keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lenkkeilyä ja vähän tokoa

Eilen kävin ihanan syksyisen ilman innoittaman pitkän lenkin koirien kanssa. Tuplasti sen, mitä yleensä jaksan töiden jälkeen tehdä. Vitsit kun oli kivaa ja koirat selkeästi nautti :-). Sen verran hyvä fiilis oli, että päätin ihan vähän tokoilla Gimman kanssa.

Kaukokäskyjä aina yksi vaihto kerrallaan. Meni joka kerta oikein! Pidin tahallani pitkän viiveen ennen kuin annoin käskyn. Halusin nähdä ennakoiko Gimma, mutta ei sitä tehnyt.

Jäävissä harjoittelin koiran taakse menemistä. Kyllä se näemmä sen kotipihalla osaa. En ottanut liikkeenä ollenkaan. Ensin laitoin maahan ja sain kävellä vaikka mistä ja miten koiran ympäri niin pysyi hyvin. Sama homma seisomisessa eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa.

Noutokapulan pitoa ensin sivulla ollessa. Kivasti ottaa kapulan suuhun, mutta edelleen pitää vähän löysällä otteella. Nyt en koskenut kapulaan, mutta käytin käsiä kapulan lähellä. Kesti sen. Jokunen toisto näin. Sitten päätin ottaa sitä liikkeessä. Koira kulkemaan mukaan (ei seuraamalla), kapula suuhun ja ihan kivasti piti. Jonkun aikaa hömpötettiin näin ja ihan yhtäkkiä Gimma otti kapulan ihan uudella innolla suuhun ja näytti pitävänkin sitä tosi paljon jämäkämmin suussa. Pari toistoa näin. Gimma oikein innostui touhusta! Päätin sitten lopettaa tähän, jos sille ois jäänyt toi fiilis päälle.

torstai 25. elokuuta 2011

Ei sen tarvitse heti osata!

Olin eilen tokoilemassa Hennan kanssa Botniahallin parkkiksella. Ajettiin siihen autot vierekkäin takaluukut auki ja istuttiin retkituoleissa autojen takana ja samalla mietittiin mitä treenataan tällä kertaa. Tuosta parkkiksen vierestä ajelee aika ajoin autoja ohi ja eräs onnistui ajamaan juuri sillä hetkellä kun istuttiin ja juteltiin ja juotiin vettä isoista pulloista. Autossa olijat nauroi meille :-D. Miettivät varmaan, mitä hölmöläisiä nuo on kun tulee tämmöiseen paikkaan retkelle. Saatiin hyvät naurut tästä :-DD. Mutta kyllä me siis treenattiinkin eikä vain istuskeltu.

Kerran olen kokeillut kotona avoimen kaukokäskyjä kisaetäisyydeltä ja ajattelin kokeilla samaa vieraammassa paikassa. Ensin maasta istumaan, nousi seisomaan. Menin lähemmäs ja istuminen onnistui. Uudelleen kauempaa ja nyt onnistui. Muutama yksittäinen toisto maasta istumaan ja istumasta maahan. Lopuksi vielä putkeen istu-maahan ja siitä palkka ja tämä liike oli siinä.

Alkukesästä testasin kuinka Gimma kestää sen, että menen sen taakse jäävissä liikkeissä. Silloin näytti hyvältä, joten päätin nyt kokeilla samaa liikkeestä seisomisessa. Näytti ensin siltä, että kestää mun liikkumisen taakse, mutta sitten alkoi kääntyä. Tein tuota liikaa tai liian vaikeesti heti. Hennan vinkistä sitten vähän helpotettiin ja palasin koiran luo mutkitellen. Tämän kesti. Koiran ei kuulemma tarvitse heti tuota osata ;-)

Gimma ei meinannut jäädä seisomaan ilman kehua kun tein tuota peruuttamalla. Koitin sitten kerran mitä tapahtuu kun pysäytän seuraamisesta. Seuraaminen oli niin hienoa, että ei koskaan aikaisemmin treeneissä ja mun oli ihan pakko palkata siitä enkä malttanut seisottaa. Vitsit kun oli hienoa! Toinen toisto, seuraaminen edelleen hienoa, mutta nyt annoin myös seisomiskäskyn ja hyvin jäi sinne, vaikka en kehunut.

Noudossa otin ensin vauhtinoutoja. Lähtee hyvin kapulan perään, ottaa kiinni ihan kivasti, mutta irrottaa kun kehun ja tulee lelulle. Vinkiksi sain tähän kehumisen aloittamisen saman tien kun Gimma ottaa kapulan suuhun. Tämä toimi! Nyt toi kapulaa hyvin ja piti suussa siihen asti kunnes pyysin irrottamaan. On se joskus pienestä kiinni.

Kapulan pitoa sivulla istuessa. Kivasti Gimma ottaa nykyään kapulan jo ihan itse suuhun. Pitää vielä aika löysällä otteella. Ei pure kapulaa. Mun vika on se, että laitan kapulan vähän liian syvälle. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Ei kestänyt kun otin kapulasta kiinni ja ihan vähän sitä liikutin (viimeksi kotona treenatessa kesti). Jälleen sain kuulla, että ei heti tarvitsekaan kestää. Mitä ihmettä?! ;-)

Kyselin myös, että missä vaiheessa voisi ottaa treenilistalle kapulan sivulle tuonnin. Ensin kapulan pitäminen hyväksi ja vasta sitten tuo. On kuitenkin helppo sitten jossain vaiheessa yhdistää nuo jutut. Voi koittaa myös välillä vaihtelun vuoksi seurauttaa kapula suussa.

Seuraaminen oli Hennan silmään hyvän näköistä ja sitä se oli myös mun mielestä. Alussa ehkä ihan vähän vaisumpaa, mutta muutaman askeleen jälkeen oikein hienoa. Hennan mielestä ei kannata tuosta alusta tehdä ongelmaa, koska sekin oli oikein hyvää, mutta ei niin hyvää kuin sitten myöhemmin. Juoksua kokeilin myös. Ensin vähän ihmetteli, mutta sitten meni hyvin. Tätä en olekaan treenannut kertaakaan, ainoastaan kisoissa tullut vastaan. Mä oon niin taitava :-P. Käännöksissä molempiin suuntiin on vähän ihmeissään, pää vähän laskee. Tämä pitää nyt ottaa työn alle.

