Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D
Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.
Kuva: Iris Kieme
Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...
Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)
Kuva: Iris Kieme
Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D
Kuva: Irsi Kieme
Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.
Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Palkintojen jaossa on kivaa :-)
Kuva: Sami Osenius
Kuva: Jukka Pätynen
Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti