tiistai 29. kesäkuuta 2010

Koirat hierojalla

Käytin koirat eilen hierojalla ja olikin hyviä uutisia molemmista. Gimma oli tosi vetreässä kunnossa eikä Mimmikään ollut enää niin paha kuin viimeksi. Pelkäsin niin kovasti, että ne muutamat startit SM-kisoissa laittoi sen taas samaan jamaan kuin ennen kisoja, mutta onneksi ei kuitenkaan.

Mulla on nyt vähän hassu tunne treenaamisen suhteen. Tiedän, että pitäisi treenata, mutta pelkään, että saan Mimmin niin huonoon kuntoon, että sitä sattuu eikä sen takia kulje normaali vauhtia karsinnoissa. Ihan tyhmää ajatella näin, mutta minkäs teet :-P. Ja vaikka en treenaisi niin voihan se siellä karsinnoissakin sitten mennä jumiin, tai tässä välissä olevissa kisoissa. Nyt mun pitää saada pääkoppa kuntoon, että kun vaan teen lämmittelyt ja jäähdyttelyt hyvin niin kyllä se kunnossa pysyy. Tähän päälle vielä venyttelyt niin kyllä se siitä.

Tänään levätään ja huomenna ajattelin uskaltaa mennä kokeilemaan minien SM-kisojen hyppäriä. Ainakin se meidän hyllykohta olisi kiva kokeilla ja se loppu, jota en koittanutkaan saada oikein aiemmin tulleen hyllyn takia.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Päivityksiä albumeihin

Vihdoin ja viimein sain päivitetyksi kuvia albumeihin. Päivittyneitä on kansiot Gimman agilitykuvia ja Mimmin agilitykuvia. Iso kiitos kaikille ystäville ja tuntemattomille, jotka olette meitä radoilla kuvanneet!! Oootte <3

SM-viikonlopun onnistumiset ja epäonnistuminen

Reissu on onnellisesti takana päin. Viikonlopun kisat menivät pääsääntöisesti hyvin, mutta lopulta tuli myös pettymys kuvioihin mukaan.

Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D

Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.

 Kuva: Iris Kieme

Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...

Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)

 Kuva: Iris Kieme

Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D

Kuva: Irsi Kieme

Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.

Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!

Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari

 Palkintojen jaossa on kivaa :-)
 Kuva: Sami Osenius

 Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Piiran "tuomio" Mimmille

Piiran sanat Mimmistä oli aika tylyt, jäykkä kuin mikä :-(. Seisoessa kun katsoi Mimmin niin meni siksakkia sen vinous. Tai onko se enemmän aaltoliikettä... mutta kuitenkin niin, että mutkia oli vähän joka suuntaan. Piira näytti siltä, että sen on tosi vaikea päättää miten alkaa edes hoitaa koko koiraa. Paniikki meinas iskeä! Mimmiä selvästi sattui hoito. Ei vikissyt eikä mitään, mutta hengitys oli tosi tiehää aina välillä ja kun kireitä paikkoja hoidettiin niin jännitti etujalkaa. Taas mulla tuli sellainen olo, että olen koirarääkkääjä kun harrastan niiden kanssa agilitya :-P

Aikansa kun Piira teki niitä sen pieniä juttuja niin jopa maallikko huomasi, että liikkuvuutta tuli lisää. Lopuksi vielä katsottiin seisomisasennossa, että miltä näyttää ja olihan se paljon parempi. Elastisuutta oli selkeästi enemmän kun koiraa vähän heilutti. Silti Mimmi edelleen kenas takapäällä enemmän oikealle. Jotain sille on joskus tapahtunut, mutta mitä... Ei tule itselle mieleen yhtään mitään outoa tapahtumaa. Jos jollekin kavereista tulee niin kertokaa ihmeessä.

Yleisarvio Mimmistä oli, että on normaalia shelttiä tiukempi pakkaus. Sen olen aina huomannut kun olen Pimuun verrannut. Piira myös arveli, että Mimmi on sellainen, joka tekee radalla enemmän töitä etupäällä kuin takapäällä. Tähän en itse ole kiinnittänyt huomiota, mutta voi toki olla näin. Mitähän vielä... niin, lyhyt kroppa aiheuttaa helposti jumiutumista. Ja kun tuli puhetta Mimmin todella hyvästä käyttäytymisestä (not) radan reunalla niin ei ole ihme, että on etupäästä jumissa. Piira neuvoi mua kokeilemaan viemistä radalle sylissä. Eli olisin tarpeeksi kaukana, että ei ala riekkua remmissä ja kun pitää tulla lähelle niin otan sen syliin. Voi mun käsiparkoja kun tuota kokeilen, ovat nimittäin raapimisesta varmasti aika kiva näköiset :-DD. Mutta tätä kokeillaan ehdottomasti!

Piira siis sai Mimmin paljon parempaan kuntoon. Suositteli jatkossa säännöllistä lihashuoltoa hierojalla. Kehotti myös kokeilemaan akupunktiota. Lenkeillä rauhallista menoa eikä yhtään riehumisia. Näillä sitten mennään :-). Mäkikävelyä suositteli myös, että saataisiin Mimmin takapäähän enemmän voimaa. Uiminen ois kans hyvä juttu, mutta ei tuota saa vapaaehtoisesti veteen, joten se siitä.

