♥ Pimu 22.1.1998-28.1.2013 ♥

Pimu sai tammikuun alussa jonkinlaisen epileptisen kohtauksen. Tokeni siitä, joten päätettiin katsoa uusiutuuko. Päätettiin myös, että jos toinen kohtaus tulee niin se on sitten viimeinen. Eilen oli tuo päivä :-(. Tokeni kyllä edelleen tuosta tosi nopeasti ja aamulla oli oma, pirteä itsensä. Vein silti tänään viimeiselle reissulle lääkäriin.

Pimu on ihan hyvin voinut saada kohtauksia päivälläkin kun me ollaan oltu töissä. Ei voi tietää kun palautui noista meidän näkemistä tosi nopeasti. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi, että olisi saanut sen viimeisen kohtauksen kun me ei olla paikalla :-(. Ikää mummelilla kuitenkin jo 15 vuotta, joten päästettiin taivaaseen edesmenneiden kamujen luo. Siellä on vastassa ainakin Susu-äiti, Bounty-sisko ja iki-ihana Lyyli-ystävä. Mieli on raskas, vaikka tiedän, että teimme oikean ratkaisun. Ikävä on kova ♥

Kiitos Pia aivan ihanasta koiraystävästä ♥ ♥

Alla ehkä mun eniten katsomani Pimun agilityvideo. Pimusta tuli tuon radan myötä agilityn Suomenmestari medi-luokassa vuonna 2003.

♥ Pimu 15 vuotta ♥

Syntymäpäiviä vietetään tänään. Kuvat on otettu sunnuntaina 20.1.2013. Ei paljon harmaata ole mummelille kertynyt :-)

Pimpula 14 vuotta

Pimu täytti sunnuntaina 14 vuotta. Mun rakas mummeli ♥. Mun mielestä se on tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen. Nukkuu kyllä aika paljon, mutta kun on hereillä niin ei vanhuutta kyllä pahemmin mistään näe. Toivottavasti jatkossakin pysyy kunnossa!

Kuva: Harri Haka-Aho (25.9.2011)

Gimman juoksu alkoi eilen. Aika tarkkaa touhua kun viimeksi alkoi 21. ja nyt 23. päivä :-). Hyvä, että alkoi. Nyt voi suunnitella kevään kisakalenteria! Pitäis vaan ensin päästä treenaamaan. Kaikenmoista ollut viime aikoina, etten ole aksailemaan päässyt. Harmittaa, mutta kyllä kai pikku tauko voi tehdä hyvääkin.

Sleepless-päivä ja Gimma pääsi treenaamaan

Lauantaina oli Pian järjestämä Sleepless-päivä hänen kasvateilleen. Minäkin osallistuin sinne Pimun kanssa. Ensin oli nuoremmille Sliippareille tarjolla agilitya. Menin myös tuota katsomaan kun sai osallistua rataan tutustumiseen ja koulutukseen ilman koiraa. Hain Pimun vasta sitten paikalle kun agility oli jo loppumaisillaan. Pimu sai mennä putken kaksi kertaa. Oli onnellinen mummeli ♥

Aurinko paistoi koko päivän, joten sää oli mitä parhain päivän järjestämiselle. Ajankohta vähän etukäteen pelotti kun olisi vaikka lunta voinut jo sataa. Onneksi ei kuitenkaan näin käynyt. Oli tosi kiva tavata muita Sleepless-shelttejä ja heidän omistajiaan. Varsinkin Pimun veli Lupus oli oikein kiva nähdä. En ole tainnut sitä nähdäkään sitten pentulaatikon. Ihana papparainen se oli!

Sunnuntaina pääsi Gimma parin viikon harrastustauon jälkeen tokoilemaan. Voi että kun tyttö oli onnellinen ♥. Se oli ihan hulvattomalla päällä :-D. Leikki itsekseen pallolla, joka aiemmin ei ole oikein kelvannut. Nyt se oli paljon mukavampi kuin patukka.

Noutoa otettiin ensin Pekka Korrin vinkin mukaisesti jatkoheiton kanssa. Minä heitin kapulan ensin ja Susanna heitti vielä pidemmälle. Käsky kun kapula iskeytymässä maahan, mutta kuitenkin vielä liikkeessä. Gimma lähti tosi hyvää vauhtia hakemaan ja toi ihan yhtä hyvää vauhtia takaisin, vaikka seisoin normaalisti enkä kehunut. Vapautin kyllä lelulle jossain vaiheessa. Toinen toisto ja nyt vapautus aika paljon myöhemmin. Ei hidastanut siltikään. Jess! Niin hyvä vinkki tuo jatkoheitto ja patsastelu.

Luoksetulon pysäytystä otettiin kierrättämällä siivekkeen ympäri. Ensin kierrätys läpijuoksuna, sitten käsky ja pallo lensi saman tien. Toinen toisto käsky ja pallo lentää samaan aikaan ja mitä tekee Gimma, jää paikalleen. Mun piti vapauttaa se pallolle :-D. On se niin ihana ♥. Vielä toisto pelkällä käskyllä. Hyvin pysähtyy. Lopuksi läpijuoksuna. Jälkeen päin tajusin, että taisin pysäyttää aina aika lailla samaan paikkaan, melkein heti kun oli kiertänyt siivekkeen. Tuohon täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, että vaihtelen etäisyyksiä.

Hyppyä otettiin myös kun päästiin ihan oikeaa hyppyestettä treenaamaan. Koitin ensin ihan liikkeenä. Lähtee hyvin hypylle ja istuu hyvin, mutta vähän vinoon eikä sen takia hypännyt hyppyä takaisin. Tätä sitten treenattiin niin, että jätin Gimman hypyn taakse vinoon. Ensin vain vähän ja koko ajan vaikeuttaen. Ensimmäisellä kerralla vähän autoin kropalla. Muilla kerroilla ei enää tarvinnut apua. Oli vaan sen näköinen, että joo, joo, kyllä mä tiedän, että tuo pitää hypätä. Tuota pitää jatkossakin vielä muistaa treenata.

Lopuksi vielä vasemmalle käännöksiä. Yritin tehdä Korrien opin mukaan ympyrää vasemmalle imuuttamalla. Treenin tarkoitus on kuitenkin opettaa koiralle takapään käyttöä ja sitä sen ei tuossa tarvinnut tehdä. Susannan vinkistä pyörin sitten paikallani vasemmalle edelleen namipalkalla. Tai yritin. Mä kuulema liikuin koko ajan. Omasta mielestä olin ihan samassa pisteessä koko ajan :-D. Totesin, että ei ole mun juttu. Menee vaan pää sekaisin. Päätin jatkossa tehdä ihan vaan paikallaan käännöksiä ja lelupalkalla. Katsotaan kuinka käy.

