Treeniä

Kävin torstaina yksikseen treenaamassa Vöyrillä. Tein yhdestä Rauno Virran radasta alun ja lopun. Siinä sai tehdä kaikkea mukavaa. Varsinkin takaakiertoja sai tehdä eri variaatioilla kuten twistillä, saksalaisella ja niisto-sokkarilla. Myös jaakotusta ja pakkovalssi-jaakotusta sai ympättyä muutamaan paikkaan. Kaikki sujui kyllä tosi kivasti. Alussa harjoittelin välistävetoa. Se on mulle jotenkin kaikista vaikein juuri radan alussa kun koira lähtee paikaltaan. En osaa arvioida yhtään mitä vauhtia ne sieltä tulee. Molempien kanssa ensimmäinen kerta meni pipariksi, Gimmalla tipahti välistävetoa edeltävä rima ja Mimmiä en saanut vedetyksi välistä. Gimman kanssa malttia niin toimi ja Mimmin kanssa selkeämpi kropan kääntö välistävedossa niin alkoi silläkin toimia.

Puomin kontaktia otin erikseen. Sain Gimman tosi hyvällä vauhdilla kontaktille sivusta useamman kerran, joten päätin kokeilla koko puomia. Otin varmuuden vuoksi remmissä, että saan sen autettua oikeaan paikaan mikäli alkaa hidastella. Moka!! Ei todellakaan hidastellut, vaan minä hitaampana juoksijana hidastin remmillä, aargghh!! Mutta hyvää tässä on se, että tuo mun treeni alkaa tuottaa tulosta :-) 

Mimmin kanssa keksityin puomin itsenäiseen menemiseen. Kuumensin lelulla aika hulluksi ja jätin lelun puomista n. kolmen metrin päähän ja vein Mimmin puomin alkuun, koko ajan "kiusaten". Muutama uusi hampaanjälki tästä seurauksena käsissä :-D. Mutta kyllä kannatti, Mimmi paineli tosi hyvällä vauhdilla puomin loppuun saakka, pysähtyi ja jessillä lelulle, vaikka mä itse jäin melkein paikalleni seisomaan. Vitsit kun hienoa. Pakko oli ottaa vielä toisen kerran, ettei vaan ollut vahinko ja nyt se meni vielä kovempaa loppuun. Älyttömän makee fiilis jäi tuosta :-). Nyt pitäisi muistaa lisätä vielä sivuttaisetäisyyttä kun niissä liian helposti tulee ennen aikojaan sivusta pois.

Lopuksi vielä leikkausharjoituksia. Laitoin putken jälkeen neljä hyppyä siksakkiin, jolloin sain neljä leikkausta. Rataa mennessä jo huomasin Gimman kanssa, että kyllä se vetoon tulee kun en tee siitä mitään numeroa ja päätin kokeilla samaa nyt tässä treenissä. En vetänyt olkapäällä ollenkaan. Sanoin selkeästi Gimma ja löin käden alas oman suunnan ollessa suoraan seuraavaa estettä kohden ja saman tien hyppy-käsky. Meni ihan sikahienosti kaikki. Nyt ainoa ongelma on enää se, että mä lähden ihan liian myöhään tekemään leikkausta. Toistoilla sain senkin kyllä jo paljon paremmaksi. En kuitenkaan saanut itseäni toimimaan kuten olisin halunnut. Ihan liikaa varmistelin sitä, että Gimma menee hypylle ennen kuin itse vaihdoin puolta. Enköhän mä tuonkin opi kun vaan treenaan :-). 

Mimmin kanssa leikkaukset meni yllättävän hyvin. Se ei oikeastaan yhtään hidastellut kuten yleensä. Mä oikein keskityin nyt siihen, että annan Mimmin mennä mun edellä enkä lähde rynnimään, jolloin mun liike hidastuu ihan liikaa ennen leikkausta, joka myös hidastaa Mimmiä. Ehkä tuosta oli apua. Tai sitten nyt tuo kuvio oli jotenkin Mimmille loogisempi. Mikä sitten olikaan syynä niin kivaa oli, että onnistui :-)

Lauantaina otin pikkuisen tokoa kaikkien koirien kanssa. Gimman kanssa seuraamista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Seuraaminen on kyllä nyt tosi kivan oloista. Voin tehdä jo vähän pidempiä pätkiä käännöksineen. Makeeta! Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Näytti unohtaneen koko käskyn merkityksen :-P. Kyllä se jälleen saatiin mieliin ja ihan hyviä toistoja tuli lopulta. Luoksetulo on aika kiva. 

