torstai 26. marraskuuta 2009

Voi välistävedon vaikeus

Piksu ja Eltsu olivat meitä ennen treenaamassa ja olivat rakentaneet helpon radan, jossa ei näyttänyt olevan mitään vaikeaa. Niinpä niin :-D. Puomin jälkeen oli välistäveto-kohta ja miten se olikin niin kamalan vaikeeta molempien koirien kanssa. Puomilta aika lailla suoraan oli hyppy ja sen kanssa samassa linjassa, vierekkäin oli vielä kaksi hyppyä aika pienillä väleillä.

Välistävedon kanssa mulla ei ollut mitään ongelmaa, mutta se jatko oli ihan kamalaa. En vaan saanut rytmitetyksi sitä oikein. Välistävedon jälkeen en meinannut millään saada koiraa kääntymään seuraavalle hypylle. Ja jos jotenkin sain sen sinne törkkäistyä niin sain sen myös seuraavasta välistä tulemaan, vaikka siinä piti se hyppy suorittaa ihan loogisesti. Mä siis jämähdin. Sain tuon kohdan toki onnistumaan joten kuten molempien kanssa, mutta ei se hyvin mennyt kertaakaan. Tuli kyllä niin epätoivoinen olo kun ei moista kuviota osaa :-P. Hitto kun ei oman pihan nurtsia viitsi pilata treenaamalla. Tuota pitäisi oikeesti päästä vähän hinkkaamaan. Ehkä mä saisin siihen hiekkaosuudelle muutaman hypyn, hmmm...

Gimman kanssa jatkettiin kontaktipinnan harjoittelua. Sivusta kontaktille ja nopea vapautus putkeen kun etujalat on maassa. Aina jokunen toisto peräkanaa ja palkka putken jälkeen. Vielä ei ainakaan ole tullut sitä, että Gimma katsoisi putkea vaan edelleen aika paljon katsoo mua. Ehkä se tästä muuttuu kun vaan jaksan tuota tehdä. Kerran en vapauttanut kovin nopeasti vaan odotin, että katse kääntyisi putkeen päin. Ei kääntynyt, mutta tarjosi nenäkosketusta. Vapautin sen sitten siitä.

Mimmillä koko treenin ajan tosi hyvä puomi. Ei huonontunut, vaikka aika monta kertaa otettiin koko puomi sen perhanan välistävedon takia. Hirmu hienosti tuli loppuun ja odotti lupaa. Lopuksi koitin pientä nykäisyä ja tuli heti pois. Palautus puomille ja siedätystä nykimiseen ja vapautus ja palkka. Vielä kertaalleen muutaman hypyn kautta puomille ja nyt kesti mun nykimiset.

Niisto, backlap, saksalainen ja leijeröinti kepeillä onnistui molemmilla. Gimmalla onnistui kaikki heti kerralla, mutta Mimmin kanssa leijeröinnin kanssa oli ongelmia. Jostain syystä se ei sitä kestänyt, vaikka olin jo valmiiksi kaukana kun lähetin kepeille eli en lisännyt etäisyyttä missään vaiheessa. Sain sen lopulta onnistumaan, mutta vaikeeta oli. Gimmalla tässä taas ei ollut yhtään mitään ongelmaa. On se vaan taitava pieni :-)

Mulla oli kokeeksi polvituki treeneissä ja näytti auttavan koska polvi ei kipeytynyt ollenkaan. Tiedä sitten olisiko muutenkaan kipeytynyt, mutta kyllä mä nyt ajattelin tuota ainakin jonkin aikaa käyttää varmuuden vuoksi.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Nenäkosketus uudelleen työn alle ja kipeä polvi

Huomasin viime harkoissa, että Gimma ei olekaan unohtanut ihan kokonaan nenäkosketusta, joten ajattelin sitä nyt uudelleen vahvistaa ja saada kivemmaksi jutuksi. Ruuan olen antanut muutaman päivän ajan olohuoneessa kun on sohvalta tehnyt nenäkosketuksia. Samaten eilen lenkillä innostuin kivillä harjoittelemaan tuota. Hyvin Gimma sitä tarjoaa kun vaan saan sen ensin kiipeämään. Muuten tosiaan menee kivasti, mutta ahneet sheltit häiritsevät aika lailla :-D. Menevät siihen Gimman nokkimiskohtaan odottelemaan namia...

Mimmin kanssa tein myös asentoharjoitusta, takajalat ylhäällä ja etujalat maassa. Sille en tuota nenäkosketusta ajatellut opettaa kun ei viime opetuskerrallakaan sitä oikein tajunnut. Toivotaan, että tuosta pelkästä asentoharjoituksestakin olisi hyötyä kontakteilla.

Pimu sai namit ihan vaan olemalla söpö :-)

Mulla on viime aikoina polvi vähän temppuillut. Kipenee aina treenin jälkeen polvilumpion yläpuolelta. Kipu kuitenkin katoaa yleensä jo seuraavana päivänä, joskus vasta kahden päivän päästä. Levossa sitä ei särje ollenkaan, mutta polven taittaminen sattuu. Tänään vähän googletin polvivaivoja ja tuo voisi ehkä olla Hyppääjän polvi. Siinä kipukohta yleensä tulee kyllä polvilumpion alapuolelle, mutta ei ollut harvinaista yläpuolinenkaan kipu. Kipukohtaa tuossa on vaikea löytää kun on lumpion alapuolella ja mullakin meni kauan ennen kuin onnistuin painelemalla löytämään kipeän kohdan. Piti melkein lumpion alle survoa sormet ennen kuin kipeä kohta löytyi. JOS se on tuota niin levätä pitäisi ja syödä tulehduskipulääkkeitä ja venytellä sekä vahvistaa reisilihasta liikkeellä, joka ei tuota kipua. Kaikki muut mä voin tehdä, mutta en tuota lepäämistä kyllä. Pitäähän sitä treenata :-). Katsotaan mihin tämä tästä kehittyy...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kontaktitreenit jatkuu

Olin eilen yksikseen treenailemassa kasvihuoneella ja käytin tilanteen hyväksi ja hinkkasin kontakteja. Gimmalla vahvistin vain oikeaa paikkaa ja heti kun meni oikein niin vapautus putkeen. Homma tuntui sen mielestä hyvin mukavalta ja tosi kivasti rupesi hakemaan oikeaa paikkaa. Otin siis toistot vain puomin sivusta suoraan kontaktille.

Olen luullut, että Gimma on kokonaan unohtanut nenäkosketuksen. Olikin nyt jännä huomata kun muutaman kerran se jäi liian ylös ja jäin odottamaan, että etujalat menee maahan niin Gimma alkoikin tarjota nenäkosketusta. Se ei siis olekaan sitä kokonaan unohtanut! Mietinkin nyt, että pitäisikö sitä ruveta taas vahvistamaan enemmän.

