16.4. Mimmi-mummelin lenkitys jatkossa erikseen / yhteiskuvayritelmä bortsuista

Olen nyt muutaman päivän lenkkeillyt niin, että bortsut erikseen ja sitten Mimmi-mummelin kanssa oma köpöttelylenkki. Tämä siksi kun on ollut niin monta lähetäpititilannetta enkä osaa enää yhtään arvioida noiden bortsujen liikehdintää. Silloin kun oli vain Gimma ja Daami niin osasin aika hyvin ennakoida vaaratilanteet Mimmin suhteen, mutta nyt en enää osaa kun Heppunen on liittynyt porukkaan mukaan. Joten tällä nyt sitten mennään jatkossa. Arkiaamujen lenkeillä kulkee kyllä edelleen koko porukka mukana, mutta jostain syystä niillä lenkeillä ei mitään ihmeellistä olekaan tapahtunut. Toivottavasti ei jatkossakaan tapahdu.

Yritin bortsukolmikosta ottaa yhteiskuvaa, mutta ei se oikein onnistunut. Ainoastaan Heppu oli siinä hienosti :-)

Tässä vielä alkuperäinen kuva, josta Hepun olen leikannut erikseen :D

Ilmalämpöpumppua, lomaa, keinutreeniä, Pawsin hallilla treenaamista :-)

Saatiin vihdoin ilmalämpöpumppu ja se on ihan mahtava laite!! Asentajasetä laittoi sen 20 asteeseen ja itse nostin sen jossain vaiheessa 22 asteeseen kun alkoi tuntua jo aika viileältä. Töistä kun tulin kotiin niin sisällä oli vain 21,5 astetta ja kohtuullisen viileä (ulkona se 30 astetta) niin laitoin tuon 23 asteeseen. Nyt se on 24 asteessa ja siinä on pysynyt. Ihana laite ♥. Eikä enää huolta koirien hyvinvoinnista!! ♥ ♥

Loma alkoi vihdoin! On sitä odotettukin! Mikä ihana fiilis kun melkein kaikki muut on palanneet lomilta ja siinä vaiheessa itsellä vasta alkaa loma. Mä olen niin syksyihminen, että elokuu on ihan paras kuukausi kesälomailla. Tosin nyt on ollut ihan liian kuumaa elokuuksikin kun on ollut päälle 30 asteen helteitä koko ajan. Ehkä se tästä pian helpottaa. Ainakin illat on jo vähän viileämpiä. Eilenkin lenkille lähdetiin vasta 23:30 :-P

Ostin Pawsin hallille kuukausikortin elokuuksi. Syynä nämä helteet ja se, että meidän seuralla ei ihan kaikkia esteitä vielä ole niin päästään niitäkin treenaamaan. Ja olihan tuo mun mielestä edullinenkin. Jos oisin vain yksittäisiä tunteja varannut niin ois tullut aika paljon tyyriimmäksi. Nyt olen kolme kertaa käynyt treenaamassa ja olen jo voiton puolella verrattuna erillisiin tunteihin :-).

Daamin keinun opetuspäivitykset jäi lyhyeen... Oppi muuten ihan sikanopeesti kun teki silleen järjen kanssa tuon opetuksen. Yllätys!! Tuo part IV:n jälkeen otin Pawsin hallilla keinua maksipöydälle laskeutuen. Meni oikein hyvin. Kotona sitten en saanut välimallia maksi- ja minipöydän välille, joten lätkäisin suoraan minipöydän. Ja edelleen meni vallan mainiosti. Hallilla taas koitin säätää sitä pöytää matalemmaksi, mutta ei mun sormivoimat riittäneet vääntämään niitä siipimuttereita auki :-(. Joten se jäi maksipöydäksi... Mietin siinä sitten, että miten edetään nyt. Viimeksi minipöytä, nyt en saa samaan, enkä matalemmaksikaan. Rohkea rokan syö ja otettiin keinu ihan ilman mitään helpotuksia. Ja Daamihan meni sen!! Ja hienosti menikin! :-). Uuujee!! Jossain vaiheessa näemmä pikku riskinottokin kannattaa. Seitsemäs keinutreeni ja se on siinä! Hyvä Daami ♥. Tiedostan toki, että ei se nyt ihan siinä se keinun oppiminen ole, mutta menee sentään yksittäisenä esteenä :-)

Tänään keinu meni jo osana pikku rataa!! Ensin otettiin pelkkä keinu, sitten hyppy-keinu ja lopulta hyppy-keinu-muuri-putki. Wuhuu!! Ehkä mä nyt voin tuulettaa, että keinu on asennettu. Samaten pussi, jota meidän seuralla ei tällä hetkellä ole. Menee tuosta noin vaan, vaikka ekalla kerralla piti vähän kikkailla, että Daami suostuu sen menemään läpi. Ihana kun pääsee opettamaan esteitä, joita ei omalla seuralla ole! Seuraavaksi sitten okseri ja pöytä, siinä ne sitten on. Jos oikein muistan :-D

Gimman kanssa ollaan nyt keskitytty kontekteihin ja meille vaikeisiin ohjaustekniikoihin, kuten leikkaukseen ja poispäinkäännökseen. Kyllä mä ne saan onnistumaan kun oikein keskityn tekemiseen. Kisoissa tuntuu, että tuo keskittyminen mulle vaikeaan ohjaukseen ei ole riittävää...

