perjantai 22. lokakuuta 2010

Laiskottelua ja hierontaa

Enpä ole tuon Gimman tokokokeen jälkeen tehnyt yhtään mitään koirien kanssa. Siis harrastusmielessä. Lenkillä toki olen käynyt :-). Mulla on varmaan joku syysväsymys nyt päällä kun ei vaan huvita. Ja ehkä sekin vähän painaa mieltä alas kun ei voi treenata agilitya niin ei sitten jaksa tokoillakaan. Seli seli. Ensi viikolla Gimman kanssa saisi sitten jo aloittaa aksailut. Kivaa! Ei taida viikolla kuitenkaan ehtiä ennen pimeää, joten pitää säästää tuo kiva sitten viikonlopulle. Ja sitten tietenkin sataa lunta eikä voi treenata :-P. Sisälle mennään vasta marraskuun alusta.

Tiistaina käytin koirat hierojalla. Gimma oli tosi hyvässä kunnossa melkein koko kropasta. Ei oo ikinä vielä antanut hieroa noin hyvin. Rentoutui ihan ja pisti silmät kiinni. Ihanaa! Vasemmalta puolelta lanne oli tosi tiukka. Se olikin ainoa kohta, jota ei meinannut antaa hieroa. Muutan ihan vetreässä kunnossa. Kiva homma.

Mimmikin oli aika kohtuullisessa kunnossa. Kuonaa edelleen kyljissä. Voi kun se jo lähtis pois ja päästäis taas agilityn makuun! Etu- ja takapään antoi hiertoa tosi hyvin. Muualtakin hieronta onnistui paremmin kuin aiemmin. Suunta siis ylös päin ja toivotaan, että näin myös jatkuu. Nokkosen syöttämistä jatketaan ja ehkä mä haen kaupasta myös parsaa kun sitäkin on kehuttu tuossa kuonan poistossa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Mimmin varvas

Unohdin tuosta Piira-käynnistä vielä yhden jutun. Leena huomasi, että Mimmin yksi varvas on vähän hassun näköinen. Sehän jostain bongasi uistimen meillä sisällä joulun alla v. 2005 ja sai koukun vasemman etujalan polkuanturaan. Sen jälkeen varvas on ollut velton näköinen. Siitä siis ilmeisesti on mennyt joku jänne rikki. Varmaankin näin, koska ei ole normaalin näköinen. Mitään lääkärin lausuntoa tuosta en ole saanut enkä myöskään hakenut.

Leena siis meinasi, että osa noista jumeista voisi johtua tuosta varpaasta kun ei voi täysipainoisesti varata sille. Voi olla, mutta tuo on ollut jo viisi vuotta, joten olettaisin, että olisi jo aiemmin oireillut. Vai onko se niin, että tommoset oireilee vasta sitten kun koira ikääntyy? Leena kuitenkin meinasi, että agilityura saattaa tuon takia olla tavallista lyhyempi. En nyt kuitenkaan tuon takia yöuniani menetä. Uskon ja toivon, että kaikki jumit johtui ihan jostain muusta kuin tuosta varpaasta.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mimmi ja Gimma Piiralla

Maanantaina ajelin edestakaisin Turkuun ja reissuun meni kaiken kaikkiaan 12 tuntia. Hullun hommaa, mutta mitäpä sitä ei tekisin koirien hyvinvoinnin eteen :-). Tiukille meni, että ehdin yleensäkään ajoissa perille. Olen tottunut laskemaan ajoajan Vaasan toiselta puolelta (kimppakyytien takia) ja sieltähän ajaa sellaiset puoli tuntia nopeammin kuin meiltä. Perillä olin kuitenkin 15 minuuttia ennen varattua aikaa, joten eihän tuossa tullut edes kiire :-D. Ajokeli oli onneksi loistava eikä rajoituksia oltu vielä muutettu talvinopeuksiin.