Mimmin kanssa vahvistin itsenäistä menoa kontaktille ja vapautus putkeen kun menee mun edellä. Aika kivasti jo "uskaltaa" mennä yksin. Huono puoli Mimmin edelle menossa on se, että se ei silloin malta pysähtyä kontaktille, vaan jatkaa itsekseen matkaa putkeen. Tätä pitää miettiä... en haluaisi sitä ruveta kieltämäänkään kun sitten ei varmasti halua mennä mun edelle. Pitääköhän siihen lisätä joku paikka käsky vielä lisäksi...

Otin myös pientä ratapätkää, jossa tarkoitus oli siedättää Gimmaa mun valsseihin tilanteessa, että sen pitää yksin mennä suorittamaan este ja mä käännän sen siitä valssilla takaisin päin. Olipas sekavasti selostettu, mutta toivottavasti joku kuitenkin ymmärtää :-D. Näissä olen sen saanut tosi helposti kieltämään hypyn kun ennakoin liikaa. Huomasin, että Gimma menee paljon varmemmin hypylle kun vaan annan kunnon hyppy-käskyn sille ja pidän ohjaavan käden tarpeeksi kauan ohjaamassa. Pieni piipitys ei tässä auta. Koitetaan pitää mielessä. Radalla oli myös kohta, jossa koitin pakkovalssi-jaakotusta ja nyt ensimmäistä kertaa mulla tuli sellainen olo, että Gimma osaa sen. Se tuli kuin itsestään hypyn taakse ja kääntyi hyppäämään sen ennen kuin mä tein yhtään mitään. Tai siltä se ainakin tuntui :-D. Kiva tunne kun huomaa, että jotain on saanut opetetuksi :-)

Harmittaa kun en Mimmin kanssa huomannut tuota pakkovalssijuttua yrittää vaan tein sille backlapin. Tarkennus: yritin tehdä. Ei onnistunut millään. Erikseen otettuna onnistui, mutta keskellä rataa ei millään. Syynä saattaa olla tavallista leveämpi rima ja sen takia hyppäsi sen aina takaisin ihan reunasta. Ehkä mä olen tuota harjoitellut vain kapeammilla rimoilla. Tiedä tuota... Tiedäpä nyt ainakin, että kisoissa en tuota vielä voi tehdä kun ei treeneissäkään toimi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kontaktitreeniä putkipalkalla

Olen eilen ja tänään ottanut omassa pihassa pienet sessiot kontaktiharkkaa putkipalkalla. Tarkoituksena olisi saada kontakti nopeammaksi, varsinkin Gimmalla. Mimmillä on suhteellisen nopea kontakti, mutta sen kanssa pitäisi saada itsenäisyyttä paremmaksi, että osaa mennä oikeaan paikkaan, vaikka itse olenkin takana. Otin molempina päivinä maksimissaan 10 toistoa. Yritin tehdä vaihtelevasti, jäin välillä taakse, välillä vedätin, välillä otin sivuttain etäisyyttä. Puomia mulla ei edelleenkään ole, joten puomin virkaa toimitti pieni levyn pätkä laitettuna ulkokuistilta laskemaan maahan. "Puomin" jälkeen oli suora putki, jonka jälkeen vasta palkka.

Gimma hiipi eilen tosi kovasti aluksi. Ei ollut vaikutusta missä minä olen. Jossain vaiheessa sillä vähän vissiin naksahti päässä ja hinku putkeen tuli aika kovaksi. Sain loppuun kaksi suoritusta, joihin olin jo kohtuullisen tyytyväinen ja lopetin sen kertaiset harkat siihen. Vapautukset tein heti kun molemmat etujalat oli maassa.

Mimmi ei meinannut tajuta putkipalkkaa ollenkaan, vaan kääntyi joka kontaktin jälkeen mua katsomaan. Kääntyi siis ihan koko koira muhun päin. Tässä tuli hyvin ilmi se, että tällä hetkellä Mimmi on ihan liian riippuvainen minusta kontaktilla. Lopetin homman siihen kun meni melkein suoraan putkeen. Ei voi varmaan heti kerralla vaatia enempää...

Tänään Gimmalla meni heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ihan kohtuullisesti. Pari kertaa sain ihan kunnon draivin sille päälle ja meni ihan sairaan lujaa loppuun ja siitä putkeen. Tuossa vaan sellainen pikku vika, että sitten ei malta pysähtyä eikä odottaa vapautusta. Yritän nyt olla stressaamatta tuosta. Voin varmaan erikseen sitten treenata sitä kontaktilla pysymistä. Näin ainakin uskon.

Mimmi oli huomattavasti parempi tänään. Sain muutaman kerran sen menemään kontaktille, vaikka itse jäin taakse seisomaan. Se ei myöskään kääntynyt katsomaan mua vaan jatkoi käskyllä putkeen.

Tähän mennessä tämä tapa vaikuttaa toimivalta ja mikä mukavinta, voin sitä ottaa omassa pihassa! Mikäs sen parempi palkka putkihulluille koirille kuin putki ;-)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Oksennuksen täyteinen yö

Eilen iltalenkillä soittelin samalla kuulumisia Anjan kanssa. Koirat yleensä käyttää hyväkseen mun puhelimessa olon käyttäytymällä ihan miten sattuu. Nytkin koko lauma katosi pellolle, aika kauas, mutta en siitä ollut mitenkään huolissaan. Kyllä ne yleensä mut kiinni ottaa kun vaan jatkan matkaa. Niin nytkin teki Gimma ja Pimu, mutta Mimmiä vaan ei näkynyt missään. Aikani siinä paikallani seisoessani ja juorutessani oli pakko kääntyä takaisin katsomaan mihin se oikein jäi. Tarpeeksi lähelle kun pääsin niin johan sekin sieltä aarteen luota malttoi tulla meidän mukaan. En nähnyt missä oli ollut, enkä yrittänyt pimeässä edes etsiä sitä paikkaa... Huulia Mimmi kuitenkin nuoleskeli siihen malliin, että jotain "herkkua" oli kyllä syönyt.

Ilta meni hyvin, ei mitään ongelmaa. Kun menin nukkumaan ja juuri olin vaipumassa tiedostamattomaan tilaan niin alkoi oksentelu. Ensimmäisen kerran annoin sen rauhassa syödä oksennukset uudelleen (YÄK!!) kun en vaan millään jaksanut nousta ylös. Toisella kerralla oksennuksia tuli kaksi ja sitten pitikin jo laittaa valot päälle ja tsekata tilanne. Ihan järkyttävän kokoiset läjät oli pikku koirasta tullut. Pakko oli nousta ylös ja siivota oksut vessan pönttöön. Meni tovi ennen kuin sain uudelleen unen päästä kiinni.

Parin tunnin päästä sama rumba. Taas tuli kaksi oksennuskasaa ja tällä kerralla seassa oli raakoja lihaklönttejä. Hyi hitto!! Se oli siis oikeesti löytänyt jonkun eläimen raadon ja vetänyt sitä onnessaan kitusiinsa. Aamulla Mimmi oli kuitenkin ihan normaali eikä vatsa ollut muuten mitenkään sekaisin.

