Tämän päivän treenit jälleen peruttu ja näyttää siltä, että ei keskiviikkonakaan päästä pakkasen takia treenaamaan. Voi kun voittaisi sen lottovoiton niin saisi rakentaa omaan ja ystävien käyttöön lämpimän hallin! Ja maksusta sitten muille :-D
Onneksi en sitten pitkän pähkäilyn tuloksena ilmoittautunutkaan ensi viikonlopun Tampereen kisoihin. Ensinnäkin siellä saattaa olla kovinkin kylmä maneesissa ja toiseksi, ehkä sitä pitäisi kisojen välissä päästä edes kerran treenaamaan :-P
Koirien lenkitkin on ihan minimaalisia. Tänään tyhmänä en mennyt heti töiden jälkeen lenkille kun oli "vain" -15°C vaan jätin lenkityksen myöhempään. Siinä vaiheessa kun mulle olisi sopinut lenkille lähtö niin pakkasta olikin jo 21... En sitten käynyt lenkillä ollenkaan. Gimman kanssa toki noilla pakkasilla voisikin käydä. Jos huomenna käy samalla lailla niin päätin, että ainakin meidän pakkasenkestävä lapsonen pääsee lenkille. Minähän kyllä tarkenen kun vaan puen tarpeeksi päälle :-)
Tuli myös mieleen vähän tokolla aktivoida Gimmaa. Näitä ajatuksia aina välillä tulee, mutta en vaan saa toteutetuksi. Nyt ois hyvä hetki näitä tehdä kun lenkit tosiaan on jäänyt vähän vähälle. Saisi toinen edes jotain aktiviteettiä päivään. Vaikka eipä toi näytä mitään piittaavan pidempäänkään kestävästä hiljaiselosta. Ei mikään mun koirista piittaa. Taitaa olla pääkopat kohtuullisessa kunnossa kun ei heti hypitä seinille kun mitään ei tapahdu, ja mun mielestä oikein hyvä näin :-))
maanantai 22. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Taas pakkasta liikaa
Treenit peruttiin pakkasen takia. Ties kuinka mones kerta tänä talvena. Tylsää!
Mulla on kauhee kisakuume. Varsinkin Gimman kanssa. Olin jo kahden vaiheilla, että ilmoitan Tamskin kisoihin, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt sitä. Siellä olisi ollut vain yksi agilityrata, jolta olisi voitu se viimeinen nousunolla saada. Hyppärinolla meillä jo on. Ja nyt on taas pakkasetkin kiristyneet, joten ois voinu olla kunnon pakkaskisat luvassa. Ei kiva.
Mutta jos menis sitten seuraavana viikonloppuna taas Turkuun :-). Lauantaina ois Mimmille kolme starttia ja sunnuntaina Gimmalle kolme, tosin yksi niistä hyppäri. Sunnuntai alkaisi 2-luokilla ja toi hyppäri olisi viimeinen, joten sen voisi ihan hyvin jättää väliin. Kiinnostais kovasti!!
Noiden kisojen jälkeen on onneksi tarjolla kisoja myös lähempänä, Seinäjoella ja Sulvalla. Niihin nyt ainakin täytyy mennä :-D
Ai niin, Gimma taisi tuolla Turun kisoissa oppia seuraamaan. Oon tavannut aina ennen rataa ottaa sen kanssa seuraamista ja se nyt on ollut vähän sinne päin. Palkan olen kuitenkin aina antanut vasta sitten kun se mun silmään näyttää olevan oikeassa paikassa. Ehkä mä olen jotain oikein tehnyt kun nyt viime kisoissa se yhtäkkiä seuras tosi makeesti. Siis mun mielestä makeesti. En tiedä miltä se sitten toko-gurujen mielestä ois näyttänyt, mutta mä tulin tosi iloiseksi. Ehkä, siis EHKÄ, me voitais niitä alokas-luokan liikkeitä ruveta taas pikku hiljaa treenaamaan :-D. Mä kuitenkin taas vaan höpöttelen näitä tokojuttuja enkä saa taaskaan mitään aikaiseksi. Koko ajan se kuitenkin mielessä on, että pitäis...
Mulla on kauhee kisakuume. Varsinkin Gimman kanssa. Olin jo kahden vaiheilla, että ilmoitan Tamskin kisoihin, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt sitä. Siellä olisi ollut vain yksi agilityrata, jolta olisi voitu se viimeinen nousunolla saada. Hyppärinolla meillä jo on. Ja nyt on taas pakkasetkin kiristyneet, joten ois voinu olla kunnon pakkaskisat luvassa. Ei kiva.
Mutta jos menis sitten seuraavana viikonloppuna taas Turkuun :-). Lauantaina ois Mimmille kolme starttia ja sunnuntaina Gimmalle kolme, tosin yksi niistä hyppäri. Sunnuntai alkaisi 2-luokilla ja toi hyppäri olisi viimeinen, joten sen voisi ihan hyvin jättää väliin. Kiinnostais kovasti!!
Noiden kisojen jälkeen on onneksi tarjolla kisoja myös lähempänä, Seinäjoella ja Sulvalla. Niihin nyt ainakin täytyy mennä :-D
Ai niin, Gimma taisi tuolla Turun kisoissa oppia seuraamaan. Oon tavannut aina ennen rataa ottaa sen kanssa seuraamista ja se nyt on ollut vähän sinne päin. Palkan olen kuitenkin aina antanut vasta sitten kun se mun silmään näyttää olevan oikeassa paikassa. Ehkä mä olen jotain oikein tehnyt kun nyt viime kisoissa se yhtäkkiä seuras tosi makeesti. Siis mun mielestä makeesti. En tiedä miltä se sitten toko-gurujen mielestä ois näyttänyt, mutta mä tulin tosi iloiseksi. Ehkä, siis EHKÄ, me voitais niitä alokas-luokan liikkeitä ruveta taas pikku hiljaa treenaamaan :-D. Mä kuitenkin taas vaan höpöttelen näitä tokojuttuja enkä saa taaskaan mitään aikaiseksi. Koko ajan se kuitenkin mielessä on, että pitäis...
maanantai 15. helmikuuta 2010
Muutama rata ATT:n kisoista
Tässäpä pari rataa viikonlopulta:
- Mimmin toinen rata
- Mimmin kolmas rata
- Gimman jälkimmäinen rata
- ensimmäistä kummankaan radoista en julkaise ;-)
- Mimmin toinen rata
- Mimmin kolmas rata
- Gimman jälkimmäinen rata
- ensimmäistä kummankaan radoista en julkaise ;-)
ATT:n kisat
Lähdettiin lauantaina aamulla ysin aikaan ajelemaan kohti Lietoa. Olipa mukavaa kun ei tarvinnut kamalan aikaisin herätä. Ei olisi tarvinnut ihan noin aikaisin edes lähteä, mutta oli kiva mennä katsomaan muutama maksien rata. Pakkasta lähtiessä oli -25, mutta onneksi lauhtui matkan varrella ja perillä oli vain sellaiset seitsemän astetta.
