sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Pikaista yhteenvetoa

Treenit oli keskiviikkona pakkasesta huolimatta. En niistä nyt jaksa enää kirjoittaa... Ehkä myöhemmin, jos sittenkään. Pikainen yhteenveto: Mimmi menin ihan ok ja Gimma on oppinut irtoamaan. Siis oikeesti VAU!

Pikainen raportti tämän päivän kisoista, tästäkin ehkä myöhemmin lisää, nyt ei jaksa. Lähdin kotoa vähän vaille neljä ajelemaan ja perillä olin 8:20. Kisat alkoi 9:00, joten oikein mainio ajoitus. Gimma tiputteli rimoja kahdella ekalla radalla ja kolmannella kun rimat pysyi ylhäällä niin ohjaaja otti kiellon, prkl. Mimmi varasti ekalla radalla. Kuulin kun huudettiin, että tulee jo ja aloin ohjata ja 2-rima alas. Kaksi seuraavaa rataa oli nollia ja voittoja. Edelleenkään Mimmin meno ei tunnu normaalilta. Mutta tästäkin ehkä sitten myöhemmin lisää. Olen nyt Turussa hotellissa enkä jaksa sen enempää keskittyä kirjoittamiseen.

Yksi asia on kuitenkin pakko tähän kirjoittaa. Kuvasin Bonon radat ja ennen toista rataa katsoin kaikki koirat, jotka meni ennen Bonoa. Ei vissiin olisi pitänyt katsoa kun tuli niin paha mieli :-(. Ohjaajat ohjasi ihan päin persettä ja sitten sättivät koiraa siitä kun ei mennyt niin kuin oli tarkoitus. Tsiius!! Mä oon vissiin vähän liian kiltti kun en uskalla tuollaisille ihmisille sanoa, että "hei, mee katsomaan peiliin ennen kuin ravoot koiralle". Yksikin ohjaaja lopetti radan kesken kun koira ei mennyt 3-hypylle. Ei sillä ohjauksella koira olisi ikinä tajunnut mikä se kolmas este oli. Ja sitten ne puolivalssittajat ennen pussia! Voi jestas! Miettikää nyt vähän kun teette puolivalssin, että mihin suuntaan te sen jälkeen sitä koiraa ohjaatte! Suurimmalla osalla tuon ohjauksen tehneillä koirat lähti hakemaan aa-estettä pussin sijaan, eikä ihme. Koko kroppa ja liike ja kaikki vei just sinne. Ja pointti oli se, että vaikka ohjaisi niin, että koira hakee väärää estettä niin ei saa olla koiralle vihainen, vaan miettiä, että miksi se haki sitä väärää estettä. Noora oli tässä niin ihana poikkeus ♥. Vaikka Bonokin teki jotain omiansa niin sitä ei siitä mitenkään toruttu. Ja miksi olisikaan toruttu :-)

Jos tätä nyt sattuu lukemaan joku sellainen, johon kalikka kalahtaa niin mun tarkoitus ei ole haukkua vaan herättää ajattelemaan, että ei se koira pahuuttaan mene väärin. Jo aikojen alussa sanottiin, että kun virhe tulee niin se on 99,9 prosenntisesti ohjaajan vika. Ja näin se kyllä on edelleen :-)

lauantai 19. helmikuuta 2011

Aika hurja pakkasviikko

Hemmetin pakkaset! Vihdoin kun olisi päässyt Gimmankin kanssa treenaamaan agilitya niin pakkaset pilasi sen ilon. Koko viikon ollut kovat paukkupakkaset. Maanantaina aamulla -31° :-O. Kun pakkaset on kovat niin keskiviikon -17 ei tuntunut missään mulla eikä koirilla ja käytiin pitkällä lenkillä. Hassua kun sheltitkään ei nostelleet jalkoja, vaikka niillä yleensä tuossa lämpötilassa alkaa jo olla kylmä. Harmi vaan, että tuokin oli liian kylmä treenejä ajatellen.