Mulla on todella pirteä olo :-P

torstai 19. marraskuuta 2009

Hyvää ja huonoa kontaktia

Oltiin Markon kanssa kahdestaan eilen treenaamassa. Tehtiin rata siellä valmiina olevista esteistä eikä tarvinnut kovin montaa estettä edes siirtää. Radasta tuli pääosin aika helppo, joten päätin keskittyä ainoastaan kontakteihin.

Gimma on taas alkanut hidastaa kontakteilla, sekä puomilla että aa:lla. Niin ärsyttävää! Musta tuntuu, että se ei kestä pitotreeniä ollenkaan vaan alkaa heti jumittaa sen jälkeen. Viime treeneissähän päätin siedättää sitä mun nykimisiin ja hyvin kestikin ne. Silloin olin jo viimeisellä kerralla huomaavinani pientä hidastumista. Olisi ehkä pitänyt ottaa viimeiseksi vielä nopea vapautus... Nyt kuitenkin hidastaminen oli tosi kovaa taas. Lähtee hyvin ja meneekin kohtuullisen vauhdikkaasti puomin laskevalle osalla ja sitten se tapahtuu, jämähtäminen. Eikä ole väliä menenkö edellä vai jättäydynkö alussa jälkeen ja otan matkan varrella kiinni. Hitto, että meinas mennä taas herne nenään :-P. Otin lopuksi sitten ihan vaan pelkkää kontaktia ja nopea vapautus lelulle. Tiedä sitten auttoiko yhtään mitään.

Muuten Gimman treenit meni kivasti. Hyvin erotti puomin ja putken, vaikka olivat aika lähekkäin. Samaten valssit toimii hyvin, myös poispäinkäännös ja leikkaus onnistui suhteellisen hankalassa kohdassa ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan ihan hyvän mielen treenit kuitenkin.

Mimmi puolestaan suorastaan loisti kontakteilla! Voi kun mä saisin nää treenikontaktit siirretyksi myös kisoihin. Taitaa vaatia muutaman palautuksen kontaktille ennen kuin alkaa siellä toimia. Mä niin toivon, että tuohon ei tarvitsisi mennä. No, joka tapauksessa, Mimmi meni joka kerta hyvällä vauhdilla puomin kontaktille ja kesti hyvin mun ohijuoksut, nykimiset sun muut ja lähti aina vasta luvalla pois. Ihanaa! Myös keinu on viime aikoina ollut tosi hyvä. Tulee hyvin päähän saakka ja malttaa pysyä siellä, vaikka inhottava keinu kolahtaa maahan. Nyt kun näyttää siltä, että tuo este ei enää niin kovasti ahdista olen uskaltanut alkaa vaatia myös siellä pysymistä. Aiemmin en sitä viitsinyt tehdä kun tuntui, että alkoi inhota estettä vain enemmän sen seurauksena.

Muuten rata meni mukavasti. Sain Mimmillä myös onnistumaan vippauksen ja leikkauksen aika tiukassa paikassa. Aa:ta koitettiin Markon vinkin mukaan isolla sivuttaisirtoamisella ja se toimi. En ois ikinä uskonut. Meillä oli pujottelun jälkeen suoraan aa ja otin etäisyyden jo valmiiksi pujottelun aikana niin ei Mimmi kääntynyt kontaktilta yhtään muhun päin. Pakko oli kokeilla sama uudelleen kun olin ihan varma, että oli vahinko. Ei ollut, ihan yhtä hyvin juoksi aa:n toisellakin kerralla. Tää mun pitää nyt muistaa, että tuo on mahdollista, jos pystyn jo ajoissa irrottautumaan. Jos vasta aa:lle lähettäessä sen teen niin sitten ei toimi, vaan Mimmi kääntyy katsomaan mua ja hyppää ennen kontaktia jo pois.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Treeniä ja varoaikaa

Olin eilen treenaamassa Maritan kanssa. Töissä tarkistin, että kukas se olisi Seinäjoen kisoissa tuomarina ja näytti kolmosilla olevan Saviojan Anne, joten eikun hänen ratapiirroksiaan tutkailemaan. Nappasin sieltä tämän mukaan. Vähän piti ahtaammin se rakentaa kun kasvihuoneen leveys on vain noin 15 metriä, joten ihan samanlaista radasta ei tullut. Aa:n jälkeiset hypyt oli hyvinkin eri asennossa, mutta periaatteessa kuvio ihan sama. Samaten puomi, kepit ja 14-putki olivat tiiviimmin.

Gimman kanssa alkua ihmisnuolena ja mä lähdin melkein joka kerta liikkeelle ennen kuin Gimma oli lukinnut hypyn. Joka hemmetin kerta sama homma, mä en opi tuota ikinä! Oikeesti mulla ei ole Gimman kanssa noissa tilanteissa edes mikään kiire kun sillä kuitenkin siinä hypyssä menee hetki aikaa. Ei ole niin nopeasti mun jaloissa kuin Mimmi. No kun sain tämän taotuksi päähän niin kyllähän se onnistui ja käännös oli tosi makee. Siitä heitto 3-hypylle ja itse samalla lähdin jo 4-hyppyä ohjaamaan. Tässä oli oikein positiivista se, että Gimma malttoi hypätä hypyn, vaikka mä lähdin eri suuntaan, pientä kehittymistä siis tässä ainakin tapahtunut.

Aa:n kontakti oli tosi hyvä ja kesti mun nykimiset hienosti. Aa:lta 7-hyppy ja 8-hypyn taakse ja sylkkärillä 9, josta putkeen (tämä oli meidän radalla ihan mahdollista, alkuperäisessä ei ehkä ihan). Keinulla Gimma jää ehkä vähän liian ylös, ei meinaa laittaa etujalkoja maahan. Reippaasti se tulee sen ja malttaa odottaa lupaa ja on selvästi kyllä kontaktilla, joten ehkä tuosta ei kannata stressata. Renkaan jälkeisiä keppejä Gimma ei meinannut löytää ollenkaan vaan yritti mennä puomille (tämä tosiaan oli paljon ahtaampi kuin piirroksessa ja puomille oli tuosta ihan mahdollista mennäkin). Vaikka mitä yritin niin kepit ei vaan osuneet Gimman silmään. Mun piti sille erikseen näyttää, että hei tässä on kepit ja sen jälkeen vasta alkoi sujua.

Kepeiltä lähetys putkeen ja päällejuoksu 15:llä ja jaakotus renkaalla. Ensimmäinen kerta muistaakseni kun tein tuon renkaalla ja ihan kivasti onnistui. Puomi oli hyvä ja sielläkin kesti mun nykimiset hyvin. Meinasi lähteä, mutta jäi vain nykäisyksi. Selvästi on nyt mennyt aika kivasti tuo jakeluun, että vain jess:llä sieltä lähdetään pois. Puomin jälkeisen hypyn otin jaakotuksella ja leikkaus seuraavalla esteellä. Tuo jopa toimi, vaikka etukäteen luulin, että on ihan hölmöä edes yrittää noin. Päätin kokeilla noin koska oletan, että kisatilanteessa en olisi enempää uskaltanut ottaa etumatkaa puomilta, jolloin en olisi ehtinyt tekemään niistoa. Otin tuon lopun kyllä myös niistolla, joka toimi myös hyvin. Koitin myös normaalilla valssilla sekä leikkauksilla. Kaikilla tavoilla meni oikein kivasti.