Mimmin kanssa jälleen samat kuviot kuin Gimman kanssa. Seuraaminen aika siistiä. Liikkeestä seisahtuminen oli totaalisesti unohtunut. Tarjosi istumista ja maahanmenoa. En meinannut millään saada tajuamaan mitä ajoin takaa. Saatiin kuitenkin lopulta jokunen onnistunut pysähtyminen. Luoksetulo hyvä, mutta hyppää käteen ennen kuin tulee sivulle. Saakohan ohjaaja seistä kädet selän takana luoksetulossa? Silloin nimittäin Mimmi ei hyppää. Pelkkiä sivulletuloja otettiin myös ja ne menee koko ajan paremmin, mutta edelleen mun on pidettävä kädet piilossa. Pitäisi kai ne jotenkin saada hivutetuksi sivulle roikkumaan. Mitenkähän se mahtaa onnistua? 

Pimun kanssa vähän mummotokoa. On se vaan niin kamalan täpinässä kun saa tehdä jotain <3. Vahvistettiin samoja kuin viimeksi eli luoksetuloa ja liikkeestä pysähtymistä.

Lauantaina päätin kokeilla pitää hiilarimättöpäivän. Aamupala oli edelleen normaali karppiaamupala, mutta päivällä kävin sitten Keskisen reissun kunniaksi syömässä hampurilaisaterian. En ole neljään kuukauteen moista syönyt ja oletinkin, että se on suuri makuelämys. Ei muuten ollut! Kyllähän se ihan syötävää oli, mutta ei mitään sellaista, että sitä olisi pakko saada. Illalla söin vielä Kartanon sipsejä. Niistä ehkä kourallinen maistui ihan hyvältä ja sen jälkeen aika puulta. Pari karjalanpiirakkaa söin myös. Seuraavana päivänä olo ei ollut mitenkään hyvä. Vatsa oli kuin pallo. Vielä illalla ennen nukkumaan menoa vatsa oli ihan järkyttävän kokoinen. Edelleen vähän ahdistaa... Eipä tarvi taas hetkeen tuotakaan kokeilla. Ei enää epäilystäkään, mistä mun aiemmin kärsimäni turvotukset on johtuneet.

Vihdoinkin kunnon lenkkeilyä!

Torstaina oli vielä kova pakkanen, jolloin kävinkin ihan pikku lenkin vain läheisellä kelkkareitillä. Testasin samalla Pimulle ostamiani tossuja, jotka olivatkin vallan mainiot. Ei ollut mummelilla yhtään kylmä tassuihin :-). Mimmiä kyllä paleli, joten en tiedä pitäiskö sille hommata samanlaiset. Hyvin pysyi tossut jaloissa ainakin ei-lumisella pohjalla.

Perjantaina ilma lauhtui ja kävinkin heti kunnon lenkillä. Kyllä koirista näki, että olivat sitä jo kaivanneet! Lauantaina vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä avaamaan meidän pidempää lenkkipolkua Mimmin ja Gimman kanssa. Olen sitä koko ajan lykännyt ja lykännyt kun etukäteen jo pelkäsin lenkin raskautta. Aikaa menikin tavalliseen kesäkeliin verrattuna puoli tuntia kauemman. Olin ihan puhki! Gimmasta ei huomannut mitään väsymisen merkkejä. Siellä se paineli edes takas hangessa kuin joku pupujussi :-D. Mimmi yritti seurata Gimman jälkiä, mutta ei oikein onnistunut kun on sen verran pidempi loikka isommalla. Mimmi tyytyikin kohtaloon ja tuli mun perässä. Mimmin takia jouduin "hiihtämään" eteenpäin, että sille jää edes jonkinlainen ura lumeen, missä kulkea. Hyvin pienikin vaan jaksoi, vaikka välillä se joutui tekemään kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin. Tuo hiihtäminen vei mun omat voimat ihan totaalisesti.

Sunnuntaina kävin Kirsin ja Pamin kanssa lenkillä. Kirsi on muuttanut lähistölle ja lupasin hänelle näyttää lenkkipolkuja tuolta metsästä. Mulla oli vain Gimma mukana kun Pimu ei olisi jaksanut tarpoa lumessa ja Mimmi ois saattanut leikkiä hengellään ison suursnautserinartun kanssa... Alkumatkasta pidettiin koiria kiinni, mutta jo hetken päästä päästettiin ne irti kun eivät ainakaan remmissä näyttäneet kyräilevän toisiaan. Tosi hyvin meni koko lenkki. Gimma vaan olisi halunnut juosta kilpaa koko ajan, Pami oli tästä vähän eri mieltä. Sille riitti alkulenkin hömpötys. Meillä meni lenkillä kaiken kaikkiaan 2,5 tuntia :-O. Mulla oli tarkoitus kotiin päästyäni lähteä samantien pikku koirien kanssa lenkille. Joo, en lähtenyt vaan rojahdin sohvalle lepäämään :-D. Sen verran mukavaa oli kimppalenkkeily, että sovimme tekevämme näin uudelleenkin :-). Tuli ihan vanhat ajat mieleen kun aikoinaan lenkkeiltiin paljonkin yhdessä. Kirsi asui silloin Ristinummella ja minä Teeriniemellä. Puolessa välissä aina kohdattiin ja siitä jatkettiin yhdessä matkaa. Koirat vaan oli erit silloin.

Mun karppaus jatkuu hyvin! En ole yhtään kaivannut leipää enkä yllättäen myöskään pastaa. Olen syönyt sellaisia ruokia, mitä en olisi koskaan kuvitellut saavani kurkusta alas, kuten kaalilaatikkoa ja broileri-parsakaalivuokaa. Näköjään kaikki maistuu hyvältä kun ne kyllästää kermalla ja antaa muhia uunissa kauan aikaa :-). Paino ei ole juurikaan muuttunut, ehkä kilon verran tippunut. Tuo painon tippuminen ei tässä kuitenkaan ole se pääasia vaan hyvä olo ja sen olen kyllä saavuttanut. Vatsa ei ole turvonnut pallo eikä väsytä koko ajan. Ihan mahtava olo!

Tämä saattaa olla ihan sattumaa eikä ollenkaan karppauksesta johtuvaa, mutta huomasin ehkä noin viikko sitten, että mun polvet eivät ole enää kipeät! Ne on olleet jo pitkän aikaa huonossa kunnossa ja varsinkin rappusten meno alaspäin on sattunut polviin, enemmän vasempaan. Töissä tapaan käydä aulasta hakemassa kahvit (töissä 3. kerroksessa) ja menen rappusia pitkin, että päivän aikana saan edes vähän liikuntaa ja tässä yhteydessä tuli yhtäkkinen oivallus "mulla ei satu polviin ollenkaan!!". Myöskään polvien koukussa pitäminen ei enää aiheuta tuskia polviin. Voisikohan tämä oikeasti johtua karppauksesta? Ehkä mun aikaisempi muka terveellinen kevyt-sitä-kevyt-tätä-ruokavalio ei voidellut mun niveliä tarpeeksi ja nyt kun syön kunnon rasvaa niin niveletkin voi paremmin. En kyllä osaa sanoa, mutta outo sattuma kuitenkin.

Huomenna pitkästä aikaa agilitytreenihin!!

Hiljaista koiraharrastuksissa, karppauksen aloitus

Maanantaina olin kahden vaiheilla lähdenkö treenaamaan vai en kun pakkasta oli aika paljon, 12 astetta. Päätin kuitenkin reippaana tyttönä lähteä. Varattuna oli vain tunti kun vain minä olin menossa molempien koirien kanssa. Lämmittelylenkki kotona ja vielä vähän lisää treenipaikalla ja treenikamat autosta mukaan ja avaamaan hallin ovea. Avain ei ollutkaan siellä missä sen piti olla. Soitto Hennalle, jolta sain toisen hallin omistajan numeron, johon koitinkin heti soittaa, mutta ei vastausta. Ei auttanut muu kuin laittaa täpinässä olevat koirat takaisin autoon ja lähteä kotiin. Harmitti kovasti!!

Tiistai-iltana alkoi sataa lunta ja keskiviikkoaamuna sitä olikin jo mukavasti maassa. Sellaiset 30 senttiä oli satanut meidän perukoille. Onneksi oli ihanaa pakkaslunta niin ei tarvinnut aamulla ruveta kolaamaan autolle reittiä, vaan sai ajella kinosten läpi. Illalla oli tarkoitus mennä treenaamaan, mutta päivän mittaan pakkanen vain kiristyi. Kotiin ajaessa auton mittari näytti jo 17 astetta, joten päätin jättää treenit väliin. Sen sijaan tein lumityöt, jossa kuluikin 1,5 tuntia. Yleensä tykkään tehdä lumitöitä, mutta nyt kyllä kävi mielessä pari kertaa, että olisi ollut kiva, jos joku olisi traktorilla käynyt tuon meidän tien pätkän edes putsaamassa. Onneksi lumi oli kuitenkin kevyttä, joten aika hyvin jaksoin koko urakan. Hyvän jumpan siitä sai ja löytyi jälleen lumityölihaksetkin :-)

