmäinen treeni kun siinä oli normaalit hyppykorkeudet ja esteiden välit. Lähettämällä eteen-käskyllä, minä paikallaa, oli vähän epävarma, mutta meni silti. Kun mulla oli liike mukana (vaikka jälkeen jäinkin paljon) niin meni tosi varmasti. Kutsulla otettuna viimeisen hypyn takaa oli Gimmalle yllättäen kaikista vaikein. Tuli vissiin liian kiire ja kopautti etujaloilla muurin palasia. Ei ne tippuneet, mutta selkeä osuma tuli. Tämä oli mulle kyllä melkoinen yllätys kun Gimma on ollut niin varma pitkissäkin kutsuissa kisoissa. Oisko niissä sitten aina ollut vain hyppyjä? Tiedä tuota, mutta ihan kiva harjoitus oli tämä myös Gimmalle :-)

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Pirkkalan reissu koirien kanssa

Käväisin päiväseltään koko koiralauman kanssa Pirkkalassa moikkaamassa Mimmin kasvattajaa. Samalla nähtiin myös Tiinan kanssa pitkästä aikaa :-).

Milloinkohan Mimmi on tuolla viimeksi käynyt? Aiemmin käytiin aika useinkin kun mentiin Helsingin suuntaan kisaamaan ja Mimmin pepa heilui jo ennen kuin pääsi aidatulle pihalle ja se ihmeellinen ääni tuli jo ennen kuin näkyi ihmisiä :D. Nyt ei heilunut pepa ja kun pääsi aiadatulle pihalle niin hetken ihmetteli, että mikäs tämä paikka on. Tulihan se "juttelukin" sieltä lopulta ♥

Mimmi 12v 4kk ja Pirkko 15v 5kk:

Kuva: Timo Tuominen
Mimmuli tutustumassa pentuihin:


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pietarsaaren iltakisat 14.7.2016

Olipa kivat kisat Pietarsaaressa ja niin kiva oli pitkästä aikaa kisata oikealla nurmikolla. Tässä kisaraportti ratojen muodossa.

Daamin 1. rata


Gimman 1. rata


Daamin 2. rata. Sen verran tästä, että tuntui tosi paljon paremmalta kuin ensimmäinen rata :-)


Gimman 2. rata. Saksalaisen voisi ohjata selkeämminkin :-D




tiistai 7. kesäkuuta 2016

Daamin hyppytekniikan muutos

Olen ollut kamalan laiska kirjoittamaan tänne asioita, mutta tämä on ehkä ihan pakko laittaa, että löytyy helposti. Toki facestakin löytyy, mutta on melko paljon vaikeammin löydettävissä.

Tämän vuoden alussa käytiin Daamin kanssa Vapun hyppytekniikkavalmennuksessa. Saatiin häneltä hyvät ohjeet hyppytekniikkatreeneihin ja kehotuksen olla kisaamatta ennen kesää. Kerrankin otin ohjeet tosissani ja olin kisaamatta Daamin kanssa ja keskityttiin pääasiassa hyppytekniikkaan. Vähän ratatreeniäkin oli mukana, mutta tehtiin ne matalilla rimoilla. Tässä vähän töksähtäen editoitu video, missa näkyy marraskuun hyppytyyli ja sen jälkeen toukokuun lopun kisaradan hyppytyyli. Kyllä kai tuo jo kesäksi lasketaan :-D. Mun mielestä hyppytekniikka on mennyt tosi paljon paremmaksi.

Daamihan oli noin 3v 2kk kun osallistuttiin Vapun koulutukseen. Oli siis aika kauan saanut hypätä omalla tyylillään. Vähän epäilin, että voiko sitä tekniikkaa enää non "vanhalla" koiralla parantaa ja kyllä näköjään voi :-). Ei tuosta enää ehkä mitään mahtavaa hyppääjää saada kun on kauan saanut tehdä väärällä tekniikalla, mutta ainakin suunta on nyt oikea :-)

Iso kiitos tästä kehityksestä menee Merjalle, joka on jaksanut keksiä koko ajan erilaisia ja haastavampia treenejä :-). Ja niin siistiä, että mä olen pystynyt antamaan takaisin osaamistani agilityssa Merjalle hänelle vaikeissa jutuissa! Win-win situation :-)