Mimmin kanssa ihmisnuoli oli aika kiva. Hyvin lähti tuon jälkeen mun käden heitolla 3-hypyn taakse ja rima pysyi, vaikka lähdin jo ohjaamaan 4-hyppyä. Hyvä Mimmi ja hyvä mun käsi, joka pysyi ohjaamassa! Aa:n jälkeen koitin Mimmin kanssa myös sylkkäriä 9-hypyllä, mutta en malttanut tehdä sitä kunnolla, joten Mimmi pyörähti mua vasten. Uusiksi ja onnistui joten kuten, ei vieläkään hyvä. Tein sen väärään suuntaa enkä niin, että Mimmi olisi hypännyt hypyn putken suuntaan. Kolmannella kerralla se oli sitten oikein hieno ja toimii kyllä myös Mimmulilla.

Renkaalta en saanut Mimmiäkään kepeille. Se ei kuitenkaan hakenut puomia vaan meni 15-hypylle. Tämän ratkaisin niin, että meninkin keinun oikeaa puolta ja leikkasin renkaalla, jolloin Mimmi haki kepit oikein hyvin. Onnistui myös niin, että jätin suorittamaan keinua itse ja menin valssaamaan renkaan ja keppien väliin. Lähetys putkeen, päällejuoksu 15:llä, lähetys renkaalle ja vedolla puomille. Puomi oli hyvä ja nyt kesti jopa mun nykimiset. Mahtavaa!! Mimmi saikin tuosta megapalkan :-). Puomin alastulo uudelleen ja jatko jaakotus-leikkaus-yhdistelmällä ja meni Mimmilläkin oikein hyvin.

Uudelleen puomille, tällä kertaa valssilla, jolloin itse menin puomin vasenta puolta. Nyt vapautin puomilta heti kun oli oikeassa paikassa ja toin lopun leikkauksien kanssa. Yllättävän hyvin vaan toimii noinkin, vaikkakin Mimmin vauhti ihan vähän hiipuu. Toisaalta se taas kääntyy leikkauksilla ihan sikahyvin, että en tiedä haittaako tuo pieni hiipuminen mitään. Pitäisi joskus ihan kellottaa. Vielä kertaalleen puomia ja pysähtyi hyvin, mutta ei sitten pysynytkään kun nykäisin. Näyttää nyt siltä, että mä en saa sitä treenitilanteessa kovin äkkiä vapauttaa vaan pitää treenata kestoa. Tämä täytyy nyt koittaa pitää mielessä. Mutta hirmu hyvin Mimmi on nyt tullut alas asti hyvällä vauhdilla ja pysähtynyt joka kerta sinne. Aika toiveikas fiilis tuon suhteen tällä hetkellä. Treenien lopuksi otin vielä kertaalleen Mimmin kanssa radan alusta asti ja puomilla tein pari hämäysliikettä, nyt pysyi ja palkkasin siihen ja treenit myös loppui siihen.

Hitsit, että mut säikäytettiin kunnolla eilen kun mulle kerrottiin, että kortisonissa onkin 35 vrk:n varoaika. Tämän henkilön omalla koirallaan ainakin oli näin ollut. Kyllähän me lääkärin kanssa tuota listaa silloin katsottiin ja hän oli sitä mieltä, että tuo Gimman lääke kuuluu niihin kortisoneihin, joissa on 14 vrk:n varoaika. Sen verran jäi tuo kuitenkin vaivaamaan, että laitoin sähköpostia Kennelliiton antidoping-vastaavalle ja sain häneltä vahvistuksen, että Gimman lääke tosiaan kuuluu tuohon 14 vrk:n piiriin. Huh huh! Me oikeesti päästään Seinäjoen kisoihin :-). Ihanaa kuitenkin, että on ystäviä, jotka ovat huolissaan siitä, että vahingossa menen liian aikaisin kisaamaan ja sitten käykin köpelösti. Kiitos tästä :-).

Gimman kuono jatkaa parantumista. Edelleen vähän hassun näköinen kun ei vielä karvat ole kasvaneet takaisin, mutta muuten se on jo tosi hyvän näköinen.

torstai 12. marraskuuta 2009

Tiistain lääkäri ja keskiviikon treenit

Kävin tiistaina otattamassa Gimman tikit pois niin sai lääkäri samalla katsoa kuonon kunnon. Oli samaa mieltä mun kanssa, että oli tosi hyvän näköinen jo. Kuono ei ole kutissut pitkään aikaan, joten kortisonin sai saman tien jättää pois. Jotta varmasti kaikki pöpöt kuolee antoi lääkäri vielä varmuuden vuoksi 10 päivän antibioottikuurin. Varoaikoja kovasti laskeskelin ja kyllä, me päästään kuin päästäänkin Seinäjoen kisoihin!! Niin ihanaa!!

Eilen olin treenaamassa Jennin ja Maritan kanssa. Tehtiin treeniringin syyskuun radasta esteitä 1-15. Radassa oli vaikeaa keppien kiertokulmaa ja kaikkea kivaa tekniikkaa.

Mimmin kanssa meinasi (ja menikin valitettavasti) hermot kun se ei muka osannut mennä kepeille. Ihan turhaan tuosta hermosin, mutta kun se tuon osaa ihan satavarmasti niin alkoi ottaa päähän. Helpotin sitä aika paljon, jotta saatiin onnistumaan ja lopetin sitten siihen.

Tekniikkaväännöt meni Mimmin kanssa aika loistavasti. Pätkässä oli mahdollista tehdä kaikkea kivaa, pakkovalssia, saksalaista, niisto-sokkaria, backlapia, twistiä. Nää kaikki kyllä tomii Mimmillä niin hienosti kun mä itse uskallan vaan tehdä ne rohkeesti. Vähän meinasi tökkästä kolme pakkovalssia peräkkäin, mutta sainpas kuitenkin väännetyksi nekin hienosti. Viime aikoina ehkä vähän vähälle jäänyt backlapkin onnistui hirvittävän hienosti. Ehkä sitäkin uskaltaisi pian alkaa käyttää myös kisoissa.

Lopuksi vielä Mimmin kanssa uudelleen keppiharkkaa ja nyt meni jo paljon paremmin. Otin ensin tosi paljon helpotettuna, että varmasti saadaan onnistumaan ja palkkaamaan siitä. Pikkuisen kerrallaan vaikeutin ja silti meni hyvin.

Gimmalla meni keppiharkat huomattavasti paremmin. Pari kertaa alussa kääntyi vähän liian aikaisin ja jäi ensimmäinen keppi pujottelematta. Otin vähän helpommin sen, jotta sain menemään oikein ja sitten taas uudelleen niin kuin se pitkin. Onnistui hyvin ja onnistui jopa leijeröimällä!