Mini3-luokassa tuomarina oli joka radalla Leena Rantamäki-Lahtinen. Suoraan sanottuna radat oli ihan äärimmäisen tylsiä. Ei oikein mitään ohjausta tarvinnut tehdä, senkun luukutti koiran kanssa radat läpi. Tässäpä se mun päivän haaste sitten olikin. Saada asenne kohdilleen myös ns. helpoissa radoissa ja onnistuinkin tässä oikein hyvin :-)
Ensimmäisessä radassa sai alussa tehdä jopa pakkovalssin ja se heti sitten meni pieleen. Mimmi oli noussut lähdössä ylös ja tullut tosi lähelle ensimmäistä hyppyä. Ja kun en muista niitä uusia sääntöjä, että saiko koiran käydä palauttamassa vai ei niin hätäisesti kutsuin Mimmin radalle ja se kostautui heti 2-hypyn pakkovalssissa. En osannut ajoittaa sitä oikein. Mentiin sitten reippaasti rataa eteenpäin ja päätin kokeilla kestääkö Mimmi puomilla kisatilanteessa sivuittaisirtoamisen kun viime treeneissä onnistui niin mainiosti.. Ei kestänyt, vaan juoksi läpi ja taisi loikata kontaktin ylikin. Palautin kontaktille ja lähdettiin vauhdilla radalta pois. Jälkeen päin saatiin sitten tuomarilta palautetta (minä ja muutama muu), että kun on hylkäys alla niin silloin ei enää uusita kontakteja. Enhän mä tuollaista osannut edes ajatella kun vaistomaisesti vein koiran takas kontaktille.
Toisen radan tuomarin puhuttelussa kysyin sitten tuosta lähtöön palauttamisesta ja hän kertoi, että jos ohjaaja on jo mennyt kauas ottamaan koiraa vastaan niin ei saa enää palata takaisin. Ratkaisin tämän sitten niin, että jätin Mimmin paljon kauemmas istumaan, että ehdin karjaista sille jotain ja pistää sen istumaan ja silti saada hallitun lähdön. Eipä se sitten enää kahdella jälkimmäisellä radalla yrittänytkään karata. Ja kun videolta katsoin niin se ensimmäisen radankin varastaminen ei ollut oikea varastaminen. Taisi pieni vaan säikähtää lämmityskoneen käynnistystä tai jotain kun pälyili ensin ympärille ja sitten otti muutaman askeleen eteenpäin. Hyvä näin niin ei tarvi stressata, että se on taas keksinyt varastamisen.
Toisella radalla ei ollut mitään muuta haastetta kuin ehtiminen "takasuoralla". Järkyttävä suora, jossa ensin piti varmistaa, että koira hyppää pussin jälkeisen hypyn ja sitten juostiin kilpaa useamman hypyn kautta aa:lle. Mimmi ei välttämättä ota aa:n kontaktia, jos mä jään jälkeen, joten mun oli ihan pakko ehtiä sinne. Ja ehdinhän mä, just ja just. Aa:n jälkeen Mimmi taisi ihan itse lukea seuraavan hypyn kun mä jo kiirehdin vastaanottamaan sitä seuraavan hypyn taakse. Rata oli kaiken kaikkiaan hyvä. Kontaktin otti nyt hienosti kun se mentiin tavalliseen tapaan.
Viimeinen rata samaan malliin, helppoa menoa. Ainoa kökkö kohta oli lopussa pussin jälkeen. Sen jälkeinen hyppy oli aika ilkeässä kulmassa ja siinä meidän meno vähän tökkäsikin. Jäin odottamaan, että Mimmi tulee pussista ulos ja vedin sitä hypylle ja yritin vipata siihen. Taisi mennä vipit vähän pieleen, mutta sain kuin sainkin sen sille hypylle ja taistelluksi vielä viimeisellekin. Mä olen niin tyytyväinen itseeni, että sain hyvän asenteen näille radoille. Ehkä mä olen kuitenkin kehityskelpoinen ;-)
Sunnuntaina oli sitten Gimman vuoro startata kakkosissa. Harmittavasti ne alkoi vasta iltapäivällä, joten kotiin lähtö venyi aika pitkälle. Mä kyllä yritin Gimman kanssa sopia, että ottaisi sen viimeisen nollan ensimmäiseltä radalta niin päästäisiin aikaisemmin kotiin, mutta se ei vissiin oikein ymmärtänyt mun puhetta :-D
Alku oli hyppy-muuri-hyppy suora, jonka jälkeen viistosti oikealle kepeille. Otin tuon 3-hypyn takaa ihmisnuolella ja se toimi kyllä tosi hienosti. Keppien jälkeen aa, jossa kohtuullisen nopea kontakti, sitten mutkaputkeen, josta keinulle ja siitä pikku suora, josta piti saada koira tiukasti kääntymään putken kauempaan päähän. Gimma oli tulossa hypyn ohi, jonka jälkeen piti kääntyä. Sain sen sinne kuitenkin ja kun kerran meni niin pienellä vauhdilla niin oishan sen itsestään pitänyt kääntyä hyvin ;-). No, ei kääntynyt vaan meni just sinne väärään, tyrkyllä olevaan putken päähän. Että mua otti päähän oma hölmöys! No siitä sitten yritin viedä vauhdilla radan läpi ja ohiteltiin esteitä eikä pysähdytty puomilla ollenkaan. Ei virhe ollut, mutta ei meinannutkaan pysähtyä. Eilisestä oppineena en sitten käynyt palauttamassa kontaktille vaan jatkettiin rata loppuun. Nauratti vaan kovasti :-D
Toinen rata oli kokonaisuudessaan parempi. Alussa tuli heti kolmannen hypyn rima alas, mutta en antanut sen vaikuttaa meidän menemiseen. Nyt oli puomikin hallittu ja lähti vasta luvalla sieltä pois. Puomin jälkeen oli kiva pikku luukutuspätkä putkeen. Meinasin jäädä ihastelemaan kun Gimma paineli sinne niin ihanan lujaa :-D. Lopussa tuli vielä yksi kieltovirhe ja loppusuoralla pienen pientä empimistä. En uskaltanut huutaa eteen kun se suora ei ihan suora ollut. Olisi pitänyt vaan kokeilla kun eihän tuossa ollut enää mitään menetettävää.
Rankka viikonloppu. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä. Nyt väsyttää! Silti reissu oli tosi mukava. Oli kiva nähdä Turun ystäviä taas vaiheeksi.
Kiitos Tiinalle yösijasta ja täyshoidosta.
Kunhan jaksan siirrellä videoita koneelle niin ainakin Mimmin nollaradat tulee tänne sitten näkyviin. Gimman radoista en ole ihan varma viitsinkö julkaista :-D, ehkä sen jälkimmäisen voisi...
Mini3-luokassa tuomarina oli joka radalla Leena Rantamäki-Lahtinen. Suoraan sanottuna radat oli ihan äärimmäisen tylsiä. Ei oikein mitään ohjausta tarvinnut tehdä, senkun luukutti koiran kanssa radat läpi. Tässäpä se mun päivän haaste sitten olikin. Saada asenne kohdilleen myös ns. helpoissa radoissa ja onnistuinkin tässä oikein hyvin :-)
Ensimmäisessä radassa sai alussa tehdä jopa pakkovalssin ja se heti sitten meni pieleen. Mimmi oli noussut lähdössä ylös ja tullut tosi lähelle ensimmäistä hyppyä. Ja kun en muista niitä uusia sääntöjä, että saiko koiran käydä palauttamassa vai ei niin hätäisesti kutsuin Mimmin radalle ja se kostautui heti 2-hypyn pakkovalssissa. En osannut ajoittaa sitä oikein. Mentiin sitten reippaasti rataa eteenpäin ja päätin kokeilla kestääkö Mimmi puomilla kisatilanteessa sivuittaisirtoamisen kun viime treeneissä onnistui niin mainiosti.. Ei kestänyt, vaan juoksi läpi ja taisi loikata kontaktin ylikin. Palautin kontaktille ja lähdettiin vauhdilla radalta pois. Jälkeen päin saatiin sitten tuomarilta palautetta (minä ja muutama muu), että kun on hylkäys alla niin silloin ei enää uusita kontakteja. Enhän mä tuollaista osannut edes ajatella kun vaistomaisesti vein koiran takas kontaktille.