Joulun toivotukset ja Gimman sterilointi

Vähän myöhässä tulee joulun toivotukset, mutta se kertoo vain mun blogin päivitysaktiivisuudesta taas tällä hetkellä...

Vaikka onkin vähän myöhässä niin toivotan kaikille rauhallista joulunajan jatkoa :-)

Sitten vähän muutakin juttua tähän. Gimma steriloitiin viime perjantaina ja kaikki meni hyvin. Nyt toipilas on sitä mieltä, että on jo täysin kunnossa, eikä ymmärrä ollenkaan, miksi joutuu flexin jatkeena kulkemaan lenkillä :-D. Ja Daami taas ei tajua, miksi äippä ei juokse sen kanssa. Jos toipuminen menee yhtä hyvin tästä eteenkin päin niin nuo saa pian taas kirmailla keskenään :-)

Steriloinnissa päädyin perinteiseen tapaan, vaikka mietin myös tähystystä. Vaakalaudassa painoivat perinteisen leikkauksen saatavuus tässä "meidän" klinikalla tai sitten Jyväskylässä/Tampereella tehtävä täystysleikkaus. Tällä kertaa valitsin lähellä olevan vaihtoehdon, vaikka toipumisaika onkin hieman pidempi.

Hyvää Joulua!!

Tauon paikka blogin pidossa?

On ollut niin surkeaa tämä mun päivittäminen tänne viime aikoina niin olen miettinyt, että pitäisikö koko blogi poistaa... Tai laittaa hetkeksi niin, ettei kukaan pääse lukemaan... Kun ei kerran mitään luettavaa ole. Pistetään harkintaan. Älkää siis ihmetelkö, jos ette hetken päästä tänne enää pääse :-P

Hiljaiseloa harrastusrintamalla

Pitkä tauko ollut kaikesta treenaamisesta. Eikä vieläkään päästä :-(. Kaikenlaista on ollut, yskää, juoksut ja taas "yskää", joka sitten olikin ilmeisesti nielutulehdus. Mimmin yskä taisi kestää tasan 3 päivää, Gimmalla sitten vähän kauemmin. Tosi lievänä oli molemmilla. Vähän köhimistä aika-ajoin, ei muuta. Mimmi tosin yhden työpäivän aikana oli yskinyt varmaan sellaiset 10 limaklönttiä lattialle. Kerran enää vain sen jälkeen kun tulin kotiin.

Gimman yskä oli tosi outo. Ensin köhi pari päivää ja sitten lopetti. Aloitti hetken päästä uudelleen. Ihan satunnaisia kakomisia. Oletin, että ei mitään vakavaa. Mutta kun jatkui ja jatkui niin varasin ajan perjantaina ja sain sen tiistaille. Oli tuon varaamisen jälkeen koko ajan kakomatta, joten tiistaiaamuna peruin ajan. Loppuviikosta alkoi uudelleen. Nyt vähän pahempana. Jälleen lääkäriaikaa varaamaan ja tämän viikon tiistaina sitten siellä käytiin. Nielu tulehtunut ja antibiootit kehiin. Mitä ilmeisimmin yskän jälkitauti. Toivottavasti nyt tokenee!

Pimu-mummo on onneksi selvinnyt ilman yskää ♥

Mukava huomata, että koirat on aika täyspäisiä :-). Eivät ollenkaan hypi seinille, vaikka lenkit on nyt tuon köhimisen takia olleet kovin lyhkäisiä. Lyhyet lenkit jatkuvat vielä Gimman lääkekuurin ajan. Kuinkahan surkee kunto noilla on tämän rupeaman jälkeen? Täytyy varmaan aloittaa vähän varovaisesti treenit. Seinäjoen kisoihin me päästäis varoajan puitteissa. Vois vaikka vain lauantaille ilmoittaa nuo. Tai sitten jätän väliin kun ei ehkä ennen tuota päästä edes treenaamaan. En kuitenkaan malta jättää lähikisoja väliin :-D

Itselleni olen ostanut lumikengät ja sauvat. Olen niistä haaveillut niin kauan kun tässä olen asunut. Eli sellaiset seitsemän vuotta :-D. Nyt vasta maltoin ostaa. Halusin ostaa kerralla hyvät, joten hintaakin oli sitten vähän enemmän. Kyllä on mahtavat! Ei yhtään enää ahdista lähteä tallomaan polkuja auki. Melkein päinvastoin :-). Noilla saa mukavan, aika leveän, polun aikaiseksi. Ja hiki tulee ihan erilailla kuin normaalissa kävelyssä. Kroppa tykkää :-)

Ihanaa Joulua!

Muutamat treenikerrat jäänyt tänne kirjaamatta, mutta ei anneta sen häiritä vaan nautitaan Joulun rauhasta ♥

Oikein ihanaa Joulua kaikille!

Ensi jouluksi haluan opetella tekemään hienon kortin. Nyt tämä on vain tämmöinen "lisää tekstiä kuvaan" - tylillä tehty. Ystävillä on aivan ihania joulukortteja ja haluan myös oppia tekemään sellaisia!

Ihana vapaapäivä!

