Ihana syyspäivä, hyvät treenit, nilkka rikki

Ihana syysilma! Kävin pitkällä metsälenkillä Mimmin ja Gimman kanssa. Otti itselläkin oikein voimille kun rämmin poluttomia reittejä osan matkasta. Ihanaa :-)

Ja kun ilma tosiaan oli oikein kiva niin päätin lähteä treenaamaan agilitya seuran kentälle. Olin varautunut, että kenttä on märkä ja pehmeä, mutta se olikin oikein hyvässä kunnossa. Rakensin Jennin Sleepless-päiville tekemän radan kun pääsin siellä vain tutustumaan, enkä koiran kanssa menemään. En saanut ihan samanlaista aikaiseksi, mutta lähestulkoon kuitenkin.

Ensin Mimmin kanssa pätkissä. Ja hyviä pätkiä olikin! Alun pakkovalssi oikein hyvä, ei katsonutkaan tyrkyllä olevaa putkea. Poispäinkäännös oli ihan älyttömän hyvä. Ja mä kun luulen koko ajan, että en sitä osaa tehdä. Ainakin tuohon suuntaan näytti toimivan. Keinu myös tosi hyvä. Meidän keinulle on nyt tapahtunut jotain kun kesti ihan älyttömän kauan, että se meni Mimmin painosta maahan asti. Onkohan vähän kyllästynyt vedellä kun maalipinta on aika huono. Sinänsä hyvä, että on vähän painavampi kun Mimmi ei tahdo siellä kovin kauaa malttaa odottaa kisoissa, jos kestää vähänkään kauemman. Nyt malttoi hyvin. Oikeastaan kaikki, mitä me tänään tehtiin, onnistui. Radalla ei ollut keppejä niin laitoin ne vielä loppuun niin, että sinne mentiin 90 asteen avokulmasta sisälle. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Taitava Mimmi ♥

Gimman kanssa myös ensin pätkissä. Eipä senkään kanssa ollut mitään ihmeellistä missään kohdassa. En muista milloin mulla olisi näin putkeen mennyt kaikki Gimman(kin) kanssa. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa agilityesteille. Varmaan sellainen neljän viikon tauko ollut Gimman kanssa noiden MM-kisojen takia. Ei se mitään ollut tuossa ajassa unohtanut. Varsin taitava Gimma ♥

Mimmin kanssa uudelleen ja oli tarkoitus tehdä koko rata nollana läpi. Niin katkesi meidän matka esteelle nro 13. Astuin ilmeisesti johonkin kuoppaan ja kuului (tai ainakin tuntui) kunnon rusahdus nilkan etupuolella. Ja kyllä sattui, pahasti :'(. Palkkasin Mimmin siihen, mutta sekin oli vähän ihmeissään, että mikä nyt on hätänä. Hetken kävelin edes takas ja tunnustelin kuinka pahasti jalka meni. Ja menihän se. Joka askeleella tuntui. En vaan mitenkään voinut lopettaa treenejä kesken, joten jatkoin Mimmin rataa. Tosin mun nollana läpi fiilis kyllä kaikkosi tuossa vaiheessa. Yritin kuitenkin. Loppujen lopuksi mentiin kolmessa pätkässä kun en vaan ehtinyt ohjaamaan konkkaamalla kuten olisin halunnut. Mimmi otti mun liikkumisesta myös vähän häiriötä eikä edennyt ihan niin hyvin kuin yleensä. Sinnillä rata läpi ja oli kyllä oikein hyvä mieli Mimmin tekemisen suhteen.

Pakko mun oli ottaa vielä Gimman kanssa koko rata. Päätin kokeilla saanko radan läpi konkkaamalla. Ja sainhan minä! Gimma ei piitannut mun ihmeellisestä liikkumisesta yhtään vaan meni aivan älyttömän hienosti. En ehtinyt tekemään pakkovalssia pariin kohtaan, jonne ne ois pitänyt tehdä ja sovelsin. Ei vissiin ihan huonoa soveltamista kun Gimma meni oikein eikä yhtään empinyt. Sain sen kanssa radan läpi nollana! Vitsit mikä fiilis! On se vaan niin ihana ja kultainen lapsonen ♥

Onneksi päästin koirat hääräämään mukaan kun keräsin esteet. En nimittäin pystynyt niiden kanssa käymään jäähdyttelylenkillä ollenkaan. Yritin kyllä, mutta sattui jalkaan ihan liikaa, joten piti hyvinkin pian kääntyä takaisin. Toivottavasti ne sai tarpeeksi jäähdyttelyä siinä kun esteet keräsin.

Huomenna ois kisat Kokkolassa. Olen niin odottanut niitä! Jos nilkka yhtään kestää astumista aamulla niin menen kyllä. Harjoittelin jo nilkan teippaamistakin. Hyvin tuntuu tukevan. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että jätän Mimmin pois ja menen vain Gimman kanssa. Mulla on jotenkin sen kanssa ihan kamala hinku päästä kisaamaan. Toki Mimminkin kanssa ois kiva päästä, mutta jotenkin nyt olin enemmän odottanut Gimman kisoja. Nyt jalka tuntuu kuitenkin jo tosi paljon paremmalta ja kestää astumista hyvin, joten ehkä mä huomenna pääsen kisoihin. Nilkka ei siis mennyt perinteisesti tuosta sivulta, vaan etuvasemmalta (vasen jalka siis). Ihan oudosti. Onneksi on automaattivaihteinen auto. En nimittäin olisi kyllä paljon kytkintä pystynyt painelemaan treenien jälkeen.