Toisen radan tuomarin puhuttelussa kysyin sitten tuosta lähtöön palauttamisesta ja hän kertoi, että jos ohjaaja on jo mennyt kauas ottamaan koiraa vastaan niin ei saa enää palata takaisin. Ratkaisin tämän sitten niin, että jätin Mimmin paljon kauemmas istumaan, että ehdin karjaista sille jotain ja pistää sen istumaan ja silti saada hallitun lähdön. Eipä se sitten enää kahdella jälkimmäisellä radalla yrittänytkään karata. Ja kun videolta katsoin niin se ensimmäisen radankin varastaminen ei ollut oikea varastaminen. Taisi pieni vaan säikähtää lämmityskoneen käynnistystä tai jotain kun pälyili ensin ympärille ja sitten otti muutaman askeleen eteenpäin. Hyvä näin niin ei tarvi stressata, että se on taas keksinyt varastamisen.
Toisella radalla ei ollut mitään muuta haastetta kuin ehtiminen "takasuoralla". Järkyttävä suora, jossa ensin piti varmistaa, että koira hyppää pussin jälkeisen hypyn ja sitten juostiin kilpaa useamman hypyn kautta aa:lle. Mimmi ei välttämättä ota aa:n kontaktia, jos mä jään jälkeen, joten mun oli ihan pakko ehtiä sinne. Ja ehdinhän mä, just ja just. Aa:n jälkeen Mimmi taisi ihan itse lukea seuraavan hypyn kun mä jo kiirehdin vastaanottamaan sitä seuraavan hypyn taakse. Rata oli kaiken kaikkiaan hyvä. Kontaktin otti nyt hienosti kun se mentiin tavalliseen tapaan.
Viimeinen rata samaan malliin, helppoa menoa. Ainoa kökkö kohta oli lopussa pussin jälkeen. Sen jälkeinen hyppy oli aika ilkeässä kulmassa ja siinä meidän meno vähän tökkäsikin. Jäin odottamaan, että Mimmi tulee pussista ulos ja vedin sitä hypylle ja yritin vipata siihen. Taisi mennä vipit vähän pieleen, mutta sain kuin sainkin sen sille hypylle ja taistelluksi vielä viimeisellekin. Mä olen niin tyytyväinen itseeni, että sain hyvän asenteen näille radoille. Ehkä mä olen kuitenkin kehityskelpoinen ;-)
Sunnuntaina oli sitten Gimman vuoro startata kakkosissa. Harmittavasti ne alkoi vasta iltapäivällä, joten kotiin lähtö venyi aika pitkälle. Mä kyllä yritin Gimman kanssa sopia, että ottaisi sen viimeisen nollan ensimmäiseltä radalta niin päästäisiin aikaisemmin kotiin, mutta se ei vissiin oikein ymmärtänyt mun puhetta :-D
Alku oli hyppy-muuri-hyppy suora, jonka jälkeen viistosti oikealle kepeille. Otin tuon 3-hypyn takaa ihmisnuolella ja se toimi kyllä tosi hienosti. Keppien jälkeen aa, jossa kohtuullisen nopea kontakti, sitten mutkaputkeen, josta keinulle ja siitä pikku suora, josta piti saada koira tiukasti kääntymään putken kauempaan päähän. Gimma oli tulossa hypyn ohi, jonka jälkeen piti kääntyä. Sain sen sinne kuitenkin ja kun kerran meni niin pienellä vauhdilla niin oishan sen itsestään pitänyt kääntyä hyvin ;-). No, ei kääntynyt vaan meni just sinne väärään, tyrkyllä olevaan putken päähän. Että mua otti päähän oma hölmöys! No siitä sitten yritin viedä vauhdilla radan läpi ja ohiteltiin esteitä eikä pysähdytty puomilla ollenkaan. Ei virhe ollut, mutta ei meinannutkaan pysähtyä. Eilisestä oppineena en sitten käynyt palauttamassa kontaktille vaan jatkettiin rata loppuun. Nauratti vaan kovasti :-D
Toinen rata oli kokonaisuudessaan parempi. Alussa tuli heti kolmannen hypyn rima alas, mutta en antanut sen vaikuttaa meidän menemiseen. Nyt oli puomikin hallittu ja lähti vasta luvalla sieltä pois. Puomin jälkeen oli kiva pikku luukutuspätkä putkeen. Meinasin jäädä ihastelemaan kun Gimma paineli sinne niin ihanan lujaa :-D. Lopussa tuli vielä yksi kieltovirhe ja loppusuoralla pienen pientä empimistä. En uskaltanut huutaa eteen kun se suora ei ihan suora ollut. Olisi pitänyt vaan kokeilla kun eihän tuossa ollut enää mitään menetettävää.
Rankka viikonloppu. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä. Nyt väsyttää! Silti reissu oli tosi mukava. Oli kiva nähdä Turun ystäviä taas vaiheeksi.
Kiitos Tiinalle yösijasta ja täyshoidosta.
Kunhan jaksan siirrellä videoita koneelle niin ainakin Mimmin nollaradat tulee tänne sitten näkyviin. Gimman radoista en ole ihan varma viitsinkö julkaista :-D, ehkä sen jälkimmäisen voisi...
torstai 11. helmikuuta 2010
Keskiviikon treenit
Marko oli suunnitellut keskiviikoksi mukavan, etukäteen vaikean oloisen, radan. Osa porukasta treenasi aiemmassa ryhmässä ja minä yksikseen jälkimmäisessä kun treenikaveri oli kipeänä.
Tätä ei kyllä Marko usko, mutta Mimmin kanssa mentiin rata heti nollana läpi :-). Pari kökkökohtaa siihen kyllä mahtui, mutta nolla joka tapauksessa. Aika makee fiilis kyllä! Radalla oli puomi ja keinu vierekkäin (keinu vasemmalla) ja keinulle lähetys piti tehdä leijeröimällä puomi, koska rata jatkuin puomin alla menevän putken kautta puomin oikealle puolelle ja siitä vielä takaisinpäin. Ilman leijeröintiä tuo paikka olisi ollut mahdoton selvittää. Etukäteen olin ihan varma, että ei ikinä onnistu Mimmin kanssa, mutta niin vain heti onnistui. Eikä vaan kerran vaan useamman kerran kun oli pakko kokeilla, ettei ollut vahinko :-D. Kepeillä onnistui sivuttaisirtoaminen hienosi, samaten puomilla. Miksi ihmeessä mulla tulee aina kisoissa niitä "ei Mimmi kyllä tuota osaa" juttuja mieleen kun se oikeesti osaa vaikka mitä. Oisko pikkuhiljaa jo aihetta ruveta luottamaan koiraan :-P
Kun kerran heti meni nollana läpi niin en toista kertaa rataa edes ottanut kokonaan. Otin pätkiä hieman eri tavoilla vietyinä ja kaikki meni hyvin. Ihan lopuksi vielä vahvistin keppien itsenäistä menemistä sekä puomin suoritusta ilman mun vedätystä. Sainkin jättäytyä kunnolla taakse ja silti Mimmi eteni ihan mukavasti loppuun saakka. Kivaa!