Pikku pakkanen, ihan vähän jotain lumen tapaista maassa ja vapaapäivä :-). Niin siistiä päästä valoisan aikaan lenkille! Tehtiinkin tavallista pidempi lenkki. Sports Trackerillä olen matkoja mittaillut ja katsellut karttaa, missä olen kävellyt. Ihan mahvata ohjelma kyllä! Puhelinkin piti tuota varten vaihtaa :-D. Nyt näyttää siltä, että mulla on paljon tutkimatonta metsää vielä jäljellä ihan pikku heinikkoalueen takana. Olen aiemminkin ajatellut, että siellä puolella pitäisi käydä, mutta en ole uskaltanut kun ajattelin, että ajaudun kuitenkin jonkin talon pihalle. Nyt kun näen google mapsin kautta kartan niin eipä tuolla ole vaaraa ihan heti pihaan eksymisestä. Siispä huomenna suunnataan uusiin maisemiin, jos vaan säät suosii. Sateella tyydyn tuttuihin ja turvallisiin reitteihin :-P

Pari kännykkäkuvaa tältä päivältä kun alkaa jo ihan pikkuisen hämärtää. Oikeasti taivas oli paljon hienomman näköinen kuin näissä kuvissa. Oikea nautinto ♥

Voi kiitos kaikille onnitteluista! :-)

Kiitos kaikille onnitteluista! Niitä on tullut paljon facebookin kautta ja onhan niitä täälläkin. Kiitos ♥

Ehkä pakko vähän selventää aiemmin kirjoittamaani. Vaikka kirjoitin, että ystävät ja muut aiheuttavat ylimääräistä painetta menestymiseen en tarkoittanut sitä pahalla. Ihanaa, että meitä kannustetaan :-). Aiemmin vaan olen itse ottanut liikaa paineita siitä. Eli saa jatkossakin kannustaa :-). Mun vaan pitää (yrittää) pitää pääkoppa kylmänä eikä ajatella liikaa, mitä muut toivoo ja odottaa. Vika on siis mun päässä, ei teissä, jotka kannustatte meitä. Toivottavasti en aiemmalla kirjoituksella pahoittanut kenenkään mieltä.

Huvikseni keräsin tiedot kuinka monessa kisassa ollaan Mimmin kanssa oltu viime karsintojen jälkeen. Itselläni on sellainen tunne, että ollaan oltu tauolla melkein koko ajan ja niinhän se on näyttänyt menevän. Tässä itseäni varten yhteenveto karsintojen välisestä ajasta:

8.8. Lapua 2 kisaa
14.-15.8. Vaasa 2+2 kisaa
22.8. P-saari 3 kisaa

4.9. Vaasa pm-kisat, 2 rataa -> Mimmi jäi tauolle odottamaan Piiran hoitoa.

11.10. Piiran hoidossa. Tauko jatkui.

17.11. Tauon jälkeen treenit
21.11. Lieto 3 kisaa
24.11. Treenit
28.11. Mimmin jalat petti
29.11. Lääkärillä käynti -> jälleen tauolle

4.1. Treenit alkoi tauon jälkeen

26.2. Lieto 3 kisaa
28.2. Tanja Kotin hoidossa -> tauolle, että saadaan kropasta viljan aiheuttamat möhnät pois.

10.4. Riina Kellmanin hoidossa -> saatiin treenilupa
21.4. treenit aloitettiin matalilla rimoilla

6.5. Vöyrin epiksissä yksi rata
22.5. Tanja Kotin hoidossa -> saatiin kisalupa!

2.6. Kokkola 2 kisaa
11.6. BAC 2 kisaa
14.6. Tanja Kotin hoidossa, jossa kaikki hyvin
18.-19.6. SM-kisat Nastolassa, 3 starttia -> ontuminen -> tauolle
28.6. Piiran hoidossa. Sai Mimmin kuntoon ja ontumisellekin löytyi syy

2.7. Klag, kaksi rataa kun ei ontumista enää näkynyt
7.7. Woff iltakisat, 2 rataa, eikä ontumisesta tietoakaan.
12.7. Piiran hoidossa -> Mimmi kunnossa! :-)
16.-17.7. Karsinnat!!!!

Mimmi oli kisoissa siis vain 13 päivänä, jonka lisäksi oli yksi startti epävirallisissa. Startteja kertyi 28 + 1 epävirallinen. Aika hurjan paljon vähemmän kuin muina vuosina. Kiinnostuin kaivamaan nämä kun agilitysivujen juttupalstalla oli listattu kaikkien joukkueeseen päässeiden koirien nollat ja Mimmillä siellä oli vain 11. Saattaa ihmetyttää nollien vähäinen määrä :-).

Kuollut käärme lenkkipolulla :-/

Tänään ennen treenejä kävin pikku lenkin koirien kanssa. Ja mitä mun tutulla polulla oli vastassa? KYY :-O. Voi hemmetti kun säikähdin. Gimma oli jo sen yli juossut. Pyysin sen takaisin ja sain kiertämään otuksen. Ihmettelin kun kyy ei nosta päätä eikä mitään, vaan on ihan rauhakseen. Komensin koirat odottamaan ja menin kastomaan. Ei ihme, ettei pää noussut kun sitä ei ollut :-D. Joku elukka ilmeisesti nappassut pään irti.

Nyt mietinkin, että onko käärmeen raahannut tuohon se eläin, joka sen on tappanut vai onko se tapettu siinä paikassa, josta löysin. Oon tuosta kulkenut lähes päivittäin enkä yhtään käärmettä ole nähnyt. Mitäs me ollaan täällä nyt asuttu? Kuusi vuotta. Uskallanko olettaa, että tuo oli vain sattumaa? Pakko kai se on. Muuten en pääse enää mun metsäpoluille ollenkaan. Mähän jo välttelen sitä kohtaa, jossa Gimma sai pureman. Menee aika välttelyksi, jos en mihinkään enää uskalla mennä. Uskon, että taas mä alan niitä käärmeitä (oksia, risuja) nähdä urakalla. Juuri kun olin vähän tuosta pelosta päässyt eroon.

Enkä edes huomannut nakata sitä polulta sivuun :-P. Jälkeenpäin tuli myös mieleen, että tuossa olisi ollut oiva tilaisuus opettaa koirille, että moisen elukan lähelle ei kannata mennä. Jälkiviisaus, mikä ihana piirre ihmisessä :-P

Treenit ja Weber on pop!

Tänään kävin itsekseni treenaamassa Luomalan Henkan radan alun. Mä olin kisoissa nössö ja tein varmimman ohjauksen ja nyt halusin päästä kokeilemaan pro-ohjaajien ohjauksia :-D. Rakensin radan estelle 8 saakka. 8-hypyltä käännyttiin takaisinpäin kepeille ja siitä hypyn (joka kuvassa muuri) kautta keinulle, 8-hyppy takaa, aa-este, 6-hyppy takaa, putki ja loppuun hypyt 4 ja 1, vaikka noiden väli olikin ehkä vähän liian pitkä. En mitannut.

Tein siis Gimman kanssa kisoissa alun vähän niinku pyörittämällä 2-hypylle. Valssi kakkosen ja kolmosen väliin olisi vienyt koiran ihan väärään suuntaan kuten monen ohjaajan ohjauksesta sen sai huomata. Olisin halunnut tehdä valssin 3- ja 4-hyppyjen väliin, mutta en ollut varma saanko Gimman irtoamaan 2-hypylle. Toinen, mitä harkitsin oli niisto-sokkari kakkosella, mutta kun siinäkin on viime aikoina ollut ongelmia niin en uskaltanut sitäkään kokeilla. Nössö, mikä nössö :-D

Kokeilin ensin niistolla ja kieltohan siitä tuli. En vaan osaa. Toisella kerralla onnistui. Ja kolmannella. Ehkä tää tästä taas lähtee sujumaan. Mutta tuo toinen vaihtoehto onnistui heti! Laitoin Gimman aika kauas aloitushypyn taakse istumaan ja itse ehkä hieman edempänä kuin koira. Ja se irtosi ihan täysillä 2-hypylle, ei epäröinyt ollenkaan! Ja mä ehdin tehdä niin hyvin valssin kolmisen ja nelosen väliin. Vau! Koskahan mä oppisin luottamaan koiraan?

Keinun halusin radalle ihan sen takia kun kisoissa otti virheen siinä. Lähti pois ennen kuin keinu kolahti maahan. Johtui ilmeisesti mun vedätyksestä kun halusin seuraavalle esteelle tehdä pakkovalssin, enkä ihan koko aikaa katsonut koiraa. Tein nyt saman ohjauksen ja keskityin oikein siihen, että katson koiraa koko ajan. Silti se tuli ihan samalla lailla pois kuin kisoissakin. Sanoin sille höpöhöpö, ehkä jopa vähän liian tylysti ja otin hypyn kautta keinulle uudelleen. Teki ihan täydellisen keinun! Gimma selkeästi aina välillä vedättää mua tyyliin "äiti, mua vähän pelottais tää juttu" ja silti miettii mielessään "hitto kun tuota akkaa on helppo huijata". Joo, koirat ei ajattele, tiedän. Silti tuo oli jotenkin niin hassu tilanne kun ensin luulin sanoneeni liian kovasti enkä sen takia saa sitä enää koko keinulle ja sitten se tekee sen täydellisesti. Useammankin kerran. Voi kun ymmärtäisi noiden ajatuksia välillä! 

Mimmin kanssa jatkettiin namikuppipalkalla ja matalilla hypyillä. Otin pätkissä koko radan. Ensin putkelle saakka, namikuppi siellä valmiina. 2-hyppy niistolla ja kyllä vaan toimii Mimmillä, vaikka miten ennakoin. Taitava se on! Myös lähetyksellä toimi hienosti ja pääsin nätisti valssaamaan 3- ja 4-hyppyjen väliin. Siitä jatko pakkovalssilla 6-hyppy. Nyt tuli oikeasti sellainen olo, että mulla tuli kiire. Mikä ihana tunne! Ja miten mä taas pelkään, että se oli niin väärä tunne. Kuvittelen vaan. Ja jos ei se mennytkään lujaa niin petyn. Jälleen kerran. Hitto kun on ärsyttävää. Mutta sanotaan nyt edes sen verran, että meni se lujempaa kuin eilen. Koko ajan.

Seuraava pätkä oli kepeille saakka. Kepitkin meni yllättävän nopeaa vauhtia. Kyllä vaan namikuppi tehoaa :-). Eka keinu oli vähän huono. Pysähtyi hieman liian aikaisin, kontaktille kuitenkin, mutta ei mennyt loppuun saakka. Mimmin keinu nyt aina on ollut vähän niin ja näin, joten ihan hyvä tuo kuitenkin oli. Muilla kerroilla kuitenkin paljon paremmin.

Kivat pikku treenit, joissa meni kaiken kaikkiaan kaksi tuntia. Ajomatkaan edestakaisin tunti ja radan rakennukseen, treenaamiseen ja radan purkamiseen se toinen tunti. Josko jo tänä kesänä mä saisin sen oman kentän ja voisi ruveta nikkaroimaan omia esteitä. Oispa kiva! Kentän paikkahan meillä jo on valmiina kun vaan joku siitä kentän tekisi :-P

Pakko mainita, että ostettiin eilen uusi hiiligrilli, Weber master touch (muistaakseni oli noin, en jaksa tarkistaa). Tähän asti meillä on aina ollut käytössä Opan hiiligrilli ja olen ajatellut, että ei noissa grilleissä paljon eroa ole. On niissä! Kyllä muuten hehkui hiilet hienosti. Ei tarvinnut mitään puhaltelua hiilien sekaan, vaan ne paloi ihan itsestään. Vau! Toki hintaakin oli enemmän kuin tavis grillillä, mutta näin yhden kokeilun jälkeen olen jo ihan vakuuttunut, että oli sen arvoista :-)

Esteet ulkokentälle ja Mimmin laihdutus

Eilen käytiin Hennan kanssa siirtämässä Nennun luona säilössä olleet esteet kentälle. Tai ne, jotka Eltsu  meille sinne oli jättänyt. Tänään kentälle viedään vielä kasvihuoneella olleet esteet ja kesäkausi voi alkaa :-)

Punnitsin Mimmin eilen aamulla. Kun kerran en saa oikeita lukemia koiran ollessa sylissä niin koitin laittaa sen suoraan vaa'an päälle. Antoi lukeman 6,9 kg. Toinenkin kerta antoi saman, joten kai se sitten se on. Klinikallahan se painoi vähän yli kaksi viikkoa sitten 7,9 kiloa, joten hyvältä näyttää. Kylkiluutkin tuntuu jo ihan mukavasti. Vielä kilon verran pitää saada pois niin se on siinä. Raukka saa nyt niin pieniä annoksia ruokaa, että ei varmaan edes tajua syöneensä :-(

Huomenna olen menossa treenaamaan ja Mimmikin pääsee mukaan! Laitan hypyt ihan matalalle niin ei tarvitse "läskin" hypellä kamalan korkealle. Ihan täpinässä olen kun Mimmi pääsee vihdoin ja viimein taas mukaan :-). Toinen ääni päässä yrittää huudella, että älä vielä iloitse, ei se kuitenkaan kunnossa ole. Yritän ajatella, että katsotaan miten käy eikä meillä mihinkään kiire ole ja silti jo katselen kisoja, minne voitaisiin Mimmin kanssa mennä. Ärsyttävän ristiriitainen olo! Jännittää huominen :-O

Treenit ja paljon lunta

Nytkö tämä kirjoittaminen alkaa tökkiä? Yllättävän hyvin olenkin jaksanut kirjoitella, mutta nyt tuntuu, että kaikki tulee viiveellä ja sitten ei muistakaan enää mitä on treeneissä tehnyt... Yritän kuitenkin.

Maanantaina olin agilityharkoissa Mimmin ja Gimman kanssa. Tehtiin yhdestä Jokisaaren Minnan radasta alkua. En ole kysynyt lupaa julkaisuun, joten en sitä uskalla tänne laittaa.

Menin ensin Mimmin kanssa. Pujottelussa otin ensin varmalla tavalla, lähetin pujotteluun ja leikkasin takana ja siitä menin keppien ohi ja seuraavalle hypylle, josta seuraavalle poispäinkäännös. Meni kivasti. Poispäinkäännöksenkin tein ihan oikein enkä vippaamalla kuten yleensä Mimmin kanssa. Toisella kerralla menin keppien ohi toiselta puolelta ja tein sokkarin päässä, hyvin kesti sen. Itse pujottelu oli Mimmiksi tosi hidas. Piia sanoikin, että Mimmi hyppii pujottelun kun se ennen on sukeltanut sen. Ehkä se sitten on edelleen kyljistä jumissa. Muuten kuitenkin tuntuu, että on ihan kunnossa. Hieronta-aikaa yritin varata, mutta en vielä sitä saanut.

Mitäs vielä? Rata oli aika helppo, eikä siellä siis ollut meille Mimmin kanssa oikein mitään ihmeellistä. Viskileikkaus onnistui kivasti sellaisessa kohdassa, missä en sitä varmaan koskaan olisi kisatilanteessa tehnyt. Hyvä tietää, että voin sen jatkossa tehdä hyvillä mielin. Puomin kontakti oli ihan jees.