Perjantain kisat peruin Mimmin osalta. Olisi kyllä ollut kiva päästä kokeilemaan kisa-alustaa etukäteen, mutta nyt se ei onnistunut. Onneksi olen Gimman ilmoittanut niin pääsee edes sen kanssa kirmaloimaan tuolloin :-). Ja Gimmasta kun tuli puhe niin Piira katsoi sen pikaisesti onko kovin kiero vai ei. Ei ollut yhtä paha kuin viimeksi. Olenhan mäki sen huomannut, mutta piti vielä saada ammattilaisen sana, että uskon omaan silmään :-)

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Fiilistelyä

SM-kisojen alla pitää aina vähän fiilistellä. Tässä mun fiilistelyvideot:
Pimun suomenmestaruus 2003: agilityrata ja hyppyrata

Mimmin suomenmestaruus 2007: hyppyrata ja agilityrata sekä ihanista ihanin kepokollaasi <3. Tästä kollaasista en koskaan saa tarpeeksi kiitetyksi sen tekijää, Timpaa. Niin ihana kooste!!!

Ja toi mestaruuden agilityrata. Vitsit, että tulee makee fiilis kun kuulee kuinka seurakaverit jännittää meidän puolesta. "Se menee niin hyvin" - mantraa kuulee aika lailla :-D. Ja lopussa Anjan ja Jessican hyppely saa mut aina hymyilemään. Kiitos kaikille teille, että ootte olemassa <3 <3

Väärät diagnoosit :-)

Tänään käytin Pimun lääkärillä sen köhän takia. Otettiin röntgenkuva, jossa näkyi melkein koko koira. Onneksi Pimua ei (eikä muitakaan mun koiria) tarvi noihin kuvauksiin rauhoittaa! Sydän ymmärrettävästi vähän laajentunut, mutta ei ollut lääkärin mukaan ollenkaan paha. Keuhkoputki ok, ei mitään tukoksia eikä kasaanpainumisia missään. Ei myöskään vettä keuhkoissa. Kiva, että ei ollut mitään vikaa, mutta ärsyttää kun ei tiedä miksi yskii. Pimu sai nyt kuitenkin antibiootti- ja kortisonikuurin, jos kuitenkin jossain on tulehdus. Seurataan tilannetta ja jos ei helpota niin ensi viikolla uusi soitto lääkärille. Helpotti kyllä nähdä se kuva kun ei mitään katastrofia näkynyt :-)

Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...

Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.

Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))

Vaasan kisat ja huoli Pimusta

Sunnuntaina oli Vaasassa BAC:in järjestämät agilitykisat. Osallistujamäärällä ei taaskaan noita kisoja oltu pilattu. Onhan se ihan kiva kun ei tule päivä niin pitkäksi, mutta kyllä mä silti toivoisin vähän enemmän koiria. Ehtisi paremmin hoitaa omien koirien lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Nyt ne meni kiireessä, vähän vasemmalla kädellä hoitaen :-P. Kisoissa oli kaksi agilityrataa ja tuomarina molemmilla radoilla oli Henri Luomala.

Ratoja ei tälläkään kertaa saatu mun kameralle. Teki saman tempun kuin Stadi Gamesissa >:(. Piian kameralla otettiin kuitenkin Mimmin jälkimmäinen rata ja Gimman molemmat radat. Vielä kun osaisin niitä vähän pienentää ja laittaa nettiin niin kaikki ois hyvin. Nyt on ihan kamalan kokoisia tiedostoja. Katotaan saanko niitä koskaan tänne...

Mimmi oli ensin vuorossa. Alku ihan hyvä, hyppy, rengas, kääntyminen hypylle ja siitä putken takimmainen pää. Tästä puomille, joka oli tosi hyvä. Ehkä hivenen liian ylös pysähtyi, mutta pääasia, että pysähtyi. Puomin jälkeen valssi muurilla ja palaset lensi. Pitäisi saada itselle muuri :-P. Muurilta putkeen ja siitä 90 asteen kiertokulma kepeille. Hyvin lähti ja kesti kepeillä sivuttaisirtoamisen. Seuraavalla hypyllä päällejuoksun tapainen, josta pituudelle. Siitä sitten aika loogista menoa keinulle saakka. Sen jälkeisellä hypyllä oli tarkoitus tehdä pakkovalssi-jaakotus, mutta Mimmi lähti vähän ennen lupaa, joten en ihan ehtinyt sinne minne kuvittelin ja tuosta tulikin jotakin, joka yritti olla pakkovalssi. Mimmi kuitenkin meni oikein ja lopun kaksi hyppyä ihan hyvin. Radan jälkeen oli olo, että Mimmi ei kulkenut normaalisti :-(. Kun kyselin muilta niin Piia taisi olla ainoa, joka sanoi, että ei ollut normaalia menoa. Rimat pysyi kyllä ja kääntyi hyvin, mutta jotakin puuttui.

Gimmalla sama rata. Sillä sain kolmannen riman alas kun tein vetoliikkeen putkeen juuri riman päällä. Puomi oli ihan kohtuullinen. Vähän liian ylös vaan jää tällä hetkellä. Muurilla valssi hyvä ja siitä putkeen. Kepit haki tosi hienosti. Jatkotilanteessa tein leikkauksen pituudella. Kovin hyvin en saanut vedetyksi Gimmaa pituutta kohden, joten tuossa jouduin tekemään kunnolla töitä, että sain sen hyppäämään koko esteen. Lopulta hyppäsi melkein ilman vauhtia, mutta pääsi kuitenkin yli ja kääntyi vielä siihen suuntaan mihin halusinkin. Siitä aa:lle hyvin, mutta aa:n jälkeisen hypyn kiersi takaa. En oikein vieläkään ymmärrä miten siinä noin kävi. Noh, matka jatkui ja keinu oli ihan hyvä, mutta kävi samalla lailla kuin Mimmin kanssa, että en kunnolla ehtinyt pakkovalssiin. Tein sen kuitenkin ja jopa jaakotuksen ja onnistui.