Gimman kanssa ei millään saatu rataa nollana läpi :-D. Paras suoritus oli yhden riman tiputus ja tyydyin siihen koska lapsonen alkoi olla jo aika väsynyt. Suhteellisen monta kertaa sitä rataa kuitenkin yritettiin tehdä. Hyvää oli kuitenkin tosi paljon. Myös Gimmalla onnistui puomin leijeröinti sekä kepeillä sivuttaisirtoaminen. Itsenäisesti meni myös puomin, olin sitten kaukana sivussa tai jättäydyin taakse. Sen huomasin, että kovin montaa kertaa kontaktien toistoja ei Gimman kanssa voi ottaa kun alkaa vauhti hiipua. Kestää ihan vaan muutaman toiston.
Mukavat treeni oli ja nyt suunnatataan viikonloppuna hyvillä mielin Turkuun kisaamaan :-). Voi kun saisi Gimman sinne kolmosiin niin voisi kunnolla ruveta suunnittelemaan tulevia kisoja. Ei mulla muuten mikään kiire sinne ole, mutta oma elämä helpottuisi kun saisi molempien kanssa mennä samana päivän kisaamaan.
Tätä ei kyllä Marko usko, mutta Mimmin kanssa mentiin rata heti nollana läpi :-). Pari kökkökohtaa siihen kyllä mahtui, mutta nolla joka tapauksessa. Aika makee fiilis kyllä! Radalla oli puomi ja keinu vierekkäin (keinu vasemmalla) ja keinulle lähetys piti tehdä leijeröimällä puomi, koska rata jatkuin puomin alla menevän putken kautta puomin oikealle puolelle ja siitä vielä takaisinpäin. Ilman leijeröintiä tuo paikka olisi ollut mahdoton selvittää. Etukäteen olin ihan varma, että ei ikinä onnistu Mimmin kanssa, mutta niin vain heti onnistui. Eikä vaan kerran vaan useamman kerran kun oli pakko kokeilla, ettei ollut vahinko :-D. Kepeillä onnistui sivuttaisirtoaminen hienosi, samaten puomilla. Miksi ihmeessä mulla tulee aina kisoissa niitä "ei Mimmi kyllä tuota osaa" juttuja mieleen kun se oikeesti osaa vaikka mitä. Oisko pikkuhiljaa jo aihetta ruveta luottamaan koiraan :-P
Kun kerran heti meni nollana läpi niin en toista kertaa rataa edes ottanut kokonaan. Otin pätkiä hieman eri tavoilla vietyinä ja kaikki meni hyvin. Ihan lopuksi vielä vahvistin keppien itsenäistä menemistä sekä puomin suoritusta ilman mun vedätystä. Sainkin jättäytyä kunnolla taakse ja silti Mimmi eteni ihan mukavasti loppuun saakka. Kivaa!
Gimman kanssa ei millään saatu rataa nollana läpi :-D. Paras suoritus oli yhden riman tiputus ja tyydyin siihen koska lapsonen alkoi olla jo aika väsynyt. Suhteellisen monta kertaa sitä rataa kuitenkin yritettiin tehdä. Hyvää oli kuitenkin tosi paljon. Myös Gimmalla onnistui puomin leijeröinti sekä kepeillä sivuttaisirtoaminen. Itsenäisesti meni myös puomin, olin sitten kaukana sivussa tai jättäydyin taakse. Sen huomasin, että kovin montaa kertaa kontaktien toistoja ei Gimman kanssa voi ottaa kun alkaa vauhti hiipua. Kestää ihan vaan muutaman toiston.
Mukavat treeni oli ja nyt suunnatataan viikonloppuna hyvillä mielin Turkuun kisaamaan :-). Voi kun saisi Gimman sinne kolmosiin niin voisi kunnolla ruveta suunnittelemaan tulevia kisoja. Ei mulla muuten mikään kiire sinne ole, mutta oma elämä helpottuisi kun saisi molempien kanssa mennä samana päivän kisaamaan.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Tampereella pari nollaa ja vitonen
Kävin sunnuntaina Tampereella kisoissa, Mimmillä kaksi starttia ja Gimmalla yksi. Matkaseurana oli naapuriseuran Anne ja Sonja. Pitkä päivä sujui oikein mallikkaasti mukavassa seurassa, kiitos teille :-)).
Aamu alkoi mini3-luokalla klo 9:00. Oltiin Harrin ja koirien kanssa menty jo perjantaina Jalasjärvelle, joten siitä ei tullut yhtään paha matka Tampereelle. Mut noukittiin siitä kyytiin puoli seiskalta, ei paha herätys ollenkaan.
Mimmin ensimmäinen rata lähti mukavasti rullaamaan. Mitään kikkailuja ei tuolla radalla pystynyt tekemään, joten meni ihan perus valssi- ja leikkauslinjalla rata läpi. Meidän ainokainen virhe tapahtui kepeillä. Mimmi meni oikein sisälle (yli 90 asteen avokulma) ja lähtikin pujottelemaan, mutta kun multa loppui happi ja sen seurauksena käskytys niin Mimmi lopetti pujottelun kesken. Tuon lisäksi leikkasin takana, joten se ei yhtään nähnyt mua. Siksi se käskytys olisikin ollut tosi tärkeä tuossa kohden. Vielä aa:n jälkeen tein tosi kökön sokkarin, mutta sen sain silti survotuksi läpi oikein eli tulokseksi vitonen.
Toisella radalla sai heti alussa tehdä niisto-sokkarin ja se onnistuikin mallikkaasti. Aa:n jälkeen samanlainen keppikulma kuin ekalla radalla, mutta päätin olla ottamatta paineita virheestä ja vein ihan samalla lailla leikaten takana. Nyt onnistui kun käskytys oli päällä. Puomiin oon tosi tosi tyytyväinen, Mimmi nimittäin jälleen pysähtyi odottamaan vapautuskäskyä. Kyllä se nyt on näköjään sisäistänyt tuon jutun hyvin, kivaa!! Puomin jälkeiseen elämään tutustuin väärin melkein koko rataantutustumisen ajan. Alunperin se ei ollut takaakierto, mutta oli jossain vaiheessa muutettu niin. Rataantutustumisen lopussa yhtäkkiä ihmettelin, että miten ihmeessä noi muut vie tuon kohdan ja sitten tajusin, että mä olen tutustunut väärin! Muutama mallaus oikealla tavalla eikä siinä sitten itse radalla ongelmaa muistamisen kanssa onneksi ollut. Loppuun mun piti 3. viimeisellä esteellä tehdä joko niisto-sokkari tai pakkovalssi enkä sitten tehnyt kumpaakaan :-D. Jumitin jotenkin enkä sitten oikein tiennyt mitä olisin ehtinyt tekemään. Ihan sujuvalta tuo kuitenkin videolta näytti noinkin, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. Radalta nolla ja voitto.