Tosi mukavat treenit ja taas kerran mulle hätähousulle muistutettiin, että ei koiran tarvitse heti osata kaikkea täydellisesti. Niinpä niin :-D

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Aikamoinen vauhtirata

Maanantaina olin treenaamassa Hennan ja Ninan kanssa. Halusin treenata pakkovalssia kauempana tehtynä sekä PM-kisojen putki puomin takana kohtaa. Niiden ympärille sitten väänsin väkisin jotain muutakin :-D. Mä olen niin kamalan huono suunnittelemaan minkäänlaisia ratoja... Tämmöinen siitä nyt sitten tuli:

Mimmi pääsi radalle ensin. Menin tekemään pakkovalssin 3-hypyn tasalle eikä siinä ollut yhtään mitään ongelmaa. Ihan turhaan siis pelkäsin vastaavanlaista kohtaa peeämmissä. Kolmoselle tein valssin ja siitä lähetys kepeille. Pystyin leijeröimään kaksi hyppyä ja juosta 5:n taakse tekemään niisto-sokkarin. En ihan heti ois uskonut, että Mimmi pujottelee loppuun asti. Ehkä nyt pikku hiljaa voisin jo luottaa pienen tekemisiin.

6-hypylle takaakierto-valssi, 8:lle valssi ja sitten jatkotilanteesta olikin ihan vahingossa tullut aika hankala. Pientä ehtimisongelmaa 13-hypylle. Muutaman yrityksen jälkeen sain sen onnistumaan. Piti vain irrottaa koira 9-hypylle ja lähteä jo ohjaamaan kymppiä. Tein niiden väliin sokkarin, että oma liike pysyy paremmin päällä. 12:lle tein päällejuoksun, josta sai hyvin ohjatuksi 13:n taakse. Aika kovaa sai pinkoa, että tuonne ehti.

Keinu on meillä kyllä valitettavan huono. Menee kun ole tukena ja turvana, mutta jos jään jälkeen niin ei mene tarpeeksi pitkälle. Ei edes niin pitkälle, että keinu lähtisi laskemaan. Pakko vaan vissiin hyväksyä, että Mimmi ei koskaan opi tykkäämään keinusta. Päätin nyt kuitenkin kokeilla, mitä olisi tapahtunut peeämmissä, jos oisin jäänyt leijeröimään puomin. Kävi just niinku pelkäsinkin. Mimmi tuli hypyn ja puomin välistä mun luo. Ja kun en edes saa tuon keinun takia etumatkaa niin tuo oli helppo arvata. Yritin lähettää keinun vierestä putkeen niin, että sain oman liikkeen kohti hyppyä kun Mimmi tuli putkesta ulos, mutta eipä tuostakaan apua ollut.

Sain onnistumaan kuitenkin kun lähetin putkeen ja lähdin samalla itse jo lujaa juoksemaan puomin loppua kohden. Hyvin lähti putkeen kun pidin ohjauksen päällä ja katseen putkelle päin. Putken jälkeen teki pienen mutkan, mutta meni kuitenkin hypylle. PM:ssä keinu mun mielestä oli vähän pidemmällä, joten siellä mulla olisi ollut pidempi matka juosta tuonne puomin päähän. Tein siis PM:ssä oikean ratkaisun, mutta se kaatui mun ihan liian hätäisesti tekemääni putkeen ohjaukseen.

Siitä huolimatta, että jouduin aika lähelle 17-hyppyä ohjaamaan, sain Mimmin hyvin menemään renkaan ja 19-hypyn, vaikka leijeröin pituuden. 21-hypyllä kierrätin pidemmän kautta sekä tekemällä valssin 20 ja 21 väliin ja 21:lle twisti. Molemmat onnistui, mutta ei tuntunut kovin sujuvilta.

Toisella kerralla koitin parissa kohdassa eri ohjauksia. 8-13 esteet onnistui ihmeen sujuvasti myös seuraavasti: 8:lla valssi, lähetys 9:lle ja sokkari sisäpuolella, josta heitto 10:lle, sokkari 11 ja 12 välissä sekä poispäinkäännös 13:lle. Tää oli sellainen "kokeillaan, ei se kuitenkaan onnistu" juttu, mutta niin vaan meni sujuvasti :-). Radan loppupuolella kokeilin vielä pakkovalssi 21:lle ja se oli kaikista sujuvin ohjaus tuohon kohtaan. Oletin, että mulla on liian kova liike tuossa pakkovalssiin, mutta eipä sitten ollutkaan.

Gimman kanssa ei myöskään ollut alun pakkovalssissa mitään ongelmaa. Oonkohan mä joskus sittenkin tämmöistä treenannut kun heti ajoitukset ja kaikki onnistui ihan nappiin? En kyllä muista. Kahden hypyn leijeröinti Gimman pujotellessa onnistui. Tätä nyt en edes epäillyt. Niisto-sokkari 5-hypyllä tosi hyvä. Ja kesti mun liikkeelle lähdön jo aika paljon aikaisemmin kuin ennen. Wuhuu!!

Mutta sitten tuo juoksukohta. Ei hemmetti kun Gimma menee niin paljon lujempaa kuin Mimmi. En meinannut millään ehtiä. Mun piti uskaltaa vielä aikaisemmin lähteä tekemään 9-10 välin sokkaria ja heittää 10:lle luottaen, että se sinne menee, vaikka itse jo lähden juoksemaan eteenpäin. Menihän se ja mä ehdin tekemään päällejuoksun ja takaakierron. Huh! Myös Gimman kanssa sain onnistumaan sen toisen vaihtoehdon. Tätä epäilin kyllä vielä enemmän kuin Mimmin kanssa :-D. Ehkä noita sokkareita ois ihan hyvä joskus kisoissakin käyttää kun noin hyvin tuntuu toimivan :-). Poispäinkäännös vähän tökki tällä kertaa.

