Pakko laittaa tämä kuva tännekin. Mimmi on tässä niin söpö ♥. Kuva siis on otettu MM-kisoissa Eukanuba-ständillä. Siellä sai kaikki ämmämmiin osallistuneet kuvan koirastaan tai vaihtoehtoisesti koirasta ja ohjaajasta. Vaikea arvata, että mä valitsin pelkän koiran :-D. Päivä oli sateinen ja Mimmi oli tosi rapainen kun tulin jäähdyttelylenkiltä hallille. Onneksi sain Pellikoilta lainata pyyhettä, että edes vähän sain kuivatuksi. Kammalla sain suurimman osan ravasta pois. Onhan se märän näköinen, mutta ei haittaa kun muuten on niin ihana.
Mimmihän on ihan kamalan vaikea kuvattava, ainakin yksikseen. Se vetää aina korvat sivulle ja taakse ollen kovin edustava. Tuolla oli hyvä kun sai mennä kuvaajan taakse hihkumaan koiralle. Mun MM-kisoissa ilmitullutta herkkyyttä ilmentää myös mun reaktio kun sain kuvan. Se oli niin ihana, että jälleen tuli tippa linssiin. Voi elämä! Mutta kun Mimmi oli tossa kuvassa niin kovin söpö ♥
maanantai 24. lokakuuta 2011
Nilkkavammaisenakin voi saada nollia
Sunnuntaina nousin ylös aamulla kuudelta tunnustelemaan miltä nilkka tuntui. Yllättäen se oli aika hyvä. Kävely ei juurikaan tuntunut kun vaan piti nilkan 90 asteen kulmassa. Kävely siis näytti ihan kamalalta klenkkaamiselta. Mietin siinä sitten, että säästänkö jalkaa ja jätän Mimmin kotiin. En malttanut. Olinhan sen takia jo herännytkin. Enkä olisi enää unta saanut. Joten teippasin jalan ja lähdin molempien koirien kanssa kohti Kokkolaa.
Koiria lämmitellessä tuli kyllä mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä. Sen verran hankalaa oli kävely ja nilkka tuntui kipeytyvän mitä enemmän kävelin. Päätin koittaa kuinka monta rataa jalka kestää. Järkevää? Mimmin ja Gimman ekoilla radoilla varoin vähän liikaakin jalkaa, vaikka oikeasti itse radalla se kipu ei juurikaan tuntunut. Adrenaliini tai joku ilmeisesti vaikutti. Varomisesta tai yksinkertaisesti huonosta ohjaamisesta johtuen molempien rata meni hyllyksi. Sain molemmat menemään putken väärään päähän, tosin eri putkilla. Ai niin, tuomarina tuolla kaikilla radoilla oli Ritva Herrala.
Kun jalka kerran kesti niin sisuunnuin yrittämään kunnolla. Mimmin kanssa saatiin aika nätti nolla aikaiseksi. Se jopa pysähtyi puomin kontaktille. Vapautin sen tosi nopeasti, mutta selkeästi stoppasi. Keinu oli hyvä. Meni vauhdilla päähän asti. Ihan ei ehkä tarpeeksi kauan malttanut odottaa keinun laskeutumista, mutta tuomarin mielestä tarpeeksi eli ei virhettä. Olipa mahtava fiilis maalissa kun onnistuttiin :-)
Gimman kanssa rata ihan samalla lailla ohjattuna. Gimma olikin varsin pätevä. 3-rima kolahti ja olin ihan varma, että se tipahti. Onneksi ei kuitenkaan. Niin vaan Gimmakin kirmaili nollan ja tuli sillä toiseksi. Niin siistiä. Veli Herbert vei voiton ja Loox oli kolmas. Olipa aika siistiä seistä yhdessä palkintopallilla :-)
Mimmin viimeinen rata oli jälleen ihan hyvä. Puomin jälkeinen tilanne vähän mietitytti ja se olikin ainoa kohta, jossa vähän töksähti meno. En päässyt kontaktilla tekemään päällejuoksua. Noita ei kyllä ole harjoiteltukaan, joten pitää pistää ihan muistiin. Keinu jälleen oikein hyvä, ihan samanlainen kuin edelliselläkin radalla. Käännökset oli jälleen taattua Mimmiä ♥. En kyllä oikeasti tajua miten se voi kääntyä noin hyvin. Ja pakko vielä sanoa, että nyt alkoi oikeasti tuntua, että vanha Mimmi alkoi löytyä. Oli niin kiva mennä sen kanssa ♥ (tai sitten alan jo tottua vähän hitaampaan vauhtiin...)
Gimman kanssa menin radan melkein samalla lailla. Harmittavasti 4-tima tipahti. Ohjauskäsi pysyy, enkä ole koiran hyppylinjalla, mutta käännän pään jo keinua kohden. Liekö tuossa syy riman tippumiseen? Keinun jälkeen pari hyppyä ja ennen putkea tein valssin. Musta tuntui, että en saa Gimma vetämällä oikeaan päähän kuten tein Mimmin kanssa. Hyvin ehti valssailemaan. Gimman kanssa pelkäsin enemmän puomin jälkeistä kohtaa, mutta mun kulta pieni pysähtyikin oikein hienosti kontaktille ja lähti vasta luvan kanssa pois ♥. Hieno rata, mutta harmittava rima. Saa nähdä kuinka tiukille tällä kertaa menee tuplanollan saaminen kun viime vuonna sitä ei sinne karsintoihin saatu ollenkaan. Nyt sentään kun (jos) tupla tulee niin se kelpaa molempiin arvokisoihin :-)
Nilkka on tänään edelleen ihan kohtuullisen hyvä. Taittaminen sattuu, mutta muuten kipua ei ole. Mutta mulla on pohkeet tosi kipeät. Ikinä ennen ei ole kisapäivän jälkeen ne kipeytynyt. Johtunee mun koko päivän konkkaamisesta :-D
Täällä on Mimmin nolladata. Ja täällä Gimman nolla- ja vitosrata.
Koiria lämmitellessä tuli kyllä mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä. Sen verran hankalaa oli kävely ja nilkka tuntui kipeytyvän mitä enemmän kävelin. Päätin koittaa kuinka monta rataa jalka kestää. Järkevää? Mimmin ja Gimman ekoilla radoilla varoin vähän liikaakin jalkaa, vaikka oikeasti itse radalla se kipu ei juurikaan tuntunut. Adrenaliini tai joku ilmeisesti vaikutti. Varomisesta tai yksinkertaisesti huonosta ohjaamisesta johtuen molempien rata meni hyllyksi. Sain molemmat menemään putken väärään päähän, tosin eri putkilla. Ai niin, tuomarina tuolla kaikilla radoilla oli Ritva Herrala.
Kun jalka kerran kesti niin sisuunnuin yrittämään kunnolla. Mimmin kanssa saatiin aika nätti nolla aikaiseksi. Se jopa pysähtyi puomin kontaktille. Vapautin sen tosi nopeasti, mutta selkeästi stoppasi. Keinu oli hyvä. Meni vauhdilla päähän asti. Ihan ei ehkä tarpeeksi kauan malttanut odottaa keinun laskeutumista, mutta tuomarin mielestä tarpeeksi eli ei virhettä. Olipa mahtava fiilis maalissa kun onnistuttiin :-)
Gimman kanssa rata ihan samalla lailla ohjattuna. Gimma olikin varsin pätevä. 3-rima kolahti ja olin ihan varma, että se tipahti. Onneksi ei kuitenkaan. Niin vaan Gimmakin kirmaili nollan ja tuli sillä toiseksi. Niin siistiä. Veli Herbert vei voiton ja Loox oli kolmas. Olipa aika siistiä seistä yhdessä palkintopallilla :-)
Mimmin viimeinen rata oli jälleen ihan hyvä. Puomin jälkeinen tilanne vähän mietitytti ja se olikin ainoa kohta, jossa vähän töksähti meno. En päässyt kontaktilla tekemään päällejuoksua. Noita ei kyllä ole harjoiteltukaan, joten pitää pistää ihan muistiin. Keinu jälleen oikein hyvä, ihan samanlainen kuin edelliselläkin radalla. Käännökset oli jälleen taattua Mimmiä ♥. En kyllä oikeasti tajua miten se voi kääntyä noin hyvin. Ja pakko vielä sanoa, että nyt alkoi oikeasti tuntua, että vanha Mimmi alkoi löytyä. Oli niin kiva mennä sen kanssa ♥ (tai sitten alan jo tottua vähän hitaampaan vauhtiin...)