Ensin hoitovuorossa oli Mimmi ja se olikin huonossa kunnossa kuten olettaa saattoi. Lantion SI-nivelessä lukko, joka oli oikealla puolella pahempi. Oikea lonkka edempänä eikä ollenkaan oikeassa paikassa. Kuonaa oikealla lantiossa ja kyljissä. Vasen lapa kireä. Hyvin Leena kuitenkin sai Mimmiin liikettä aikaiseksi. Kuonaa oli kuitenkin niin paljon kropassa, että ei suositellut vielä hetkeen agilitya. Antoi kuitenkin toivon kipinän, että voisimme marraskuussa Pietarsaaren kisoihin mennä. Tämä siinä tapauksessa, että kuonat saadaan kropasta pois. Tuohon kuonan poistumiseen kropasta auttaa kuulemma kuivattu nokkonen ja määräsikin sitä kahden viikon kuurin. Tämä on sarjassamme "en tiedä uskonko, mutta ei siitä haittaakaan ole", joten kävin heti ostamassa nokkosta ja aloitin kuurin. Hierojalle mennään ensi tiistaina tsekkauttamaan tilanne.

Gimma oli myös yllättävän huonossa kunnossa. Kyllä mä tiesin, että se on vähän vino. Sen näki selän jakauksesta ja siitä, että ravasi vinossa. En kuitenkaan yhtään osannut odottaa, että on ihan jäykkä :-(. Oli siis rintarangasta taaksepäin ihan jumissa. Lantiossa tosi paha lukko, jota ei meinannut millään saada auki. Onneksi kuitenkin sai! Myös Gimmalle suositeltiin parin viikon taukoa agilitysta ja viikon nokkoskuuria. Hierontaa myös suositteli noin viikon päästä, joten tiistaina sinne myös Gimman kanssa.

Nyt siis elellään ja lenkkeillään rauhakseen. Onneksi nuo ei kahdestaan kovin kovasti enää intoudu metsässä revittelemään vaan menevät aika lailla ravilla koko lenkin, että siinä mielessä ei mitään hätää. Mitään kimppalenkkejä vapaana ei nyt voi tehdä. Ihan niinku mä niitä muutenkaan kovin usein harrastaisin :-D

Hoitojen jälkeen ajelin Raision Myllyyn, jossa oli treffit Tiinan kanssa. Käytiin pikku kävelyllä koirien kanssa ja sitten mentiin syömään Ricoon (olikohan se ton niminen, aivan sama). Kiitos Tiina seurasta. Oli kiva nähdä :-)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Miten voi alokasluokka olla näin vaikea?

Niin se vaan menee, että mikään ei ole itsestään selvää. Ei edes bc:n kanssa :-P. Ahdistaa ihan sikana kun ei saada sitä ykköstulosta alokasluokasta sitten millään. Lyylin kanssa aikoinaan tuli silloiset pakolliset kaksi ykköstulosta heti kahdesta ekasta kisasta. Silloin toki treenasinkin liikkeet oikeesti kuntoon ennen kuin edes uskalsin kisoihin. Pimun kanssa taas huomasin, että hei, sehän seuraa ihan itsestään ja ilmoitin tokokokeeseen ja aloin treenata liikkeitä. Niin vaan pamahti heti ykköstulos. Ja nyt kun mulla on sellainen rotu, josta kaikki luulee (kuten minäkin vähän), että sehän oppii tuosta noin vaan niin eipä menekään niin :-P. Uskokaa tai älkää, myös bortsulle pitää opettaa asiat :-O. Mimmistä ei tässä vaiheessa puhuta :-DD

Tänään siis olin Gimman kanssa VAS:in järjestämässä tokokokeessa Sulvan kasvihuoneella. Ihanaa oli, että koe oli sisällä, koska ulkona oli tosi kova ja kylmä tuuli. Kasvihuoneessa taas oli välillä melkeinpä liian kuuma, ainakin pitkien kalsareiden ja pitkähihaisen aluspaidan kanssa :-D. Silti parempi näin.

Luoksepäästävyydestä saatiin 10. Gimma oli tosi nätisti sivulla kun tuomarisetä (Olavi Pajala) tuli sitä katsomaan. Tästä voin kyllä olla ylpeä, että olen noin hyväksi saanut. Oli ihan kamala aluksi. Rynni "tuomaria" vasten ihan hulluna. Ei siis mitenkään vihaisena, vaan "ihanaa, ihminen!"-tyylillä. Tästä iso kiitos treenikamuille, että ollaan saatu tuo kuntoon!