Jotain Mimmin menosta edelleen puuttuu ja olen vähän kahden vaiheilla, että kannattaako sen kanssa edes treenata. Meillä on kaksi kertaa viikossa treenit ja oon nyt varannut paikan Gimmalle molemmille päiville ja Mimmille vain yhdelle. Toivon, että se sen kestää. Mä kuitenkin haluaisin sen kanssa vielä treenata ja kisata ja saada ne pari puuttuvaa irtonollaa arvokisoihin. Vähän silti ahdistaa, ja pelottaa, että hajotanko koiran kokonaan kun treenaan :-(

Gimman kanssa aika lailla samoja juttuja pujottelussa. Jestas, että se pujottelee lujaa!! Varmaan nyt oikein korostuu kun Mimmi ei parhaaseen pysty. Mä jouduin ihan tosissaan kipittämään, että pääsin ohi ja ehdin tehdä sokkarin keppien jälkeen. Ehdin, ja hyvin meni :-). Mulla on sellainen tunne, että Gimma ei ihan herkästi kesken pujottelua lopeta, vaikka tapahtuis mitä.

Kontakti oli ekalla kerralla ihan VAU! Aa oli täydellinen. Mulla oli namit alastulolla, mutta ei Gimma edes niitä huomannut :-D. Teki silti ihan täydellisen kontaktin ja vielä nopeesti. Puomilla myös namit valmiina. Gimma meni mun edellä hyvää vauhtia loppuun asti ja tosi hyvä kontakti, 2 on 2 off. Eikä taaskaan huomannut nameja :-D. Hmmm... onkohan toi hidastelu vaan mun päässä? Kun tiedän, että on namit valmiina  niin menee hyvin, vaikka ei koko nameista edes piittaa. No... toisella kerralla ei enää niin hyvin mennyt, mutta hyvin kuitenkin Gimmaksi. Tästä opin sen, että ei ehkä kannata liikaa toistoja ottaa.

Poispäinkäännös keppien jälkeisessä tilanteessa oli tosi hyvä. Tein sen aika kaukaa lähettäen hypylle ja meni empimättä, wuhuu! Keinulla otettiin vähän vauhtiharkkaa samaan tyyliin kuin viimeksi. Lelu jonkun metrin päähän keinusta ja juostiin kilpaa sille. Näytti oikein hyvältä nyt! Toivotaan, että kisoissa ei enää pelota tuo este.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tuli ihan älyttömän paljon lunta! Mimmi hyppäsi aika lumettomalta kuistilta pihalle, jäykistyi kun upposi kokonaan lumeen ja hyppäsi paniikissa takaisin kuistille. Raukka upposi ihan kokonaan lumeen. Sitä oli tullut varmaan se 40 cm, mitä uutisissa sanottiin, että parhaimmillaan oli Vaasaan tullut. Mehän ei Vaasassa asuta, vaan noin 15 kilsan päästä sieltä, mutta varmasti saman verran tännekin tuli. Mulla jäi auto tienpäähän jumiin ja myöhästyin töistä sellaiset 40 minuuttia :-D. En saanut eteen enkä taakse sitä. Automaattivaihteinen on tuossa tilanteessa ihan perseestä! Ja vielä luistoneston kera. Ei mitään mahiksia päästä liikkeelle. Manuaalivaihteisella en ole ikinä jäänyt jumiin kun sillä osaan hyvin nytkytellä eteen ja taakse ja aina jossain vaiheessa sitten saa pitoa sen verran, että pääsee liikkeelle. Niin, ja lumitöissä meillä meni ihan vaan "hetki". Molemmat tehtiin yli kaksi tuntia lumitöitä :-P. Harri kolasi pihan ja minä tien.Jouduin lumitöiden takia jättämään treenitkin väliin. Ei olisi illan tunnit riittänyt molempiin.

Metsäpolkuja en ole jaksanut vielä käydä aukaisemassa. Olenkin käynyt Mimmin ja Gimman kanssa porkukelkkailemassa tiellä ja Pimun kanssa sitten erikseen kävelyllä. Mummokoira on ollut ihan täpinässä kun pääsee yksin mun kanssa lenkille ♥.

Hyvää Joulua :-)

Rauhallista Joulun aikaa kaikille ystäville :-)

Kuva on otettu viime talvena. Nyt täällä ei ole lähellekään noin paljon lunta. Pimu-mummo on kuvassa n. 12 vuotta. Ei uskoisi! Nuoren näköinen eikä askel vieläkään paina. Eipä ole muuttunut tässä vuoden aikana, vaan on edelleen nuorekas mummeli vajaa 13-vuotiaana ♥

Päivityksiä albumeihin

Vihdoin ja viimein sain päivitetyksi kuvia albumeihin. Päivittyneitä on kansiot Gimman agilitykuvia ja Mimmin agilitykuvia. Iso kiitos kaikille ystäville ja tuntemattomille, jotka olette meitä radoilla kuvanneet!! Oootte <3

Pyörälenkkeilyn aloitus

Lauantaina vihdoin ja viimein sain pyörän pestyksi ja ketjut rasvatuksi, joten pyöräilykausi voi alkaa. Aloitus tosin tapahtui vasta sunnuntaina. Gimma ei ole koskaan aiemmin ollut mulla fillarilenkillä, joten vähän arvelutti homman aloittaminen. Se kun tapaa napsia kaikkea liikkuvaa kuten ruohonleikkuria ja lumikolaa, joten olin ihan varma, että yrittää myös pyörän renkaista ottaa kiinni. Onneksi olin väärässä.