Yli kolmen tunnin odottelun jälkeen vuorossa oli Gimma. Olin etukäteen ihan varma, että ei me voida onnistua kun on vain yksi rata maxi2-luokalle. Jotenkin tuntuu, että tarvitsen aina sen yhden harjoitteluradan... Rata oli kohtuullisen helppo, ei mitään mitä me ei osattaisi, joten ihan hyvillä mielin lähdin radalle. Vähän hirvitti 2- ja 3-hypyn väli kun se oli vain neljä metriä, mutta hyvin me siitäkin selvittiin. Kontaktit oli Gimman kontakteiksi tosi hyvät :-). Muutenkin tuntui, että me oltiin yhdessä tekemässä rataa. Ainoa töppi sattui ennen puomia. Olin ajatellut vähän jättäytyä ja lähettää Gimman puomille ja sitten vasta juosta se kiinni, että saisin paremman vauhdin sille. No, mä sitten jättäydyin niin paljon, että Gimma lähti puomin vieressä olevaa pujottelua kohti. Huutelin sen sieltä pois ja pistin puomille. Näin tuomarin ja ihmettelin kovasti kun ei käsi noussut kiellon merkiksi. Olin ihan varma, että se viiveellä sen kuitenkin meille antoi. Eipä sitten antanutkaan ja niin Gimma sai nollan, jolla sijoittui toiseksi :-). Nyt ollaan yhtä vaille 3-luokkalaisia, hui! Täällä on Gimman rata.
Ai niin, tuomarina Mimmin radoilla oli Kari Jalonen ja Gimmalla Heidi Viitaniemi.
Aah sitä mielen rauhaa kun saa kisata Gimman kanssa. Mimmi vie niin mun mehut sillä riehumisellaan ja möykkäämisellään. Gimma taas on niin cool. Mä saan niin kiksit jo vaan siitä, että voin seurauttaa sen vapaana lähtöön :-D. Eikä se hauku radalla eikä muutenkaan kilju turhia. Joskus kun sillä on kiire mun perään niin saattaa jotain vinkumista kuulua, mutta ei muuta. Onneks se on tommonen koska kahta Mimmin tyylistä mun hermot ei ehkä kestäis :-D
Aamu alkoi mini3-luokalla klo 9:00. Oltiin Harrin ja koirien kanssa menty jo perjantaina Jalasjärvelle, joten siitä ei tullut yhtään paha matka Tampereelle. Mut noukittiin siitä kyytiin puoli seiskalta, ei paha herätys ollenkaan.
Mimmin ensimmäinen rata lähti mukavasti rullaamaan. Mitään kikkailuja ei tuolla radalla pystynyt tekemään, joten meni ihan perus valssi- ja leikkauslinjalla rata läpi. Meidän ainokainen virhe tapahtui kepeillä. Mimmi meni oikein sisälle (yli 90 asteen avokulma) ja lähtikin pujottelemaan, mutta kun multa loppui happi ja sen seurauksena käskytys niin Mimmi lopetti pujottelun kesken. Tuon lisäksi leikkasin takana, joten se ei yhtään nähnyt mua. Siksi se käskytys olisikin ollut tosi tärkeä tuossa kohden. Vielä aa:n jälkeen tein tosi kökön sokkarin, mutta sen sain silti survotuksi läpi oikein eli tulokseksi vitonen.
Toisella radalla sai heti alussa tehdä niisto-sokkarin ja se onnistuikin mallikkaasti. Aa:n jälkeen samanlainen keppikulma kuin ekalla radalla, mutta päätin olla ottamatta paineita virheestä ja vein ihan samalla lailla leikaten takana. Nyt onnistui kun käskytys oli päällä. Puomiin oon tosi tosi tyytyväinen, Mimmi nimittäin jälleen pysähtyi odottamaan vapautuskäskyä. Kyllä se nyt on näköjään sisäistänyt tuon jutun hyvin, kivaa!! Puomin jälkeiseen elämään tutustuin väärin melkein koko rataantutustumisen ajan. Alunperin se ei ollut takaakierto, mutta oli jossain vaiheessa muutettu niin. Rataantutustumisen lopussa yhtäkkiä ihmettelin, että miten ihmeessä noi muut vie tuon kohdan ja sitten tajusin, että mä olen tutustunut väärin! Muutama mallaus oikealla tavalla eikä siinä sitten itse radalla ongelmaa muistamisen kanssa onneksi ollut. Loppuun mun piti 3. viimeisellä esteellä tehdä joko niisto-sokkari tai pakkovalssi enkä sitten tehnyt kumpaakaan :-D. Jumitin jotenkin enkä sitten oikein tiennyt mitä olisin ehtinyt tekemään. Ihan sujuvalta tuo kuitenkin videolta näytti noinkin, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. Radalta nolla ja voitto.
Yli kolmen tunnin odottelun jälkeen vuorossa oli Gimma. Olin etukäteen ihan varma, että ei me voida onnistua kun on vain yksi rata maxi2-luokalle. Jotenkin tuntuu, että tarvitsen aina sen yhden harjoitteluradan... Rata oli kohtuullisen helppo, ei mitään mitä me ei osattaisi, joten ihan hyvillä mielin lähdin radalle. Vähän hirvitti 2- ja 3-hypyn väli kun se oli vain neljä metriä, mutta hyvin me siitäkin selvittiin. Kontaktit oli Gimman kontakteiksi tosi hyvät :-). Muutenkin tuntui, että me oltiin yhdessä tekemässä rataa. Ainoa töppi sattui ennen puomia. Olin ajatellut vähän jättäytyä ja lähettää Gimman puomille ja sitten vasta juosta se kiinni, että saisin paremman vauhdin sille. No, mä sitten jättäydyin niin paljon, että Gimma lähti puomin vieressä olevaa pujottelua kohti. Huutelin sen sieltä pois ja pistin puomille. Näin tuomarin ja ihmettelin kovasti kun ei käsi noussut kiellon merkiksi. Olin ihan varma, että se viiveellä sen kuitenkin meille antoi. Eipä sitten antanutkaan ja niin Gimma sai nollan, jolla sijoittui toiseksi :-). Nyt ollaan yhtä vaille 3-luokkalaisia, hui! Täällä on Gimman rata.
Ai niin, tuomarina Mimmin radoilla oli Kari Jalonen ja Gimmalla Heidi Viitaniemi.
Aah sitä mielen rauhaa kun saa kisata Gimman kanssa. Mimmi vie niin mun mehut sillä riehumisellaan ja möykkäämisellään. Gimma taas on niin cool. Mä saan niin kiksit jo vaan siitä, että voin seurauttaa sen vapaana lähtöön :-D. Eikä se hauku radalla eikä muutenkaan kilju turhia. Joskus kun sillä on kiire mun perään niin saattaa jotain vinkumista kuulua, mutta ei muuta. Onneks se on tommonen koska kahta Mimmin tyylistä mun hermot ei ehkä kestäis :-D
perjantai 5. helmikuuta 2010
Treeniringin joulukuun rataa
Keskiviikkona treenattiin Hennan kanssa Treeniringin joulukuun radasta paria pätkää. Mun oli tarkoitus tehdä helppo rata harkkoihin, mutta kun tuo oli tuolla valmiina niin väännettiin sitten sitä. Radan teemana oli putkiansat.