Torstaina Mimmi kävi jälleen hierojalla. Nyt oli jo tosi hyvässä kunnossa. Kyljissä, ihan lapojen takana, oli edelleen vähän jumia. Myös lanteen seutua vähän aristi, mutta kun lihakset lämpeni hierottaessa niin sieltäkin antoi hieroa oikein hyvin. Kaiken kaikkiaan pieni oli oikein hyvässä kunnossa :-)

Mun oli tarkoitus tässä keväällä käydä Gimman kanssa tokokokeessa. Kaksi vaivaista koetta olisi tässä meidän lähellä (tokon takia en lähde kauas ajelemaan), mutta molemmat osuu sellaisille päiville kun olin ajatellut mennä agilitykisoihin. Tuota VAS:in 6.3. kisaa mietin kyllä kauan, että jos sinne ilmoittaisin. Jäisi Seinäjoen toinen kisapäivä väliin, mutta se ei olisi niin kovasti haitannut. Nyt kuitenkin tilanne on se, että en pääse kimppatreeneihin ennen koetta, joten turha oli ilmoittaa (eilen viim. ilmipäivä). Olisi ehdottomasti pitänyt harjoitella paikallamakuuta ryhmässä sekä hyppyä. Myös jotain ketjutustreeniä olisi ollut hyvä päästä tekemään.

torstai 10. helmikuuta 2011

Agilitya, hierontaa ja tokoa

Katsotaan, kuinka muistan mitä viikon aikana on tapahtunut. 

Mimmi kävi Seinäjoella hierottavana viime torstaina. Ehkä olen vähän hullu kun siellä asti käyn, mutta Mimmi antaa tämän hierojan hieroa tosi paljon paremmin kuin muiden, joita olen kokeillut. Siispä ajelen jatkossakin Seinäjoelle. Tällä kerralla sää meinasi tehdä tepposet. Lunta satoi ihan älyttömän paljon ja näkyvyys oli tosi huono. Myös tiet oli ehtineet lumeentua. Olisi siellä kuitenkin voinut ajaa lujempaa kuin viittäkymppiä :-P. Ohi ei kuitenkaan viitsinyt mennä kun ei lumen pöllyämisen takia nähnyt tuleeko autoja vastaan. Onneksi hiturit lähti edestä pois ja loppumatkan sain ajella omaa vauhtia. Vaikka sään takia varasin ajoaikaa tavallista enemmän niin silti myöhästyin vähän.

Mimmi oli aika kivassa kunnossa. Kyljistä edelleen vähän tönkkö. Kuonat ei enää kuulema tunnu helposti vaan pitää vähän kaivaa, että ne tuntee. Ymmärsin, että tuo on hyvä asia. Ovat siis poistumassa edelleen :-). Muualta ei tullut moitteita. En uskonutkaan, että se kovin pahassa kunnossa olisi. Sen verran lentävä askel sillä on kun on käyty potkukelkkailemassa.

Sunnuntai: Kun ei kerran omassa metsässä voi käydä lenkillä (jäätyneet, yksittäiset ja syvät jalanjäljet) niin kävin pitkästä aikaa tien toisella puolella kiertämässä kelkkareitin. Mukana vain Mimmi ja Gimma kun Pimu oli Harrin kanssa mummulassa. Olihan raskas reissu. Lunta oli tullut sen verran lisää, että ei ollut vielä ehtinyt tamppaantua kelkkojen alla tiiviiksi, vaan upotti joka askeleella. Meinasin jo alkumatkasta luovuttaa, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Olipahan vaan ihana tunne kun vihdoin pääsi kunnon tielle kävelemään :-D. Koirat oli kuitenkin tyytyväisiä hieman pidempään lenkkiin.

Maanantai: Olin Mimmin kanssa agilityharkoissa. Mukana oli myös Eltsu ja Pinola. Eltsun ohjeiden mukaan rakennettiin Seinäjoen sunnuntain epiksissä ollut rata. Ei ollut mikään hankala rata, mutta pari vaikeampaa kohtaa kuitenkin. Olisiko ollut suunnilleen tämmöinen:


Alussa harjoittelin lähtöä niin, että menin kakkosen ja kolmosen väliin ohjaamaan. Ei ongelmaa, Mimmi haki hyvin ensimmäisen hypyn. Vähän mietitytti, että miten onnistuu kun ensimmäistä hyppyä ei päässyt kiertämään ulkokautta. 6-putkelle otin ensin etumatkaa, jarrutin ennen putkea ja valssasin päässä. Ei ollut hyvä, vaan valui. Toisella kerralla sitten edelleen putkijarrutus, mutta tällä kerralla vetämällä pituudelle. Kääntyi näin ihan pennin päälle. Myös leikkaus pituudella hyvä.