Pienestä on ihminen onnellinen :-)

Pimu ei tuon halvautumisen aikana pystynyt pissaamaan normaalisti. Ja sen normaali tarkoittaa sitä, että vasen takajalka nousee etuviistoon ylös, hyvinkin korkealle. Nyt se taas pystyy sen tekemään! Pystynyt jo pari päivää. Vähänkö mä tuuletin! Niin ihanaa ♥

Muutenkin Pimun suhteen kaikki on hyvin. Se on kamalan paljon pirteämpikin nyt kun pystyy jälleen liikkumaan :-). Kipulääkkeet loppui ja liikkuminen näyttää hyvinkin normaalilta. Ehkä ihan vähän erilailla liikuttaa vasenta etujalkaa kuin ennen, mutta hyvin vähän. Soitin jo hoitaneelle lääkärille, että uskallanko antaa sen jo kulkea muutaman rappusen. Meillä ulos mennessä on pari rappusta, sitten kuisti, josta taas rappunen maahan. Lääkäri sanoi, että jos se ne pystyy menemään niin voi antaa mennä. Aluksihan sitä piti kantaa, että ei tule turhia rasituksia.

Netistä olen lukenut, että tämä ns. mäyräkoirahalvaus uusii hyvin todennäköisesti. Kysyin sitä samalla, että onko se sitten viimeinen tuomio, jos se uusii. Kuulemma ei välttämättä. Riippuu tapauksesta. Samalla hoidolla aloitetaan kuin nytkin ja seurataan tilannetta. Kiva kun antoivat muutaman ylimääräisen kipulääkkeen niin voin heti lääkitä, jos tuo uusii.

Ainoa, mitä kiellettiin on repivät liikkeet kuten hyppiminen. Kun kerran rappusia saa mennä niin oletan, että tuo hyppiminen tarkoittaa sellaista ylös päin hyppimistä, kuten ihmistä vasten. Koitetaan siis välttää moisia tilanteita.

On kyllä niin ihanaa kun Pimu kuntoutui ♥. Tiedän, että se on jo vanha koira ja lopettaminen/kuoleminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin myöhemmin, jos multa kysytään :-)

Hepuli!

Pimu on selvästi menossa parempaan suuntaan ♥. Sai tänään kauheen hepulin pihalla kun tulin Mimmin hierontareissulta kotiin. Voi elämä kun sitä oli ihana katsoa. Hyppeli Mimmin luo haastaen sitä leikkimään ja juoksi edes ja takas. Samalla pelotti ihan kamalasti, että se loukkaa itsensä uudelleen kun on toipuminen vasta alussa. Yritin huudella, että ottaa ihan iisisti, mutta vaikeeta se "komentaminen" on kun toinen ei kuule. Olin niin iloinen ja samalla peloissani. Mutta selkeästi suunta on parempaan :-)

Nyt se nukkuukin rentoutuneesti kun viime viikolla vielä ei osannut rentoutua ollenkaan. Oli koko ajan jännittyneessä tilassa eikä voinut laittaa päätä maahan ollenkaan. Taisi sattua silloin aika lailla :-(

Pimu ehkä sittenkin tervehtyy!

Nyt vihdoin ja viimein näkyy Pimussa parenemisen merkkejä. Huh! Taidetaan saada vielä lisäaikaa Pimun kanssa ♥. Toivon niin kovasti, että tervehtyminen tästä jatkuu!

Läähätys on loppunut lähes kokonaan. Makuulta ylösnouseminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Samaten syöminen on helpottunut kun jalat pysyvät tolpillaan eikä käänny etujalka ranteelle. Välillä edelleen sitä tekee, mutta Pimu korjaa asennon melkein heti. Hyvin positiivista! Myös kävellessä on vähentynyt etujalan raahaaminen. Se kuuluu tosi selvästi kun kynnet hinkkaa lattiaan kun ei meinaa saada jalkaa eteen. Nyt tuo on vähentynyt tosi paljon.

Unohdinkin kirjoittaa aiemmin, että lääkäri nimitti tätä mäyräkoirahalvaukseksi. Ja kun siitä etsin lisää tietoa niin selvisi, että toipumiseen saattaa mennä useampi viikko. Hoitona pelkkä lepo. Tämä antoi mulle uskoa parantumiseen ja uskalsin seurata tilannetta näin kauan.

Pimu ei vielä yhtään parempi

Pimun tila ei ole yhtään parantunut. Ehkä jopa pahentunut. Läähättää, mitä ei yleensä tee. Ehkä kipua? Tosin kun ulkona istuskelin koirien kanssa niin siellä ei läähättänyt. Ehkä onkin sitten vain kuuma... Yleensä ei kyllä kuumuuteen ragoi vaan hakeutuu kuumimpaan paikkaan ottamaan aurinkoa. Nyt makoili varjossa koko ajan.

Tuntuu, että ei pysty rentoutumaan makuulla kunnolla. On pää koko ajan vähän ilmassa. Sanottiin, että kahdessa viikossa näkee, jos alkaa parantua. Voinko mä todella seurata tuota kaksi viikkoa?! Tuntuu niin kamalan pahalta :'(

Ilmeisesti välilevytyrä

Pimulla on mitä ilmeisimmin selkäytimen puristustila, joka aiheutuu välilevytyrästä niskan alueella. Tämä aiheuttaa vasemman etu- ja takajalan halvaantumisen. Pimu kuvattiin ja nikamat oli ihan hyvän näköiset, vähän ahtaat kaularangan alueella, mutta ei kuulemma mitään, mikä aiheuttaisi tämän. Tavallisella röntgenillä ei näe välilevyjä sun muita vaan sitä varten pitäisi mennä magneettikuviin, muistaakseni näin. Näitä tehdään Helsingissä ja samaten korjaavia leikkauksia tehdään siellä. En kyllä lähde 13,5-vuotiasta koiraa enää leikkauttamaan selästä kun siitä kuntoutumiseenkin menee useampi kuukausi. Pimulla on sydänvikakin niin saattaa kuolla jo nukutukseen.

Pimu sai kortisoni- ja kipupiikin niskaan ja mukaan 10 päivän kipulääkekuurin. Kahdessa viikossa selviää auttaako kipulääke. Jos hyvin käy niin sen ansiosta saadaan vasemman puolen hermotus parempaan kuntoon. Entiselleen se ei enää tule, mutta jos edes vähän paremmin pääsisi liikkumaan. Toivon niin kovasti, että tulisi paremmaksi ja saisin Pimun vielä pitää täällä meidän luona!

Ai niin, meinasi unohtua! Jaloista katsottiin myös refleksit. Niitä oli, mutta ei reagoinut joka napautukseen. Oikealla puolella reagoi selkeästi paremmin. Myös tuntoa oli vielä jäljellä molemmissa vasemman puolen jaloissa. Siinä mielessä vielä on toivoa.