Paikallamakuu alkoi hyvin. Meni heti ekasta käskystä maahan, mitä ei ole kertaakaan treeneissä vielä tehnyt. Omalla pihalla on, mutta ei kimppapaikallamakuussa. Tässä vaiheessa mä jo tuuletin. Ei ois kannattanut. Vieressä oleva aussi lähti kovalla vauhdilla omistajaa kohden ja Gimma samantien perään. Se oli sitä mieltä, että sai mukavan leikkikaverin. Oli nimittäin ihan täysillä menossa tuon koiran luo leikkimään. Onneksi sain sen sieltä pois kun se ainakin ennen kehään menoa murisi aika pahasti Gimmalle. Eli nolla tuli tästä. Viddu!! Harmittaa, mutta toisaalta, eipä me tuota ole häiriön alla treenattukaan, joten ei ole ihme, että lähtee perään.

Seuraaminen kytkettynä, pisteitä 8. Itse seuraaminen oli aika mainion näköistä videolta katsottuna, vaikka kisoissa se ei siltä tuntunutkaan. Mutta perusasennot oli ihan hukassa. Ottikohan kertaakaan kunnon perusasentoa. Ei tainnut. Jotain se oli kuulemma höpissyt, että oli liian innokasta. Itse en tuota muista, mutta Henna oli näin kuullut. Vai oliko se vasta kokonaisarvosanaa antaessaan ollut tuota mieltä. Ihan sama, mun mielestä ei todellakaan ollut liian innokas, vaan aika lailla sitä mitä haluankin.

Seuraaminen taluttimetta, pisteitä 7. Toisti aika lailla samaa kuin taluttimen kanssa. Nyt perusasennot vielä huonompia, jos vain se on mahdollista. Silti, vaikka menikin aika huonosti, mun mielestä noi pisteet oli aika rankalla kädellä annettu kun kyse kuitenkin alokasluokasta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 p. Meni älyttömän hienosti maahan, mutta kun palasin sivulle ei noussut millään. Tämä on ollut meillä jo pidemmän aikaa ongelma, enkä sitä ole saanut kuntoon. Ehkä seuraaviin kisoihin sitten.

Luoksetulo 10. Aivan mainio oli munkin mielestä. Hyvä Gimma :-)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0. Meni maahan. Viimeksi nää meni toisin päin. Tarjosi molemmissa jäävissä seisomista ja nyt maahanmenoa. Tää on niin tätä :-P

Estehyppy 8,5 p. Lähti hyvin hyppyyn ja pysähtyi käskystä seisomaan. Kun menin sivulle niin vähän väisti. Tyytyväinen kuitenkin olen, että meni noinkin hyvin. Viimeksi hyppäsi hyvin, mutta ei jäänyt seisomaan, eli paremmin nyt.

Kokonaisvaikutus 8. En muista todellakaan mitä se tuossa lopussa höpötti. Jotain, että mun koira on kamalan herkkä ja mun pitää ottaa se huomioon. Oli kuulemma liikkeestä seisomisessa, jossa menikin maahan, ollut sen näköinen, että sitä ahdisti. Jaa-a. Ei se mun mielestä mitenkään ahdistuneelta näyttänyt, eikä kyllä kavereidenkaan mukaan. En tuota ota nyt sitten mitenkään kirjaimellisesti.

Kaiken kaikkiaan olen näin pienen sulattelun jälkeen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mehän ei tosiaankaan kauaa olla treenattu silleen ihan oikeesti. Ja kuten mulle on ihanat treenikamu sanoneet, että me tehdään nyt vain pohjia kunnon tokolle. Sitähän tämä on. Minä vaan olen aina niin kamalan malttamaton. Kiitos kuitenkin teille ihanat treenikaveri ♥

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Agilityn MM-kisat ja muuta touhua

Mun pitäisi nyt kyllä vähän skarpata tämän kirjoittelun kanssa kun on niin kauheen vaikee muistaa mitä on vähän yli viikon aikana tehnyt. Yritetään kuitenkin...

Viime viikonlopun istuin nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja katsoin agilityn MM-kisoja. Olihan taas jännät kisat! Karoliina ja Kerttu teki hienosti neljä nollarataa viikonlopun aikana ja sijoittui yksilökisassa seitsemänneksi. Hurjan hieno saavutus! Medien joukkue sai hopeaa ja yksilöissä Jari ja Frodo saivat pronssia. Lisäksi medeissä Sami ja Luka tulivat kahdeksanneksi. Makseissa Anja ja Pray hienosti toisena hyppyradan jälkeen. Hidas koira, joka ei käänny tuli toiseksi ;-). Oli aivan sairaan hieno rata ja jestas, että jännitti ihan loppuun saakka miten siinä käy. Huh. Harmittavasti sitten agilityradalla tuli pari virhettä. Janita ja Omie tekivät kaksi nollarataa ja olivat sijalla kahdeksan. Onnittelut kaikille! Ihanan jänniä hetkiä tarjositte myös kotikatsomoon :-). Paikan päällä olisi voinut olla jo liian jännää :-D