Myös Gimma tuli muutaman kerran 16-putkelta hypyn ja puomin välistä. Laitoin sen aina kuitenkin menemään hypyn ja sitten vasta otettiin uudelleen. Huomasin, että tässä mulla oli ajoitus tosi tärkeä. En saanut olla liian aikaisin liian edellä. Onnistui kun lähetin putkeen ja maltoin hetken odottaa ennen kuin lähdin ohjaamaan hyppyä. Tuon yhden onnistumisen jälkeen meni joka kerta oikein :-).

Pituuden leijeröinti onnistui hyvin. 21-hypylle samat jutut kuin Mimmin kanssa. Ulkokautta kierrättäminen ja twisti onnistui, mutta vähän töksähdelleen. Paras myös Gimman kanssa oli pakkovalssi.

Puomia ei olla nyt viime treeneissä otettu ollenkaan kokonaisena. Ainoastaan alastuloa. Mä haluaisin sille siihen sellaisen raivon, millä menee kontaktille. En vaan osaa kiihdyttää Gimmaa. Ei toimi niskavilloista hetsaaminen kuten monilla muilla, vaan sillä on melkeinpä päinvastainen vaikutus. Tein sitten niin, että tökin Gimmaa kylkiin ja ärsytin sitä. Johan likka kuumui ja todisteena siitä mulla aika mojovia mustelmia käsivarsissa :-D. Ja meni vauhdilla kontaktille ja siitä pikainen vapautus putkeen ja treenit loppui tähän :-)

perjantai 19. elokuuta 2011

Treeniä lenkkeilyn sijaan

Kun mun kunto on vielä aika huono niin ei innosta lähteä kunnon lenkille koirien kanssa. Päätin sitten pitkästä aikaa ottaa Gimman kanssa vähän tokoa pihassa. Edellisestä kerrasta näyttäisi blogin mukaan olevan kolme kuukautta (18.5.) :-P. Mimminkin kanssa oli tarkoitus jotain pientä tokoa ottaa kunnes ulosmennessä näin pöydän ja päätin sitä vähän vahvistaa.

Ensin Gimman tokoilut. Gimma oli selkeästi jo kaivannut tokotouhuakin. Oli ihan innoissaan :-) (sehän on kyllä innoissaan, vaikka mitä sen kanssa tekisi). Ensin otin seuraamista palkkausaikaa vaihdellen. Ensin palkka ihan vaan kontaktin pitämisestä sivulla. Hyvin muuten pitkin! Sitten parin askeleen päästä. Ei laskenut päätä ollenkaan, vaan napitti mua koko ajan. Jess!! Vielä käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Oikea on ihan jees, vasemmalle taidan itse kääntyä vielä tässä vaiheessa vähän liian nopeasti kun ei meinaa pysyä mukana. Muuten seuraaminen oli koko ajan mun silmään tosi hienon näköistä. Tauko teki terää, kuten olen aiemminkin huomannut.

Kaukokäskyjä ensin aika läheltä. Toimi hyvin. Päätin kokeilla n. viiden metrin päästä (eikö se ole se kisamitta avoimessa?) ja tosi hyvin pelitti siinäkin. En siis ottanut koko istu-maahan-istu-maahan vaan ihan yksi vaihto kerrallaan ja palkka siitä. Aika varmalta tuntuu tämä tällä hetkellä.

Noutoa ensin kapulan hakemisella. Pieni hetsaus kapulalla, koiran pannasta kiinni ja kapulan heitto. Käskyllä kapulalle ja johan muuten lähti lujaa!! Hyvin otti kapulan suuhun ja lähti tuomaan, vapautus ja sai tulla lelulle. Muutama toisto näin ja mun mielestä meni hyvin. Otettiin myös kapulan pitoa. Nyt se onnistui tosi hienosti. Viimeksi ei meinannut pitää suussa ollenkaan. Nyt meni sen verran kivasti, että pystyin ottamaan jo kapulasta kiinni ja vähän heilutella sitä ja silti piti kiinni. Niin, ja otti kapulan itse suuhun, mun ei tarvinnut sitä sinne laittaa. Kyllä tämä vielä liikkeeksi saadaan :-)

Mimmin kanssa tosiaan pöytäharkkaa. Pöytä oli vähän huonossa paikassa ja halusin siirtää sen nurmikolle. Oli aika haastava siirto-operaatio kun Mimmi koko ajan meni pöydän päälle :-D. Selkeesti tiesi, mitä oltiin menossa tekemään.

Ensin otin lähettämistä pöydälle. Saman tien naksu kun ponnisti sinne. Pysyi myös pöydällä hyvin ja menin palkkaaman sinne. Näitä jokunen toisto molemmilta puolilta lähetettynä. Sitten vauhdilla eli minä juoksin ja vein niin pöydälle. Juoksin siis myös pöydän ohi. Tässä vaatii pysäytyskäskyn, että pysyy siellä. Tosi kivasti meni näinkin. Jos tässä jonaki päivänä jaksaisi hyppyjäkin vähän sirotella tuohon nurtsille niin saisi enemmän radanomaista harkkaa pöydälle. Vaikka ei tässä meidän pihalla todellakaan mitään rataa saa aikaiseksi, mutta on se varmasti kuitenkin eri asia mennä muutaman hypyn jälkeen pöydälle kuin vain pelkästään pöydälle.

Koulutusradan testausta

PM-kisojen tuliaisina sain nuhan. Alkoi maanantaina illalla vähän kutitella kurkkua ja tiistaina se sitten tuli päälle ja on edelleen. Sinänsä outoa kun mulla nuha kestää yleensä tasan kaksi päivää ja nyt mennään jo neljättä päivää. Töissä tietenkin olin kun ei kerran kuumetta ollut. Tälle päivälle hain kuitenkin saikkua kun tuntui, että olo vaan pahenee. Taisi olla hyvä ratkaisu. Olen nukkunut melkein koko päivän ja nyt olo on jo aika paljon parempi.