Pimulla jotain vikaa :-(

Perjantaina kävin koko lauman kanssa lenkillä, jonka jälkeen Pimu oli jo hieman outo. Jotenkin hutera. Lenkillä se tipahti kiven vieressä olevaan aika syvään ja isoon koloon ja näytti, että teki kuperkeikan tippuessaan. Sain sen sieltä kuitenkin ongituksi pois. Loppumatkalla en mitään outoa huomannut, mutta kotona sitten ei ollut enää ihan oma itsensä.

Koko viikonlopun on ollut huteraa meno. Varsinkaan vasen etujalka ei näytä toimivan. Yrittää välillä astua jalka väärin päin, eli ranteella. Muutenkin meinaa aina välillä kellahtaa vasemmalle puolelle. Ihan hirvittävä katsoa :-(. Näyttäisi joltain hermosto-ongelmata. Oisko siinä koloon tipahtamisessa tapahtunut jotain?

Muuten vaikuttaa ihan normaalilta. Ei näytä olevan kipuja. Pimu kyllä ilmoittaa, jos on kipeä, on aina ollut herkkä siinä. Tulee rapsutettavaksi häntä heiluen ja nuolee rapsuttavaa kättä, niin kuin tekee aina. Ja ruoka maistuu tavalliseen tapaan.

Yritän huomiseksi saada ajan lääkärille, jos sitten selviäisi jotain. Tottahan tässä on aika surulliset fiilikset kun Pimulla kuitenkin on ikää jo 13,5 vuotta. Mutta ei vielä mennä asioiden edelle!

Kosketusalustan treenausta

Meinasi ihan unohtua! Eilen innostuin ottamaan kosketusalustan opettamisen työn alle. Uskoisin, että oli Gimmalla ensimmäinen kerta kun tuota kokeilin. Saattaa toki olla, että olen sitä joskus aiemminkin kokeillut, koska sen verran hyvin hoksasi, että siihen alustaan pitää jotenkin kiinnittää huomiota. Sain sen kanssa aikaiseksi nenäkosketusta muistuttavan toiminnon alustalla. Välillä teki nenäkosketusta maahan ilman alustaa. Otin vain 3 x 10 toistoa. Välillä jäi tosi pitkäksi ajaksi miettimään, että mitä tässä oikein pitää tehdä ja välillä meni ihan non-stoppina. Ihan lupaavaa kuitenkin. Jos tuosta kosketusalustasta tulee mieleinen juttu Gimmalle niin ajattelin kokeilla sitä kontaktilla. Ja ruudun opettamisessa se vois olla kans hyvä juttu. Katsotaan kuinka nyt jaksan tuota treenata.

Mimmin kanssa samat toistomäärät. Se tajusi heti, mistä on kyse. Siksi muistelinkin, että olen tuota tainnut joskus jo opettaa. Siinä tapauksessa koiralla on kyllä ihan älytön muisti. On varmasti pitkä aika viime kerrasta. Mimmin kanssa päästiin siihen, että löi ainakin toisen tassun alustalle.

Pimu vikisi sen verran kovasti sisällä kun treenasin muita koiria, että oletin sen kuulevan naksuttimen. Koitin sitten senkin kanssa tehdä samaa hommaa. Pimulle tuota olen joskus opettanut ja selkeästi se muistikin jutun. Ainut vaan, että ei se sitä naksun ääntä kuullut :-(. Yritin naksauttaa lähellä sen korvia, mutta ei mitään reaktiota. Ennen kun sen reaktio on ollut kohtuullisen voimakas. Kun kuuli  naksun äänen niin tukka hulmuten ryntäsi namin perään. Nyt mun piti heittää nami ihan sen nenän edestä, että näki mun käden liikkeen. Ei ehkä tarvitse tuota enää Pimpulan kanssa ottaa. Ja mä kun luulin, että keksin jonkun jutun mitä senki kanssa voi tehdä :-(

Sheltit rokotuksilla

Kävin tänään rokotuttamassa sheltit. Otin edelleen varmuuden vuoksi rokotukset myös Pimulle kun ei koskaan tiedä mihin tässä innostuu lähtemään kisaamaan ja jos pitää mummeli ottaa mukaan. Harmitti kun nyt oli eri eläinlääkäri tutkimassa niin en usko, että osasi ihan samalla asteikolla arvioida sydäntä. Ei siellä kuitenkaan mitään hälyttävää kuulemma ollut. Silmissä lääkäri näki kaihia. Olenhan mä itsekin huomannut, että harmaat on silmät, mutta hyvin tuo vielä kuitenkin näkee. Eikä kuulemma mitään hätää senkään suhteen ole. Pimu painoi 7,4 kiloa, joka on sille ihan sopiva paino. Saatiin Pimun sydämen hoitoon kokeeksi Cardiguard-rasvahappolisää. Oli joku näyte, joten ei tarvinnut mitään siitä maksaa. Kaipa sitä voi kokeilla kun on vaan jotain rasvahappolisää :-)

Mimmi kävi kans puntarilla ja se on läski!! Jumankauta, painoi 7,9 kiloa :-O. Tästä huomaa, että meidän kotipuntariin ei ole luottamista kun sen mukaan ei muka ole lihonut. Heittää mullakin parilla kilolla painoa, joskus jopa kolmella, kun muutaman kerran peräkkäin vaa'alle nousen. Mimmin normaali paino siis on kuuden kilon paikkeilla eli sellaset kaksi kiloa on tullut lisää. Huh. Nyt joutuu tyttönen laihikselle. Ehkä se, että ei olla pahemmin aksailtu on tuohon lihomiseen vaikuttanut. Tai sitten ruokavalion muutos. Ja oonhan mä tuntenut, että se tuntuu pöhöttyneeltä, mutta olen kotipunnitukseen luottaen uskonut sen tunteen johtuvan jostain muusta. Kai se sitten läskiä on.

Pimu 13 vuotta

Pimu, Pimpula, täytti tänään 13 vuotta. Paljon onnea ikinuorelle mummelille ♥. Vanhuuden huomaa oikeastaan vain siitä, että Pimu ei enää kuule juuri ollenkaan, muuten on oikein viriili edelleen.

 

Kesäloman lopetus Lapuan agilitykisoissa

Viimeinen lomaviikko oltiin mökillä. Oli niin ihanaa pitkästä aikaa! Ei olla ainakaan kahteen vuoteen siellä käyty, mikä on tosi sääli. Ihana paikka <3. Keräsin siellä mustikoita varmasti ihan riittävästi meidän tarpeisiin. Ne sai kerätyksi mökin nurkalta auringon paisteessa ja merituulen puhaltaessa. Ei hyttyset haitanneet. Gimmaa yritin saada itsekseen uimaan, mutta en onnistunut. Kyllä se aina hyppäsi veteen, mutta lähti samantien uimaan rantaan. Kerran hyppäsi mun perään kun olin itse uimassa. Meinasi uida päin :-P. Sain kuitenkin kääntymään ennen kuin törmättiin. Toista kertaa en enää onnistunut saamaan sitä yhtä aikaa veteen. Pimu ui jonkin verran keppiä hakien ja Mimmi pakkouitettiin pariin otteeseen.