Toinen rata Mimmin kanssa rullasi jo vähän paremmin. Tuntui, että ei enää niin tahmea ollut, mutta edelleen puuttui jotain. Radan alussa oli suora hyppy-pituus-hyppy ja siitä loiva avokulma kepeille. Otin kolmoshypyn takaa ja vähän jarrutin Mimmin vauhtia ennen hyppyä ja siitä kepeille. Tämä onnistui tosi hyvin. Kepeiltä putkeen ja siitä otin vippauksella muurille. Nyt palat pysyi paikallaan. Puomi edelleen hyvä. Pysähtyi alas ja odotti lupaa, hienoa! Siitä putkeen ja sen jälkeen vähän valssailuja ja vauhdilla loppuun. Ihan viimeisellä hypyllä vähän töksähti kun eivät olleet esteet ihan linjassa enkä keksinyt mitään hyvää ohjausta, jolla olisi päässyt paremmin kertomaan Mimmille minne päin mennään. Radalta siis nolla ja sillä voitettiin.

Gimman kanssa alku samalla lailla ja onnistui tosi hyvin. Muurilla en uskaltanut ottaa vippausta enkä poispäinkäännöstä kun en niitä sen kanssa osaa, joten ohjasin toiselta puolelta. Olin varautunut, että tuo on sellainen paikka, josta saadaan kielto tosi helposti ja mielestäni ohjasin ihan loppuun saakka. Silti Gimma päätti juuri ennen hyppäämistä, että ei hyppääkään sitä. Tästä siis kielto. Puomi oli edelleen kohtuullinen. Putken jälkeisissä valssailuissa saatiin sitten toinen kielto, ihan samasta syystä kuin muurilla. Lopussa ei ihmeellistä muistaakseni.

Eilen kävin hierotuttamassa Mimmin ja Gimman. Gimma oli nyt aika hyvässä kunnossa. Tosi hyvin antoi hieroa myös oikean puolen, mikä aiemmin on ollut tosi kipeä. Hyvä hyvä. Mimmi taasen... reppana ihan jumissa oikealta puolelta :-(. Lapa ei liiku kunnolla, kuonaa lavan etupuolella ja kyljissä. Ei kunnolla antanut hieroa ollenkaan. Positiivista oli, että reidet oli nyt hyvät kun viimeksi nekin oli ihan tiukat. Onneksi olen saanut lahjoituksena Piira-ajan (kiitos T!) keskiviikoksi niin pääsee Mimmuli vielä hänenkin hoitoon :-)

Pimu sitten... se on alkanut köhiä koko ajan enemmän, nyt myös lenkillä. Sehän on tuota tehnyt oikeastaan aina enemmän tai vähemmän, jo ennen sydändiagnoosia. Normaalia kaulapantaa sillä ei ole koskaan voinut pitää koska jos vähänkään vetää niin köhiminen alkaa. Nyt kuitenkin tuli huoli, että olisiko sydänvika pahentunut niin, että on mennyt vettä keuhkoihin. Ei se kyllä mitenkään erityisen väsynyt ole ja muutenkin vaikuttaa ihan normaalilta, jos tuota köhimistä ei oteta huomioon. Tokihan mä olen nettiä apuna käyttämällä jo tehnyt diagnoosit :-P. Jos ei ole vettä keuhkoissa niin sitten sillä on Trakeakollapsi, krooninen keuhkoputken tulehdus tai keuhkot täynnä kasvaimia. Näillä eväillä mennään tänään näyttämään Pimua lääkärille.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kontakti-putki-erottelua

Tein helpon radan illaksi kun en halunnut ihan kamalasti hinkata. Sitä sain tehdä tarpeeksi jo tiistaina. Ideana tällä kerralla oli putki-puomi- ja putki-aa-erottelut. Gimmalle en niitä kovain pahaksi laittanut, mutta Mimmille vedin putken suut ihan puomin ja aa:n eteen niin, että Mimmi mahtui juuri ja juuri siitä välistä kontaktiesteelle. Rata meni niin, että aina ensin putkeen ja sitten hypyn kautta kontaktille.

Gimma näemmä on tajunnut tämän jutun niin, että aina kun putken suut on tyrkyllä niin mennäänkin kontaktille :-D. Ehkä tosiaan olen vähän liikaa tehnyt aina noin. Hyvin se muutaman toiston jälkeen alkoi kuunnella mua ja seurata ohjausta. Sillekin olen yrittänyt samaa kuin Mimmille, että kun ohjaan kädellä niin mennään putkeen ja kun vain kimitän ilman ohjaavaa kättä kiipee-kiipee-kiipee niin silloin mennään kontaktille. Aika hyvin se tuon jo osaa. Putkiin vaan pitää tällä hetkellä ohjata hyvin korostetusti. Kontaktille menee tosi kivasti kun vaan käskyttää. Radalla oli myös kohta, jossa sai leikata pituudella. Viimeksi VAS:in kisoissa kun tuomarina oli Huittisen Anne tuo olisi pitänyt osata tehdä. Minä en osannut! Ei tullut virhettä, mutta en kyllä leikannutkaan. Siksi nyt tuota harjoittelin. Eikä siinä mitään ongelmaa ollut kun vaan leikkasi :-D. Mistä mäki aina nuo kaiken maailman kammot saan aikaiseksi kisoissa??