Gimman kanssa menin radan melkein samalla lailla. Harmittavasti 4-tima tipahti. Ohjauskäsi pysyy, enkä ole koiran hyppylinjalla, mutta käännän pään jo keinua kohden. Liekö tuossa syy riman tippumiseen? Keinun jälkeen pari hyppyä ja ennen putkea tein valssin. Musta tuntui, että en saa Gimma vetämällä oikeaan päähän kuten tein Mimmin kanssa. Hyvin ehti valssailemaan. Gimman kanssa pelkäsin enemmän puomin jälkeistä kohtaa, mutta mun kulta pieni pysähtyikin oikein hienosti kontaktille ja lähti vasta luvan kanssa pois ♥. Hieno rata, mutta harmittava rima. Saa nähdä kuinka tiukille tällä kertaa menee tuplanollan saaminen kun viime vuonna sitä ei sinne karsintoihin saatu ollenkaan. Nyt sentään kun (jos) tupla tulee niin se kelpaa molempiin arvokisoihin :-)
Nilkka on tänään edelleen ihan kohtuullisen hyvä. Taittaminen sattuu, mutta muuten kipua ei ole. Mutta mulla on pohkeet tosi kipeät. Ikinä ennen ei ole kisapäivän jälkeen ne kipeytynyt. Johtunee mun koko päivän konkkaamisesta :-D
Täällä on Mimmin nolladata. Ja täällä Gimman nolla- ja vitosrata.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Ihana syyspäivä, hyvät treenit, nilkka rikki
Ihana syysilma! Kävin pitkällä metsälenkillä Mimmin ja Gimman kanssa. Otti itselläkin oikein voimille kun rämmin poluttomia reittejä osan matkasta. Ihanaa :-)
Ja kun ilma tosiaan oli oikein kiva niin päätin lähteä treenaamaan agilitya seuran kentälle. Olin varautunut, että kenttä on märkä ja pehmeä, mutta se olikin oikein hyvässä kunnossa. Rakensin Jennin Sleepless-päiville tekemän radan kun pääsin siellä vain tutustumaan, enkä koiran kanssa menemään. En saanut ihan samanlaista aikaiseksi, mutta lähestulkoon kuitenkin.
Ensin Mimmin kanssa pätkissä. Ja hyviä pätkiä olikin! Alun pakkovalssi oikein hyvä, ei katsonutkaan tyrkyllä olevaa putkea. Poispäinkäännös oli ihan älyttömän hyvä. Ja mä kun luulen koko ajan, että en sitä osaa tehdä. Ainakin tuohon suuntaan näytti toimivan. Keinu myös tosi hyvä. Meidän keinulle on nyt tapahtunut jotain kun kesti ihan älyttömän kauan, että se meni Mimmin painosta maahan asti. Onkohan vähän kyllästynyt vedellä kun maalipinta on aika huono. Sinänsä hyvä, että on vähän painavampi kun Mimmi ei tahdo siellä kovin kauaa malttaa odottaa kisoissa, jos kestää vähänkään kauemman. Nyt malttoi hyvin. Oikeastaan kaikki, mitä me tänään tehtiin, onnistui. Radalla ei ollut keppejä niin laitoin ne vielä loppuun niin, että sinne mentiin 90 asteen avokulmasta sisälle. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Taitava Mimmi ♥
Gimman kanssa myös ensin pätkissä. Eipä senkään kanssa ollut mitään ihmeellistä missään kohdassa. En muista milloin mulla olisi näin putkeen mennyt kaikki Gimman(kin) kanssa. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa agilityesteille. Varmaan sellainen neljän viikon tauko ollut Gimman kanssa noiden MM-kisojen takia. Ei se mitään ollut tuossa ajassa unohtanut. Varsin taitava Gimma ♥
Mimmin kanssa uudelleen ja oli tarkoitus tehdä koko rata nollana läpi. Niin katkesi meidän matka esteelle nro 13. Astuin ilmeisesti johonkin kuoppaan ja kuului (tai ainakin tuntui) kunnon rusahdus nilkan etupuolella. Ja kyllä sattui, pahasti :'(. Palkkasin Mimmin siihen, mutta sekin oli vähän ihmeissään, että mikä nyt on hätänä. Hetken kävelin edes takas ja tunnustelin kuinka pahasti jalka meni. Ja menihän se. Joka askeleella tuntui. En vaan mitenkään voinut lopettaa treenejä kesken, joten jatkoin Mimmin rataa. Tosin mun nollana läpi fiilis kyllä kaikkosi tuossa vaiheessa. Yritin kuitenkin. Loppujen lopuksi mentiin kolmessa pätkässä kun en vaan ehtinyt ohjaamaan konkkaamalla kuten olisin halunnut. Mimmi otti mun liikkumisesta myös vähän häiriötä eikä edennyt ihan niin hyvin kuin yleensä. Sinnillä rata läpi ja oli kyllä oikein hyvä mieli Mimmin tekemisen suhteen.
Pakko mun oli ottaa vielä Gimman kanssa koko rata. Päätin kokeilla saanko radan läpi konkkaamalla. Ja sainhan minä! Gimma ei piitannut mun ihmeellisestä liikkumisesta yhtään vaan meni aivan älyttömän hienosti. En ehtinyt tekemään pakkovalssia pariin kohtaan, jonne ne ois pitänyt tehdä ja sovelsin. Ei vissiin ihan huonoa soveltamista kun Gimma meni oikein eikä yhtään empinyt. Sain sen kanssa radan läpi nollana! Vitsit mikä fiilis! On se vaan niin ihana ja kultainen lapsonen ♥
Onneksi päästin koirat hääräämään mukaan kun keräsin esteet. En nimittäin pystynyt niiden kanssa käymään jäähdyttelylenkillä ollenkaan. Yritin kyllä, mutta sattui jalkaan ihan liikaa, joten piti hyvinkin pian kääntyä takaisin. Toivottavasti ne sai tarpeeksi jäähdyttelyä siinä kun esteet keräsin.
Huomenna ois kisat Kokkolassa. Olen niin odottanut niitä! Jos nilkka yhtään kestää astumista aamulla niin menen kyllä. Harjoittelin jo nilkan teippaamistakin. Hyvin tuntuu tukevan. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että jätän Mimmin pois ja menen vain Gimman kanssa. Mulla on jotenkin sen kanssa ihan kamala hinku päästä kisaamaan. Toki Mimminkin kanssa ois kiva päästä, mutta jotenkin nyt olin enemmän odottanut Gimman kisoja. Nyt jalka tuntuu kuitenkin jo tosi paljon paremmalta ja kestää astumista hyvin, joten ehkä mä huomenna pääsen kisoihin. Nilkka ei siis mennyt perinteisesti tuosta sivulta, vaan etuvasemmalta (vasen jalka siis). Ihan oudosti. Onneksi on automaattivaihteinen auto. En nimittäin olisi kyllä paljon kytkintä pystynyt painelemaan treenien jälkeen.
Ja kun ilma tosiaan oli oikein kiva niin päätin lähteä treenaamaan agilitya seuran kentälle. Olin varautunut, että kenttä on märkä ja pehmeä, mutta se olikin oikein hyvässä kunnossa. Rakensin Jennin Sleepless-päiville tekemän radan kun pääsin siellä vain tutustumaan, enkä koiran kanssa menemään. En saanut ihan samanlaista aikaiseksi, mutta lähestulkoon kuitenkin.
Ensin Mimmin kanssa pätkissä. Ja hyviä pätkiä olikin! Alun pakkovalssi oikein hyvä, ei katsonutkaan tyrkyllä olevaa putkea. Poispäinkäännös oli ihan älyttömän hyvä. Ja mä kun luulen koko ajan, että en sitä osaa tehdä. Ainakin tuohon suuntaan näytti toimivan. Keinu myös tosi hyvä. Meidän keinulle on nyt tapahtunut jotain kun kesti ihan älyttömän kauan, että se meni Mimmin painosta maahan asti. Onkohan vähän kyllästynyt vedellä kun maalipinta on aika huono. Sinänsä hyvä, että on vähän painavampi kun Mimmi ei tahdo siellä kovin kauaa malttaa odottaa kisoissa, jos kestää vähänkään kauemman. Nyt malttoi hyvin. Oikeastaan kaikki, mitä me tänään tehtiin, onnistui. Radalla ei ollut keppejä niin laitoin ne vielä loppuun niin, että sinne mentiin 90 asteen avokulmasta sisälle. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Taitava Mimmi ♥
Gimman kanssa myös ensin pätkissä. Eipä senkään kanssa ollut mitään ihmeellistä missään kohdassa. En muista milloin mulla olisi näin putkeen mennyt kaikki Gimman(kin) kanssa. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa agilityesteille. Varmaan sellainen neljän viikon tauko ollut Gimman kanssa noiden MM-kisojen takia. Ei se mitään ollut tuossa ajassa unohtanut. Varsin taitava Gimma ♥
Mimmin kanssa uudelleen ja oli tarkoitus tehdä koko rata nollana läpi. Niin katkesi meidän matka esteelle nro 13. Astuin ilmeisesti johonkin kuoppaan ja kuului (tai ainakin tuntui) kunnon rusahdus nilkan etupuolella. Ja kyllä sattui, pahasti :'(. Palkkasin Mimmin siihen, mutta sekin oli vähän ihmeissään, että mikä nyt on hätänä. Hetken kävelin edes takas ja tunnustelin kuinka pahasti jalka meni. Ja menihän se. Joka askeleella tuntui. En vaan mitenkään voinut lopettaa treenejä kesken, joten jatkoin Mimmin rataa. Tosin mun nollana läpi fiilis kyllä kaikkosi tuossa vaiheessa. Yritin kuitenkin. Loppujen lopuksi mentiin kolmessa pätkässä kun en vaan ehtinyt ohjaamaan konkkaamalla kuten olisin halunnut. Mimmi otti mun liikkumisesta myös vähän häiriötä eikä edennyt ihan niin hyvin kuin yleensä. Sinnillä rata läpi ja oli kyllä oikein hyvä mieli Mimmin tekemisen suhteen.
Pakko mun oli ottaa vielä Gimman kanssa koko rata. Päätin kokeilla saanko radan läpi konkkaamalla. Ja sainhan minä! Gimma ei piitannut mun ihmeellisestä liikkumisesta yhtään vaan meni aivan älyttömän hienosti. En ehtinyt tekemään pakkovalssia pariin kohtaan, jonne ne ois pitänyt tehdä ja sovelsin. Ei vissiin ihan huonoa soveltamista kun Gimma meni oikein eikä yhtään empinyt. Sain sen kanssa radan läpi nollana! Vitsit mikä fiilis! On se vaan niin ihana ja kultainen lapsonen ♥
Onneksi päästin koirat hääräämään mukaan kun keräsin esteet. En nimittäin pystynyt niiden kanssa käymään jäähdyttelylenkillä ollenkaan. Yritin kyllä, mutta sattui jalkaan ihan liikaa, joten piti hyvinkin pian kääntyä takaisin. Toivottavasti ne sai tarpeeksi jäähdyttelyä siinä kun esteet keräsin.
Huomenna ois kisat Kokkolassa. Olen niin odottanut niitä! Jos nilkka yhtään kestää astumista aamulla niin menen kyllä. Harjoittelin jo nilkan teippaamistakin. Hyvin tuntuu tukevan. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että jätän Mimmin pois ja menen vain Gimman kanssa. Mulla on jotenkin sen kanssa ihan kamala hinku päästä kisaamaan. Toki Mimminkin kanssa ois kiva päästä, mutta jotenkin nyt olin enemmän odottanut Gimman kisoja. Nyt jalka tuntuu kuitenkin jo tosi paljon paremmalta ja kestää astumista hyvin, joten ehkä mä huomenna pääsen kisoihin. Nilkka ei siis mennyt perinteisesti tuosta sivulta, vaan etuvasemmalta (vasen jalka siis). Ihan oudosti. Onneksi on automaattivaihteinen auto. En nimittäin olisi kyllä paljon kytkintä pystynyt painelemaan treenien jälkeen.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Sleepless-päivä ja Gimma pääsi treenaamaan
Lauantaina oli Pian järjestämä Sleepless-päivä hänen kasvateilleen. Minäkin osallistuin sinne Pimun kanssa. Ensin oli nuoremmille Sliippareille tarjolla agilitya. Menin myös tuota katsomaan kun sai osallistua rataan tutustumiseen ja koulutukseen ilman koiraa. Hain Pimun vasta sitten paikalle kun agility oli jo loppumaisillaan. Pimu sai mennä putken kaksi kertaa. Oli onnellinen mummeli ♥
Aurinko paistoi koko päivän, joten sää oli mitä parhain päivän järjestämiselle. Ajankohta vähän etukäteen pelotti kun olisi vaikka lunta voinut jo sataa. Onneksi ei kuitenkaan näin käynyt. Oli tosi kiva tavata muita Sleepless-shelttejä ja heidän omistajiaan. Varsinkin Pimun veli Lupus oli oikein kiva nähdä. En ole tainnut sitä nähdäkään sitten pentulaatikon. Ihana papparainen se oli!
Sunnuntaina pääsi Gimma parin viikon harrastustauon jälkeen tokoilemaan. Voi että kun tyttö oli onnellinen ♥. Se oli ihan hulvattomalla päällä :-D. Leikki itsekseen pallolla, joka aiemmin ei ole oikein kelvannut. Nyt se oli paljon mukavampi kuin patukka.
Noutoa otettiin ensin Pekka Korrin vinkin mukaisesti jatkoheiton kanssa. Minä heitin kapulan ensin ja Susanna heitti vielä pidemmälle. Käsky kun kapula iskeytymässä maahan, mutta kuitenkin vielä liikkeessä. Gimma lähti tosi hyvää vauhtia hakemaan ja toi ihan yhtä hyvää vauhtia takaisin, vaikka seisoin normaalisti enkä kehunut. Vapautin kyllä lelulle jossain vaiheessa. Toinen toisto ja nyt vapautus aika paljon myöhemmin. Ei hidastanut siltikään. Jess! Niin hyvä vinkki tuo jatkoheitto ja patsastelu.
Luoksetulon pysäytystä otettiin kierrättämällä siivekkeen ympäri. Ensin kierrätys läpijuoksuna, sitten käsky ja pallo lensi saman tien. Toinen toisto käsky ja pallo lentää samaan aikaan ja mitä tekee Gimma, jää paikalleen. Mun piti vapauttaa se pallolle :-D. On se niin ihana ♥. Vielä toisto pelkällä käskyllä. Hyvin pysähtyy. Lopuksi läpijuoksuna. Jälkeen päin tajusin, että taisin pysäyttää aina aika lailla samaan paikkaan, melkein heti kun oli kiertänyt siivekkeen. Tuohon täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, että vaihtelen etäisyyksiä.