Treenit meni molempien koirien kanssa tosi hyvin. Ainoastaan pujottelussa molemmat tuli ensimmäisellä kerralla pois ennen aikojaan. Leijeröin sen aika rankalla kädellä ja tämän lisäksi pujottelu päättyi melkein seinään. Pari toistoa palkka valmiina ja sen jälkeen lähti tämäkin sujumaan. Muutenkin radalla sai tehdä leijeröintejä. Mukavaa kun koirat irtoo eikä tarvitse itse juosta ihan esteen vierestä :-). Ei tainnut koirat mennä putkiansoihin olleenkaan, joten siinäkin mielessä oikein hyvä treeni.
Radalla oli myös pöytä. Gimma hakee sen hyvin ja aika itsenäisesti ja osaa jäädä sinne odottamaan. Mimmi ei mene ilman apua. Joudun menemään pöydän ohi, että se sinne hyppää. Mutta kun se pöydälle pääsee niin myös pysyy siellä kivasti. Itse esteestä en tykkää ollenkaan, mutta pakko kai sitäkin on treenata kun on alkanut näkyä radoilla useammin.
Mimmin kanssa takkusin hieman niiston kanssa. Ei meinannut millään kääntyä niin kuin haluan, vaan hyppäsi viistosti yli mun selän taakse, vaikka kuinka yritin sitä hypyn takaa hakea kädellä mukaan. Hetkisen pähkäilin, että mitä tuossa voisi tehdä kun tiukempi käskytyskään ei auttanut. Teinkin sitten niin, että otin lelun käteen ja pysäytin Mimmin hypyn taakse ja lykkäsin lelun suuhun ja hurjat kehut tästä. Muutama toisto näin ja kyllä muuten alkoi toimia! Hetkisen kuluttua tämä kyllä jo unohtui, mutta muistutin taas stoppi + lelu - palkalla ja taas toimi. Mun pitää nyt muistaa, että en tässä lipsu ollenkaan treeneissä, jos haluan tuon hyväksi. Jännä kyllä, että tuossa kohden tuo ei toiminut kun yleensä Mimmi tulee niistoihin tosi hyvin mukaan.
Lopuksi pikku keinuharkat molemmille. Mentiin melkein suoran putken kautta keinulle, että saataisiin kunnolla vauhtia. Haluan eroon mun lentokeinukammosta Gimman kanssa :-P. Otin ensin muutaman toiston Mimmin kanssa. Sillä oli tosi hyvät keinut, joten en nähnyt tarpeelliseksi hinkata sitä sen enempää. Gimman kanssa otin ensin pelkän keinun ilman muita esteitä ja palkka valmiiksi keinun edessä jossain viiden metrin päässä. Meni aika rauhallisesti, joten taisi oikeesti sunnuntaina vähän säikähtää sitä. Meni kuitenkin itsekseen ja sai kovat kehut. Otin lisää toistoja koko ajan vauhtia kasvattamalla ja alkoi näyttää jo tosi hyvältä. Sain onnistumaan myös niin, että Gimma meni edellä suorittaen itsenäisesti keinun. Kyllä tää taas tästä :-)
Treenit meni molempien koirien kanssa tosi hyvin. Ainoastaan pujottelussa molemmat tuli ensimmäisellä kerralla pois ennen aikojaan. Leijeröin sen aika rankalla kädellä ja tämän lisäksi pujottelu päättyi melkein seinään. Pari toistoa palkka valmiina ja sen jälkeen lähti tämäkin sujumaan. Muutenkin radalla sai tehdä leijeröintejä. Mukavaa kun koirat irtoo eikä tarvitse itse juosta ihan esteen vierestä :-). Ei tainnut koirat mennä putkiansoihin olleenkaan, joten siinäkin mielessä oikein hyvä treeni.
Radalla oli myös pöytä. Gimma hakee sen hyvin ja aika itsenäisesti ja osaa jäädä sinne odottamaan. Mimmi ei mene ilman apua. Joudun menemään pöydän ohi, että se sinne hyppää. Mutta kun se pöydälle pääsee niin myös pysyy siellä kivasti. Itse esteestä en tykkää ollenkaan, mutta pakko kai sitäkin on treenata kun on alkanut näkyä radoilla useammin.
Mimmin kanssa takkusin hieman niiston kanssa. Ei meinannut millään kääntyä niin kuin haluan, vaan hyppäsi viistosti yli mun selän taakse, vaikka kuinka yritin sitä hypyn takaa hakea kädellä mukaan. Hetkisen pähkäilin, että mitä tuossa voisi tehdä kun tiukempi käskytyskään ei auttanut. Teinkin sitten niin, että otin lelun käteen ja pysäytin Mimmin hypyn taakse ja lykkäsin lelun suuhun ja hurjat kehut tästä. Muutama toisto näin ja kyllä muuten alkoi toimia! Hetkisen kuluttua tämä kyllä jo unohtui, mutta muistutin taas stoppi + lelu - palkalla ja taas toimi. Mun pitää nyt muistaa, että en tässä lipsu ollenkaan treeneissä, jos haluan tuon hyväksi. Jännä kyllä, että tuossa kohden tuo ei toiminut kun yleensä Mimmi tulee niistoihin tosi hyvin mukaan.
Lopuksi pikku keinuharkat molemmille. Mentiin melkein suoran putken kautta keinulle, että saataisiin kunnolla vauhtia. Haluan eroon mun lentokeinukammosta Gimman kanssa :-P. Otin ensin muutaman toiston Mimmin kanssa. Sillä oli tosi hyvät keinut, joten en nähnyt tarpeelliseksi hinkata sitä sen enempää. Gimman kanssa otin ensin pelkän keinun ilman muita esteitä ja palkka valmiiksi keinun edessä jossain viiden metrin päässä. Meni aika rauhallisesti, joten taisi oikeesti sunnuntaina vähän säikähtää sitä. Meni kuitenkin itsekseen ja sai kovat kehut. Otin lisää toistoja koko ajan vauhtia kasvattamalla ja alkoi näyttää jo tosi hyvältä. Sain onnistumaan myös niin, että Gimma meni edellä suorittaen itsenäisesti keinun. Kyllä tää taas tästä :-)
tiistai 2. helmikuuta 2010
Gimman Hyvinkään rata
Tässä Gimman viime sunnuntain jälkimmäinen rata. En mä sitten niin kauheesti vauhtia ottanutkaan pois ennen keinua kuten oletin. Luultavasti ensimmäisen radan keinu vähän säikäytti kun oli tosiaan aika kevyen tuntuinen. Tai mistä sitä tietää miksi noin kävi, kielto mikä kielto kuitenkin.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Jälleen pidennetty viikonloppu Hesan seudulla
Keskiviikkona lähdin tuuleen ja tuiskeeseen ajelemaan kohti Sipoota. Sää oli ihan kamala. Oli vastatuuli, joka riepoi autoa välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Välillä se heitti tien reunalta lumet tielle, jolloin koko tie hävisi näkyvistä. Liukastakin oli ja ja ja... Perille onneksi pääsin kuitenkin ehjin nahoin, hartiat kylläkin ihan jumissa. Piti kyllä tavallista rauhallisemmin ajella, ei vaan uskaltanut enempää :-P.
Torstaina mulla oli töiden puolesta koulutuspäivä eli ajelin Sipoosta Konalaan. Matkaa tuli n. 30 kilometriä, johon varasin aikaa 50 minuuttia. Näin "pohjoisen" likkana tuo tuntui jo liioittelulta. Mutta kuinkas sitten kävikään :-D. Myöhästyin 20 minuuttia kun matkaan menikin tunti 10 minuuttia :-O. Kehä I seisoi kun siellä oli vissiin joku kolari sattunut. Jotain kahdeksan kilometriä siinä kitkutettiin hissukseen sellaista 2 km tuntivauhtia. Siis silloin kun letka liikkui, eikä todellakaan liikkunut koko ajan. Ei kivaa ollenkaan. Onneksi en ollut ainoa, joka oli myöhässä... Takaisin päin matka sujuikin jo kohtalaisesti, meni vain jotain 40 minuuttia :-P.
Perjantaina vapaapäivän kunniaksi kävin Tuijan hallissa ottamassa Mimmin ja Gimman kanssa pikku treenit. Sattui Tuijalta löytymään vielä vapaa aika :-). Jälleen olin myöhässä. Mä en tajua miten aikaisin tuolla pitää joka paikkaan lähteä, että ehtii ajoissa perille :-P. No, koirat lämmitteli sitten siinä samalla kun mä rakensin rataa. Mimmin kanssa treenit meni suht kivasti, mutta Gimman kanssa oltiin ihan eri rytmissä. Mä vaan olin sen tiellä koko ajan :-P. Sain lopulta sillekin onnistuneen pätkän, johon olikin hyvä lopettaa :-)
Lauantaina kävin Anjan ja Pukkilan Jannen kanssa treenaamassa Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla. Ihan mukava lämmin (ehkä jopa vähän liian lämmin) halli, jossa vähän oudompi kumipohja. Pohjalla oli kuitenkin hyvä juosta eikä koirat sutineet ollenkaan. Anja näytti Jannelle eri tekniikoita ja mä yritin sillä aikaa väkertää jonkinmoisen radan. Kohtuullisen vaikeeta mun mielikuvituksella, mutta ihan ok siitä kuitenkin tuli.
Mimmin kanssa sain radan heti nollalla läpi! Mahtava fiilis, vaikka rata ei todellakaan ollut mikään nappirata. Näitä mun pitäisi saada ehdottomasti lisää niin sitten niitä voi odottaa kisoissakin paremmalla prosentilla. Ei saa luovuttaa treeneissäkään, vaikka ei menisi käsikirjoituksen mukaan. Olin tosi tosi tyytyväinen itseeni! Radalla sai tehdä sivuttaisirrotusta, jaakotusta, niistoa, leikkausta, valssia, niisto-sokkaria ja ties vaikka mitä.
Gimman kanssa ei sitten ihan niin hyvin mennyt. Ihan hyviäkin pätkiä oli, mutta jotenkin tahmeesti Gimma meni. Oisko ollut jotain juoksun jälkeistä masennusta vai mistä lie johtui? Ei kuitenkaan ollut oma itsensä. Toki halli oli outo, pohja outo, kontaktiesteet oli sitä mitä lie kumirouhetta, eikä ole sellaisia taidettu ennen mennä. Ehkä tuossa oli syytä kerrakseen, että ei ihan into piukeena painellut menemään. Ihan ok-fiilis jäi kuitenkin Gimmastakin.
Sunnuntaina sitten suunnattiin Gimman kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Tuomarina maksi kakkosilla oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Radat oli etukäteen sellaisia, että oikein tarjottiin meillä niitä nollia. Eihän niitä tietenkään silloin tule :-P. Ensimmäisellä radalla oli suora alku, hyppy, pituus, puomi ja heti pituuden viimeinen pala kaatui. Vähän harmitti, mutta yritin jatkaa täysillä loppuun. Puomi Gimmaksi ihan kohtuullinen, ei nopea, mutta ei nyt ihan kamalan hidaskaan. Keppien jälkeen oli suoraan muuri, jonka ohi jostain syystä sain ohjatuksi. En tajua miten ja harmittaa kovasti, että tämä rata ei ole videolla ollenkaan (ei ollut tuttuja, joita olisi viitsinyt hommaan nakittaa). Taisi vielä pari rimaa tipahtaa kun tuloksena taululla oli 20. Ja kun en kerran itse nähnyt tiputuksia niin kai se tiputtaa kun en kerran katso koiraa, aargh!!
Toiselle radalle sainkin sitten kuvaajan, kiitos Iiris tästä :-). Videoo en ole vielä saanut siirretyksi yhtään mihinkään, mutta kun sen saan tehdyksi niin ehkä siirrän myös tänne... Rata lähti hyvin liikkeelle. 2-hypyllä tein ihmisnuolen, jota en itse olisi tajunnut ollenkaan tehdä. Eli kiitos tuhannesti Elina vinkistä!! Toimi ihan sikahyvin ja sain hyvän linjan aa:lle viennille. Aa:n jälkeen rata meni tosi hienosti ja tuntui, että Gimma meni nyt oikein hyvää vauhtia. Sen verran hyvää, että mua alkoi hirvittää putken jälkeen oleva keinu, että siitä tulee pian lentokeinu. Siispä minä idiootti hidastin tosi kovasti Gimman vauhtia ennen keinua sillä seurauksella, että ennen puoltaväliä Gimma tuli sieltä pois "ai eikö tätä mennäkään?". Voi juma kun voi olla joskus tyhmä!! Siis minä, ei koira :-D. Keinu uusiksi ja edelleen meni sen vähän varovaisesti, mutta meni kuitenkin. Keinun jälkeiseltä muurilta saatiin palaset tippumaan. Ehkä mä olin siinä vielä vähän harmissani omasta mokasta enkä ohjannut kunnolla. Loppurata ihan ok. Puomin jälkeen pussi ja sen jälkeen suoraan hyppy. Pieni pyörähdys hypyllä vaikka huutelin eteen-käskyä jo pussiin mentäessä. Eipä paljon olla pussia harjoiteltu niin ei kai tuo voikaan onnistua. Jäipä hyvä fiilis tämän radan jälkeen :-))
Takaisin pääsin lähtemään jo viideltä. Keli jälleen kamalan huono. Tällä kertaa ei tuullut juurikaan, mutta satoi lunta silleen ihan mukavasti... Rekkoja kun tuli vastaan oli pakko vähän hiljentää kun ei yhtään nähnyt missä tie meni, mutta muuten oli kohtuullisen hyvä ajaa. Niin, paitsi letkan hännillä kun ei oikein päässyt ohi. Kotona olin aika lailla klo 22. Jos olisin Mimmin kanssa kisannut niin olisin ollut jotain kolme tuntia myöhemmin. Tosi hyvä päätös oli perua sen kisat, vaikka Mimmi itse ei ollutkaan samaa mieltä :-D
Kauhee kisainto Gimman kanssa. Harmi vaan, että tähän aikaan on kaikki kisat niin kauheen kaukana. Ensi sunnuntaina olen menossa Tampereelle, mutta siellä on maxi2-luokille vain yksi rata. Mutta onpa edes se yksi! Mimmille sentäs on kaksi starttia. Sitten ois Turussa kisat ja Kirkkiksellä... hmmm...