Sunnuntaina oli kisat Lapualla, agility- ja hyppyrata molemmille. Sää oli ihan järkyttävä! Kuuma kuin mikä ja paheni vaan kun aurinko tuli esiin. Ei ollenkaan mun ilma... Onneksi lopussa vähän ripsautteli vettä, joka vähän viilensi ilmaa. Tuomarina radoilla oli Anders Virtanen. Tykkäsin kovasti radoista! Itsellä vaan oli hieman sellainen olo, että osataankohan me enää mitään kuin vain yhdet kunnon treenit oli tehty karsintojen jälkeen.

Maksit aloitti, joten Gimma sai ensin mennä kokeilemaan mitä osataan agilityradalla. Ja aika kivasti osattiinkin :-). Ensimmäinen rima tipahti kun tein siinä jotain kummalista, mutta muuten virheetön rata. Yksi pyörähdys tuli huonon ohjauksen takia. Alku meni ihan kivasti lukuun ottamatta tuota ensimmäistä rimaa. Puomi oli kohtuullisen vauhtinen, muurin hyppäsi hyvin (on tippunut aika usein palaset), mutta sen jälkeen en yhtään kertonut minne mennään ja Gimma pyörähti. Hyvin saatiin siitä kuitenkin jatketuksi matkaa. Suoran putken jälkeen olisin halunnut mennä valssaamaan, mutta tulin siihen tulokseen, että en ehdi. Päätin siihen kokeilla poispäinkäännöstä, jota en kovin hyvin osaa. Ja se toimi loistavasti! Jee!! Ennen aa:ta mun piti tehdä valssi, mutta jäin sen verran jälkeen, joten päätin vetää aa:lle ja leikata takana. Meni hyvin. Keinu oli tosi kevyt, joten siinä komensin odottamaan vähän liian aikaisin. Etujalat kuitenkin oli kontaktilla, joten ei onneksi tullut virhettä. Kepeille Gimma meni hienosti ja kesti mun leikkauksen takana. Lopussa ei ihmeellistä. Rata löytyy täältä.

Mimmin kanssa sama rata. Alku meni ihan nappiin puomille asti. Sieltä sitten otettiin kontaktivirhe :-P. Paikan päällä kyllä väitin, että ei ollut virhe, mutta video kertoi tylysti, että kyllä se vaan oli. En huomannut radalla tuota ollenkaan... Puomin jälkeinen elämä meni ihan kivasti. Putken jälkeen ajattelin Mimmille tehdä veto-vippauksen. Veto oli liian kauan päällä ja Mimmi kävi ties missä asti ennen kuin sain sen hypylle. Hypyllä ennen aa:ta tein sokkarin, että ehdin vedättämään aa:n. Se oli ihan hyvä ratkaisu. Keinu siinä ja siinä ja olinkin varma, että Anders antoi siitä virheen kun on tuon kanssa niin hirmu tarkka. Ei kuitenkaan virhettä tullu eikä se kyllä ollutkaan kun videolta katsoin. Kepeille tein törkkäyksen ja testasin, miten kestää päällejuoksun kepeillä. Hyvin kesti :-). Keppien jälkeisen hypyn kääntyi jostain syystä väärään suuntaan, mutta se ei jatkoa haitannut. Toiseksi viimeinen rima alas kun huitaisin ja tiputin ohjauksen ja käänsin selän, aarghh! Tätä rataa en jaksanut ladata youtubeen.

Hyppärin meni taas ensiksi Gimma. Tällä radalla jostain syystä viisi minuutta ei vaan riittänyt tutustumiseen. Olisiko helle vaikuttanut? Muutamaan kohtaan en millään keksinyt mitään järkevää ja se näkyi myös suorituksessa. Heti alussa töksähti kun olin ajatellut tehdä neloselta vitoselle valssin, mutta päätin juuri ennen radalle menoa viedäkin sen toisella tavalla. Vähän vitoseste hukkui ja vein sille hätäisesti ja rima tipahti. Putken pimeään kulmaan vein Gimman ilmeisesti liian kaukaa ohjaten kun kääntyi väärään suuntaan putkelta. Pyörähdyksen kautta päästiin kuitenkin kepeille. Muurin palat pysyi paikallaan, vaikka otin sen siltä valssilla, jess! Seuraavaa hyppyä Gimma ei tajunnut ollenkaan, vaan tuli mun mukana ohi. Otin sen uudelleen ja taas ohitti, ihan outoa. Kolmas kerta toden sanoi ja niin mentiin hyppy. Sen jälkeen suora putki, jossa unohdin jarruttaa ja singahti aika kauas, vaikka olisi pitänyt kääntyä tiukasti oikealle ja siitä hypylle takaakiertoon. Sain Gimman kuitenkin kalastelluksi ja hypyn oikealle puolelle. Seuraava este suoritettiin väärään suuntaan ja tulokseksi hyl. Loppu ihan ok. Tätäkään en jaksanut latailla minnekään :-P

Mimmin hyppärille ehdin sitten jo miettiä vähän paremmin ohjauksia kun olin jo kerran käynyt tutustumassa. Seisoin keskellä rataa ja mietin tuota suoran putkan jälkeistä elämää ihan rauhassa. Sitten tuli ahaa-elämys "mitenkähän tuossa toimisi pakkovalssi?". Mallailin sitä ja totesin, että voisi toimia kunhan vaan saan Mimmin kääntymään putkesta hyvin. Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Otin sen samalla lailla kuin Gimman kanssa ja meni hyvin nyt kun olin jo tutustumisessa päättänyt tehdä niin. Päätin ehtiä tekemään pakkovalssin mutkaputkelle. Siinä tuli vähän kiire, mutta juuri ja juuri ehdin. Siitä lähetys kepeille, muurilta valssilla hypylle ja putkeen jarrutuksen kera. Taisi jarrusuhina tulla vähän liian myöhään, koska Mimmi ei niin hyvin kääntynyt kuin yleensä jarrutuksen kanssa. Tein kuitenkin suunnittelemani pakkovalssin. Mimmi oli ihan täysin menossa hypylle väärin päin, mutta kun en antanut periksi siellä hypyn takana niin tulihan se sinne! Jatko oli hyvä. Rata nollana läpi ja sillä voitti. Rata löytyy täältä.

Kyllä vaan oli taas kiva kisata :-). Tätä lisää!!

Tänään otin pienet pihatokot. Pakko tuota nyt tehdä useammin kun piirinmestikset lähestyy :-O. Otin Gimman kanssa liikkeestä maahanmenoa kun se viimeksi hieman tökki. Ei tökkinyt enää vaan meni sairaan makeesti. Päätin myös kokeilla seuraamista ilman näkyvillä olevaa palkkaa ja vähän pidempää matkaa kuin vain kaksi-kolme askelta. Olin tosi yllättynyt kun homma toimi noinkin! Olin ihan hiljaa katse melkein eteenpäin, kuitenkin niin, että näin koiran. Aiemmin olen koko ajan oikeastaan höpöttänyt jotain. Oisko sitten tuosta kiinni, että kun en katsonut koko ajan koiraa niin seurasi paremmin. En tiedä, mutta meni ihan älyttömän hyvin, jeee!! Vielä ennen kuin sai ruuan niin piti mennä sivulta maahan, se kun on aiemmin kans tökkinyt kovasti. Onnistui tämäkin mainiosti. Mä ehkä taas ihan vähän innostuin :-D

Mimmin kanssa muutama toisto liikkeestä seisomista. Oli unohtanut sen kokonaan. Saatiin kuitenkin useampi toisto onnistumaan. Seuraaminen Mimmulilla aika mainiota! Silläkin tein ilman kädessä olevaa namia ja toimi vallan mahtavasti.

Pimun kanssa otin vähän mummo-tokoa. Vahvistin sitä, että tulee luo tietyllä käden liikkeellä ja samaten pysähtyy käden liikkeestä. Toinen oli niin täpinässä kun sen kanssa tehtiin jotain, liikuttava <3. Koitin myös avoimen kaukoja ja hitto, että ne meni hienosti! Kyllä mummo vaan osaa :-)

Seinäjoen iltakisat ja Gimman juoksu

Perjantaina oli Lagun järjestämät 3-luokan iltakisat Kitinojalla. Tuomarina kisoissa oli Eija Berglund. Tylsästi rataan tutustumiset oli yhtä aikaa kaikille säkäluokille. Onneksi kuitenkin aikaa oli enemmän kuin perinteinen viisi minuuttia niin aika hyvin osasin katsoa ohjauskuviot molemmille koirille.

Mimmin ensimmäinen rata loppui ennen kuin se alkoikaan. Toiselle hypylle tein hätäisesti pakkovalssin ja siitä tuli kielto. Seuraavana esteenä oli puomi, jonka päähän Mimmillä ei ollut aikomustakaan pysähtyä, joten otin uusiksi sen lopun ja pikaisesti radalta pois.

Gimman kanssa päästiinkin paljon pidemmälle ilman virheitä. 2-hypyn pakkovalssi oli hyvä kun nyt maltoin ohjata rauhassa. Puomi ihan ok ja siitä kahden hypyn kautta suoraan putkeen. Putkelta oli 90 asteen avokulma kepeille. Tämän oletin kyllä menevän oikein, mutta niin vaan Gimma taipui 2-väliin. En sitten tiedä oliko vaikutusta kun aurinko paistoi suoraan koiran silmiin kun se meni kepeille. Saattoi olla hahmotusongelmia kun tulee pimeästä putkesta vasta-aurinkoon. Okserilta tipahti rima kun lähdin rynnimään toiseen suuntaan. Loppurata oli ihan kohtuullinen.

 Kuva: Taija Linna

Mimmin toinen rata oli jo vähän parempi kuin ensimmäinen. Tässäkin alussa pakkovalssi, joka nyt onnistui. Siihen perään sokkari ja koira suoraan putkeen, jonka päähän olin ajatellut tehdä valssin. Huomasin kyllä jo hyvissä ajoin, että en millään ehdi ja koitin sitten seuraavalle hypylle vetää ja vipata sillä seurauksella, että siitä tuli kielto. Loppurata oli hyvä. Puomilla muistettiin jälleen pysähtyä. Oltiin sitten jopa sijoituttu tuolla vitosella, joka oli mun mielestä aika yllättävää. Sijoitusta en tiedä koska olin juuri palkintojen jaon aikaan jäähdyttelemässä koiria.

Gimman kanssa tein ensimmäisen suoran putken jälkeen väkisin valssin. Töksähti aika pahasti, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Putken jälkeisellä sarjaesteellä onnistuin c-osan viemään takaahyppynä, jota se ei siis ollut, ja näin saatiin hylly. Puomi oli ihan ok edelleen ja siitä 90 asteen avokulma kepeille, jossa onnistuin taas sössimään. Siinä oli putki puomin ja keppien välissä niin, että ei ihan kamalasti voinut tilaa antaa koiran itse nähdä keppejä, joten kai se sen takia meni väärin kun ei tarpeeksi aikaisin niitä nähnyt. Ei kai mun vielä tarvi kuitenkaan huolestua, vaikka pari keppivirhettä tulikin.

Kuva: Taija Linna

Gimma-pirulainen aloitti sitten tänään juoksun. Miten se aina onnistuu aloittamaan mahdollisimman huonoon aikaan? Nyt mun pitää yrittää katsella sille hoitopaikka karsintojen ajaksi koska Harrillakin on menoja juuri tuona viikonloppuna. Myös Pimu pitäisi jonnekin saada tuoksi viikonlopuksi.

Olen unohtanutkin kirjoitella Pimun voinnista. Se siis söi siihen outoon köhäänsä antibiootti- ja kortisonikuurin ja selkeästi noista oli apua. Nyt on muutaman päivän ollut ilman mitään ja edelleen kuulostaa ihan hyvältä. Kyllä se edelleen välillä tekee niitä köhimisiä, mutta ei ollenkaan yhtä usein kuin ennen kuuria eikä lopussa tule kyökkäystä (=ihan niin kuin oksentaisi, mutta ei tulekaan mitään). Lenkeilläkin on ollut mukana eikä ongelmaa sielläkään :-). Ehkä sillä sitten joku tulehdus oli jossakin. Saa nähdä onko se nyt parantunut vai joudutaanko pian hakea uusi kuuri.

Väärät diagnoosit :-)

Tänään käytin Pimun lääkärillä sen köhän takia. Otettiin röntgenkuva, jossa näkyi melkein koko koira. Onneksi Pimua ei (eikä muitakaan mun koiria) tarvi noihin kuvauksiin rauhoittaa! Sydän ymmärrettävästi vähän laajentunut, mutta ei ollut lääkärin mukaan ollenkaan paha. Keuhkoputki ok, ei mitään tukoksia eikä kasaanpainumisia missään. Ei myöskään vettä keuhkoissa. Kiva, että ei ollut mitään vikaa, mutta ärsyttää kun ei tiedä miksi yskii. Pimu sai nyt kuitenkin antibiootti- ja kortisonikuurin, jos kuitenkin jossain on tulehdus. Seurataan tilannetta ja jos ei helpota niin ensi viikolla uusi soitto lääkärille. Helpotti kyllä nähdä se kuva kun ei mitään katastrofia näkynyt :-)

Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...

Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.

Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))

Vaasan kisat ja huoli Pimusta

Sunnuntaina oli Vaasassa BAC:in järjestämät agilitykisat. Osallistujamäärällä ei taaskaan noita kisoja oltu pilattu. Onhan se ihan kiva kun ei tule päivä niin pitkäksi, mutta kyllä mä silti toivoisin vähän enemmän koiria. Ehtisi paremmin hoitaa omien koirien lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Nyt ne meni kiireessä, vähän vasemmalla kädellä hoitaen :-P. Kisoissa oli kaksi agilityrataa ja tuomarina molemmilla radoilla oli Henri Luomala.

Ratoja ei tälläkään kertaa saatu mun kameralle. Teki saman tempun kuin Stadi Gamesissa >:(. Piian kameralla otettiin kuitenkin Mimmin jälkimmäinen rata ja Gimman molemmat radat. Vielä kun osaisin niitä vähän pienentää ja laittaa nettiin niin kaikki ois hyvin. Nyt on ihan kamalan kokoisia tiedostoja. Katotaan saanko niitä koskaan tänne...

Mimmi oli ensin vuorossa. Alku ihan hyvä, hyppy, rengas, kääntyminen hypylle ja siitä putken takimmainen pää. Tästä puomille, joka oli tosi hyvä. Ehkä hivenen liian ylös pysähtyi, mutta pääasia, että pysähtyi. Puomin jälkeen valssi muurilla ja palaset lensi. Pitäisi saada itselle muuri :-P. Muurilta putkeen ja siitä 90 asteen kiertokulma kepeille. Hyvin lähti ja kesti kepeillä sivuttaisirtoamisen. Seuraavalla hypyllä päällejuoksun tapainen, josta pituudelle. Siitä sitten aika loogista menoa keinulle saakka. Sen jälkeisellä hypyllä oli tarkoitus tehdä pakkovalssi-jaakotus, mutta Mimmi lähti vähän ennen lupaa, joten en ihan ehtinyt sinne minne kuvittelin ja tuosta tulikin jotakin, joka yritti olla pakkovalssi. Mimmi kuitenkin meni oikein ja lopun kaksi hyppyä ihan hyvin. Radan jälkeen oli olo, että Mimmi ei kulkenut normaalisti :-(. Kun kyselin muilta niin Piia taisi olla ainoa, joka sanoi, että ei ollut normaalia menoa. Rimat pysyi kyllä ja kääntyi hyvin, mutta jotakin puuttui.

Gimmalla sama rata. Sillä sain kolmannen riman alas kun tein vetoliikkeen putkeen juuri riman päällä. Puomi oli ihan kohtuullinen. Vähän liian ylös vaan jää tällä hetkellä. Muurilla valssi hyvä ja siitä putkeen. Kepit haki tosi hienosti. Jatkotilanteessa tein leikkauksen pituudella. Kovin hyvin en saanut vedetyksi Gimmaa pituutta kohden, joten tuossa jouduin tekemään kunnolla töitä, että sain sen hyppäämään koko esteen. Lopulta hyppäsi melkein ilman vauhtia, mutta pääsi kuitenkin yli ja kääntyi vielä siihen suuntaan mihin halusinkin. Siitä aa:lle hyvin, mutta aa:n jälkeisen hypyn kiersi takaa. En oikein vieläkään ymmärrä miten siinä noin kävi. Noh, matka jatkui ja keinu oli ihan hyvä, mutta kävi samalla lailla kuin Mimmin kanssa, että en kunnolla ehtinyt pakkovalssiin. Tein sen kuitenkin ja jopa jaakotuksen ja onnistui.

Toinen rata Mimmin kanssa rullasi jo vähän paremmin. Tuntui, että ei enää niin tahmea ollut, mutta edelleen puuttui jotain. Radan alussa oli suora hyppy-pituus-hyppy ja siitä loiva avokulma kepeille. Otin kolmoshypyn takaa ja vähän jarrutin Mimmin vauhtia ennen hyppyä ja siitä kepeille. Tämä onnistui tosi hyvin. Kepeiltä putkeen ja siitä otin vippauksella muurille. Nyt palat pysyi paikallaan. Puomi edelleen hyvä. Pysähtyi alas ja odotti lupaa, hienoa! Siitä putkeen ja sen jälkeen vähän valssailuja ja vauhdilla loppuun. Ihan viimeisellä hypyllä vähän töksähti kun eivät olleet esteet ihan linjassa enkä keksinyt mitään hyvää ohjausta, jolla olisi päässyt paremmin kertomaan Mimmille minne päin mennään. Radalta siis nolla ja sillä voitettiin.

Gimman kanssa alku samalla lailla ja onnistui tosi hyvin. Muurilla en uskaltanut ottaa vippausta enkä poispäinkäännöstä kun en niitä sen kanssa osaa, joten ohjasin toiselta puolelta. Olin varautunut, että tuo on sellainen paikka, josta saadaan kielto tosi helposti ja mielestäni ohjasin ihan loppuun saakka. Silti Gimma päätti juuri ennen hyppäämistä, että ei hyppääkään sitä. Tästä siis kielto. Puomi oli edelleen kohtuullinen. Putken jälkeisissä valssailuissa saatiin sitten toinen kielto, ihan samasta syystä kuin muurilla. Lopussa ei ihmeellistä muistaakseni.

Eilen kävin hierotuttamassa Mimmin ja Gimman. Gimma oli nyt aika hyvässä kunnossa. Tosi hyvin antoi hieroa myös oikean puolen, mikä aiemmin on ollut tosi kipeä. Hyvä hyvä. Mimmi taasen... reppana ihan jumissa oikealta puolelta :-(. Lapa ei liiku kunnolla, kuonaa lavan etupuolella ja kyljissä. Ei kunnolla antanut hieroa ollenkaan. Positiivista oli, että reidet oli nyt hyvät kun viimeksi nekin oli ihan tiukat. Onneksi olen saanut lahjoituksena Piira-ajan (kiitos T!) keskiviikoksi niin pääsee Mimmuli vielä hänenkin hoitoon :-)

Pimu sitten... se on alkanut köhiä koko ajan enemmän, nyt myös lenkillä. Sehän on tuota tehnyt oikeastaan aina enemmän tai vähemmän, jo ennen sydändiagnoosia. Normaalia kaulapantaa sillä ei ole koskaan voinut pitää koska jos vähänkään vetää niin köhiminen alkaa. Nyt kuitenkin tuli huoli, että olisiko sydänvika pahentunut niin, että on mennyt vettä keuhkoihin. Ei se kyllä mitenkään erityisen väsynyt ole ja muutenkin vaikuttaa ihan normaalilta, jos tuota köhimistä ei oteta huomioon. Tokihan mä olen nettiä apuna käyttämällä jo tehnyt diagnoosit :-P. Jos ei ole vettä keuhkoissa niin sitten sillä on Trakeakollapsi, krooninen keuhkoputken tulehdus tai keuhkot täynnä kasvaimia. Näillä eväillä mennään tänään näyttämään Pimua lääkärille.