Tekniikkaväännöt meni myös tosi hyvin Gimmalla. Sen kanssa on jotenkin niin paljon helpompi kyllä tehdä noi pakkovalssit kun mä nään koiran koko ajan. Mimmi on niin pieni, että se hukkuu välillä :-D. Suurin ongelma mulla tuli kahden saksalaisen onnistumisessa peräkkäin. Jenni huomasi, että mun kroppa en taivu yhtä hyvin toiseen suuntaan ja se kyllä pitää oikeasti paikkansa. Jouduin tosissaan keskittymään toiseen suuntaan kääntymiseen ja kyllähän se sitten lähti toimimaan. Backlapia jouduin vähän muistuttamaan (palkka valmiina) ja sen jälkeen sekin lähti sujumaan.

Näiden treenien jälkeen tuli mieleen, että miten mä onnistunkin molempien kanssa aina räpeltämään kisoissa kun ne oikeesti on ihan hirmu taitavia. Mimmiin mä mielestäni jo luotankin kisoissa, mutta pitäisi ruveta luottamaan myös Gimmaan.

Mun Kemin reissu peruuntui :-(. Sefillä alkoi juoksu, joten Eltsu ei lähdekään. Ensin ajattelin mennä kuitenkin yksin, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Ei ole ollenkaan kiva ajaa pitkää matkaa yksin pimeällä. Ja mua harmittaa ihan älyttömästi kun en voi Gimman kanssa kisata. Jos se olisi ollut kisakunnossa niin sitten varmasti olisinkin lähtenyt.

Mimmin Turun kisojen ainokainen nollarata löytyy täältä.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Maanantain treenit

Katselin netistä tulevan viikonlopun tuomareiden ratoja ja löysinkin yhden kivan näköisen Rauno Virran radan. Tuomo Pajarin ratoja en pikaisella googletuksella löytänyt. Kasvihuone on kuitenkin sen verran kapea, että piti tuota Raunonkin rataa hieman muokata. Siitä tuli tämän näköinen:



Raunon radan mukaista tuossa on esteet 4-15 eikä nekään ihan samalla lailla tuonne mahtunut.

Menin rataa ensin Gimman kanssa (valkoiset numerot). Oli niin kivaa kun sekin pääsi taas harkkoihin. Tuntuu niin kuin sillä olisi ollut pidempikin tauko, mutta eihän se ole kuin viikon verran ollut pois treeneistä :-P. Otin ensin alun niin, että menin 3-4-hyppyjen väliin, josta lähetin 3-hypylle ja otin valssilla nelosen. Valssi myös vitosella ja kutoselta lähetys kepeille. Meni tosi hienosti kaikki! Olisin halunnut tuossa leijeröidän 12-hypyn, mutta ei sitä voinut tehdä kun hyppy oli niin seinässä kiinni... Menin keppien vasenta puolta ja otin pikkuisen etumatkaa ja lähetin putkeen. Valssilla 9 ja lähetys 10:lle ja putkeen, sokkari putken ja 12-hypyn välissä ja puolivalssilla 13:lta puomille. 15:llä yritin leikkausta, mutta se tökkäs joka kerta. Taisin varmistaa liikaa, että ei mene 10-hypylle, jolloin mun leikkaus ei ollut sellainen kuin se yleensä on. Lelupalkalla muutama kerta ja sitten onnistui. Loppusuora oli ihan sikamakee!

Otin alkua myös toisella tavalla. Tein 3:lla niisto-sokkarin ja 4:llä viskileikkauksen. Tämäkin jopa onnistui. 6-hypyn vein sylkkärin ja poispäinkäännöksen välimallilla ja sekin meni hyvin. Kepeille ei mitään ongelmaa saada, vaikka itse jäin aika paljon tuossa jälkeen. Leikkasin keppien oikealle puolella ja leijeröin 9-hypyn ja vein putkeen. 13-14 välissä tein valssin ja leijeröin 10-hypyn. Valssilla myös aa:lle ja loppusuora perään. Ihan kivasti meni näinkin.

Mimmin kanssa sama jutut. Ensin lähettämälle 3:lle ja valssaamalla 3-4 välissä. Kohtuullisen hyvin, mutta vähän liikaa jäin varmistelemaan, että irtoo kolmoselle ja siksi vähän valui. Uusinta oli paljon parempi. Valssilla 5-hyppy ja 6-hypyltä lähetys kepeille. Lähdin menemään keppien vasenta puolta jo ennen kuin Mimmi aloitti pujottelun ja tosi hyvin kesti sen. Sokkarilla putkelta ja puolivalssilla puomille. Puomi oli jälleen tosi hyvä. Nyt lisäsin vähän nykimisiä kuvioihin, että saan lisää häiriötä treeneissä. Heti tuli pois ilman lupaa. Palautus kontaktille ja taas tuli pois kun nykäisin. Kolmannella kerralla pysyi ja jess:llä pois ja siitä palkka. Loppusuora vähän töksähteli. Ei Mimmi vaan etene, vaikka sille kuinka huutaa eteen-eteen. Kääntyi ihan liikaa katselemaan mua...

Toinen kerta niisto-sokkari 3-hypyllä ja viskileikkaus nelosella. Niisto-sokkari tosi hieno, mutta viskileikkaus ei oikein onnistunut. Ajauduin koko ajan liian lähelle hyppyä. Kun sain tuon toteutetuksi niin kuin pitää niin leikkaus oli tosi bueno! Sylkkärillä 6-hypylle ja lähetys kepeille. Leikkaus keppien oikealle puolelle ja leijeröimällä 9-hyppy putkeen. Sokkarilla putkelta ja valssilla puomille. 10-hypyn leijeröinti ei onnistunut, vaan Mimmi hyppäs mun syliin. Otin uudelleen ja nyt otin enemmän etäisyyttä puomilla ja kun vapautin sieltä niin sain otetuksi pari astetta Mimmiä kohden ja näin sain sen 15-hypylle. Valssilla aa:lle ja luukutus loppuun. Meni ehkä hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Gimmalla mustat numerot. Nyt 4-hypylle saksalaisen ja taas näytin itselleni miten mä vaan en malta... Gimma tulee ohjaukseen tosi hyvin, mutta juuri ennen kuin se hyppää mä jo lähden liikkeelle eikä se sitten hyppääkään. Hienosti tuo onnistui kun mä vähän maltoin. Tuossa ei ole kiire yhtään mihinkään niin en tajua miksi pitää hätäillä! Sylkkärillä 6-hypylle ja siitä kepeille. 10-hypyllä tein niiston ja siinä mä maltoin, hyvä minä! 12-hypyllä tein niisto-sokkarin ja siinäkin maltoin mieleni.