Hyppyä otettiin myös kun päästiin ihan oikeaa hyppyestettä treenaamaan. Koitin ensin ihan liikkeenä. Lähtee hyvin hypylle ja istuu hyvin, mutta vähän vinoon eikä sen takia hypännyt hyppyä takaisin. Tätä sitten treenattiin niin, että jätin Gimman hypyn taakse vinoon. Ensin vain vähän ja koko ajan vaikeuttaen. Ensimmäisellä kerralla vähän autoin kropalla. Muilla kerroilla ei enää tarvinnut apua. Oli vaan sen näköinen, että joo, joo, kyllä mä tiedän, että tuo pitää hypätä. Tuota pitää jatkossakin vielä muistaa treenata.
Lopuksi vielä vasemmalle käännöksiä. Yritin tehdä Korrien opin mukaan ympyrää vasemmalle imuuttamalla. Treenin tarkoitus on kuitenkin opettaa koiralle takapään käyttöä ja sitä sen ei tuossa tarvinnut tehdä. Susannan vinkistä pyörin sitten paikallani vasemmalle edelleen namipalkalla. Tai yritin. Mä kuulema liikuin koko ajan. Omasta mielestä olin ihan samassa pisteessä koko ajan :-D. Totesin, että ei ole mun juttu. Menee vaan pää sekaisin. Päätin jatkossa tehdä ihan vaan paikallaan käännöksiä ja lelupalkalla. Katsotaan kuinka käy.
Aurinko paistoi koko päivän, joten sää oli mitä parhain päivän järjestämiselle. Ajankohta vähän etukäteen pelotti kun olisi vaikka lunta voinut jo sataa. Onneksi ei kuitenkaan näin käynyt. Oli tosi kiva tavata muita Sleepless-shelttejä ja heidän omistajiaan. Varsinkin Pimun veli Lupus oli oikein kiva nähdä. En ole tainnut sitä nähdäkään sitten pentulaatikon. Ihana papparainen se oli!
Sunnuntaina pääsi Gimma parin viikon harrastustauon jälkeen tokoilemaan. Voi että kun tyttö oli onnellinen ♥. Se oli ihan hulvattomalla päällä :-D. Leikki itsekseen pallolla, joka aiemmin ei ole oikein kelvannut. Nyt se oli paljon mukavampi kuin patukka.
Noutoa otettiin ensin Pekka Korrin vinkin mukaisesti jatkoheiton kanssa. Minä heitin kapulan ensin ja Susanna heitti vielä pidemmälle. Käsky kun kapula iskeytymässä maahan, mutta kuitenkin vielä liikkeessä. Gimma lähti tosi hyvää vauhtia hakemaan ja toi ihan yhtä hyvää vauhtia takaisin, vaikka seisoin normaalisti enkä kehunut. Vapautin kyllä lelulle jossain vaiheessa. Toinen toisto ja nyt vapautus aika paljon myöhemmin. Ei hidastanut siltikään. Jess! Niin hyvä vinkki tuo jatkoheitto ja patsastelu.
Luoksetulon pysäytystä otettiin kierrättämällä siivekkeen ympäri. Ensin kierrätys läpijuoksuna, sitten käsky ja pallo lensi saman tien. Toinen toisto käsky ja pallo lentää samaan aikaan ja mitä tekee Gimma, jää paikalleen. Mun piti vapauttaa se pallolle :-D. On se niin ihana ♥. Vielä toisto pelkällä käskyllä. Hyvin pysähtyy. Lopuksi läpijuoksuna. Jälkeen päin tajusin, että taisin pysäyttää aina aika lailla samaan paikkaan, melkein heti kun oli kiertänyt siivekkeen. Tuohon täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, että vaihtelen etäisyyksiä.
Hyppyä otettiin myös kun päästiin ihan oikeaa hyppyestettä treenaamaan. Koitin ensin ihan liikkeenä. Lähtee hyvin hypylle ja istuu hyvin, mutta vähän vinoon eikä sen takia hypännyt hyppyä takaisin. Tätä sitten treenattiin niin, että jätin Gimman hypyn taakse vinoon. Ensin vain vähän ja koko ajan vaikeuttaen. Ensimmäisellä kerralla vähän autoin kropalla. Muilla kerroilla ei enää tarvinnut apua. Oli vaan sen näköinen, että joo, joo, kyllä mä tiedän, että tuo pitää hypätä. Tuota pitää jatkossakin vielä muistaa treenata.
Lopuksi vielä vasemmalle käännöksiä. Yritin tehdä Korrien opin mukaan ympyrää vasemmalle imuuttamalla. Treenin tarkoitus on kuitenkin opettaa koiralle takapään käyttöä ja sitä sen ei tuossa tarvinnut tehdä. Susannan vinkistä pyörin sitten paikallani vasemmalle edelleen namipalkalla. Tai yritin. Mä kuulema liikuin koko ajan. Omasta mielestä olin ihan samassa pisteessä koko ajan :-D. Totesin, että ei ole mun juttu. Menee vaan pää sekaisin. Päätin jatkossa tehdä ihan vaan paikallaan käännöksiä ja lelupalkalla. Katsotaan kuinka käy.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Unohdetut kiitokset
MM-raportin kirjoitin töissä vähän kiireen keskellä niin jäi unohtumaan muutamat hyvinkin tärkeät kiitokset.
Ilman joukkueenjohtoa, Tiiaa ja Harria, ei varmasti mistään olisi tullut mitään. He hoitivat hommansa aivan loistavasti! Ei tarvinnut itse huolehtia milloin on oma vuoro kun siitä huolehdittiin mun puolesta. Iso kiitos teille molemmille kaikesta ♥
Ja Patricia! Ihanaa kun olit mukana ja hoidit Mimmin (kuten tietenkin muidenkin) liukastelun aiheuttamia vammoja. Uskalsin ehkä vähän rennommin mennä radalle kun tiesin, että Mimmi pääsee hoitoon, jos kovin pahasti kyntää maata. Kiitos ♥
Ilman joukkueenjohtoa, Tiiaa ja Harria, ei varmasti mistään olisi tullut mitään. He hoitivat hommansa aivan loistavasti! Ei tarvinnut itse huolehtia milloin on oma vuoro kun siitä huolehdittiin mun puolesta. Iso kiitos teille molemmille kaikesta ♥
Ja Patricia! Ihanaa kun olit mukana ja hoidit Mimmin (kuten tietenkin muidenkin) liukastelun aiheuttamia vammoja. Uskalsin ehkä vähän rennommin mennä radalle kun tiesin, että Mimmi pääsee hoitoon, jos kovin pahasti kyntää maata. Kiitos ♥
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
MM-Liévin, Ranska
MM-kisat onnellisesti takana. Kone pysyi mennen tullen ilmassa, vaikka varsinkin tullessa rytyytti ihan kamalasti. Olin ihan varma, että se on menoa nyt. Onneksi ei kuitenkaan niin käynyt :-). Mimmi ♥ oli ihanan cool koko reissun, vaikka ei ole ikinä mennyt junalla eikä lentokoneella. Kisapaikallakin oli normaali itsensä eikä välittänyt metelistä juurikaan. Avajaisissa ehkä ihan vähän, mutta sekin voi olla mun vainoharhaisuutta :-D
Keskiviikkona lähdettiin junalla köröttelemään Tikkurilaan ja siitä taksilla (en jaksanut katsella sopivaa linja-autoa) lentokentälle. Olin vähän liian aikaisin paikalla. Rauhassa tehtiin lähtöselvitys, jonka jälkeen kävin syömässä jotain pientä. Meinasi tulla ihan pitkäksi aika kun en kovin aikaisessa vaiheessa halunnut mennä turvatarkastuksen läpi kun sieltä ei sitten enää päässyt pois. Lento meni ihan kohtuullisesti. Laskeutuessa pilvien läpi, kone tärisi ja hyppeli oikein kunnolla. Ja mua pelotti. Pelkäsin, että tartutan pelkoni Mimmiin, mutta eipä niin tainnut käydä. Ihan omana itsenään tuli lentolaukusta ulos :-)
Torstaina oli harjoitukset ja eläinlääkäritarkastus. Kentälle oli rakennettu yksi rata, jota ei oltu jaettu mitenkään. Joukkueen johto sen sitten paperilla jakoi kolmeen osaan, että jokaiselle säkäryhmälle on omat treeniesteet, joita sitten vaihdettiin aina muutaman minuutin päästä. Kisapaikalle oli hyvää ajatellen tuotu ihan uusi keinonurmimatto. Se vaan oli ihan kamalan liukas. Mimmi-rukka ei pysynyt pystyssä ollenkaan :-(. Sehän ei juurikaan liukastele, ei aikoinaan edes Serti-matolla, jota moni haukkui liukkaaksi. Vitsit, että tuossa vaiheessa meni jo fiilikset aika lailla.