Mimmille vaikeutin hommaa aika lailla. Jätin tosiaan vain Mimmin mentävän raon putken suiden väliin. Olin etukäteen ihan varma, että ei onnistu. Varsinkin kun ensin sai mennä sinne putkeen. Turha pelko. Se ei edes vilkuillut putken päitä kun minä kimitin käskyä. Hitsit, että se on oppinut tuon hienosti. Radalla oli aa:n jälkeen pari kohtaa, joita yritin viedä leikkaamalla. Tässä kohden meni herne nenään. Ei toiminut leikkaukset ei! Arpoi, arpoi ja lopulta aina meni oikean esteen, mutta niin epävarmasti ja hitaasti ja ja ja, aarghh!! Oli pakko keksiä siihen joku toinen ohjaustapa jota kokeilla. Ja kyllähän siihen sopikin pieni sivuttaisirtoaminen ja päällejuoksu. Toimi! Kai se vaan on niin, että mun pitää päästä vedättämään tai ainakin juoksemaan Mimmin rinnalla, että se etenee hyvin. Ei voi mitään.

Olen tällä hetkellä aika luottavaisin mielin Mimmin kanssa. Vielä kun saisin aikaiseksi pöytää treenata tuossa pihassa niin kaikki ois aika hyvällä mallilla. En varmaan moneen vuoteen ole ollut näin rennolla fiiliksellä viikkoa ennen arvokisoja. Tiedän, että minä osaan ja Mimmi osaa vaikka mitä!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Taitavat pujottelijat!

Eilen menin treenaamaan Piian ja Hennan kanssa. Otin mukaan Anjalta saadun treeniradan. Anjan mukaan se oli helppo, mutta ihan tarpeeksi haasteita siinä meille oli. Ainakin välistävetojen treenaamiset tuli tarpeeseen :-)

Mimmin kanssa alku meni hyvin noihin hemmetin välistävetoihin saakka. Mä en vaan näköjään niitä osaa. Saan kyllä koiran välistä, mutta sitten olen ihan väärässä paikassa ohjaamassa seuraavalle esteelle. Pienen hinkkauksen jälkeen nuokin meni oikein mallikkaasti. Uskaltaa vaan lähettää koiran ekalle hypylle ja liikkua reippaasti samalla kun vetelee välistä niin kyllähän se sujuu. Suoralta putkelta keppien 90 asteen avokulmaan joka kerta oikein, vaikka itse ohjasin sisäpuolelta :-O. Mimmi taipui vähän muhun päin ja oli selkeästi menossa 2-väliin, mutta korjasi aina sisäänmenon oikeaksi. Aika hieno pieni! Puomi oli oikein upea! Henna oli laittanut sinne lihapullan valmiiksi, mutta Mimmi ei koko herkkua edes huomannut, vaikka seisoi siinä ihan vieressä :-D. Eli ei se ehkä niitä nameja tosiaan enää kaipaa. Loppuradassa ei mitään kummempaa ongelmaa. Testasin keppien jälkeisellä hypyllä takaakierto-sokkaria ja sekin onnistui. Hetkeksi kyllä tuossa hukkasin koiran...

Gimman kanssa homma kaatui jo ekoille kepeille. Ei muka kestänyt mun sivuttaisirtoamista. Höpö-höpö jälkeen pujotteli kuitenkin loppuun. Välistävedoissa tuli myös ongelmia. En meinannut saada Gimmaa suoralta putkelta ensimmäiselle hypylle, mutta kun väkisin sen sinne survoin niin seuraavilla toistoilla ei ollut mitään ongelmaa. Ja kun sain irtoamaan sille hypylle niin välistävedotkin meni vallan mallikkaasti. Suoralta putkelta kepeille menossa ei niin mitään ongelmaa. Puomi ja aa oli molemmat ihan älyttömän hyviä! Ei se vieläkään mennyt sellaista vauhtia kuin haluaisin, mutta nyt vauhti oli jo sen verran hyvä, että tuon kanssa voin elää :-). Pysähtyi hyvin molemmilla alastuloilla, mutta häiriöitä ei meinannut kestää. Harjoiteltiin sitten sitä vähän erikseen. Mun nopeat vapautukset nyt vähän kostautuu. En ole halunnut pitää kovin kauan kontaktilla kun sinne meno on ollut niin vastenmielistä ja siksi olen vapauttanut heti tai jopa vähän liian aikaisin. Nyt kun vauhtia on saatu lisää niin voi keskittyä tuohon oikeaan paikkaan ja oikea-aikaiseen vapautukseen paremmin.