Mimmin kanssa myös mustat numerot ja saksalainen 4-hypyllä. Se oli ihan sairaan makee! Mimmi kyllä osaa tuon jo tosi hyvin. Pitääpä muistaa käyttää sitä kisoissa, jos tulee sopiva tilanne. 10-hypyn niisto oli myös tosi hyvä ja nehän meillä toki on aina toiminut. Puomi jälleen oikein hyvä, mutta ei taaskaan kestänyt mun nykimistä. Tää on oikeesti hyvä juttu, että saan sen treenitilanteessa karkaamaan tuolta. Palautin kontaktille ja nyin hetken ja nyt pysyi. Jessillä pois ja matka jatkui. 12-hypyllä niisto-sokkari, joka jälleen aivan mainio. Ehkä mä nyt uskallan sanoa, että osaan tuon Mimmin kanssa :-). Otin vielä uudelleen 8-putkelta saakka ja nyt kesti puomilla mun nykäisyt ja saikin siitä kunnon palkan. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Asennevammakisat Liedossa

Kiva ajella Lietoon saakka vain huomatakseen, että radat on älyttömän helppoja eikä saa tarvittavaa tsemppiä ollenkaan, jonka seurauksena sitten tulee hyllyjä. Ennen viimeistä rataa potkin itseäni persauksiin ja manasin, että en mä voi olla noin huono. Tästä potkimisesta oli apua ja saatiin kuin saatiinkin viimeiseltä radalta nolla ja sillä tuli vielä voitto. Tuomarina näissä kaikissa oli mulle uusi tuttavuus, Sami Topra.

Ensimmäinen rata oli sama kuin maksien viimeinen rata. Ainoa "hankala" kohta oli vähän puolen välin jälkeen kun piti saada takaahypylle ja putki oli siinä tyrkyllä. Tuohon olisin halunnut tehdä pakkovalssin, mutta aloin sitten mamoilla ja päätin tehdä takaakierto-niiston. Mulla tuli tutustumisessa sellainen tunne, että en saa edellisessä kohdassa Mimmiä tarpeeksi irtoomaan enkä sen takia ehdi pakkovalssia tehdä. Aa:n jälkeinen elämä oli kyllä vähän huono meiltä. Ajauduin aa:n jälkeen vähän väärään paikkaan ja siitä oli vaikea kääntää seuraavalle hypylle. Siitä jatko myös tosi takkuinen ja rima kolahti. Jäin sitä sitten hetkeksi miettimään ja seuraavassa hetkessä Mimmi oli siellä tyrkyllä olevassa putkessa. Hyvä minä! Miksi mä aina välillä jään noita riman kolahduksia ihmettelemään? Jos se rima tippuu niin sitten tippuu, en mä voi tuossa vaiheessa sille enää yhtään mitään. Puomin kontakti oli tällä radalla tosi hyvä. Vähän liian ylös pysähtyi, mutta pääasia kuitenkin, että pysähtyi ja jatkoi vasta luvan saatuaan matkaa.

Toisella radalla mulla mielestäni oli jo parempi asenne. Puomin jälkeen oli mutkaputki vasemmalla puolella, jossa koira piti saada kauempaan päähän putkea. Päätin tässä kohden luottaa, että Mimmi sinne kontaktille pysähtyy, mutta eipä nyt pysähtynytkään, vaan karkasi ja meni putken väärään päähän. Jäin puomilla ihan älyttömästi jälkeen eikä Mimmi kestä sitä, että mä juoksen sen kiinni kun se on jo kontaktilla. Sinänsä positiivista, että se meni sinne mun edellä ja oikeaan paikkaan. Malttia vaan pitää saada vielä tuohon lisää. Jouduin ennen puomia varmistamaan linjan, että lähtee kiipeämään suhteellisen suoraan ja tämän takia jäin niin kamalasti jälkeen. Otettiin sitten putki uudelleen oikeaan suuntaan ja pääsin tekemään seuraavalle hypylle niisto-sokkarin. Se onnistui tosi hyvin! Tämän jälkeistä elämää vähän jännitin koska olin tutustumisessa ajatellut, että Mimmi irtoaa kulmahypylle ja mä ehdin hienosti tekemään valssin muurille ennen seuraavaa putkea. Tosi monella oli ennen mua tuossa ongelmia ja muurin palat tipahteli kun valssi tuli niin myöhään. Hetken epäröin, mutta ennen lähtöön menoa päätin, että sehän meillä kyllä onnistuu, ja niin se onnistuikin älyttömän hienosti. Ei mulla ollut sinne mitään kiirettä. Tästä saatiin sitten luukuttaa keppien kautta maaliin. Aika hyvä fiilis hyllystä huolimatta.

Hyppäri oli jopa aika kiva, ei niin helppo kuin aiemmat. Siellä oli yksi kohta, jonne ehdottomasti halusin tehdä pakkovalssin. Sinne olisi voinut tehdä myös twistin, joka meillä kyllä olisi onnistunut. Päätin uskaltaa tehdä radan keskellä pakkovalssin ja kun se onnistui niin fiilikset oli aivan mahtavat. Meinasin jäädä paikoilleen sitä ihastelemaan, mutta onneksi tajusin, että rata jatkuu vielä :-D. Rata oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä! Kiva, että viimeiseksi tuli tämmöinen rata niin ei jäänyt niin kamalasti harmittamaan.

Tiina oli ystävällisesti luvannut mulle yöpaikan, joten kisojen jälkeen suunnattiin Raisioon. Gimma pääsi viettämään laatuaikaa Split-veljen kanssa. Niillä oli ihan hirmu kivaa kunhan vaan yhteinen sävel vaan löytyi :-). Vähän pelotti, että Gimman kuonossa olevat tikit irtoaa kun Splitin leikkityyli oli sellainen "lyön tassulla kuonoon". Kyllä vaan leikkiviä koiria jaksaisi seurata vaikka kuinka kauan. Hauskaa oli kun Split aina välillä jähmettyi ihmettelemään Gimman pitkää kieltä. Ihan niin kuin sillä itsellään se olisi jotenkin lyhyempi :-DD

Sunnuntain olin vain turistina kisoissa jännäämässä Eltsun ja Sefin kisoja. Samalla sain seurata myös maksi 1-luokan menoa ja olikin kiva nähdä millaisia koirakoita etelämpänä Suomea on. Oikein mukava oli nähdä livenä Saija ja Viuhka sekä tietenkin Tiina ja Split. Molempien meno oli oikein hyvän näköistä :-)

perjantai 6. marraskuuta 2009

Koepalan tulokset tuli

Ja tulokset kertoo, että Gimmalla on karvatuppitulehdus. Olipa helpottava tieto! Tosin pienen kuuklettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tieto lisää tuskaa ja lopetin moisen homman. Uskon nyt kuitenkin, että tuo tokenee antibiooteilla. Lääkärin mukaan saattaa vaatia vähän pidennetyn kuurin. Se ei nyt tässä vaiheessa haittaa ollenkaan kunhan vaan saadaan tyttö kuntoon! Ihanaa, että tulokset tuli jo nyt eikä tarvinnut ensi viikkoon odottaa!

