ATT:n kisat

Lähdettiin lauantaina aamulla ysin aikaan ajelemaan kohti Lietoa. Olipa mukavaa kun ei tarvinnut kamalan aikaisin herätä. Ei olisi tarvinnut ihan noin aikaisin edes lähteä, mutta oli kiva mennä katsomaan muutama maksien rata. Pakkasta lähtiessä oli -25, mutta onneksi lauhtui matkan varrella ja perillä oli vain sellaiset seitsemän astetta.

Mini3-luokassa tuomarina oli joka radalla Leena Rantamäki-Lahtinen. Suoraan sanottuna radat oli ihan äärimmäisen tylsiä. Ei oikein mitään ohjausta tarvinnut tehdä, senkun luukutti koiran kanssa radat läpi. Tässäpä se mun päivän haaste sitten olikin. Saada asenne kohdilleen myös ns. helpoissa radoissa ja onnistuinkin tässä oikein hyvin :-)

Ensimmäisessä radassa sai alussa tehdä jopa pakkovalssin ja se heti sitten meni pieleen. Mimmi oli noussut lähdössä ylös ja tullut tosi lähelle ensimmäistä hyppyä. Ja kun en muista niitä uusia sääntöjä, että saiko koiran käydä palauttamassa vai ei niin hätäisesti kutsuin Mimmin radalle ja se kostautui heti 2-hypyn pakkovalssissa. En osannut ajoittaa sitä oikein. Mentiin sitten reippaasti rataa eteenpäin ja päätin kokeilla kestääkö Mimmi puomilla kisatilanteessa sivuittaisirtoamisen kun viime treeneissä onnistui niin mainiosti.. Ei kestänyt, vaan juoksi läpi ja taisi loikata kontaktin ylikin. Palautin kontaktille ja lähdettiin vauhdilla radalta pois. Jälkeen päin saatiin sitten tuomarilta palautetta (minä ja muutama muu), että kun on hylkäys alla niin silloin ei enää uusita kontakteja. Enhän mä tuollaista osannut edes ajatella kun vaistomaisesti vein koiran takas kontaktille.

Toisen radan tuomarin puhuttelussa kysyin sitten tuosta lähtöön palauttamisesta ja hän kertoi, että jos ohjaaja on jo mennyt kauas ottamaan koiraa vastaan niin ei saa enää palata takaisin. Ratkaisin tämän sitten niin, että jätin Mimmin paljon kauemmas istumaan, että ehdin karjaista sille jotain ja pistää sen istumaan ja silti saada hallitun lähdön. Eipä se sitten enää kahdella jälkimmäisellä radalla yrittänytkään karata. Ja kun videolta katsoin niin se ensimmäisen radankin varastaminen ei ollut oikea varastaminen. Taisi pieni vaan säikähtää lämmityskoneen käynnistystä tai jotain kun pälyili ensin ympärille ja sitten otti muutaman askeleen eteenpäin. Hyvä näin niin ei tarvi stressata, että se on taas keksinyt varastamisen.

Toisella radalla ei ollut mitään muuta haastetta kuin ehtiminen "takasuoralla". Järkyttävä suora, jossa ensin piti varmistaa, että koira hyppää pussin jälkeisen hypyn ja sitten juostiin kilpaa useamman hypyn kautta aa:lle. Mimmi ei välttämättä ota aa:n kontaktia, jos mä jään jälkeen, joten mun oli ihan pakko ehtiä sinne. Ja ehdinhän mä, just ja just. Aa:n jälkeen Mimmi taisi ihan itse lukea seuraavan hypyn kun mä jo kiirehdin vastaanottamaan sitä seuraavan hypyn taakse. Rata oli kaiken kaikkiaan hyvä. Kontaktin otti nyt hienosti kun se mentiin tavalliseen tapaan.

Viimeinen rata samaan malliin, helppoa menoa. Ainoa kökkö kohta oli lopussa pussin jälkeen. Sen jälkeinen hyppy oli aika ilkeässä kulmassa ja siinä meidän meno vähän tökkäsikin. Jäin odottamaan, että Mimmi tulee pussista ulos ja vedin sitä hypylle ja yritin vipata siihen. Taisi mennä vipit vähän pieleen, mutta sain kuin sainkin sen sille hypylle ja taistelluksi vielä viimeisellekin. Mä olen niin tyytyväinen itseeni, että sain hyvän asenteen näille radoille. Ehkä mä olen kuitenkin kehityskelpoinen ;-)

Sunnuntaina oli sitten Gimman vuoro startata kakkosissa. Harmittavasti ne alkoi vasta iltapäivällä, joten kotiin lähtö venyi aika pitkälle. Mä kyllä yritin Gimman kanssa sopia, että ottaisi sen viimeisen nollan ensimmäiseltä radalta niin päästäisiin aikaisemmin kotiin, mutta se ei vissiin oikein ymmärtänyt mun puhetta :-D

Alku oli hyppy-muuri-hyppy suora, jonka jälkeen viistosti oikealle kepeille. Otin tuon 3-hypyn takaa ihmisnuolella ja se toimi kyllä tosi hienosti. Keppien jälkeen aa, jossa kohtuullisen nopea kontakti, sitten mutkaputkeen, josta keinulle ja siitä pikku suora, josta piti saada koira tiukasti kääntymään putken kauempaan päähän. Gimma oli tulossa hypyn ohi, jonka jälkeen piti kääntyä. Sain sen sinne kuitenkin ja kun kerran meni niin pienellä vauhdilla niin oishan sen itsestään pitänyt kääntyä hyvin ;-). No, ei kääntynyt vaan meni just sinne väärään, tyrkyllä olevaan putken päähän. Että mua otti päähän oma hölmöys! No siitä sitten yritin viedä vauhdilla radan läpi ja ohiteltiin esteitä eikä pysähdytty puomilla ollenkaan. Ei virhe ollut, mutta ei meinannutkaan pysähtyä. Eilisestä oppineena en sitten käynyt palauttamassa kontaktille vaan jatkettiin rata loppuun. Nauratti vaan kovasti :-D

Toinen rata oli kokonaisuudessaan parempi. Alussa tuli heti kolmannen hypyn rima alas, mutta en antanut sen vaikuttaa meidän menemiseen. Nyt oli puomikin hallittu ja lähti vasta luvalla sieltä pois. Puomin jälkeen oli kiva pikku luukutuspätkä putkeen. Meinasin jäädä ihastelemaan kun Gimma paineli sinne niin ihanan lujaa :-D. Lopussa tuli vielä yksi kieltovirhe ja loppusuoralla pienen pientä empimistä. En uskaltanut huutaa eteen kun se suora ei ihan suora ollut. Olisi pitänyt vaan kokeilla kun eihän tuossa ollut enää mitään menetettävää.

Rankka viikonloppu. Kotona olin joskus vähän ennen puolta yötä. Nyt väsyttää! Silti reissu oli tosi mukava. Oli kiva nähdä Turun ystäviä taas vaiheeksi.

Kiitos Tiinalle yösijasta ja täyshoidosta.

Kunhan jaksan siirrellä videoita koneelle niin ainakin Mimmin nollaradat tulee tänne sitten näkyviin. Gimman radoista en ole ihan varma viitsinkö julkaista :-D, ehkä sen jälkimmäisen voisi...