Kuva: Iris Kieme

Sen verran sain hinkatuksi molempien kanssa jo ensimmäisellä kerralla, että toisella sessiolla otin vain vähän pujotteluharkkaa. Gimman kanssa ensin sivuttaisirtoamista niin, että lelu oli valmiina keppien päässä ja tein ihan järkyttävän irtoamisen sivuun. Pari toistoa näin ja sitten tein ilman lelua. Hyvin meni :-). Koitin myös lähettää kepeille putken kautta niin, että itse jään seisomaan putken taakse paikalleni. Voi jestas, että se meni hienosti kepeille!! Ei mitään epäröintiä vaan hyvin määrätietoisesti meni oikein sisälle ja pujotteli loppuun, vaikka itse olin edelleen siellä putken takana. Tästä intoutuneen menin vielä vähän kauempaa lähettämään putkeen ja kepeille eikä mitään ongelmaa edelleenkään. Voisin sanoa, että Gimma osaa pujotella :-)

Mimmin kanssa ensin pujottelun sulkukulmaa yli 90 asteen kulmasta, oiskohan ollu jotain 135 astetta. Ensin sain sen 2-väliin, mutta lopulta meni oikein. Otettiin myös sivuttaisirtoamista ja hyvin meni sekin. Tässä oli lelu myös aluksi apuna. Oli ihan pakko Mimminkin kanssa kokeilla tuota suoraan putkeen lähettämistä ja sieltä kepeille menoa itse jääden paikalleen. Kyllä Mimmikin sen meni, mutta paljon epävarmemmin. Putken meni lujaa, mutta sen jälkeen kääntyi vähän sisälle päin, josta käskytyksellä jatkoi kepeille, suuntana ihan väärä väli kuin pitäisi. Jotenkin kummasti se kuitenkin korjasi oman linjan ja meni oikein sisälle ja pujotteli hienosti loppuun. Piti koittaa uudelleen, ettei tuo vaan ollut säkää :-D. Ihan sama kuvio, kaartoi sisälle, korjasi linjan ja meni oikein kepeille. Ehkä mun pitäisi tosiaan alkaa luottaa myös Mimmin avokulman hakuun :-P. Lopuksi vielä yksi puomi häiriöllä. Mimmi meni kovalla vauhdilla loppuun oikeaan paikkaan, kesti häiriöt ja lähti luvalla pois. Wuhuu!

Vitsit miten hyvän mielen nää treenit sai mulle :-). Vaikka kaikki ei tosiaankaan heti mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan niin saatiin joka kohta kuitenkin pelittämään. Ja noi viimeiset keppiharkat hymyilyttää vielä pitkään :-))

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Stadi Games

Olin Tampereella yötä Annen luona. Kiitos vielä kerran yöpaikasta :-). Sieltä jatkoin matkaa perjantaina päivällä Anjan luo Sipooseen. Tarkoitus oli pysähtyä Ideaparkkiin, mutta kun sen aika tuli niin ei enää huvittanutkaan, joten ajelin suorinta tietä perille. Shoppailu ilman pakkoa ei vaan multa luonnistu :-D

Oli mukavaa kun oli vähän aikaa muutenkin olla kuin vain kisoissa. Perjantaina pääsi koirat uimaan ja samaten lauantaina. Gimma lähti aika kivasti jo veteen ilman leluakin, mutta ei malttanut kunnon lenkkiä yksikseen tehdä. Aina kovasti etsi jotain suuhun pantavaa. Yksi tosi ärsyttävä piirre sillä tuossa touhussa on... Kun joku koira hyppää veteen niin Gimma yrittää hypätä päälle! Hemmetin idiootti, siinä voi käydä huonostikin.

Lauantaina iltapäivällä lähdettiin kisapaikalle. Tuntui tosi oudolta pitkästä aikaa kisata vain yhden koiran kanssa. Silti tein mielestäni oikean päätöksen kun jätin Mimmin pois. Ensimmäiset tutustumiset meni ihan täysin päällekkäin. Turhaa stressiä vaan olisi siitä tullut. Monet toki siinäkin onnistui. Ehkä mun pitää ensi vuonna tuota testata. Tai mahdollisesti jo SM-kisojen aluskisoissa. Luulen, että siellä menee myös ainakin jotku luokat päällekkäin.

Ensimmäinen rata oli Kari Jalosen hyppäri. Ihan haastava rata mun mielestä. Oli kohtia, joista selvisi, jos vaan ehti kunnolla. Mulla tuli ehtimisen kanssa hieman ongelmia, meni hätäilyksi ja siitä kärsi Gimmakin, raukka pieni :-(. Onneksi tuossa ei kuitenkaan käynyt mitenkään.

Kuva: Iris Kieme

Kymppi tuli siis jo kahden ensimmäisen esteen aikana. Ensimmäinen rima tippui ja tämä jälkimmäinen kaatui. Seuraavaan kohtaan oli kaksi vaihtoehtoa, viskileikkaus tai päällejuoksu. En tehnyt sitten kumpaakaan... Jonku ihme vippauksen siinä sitten sain aikaiseksi. Sillä toki koira meni sinne minne pitkin, mutta ei mitenkään pienillä teillä todellakaan. Putkeen irtoamisen kanssa oli ongelmaa ja kun jouduin kamalasti saattelemaan niin en meinannut ehti ohjaamaan pituuden jälkeistä tilannetta. Hyvin se kuitenkin onnistui, vaikka vähän jäljessä olinkin. Loppu oli ihan hyvä.