Torstaina mulla oli töiden puolesta koulutuspäivä eli ajelin Sipoosta Konalaan. Matkaa tuli n. 30 kilometriä, johon varasin aikaa 50 minuuttia. Näin "pohjoisen" likkana tuo tuntui jo liioittelulta. Mutta kuinkas sitten kävikään :-D. Myöhästyin 20 minuuttia kun matkaan menikin tunti 10 minuuttia :-O. Kehä I seisoi kun siellä oli vissiin joku kolari sattunut. Jotain kahdeksan kilometriä siinä kitkutettiin hissukseen sellaista 2 km tuntivauhtia. Siis silloin kun letka liikkui, eikä todellakaan liikkunut koko ajan. Ei kivaa ollenkaan. Onneksi en ollut ainoa, joka oli myöhässä... Takaisin päin matka sujuikin jo kohtalaisesti, meni vain jotain 40 minuuttia :-P.
Perjantaina vapaapäivän kunniaksi kävin Tuijan hallissa ottamassa Mimmin ja Gimman kanssa pikku treenit. Sattui Tuijalta löytymään vielä vapaa aika :-). Jälleen olin myöhässä. Mä en tajua miten aikaisin tuolla pitää joka paikkaan lähteä, että ehtii ajoissa perille :-P. No, koirat lämmitteli sitten siinä samalla kun mä rakensin rataa. Mimmin kanssa treenit meni suht kivasti, mutta Gimman kanssa oltiin ihan eri rytmissä. Mä vaan olin sen tiellä koko ajan :-P. Sain lopulta sillekin onnistuneen pätkän, johon olikin hyvä lopettaa :-)
Lauantaina kävin Anjan ja Pukkilan Jannen kanssa treenaamassa Porvoossa Petenkoiratarvike Areenalla. Ihan mukava lämmin (ehkä jopa vähän liian lämmin) halli, jossa vähän oudompi kumipohja. Pohjalla oli kuitenkin hyvä juosta eikä koirat sutineet ollenkaan. Anja näytti Jannelle eri tekniikoita ja mä yritin sillä aikaa väkertää jonkinmoisen radan. Kohtuullisen vaikeeta mun mielikuvituksella, mutta ihan ok siitä kuitenkin tuli.
Mimmin kanssa sain radan heti nollalla läpi! Mahtava fiilis, vaikka rata ei todellakaan ollut mikään nappirata. Näitä mun pitäisi saada ehdottomasti lisää niin sitten niitä voi odottaa kisoissakin paremmalla prosentilla. Ei saa luovuttaa treeneissäkään, vaikka ei menisi käsikirjoituksen mukaan. Olin tosi tosi tyytyväinen itseeni! Radalla sai tehdä sivuttaisirrotusta, jaakotusta, niistoa, leikkausta, valssia, niisto-sokkaria ja ties vaikka mitä.
Gimman kanssa ei sitten ihan niin hyvin mennyt. Ihan hyviäkin pätkiä oli, mutta jotenkin tahmeesti Gimma meni. Oisko ollut jotain juoksun jälkeistä masennusta vai mistä lie johtui? Ei kuitenkaan ollut oma itsensä. Toki halli oli outo, pohja outo, kontaktiesteet oli sitä mitä lie kumirouhetta, eikä ole sellaisia taidettu ennen mennä. Ehkä tuossa oli syytä kerrakseen, että ei ihan into piukeena painellut menemään. Ihan ok-fiilis jäi kuitenkin Gimmastakin.
Sunnuntaina sitten suunnattiin Gimman kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Tuomarina maksi kakkosilla oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Radat oli etukäteen sellaisia, että oikein tarjottiin meillä niitä nollia. Eihän niitä tietenkään silloin tule :-P. Ensimmäisellä radalla oli suora alku, hyppy, pituus, puomi ja heti pituuden viimeinen pala kaatui. Vähän harmitti, mutta yritin jatkaa täysillä loppuun. Puomi Gimmaksi ihan kohtuullinen, ei nopea, mutta ei nyt ihan kamalan hidaskaan. Keppien jälkeen oli suoraan muuri, jonka ohi jostain syystä sain ohjatuksi. En tajua miten ja harmittaa kovasti, että tämä rata ei ole videolla ollenkaan (ei ollut tuttuja, joita olisi viitsinyt hommaan nakittaa). Taisi vielä pari rimaa tipahtaa kun tuloksena taululla oli 20. Ja kun en kerran itse nähnyt tiputuksia niin kai se tiputtaa kun en kerran katso koiraa, aargh!!
Toiselle radalle sainkin sitten kuvaajan, kiitos Iiris tästä :-). Videoo en ole vielä saanut siirretyksi yhtään mihinkään, mutta kun sen saan tehdyksi niin ehkä siirrän myös tänne... Rata lähti hyvin liikkeelle. 2-hypyllä tein ihmisnuolen, jota en itse olisi tajunnut ollenkaan tehdä. Eli kiitos tuhannesti Elina vinkistä!! Toimi ihan sikahyvin ja sain hyvän linjan aa:lle viennille. Aa:n jälkeen rata meni tosi hienosti ja tuntui, että Gimma meni nyt oikein hyvää vauhtia. Sen verran hyvää, että mua alkoi hirvittää putken jälkeen oleva keinu, että siitä tulee pian lentokeinu. Siispä minä idiootti hidastin tosi kovasti Gimman vauhtia ennen keinua sillä seurauksella, että ennen puoltaväliä Gimma tuli sieltä pois "ai eikö tätä mennäkään?". Voi juma kun voi olla joskus tyhmä!! Siis minä, ei koira :-D. Keinu uusiksi ja edelleen meni sen vähän varovaisesti, mutta meni kuitenkin. Keinun jälkeiseltä muurilta saatiin palaset tippumaan. Ehkä mä olin siinä vielä vähän harmissani omasta mokasta enkä ohjannut kunnolla. Loppurata ihan ok. Puomin jälkeen pussi ja sen jälkeen suoraan hyppy. Pieni pyörähdys hypyllä vaikka huutelin eteen-käskyä jo pussiin mentäessä. Eipä paljon olla pussia harjoiteltu niin ei kai tuo voikaan onnistua. Jäipä hyvä fiilis tämän radan jälkeen :-))
Takaisin pääsin lähtemään jo viideltä. Keli jälleen kamalan huono. Tällä kertaa ei tuullut juurikaan, mutta satoi lunta silleen ihan mukavasti... Rekkoja kun tuli vastaan oli pakko vähän hiljentää kun ei yhtään nähnyt missä tie meni, mutta muuten oli kohtuullisen hyvä ajaa. Niin, paitsi letkan hännillä kun ei oikein päässyt ohi. Kotona olin aika lailla klo 22. Jos olisin Mimmin kanssa kisannut niin olisin ollut jotain kolme tuntia myöhemmin. Tosi hyvä päätös oli perua sen kisat, vaikka Mimmi itse ei ollutkaan samaa mieltä :-D
Kauhee kisainto Gimman kanssa. Harmi vaan, että tähän aikaan on kaikki kisat niin kauheen kaukana. Ensi sunnuntaina olen menossa Tampereelle, mutta siellä on maxi2-luokille vain yksi rata. Mutta onpa edes se yksi! Mimmille sentäs on kaksi starttia. Sitten ois Turussa kisat ja Kirkkiksellä... hmmm...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)