Viime viikolla Mimmin hieroja joutui perumaan tulonsa sairastumisen takia. Hänen tälle viikolle ehdottama aika ei mulle sopinut, joten vein Mimmin pitkästä aikaa Seinäjoelle hierojalle. Yllättävän hyvin hän saikin Mimmin hierotuksi. Seisomisasennossa huomattiin (kuten toinenkin hieroja), että Mimmin oikea lonkka on paljon alempana ja edempänä kuin toinen ja koko ranka kääntää oikealle. Hieromisessa Mimmiä ahdisti kyljet (jotka kuonaa täynnä) sekä risti(?)selkä. Muuten kohtuullisessa kunnossa. Nyt vaan peukut pystyyn, että Piira-aika ei peruunnu! Se tulee niin tarpeeseen. Kuulin, että oli jonkun ajan joutunut perumaan oman sairastumisen takia.

Viime viikolla oli helpohkot aksatreenit. Jenni oli jonkun Marjo Heinon radan ottanut ja siitä hieman loppua muokannut. Yllättävän helppo oli Marjon radaksi. Sai siinä kuitenkin aika kivasti harjoiteltua lähettämistä, valssien ennakoinnin kestoa, leikkauksia ja niisto-sokkaria. Ehkä ihan hyväkin tehdä välillä helpompaa niin saa enemmän onnistumisia. Lopuksi otin vielä vähän puomin kontaktiharkkaa namikupilla ja edelleen näyttää ihan kivalta. Pikkuisen kun vielä saisi siihen ihan loppuun vauhtia niin olisin oikein tyytyväinen. Ehkä se sieltä vielä joskus tulee - tai sitten ei.

Tokoa olen Gimman kanssa ottanut ehkä joka toinen päivä. Ihan pikkuisen aina kerrallaan. Pihatreeneissä näyttää välillä tekevän ihan mitä sattuu. Paikallamakuussa ei pysy edes minuuttia ja luoksetulossa lähtee ilman lupaa tulemaan kohti. Jäävien treenaaminen sentään on ollut ihan onnistunutta kuten myös kontaktin pito sivulla. Ihan pikkusen olen ottanut käännöksiä muutaman askeleen seuraamisessa. Kimppatreeneissä sitten olen saanut onnistumaan paikallamakuun ja luoksetulonkin. Oli ehkä joku hetkellinen oikku omalla pihalla. Toivon näin.

Eilen tokotreeneissä otin luoksetuloa niin, että jätin istumaan, annoin odottaa aika kauan ja palasin viereen ja siitä vasta palkka. Toinen toisto samoin pidemmällä odotuksella, mutta tällä kertaa kutsuin. Viimeiseksi vielä niin, että palasin vieraan palkkaamaan. Paikallamakuu oli hyvä, vaikka jälleen kerran meni vasta toisella käskyllä maahan. Kotona menee nykyään aina ensimmäisellä, mutta ei ilmeisesti pysty tarpeeksi keskittymään vielä kun on muita koiria vieressä. Vähänhän me tuota on tehtykin, että sinänsä se ei ihmetytä. Makasi kuitenkin hienosti koko ajan paikallaan. Hyppyä otettiin kans aika pitkän tauon jälkeen. Lähti hyvin hypylle ja seisahtui heti käskystä, josta vapautin ja heitin palkan. Jätin sen treenaamisen siihen kun meni niin nappiin. Kerrankin osasin lopettaa ajoissa :-)

Mimmi on jotenkin tyytynyt kohtaloon eikä enää edes yritä tulla mukaan kun lähden Gimman kanssa treeneihin. Raukka pieni, ollut tauolla jo yli kuukauden. Mä niin toivon, että Piira saa sen kuntoon yhdellä hoidolla. Harmittaa kun en viimeksi tajunnut varata enemmän aikoja ihan varmuuden vuoksi. Kyllä niille peruuntuneille ajoille aina varmasti jonkun menijän saa, jos itse ei pääsekään.