Toinen rata oli Nalle Janssonin agilityrata. Tämäkään ei mikään hirmu vaikea ollut. Tulokseksi kuitenkin 15, joten oli meille ilmeisesti tosi vaikea :-P. Putken jälkeiseltä hypyltä saatiin kielto. Mun takaakierto-valssi oli taas jotain niin luokatonta, että ei tosikaan. Ohjaava käsi vaan huitaisee ja tippuu pois. Mimmi kestää nuo, Gimma ei. Harmitti sikana tuo. Puomi ihan ok ja siitä eteenpäin kepeille asti meni ihan kivasti. Keppien jälkeen tipahti rima ja putkelta kielto. Lopun muutama este ihan hyvin. Näyttää siltä, että putket ei ime noissa tilanteissa, jossa itse en liiku. Pitääpä muistaa treenata.

Kuva: Iris Kieme

Sunnuntai alkoi jälleen hyppärillä, tällä kertaa Nalle Janssonin käsialaa. Alku oli aika hankala kepeille saakka. Sain sen kuitenkin menemään oikein. Tuntui, että joka este oli hukassa, mutta silti onnistuttiin menemään ne oikeassa järjestyksessä. Keppien jälkeen saatiin sarjan b-osalta kielto ja kun en sitä korjannut niin tuloksiin tuli hylly. Oletin, että tuosta ei kieltoa tullut ja siksi jatkoin matkaa. Loppurata oli todella tylsä. Mentiin vaan ympyrää, ei mitään kivaa. Silti sieltä yksi kielto oltais vielä saatu. Jälleen mun ohjaava käsi tippui.

Kuva: Iris Kieme

Toinen rata oli Kari Jalosen agilityrata. Tässä aika haastava alku. En alkuunkaan uskonut, että se onnistuu, mutta niin vaan meni täydellisesti :-). Päällejuoksu onnistui hyvin, siitä renkaalle ja putkeen. Putken eteen valssi ennen keppejä. Tätä vähän jännitin, että ehdinkö, mutta ei mitään ongelmaa ollut. Keppien jälkeen hypyllä päällejuoksu ja siitä putkeen. Jälleen valssilla putkelta pois, tällä kertaa puomille. Puomi oli tosi hyvä nyt! Ei haitannut, vaikka vedätin ja menin edelle. Hypyn kautta putkeen, josta keinulle. Keinu myös ihan hyvä. Tästä kolmen hypyn kautta aa:lle ja siinä meni meidän nollahaaveet... Aa:n kontaktivirhe kun en vaan malttanut odottaa hetkistä! Tuli hitaammin alas kuin odotin. Hitaus johtuu siitä, että menin sinnekin eteen valssaamaan, se hidastaa vauhtia ennestään. Aa:n jälkeen enää pituus ja hyppy jäljellä. Hitto, että harmitti oma hätäily. Mutta kyllä vaan jäi hyvä mieli radasta. Se oli niiiin hieno!! Kaikki (paitsi aa) meni ihan käsikirjoituksen mukaan. En ole vielä yhtään rataa saanut rullaamaan yhtä hyvin Gimman kanssa kuin tämä rata rullasi. Aikakin oli vallan mainio :-). Niin hirmuisen harmi, että tuota ei saatu videolle! Mun videokamera lopetti yhteistyön jostain syystä. (Nyt tosin taas toimii... Mikä lie sille tuli.)

Kotiin pääsin ajelemaan hyvissä ajoin ja perillä olin jo kuuden jälkeen. Oikein mukava juttu tämäkin :-)

Oli kiva taas nähdä etelän tuttuja ja varsinkin Anjaa. Pian taas nähdään :-)

Ja kiitos Irikselle kuvista!! Gimmasta on niin kamalan vähän agilitykuvia, että nämä ole enemmän kuin tervetulleita :-)

Tampereen iltakisat

Torstaina lähdin töistä vähän aikaisemmin, että ehdin hyvin Tampereelle iltakisoihin. Etukäteen katsottuna aikataulu oli laskettu mun mielestä ihan liian tiukaksi, vain 2,5 tuntia kisojen välissä. Oli ilmoitettu vain kisojen alkamisajankohta eikä luokkia erikseen. Laskin, että lähemmäs kaksi tuntia menee mineillä ja medeillä, mutta laskin väärin. Hitto, että ne sai kisat rullaamaan hienosti. Mulla oli vielä 30 kilometriä jäljellä kun Anne soittaa mulle, että medit jo tutustuu. Iski paniikki! Navigaattori näytti reitin Tampereen keskustan läpi, mutta itse muistelin ajaneeni sinne myös ohitustien kautta. Pikainen soitto Mimmin kasvattaja-Annelle, että kumpaa kautta on nopeampi ja niin menin sitten ohitustien kautta. Piti pikkuisen kaahata, mutta kovin pahasti en uskaltanut. Ehdin juuri ja juuri ilmoittautua kun rataan tutustuminen jo alkoi. Onneksi Gimman lähtönumero oli sen verran myöhäinen, että ehdin hyvin käydä kävelyllä ennen suoritusta. Inhoon kun tulee kiire!!