Eläinlääkärintarkastus oli aika pikainen. Tarkistivat mikrosirun, rabies-rokotuksen ja tsekkasivat onko koiralla juoksu. Mitään muuta ei tehty! Ei katsottu koiran liikkeitä, ei tunnusteltu imusolmukkeita eikä varsinkaan ihmetelty Mimmin puuttuvaa häntää. Kukaan ei koko kisarupeaman aikana kysynyt Mimmin hännästä :-O. Ihan turhaan sen käännöksen häntätodistuksesta hommasin :-D. Tosin, jos sitä ei olisi ollut niin ehkä sitä sitten olisikin kyselty. Parempi aina varautua pahimpaan :-)
Perjantaina oli heti aamulla aikaisin avajaiset. Kamala ruuhka oli kun sinne ajettiin ja jouduttiinkin auton kyydistä poistumaan ennen aikojaan ja kävelemään paikan päälle, että ehdittiin mukaan. Silti jouduttiin odottelemaan käytävällä aika kauan ennen kuin päästiin areenalle. Mulla tuli tuossa odotellessa yhtäkkiä mieleen ajatus, että hitto vie, me ollaan MM-kisoissa! Silmät kostui ja meinasi tulla kunnon tunteenpurkaus, jonka kuitenkin sain kuriin. En mielestäni ole mikään pillipiipari, mutta näköjään jossain tilanteessa sitten olen :-D.
Kun en tiennyt miten Mimmi reagoi meteliin niin päätin ottaa sen mukaan avajaisiin ja katsoa kuinka käy. Aika kivasti se siinä oli. Vähän liikaa räksytti jossain vaiheessa niin nappasin sen syliin. Pikkasen läähätteli (saattoi olla myös kuuma) sylissä, mutta ei mitään sen kummempaa. Ja kun tilaisuus loppui niin ei ollut enää mitään hätää.
Mineillä oli perjantaina kaksi rataa, joista ensin oli yksilöhyppäri ja myöhemmin joukkueagilityrata. Molemmilla radoilla tuomarina oli David Powell.
Yksilörata oli ahdas paikka paikoin, mutta mielestäni kiva.
En antanut omia fiiliksiä häiritä muiden kauhistelu radasta. Keskityin miettimään, miten saisin sen parhaiten ohjatuksi. Mielestäni sainkin ihan hyvät suunnitelmat aikaiseksi. Alussa tuli vähän kiire pussi-pituus-takaakiertohypyllä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Kepit oli ainoa, joka vähän mietitytti. Ne loppui suunnilleen metri ennen edessä, poikittain olevaa kiiltävää putken kehikkoa. En tuosta kovin huolestunut kun Mimmi pujottelee kuitenkin aika varmasti loppuun asti. Maneesikaudella ollaan aina välillä harjoiteltu seinää päin pujottelua eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin oli ja lopetti kesken. Päätin korjata vain pujottelun lopun ja siinä meni ikuisuus kun en osannut. Korjasin ensin väärin ja sitten vielä uudelleen viimeisen välin. Melkein alkoi hävettää :-D. Tuota ennen oli muurin palanenkin tipahtanut. Tuomari ei vaan tainnut sitä nähdä kun meillä oli tuloksissa vain 5 ja hieman yliaikaa.
Mimmi meni useamman kerran radalla nurin ja se kyllä harmitti kovasti. Oli tosi kurja fiilis koiran puolesta. Uskon, että tuo liukastelu oli syynä siihen, että huono tulos ei kovin kovasti edes harmittanut. Ja ehkä myös se pelko liukastelusta vaikutti rataan keskittymiseen, vaikka yritinkin olla ajattelematta sen kummemmin asiaa muistaen lauseen: "Älä anna sellaisen asian häiritä, jolle et voi mitään". Yritin ajatella niin, että seuraan tarkasti, mitä missäkin tapahtuu ettei liukastelun takia tulee typeriä esteen ohituksia.
Päivän päätti minien joukkueagilityrata.
Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea, mutta oli siellä ne hankalammatkin kohdat olemassa. Oikeastaan rata oli hyvinkin sopiva joukkueradaksi. Liina teki ennen meitä hyllyn, joten siinä mielessä ei ollut enää suorituspaineita. Rata meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta pöydältä sain ohjatuksi Mimmin puomin ohi. Pelkäsin liikaa ihan vieressä ollutta muuria. Mutta täytyy myös miettiä, mitä pienen päässä liikkuu kun mitään muuta estettä ei näy kuin puomi ja juoksee sen vierestä ohi :-P. Aa:n jälkeen Mimmi veti totaalisesti lipat, samaten liukui 8-hypyn takana sekä vielä kepeiltä lähtiessä. Raukka :-(
Lauantaina oli joukkuekisojen finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Rata oli mun mielestä oikein mukava.
Alku ihan jees. 2-3-hyppyjen välissä vähän tuli jaloille ja 5-putkelle meni vähän kyljittäin. Pituuden palaseen osui jalat ihan reippaasti ja luulinkin, että siitä tuli virhe. Ei tullut. Yksi rima tipahti kaarteessa ja pussista tuli ihan kuonolla kyntäen ulos. Lopussa meinasin sitten minä vetää lipat :-D. Sain kuitenkin Mimmin oikein viimeiselle hypylle ja kuin ihmeen kaupalla pysyin itse pystyssä. Tämä taisi sitten olla tulosten perusteella meidän paras rata, vain vitonen.
Sunnuntaina oli yksilöiden finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Minien radassa mentiin hypyt 6 ja 11 toisin päin kuin piirroksessa.
Tämä rata oli ainoa, jossa mulla oli oikein hyvä fiilis mennä. Mimmi ei juurikaan enää liukastellut. Oli tainnut matto sen verran jo kulua tuossa vaiheessa. Ja sen seurauksena, että ei liukasteltu, mulle tuli kiireen tuntu. Puomin jälkeen tuntui, että en ehdi tehdä mitään. Ei se kyllä videolta siltä näytä, mutta jotenkin olin myöhässä koko ajan. Pituudelle jouduin kuitenkin kunnolla ohjaamaan kun en ollut siellä, missä piti. Keinun jälkeen Mimmi lähtee hakemaan putkea, mutta saan sen sieltä oikein hypylle. Putken jälkeen se sitten tapahtui. Sain Mimmin muurin taakse. Mimmi lähtee niin pirun helposti takaakiertoihin. Lopussa vielä lopetti pujottelun kesken. Siinä en kyllä keksi mitä tapahtui. En jaksanut korjata kun ei muutenkaan ollut tulosta tulossa.
Sunnuntaipäivän kruunasi maksien finaalin jännitysnäytelmä, jossa Tuulia nousi Punssin kanssa 21. sijalta 2. sijalle. Ihan mielettömän mahtava suoritus!! Rata oli ihan täydellinen! Sairaan siistiä oli olla paikan päällä jännittämässä ja eläytymässä suoritukseen. Snif!!!! Kiitos Tuulia ja Punssi ♥
Siinä ne kisat sitten oli. Mimmin sijoitus taisi olla 52. jos oikein muistan. Oli kamalan hienoa olla mukana suurkisoissa! Itse yllätyin, että siellä ei sitten jännittänytkään niin kovasti kuin olin odottanut. Ihan normaali, isompiin kisoihin kuuluva, pikku jännitys. Aika ajoin ahdisti, lähinnä juuri ennen kuin tultiin kentälle, mutta muuten tosi hyvä olo koko ajan ja kova hinku päästä radalle. Jäi niin kovasti hampaankoloon, että tahdon ehdottomasti uudelleen mukaan!! Eikun treeniä lisää niin ehkä se onnistuu vielä uudelleen :-)
Kiitos kaikille joukkuetovereille ikimuistoisesta matkasta. Kiitos Mimmiliigalaisille, jotka olitte meitä ja muita kannustamassa ♥. Kiitos myös muille Suomen faneille, jotka olitte paikan päällä joukkueelle hurraamassa. Kivaa oli!
Keskiviikkona lähdettiin junalla köröttelemään Tikkurilaan ja siitä taksilla (en jaksanut katsella sopivaa linja-autoa) lentokentälle. Olin vähän liian aikaisin paikalla. Rauhassa tehtiin lähtöselvitys, jonka jälkeen kävin syömässä jotain pientä. Meinasi tulla ihan pitkäksi aika kun en kovin aikaisessa vaiheessa halunnut mennä turvatarkastuksen läpi kun sieltä ei sitten enää päässyt pois. Lento meni ihan kohtuullisesti. Laskeutuessa pilvien läpi, kone tärisi ja hyppeli oikein kunnolla. Ja mua pelotti. Pelkäsin, että tartutan pelkoni Mimmiin, mutta eipä niin tainnut käydä. Ihan omana itsenään tuli lentolaukusta ulos :-)
Torstaina oli harjoitukset ja eläinlääkäritarkastus. Kentälle oli rakennettu yksi rata, jota ei oltu jaettu mitenkään. Joukkueen johto sen sitten paperilla jakoi kolmeen osaan, että jokaiselle säkäryhmälle on omat treeniesteet, joita sitten vaihdettiin aina muutaman minuutin päästä. Kisapaikalle oli hyvää ajatellen tuotu ihan uusi keinonurmimatto. Se vaan oli ihan kamalan liukas. Mimmi-rukka ei pysynyt pystyssä ollenkaan :-(. Sehän ei juurikaan liukastele, ei aikoinaan edes Serti-matolla, jota moni haukkui liukkaaksi. Vitsit, että tuossa vaiheessa meni jo fiilikset aika lailla.
Harjoituksissa. Kuva: Jukka Pätynen |
Perjantaina oli heti aamulla aikaisin avajaiset. Kamala ruuhka oli kun sinne ajettiin ja jouduttiinkin auton kyydistä poistumaan ennen aikojaan ja kävelemään paikan päälle, että ehdittiin mukaan. Silti jouduttiin odottelemaan käytävällä aika kauan ennen kuin päästiin areenalle. Mulla tuli tuossa odotellessa yhtäkkiä mieleen ajatus, että hitto vie, me ollaan MM-kisoissa! Silmät kostui ja meinasi tulla kunnon tunteenpurkaus, jonka kuitenkin sain kuriin. En mielestäni ole mikään pillipiipari, mutta näköjään jossain tilanteessa sitten olen :-D.
Kun en tiennyt miten Mimmi reagoi meteliin niin päätin ottaa sen mukaan avajaisiin ja katsoa kuinka käy. Aika kivasti se siinä oli. Vähän liikaa räksytti jossain vaiheessa niin nappasin sen syliin. Pikkasen läähätteli (saattoi olla myös kuuma) sylissä, mutta ei mitään sen kummempaa. Ja kun tilaisuus loppui niin ei ollut enää mitään hätää.
Avajaiset. Kuva: Henkka Luomala |
Avajaiset: Kuva: Jukka Pätynen |
Yksilörata oli ahdas paikka paikoin, mutta mielestäni kiva.
En antanut omia fiiliksiä häiritä muiden kauhistelu radasta. Keskityin miettimään, miten saisin sen parhaiten ohjatuksi. Mielestäni sainkin ihan hyvät suunnitelmat aikaiseksi. Alussa tuli vähän kiire pussi-pituus-takaakiertohypyllä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Kepit oli ainoa, joka vähän mietitytti. Ne loppui suunnilleen metri ennen edessä, poikittain olevaa kiiltävää putken kehikkoa. En tuosta kovin huolestunut kun Mimmi pujottelee kuitenkin aika varmasti loppuun asti. Maneesikaudella ollaan aina välillä harjoiteltu seinää päin pujottelua eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin oli ja lopetti kesken. Päätin korjata vain pujottelun lopun ja siinä meni ikuisuus kun en osannut. Korjasin ensin väärin ja sitten vielä uudelleen viimeisen välin. Melkein alkoi hävettää :-D. Tuota ennen oli muurin palanenkin tipahtanut. Tuomari ei vaan tainnut sitä nähdä kun meillä oli tuloksissa vain 5 ja hieman yliaikaa.
Mimmi meni useamman kerran radalla nurin ja se kyllä harmitti kovasti. Oli tosi kurja fiilis koiran puolesta. Uskon, että tuo liukastelu oli syynä siihen, että huono tulos ei kovin kovasti edes harmittanut. Ja ehkä myös se pelko liukastelusta vaikutti rataan keskittymiseen, vaikka yritinkin olla ajattelematta sen kummemmin asiaa muistaen lauseen: "Älä anna sellaisen asian häiritä, jolle et voi mitään". Yritin ajatella niin, että seuraan tarkasti, mitä missäkin tapahtuu ettei liukastelun takia tulee typeriä esteen ohituksia.
Liukastelua. Kuva: Jukka Pätynen |
Päivän päätti minien joukkueagilityrata.
Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea, mutta oli siellä ne hankalammatkin kohdat olemassa. Oikeastaan rata oli hyvinkin sopiva joukkueradaksi. Liina teki ennen meitä hyllyn, joten siinä mielessä ei ollut enää suorituspaineita. Rata meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta pöydältä sain ohjatuksi Mimmin puomin ohi. Pelkäsin liikaa ihan vieressä ollutta muuria. Mutta täytyy myös miettiä, mitä pienen päässä liikkuu kun mitään muuta estettä ei näy kuin puomi ja juoksee sen vierestä ohi :-P. Aa:n jälkeen Mimmi veti totaalisesti lipat, samaten liukui 8-hypyn takana sekä vielä kepeiltä lähtiessä. Raukka :-(
Hyvällä fiiliksellä radalle. Kuva: Jukka Pätynen |
Kylkimyyryä. Kuva: Jukka Pätynen |
Lauantaina oli joukkuekisojen finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Rata oli mun mielestä oikein mukava.
Alku ihan jees. 2-3-hyppyjen välissä vähän tuli jaloille ja 5-putkelle meni vähän kyljittäin. Pituuden palaseen osui jalat ihan reippaasti ja luulinkin, että siitä tuli virhe. Ei tullut. Yksi rima tipahti kaarteessa ja pussista tuli ihan kuonolla kyntäen ulos. Lopussa meinasin sitten minä vetää lipat :-D. Sain kuitenkin Mimmin oikein viimeiselle hypylle ja kuin ihmeen kaupalla pysyin itse pystyssä. Tämä taisi sitten olla tulosten perusteella meidän paras rata, vain vitonen.
Kuva: Jukka Pätynen |
Sunnuntaina oli yksilöiden finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Minien radassa mentiin hypyt 6 ja 11 toisin päin kuin piirroksessa.