Ensi tiistaina käyn otattamassa tikit pois (en viitsi/uskalla itse niitä nyppiä) ja saa lekuri samalla vilkaista mitä tykkää kuonon kunnosta. Pitää sitten samalla kysyä mistä tommonen tulehdus voi johtua kun en puhelimessa sitä tajunnut kysyä. Mun mielestä kuono on jo älyttömän paljon paremmassa kunnossa. Ei juurikaan enää mitään pattia tai näppylää, mutta karva on pahimmista paikoista lähtenyt pois. Se ei enää oikeastaan ollenkaan rapsuttele edes kuonoa ja saikin viime yön nukkua ilman kauluria. Työpäivän ajaksi sen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi laitoin. En millään jaksanut uskoa, että se antaa myös päivän olla sen rauhassa. Tästä eteenpäin koitetaan pärjätä ilman kauluria. Gimma on varmaan tästä mun ratkaisusta erittäin tyytyväinen :-)

Huomenna aamulla lähdetään Eltsun kanssa ajelemaan kohti Turkua. Kiva päästä kisaamaan Mimmulin kanssa :-). Gimma joutuu tyytymään turistin osaan. Pääsee se sentään moikkaamaan Split-veljeä, joka varmasti on ihan mielestä puuhaa sekin :-). Kotiin tullaan sitten sunnuntaina joskus.

torstai 5. marraskuuta 2009

Mimmin treenit

Vaikka lääkäri sanoi, että Gimman kanssa olisi eilen jo voinut treenata en sitä kuitenkaan mukaan uskaltanut ottaa. Luulen, että en olisi voinut treenata vapautuneesti kun olisin pelännyt lelupalkan likaavan tikkien kohdat tai jopa aiheuttanut tikkien irtirepeytymisen... Niinpä Mimmi sai kaiken mun huomion tällä kertaa :-). Treeniratana meillä oli Anne Viitasen rata. Muurin ja okserin tilalla tavalliset hypyt.



Rata ei ollut mikään vaikea, mutta silti tuli tosi hyvä fiilis kun saatiin se Mimmin kanssa heti nollana läpi. Ja sen puomi oli joka kerralla ihan ylihyvä. Pysähtyi hienosti ja malttoi odottaa mun vapautusta, vaikka mun liike jatkoi koko ajan eteenpäin. Nyt pitää pikku hiljaa tuohon lisätä treeneissä lisää häiriötä niin ehkä se joskus vielä kisoissakin toimii.

5-hypyn otin niisto-sokkarilla ja se oli ihan ok. Pienen neuvonannon jälkeen se lähti toimimaan älyttömän hyvin. Ehkä mä nyt vihdoin ja viimein oikeesti tajusin miten se tehdään enkä vain luule tajuavani :-P. Muuten rata meni aika loogisesti. 12-13 väliin tein valssin, 17 otin saksalaisella. Otin radan vielä uusiksi ja nyt niisto-sokkari pelitti kyllä tosi hienosti. Aa:n menin toista puolta kuin ekalla kerralla ja vippasin hypylle. Tämä ei ollut niin sujuva, Mimmi lähti vähän lukemaan ohjausta keppien suuntaan. Sain kuitenkin sen oikealle esteelle, mutta oli vähän töks töks. Keinun jälkeen tein backlapin tapaisen 17:llä. Taisi kuitenkin enemmän olla takaakierto-poispäinkäännös. No, oli mikä oli se kuitenkin toimi hyvin :-). 5-hyppyä mun oli tarkoitus ottaa myös sylkkärillä, mutta se täysin unohtui...

Toiseen sessioon muutettiin esteiden suoritusjärjestystä. Mentiin alkuun hypyt 20,19,18 ja 11 takaakiertona, sitten 12 ja 16 numeroiden puolelta ja tästä keinulle. 14-hyppy, aa, 17 ja 11 ei numeron puolelta. Kepit 14, putki ei numeron päästä ja tästä eteenpäin edellisen radan alku väärin päin.

Tuohon alkuun yritin epäonnistuneesti eri juttuja ja ainoa toimiva oli pakkovalssi 11:lle. Uskomatonta, että se oli mulle se toimivin ohjausvaihtoehto. 16 oli haasteellinen saada suoritetuksi oikeaan suuntaan. Pienellä peruuttelulla sekin alkoi sujua ja siihen valssi, että pääsin keinun oikealle puolelle. Aa:n jälkeiselle hypylle tein leikkauksen ja se oli ihan hyvä. Kepeiltä sivuttaisirtoamista melkein seuraavan hypyn taakse ja hyvin silti pysyi pujottelussa. Putken väärän pään ohi meni hyvin sujuvasti. Puomi jälleen ylihyvä!! Otin liioitellusti etumatkaa ja niin vaan Mimmi pysyi siellä lupaan saakka. Niin, ja se meni tosi hyvällä vauhdilla joka kerta loppuun asti. Niisto-sokkari ennen putkea oli jälleen hyvä. Kyllä se siitä :-)

Mulle jäi kyllä niin hyvä fiilis näistä treeneistä. Puomin onnistuminen joka kerralla varmaan teki sen. Myöskin keinu oli hyvä joka kerralla. Pysyi sielläkin lupaan saakka, joka meinaa kisoissa olla suuri ongelma. Vähän oli kuitenkin orpo olo kun pitkästä aikaa oli vain yksi koira mukana. Ensi viikolla varmaan sitten treenaillaan jo molempien kanssa :-)

Gimman kuono oli tänä aamuna tosi hyvän näköinen. Samaten aiemmin punertanut silmäkulma ei enää punerra ollenkaan. Olen tällä hetkellä hyvin luottavaisella mielellä parantumisen suhteen :-). Kun vaan tuosta kaulurista päästäisiin eroon niin alkaisi Gimmankin elämä jälleen hymyillä. Tunsin itseni eilen tosi rääkkääjäksi kun töiden jälkeen vapautin kaulurihelvetistä ja noin tunnin päästä jo pistin sen takaisin. Onneksi Harri oli mennyt pelastamaan tilanteen mun treenien aikana :-)

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Gimmalle antibiootti- ja kortisonikuuri

Maanantain treenit jäi väliin kun sain illaksi Gimmalle lääkäriajan. Kuonon kunto oli mielestäni edelleen pahentunut ja nyt myös vasemman silmän ulkokulma oli alkanut punertaa.

Lääkäri katseli kuonoa ja tunnusteli koko koiran läpi. Muualta ei löytynyt mitään, enkä minäkään muusta kropasta ollut tehnyt löytöjä. Kun kysyin mitä tuo saattaisi olla niin lääkäri kertoi, että voi olla melkein mitä vaan. Halusin kuulla kuitenkin vaihtoehdot ja ne olivat hiiva, allerginen reaktio tai autoimmuunisairaus. Tuo viimeinen kuulostaa kyllä hyvin pelottavalta. Lääkäri kysyi, että hoidetaanko vain lääkkeillä vai haluanko siitä koepalan. Halusin koepalan ja niinpä Gimmalla on nyt pari tikkiä kuonossa. Tuloksia joutuu odottamaan viikon verran.

Nyt olen aika paljon kuullut tarinoita vastaavanlaisista yhtäkkisistä kuonon turpoamisista, jotka ovat menneet ohi kortisonilla eikä ole enää tulleet takaisin. Voi olla, että mä hätäilin tuon koepalan oton kanssa, mutta saapa nyt sitten ainakin varmuuden, ettei olisi mitään vakavampaa... Lääkkeeksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja kortisonitabuja kaksi päivässä viiden päivän ajan ja sitten vaihdetaan yhteen ja jatketaan tarpeen mukaan. Kisataukoa ainakin 30.11. saakka. Harmittaa kyllä aika kovasti, mutta onneksi kisoja on aina lisää. Pääasia on nyt kuitenkin saada koira kuntoon.

Gimman kuonoa selväsi aina välillä kutittaa kovastikin ja että tikit eivät lähtisi ennen aikojaan irti niin on Gimma joutunut kärsimään kaulurista öisin ja työpäivien ajan. Raukka ihan lamaantuu kun sen laittaa sille. Onneksi se osaa kuitenkin mennä makuulle sen kanssa, että ei seiso koko aikaa. Eilen kun menin töistä kotiin niin Gimma ei edes tullut mua vastalle vaan makasi surullisen näköisenä kaulurin kanssa. Kun otin sen pois niin johan tuli eloa koiraan :-)

Tänään aamutsekkauksessa näytti, että kuono olisi alkanut jo parantua. Toivotaan, että lääkkeet puree ja lapsonen olisi pian taas normaali! Peukuttakaa nyt yhdessä mun kanssa, että ei olisi mitään vakavampaa vaan ihan kertaluontoinen homma!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Hyllykokoelma kasvoi kolmella

Gimman kuono oli edelleen aamulla turvoksissa ja siihen oli ilmestynyt jotain näppylää. Mutta kun se kerran muuten oli edelleen ihan normaali niin päätin lähteä kisoihin.

Kisapaikalla kuulinkin heti ilouutisen, että Hertz ja Marko oli saaneet viimeisen nollan 1-luokasta ja tulevat nyt meidän seuraksi kakkosiin. Hienoa! Oikein paljon onnea Markolle :-)

Tuomarina 2- ja 3-luokissa oli Anders Virtanen ja radat oli oikein mukavia. Gimman ensimmäisen radan tulos oli 10 kahden kieltovirheen takia. Mä hukkasin kahden hypyn paikan ja sain Gimman niistä ohi. Noita lukuun ottamatta meno oli ihan mukavan näköistä. Aa oli hyvä, muutama leikkaus onnistui mainiosti ja puomikin oli kohtuullinen kisapuomiksi. Treeneissä viimeksi sain sen menemään jo aika lujaa, mutta ihan samaa vauhtia en kisoihin saanut. Vauhti oli kuitenkin erittäin hyvä verrattuna ensimmäisiin virallisiin kisoihin.

Toinen rata menikin sitten kaikin puolin pieleen. Hyllytettiin jo neljännellä esteellä. Puomin jälkeen oli vasemmalla mutkaputki, jonka kauimmaiseen päähän piti mennä. Vein Mimmi-ohjauksella eikä se toiminut Gimmalle. Menin siis liian lähelle sitä päätä, jonne piti mennä ja Gimma meni väärään päähän mun selän takaa. Olisi pitänyt jättäytyä vähän enemmän tuossa. Putken jälkeiselle hypylle en saanut irtoomaan, niisto-sokkari meni ihan persiilleen ja lopussa vielä keinulla leikkaus ei onnistunut, tuli kesken pois. Kun sain Gimman keinulle niin se oli vähän lentokeinun tapainen, mutta en enää viitsinyt ottaa uudelleen kun tuntui, että oltiin jo ihan liian kauan aikaa vietetty radalla :-D.

Vaikka ei ihan putkeen tällä kertaa mennyt niin kyllä meillä vaan kivaa silti oli :-). En tiedä vaikuttiko mulla vähän kuitenkin takaraivossa toi Gimman kuonon tilanne, etten ihan oikeaa asennetta saanut sen kanssa. Joka välissä sitä tarkkailin, että onko mennyt huonommaksi, joten ehkä sen piikkiin voi vähän laittaa... en tiedä.

Mimmi sitten vetäsi kaksi hyllyä. Pistettiin hyllyn nopeus astetta paremmaksi ja otettiin se jo toisen esteen jälkeen :-D. Mimmi bongas putken, jonne en ikipäivänä olisi uskonut sen menevän. Videolta ei ihan näe mitä siinä teen, mutta ilmeisesti peitin kuitenkin sen hypyn, jolle olisi pitänyt mennä. Jatkettiin rataa ja siellä oli hyvinkin onnistuneita pätkiä. Mm. viskileikkaus keinun jälkeen oli tosi hyvä ja niisto-sokkarinkin sain onnistumaan. Huomasin videolta, että teen tuon vähän väärin, pitääpä kiinnittää treeneissä huomiota tuohon.

Toinen rata lähti hyvin liikkeelle, hieno pakkovalssi heti 2-hypylle. Kepeiltä otin valssilla Mimmin pois ja tarkoitus oli heittää se seuraavalle hypylle, että saan sen irtoomaan sitä seuraavalla ja ehdin tekemään päällejuoksun jatkotilanteeseen. Joo, Mimmi irtos kyllä, mutta meni takaakierrolle :-O. Mun käden liike kyllä oli sama kuin takaakierroissa, mutta silloin sanon myös lisäksi "kierrä" ja nyt sanoin "hyppää". Ehkä peitin hypyn, en tiedä kun videokaan ei sitä oikein kerro... Otin homman uudelleen ja nyt meni niin kuin piti ja päällejuoksukin onnistui. Lopun sitten päätin improvisoida ja vedättää kunnolla puomilla. Mimmipä ei meinannutkaan pysähtyä, joten palautin sen sinne ja jatkettiin maaliin.

Mä oon tässä miettinyt pääni puhki mikä olisi Gimman elämässä muuttunut, joka olisi voinut vaikuttaa tuohon kuonon reaktioon kun ruokakaan ei ole vaihtunut. Tietenkin se ulkoa syö kaikkea mahdollista ja lykkää kuononsa kaikkiin mahdollisiin koloihin, joten toi voi johtua ihan mistä vaan. Tänään kuitenkin lenkillä tuli mieleen, että olen pitkästä aikaa ottanut kauko-ohjattavan sitruunapannan käyttöön. Se sama on ollut kyllä aiemminkin käytössä eikä silloin ole tullut mitään, mutta nyt vaan ajallisesti tuo sopisi hyvin. Ihan varma en päivästä ole, jolloin ekan kerran pistin sen kaulaan, mutta viime viikolla se kuitenkin oli. Oisko ollut keskiviikko tai torstai. Voiskohan tuo vaikuttaa jotenkin? Jätänpä sen nyt kokeeksi kuitenkin pois ja maanantaina soittelen heti aamusta klinikalle.

Päätin peruuttaa meidän paimennusreissun kun en tiedä mikä tuota oikein vaivaa. Harmi, olis ollu kiva käydä vähän lammaspaimenenkin hommaa välillä tekemässä :-(