Ekalla radalla en ollut ollenkaan oma itseni. Kiire ja paniikki selvästi vaikutti muhun. Tykkään olla ajoissa kisapaikalla, että ehdin kunnolla ilmoittautua, käydä koirien kanssa kävelyllä ja hörpätä vaikka kupin kahvia ennen kuin menen rataan tutustumiseen. Niin, ja rataa tykkäisin myös ihmetellä etukäteen. Nää kaikki jäi nyt pois kuvioista. Yllättävän hyvin sain kuitenkin radan painetuksi päähäni. Itse radan alku meni hyvin. Twisti-kohdassa en ehtinyt tarpeeksi hyvin koiran alta pois, joten se lähti mun selän taakse ja kävi etujaloilla aa:lla kun piti mennä putkeen. Aa ihan hyvä, kepeille hienosti avokulmasta sisään. Keppien lopussa tein sokkarin ja hyvin kesti senkin. Hypyn valssissa jäin paikalleen, eikä Gimmalla ollut mitään hajua mihin pitäisi jatkaa. Pyöri siinä muutaman rundin ennen kuin löysi puomin. Puomi oli ihan hyvä ja siitä pikku suora maaliin.

Mimmin kanssa menin vain jälkimmäisen hyppyradan kun ensimmäiseen en ehtinyt. Rata ei mikään kamalan paha ollut. Keppien jälkeistä elämää piti kyllä hetken aikaa miettiä, oli aika kinkkinen. En saanut millään askeleita sopimaan, jos menin keppien puolelta hyppyjä. Menin sitten toiselle puolelle ihmettelemään, että mitä siinä voisi tehdä. Tulokseksi tuli pakkovalssi ja sitten saksalainen. Toimi tosi hyvin. Saksalaisessa mulla vaan on ongelmana ehtiä Mimmin alta pois. Se hyppää niin pirun nopeesti. Pituudelta heitin hypyn taakse vähän turhan voimakkaasti ja Mimmi lähti hakemaan putkea. Ihmeen kaupalla sain sen sieltä huudetuksi pois. Lopussa ei sitten mitään ihmeellistä. Tulos nolla ja toinen sija. Anu voitti sheltti Riinalla. Onnea vielä tätäkin kautta :-). Mimmin rata löytyy täältä.

Gimman kanssa sama hyppäri samalla lailla ohjattuna ihan loppua lukuun ottamatta. Saksalaisessa tipahti rima. Putkeen menossa pientä pyörimistä. Seuraavalla putkella kielto ja kun laitoin uudelleen sinne niin tuli uudelleen pois. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten mentiin koko putki. Pussin jälkeisellä hypyllä töks-töks leikkaus.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Vähän aksaa

Meidän treenivuoro alkaa tiistaina klo 19:30 ja mun mielestä se on ihan liian myöhäinen aika tämmöiselle vanhukselle, jonka pitää päästä aikaisin nukkumaan :-D. Eilen kuitenkin päätin myöhäisestä ajasta huolimatta mennä ottamaan pikku harkat. Ja että varmasti menisi myöhäiseen meninkin kentälle vasta vähän kahdeksan jälkeen :-P. Tuntui, että pitäisi koirille vähän muistuttaa mitä kontakteilla pitäisi tehdä kun ei ole sitä pitkään aikaa treenattu, ainoastaan kisoissa menty.

Rankkaa on radan rakentaminen yksikseen! Puomi piti ensin raahata edes vähän kentän puolelle. Ensin rehasin vähän toista päätä ja sitten toista jne jne. Ihan puhki jo tuon jälkeen. Radalle laitoin leiriltä yhden kohdan, mitä en millään saanut Gimman kanssa onnistumaan. Itse asiassa kaksi kohtaa, jotka sen kanssa ei onnistunut. Radasta tuli 13 esteen mittainen. Puomille tuli kivasti putki-puomi erottelu kahteen kertaan. Toinen ihan iisi kun puomi näkyi, mutta toisella kerralla tultiin vinosti ja putken pää oli edessä niin, että puomia ei näkynyt ollenkaan.

Mimmin kanssa noi Gimman vaikeat kohdat ei ollut ollenkaan vaikeita. Hyvin onnistui vippaus-valssi ja sivuttaisirtoaminen hypyille. Kepeillä oli yli 90 asteen avokulma ja hienosti Mimmuli haki senkin. On se vaan taitava! Myös sylkkäriä pääsi tuolla pätkällä kokeilemaan ja kivasti toimii sekin. Puomi-putki  erottelu tuolla jälkimmäisellä kerralla oli kyllä hieman haastava. Ensimmäisellä kerralla meni putkeen. Ensin kyllä epäröi ja melkein pysähtyi putken eteen ja varmaan ihmetteli kun minä hihkun kiipee-kiipee-kiipee kun se näki vain putken. Ja sinnehän se sitten meni. Tämän jälkeen joka toisto oikein, vaikkakin se joka kerta oli ensin menossa putkeen. En nyt tiedä jäikö tuosta varma vai epävarma mieli. Tarvitaan ehkä lisää toistoja näillä vaikeammilla erotteluilla.

Gimman vaikeat kohdat oli edelleen vaikeita. Sain ne kyllä pelittämään muutaman toiston jälkeen tosi hienosti. Jotain hyvää kuitenkin, sylkkäri onnistui heti ensimmäisellä yrityksellä, jess!! Ehkä niistä muutamasta kuivaharjoittelusta on jotain apua ollut. Vippaus-valssi vaati hieman harjoittelua, mutta jestas, että sekin alkoi toimia mahtavasti. Ja kepit! Tuo tyttö hakee ne ihan mistä vaan! Puomi-putki erottelu meni ihan kivasti siihen nähden, että kovin paljon tuota ei vielä Gimman kanssa ole ehditty treenata ja tuo oli tosi vaikea sille. Kivasti se kuitenkin näyttää kuuntelevan mun kiipee-kimitystä :-). Sivuttaisirtoamisen sain toimimaan kun laitoin pari kertaa lelun palkaksi. Sen jälkeen meni joka kerta oikein.