Eilen oli kuitenkin pakko päästä treenaamaan. Meillä oli treeneissä Jennin suunnittelema rata, jota käytetään lauantaina mun ja Mimmin kannatustreeneissä. Mullakin on siellä yksi ryhmä. Ja musta tuntuu, että pystyn kouluttamaan paremmin kun ensin itse testaan radan. Mun huonon kunnon takia menin pätkissä. Kerrankin onnistui noin eikä tullut mieleenkään ahnehtia liian pitkää pätkää :-)

Menin ensin Mimmin kanssa. Sen kanssa ei tainnut mitään suurempaa ongelmaa tulla missään kohden. Alun takaakierto kaukaa tehtynä meni tosi hyvin, enkä mä muuta odottanutkaan. Mimmi osaa sen hyvin ja ymmärtää kierrä-käskyn älyttömän hyvin. Valsseihin nyt oikein keskityin, että en mene koiran linjalle sitä tekemään. Tuntui, että tässä onnistuinkin. Radan loppupuolella oli valssikohta, jonne tuli kamalan kiire. Mimmin kanssa kuitenkin ehdin tuon tekemään oikein hyvin. Myös leikkaamalla kyseinen kohta onnistui hyvin, mikä on todella yllättävää. Mimmi ei epäröinyt ollenkaan, vaan paineli mun edellä hypylle ja sain jo tosi aikaisin lähteä takana leikkaamaan. Vippaus-valssi toimi myös mukavasti.

Gimman kanssa olikin sitten vähän enemmän haastetta. Ehkä tauon takia tai sitten sen vauhdin takia. Menee aika paljon lujempaa kuin Mimmi. Alun takaakiertohommeli onnistui tosi hyvin. Oli mun mielestä jopa vähän yllättävää. Mutta hyvä näin :-). Meidän ongelmakohta oli tuo valssikohta, jonne Mimminkin kanssa tuli vähän kiire. Gimman kanssa en oikein ehtinyt sinne ollenkaan. Muutaman kerran ehdin, mutta meni sellaiseksi hätäilyksi, että seuraava rima tipahti. Pakko oli saada se onnistumaan ja tulihan se hyvä suorituskin sieltä. Leikkaamalla kohta meni paremmin. En vaan tainnut uskaltaa leikata tarpeeksi ajoissa kun Gimma vähän valui hypyltä. Sain sitä kaarrosta kyllä paremmaksi kun vaan leikkasin aiemmin. Tässä vaiheessa olin jo aika puhki enkä siksi jaksanut tuota enää hinkata kun kerran onnistui jotenkin. Myös Gimman kanssa vippaus-valssi toimi. En sen kanssa juurikaan ole noita tehnyt, joten oli kiva huomata, että toimii.

Treenirata oli tosi mukava kuten myös itse treenitkin. Eikä vähiten sen takia, että pitkästä aikaa meitä oli enemmän porukkaa yhtä aikaa :-). Tuo rata olisi ollut tosi kiva mennä vielä kokonaankin, mutta en nyt jaksanut. Eikä siinä olisi ollut mitään järkeäkään.

tiistai 16. elokuuta 2011

PM-kisaraportti

Ja niin on Pohjoismaiset mestaruuskisat ohi ja samalla mun ensimmäinen maajoukkueen edustustehtävä. PM-kisat oli tänä vuonna Liedossa, Tsaun hallissa. Mukava kun ei sen kauemmas tarvinnut lähteä :-). Jännitin koko viikon noita kisoja, mutta kun pääsin perille Turkuun niin kova jännitys katosi jonnekin. En yhtään tiedä miksi. Pikku jännitys jäi kuitenkin ja hyvä niin :-)

Perjantaina ajelin töiden jälkeen Turkuun ja lauantaina kisasin pari starttia. Molemmilta radoilta tulokseksi hylätty :-P. Ensimmäinen rata oli PM-tuomarin, Zdeněk Spolek:in, suunnittelema. Rata meni muuten meillä hyvin, mutta pituudelta en saanut kääntymään aa:lle vaan Mimmi hyppäsi siinä aika tyrkyllä olevan hypyn.

Toinen rata oli Laamasen Mian. Siinä sain puomin jälkeisellä hypyllä niistosta kiellon. Ohjaava käsi tipahti liian aikaisin pois. Keinun varmistin, että varmasti pysyy siinä tarpeeksi kauan. Koko keskittyminen meni siihen ja Mimmi lähti keinulta vähän väärään suuntaan ja hyppäsi ylimääräisen hypyn. Lopussa jotain ihme soosaamista vielä, enkä saanut sitä putkeen, enkä viimeiselle hypylle.

Kaksi hyllyä alla. Tosi kiva lähteä edustamaan Suomea. Yritin ajatella, että parempi ne hyllyt oli lauantaina ottaa kuin sunnuntaina :-D

Sunnuntaina oli sitten PM-kisojen vuoro. Lauantaina illalla päätettiin joukkueen lähtöjärjestys, joka siis oli Liina, Mimmi, Kerttu ja Roisto. Gaalaillallisella arvottiin maiden lähtöjärjestys ja Suomi sai/joutui aloittamaan mineissä. Mua tuo ei haitannut ollenkaan :-)

Ensimmäisen radan piirros löytyy täältä. 4-hypyn tilalla oli rengas.

Esteet 12-16 aiheutti mulle kyllä vähän päänvaivaa. Se oli selvää, että 10-putkelta otan valssilla ja siitä sitten 11-hypylle. Jatko oli se paha kohta kun halusin päästä ohjaamaan pussille vasemmalta puolelta radan jatkoa ajatellen. Mulla oli tuohon kaksi vaihtoehtoa: lähettää 12:lle ja mennä tekemään valssi 13-hypyn ja pussin väliin tai tehdä laaja valssi 12- ja 13-hyppyjen väliin niin, että koiran linja menee 13-hypyltä suoraa pussiin. Tuota jälkimmäistä en vaan saanut tutustumisessa onnistumaan, joten päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Hätäilin kuitenkin tosi pahasti 12:lle viennissä ja Mimmi otti siinä kiellon. Niin räikee moka multa! Video kertoo karua kieltään mun luokattoman huonosta ohjauksesta. En tajunnut radalla, että tein sen noin kamalan surkeesti. Voi ahdistus. Korjasin kuitenkin kiellon, mutta nyt olin niin kamalan lähellä 12-hyppyä, että ei mitään toivoa mennä tekemään valssia ennen pussia. Jouduin leikkaamaan pussilla, joka ei ole meidän juttu ollenkaan. Mimmi kääntyi pussilta liian hyvin ja ilmeisesti törmäsi mun jalkaan ja saatiin tästä vielä kosketusvirhe. Maalissa aika paska fiilis, mutta hyvä siinä mielessä, että sain puristetuksi tuloksen. Joukkueen muiden koirien tulokset: Liina 0, Kerttu 0, Roisto hyl.

Toinen rata oli sitten agilityrata. Ratapiirros löytyy täältä (15 oli hyppy ja 16 rengas). Kuulin yleisön reaktiosta, että meitä ennen mennyt Liina teki hyllyn. Jostain syystä tuosta ei sen kummempia paineita tullut. Toki tajusin, että jos minäkin hyllytän niin siinä meni sen kierroksen tulosmahdollisuus. Hyvillä mielin kuitenkin lähdin radalle.

Rata meni tosi kivasti. Puomilta varasti tosi rumasti, ei meinannutkaan pysähtyä. Otti kuitenkin selkeästi kontaktin, mutta teki siinä ylimääräisen pienen lenkin. Menipä ainakin varmasti seuraavan hypyn oikein päin :-). Keinu vähän hidas, mutta malttoi odottaa siellä tarpeeksi kauan. Hyppyä ennen pussia vähän pelkäsin, että kuinkahan maltan sen ohjata tarkasti ekan radan hutiloinnin jälkeen. Hyvin nyt maltoin ja silti ehdin ohjaamaan pussin jälkeisen tilanteen. Lopussa ei mitään kummempaa kuin kauheeta luukutusta. Nollalla maaliin. Vitsit kun tuntui hyvältä :-). Tällä radalla Liinalle siis hylly, Kertulle nolla ja Roistolle 5 (muistaakseni kontaktivirhe).

Sitten se viimeinen rata ja sen kuviot löytyy täältä (5-hyppy oli enemmän aa:han päin, jolloin kierrätys keinun puolelta oli myös mahdollinen, 10 oli okseri, 18 hyppy, 19 rengas). Alku oli meille tosi hankala. Piti miettiä ohjaus niin, että pääsen vähän edellä aa:n jälkeiseen tilanteeseen, että Mimmi ottaa kontaktin. Päädyin tekemään 2-hypylle pakkovalssin ja perään sokkarin. Ei toiminut. Mimmi tuli aa:lta pois ja tästä kielto. Tekisin varmasti uudelleenkin samassa tilanteessa tuon ratkaisun. Jälkiviisaana mietin, että tuo olisi ehkä kuitenkin ollut varmin viedä menemällä aa:n oikealta puolelta ja tekemällä valssin aa:n eteen. Tutustumisessa musta tuntui, että en ehdi sinne kunnolla, mutta oisin sen ehkä saanut väkisin väännetyksi oikein. Nyt laitan treenilistalle pakkovalssin teon kauempana. Toimi tosi hyvin esim. Janitalla kun teki pakkovalssin ollen itse jo aa:n edessä (muistaakseni oli siinä kohden).

Uudelleen aa:lle ja siitä jatko keinulle asti oli ihan kivaa menoa. Keinun jälkeen oli sitten tosi inhottava kohta meille. Keinulta mentiin putkeen, joka meni puomin ali toiselle puolelle ja putken suu osoitti hypyn ja puomin välistä pussille. En siis mitenkään voinut mennä itse puomin oikeaa puolta kun joudun aika pitkälle menemään, että Mimmi menee keinulle hyvin eikä Mimmi irtoa kovin hyvin (varsinkaan kun oikeaa estettä ei näy). Jos putki olisi osoittanut suoraan hypylle niin olisin saattanut kokeilla tätä ohjausta. Medeille ja makseillehan se sitten muutettiin niin, että osoitti suoraan hypylle. Päätin sitten ottaa kunnolla etumatkaa keinulta, että itselle tulee hyvä juoksulinja putken jälkeiseen tilanteeseen, ja sieltä ohjata putkeen. Hätäinen ohjaus ja Mimmi meni puomille. Mutta puomi oli hyvä! Meni mun edellä kontaktille, mitä ei juurikaan kisatilanteessa ole tehnyt.

Suomen mineille ei tullut yhtään mitalia. Varsinkin Caron ja Kertun puolesta harmittaa kovasti kun heillä olisi ollut mahdollisuus vaikka mihin. Medit sitten napsi kaikki mitalit Suomelle, joukkuekultaa ja kolmoisvoitto yksilökisassa. VAU! Makseissa tuli yksilökultaa ja pronssia. Ihan huikeeta, että Janita ja Hitti ottivat kolmannen kerran Pohjoismaisen mestaruuden. Niin mahtavaa menoa heillä kyllä on aina :-). Maksijoukkue sai vielä hopeeta.

Olen kyllä aika pettynyt, mutta en yhtään niin paljon kuin ehkä tässä tilanteessa pitäisi olla. Jos nuo radat tulisivat uudelleen (uutena) mun eteen niin tekisin samat ohjausratkaisut kuin nyt tein. Malttia vaan pitäisi olla ohjauksissa mukana. Kiireen tunne hus pois mielestä.

perjantai 12. elokuuta 2011

Treeneissä Zdeněk Spolek:in rata

Tiistaina kävin molempien koirien kanssa treenaamassa. Tehtiin PM-tuomarin, Zdeněk Spolek:in rata. Kokonaista kaksi rataa löysin, joista otin sen mini/medi-radan:


Pussin tilalla oli keinu kun sitä oli vähän niinku pakko päästä treenaamaan Mimmin kanssa (eikä meillä ole pussia). Muurin tilalla tavallinen hyppy ja 17-putken jälkeen oli puomi ja sen jälkeen sitten okseri. Estevälit radalla vaihteli neljästä metristä yhdeksään metriin :-O.

Kirjoittelen nyt ihan vaan lyhyesti kun on töissä vähän kiirettä...

Gimman kanssa ongelmaksi osoittautui esteet 7-12. Pituudelta sain hyvin poispäinkäännöksellä 7:lle ja sieltä irrotetuksi kasille ja valssilla 9:lle oman liikkeen mennessä jo kymppiä kohden. Kun tein putkijarrutuksen niin Gimma kääntyi joka kerta pois ennen putkea ja hyppäsi siinä vieressä olevan hypyn. Sain onnistumaan leikkauksella. Ehdin hyvin kertoa ennen putkea, että leikkaan takana ja kääntyi nätisti sinne minne pitkin. 12:lle en ehtinyt tekemään mitään muuta kuin valssin, josta tuli huono hyppykulma seuraavalle hypylle.