Alussa sitä vähän pelotti koko pyörä. Ei meinannut uskaltaa liikkua ollenkaan. Onneksi tuota kesti vain meidän pihatien verran eli sellaiset 150 m. Hajurakoa piti kuitenkin parisen metriä. Jos yritin mennä lähemmäksi niin heti meni kauemmaksi ojaan juoksemaan. Tuostakin "kammosta" Gimma pääsi tosi nopeasti eroon. Kaiken kaikkiaan lenkki meni vallan mainiosti :-). Yllätyin kovasti sen kyvystä ravata kovassakin vauhdissa. Välillä meinasi mennä vetämisen puolelle, mutta silloin tuli myös laukka kehiin, joten kielsin tämän tavan tykkänään. Tuntui kyllä sen verran mainiolle tavalle liikuttaa Gimmaa, että pitää ottaa ihan tavaksi. Kuinkahan pitkiä lenkkejä näin aluksi voisi tehdä? Tein noin neljän kilometrin pätkän... Olikohan se liikaa ensimmäiseksi kerraksi?

Haluaisin kokeilla pyöräilyä myös Mimmin kanssa, mutta se mua oikeesti pelottaa. Oon ihan varma, että pieni harmaa löytyy pinnojen välistä saman tien :-P. Mutta ehkä mä voisin sitäkin tänään kokeilla. Jos vaikka Mimmikin yllättäisi positiivisesti. Katsotaan uskallanko.

Onnittelut 2-vuotiaalle Gimmalle!

Oikea syntymäpäivä oli eilen, mutta parempi myöhään...

Pakkanen jatkuu ja jatkuu vaan

Tämän päivän treenit jälleen peruttu ja näyttää siltä, että ei keskiviikkonakaan päästä pakkasen takia treenaamaan. Voi kun voittaisi sen lottovoiton niin saisi rakentaa omaan ja ystävien käyttöön lämpimän hallin! Ja maksusta sitten muille :-D

Onneksi en sitten pitkän pähkäilyn tuloksena ilmoittautunutkaan ensi viikonlopun Tampereen kisoihin. Ensinnäkin siellä saattaa olla kovinkin kylmä maneesissa ja toiseksi, ehkä sitä pitäisi kisojen välissä päästä edes kerran treenaamaan :-P

Koirien lenkitkin on ihan minimaalisia. Tänään tyhmänä en mennyt heti töiden jälkeen lenkille kun oli "vain" -15°C vaan jätin lenkityksen myöhempään. Siinä vaiheessa kun mulle olisi sopinut lenkille lähtö niin pakkasta olikin jo 21... En sitten käynyt lenkillä ollenkaan. Gimman kanssa toki noilla pakkasilla voisikin käydä. Jos huomenna käy samalla lailla niin päätin, että ainakin meidän pakkasenkestävä lapsonen pääsee lenkille. Minähän kyllä tarkenen kun vaan puen tarpeeksi päälle :-)

Tuli myös mieleen vähän tokolla aktivoida Gimmaa. Näitä ajatuksia aina välillä tulee, mutta en vaan saa toteutetuksi. Nyt ois hyvä hetki näitä tehdä kun lenkit tosiaan on jäänyt vähän vähälle. Saisi toinen edes jotain aktiviteettiä päivään. Vaikka eipä toi näytä mitään piittaavan pidempäänkään kestävästä hiljaiselosta. Ei mikään mun koirista piittaa. Taitaa olla pääkopat kohtuullisessa kunnossa kun ei heti hypitä seinille kun mitään ei tapahdu, ja mun mielestä oikein hyvä näin :-))

Pimpula Pompula tänään 12 vee

Niin vaan aika kiitää ja Pimu täytti tänään 12 vuotta. Ihan uskomatonta, että se on jo noin vanha! Mun rakas mummeli <3. Voi olla, että mä katson vähän väritettyjen lasien läpi, mutta mun mielestä se ei vanhalta vaikuta vielä lainkaan. Kuulo sillä on kyllä mennyt lähes kokonaan, mutta muuten on ihan pirteä. Sydämen läppävika ei ole edelleenkään pahentunut niin, että tarvitsisi lääkitystä.

Kuulo on sen verran tehnyt tepposia, että se on nyt viime aikoina ollut mulla valjaissa ja flexin päässä ettei jää kelkan alle... Yhtenä päivänä nimittäin tuli epävirallisella kelkkareitillä kelkka meitä vastaan. Näin ja kuulin sen jo hyvissä ajoin ja pyysin koirat reunaan odottamaan. Mimmi ja Gimma tuli heti, mutta Pimu jämähti keskelle kelkkareittiä... Ei tullut vaikka kuinka huidoin (olen jo pidemmän aikaa pyytänyt sitä luo käsimerkillä), vaan seistä jökötti keskellä reittiä. Tässä vaiheessa mulle tuli jo pienen pieni paniikki päälle ja aloin kunnolla huutaa, jos se sitten kuulisi. Luulen, että jotain kuuli, mutta ei tajunnut mitä ja jatkoi seisoskelua. Onneksi kelkka tuli sen verran hitaasti, että ehdin vielä hakea Pimun sen tieltä pois. Tämän episodin jälkeen päätin, että jatkossa noilla kelkan kulkureiteillä Pimu kulkee flexissä ja ainoastaan metsäpoluilla se saa kulkea vapaana. Yllätys on ollut se, että flexin päässä Pimu kävelee paljon reippaammin kuin vapaana ollessaan :-)

Pimu lähti viettämään syntymäpäiviään Harrin kanssa Jalasjärven mummulaan. Siellä sillä on taas kunnon täyshoito tiedossa :-D

Minä yllytyshullu ilmoitin Mimmin ja Gimman Tampereen 7.2. kisoihin...