Puomin kontaktilla oli ensimmäisellä kerralla namialusta. Meni hyvin loppuun, vaikka itse jäin taaemmaksi. Namialusta laitettiin "salaa" sillä aikaa kun mentiin rataa. Toinen toisto ilman namialustaa ja edelleen hyvin. Lopussa otin vielä toistoja niin, että namikuppi oli jonkun matkan päässä puomista ja irtosin aika reippaasti sivulle. Hyvin meni ja mulle jäi hyvä mieli :-)

Kepeillä ensimmäisellä kerralla Mimmi jätti kesken kun mun rytmitys meni pieleen. Menin liikaa mukaan ja kun jättäydyin niin ei kestänyt. Mutta kun muistin lähettää kepeille ja antaa pujotella jonkin matkaa ennen kuin lähdin perään niin pujotteli joka kerta loppuun, vaikka seinä tuli vastaan. Oon niin fiiliksissä tuosta! Tuota jouduttiin muutama kerta toistamaan kun toi välistävetokohta ei meinannut onnistua :-P. En meinannut ensin saada välistä tulemaan ollenkaan. Ja sitten kun sain niin en saanut seuraavalle esteelle ollenkaan. Voi ahdistus. Useamman toiston jälkeen tuo vasta alkoi sujua. 15-hypylle tein viskileikkauksen, joka onnistuikin hyvin sitten kun en mennyt itse liian edelle. Kokeilin kepeillä myös sivuttaisirtoamista niin, että menin 13-hypyn taakse. Pujotteli silti loppuun. Niin siistiä!

Mutta mikä parasta, näissä treeneissä, mulla tuli kiire! Niin ihana tunne pitkästä aikaa. Tarkoittaa sitä, että Mimmi alkaa löytää vanhaa vauhtia. Oon tällä hetkellä hyvin luottavaisin mielin Mimmin suhteen. Nyt ainoastaan mietityttää, että uskallanko sen ilmoittaa kaikkiin startteihin ATT:n kisoihin. Voisin tietenkin ilmoittaa ja jättää sitten kisaamatta jonku startin, jos siltä näyttää. Mietitään.

Tiistaina olin Gimman kanssa tokoilemassa. Oli niin kiva kun saatiin mennä mukaan, vaikka Gimmalla on juoksu. Kyseessä oli siis ulkotreenit, koska halliin meillä ei kuitenkaan vielä ole asiaa. Otettiin ruutua, patoamista, jääviä sekä noudon alkeita. Gimma oli niin herttanen kun otin sen autosta ulos. Ei meinannut pysyä karvoissaan. Hyppeli mun ympärillä kuin pupujussi :-D. Ehkä sen kanssa pitäisi tehdä kotonakin jotain näin juoksujen aikana... Siis muutakin kuin lenkit.

Henna viritteli ruudun Karkkia varten, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja treenattiin sitä myös. Otin yhden näyttöruudun ja yhden ilman näyttöä. Hienosti meni molemmilla kerroilla. Ruudun takana oli lumivalli, joka tavallaan esti juoksemasta ruudun läpi. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa homma niin, että takana ei ole mitään esteitä ja katsoa sitten mitä tapahtuu.

Olisin halunnut ottaa seuraamista, mutta sitä ei oikein voi ottaa ilman peiliä. Ilman sitä ei näe laskeeko pää. Otettiin sitten ihan vaan paikallaan patoamista. Henna naksautti kun homma pelitti ja mä palkkasin siitä. Inhottava liike kun ei itse näe mitä tapahtuu. Yhdellä kerralla jouduin odottamaan naksautusta vaikka kuinka kauan. Henna vaan totesi, että testasi kuinka kontakti pysyy. Pysyi se, mutta ohjaajan pää meinasi pettää :-D

Koitin sekoittaa jäävissä maahan- ja seiso-käskyt, mutta nyt ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi. Näitä nyt tulee aina välillä, mutta kyllä se silti pistää harmittamaan. Viimeksi kun meni niiiiin hyvin. Tuo nyt voi johtua vaikka juoksustakin, että ei kuunnellut, mitä sanoin. Lopulta saatiin pari onnistunutta suoritusta ja lopetettiin tämän hinkkaaminen siihen.