Toisella kerralla en tehnyt putkijarrutusta vaan samalla kun Gimma meni putkeen lähdin oikealle. Kääntyi ihan itsestään noin :-). Siltikään en kerennyt tekemään 12:lle saksalaista, jonka olisin halunnut sinne tehdä.

Keinulla harjoiteltiin siellä pysymistä kun Gimmakin on alkanut aika ajoissa hypellä keinulta pois. Ei meinannut tajuta, että pitää pysähtyä. Eikä ihme kun en sitä ole siltä aiemmin vaatinutkaan. Hyviä toistoja kuitenkin saatiin. Puomilla otin ainoastaan alastuloa ja palkka vasta seuraavan esteen jälkeen.

Mimmin kanssa ei juurikaan ongelmia ollut. Tuo, mikä oli Gimman kanssa vaikea, ei ollut Mimmin kanssa. Sen kanssa tein sokkarin 9-hypylle, josta pääsin hyvin eteen ohjaamaan jatkon. Tein putkijarrutuksen ja leijeröin 3-hypyn. Kääntyi hyvin putkelta ja ehdin tekemään saksalaisen. Keinulla pysähtyi nyt hyvin ihan joka kerta :-).

Kivasti meni treenit ja siinä mielessä ihan hyvillä mielin lähden viikonlopun PM-kisoihin. Ärsyttävästi mua on jännittänyt koko viikon. Tätä ei ihan hetkeen ole tapahtunut, ei edes ennen karsintoja. Toivotaan nyt, etten kokonaan lamaannu ja mene ohjaus paniikin puolelle. Siitä ei todistettavasti hyvää seuraa. Onneksi lauantaina on ensin tavalliset kisat niin varmasti suurin paniikki lähtee silloin.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vöyrin kisoista kaksi nollavoittoa :-)

Sunnuntaina olin Vöyrillä kisaamassa Mimmin kanssa. Siellä oli kolme agilityrataa, joissa kaikissa tuomarina oli Anders Virtanen.

1. rata
Alussa tein pakkovalssin kakkoselle ja saksalaisen kolmoselle. Jestas kun tuli kiire :-D. Jotenkin kummasti Mimmi kuitenkin tuli ohjaukseen mukaan ja sain sen aa:lle. Aa:n jälkeen vielä paniikinomaista ohjausta, mutta sain kuin sainkin Mimmin putken oikeaan päähän. Alkuun olisi ollut järkevämpi tehdä kolmoselle valssi, mutta halusin tuota saksalaista kokeilla. Alun kiire kesti 7-putkelle saakka, sen jälkeen homma rauhoittui. Kepeillä tein päällejuoksun, että sain ohjatuksi putkeen, muuten lopussa ei ollut mitään ihmeellistä. Nolla tuli ja samalla voitto. Mimmin rata löytyy täältä.

2. rata
Tässä olin päättänyt, että pidän Mimmiä vähän kauemmin keinulla ja jos lähtee ilman lupaa, otan keinun uudestaan. Voisi joskus pitää päätöksistään kiinni :-P. Alun putki-puomi erottelu meni hyvin. Taisi Mimmi vähän varastaa puomiltakin, mutta jälleen ehdin jos jessin sanoa niin enpä voinut siihen puuttua. Vedolla putkeen, valssi muurilla ja siitä keinulle. Tuli hyvin loppuun asti ja malttoi odottaa, että keinu osuu maahan ja vapautin heti. Voi älynväläys! 9-hypylle tein poispäinkäännöksen ja se toimi aika kivasti. Pussilla vasta muistin, että munhan piti pitää Mimmiä keinulla. Hetkeksi meni ohjaus sekaisin ja sainkin Mimmin keppien tokaan väliin sisälle. Toisella yrittämällä meni oikein. Kepeiltä lähetys 14:lle ja päällejuoksu 15:llä ja siitä aa:lle. Aa:lta lähetys 17:lle itse jo siirtyen 18-19 hyppyjen väliin valssaamaan. 17:n rima tipahti. Jostain kumman syystä otin vastaisen käden tuossa kohden mukaan. Tulokseksi siis 10.

3. rata

Radan alku oli aika paha. Jatkoa ajatellen oli aika lailla pakko päästä aa:n oikealle puolelle ohjaamaan. Teinkin sitten 2-hypylle pakkovalssin, joka oli tarkoitus tehdä aika kaukana enkä näemmä sitten tehnytkään :-D. 3-hypylle valssi, jossa oli jälleen kiireen tuntua, ja siitä putkeen. Hyvin haki Mimmi 5-hypyn (oli ehkä kauempana edessä kuin piirroksen mukaan), mutta ensin näytti, että se hyppää sen kääntymättä. Kääntyi kuitenkin muhun päin, josta sain sen kepeille pienellä mutkalla kun oli vähän myöhässä mun ohjaus. 7-hypyllä valssi, josta keinulle. Luulin pitäneeni vähän kauemmin Mimmin nyt keinulla, mutta enpä tainnutkaan. Kauheen ruman kuulosta kun pikku koiralle pitää noin kovasti huutaa, että malttaa olla keinulla tarpeeksi kauan :-(. Aa:n jälkeinen kohta mua vähän pelotti kun en voi ottaa sivuttaisetäisyyttä kovin paljon, ettei Mimmi loikkaa aa:lta pois ennen aikojaan, ennen kontaktia siis. Mietin, että ehdinkö tekemään valssin 16- ja 17-hyppyjen väliin ja ihan kivasti sinne ehdin. Loppuun vielä pakkovalssi 18-hypylle. Tästä saatiin myös nollavoitto. Rata löytyy täältä.