Oli tosi mukavat pikku treenit. Kurjaa vaan kun kenttä on niin kaukana ja aina esteet pitää ensin raahata kentälle ja sitten vielä kerätä ne pois. Kuinka paljon aikaa säästyisikään kun olisi oma kenttä ja omat esteet, jotka saisi olla pitkin poikin kenttää! Elän edelleen siinä toivossa, että mä sen oman kentän tuonne pellon pläntille joskus saisin :-)

Huomenna menen iltakisoihin Tampereelle. Mimmillä yksi startti ja Gimmalla kaksi. Viikonloppun Stadi Gamesiin menen vain Gimman kanssa. Yritetään nyt viimeiseen saakka saada sille nollat kasaan. Ja jos ei tule niin ei haittaa kyllä pätkääkään :-). Mimmin jätin tuolta pois kun siellä menee maksit ja minit sen verran päällekkäin, että en usko voivani keskittyä kummankaan rataan kunnolla.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Viime aikojen puuhastelut

Viime viikolla oli vakaa aikomus mennä treenaamaan seuran kentälle, mutta en vaan saanut itsestäni sen vertaa irti. Sen sijaan kuivaharjoittelin molempien koirien kanssa sylikäännöksiä. Mimmi tekee ne hirmu hienosti, mutta Gimmaa en meinaa saada tulemaan käden mukana, en vaikka ois mitä herkkuja tarjolla. Korostetun hitaasti kun tein niin malttoi seurata kättä ja tehdä käännöksen kuten pitääkin. Heti, jos yritin vähänkään nopeammin tuota tehdä niin ei vaan tule käden mukaan. Pariin otteeseen viikon aikana tuota tein ja jälkimmäisellä kerralla Gimmakin tuli jo huomattavasti paremmin käden perässä. Kai se sen oppii, jos vaan jaksaa harjoitella.

Tokoa ollaan nyt otettu Gimman kanssa melkein joka päivä omalla pihalla. Ihan hävettävän vähän, mutta edes jotain pientä. Jokaiseen kertaan on kuulunut seuraaminen ja se oikeesti alkaa näyttää kohtuullisen hyvältä. Liikkeestä seisomista on myös otettu päivittäin kun ei vaan meinannut mennä jakeluun mitä tarkoitan. Viikonlopun aikana se ihan yhtäkkiä osasi pysähtyä. Ihan outoa. Muutaman toiston otin, että kierrätin ensin puun ympäri ja siitä sitten pysäytys. Tuosta se jotenkin tajusi jutun. Kivaa :-). Periaatteessa nyt liikkeiden osa-alueet alkaa olla siinä mallissa, että niitä voisi jo viedä enemmän ihan koko liikettä kohti. Pitäisi varmaan jo varovaisesti kurkkia, missä olisi kisoja niin saisi pikku pakon aikaiseksi treenaamiselle.

Eilen olin Hennan ja Piksun kanssa tokoilemassa ja oli mukava huomata, että liikkeestä pysäytys toimi ihan oudossa paikassa ja muiden ihmisten silmien alla. Sai varmistuksen sille, että se oikeesti osaa tuon jutun. Ensimmäistä kertaa otin paikallamakuuta kun oli muita koiria. Tässä tapauksessa kylläkin vain yksi, mutta silti tilanne ihan outo. Paikallamakuussa pidin kaksi minuuttia, mutta jäin aika lähelle, ihan varmuuden vuoksi. Tuotakin kun olen ottanut vain kotipihalla enkä varmaan kertaakaan vielä edes koko kahta minuuttia. Hyvin pysyi makuulla, joten lupaavalta näyttää tämäkin liike.

Piksulla oli hyppy mukana ja olikin kiva sitä kokeilla pitkän tauon jälkeen. Koitin ensin ilman valmiina olevaa lelupalkkaa ja hyvin lähti hypylle! Otettiin muutama toisto vaihdellen palkka valmiina ja ei palkkaa valmiina. Seuraamisessa koitin ensimmäistä kertaa pysähtyä ja hyvin Gimma perusasentoon istahti mun viereen :-). Seuraamisesta sen verran, että nyt pitäisi muistaa tehdä enemmän vauhdista seuraamisia eikä aina lähteä perusasennosta. Gimman seuraaminen oli huomattavasti parempaa kun lelun irrotuksen jälkeen otettiin "lentävä lähtö" seuraamiselle.

Niin, ja päästiinhän me agilityakin harjoittelemaan! Kun kerran oman seuran väki ei innostunut treeneistä niin kysyin, josko Anne haluaisi treenailla yhdessä ja halusihan se. Sunnuntaina siis auton nokka kohti Ylistaroa ja treenejä Annen nurtsikentällä. Tehtiin Treeniringin leirin yhtä pätkää, jota en Mimmin kanssa treenannut leirillä. Annellakin jäi se Onnin kanssa väliin, joten oli molemmille mieleinen tuo harjoitus. Mimmin kanssa pätkät meni kyllä tosi hyvin. Yllättävänkin hyvin. Ei kyllä ihan samalla lailla niitä esteitä saatu, mutta idea niissä kuitenkin säilyi. Mukavat treenit. Kiitos Annelle seurasta :-)