Vihdoinkin kunnon lenkkeilyä!

Torstaina oli vielä kova pakkanen, jolloin kävinkin ihan pikku lenkin vain läheisellä kelkkareitillä. Testasin samalla Pimulle ostamiani tossuja, jotka olivatkin vallan mainiot. Ei ollut mummelilla yhtään kylmä tassuihin :-). Mimmiä kyllä paleli, joten en tiedä pitäiskö sille hommata samanlaiset. Hyvin pysyi tossut jaloissa ainakin ei-lumisella pohjalla.

Perjantaina ilma lauhtui ja kävinkin heti kunnon lenkillä. Kyllä koirista näki, että olivat sitä jo kaivanneet! Lauantaina vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä avaamaan meidän pidempää lenkkipolkua Mimmin ja Gimman kanssa. Olen sitä koko ajan lykännyt ja lykännyt kun etukäteen jo pelkäsin lenkin raskautta. Aikaa menikin tavalliseen kesäkeliin verrattuna puoli tuntia kauemman. Olin ihan puhki! Gimmasta ei huomannut mitään väsymisen merkkejä. Siellä se paineli edes takas hangessa kuin joku pupujussi :-D. Mimmi yritti seurata Gimman jälkiä, mutta ei oikein onnistunut kun on sen verran pidempi loikka isommalla. Mimmi tyytyikin kohtaloon ja tuli mun perässä. Mimmin takia jouduin "hiihtämään" eteenpäin, että sille jää edes jonkinlainen ura lumeen, missä kulkea. Hyvin pienikin vaan jaksoi, vaikka välillä se joutui tekemään kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin. Tuo hiihtäminen vei mun omat voimat ihan totaalisesti.

Sunnuntaina kävin Kirsin ja Pamin kanssa lenkillä. Kirsi on muuttanut lähistölle ja lupasin hänelle näyttää lenkkipolkuja tuolta metsästä. Mulla oli vain Gimma mukana kun Pimu ei olisi jaksanut tarpoa lumessa ja Mimmi ois saattanut leikkiä hengellään ison suursnautserinartun kanssa... Alkumatkasta pidettiin koiria kiinni, mutta jo hetken päästä päästettiin ne irti kun eivät ainakaan remmissä näyttäneet kyräilevän toisiaan. Tosi hyvin meni koko lenkki. Gimma vaan olisi halunnut juosta kilpaa koko ajan, Pami oli tästä vähän eri mieltä. Sille riitti alkulenkin hömpötys. Meillä meni lenkillä kaiken kaikkiaan 2,5 tuntia :-O. Mulla oli tarkoitus kotiin päästyäni lähteä samantien pikku koirien kanssa lenkille. Joo, en lähtenyt vaan rojahdin sohvalle lepäämään :-D. Sen verran mukavaa oli kimppalenkkeily, että sovimme tekevämme näin uudelleenkin :-). Tuli ihan vanhat ajat mieleen kun aikoinaan lenkkeiltiin paljonkin yhdessä. Kirsi asui silloin Ristinummella ja minä Teeriniemellä. Puolessa välissä aina kohdattiin ja siitä jatkettiin yhdessä matkaa. Koirat vaan oli erit silloin.

Mun karppaus jatkuu hyvin! En ole yhtään kaivannut leipää enkä yllättäen myöskään pastaa. Olen syönyt sellaisia ruokia, mitä en olisi koskaan kuvitellut saavani kurkusta alas, kuten kaalilaatikkoa ja broileri-parsakaalivuokaa. Näköjään kaikki maistuu hyvältä kun ne kyllästää kermalla ja antaa muhia uunissa kauan aikaa :-). Paino ei ole juurikaan muuttunut, ehkä kilon verran tippunut. Tuo painon tippuminen ei tässä kuitenkaan ole se pääasia vaan hyvä olo ja sen olen kyllä saavuttanut. Vatsa ei ole turvonnut pallo eikä väsytä koko ajan. Ihan mahtava olo!

Tämä saattaa olla ihan sattumaa eikä ollenkaan karppauksesta johtuvaa, mutta huomasin ehkä noin viikko sitten, että mun polvet eivät ole enää kipeät! Ne on olleet jo pitkän aikaa huonossa kunnossa ja varsinkin rappusten meno alaspäin on sattunut polviin, enemmän vasempaan. Töissä tapaan käydä aulasta hakemassa kahvit (töissä 3. kerroksessa) ja menen rappusia pitkin, että päivän aikana saan edes vähän liikuntaa ja tässä yhteydessä tuli yhtäkkinen oivallus "mulla ei satu polviin ollenkaan!!". Myöskään polvien koukussa pitäminen ei enää aiheuta tuskia polviin. Voisikohan tämä oikeasti johtua karppauksesta? Ehkä mun aikaisempi muka terveellinen kevyt-sitä-kevyt-tätä-ruokavalio ei voidellut mun niveliä tarpeeksi ja nyt kun syön kunnon rasvaa niin niveletkin voi paremmin. En kyllä osaa sanoa, mutta outo sattuma kuitenkin.

Huomenna pitkästä aikaa agilitytreenihin!!