Kontakti-putki-erottelua

Tein helpon radan illaksi kun en halunnut ihan kamalasti hinkata. Sitä sain tehdä tarpeeksi jo tiistaina. Ideana tällä kerralla oli putki-puomi- ja putki-aa-erottelut. Gimmalle en niitä kovain pahaksi laittanut, mutta Mimmille vedin putken suut ihan puomin ja aa:n eteen niin, että Mimmi mahtui juuri ja juuri siitä välistä kontaktiesteelle. Rata meni niin, että aina ensin putkeen ja sitten hypyn kautta kontaktille.

Gimma näemmä on tajunnut tämän jutun niin, että aina kun putken suut on tyrkyllä niin mennäänkin kontaktille :-D. Ehkä tosiaan olen vähän liikaa tehnyt aina noin. Hyvin se muutaman toiston jälkeen alkoi kuunnella mua ja seurata ohjausta. Sillekin olen yrittänyt samaa kuin Mimmille, että kun ohjaan kädellä niin mennään putkeen ja kun vain kimitän ilman ohjaavaa kättä kiipee-kiipee-kiipee niin silloin mennään kontaktille. Aika hyvin se tuon jo osaa. Putkiin vaan pitää tällä hetkellä ohjata hyvin korostetusti. Kontaktille menee tosi kivasti kun vaan käskyttää. Radalla oli myös kohta, jossa sai leikata pituudella. Viimeksi VAS:in kisoissa kun tuomarina oli Huittisen Anne tuo olisi pitänyt osata tehdä. Minä en osannut! Ei tullut virhettä, mutta en kyllä leikannutkaan. Siksi nyt tuota harjoittelin. Eikä siinä mitään ongelmaa ollut kun vaan leikkasi :-D. Mistä mäki aina nuo kaiken maailman kammot saan aikaiseksi kisoissa??

Mimmille vaikeutin hommaa aika lailla. Jätin tosiaan vain Mimmin mentävän raon putken suiden väliin. Olin etukäteen ihan varma, että ei onnistu. Varsinkin kun ensin sai mennä sinne putkeen. Turha pelko. Se ei edes vilkuillut putken päitä kun minä kimitin käskyä. Hitsit, että se on oppinut tuon hienosti. Radalla oli aa:n jälkeen pari kohtaa, joita yritin viedä leikkaamalla. Tässä kohden meni herne nenään. Ei toiminut leikkaukset ei! Arpoi, arpoi ja lopulta aina meni oikean esteen, mutta niin epävarmasti ja hitaasti ja ja ja, aarghh!! Oli pakko keksiä siihen joku toinen ohjaustapa jota kokeilla. Ja kyllähän siihen sopikin pieni sivuttaisirtoaminen ja päällejuoksu. Toimi! Kai se vaan on niin, että mun pitää päästä vedättämään tai ainakin juoksemaan Mimmin rinnalla, että se etenee hyvin. Ei voi mitään.

Olen tällä hetkellä aika luottavaisin mielin Mimmin kanssa. Vielä kun saisin aikaiseksi pöytää treenata tuossa pihassa niin kaikki ois aika hyvällä mallilla. En varmaan moneen vuoteen ole ollut näin rennolla fiiliksellä viikkoa ennen arvokisoja. Tiedän, että minä osaan ja Mimmi osaa vaikka mitä!