Treeniä

Kävin torstaina yksikseen treenaamassa Vöyrillä. Tein yhdestä Rauno Virran radasta alun ja lopun. Siinä sai tehdä kaikkea mukavaa. Varsinkin takaakiertoja sai tehdä eri variaatioilla kuten twistillä, saksalaisella ja niisto-sokkarilla. Myös jaakotusta ja pakkovalssi-jaakotusta sai ympättyä muutamaan paikkaan. Kaikki sujui kyllä tosi kivasti. Alussa harjoittelin välistävetoa. Se on mulle jotenkin kaikista vaikein juuri radan alussa kun koira lähtee paikaltaan. En osaa arvioida yhtään mitä vauhtia ne sieltä tulee. Molempien kanssa ensimmäinen kerta meni pipariksi, Gimmalla tipahti välistävetoa edeltävä rima ja Mimmiä en saanut vedetyksi välistä. Gimman kanssa malttia niin toimi ja Mimmin kanssa selkeämpi kropan kääntö välistävedossa niin alkoi silläkin toimia.

Puomin kontaktia otin erikseen. Sain Gimman tosi hyvällä vauhdilla kontaktille sivusta useamman kerran, joten päätin kokeilla koko puomia. Otin varmuuden vuoksi remmissä, että saan sen autettua oikeaan paikaan mikäli alkaa hidastella. Moka!! Ei todellakaan hidastellut, vaan minä hitaampana juoksijana hidastin remmillä, aargghh!! Mutta hyvää tässä on se, että tuo mun treeni alkaa tuottaa tulosta :-) 

Mimmin kanssa keksityin puomin itsenäiseen menemiseen. Kuumensin lelulla aika hulluksi ja jätin lelun puomista n. kolmen metrin päähän ja vein Mimmin puomin alkuun, koko ajan "kiusaten". Muutama uusi hampaanjälki tästä seurauksena käsissä :-D. Mutta kyllä kannatti, Mimmi paineli tosi hyvällä vauhdilla puomin loppuun saakka, pysähtyi ja jessillä lelulle, vaikka mä itse jäin melkein paikalleni seisomaan. Vitsit kun hienoa. Pakko oli ottaa vielä toisen kerran, ettei vaan ollut vahinko ja nyt se meni vielä kovempaa loppuun. Älyttömän makee fiilis jäi tuosta :-). Nyt pitäisi muistaa lisätä vielä sivuttaisetäisyyttä kun niissä liian helposti tulee ennen aikojaan sivusta pois.

Lopuksi vielä leikkausharjoituksia. Laitoin putken jälkeen neljä hyppyä siksakkiin, jolloin sain neljä leikkausta. Rataa mennessä jo huomasin Gimman kanssa, että kyllä se vetoon tulee kun en tee siitä mitään numeroa ja päätin kokeilla samaa nyt tässä treenissä. En vetänyt olkapäällä ollenkaan. Sanoin selkeästi Gimma ja löin käden alas oman suunnan ollessa suoraan seuraavaa estettä kohden ja saman tien hyppy-käsky. Meni ihan sikahienosti kaikki. Nyt ainoa ongelma on enää se, että mä lähden ihan liian myöhään tekemään leikkausta. Toistoilla sain senkin kyllä jo paljon paremmaksi. En kuitenkaan saanut itseäni toimimaan kuten olisin halunnut. Ihan liikaa varmistelin sitä, että Gimma menee hypylle ennen kuin itse vaihdoin puolta. Enköhän mä tuonkin opi kun vaan treenaan :-). 

Mimmin kanssa leikkaukset meni yllättävän hyvin. Se ei oikeastaan yhtään hidastellut kuten yleensä. Mä oikein keskityin nyt siihen, että annan Mimmin mennä mun edellä enkä lähde rynnimään, jolloin mun liike hidastuu ihan liikaa ennen leikkausta, joka myös hidastaa Mimmiä. Ehkä tuosta oli apua. Tai sitten nyt tuo kuvio oli jotenkin Mimmille loogisempi. Mikä sitten olikaan syynä niin kivaa oli, että onnistui :-)

Lauantaina otin pikkuisen tokoa kaikkien koirien kanssa. Gimman kanssa seuraamista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Seuraaminen on kyllä nyt tosi kivan oloista. Voin tehdä jo vähän pidempiä pätkiä käännöksineen. Makeeta! Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Näytti unohtaneen koko käskyn merkityksen :-P. Kyllä se jälleen saatiin mieliin ja ihan hyviä toistoja tuli lopulta. Luoksetulo on aika kiva. 

Mimmin kanssa jälleen samat kuviot kuin Gimman kanssa. Seuraaminen aika siistiä. Liikkeestä seisahtuminen oli totaalisesti unohtunut. Tarjosi istumista ja maahanmenoa. En meinannut millään saada tajuamaan mitä ajoin takaa. Saatiin kuitenkin lopulta jokunen onnistunut pysähtyminen. Luoksetulo hyvä, mutta hyppää käteen ennen kuin tulee sivulle. Saakohan ohjaaja seistä kädet selän takana luoksetulossa? Silloin nimittäin Mimmi ei hyppää. Pelkkiä sivulletuloja otettiin myös ja ne menee koko ajan paremmin, mutta edelleen mun on pidettävä kädet piilossa. Pitäisi kai ne jotenkin saada hivutetuksi sivulle roikkumaan. Mitenkähän se mahtaa onnistua? 

Pimun kanssa vähän mummotokoa. On se vaan niin kamalan täpinässä kun saa tehdä jotain <3. Vahvistettiin samoja kuin viimeksi eli luoksetuloa ja liikkeestä pysähtymistä.

Lauantaina päätin kokeilla pitää hiilarimättöpäivän. Aamupala oli edelleen normaali karppiaamupala, mutta päivällä kävin sitten Keskisen reissun kunniaksi syömässä hampurilaisaterian. En ole neljään kuukauteen moista syönyt ja oletinkin, että se on suuri makuelämys. Ei muuten ollut! Kyllähän se ihan syötävää oli, mutta ei mitään sellaista, että sitä olisi pakko saada. Illalla söin vielä Kartanon sipsejä. Niistä ehkä kourallinen maistui ihan hyvältä ja sen jälkeen aika puulta. Pari karjalanpiirakkaa söin myös. Seuraavana päivänä olo ei ollut mitenkään hyvä. Vatsa oli kuin pallo. Vielä illalla ennen nukkumaan menoa vatsa oli ihan järkyttävän kokoinen. Edelleen vähän ahdistaa... Eipä tarvi taas hetkeen tuotakaan kokeilla. Ei enää epäilystäkään, mistä mun aiemmin kärsimäni turvotukset on johtuneet.