Tämä rata oli ainoa, jossa mulla oli oikein hyvä fiilis mennä. Mimmi ei juurikaan enää liukastellut. Oli tainnut matto sen verran jo kulua tuossa vaiheessa. Ja sen seurauksena, että ei liukasteltu, mulle tuli kiireen tuntu. Puomin jälkeen tuntui, että en ehdi tehdä mitään. Ei se kyllä videolta siltä näytä, mutta jotenkin olin myöhässä koko ajan. Pituudelle jouduin kuitenkin kunnolla ohjaamaan kun en ollut siellä, missä piti. Keinun jälkeen Mimmi lähtee hakemaan putkea, mutta saan sen sieltä oikein hypylle. Putken jälkeen se sitten tapahtui. Sain Mimmin muurin taakse. Mimmi lähtee niin pirun helposti takaakiertoihin. Lopussa vielä lopetti pujottelun kesken. Siinä en kyllä keksi mitä tapahtui. En jaksanut korjata kun ei muutenkaan ollut tulosta tulossa.
Kuva: Jukka Pätynen |
Siinä ne kisat sitten oli. Mimmin sijoitus taisi olla 52. jos oikein muistan. Oli kamalan hienoa olla mukana suurkisoissa! Itse yllätyin, että siellä ei sitten jännittänytkään niin kovasti kuin olin odottanut. Ihan normaali, isompiin kisoihin kuuluva, pikku jännitys. Aika ajoin ahdisti, lähinnä juuri ennen kuin tultiin kentälle, mutta muuten tosi hyvä olo koko ajan ja kova hinku päästä radalle. Jäi niin kovasti hampaankoloon, että tahdon ehdottomasti uudelleen mukaan!! Eikun treeniä lisää niin ehkä se onnistuu vielä uudelleen :-)
Kiitos kaikille joukkuetovereille ikimuistoisesta matkasta. Kiitos Mimmiliigalaisille, jotka olitte meitä ja muita kannustamassa ♥. Kiitos myös muille Suomen faneille, jotka olitte paikan päällä joukkueelle hurraamassa. Kivaa oli!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Se on menoo nyt!
Laukut pakattu. Mimmi kertaalleen tungettu lentolaukkuun. Ei tykännyt liian matalasta laukusta, mutta söi nameja siellä ihan kivasti. Eiköhän se tuon matkan siellä kestä. Mennään ensin junalla Tikkurilaan, sieltä linja-autolla Helsinki-Vantaa lentokentälle ja sieltä sitten lentäen. Kääk! Toivottavasti on hyvä sää niin en ehkä pelkää ihan niin kamalasti :-P. Kovasti tulee mulle (ja Mimmille) uusia kokemuksia kun olen vain autolla matkustanut koiran kanssa. Eiku oon mä joskus metrolla mennyt ainakin Gimman kanssa kun Anja pakotti ;-)
Nyt jännittää ja samalla en vaan malta odottaa päästä radalle. Olen ajatellut asian niin, että jo se, että me tuonne päästään mukaan on aivan sairaan mahtava saavutus. Siellä toki tehdään mitä sillä hetkellä osataan ja pystytään, mutta mitään tulos- tai sijoitustavoitteita en ole laittanut. Yritän keskittyä ratoihin hyvin ja joka esteen suorittamiseen, myös niiden helppojen. Jos hyvin käy niin onnistutaan ja sitten nähdään mihin se riittää. Niin kivaa! Ja samalla ihan kauheeta. Saa nähdä saanko ens yönä nukutuksi enää ollenkaan... Pari yötä mennyt jo junalla ja lentokoneella matkustaessa :-P
Nyt jännittää ja samalla en vaan malta odottaa päästä radalle. Olen ajatellut asian niin, että jo se, että me tuonne päästään mukaan on aivan sairaan mahtava saavutus. Siellä toki tehdään mitä sillä hetkellä osataan ja pystytään, mutta mitään tulos- tai sijoitustavoitteita en ole laittanut. Yritän keskittyä ratoihin hyvin ja joka esteen suorittamiseen, myös niiden helppojen. Jos hyvin käy niin onnistutaan ja sitten nähdään mihin se riittää. Niin kivaa! Ja samalla ihan kauheeta. Saa nähdä saanko ens yönä nukutuksi enää ollenkaan... Pari yötä mennyt jo junalla ja lentokoneella matkustaessa :-P
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tending-Korrien tokoviikonloppu
Viime vuonna olin vain kuunteluoppilaana Korrien tokoviikonlopussa ja päätin, että jos he tänne uudelleen tulee niin yritän saada Gimman koirakkopaikalle. Ja sainhan minä! Lauantaina kouluttajana oli Pekka Korri ja sunnuntaina Riitta Jantunen-Korri. Oli jälleen hyvin antoisa viikonloppu. Ja toki siitä sai vielä enemmän irti kun oli oma koira mukana. Voin vilpittömästi suositella heidän koulutukseen menemistä, jos vaan suinkin on mahdollista. Tässä jotain muistiinpanoja, joita ehdin kirjoitella neuvoista, joita minä sain Gimman suhteen. (Varmistin, että itseä koskevat neuvot saa kirjoittaa tänne.)
Lauantai – Pekka Korri
Gimman noudon opettamiseen saatiin vinkkejä. Sehän menee aika kivasti kapulalle ja lähtee tuomaan, mutta sitten loppuu usko kisatilanteessa. Ja tämähän tietenkin johtuu siitä, että minä treeneissä hihkun ja hillun kun Gimma tuo kapulaa ja kisoissa olen hiljaa. Pitää kääntää treeneissä tämä niin, että on hyvä juttu, jos minä en hihku. Pikku hiljaa tätä, ensin hetki hiljaa kun koira kääntyy ja sitten vapautus lelulle. Tätä sitten pidennetään kunnes tuo perille asti. Vaihdellen tuota matkaa aina välillä.
Noutoon saatiin myös vinkiksi pidentää noutomatkaa. Itse aina heitetään ensimmäinen heitto ja appari jatkoheittää kapulan vielä kauemmas. Jestas, mikä vauhti Gimmalle tuli tuolla tavalla. Tuli aivan eri sykkeellä kapula suussa takas. Eikä meinannut tiputtaa kapulaa ollenkaan :-O. Vau! Oikeesti toi ei ole vau, mutta Gimman tapauksessa on kun ei ole sitä malttanut mulle tuoda. Tässähän pitäisi olla niin, että kapula on vain keino päästä aivan sairaan makeelle palkalle! Jos ei ole apparia käytettävissä niin silloin laitetaan koira istumaan ja mennään itse heittämään jonkin matkan päästä kapula kauas. Lähetys kapulalle joko heittopaikalta tai palaamalla koira sivulle ja siitä lähetys. Kokeiltiin tuota heittopaikalta lähettämistä, mutta tarvitsi aika paljon apuja, että lähti. Hyviä vinkkejä nämä!
Käännökset, varsinkin vasemmalle, on olleet Gimman kanssa huonoja, joten pyysin siihen apua. Käännöksen voi merkata katseella. Ainakaan vielä tuomarit eivät rokota, jos katseen kääntää etukäteen käännössuuntaan. Ensin siis katse vasemmalle ja muutaman askeleen päästä itse käännytään. Näytti jo muutaman toiston jälkeen oikein hyvältä. Lisäksi peräpään käyttöön saatiin vinkkejä, joka auttaa tuossa vasemmalle käännöksessä. Imuuttamalla ympyrää vasemmalle. Ensin laajaa ympyrää ja siitä vähitellen tiukennetaan, jolloin joutuu koko ajan enemmän tekemään töitä peräpäällä. Sivuaskeleita oikealle kellotaulun mukaan. Eli aloitetaan esim. klo 12:sta ja siitä siirrytään klo 21:een ja sitten 18 ja 15. Tää meni Gimmalla kyllä aika kivasti jo nyt.
Tunnaria ei ole otettu kertaakaan, joten päätin guruilta kysyä miten sen opettaminen kannattaa aloittaa. Appari vie kapulan piiloon esim. heinikkoon. Piilon pitää olla aika koskematon. Ei siis revitä heinää kapulan päälle koska revitty heinä haisee voimakkaammalle kuin ohjaajan haju kapulassa ja koira ehdollistuu heinän hajulle. Ei myöskään kaiveta maahan, hiekan alle. Sama syy kuin heinäjutussakin. Kun appari vie kapulan piiloon, pitäisi koira saada katsomaan apparia (liikkeenohjaajaa) kuten myös ohjatussa noudossa. Eka kerta Gimmalla meni aika pieleen. Eihän se tietenkään tajunnut, että yhtäkkiä pitäisi käyttää nenää. Pitiköhän sitä kapulaa pari kertaa näyttää ja laittaa uudelleen piiloon ennen kuin se löytyi. Selkeästi näki kun sai hajun ja sen jälkeen alkoi parempi työskentely. Toinen kerta oli jo parempi ja kolmas tosi nopea. Kolmannella kerralla se kyllä näki vähän liian hyvin, mihin kapula laitettiin kun tuntui, että meni vaan sinne ja nappasi kapulan :-D. Tätä pitäisi noin viikon verran harjoitella päivittäin ja sitten mukaan hajuttomat kapulat. Ensin hajuttomat kauas, että eivät oikeasti häiritse ja siitä lähennetään pikku hiljaa kunnes ovat yhdessä läjässä. Kapulat saa noin viikossa hajuttomaksi kun ne pitää ulkona muovipussissa. Sellaiset kapulat, joihin on koiran kuolaa tullut ei voi enää käyttää, itse ainakaan.
Sunnuntai – Riitta Jantunen-Korri
Aamun ryhmää kun olin kuuntelemassa niin kuulin kaukoissa sanan sekatekniikka. Olin etukäteen ajatellut, että en ota kaukoja ollenkaan kun mulle vaan neuvotaan, että opeta seisominen uudelleen. Mutta nyt halusin tietää mikä on tuo sekatekniikka. Riitta kertoi, että on etujalat paikallaan tekniikka, takajalat paikallaan tekniikka ja sitten tää sekatekniikka, ns. napa paikallaan tekniikka. Riippuu tuomarista kuinka tuommoisen tulkitsee, mutta niiden pitäisi tuokin oikein osata katsoa. Otin vähän asennonvaihtoja ja Riitan mukaan näytti hyvältä. Istu-seiso, vähän meinaa tulla eteenpäin, joten tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota: eli oma liike vähän eteen ja palkka taakse –> koiran ajatukset taakse. Samaten seisomasta maahan vaihdossa pitää olla tarkkana, että ei tule eteenpäin. Tässä voi käyttää namia apuna viemällä nami vähän etujalkojen väliin. Oli ihana kuulla, että ei tarvitse opettaa uudelleen. Riitta oli mun kanssa samaa mieltä, että jos koira on osannut homman jo ihan pennusta asti niin sitä on tosi vaikea opettaa uudelleen.
Luoksetulon pysäytykseen myös halusin apua kun olen vähän huonosti uskaltanut sitä ottaa. Pelkään ennakointia ja pelkään palkata lelulle. Kaukoissa kokeilin joskus lelua ja se jumitti siinä tosi pahasti. Nyt kuitenkin otettiin kierrätys + käsky ja samaan aikaan palkka pallolla. Ei kuulemma haittaa, jos tässä jumittaa kun ei ole kuitenkaan oikea liike. Voi ottaa myös niin, että apuohjaaja pitää koirasta kiinni ja ohjaaja lähtee poispäin ja kutsuu arkisesti ja kun koira lähtee tulemaan niin kääntyy, antaa käskyn ja heittää pallon. Liikkeenä kokeiltiin myös, että itse kutsuin, sanoin käskyn ja heitin pallon. Sinänsä oikea-aikainen heitto, mutta ehkä vähän liian lyhyt. Tässäkin kannattaisi käyttää apuohjaajaa. Appari voi ensin olla niin, että koira näkee sen ja tajuaa, että joku muukin voi heittää lelun. Jatkossa sitten appari takana sivussa ja heittää taakse pomppupallon. Jos jumittaa kovasti pallolla niin voidaan ottaa takapalkka tai etutargetti käyttöön. Takapalkalla ensin hidastaa, mutta sen pitäisi jäädä toistojen jälkeen pois. Targetti pitää erikseen opettaa ja se sitten laitetaan siihen kohtaan, johon halutaan koiran pysähtyvän ja siitä sitten häivytetään pois. Näin saadaan melkein itsestään seisominen aikaiseksi. Päätin nyt sitten kokeilla tuota palloa ja katsotaan miten käy.
Merkkiä otettiin ihan ensimmäisen kerran. Oon mä sitä silleen ottanut, että ennen ohjatun harjoitusta olen laittanut Gimman seisomaan merkille ja siitä sitten lähettänyt namikupille. Kertaakaan en ole kuitenkaan merkille lähettänyt. Tehtiin nyt niin, että jätin Gimman istumaan, kävin taputtamassa merkin taakse, kiersin merkin ja menin koiran vierelle. Käsky ”merkki” (jota ei ole ennen kuullut) ja lähti saman tien merkille ja meni sinne taakse seisomaan. Whaat! :-O. Toki meni sen merkin yli eikä kiertänyt, mutta siitä ei kuulemma kannata olla huolissaan. Erikseen sitten otetaan niitä merkin taakse menemisiä namin avulla lähietäisyydeltä. Kaksi näyttömerkkiä ja kerran ilman näyttöä. Sairaan hyvin meni. Olen hämilläni tuon koiran oppimiskyvystä!
Aikaa oli vielä jäljellä ja piti oikein keksimällä keksiä vielä juttuja. Tuli sitten mieleen liikkeestä istuminen, että miten se kannattais opettaa. Ja varmaan aika lailla samalla tavalla oisinkin opettanut, mutta tulipa nyt tehtyä sama juttu asiantuntijan edessä. Otettiin ensin peruuttamalla, käsky + käsiapu + palkka. Tajusi aika pian. Otettiin myös seuraamisen yhteydessä, jossa pieni hidastaminen ja käsiapu taakse + palkka. Hyvin meni :-)
Ja kun edelleen aikaa oli niin otettiin ohjattua noutoa namikupeilla. Tätä tehty vissiin joskus talvikaudella viimeksi. Keskimmäinen kuppi normaalisti ja reunakupit oikealla sivuetäisyydellä, mutta lähempänä merkkiä. Vasemmalle Gimma lähti hyvin, oikealle ei meinannut lähteä ollenkaan. Teen varmasti siinä jotain eri lailla. En vaan tiedä mitä, eikä Riittakaan huomannut siinä eroa. Jos koira ei heti tajua niin voi tehdä niin, että jättää koiran merkille ja käy näyttämässä kuppia (voi nostaa oikein sitä) ja palaa takaisin koiran eteen ja uudelleen lähetys. Tämä toimi! Kun alkaa mennä nämä hyvin niin pikku hiljaa siirretään kupit oikeille paikoille. Ja kun nouto on kunnolla hanskassa niin sitten noutokapulat namikuppien tilalle. Katseen kääntäminen oikeaan suuntaan ennen käskyä on sallittu. Käskyn vaan pitää tulla heti pään käännön jälkeen.
Oli kyllä niin hyvä kurssi!! Ja varsinkin juuri se, että pitää tehdä itsestä mielenkiintoinen kun vaan olla möllöttää. Voi elämä kun tuo on varmasti vaikeeta, mutta pitää yrittää nyt pitää tämä asia mielessä. Antaa ihan uuttaa ilmettä kyllä treeniin :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)