Keskiviikon ja torstain koirien lenkitykset olivat hyvin minimaaliset pakkasen takia. Torstaina sitä oli jo sellaiset 25 astetta. Pimu ja Mimmi eivät suostuneet kävelemään oikeastaan ollenkaan kun Gimma taas oli niin kuin pakkasta ei olisi ollutkaan. Päätinkin torstain pikalenkin jälkeen, että jos pakkaset edelleen jatkuu niin käyn ensin pikku lenkin kaikkien koirien kanssa ja sitten pidemmän Gimman kanssa. Tähän ei onneksi tarvinnut mennä kun tänään aamulla oli enää vain n. 7 astetta pakkasta. Ihana ilma, mitä nyt viima vähän häiritsi.

Maanantaina aloitin karppauksen, eli hiilarit minimiin ja tilalle rasva. Olen pitkän aikaa tuota ruokavaliota jo tutkinut ja moni ystävä on tällä tavoin saanut oman olotilan hirmu hyväksi ja siinä samalla on kilojakin lähtenyt mukavasti. Huomasin, että yhä useammin eksyin karppaus.info-sivuille ja viihdyin siellä koko ajan kauemman ja kauemman. Ajattelin, että joulun jälkeen tuo on hyvä aloittaa, mutta sitten mietin, että miksi kaikki aloittamiset pitää aina lykätä johonkin tiettyyn kohtaan (kuten aikoinaan tupakkalakon aloittaminen)? Miksi ei voi aloittaa saman tien? Niinpä päätin aloittaa jo ennen joulua.

Vähän hirvitti etukäteen kaikki rasva. Tähän asti kun on yrittänyt kaikesta ostaa kevyttä ja vähärasvaista niin nyt pitikin kaupasta ostaa kuohukermaa, rasvaista juustoa, voita yms. Turhaa pelkäsin, ihan hirmu hyvin on rasvaiset ruuat maistuneet. Aamun munakas pitää nälän tosi mukavasti loitolla ilman ähkyä (kuten myös muut ruuat). Tähän asti vaikka olen mitä aamulla syönyt niin mulla on nälkä jo viimeistään puoli kymmeneltä. Nyt kun työkaveri pyysi maanantaina syömään meidän vakioaikana, 10:15, mulla ei ollut ollenkaan nälkä :-O. Tämän jälkeen hieman pienensin omaa munakastani, että pystyn syömään jo tuohon meidän normaaliin aikaan. Silloin ruokalassa on kiva käydä kun kaikki on juuri laitettu esille eikä meidän lisäksi ole kuin muutama muu ihminen.

Olotila on ollut ihan älyttämän hyvä! Mä en voi käsittää tätä!! Syön rasvaa hirvittävästi ja olo on niin paljon parempi kuin aiemmin. Mun jokapäiväinen turvotus on hävinnyt kokonaan eikä mua väsytä enää samalla lailla. Eniten pelotti se kun ei saa syödä pastaa, mun lempparia, mutta ainakaan vajaan viikon kokemuksen jälkeen en ole sitä kaivannutkaan. Samaten leivän pois jättäminen vähän arvelutti, mutta ei siinäkään vielä ole ollut ongelmaa. Saattaa tietenkin olla, että ajan kanssa näitä alkaa ajatella enemmän, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Ensikokemukset on sen verran hyvät, että tällä jatketaan ja katsotaan tuleeko tästä pysyvä ruokavalio vai jääkö kokeilun asteelle. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että tätä jatketaan hamaan tulevaisuuteen, mutta ei kai tässä elämässä mikään ole varmaan. Jouluna kyllä ajattelin vähän enemmän hiilareita napsia koska perinteistä aaton riisipuuroa pitää ehdottomasti vähän syödä ja tietenkin suklaata kun sitä on ostettuna kaapit pullolleen. Joulun jälkeen sitten jatketaan taas tiukemmalla linjalla.

Kiitos Jenni kun olet jaksanut aloittelevaa karppaajaa neuvoa ihan loputtomasti :-). Toivottavasti jatkossakin jaksat mua neuvoa kun ihan varmasti tyhmiä kysymyksiä riittää matkan varrella :-P