Pimpula Pompula tänään 12 vee

Niin vaan aika kiitää ja Pimu täytti tänään 12 vuotta. Ihan uskomatonta, että se on jo noin vanha! Mun rakas mummeli <3. Voi olla, että mä katson vähän väritettyjen lasien läpi, mutta mun mielestä se ei vanhalta vaikuta vielä lainkaan. Kuulo sillä on kyllä mennyt lähes kokonaan, mutta muuten on ihan pirteä. Sydämen läppävika ei ole edelleenkään pahentunut niin, että tarvitsisi lääkitystä.

Kuulo on sen verran tehnyt tepposia, että se on nyt viime aikoina ollut mulla valjaissa ja flexin päässä ettei jää kelkan alle... Yhtenä päivänä nimittäin tuli epävirallisella kelkkareitillä kelkka meitä vastaan. Näin ja kuulin sen jo hyvissä ajoin ja pyysin koirat reunaan odottamaan. Mimmi ja Gimma tuli heti, mutta Pimu jämähti keskelle kelkkareittiä... Ei tullut vaikka kuinka huidoin (olen jo pidemmän aikaa pyytänyt sitä luo käsimerkillä), vaan seistä jökötti keskellä reittiä. Tässä vaiheessa mulle tuli jo pienen pieni paniikki päälle ja aloin kunnolla huutaa, jos se sitten kuulisi. Luulen, että jotain kuuli, mutta ei tajunnut mitä ja jatkoi seisoskelua. Onneksi kelkka tuli sen verran hitaasti, että ehdin vielä hakea Pimun sen tieltä pois. Tämän episodin jälkeen päätin, että jatkossa noilla kelkan kulkureiteillä Pimu kulkee flexissä ja ainoastaan metsäpoluilla se saa kulkea vapaana. Yllätys on ollut se, että flexin päässä Pimu kävelee paljon reippaammin kuin vapaana ollessaan :-)

Pimu lähti viettämään syntymäpäiviään Harrin kanssa Jalasjärven mummulaan. Siellä sillä on taas kunnon täyshoito tiedossa :-D

Minä yllytyshullu ilmoitin Mimmin ja Gimman Tampereen 7.2. kisoihin...

Gimma sai hoitopaikan!

Ihanaa! Sevi ja Lasse lupasivat ottaa Gimman hoitoon Ruotsin reissun ajaksi. Kiitos ihanat ystävät :-). Ei tarvitse mun kiertää Vihdin (muistaakseni Saija asuu tuolla) kautta Turkuun!

Juhannus vietettiin mukavassa, kylläkin vähän viileässä, säässä. Alunperin luvattua sadetta ei onneksi tullutkaan. Oltiin sekä torstaina että perjantaina istumassa iltaa Hennan ja Kimin luona. Muutakin porukkaa siellä oli ja kyllä taas sai nauraa ja pidentää ikää. Kiitos kaikille mukavasta Jussista :-)

Perjantaina otin vähän agilityharkkaa pihalla, ettei koirille jäis kovin paha mieli jäädä jälleen yksin kotiin. Otin pujottelua 90 asteen avo-ja kiertokulmista lähettämällä, vetämällä ja törkkäämällä molemin puolin. Mimmi meni hyvin jokaisella tavalla. Mun pitää saada tuo törkkäys toimimaan vielä radan keskellä kun sitä en pahemmin ole viime aikoina treenannut. Nyt tein yhden hypyn takaa ja olin itse jo valmiina törkkäyspaikassa. Pitää yrittää muistaa tuo kun seuraavaksi menen kentälle. Omassa pihassa ei oikein rataa tai edes kunnon pätkää saa tuohon mahtumaan.

Gimma ei tajua pujottelun kiertokulmaa ollenkaan. Hakee siinäkin avokulmaa. Oli pakko laittaa kaari avuksi niin sitten alkoi sujua. Meni hvyin lähettämällä ja vetämällä. Lopuksi kaari pois ja kiertokulman törkkäystä harjoittelemaan. Ei meinannut millään onnistua vaan lähti mun käden mukana sieltä pois. Kun tajusin heti alkaa käskyttää mene-mene-mene törkkäyksen jälkeen niin sitten onnistui molemmin puolin tosi hyvin. Avotörkkäykset oli hyvät. Sitä me on otettu jo aiemminkin ja heti huomasi kyllä eron.

Harri tuli ulos kameran kanssa heilumaan ja otti Gimmasta pujottelukuvia. Tässä yksi missä näkee hyvin kuinka se pujottelee keppejä nuollen :-D

Pimukin pääsi mummopujottelemaan pari kertaa. Jätti joka kerralla pujottelun kesken, mutta ei kai se enää tuossa vaiheessa ole kovin vakava asia :-D

Eilen olin Gimman kanssa pitkästä aikaa vähän tokoilemassa. Ties milloin taas viimeksi olen ottanut esim. seuraamista. Ruokakupilla tehdään aina joku temppu ennen kuin saa ruuan, mutta siinä se sitten on ollutkin. Aloitettiin vähän hissukseen taas koko touhu. Ensin otettiin luoksepäästävyyttä. Nyt Gimma oli selvästi jo vähän rauhallisempi siinä eikä ihan kamalasti rynninyt moikkaamaan jokaista joka käveli kohden. Yhden kerran sain just sopivalla hetkellä nypätyksi remmistä kun lähti pois mun viereltä ja sen jälkeen homma alkoi sujua jo huomattavasti paremmin. Ehkä se joskus tajuaa, että siinä mun vierellä on parempi olla kuin mennä jokaisen ihmisen luo. Ehkä...

Seuraamista otettiin sellasia parin askeleen pätkiä. Nyt löytyi keino millä Gimman saa pysymään suorassa. Se kun on ekan askeleen oikein ja sitten heti ottaa etäisyyttää etukropalla. Mun täytyy nyt jonku aikaa pitää lelua vasemmassa kädessä niin, että Gimma menee oikeaan paikkaan. Mua vähän kyllä hirvittää noin tehdä kun onko se lelun häivyttäminen sen jälkeen sitten jotenkin kamalan vaikeeta. Ja yleensäkin käden siirtäminen liikkumaan normaalikvälyn mukaisesti. Susanna kyllä vakuutti, että kyllä sen siitä saa häivytetyksi, joten uskon tässä viisaampia :-)

Lopuksi vähän ruutua. Oltiin puistossa, jossa oli aika pitkä heinä, joten ei ihan paras paikka tämän tekoon ollut. Gimma alkoi vähän pomppia ruutuun juostessaan kun ei nähnyt missä lelu on eikä tämän takia juossut myöskään ihan suoraan. Ens kerralla otetaan tuota sitten jollakin hiekkakentällä, ettei ihan pilalle mene koko ruutu.

Tänään otin aamulenkin jälkeen pikkuisen seuraamista ja ainakin mun silmään näytti tosi hyvältä. Itsehän sitä ei kovin tarkkaan näe, mutta ainakin etukroppa oli siinä missä pitikin. Myös liikkeestä maahanmenoja otettiin ja hyvältä näytti.