Mimmi kävi Seinäjoella hierottavana viime torstaina. Ehkä olen vähän hullu kun siellä asti käyn, mutta Mimmi antaa tämän hierojan hieroa tosi paljon paremmin kuin muiden, joita olen kokeillut. Siispä ajelen jatkossakin Seinäjoelle. Tällä kerralla sää meinasi tehdä tepposet. Lunta satoi ihan älyttömän paljon ja näkyvyys oli tosi huono. Myös tiet oli ehtineet lumeentua. Olisi siellä kuitenkin voinut ajaa lujempaa kuin viittäkymppiä :-P. Ohi ei kuitenkaan viitsinyt mennä kun ei lumen pöllyämisen takia nähnyt tuleeko autoja vastaan. Onneksi hiturit lähti edestä pois ja loppumatkan sain ajella omaa vauhtia. Vaikka sään takia varasin ajoaikaa tavallista enemmän niin silti myöhästyin vähän.
Mimmi oli aika kivassa kunnossa. Kyljistä edelleen vähän tönkkö. Kuonat ei enää kuulema tunnu helposti vaan pitää vähän kaivaa, että ne tuntee. Ymmärsin, että tuo on hyvä asia. Ovat siis poistumassa edelleen :-). Muualta ei tullut moitteita. En uskonutkaan, että se kovin pahassa kunnossa olisi. Sen verran lentävä askel sillä on kun on käyty potkukelkkailemassa.
Sunnuntai: Kun ei kerran omassa metsässä voi käydä lenkillä (jäätyneet, yksittäiset ja syvät jalanjäljet) niin kävin pitkästä aikaa tien toisella puolella kiertämässä kelkkareitin. Mukana vain Mimmi ja Gimma kun Pimu oli Harrin kanssa mummulassa. Olihan raskas reissu. Lunta oli tullut sen verran lisää, että ei ollut vielä ehtinyt tamppaantua kelkkojen alla tiiviiksi, vaan upotti joka askeleella. Meinasin jo alkumatkasta luovuttaa, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Olipahan vaan ihana tunne kun vihdoin pääsi kunnon tielle kävelemään :-D. Koirat oli kuitenkin tyytyväisiä hieman pidempään lenkkiin.
Maanantai: Olin Mimmin kanssa agilityharkoissa. Mukana oli myös Eltsu ja Pinola. Eltsun ohjeiden mukaan rakennettiin Seinäjoen sunnuntain epiksissä ollut rata. Ei ollut mikään hankala rata, mutta pari vaikeampaa kohtaa kuitenkin. Olisiko ollut suunnilleen tämmöinen:
Alussa harjoittelin lähtöä niin, että menin kakkosen ja kolmosen väliin ohjaamaan. Ei ongelmaa, Mimmi haki hyvin ensimmäisen hypyn. Vähän mietitytti, että miten onnistuu kun ensimmäistä hyppyä ei päässyt kiertämään ulkokautta. 6-putkelle otin ensin etumatkaa, jarrutin ennen putkea ja valssasin päässä. Ei ollut hyvä, vaan valui. Toisella kerralla sitten edelleen putkijarrutus, mutta tällä kerralla vetämällä pituudelle. Kääntyi näin ihan pennin päälle. Myös leikkaus pituudella hyvä.
Puomin kontaktilla oli ensimmäisellä kerralla namialusta. Meni hyvin loppuun, vaikka itse jäin taaemmaksi. Namialusta laitettiin "salaa" sillä aikaa kun mentiin rataa. Toinen toisto ilman namialustaa ja edelleen hyvin. Lopussa otin vielä toistoja niin, että namikuppi oli jonkun matkan päässä puomista ja irtosin aika reippaasti sivulle. Hyvin meni ja mulle jäi hyvä mieli :-)
Kepeillä ensimmäisellä kerralla Mimmi jätti kesken kun mun rytmitys meni pieleen. Menin liikaa mukaan ja kun jättäydyin niin ei kestänyt. Mutta kun muistin lähettää kepeille ja antaa pujotella jonkin matkaa ennen kuin lähdin perään niin pujotteli joka kerta loppuun, vaikka seinä tuli vastaan. Oon niin fiiliksissä tuosta! Tuota jouduttiin muutama kerta toistamaan kun toi välistävetokohta ei meinannut onnistua :-P. En meinannut ensin saada välistä tulemaan ollenkaan. Ja sitten kun sain niin en saanut seuraavalle esteelle ollenkaan. Voi ahdistus. Useamman toiston jälkeen tuo vasta alkoi sujua. 15-hypylle tein viskileikkauksen, joka onnistuikin hyvin sitten kun en mennyt itse liian edelle. Kokeilin kepeillä myös sivuttaisirtoamista niin, että menin 13-hypyn taakse. Pujotteli silti loppuun. Niin siistiä!