Noutoa me ei olla otettu oikeastaan ollenkaan. Kerran aiemmin (Korrien kurssin jälkeen) olen opettanut kapulan pitoa. Silloin se näytti siltä, että Gimma ahdistuu ja tuosta tulee sille epämieluista juttu. Nyt ajattelin näyttää homman Hennalle, jos hän keksisi mitä voisin tehdä erilailla, että tuosta tulee kiva juttu. No, eihän se tietenkään enää ahdistanut :-D. Nätisti sain kapulan suuhun ja saatiin onnistuneita kapulan pitoja. Ei ahdistumisesta tietoakaan. Ainut vinkki tuli, että en sanoisi irti-käskyä niin iloisesti. Kivempi juttu pitäisi olla se tilanne kun kapula on suussa. Koitan jatkossa muistaa tuon.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Aksaa Mimmin kanssa - pitkästä aika mukavaa :-)

Tänään 2,5 viikon tauon jälkeen pääsin vihdoin taas treenaamaan. Edellisellä viikolla peruuntui lumitöiden takia ja viime viikolla ainokainen treenipäivä peruuntui pakkasen takia. Ei hirveesti nuo peruuntumiset harmita kun tuskin Mimmille tauko pahaa tekee. Viimeksi oli sen verran nihkeää menoa. Treeneissä mukana siis vain Mimmi kun Gimma on edelleen juoksutauolla.

Tehtiin tänään vähän soveltaen yksi Laamasen Mian rata. Esteelle 14 asti rata oli piirroksen mukainen, 15-putki laitettiin kunnolla mutkalle ja siitä mentiin puomille ja puomilta sitten tylsästi esteet 3, 2 ja 1.

Ekalle putkelle otin pakkovalssilla ensin. Onnistui, mutta ei tuntunut hyvältä. Otin myös niin, että lähetin putkeen ja menin itse putken ulkokautta ja siitä aa:lle. Tämä tuntui meille sopivammalta. Kepeille lähetys ja leikkaus, etäisyyttä kepeistä ja valssilla pois ja siitä renkaalle ja puomille. Puomin kontakti oli ihan VAU! 10a takaakierto-päällejuoksuna. Yritin siihen twistiä, mutta jotenkin en vaan sitä saanut tehdyksi niin oli sitten päällejuoksu. B:ltä lähetys C:lle takaakiertoon ja oma liike ajoissa jo keinua kohden. Otin myös pakkovalssilla 10a:n, mutta se ei tuntunut kivalta, onnistui toki sekin. Keinu oli myös hyvä, kylläkin vain tuon ensimmäisen kerran. Toistoilla hitaanlainen, mutta ei paha siltikään.

14-putkelta sain ensimmäisellä kerralla Mimmin renkaalle. Meillä kyllä taisi olla vähän tiiviimpi tuo kohta. Luulin, että peitin putken kun jäin ohjaamaan hypyn puolelta, mutta luultavasti mulla olikin rintamasuunta kohti rengasta. Sain tuon kohdan onnistumaan kun otin putkesta ulos toiselta puolelta sekä myös leijeröimällä hypyn. Puomin kontakti jälleen ihan sikamakee.

Lopuksi vahvistin vielä puomin kontaktia namikupin avulla kun se näytti toimivalta viimeksi kun sitä kokeilin. Nyt ei meinannut malttaa odottaa lupaa mennä syömään namit. Hyviä toistoja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Mä oon niin fiiliksissä noista kontakteista nyt! Keinua koitin myös namikupin kanssa, eka kerta vau, toinen kerta paljon hitaampi ja varovaisempi. Ja kun kerran namikuppitreenin vauhtiin pääsin niin laitoin sen myös keppien päähän ja harjoittelin sivuttaisirtoamista. Hyvin meni tuokin.

Kiva fiilis treenien jälkeen. Mimmi ei tuntunut ollenkaan niin tahmealta kuin viime treeneissä. Pitkästä, pitkästä aikaa mä oikein nautin sen kanssa menemisestä :-)).

Viikonloppuna hieroin Mimmin ja kyllä se edelleen niistä kyljistä aristaa. Mä vaan en osaa tunnustella onko sillä kuonaa siellä vai ei. Huomenna mennään hierojalle ja kuullaan mikä tilanne oikein on.

Mietin myös, että voisiko tuo virkistyminen agilityssa johtua myös ruuan vaihdosta. Jennin vinkistä jätin (suomalaiset)viljat pois, jonka takia vaihdoin kuivaruuan sekä aloin syöttää lihaa. Näitä menee aika lailla puolet ja puolet. Tätä on nyt kuukauden verran syötetty. Oispa kiva, jos tää kaikki johtuu vain ruuasta. Olisi helppo homma jatkossa pitää pieni kunnossa.