Oli hyvä säkä sään suhteen. Koko iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu kovaa sadetta. Sadetta tulikin jonkin aikaa hyvinkin reippaasti kolmannen radan rakennuksen ajan. Kun oltiin tutustumassa rataan niin silloinkin vielä hieman ripotteli vettä. Loppui kuitenkin ennen ensimmäisen koiran suoritusta ja sade pysyikin pois loppuajan :-)

torstai 4. elokuuta 2011

Pienestä on ihminen onnellinen :-)

Pimu ei tuon halvautumisen aikana pystynyt pissaamaan normaalisti. Ja sen normaali tarkoittaa sitä, että vasen takajalka nousee etuviistoon ylös, hyvinkin korkealle. Nyt se taas pystyy sen tekemään! Pystynyt jo pari päivää. Vähänkö mä tuuletin! Niin ihanaa ♥

Muutenkin Pimun suhteen kaikki on hyvin. Se on kamalan paljon pirteämpikin nyt kun pystyy jälleen liikkumaan :-). Kipulääkkeet loppui ja liikkuminen näyttää hyvinkin normaalilta. Ehkä ihan vähän erilailla liikuttaa vasenta etujalkaa kuin ennen, mutta hyvin vähän. Soitin jo hoitaneelle lääkärille, että uskallanko antaa sen jo kulkea muutaman rappusen. Meillä ulos mennessä on pari rappusta, sitten kuisti, josta taas rappunen maahan. Lääkäri sanoi, että jos se ne pystyy menemään niin voi antaa mennä. Aluksihan sitä piti kantaa, että ei tule turhia rasituksia.

Netistä olen lukenut, että tämä ns. mäyräkoirahalvaus uusii hyvin todennäköisesti. Kysyin sitä samalla, että onko se sitten viimeinen tuomio, jos se uusii. Kuulemma ei välttämättä. Riippuu tapauksesta. Samalla hoidolla aloitetaan kuin nytkin ja seurataan tilannetta. Kiva kun antoivat muutaman ylimääräisen kipulääkkeen niin voin heti lääkitä, jos tuo uusii.

Ainoa, mitä kiellettiin on repivät liikkeet kuten hyppiminen. Kun kerran rappusia saa mennä niin oletan, että tuo hyppiminen tarkoittaa sellaista ylös päin hyppimistä, kuten ihmistä vasten. Koitetaan siis välttää moisia tilanteita.

On kyllä niin ihanaa kun Pimu kuntoutui ♥. Tiedän, että se on jo vanha koira ja lopettaminen/kuoleminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin myöhemmin, jos multa kysytään :-)

Testailua pujottelussa

Olihan tehtävä löytää Eeva-Liisa Pohjasen agilityratoja. Googlettelin vaikka millä sanoilla eikä vaan löytynyt. Kunnes tajusin mennä Facebookiin katsomaan ja siellä tiedoissa luki "Agility Courses album open for all". Jee! Ei kun kaivelemaan. Itsellä nyt ei niin tarvetta juuri elp:in ratoja ollut treenata, mutta Kim on menossa nuorten SM-kisoihin ja elp on siellä tuomarina. Kerrankin treenattiin sitä, mitä Kim tarvitsi eikä sitä mitä minä :-D. Olin siis Woffin kentällä treenaamassa.

Tämmöinen siis rakennettiin:
Viimeisen putken jälkeen laitettiin vielä keinu kun kummatkin tarvittiin sen treenaamista. 6-hypyn tilalle laitettiin muuri kun kerran sitä pääsi treenaamaan. Mulla siis mukana vain Mimmi.

Halusin heti tehdä radan nollana läpi. Ei onnistunut, vaan 12:n rima tipahti. Mistäköhän syystä? En pitänyt kroppaa hyppyä kohden, vaan lähdin jo ohjaamaan seuraavaa hyppyä. Eikä tuossa ollut edes kiire. Muuten rata oli ihan mallikas. Tosin, ei tuo nyt niin kovin vaikea edes ollut. Muurin takaakierto-päällejuoksu hyvä, palaset pysyivät paikallaan. Kepeille vein vetämällä ja leikkaamalla takana. Leijeröin 13-hypyn ja Mimmi kesti sen hyvin. Puomin kontakti ihan jees, vaikka menin sivuun ja jäin vähän taakse. Ei mennyt alas asti, mutta tarpeeksi. Keinu hyvä, pysyi tosi nätisti vapautukseen saakka.

Kokeilin kepeille vientiä myös ohjaamalla aa:n ja renkaan radan puolelta. Hyvin meni näinkin. Putkelle lähetin leijeröimällä pituuden. No problemo. Siinäpä se ensimmäinen sessio olikin.

Toisella kerralla päätin tehdä sen nollan. Vaikka sitten joutuisin ottamaan uudelleen alusta. Ja jouduinhan minä. Rima tipahti, ja taas samasta syystä. Tällä kertaa hypyllä 4. Uudelleen alusta ja nollana läpi. Eija oli tuomarina sen verran, että juoksi puomilla mukana. Ei vaikutusta. Edelleen vähän vajaa kontakti, mutta tarpeeksi hyvä, ja pysähtyi sinne.

Kepeillä testailin kuinka kauas sivuun voin mennä kun Mimmi pujottelee. Kyllä se aika kivasti tuon kestää. Ei yhtään virhettä ja mielestäni irtosin tosi paljon. Gimman kanssa toki uskallan irrota vielä enemmän, mutta tuo oli Mimmiksi tosi hyvä. Ensin pujottelua niin kuin piirroksessa on ja pystyin leijeröimään tosiaan 13-hypyn ja menemään pituuden taakse. Toiseen suuntaan otin lähettämällä 13-hypyltä pujotteluun. Ensin irrottauduin vain renkaan lähelle pujottelun puolelle. Toinen toisto ja menin reippaasti renkaan aa:n puolelle. Ja Mimmi pujotteli! Niin siistiä!!

Käytin tilaisuuden hyväksi ja otin eri ohjauksia muurilla. Takaakierto-päällejuoksu, takaakierto-valssi, leikkaus, niisto-sokkari ja pakkovalssi. Tavallisen valssin mä sitten unohdin :-DD

Kivat oli treenit :-)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Vihdoinkin aksaa Gimman kanssa!

Gimma varmaan mietti, että oli jo aikakin päästä hommiin :-D. Viimeksi oltu kisoissa 10.7. ja sen jälkeen olen keskittynyt Mimmiin. Ja toki Gimman juoksukin sotki hieman asioita. Tänään siis olin päivällä Hennan kanssa treenaamassa. Valitsin treeniradaksi PM-tuomarin, Rolf Graberin radan (jälkeen päin lisäys: kyseessä siis MM-tuomari). Jälkeen päin tajusin, että enhän edes mene Mimmin kanssa treenaamaan vaan Gimman. Mimmillä oli vielä maanantain hieronnan takia rauhallisempi päivä. No, aivan sama. Pääsinpä edes yhden tämän tuomarin radan tekemään. Tämän näköinen oli rata:
Muurin tilalla tavallinen hyppy. Pussin tilalle laitettiin pituus kun meidän pussikankaan on hiiret syöneet reikiä täyteen :-P

Alkua otin ensin 3-hypyn takaa. Meinasi olla hieman vaikea saada Gimma hyppäämään ensimmäistä hyppyä. Ehkä vähän liian vaikea. Onnistui toki. Halusin kokeilla vähän vaikeampaa sivuttaisirrottamista lähtötilanteessa ja kyllähän se lopulta onnistui. Tein tässä versiossa 3-hypylle sylkkäri-valssin. Mikä yllättävintä, sylkkäri onnistui!

Puomi aika hidas. En osannut nyt rytmittää ollenkaan oikein. Jatkotilannetta kun otin uusiksi niin en ottanut enää koko puomia, vaan ainoastaan alastuloa. Siinä menee nopeasti oikeaan paikkaan. 5-hypylle valssi, 6-hypylle pieni jarrutus, josta putkeen. 8-hypylle niisto-sokkari ja se onnistui. Joka kerta! Ehkä mä nyt olen oppinut tekemään sen niin, että Gimmakin ymmärtää :-).

Puolivalssi ennen keinua. Keinu oli hyvä. Irrotus 11:lle ja hyvin lähti. Kivasti haki 12:n, josta aa:lle. Tässä osasin rytmittää paremmin ja ihan sikahyvä aa. Tosin varasti kontaktilta. Niin harmi kun jouduin siitä sille sanomaan. Onneksi toinen toisto ei juurikaan hitaampi ollut. Ja nyt pysyi. Valssilla putkeen, josta etumatkaa pituudelle. 16:n taakse hyvin, jossa valssi ja pieni vekkaus ennen hyppyä (muuri) ja kepeille. Meni tosi hyvin! Koitin ilman vekkaamista ja silti meni hyvin. Taitava! Irtosi sen verran hyvin kepeille, että leijeröin "muurin".

Lopuksi kokeilin vielä koko radan. Se oli liikaa, sillä oli tosi kuuma. Aurinko paistoi ja meidän kenttä on kauhea pätsi kun sinne ei juurikaan tuuli sovi. Muuten rata meni ihan kivasti, mutta ei muka enää osannut ollenkaan hakea keppejä. Meni jostain puolesta välistä sinne ja ihan mistä vaan, mutta ei oikeasta välistä. Raukka taisi olla aika loppu. Helpotin sitten aika lailla, että sain onnistumisen ja lopetin siihen. Pitäisi oppia paremmin lukemaan koiraa!

Toisella kerralla otin alkua eri tavoilla. Menin 2-hypyn eteen kutsumaan koiraa. Kakkosella tein jotain, en oikein tiedä mitä, jaakotus tai vastakäännös tai jotain. Kääntyi kuitenkin tosi hyvin ja siitä 3-hypylle, jossa niisto. Jälleen niisto toimi! Toisessa versiossa lähetin Gimman viereltä 1-hypylle ja siitä kakkosella, kolmosella tein niiston. Nyt tuli kielto kun mun ohjaava käsi tipahti. Gimma selkeästi tarvitsee sen vielä. Mulla on sellainen muistikuva, että oli vielä kolmas versio, jota tuohon kokeilin, mutta en nyt millään muista mikä. Vanhuus ei tule yksin :-P

Lopuksi piti vielä kokeilla 8-hypyn niisto-sokkaria, ettei aiemmat kerrat olleen vahinkoja. Ei ollut, hyvin meni edelleen :-). Hyvä minä ja hyvä Gimma!!

Huomenna sitten reenilöimään Mimmin kanssa ellei sada ihan kaatamalla kuten on luvattu...

maanantai 1. elokuuta 2011

Hepuli!

Pimu on selvästi menossa parempaan suuntaan ♥. Sai tänään kauheen hepulin pihalla kun tulin Mimmin hierontareissulta kotiin. Voi elämä kun sitä oli ihana katsoa. Hyppeli Mimmin luo haastaen sitä leikkimään ja juoksi edes ja takas. Samalla pelotti ihan kamalasti, että se loukkaa itsensä uudelleen kun on toipuminen vasta alussa. Yritin huudella, että ottaa ihan iisisti, mutta vaikeeta se "komentaminen" on kun toinen ei kuule. Olin niin iloinen ja samalla peloissani. Mutta selkeästi suunta on parempaan :-)

Nyt se nukkuukin rentoutuneesti kun viime viikolla vielä ei osannut rentoutua ollenkaan. Oli koko ajan jännittyneessä tilassa eikä voinut laittaa päätä maahan ollenkaan. Taisi sattua silloin aika lailla :-(

Pimu ehkä sittenkin tervehtyy!

Nyt vihdoin ja viimein näkyy Pimussa parenemisen merkkejä. Huh! Taidetaan saada vielä lisäaikaa Pimun kanssa ♥. Toivon niin kovasti, että tervehtyminen tästä jatkuu!

Läähätys on loppunut lähes kokonaan. Makuulta ylösnouseminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Samaten syöminen on helpottunut kun jalat pysyvät tolpillaan eikä käänny etujalka ranteelle. Välillä edelleen sitä tekee, mutta Pimu korjaa asennon melkein heti. Hyvin positiivista! Myös kävellessä on vähentynyt etujalan raahaaminen. Se kuuluu tosi selvästi kun kynnet hinkkaa lattiaan kun ei meinaa saada jalkaa eteen. Nyt tuo on vähentynyt tosi paljon.

Unohdinkin kirjoittaa aiemmin, että lääkäri nimitti tätä mäyräkoirahalvaukseksi. Ja kun siitä etsin lisää tietoa niin selvisi, että toipumiseen saattaa mennä useampi viikko. Hoitona pelkkä lepo. Tämä antoi mulle uskoa parantumiseen ja uskalsin seurata tilannetta näin kauan.