Mutta mikä parasta, näissä treeneissä, mulla tuli kiire! Niin ihana tunne pitkästä aikaa. Tarkoittaa sitä, että Mimmi alkaa löytää vanhaa vauhtia. Oon tällä hetkellä hyvin luottavaisin mielin Mimmin suhteen. Nyt ainoastaan mietityttää, että uskallanko sen ilmoittaa kaikkiin startteihin ATT:n kisoihin. Voisin tietenkin ilmoittaa ja jättää sitten kisaamatta jonku startin, jos siltä näyttää. Mietitään.
Tiistaina olin Gimman kanssa tokoilemassa. Oli niin kiva kun saatiin mennä mukaan, vaikka Gimmalla on juoksu. Kyseessä oli siis ulkotreenit, koska halliin meillä ei kuitenkaan vielä ole asiaa. Otettiin ruutua, patoamista, jääviä sekä noudon alkeita. Gimma oli niin herttanen kun otin sen autosta ulos. Ei meinannut pysyä karvoissaan. Hyppeli mun ympärillä kuin pupujussi :-D. Ehkä sen kanssa pitäisi tehdä kotonakin jotain näin juoksujen aikana... Siis muutakin kuin lenkit.
Henna viritteli ruudun Karkkia varten, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja treenattiin sitä myös. Otin yhden näyttöruudun ja yhden ilman näyttöä. Hienosti meni molemmilla kerroilla. Ruudun takana oli lumivalli, joka tavallaan esti juoksemasta ruudun läpi. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa homma niin, että takana ei ole mitään esteitä ja katsoa sitten mitä tapahtuu.
Olisin halunnut ottaa seuraamista, mutta sitä ei oikein voi ottaa ilman peiliä. Ilman sitä ei näe laskeeko pää. Otettiin sitten ihan vaan paikallaan patoamista. Henna naksautti kun homma pelitti ja mä palkkasin siitä. Inhottava liike kun ei itse näe mitä tapahtuu. Yhdellä kerralla jouduin odottamaan naksautusta vaikka kuinka kauan. Henna vaan totesi, että testasi kuinka kontakti pysyy. Pysyi se, mutta ohjaajan pää meinasi pettää :-D
Koitin sekoittaa jäävissä maahan- ja seiso-käskyt, mutta nyt ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi. Näitä nyt tulee aina välillä, mutta kyllä se silti pistää harmittamaan. Viimeksi kun meni niiiiin hyvin. Tuo nyt voi johtua vaikka juoksustakin, että ei kuunnellut, mitä sanoin. Lopulta saatiin pari onnistunutta suoritusta ja lopetettiin tämän hinkkaaminen siihen.
Noutoa me ei olla otettu oikeastaan ollenkaan. Kerran aiemmin (Korrien kurssin jälkeen) olen opettanut kapulan pitoa. Silloin se näytti siltä, että Gimma ahdistuu ja tuosta tulee sille epämieluista juttu. Nyt ajattelin näyttää homman Hennalle, jos hän keksisi mitä voisin tehdä erilailla, että tuosta tulee kiva juttu. No, eihän se tietenkään enää ahdistanut :-D. Nätisti sain kapulan suuhun ja saatiin onnistuneita kapulan pitoja. Ei ahdistumisesta tietoakaan. Ainut vinkki tuli, että en sanoisi irti-käskyä niin iloisesti. Kivempi juttu pitäisi olla se tilanne kun kapula on suussa. Koitan jatkossa muistaa tuon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti