Yksilöiden karsintarata, rima alas ja lopussa kielto, jota en korjannut ja tuokseksi hyl. Mutta ei kyllä kovasti harmita kun meni aika näppärästi mun kultamussukka-Gimma ♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SM-kisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SM-kisat. Näytä kaikki tekstit
lauantai 21. kesäkuuta 2014
SM-kisat
Joukkuerata, tulos 10. Aa:n kontaktivirhe ja aa:n jälkeinen rima alas. Muuten mun mielestä oikein nätti rata :-)
Yksilöiden karsintarata, rima alas ja lopussa kielto, jota en korjannut ja tuokseksi hyl. Mutta ei kyllä kovasti harmita kun meni aika näppärästi mun kultamussukka-Gimma ♥
Yksilöiden karsintarata, rima alas ja lopussa kielto, jota en korjannut ja tuokseksi hyl. Mutta ei kyllä kovasti harmita kun meni aika näppärästi mun kultamussukka-Gimma ♥
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
SM-kisat Jyväskylässä
Otin perjantain vapaaksi, että voidaan lähteä ajoissa ajelemaan Jyväskylään. Perjantai-iltana siellä oli kaksi rataa, joihin olin ilmoittautunut molempien koirien kanssa. Niin oli moni muukin, joten päätin jättää jälkimmäisen radan väliin. Muuten olisi mennyt ihan kamalan myöhäiseen. Muutkin meidän porukasta jätti tuon väliin ja se olikin oikein hyvä päätös. Saatiin viettää aikaa keskenämme ennen nukkumaan menoa :-)
Gimman perjantain rata meni ihan mukavasti. Jälleen yksi poispäinkäännöspaikka tökkäsi, mutta muuten ihan jees. Pituus hypättiin radan nurkkaa kohden ja siitä piti heti kääntyä, tässä hätäilin ja pituuden viimeiset palat kaatui. Muuten oikein hyvä fiilis Gimman menosta :-)
Mimmillä tippui heti alussa pari rimaa. Ainakin toinen meni ihan täysin mun piikkiin, toisesta en ole niin varma. En juuri koskaan treenaa Mimmillä 35 cm:n hypyillä ja sillä tosi usein käy noin, että ekalla radalla tippuu jokunen rima. Jännä juttu sinänsä, en nimittäin Gimmankaan kanssa juurikaan treenaa maksimikorkeudella olevilla hypyillä, mutta ei sillä mitään ongelmaa ole kisatilanteessa pitää niitä ylhäällä. Ainakaan, jos mä ohjaan niinku pitää :-P.
Olin joukkueradoilla molempien kanssa viimeisenä niin ei vahingossakaan mene radat päällekkäin :-). Maksien joukkuerata oli ensin, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli oikein mukava joukkueradaksi, ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Joukkueessa oli Marko Herzin ja Splitin kanssa, Henna Karkin kanssa ja minä Gimman kanssa. Mitenköhän noi tulokset nyt oikein meinikään? Herbert taisi saada tulokseksi 15, Split 5, Karkki muutaman kiellon ainakin ja vissiin yliaikaa ja Gimma sitten sai vitosen. Meidän joukkueen sijoitus oli 30. Meidän rata sujui oikein mukavasti, mutta tosiaan yksi rima tipahti.
Mimmin kanssa joukkueradalle ei juurikaan paineita ollut :-D. Lilo teki radalla vitosen ja Frau hyllytti. Ja kun meillä oli vain kolme koiraa niin se siitä sitten... Menin sitten kokeilemaan eri juttuja huonolla menestyksellä :-D. Keppien edessä tein puolen vaihdon, josta piti saada vinosti hypylle ja sen jälkeen valssi. Joo, meni keppien jälkeisen hypyn takaakiertoon... Mutta pysyi kuitenkin hyvin pujottelussa! Kaikkea muutakin radalla tapahtui, mutta en jaksa nyt niitä sen kummemmin spekuloida. Rimat kuitenkin pysyi ylhäällä, mikä oli oikein hyvä juttu :-). Tässä siis oli tuomarina Anne Viitanen ja en oikein radasta tykännyt. Ei siinä ollut mitään mitä ei oltaisi osattu, mutta ei vaan ollut mun makuun... Jos joukkueella olisi ollut mahdollisuus tulokseen niin olisin ohjannut hyvinkin eri lailla.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa yksilö ässämmät, jotka alkoi hyppäreillä. Makseilla tuomarina oli Jari Tiehnhaara ja mineillä Seppo Savikko. Tienhaaran radalle mulla meinasi olla vaikeuksia saada kunnon tsemppi päälle, mutta tulihan se sieltä kun radalle pääsin :-). Savikon radasta tykkäsin, eikä mitään tsemppejä tarvinnut etsiä :-). Oikein mukava oli järjestäjien tekemä tutustumisjärjestys yksilöihin. Oli aina n. 40 koirakon tutustuminen ja ne suoritti radan ja sitten seuraavat 40 tutustui jne. Mulle tämä tapa oli oikein kiva. Sain ensin mennä Gimman kanssa ja sitten jonkin ajan kuluttua tutustua Mimmin rataan ja kisata sen kanssa. Ei mulla kyllä ollut ongelmia viime vuonna muistaa kahta rataa, mutta silti tämä oli mukavampi näin.
Maksien radalla oli monta kohtaa, joihin en meinannut keksiä sopivia ohjauksia Gimmalle. Yksi kohta varsinkin mietitytti, että ehdinkö suoran putken jälkeen tekemään pakkovalssin. Päätin, että ehdin. Sinne tuli sitten sen verran kiire, että vähän huolimattomasti ohjasin yhden hypyn ja rima tipahti. Enkä siltikään ehtinyt. Tein sitten saksalaisen kun sitäkin siihen olin miettinyt. Hylkäsin sen kuitenkin kun ajattelin, että se kääntää Gimman liian tiukasti. Ja niinhän se tekikin, mutta sain ohjatuksi kuitenkin oikealle esteelle kun olin tarkkana. Hitto, kun olisin tuon etukäteen hoksannut, että noinkin se onnistuu niin ei olisi tullut niin kiire. Tämä vaan kertoo sitä, että treeniä lisää niin osaan jatkossa paremmin arvioida tilanteet. Kivasti Gimman rata kuitenkin rullasi ja päästiin vitosella jopa finaaliin :-)
Mimmin rata lähti oikein mukavasti liikkeelle. Rata oli meille mieluisa eikä kovin kovasti tarvinnut miettiä ohjauskuvioita. Ainoa, joka ehkä ihan himpun verran mietitytti oli ihan loppu. Lähinnä se, että ehdinkö viimeiselle putkelle tekemään sokkarin ja ohjaamaan seuraavan hypyn taakse. Ja kun sinne ehdin niin mielessä taisi käydä ajatus "huh, se oli siinä" ja sitten kosahti. En ohjannut tarkasti seuraavan hypyn taakse ja hyllyhän siitä sitten tuli. Toiseksiviimeisellä esteellä. Ei voi mitään. Kiva oli Mimmin kanssa mennä ja tehdä pitkästä aikaa samaa rataa. Oli oikeinkin sujuvaa menoa :-). Harmitti vähän, mutta ei pahasti. Edelleen mulla on sellainen olo, että ollaan Mimmin kanssa jatkoajalla ja kaikki kisat, jotka saadaan kisata on meille voittoja. Mimmuli on vaan niin ♥. Mimmin rata.
Maksien finaaliradan tuomaroi Anne Viitanen, joka olikin aikamoiset koukerot sinne tehnyt. Hyvin erilainen rata kuin yleensä, mutta tykkäsin. Lähdettiin ihan vaan nautiskelamaan siitä, että päästiin finaaliin. Meni ehkä vähän liiankin nautiskellen kun sain ohjatuksi yhden hypyn taakse, jonka seurauksena saatiin sitten hylätty. En yhtään tuotakaan kohtaa ollut osannut arvioida, että Gimma hyppää edellisen hypyn niin pitkälle, että sitä olisi pitänyt vähän kääntää ennen seuraavaa hyppyä. Eipä siinä mitään, koitetiin jatkaa nollana loppuun. Aika kivasti menikin. Keinulla otti kiellon jostain syystä. Hyppäsi siis liian aikaisin pois. Se otettiin uudelleen, ettei jää ikävä mieli lapsoselle. Kyllä vaan Gimman kanssa on niin siistiä mennä ♥. Gimman vitoskimara.
Sellaset äsämmät tänä vuonna. Mukavaa oli. Säät suosi melkein koko reissun. Seura oli parasta A-luokkaa ja mökki oli oikein kiva. Gimma sai pari uutta ystävää, malinoiskakara Herkun ja pyrtsinuorikko Roikin. Kaveruksilla synkkasi tosi kivasti kolmisteenkin :-)
Gimman perjantain rata meni ihan mukavasti. Jälleen yksi poispäinkäännöspaikka tökkäsi, mutta muuten ihan jees. Pituus hypättiin radan nurkkaa kohden ja siitä piti heti kääntyä, tässä hätäilin ja pituuden viimeiset palat kaatui. Muuten oikein hyvä fiilis Gimman menosta :-)
Mimmillä tippui heti alussa pari rimaa. Ainakin toinen meni ihan täysin mun piikkiin, toisesta en ole niin varma. En juuri koskaan treenaa Mimmillä 35 cm:n hypyillä ja sillä tosi usein käy noin, että ekalla radalla tippuu jokunen rima. Jännä juttu sinänsä, en nimittäin Gimmankaan kanssa juurikaan treenaa maksimikorkeudella olevilla hypyillä, mutta ei sillä mitään ongelmaa ole kisatilanteessa pitää niitä ylhäällä. Ainakaan, jos mä ohjaan niinku pitää :-P.
Olin joukkueradoilla molempien kanssa viimeisenä niin ei vahingossakaan mene radat päällekkäin :-). Maksien joukkuerata oli ensin, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli oikein mukava joukkueradaksi, ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Joukkueessa oli Marko Herzin ja Splitin kanssa, Henna Karkin kanssa ja minä Gimman kanssa. Mitenköhän noi tulokset nyt oikein meinikään? Herbert taisi saada tulokseksi 15, Split 5, Karkki muutaman kiellon ainakin ja vissiin yliaikaa ja Gimma sitten sai vitosen. Meidän joukkueen sijoitus oli 30. Meidän rata sujui oikein mukavasti, mutta tosiaan yksi rima tipahti.
Mimmin kanssa joukkueradalle ei juurikaan paineita ollut :-D. Lilo teki radalla vitosen ja Frau hyllytti. Ja kun meillä oli vain kolme koiraa niin se siitä sitten... Menin sitten kokeilemaan eri juttuja huonolla menestyksellä :-D. Keppien edessä tein puolen vaihdon, josta piti saada vinosti hypylle ja sen jälkeen valssi. Joo, meni keppien jälkeisen hypyn takaakiertoon... Mutta pysyi kuitenkin hyvin pujottelussa! Kaikkea muutakin radalla tapahtui, mutta en jaksa nyt niitä sen kummemmin spekuloida. Rimat kuitenkin pysyi ylhäällä, mikä oli oikein hyvä juttu :-). Tässä siis oli tuomarina Anne Viitanen ja en oikein radasta tykännyt. Ei siinä ollut mitään mitä ei oltaisi osattu, mutta ei vaan ollut mun makuun... Jos joukkueella olisi ollut mahdollisuus tulokseen niin olisin ohjannut hyvinkin eri lailla.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa yksilö ässämmät, jotka alkoi hyppäreillä. Makseilla tuomarina oli Jari Tiehnhaara ja mineillä Seppo Savikko. Tienhaaran radalle mulla meinasi olla vaikeuksia saada kunnon tsemppi päälle, mutta tulihan se sieltä kun radalle pääsin :-). Savikon radasta tykkäsin, eikä mitään tsemppejä tarvinnut etsiä :-). Oikein mukava oli järjestäjien tekemä tutustumisjärjestys yksilöihin. Oli aina n. 40 koirakon tutustuminen ja ne suoritti radan ja sitten seuraavat 40 tutustui jne. Mulle tämä tapa oli oikein kiva. Sain ensin mennä Gimman kanssa ja sitten jonkin ajan kuluttua tutustua Mimmin rataan ja kisata sen kanssa. Ei mulla kyllä ollut ongelmia viime vuonna muistaa kahta rataa, mutta silti tämä oli mukavampi näin.
Maksien radalla oli monta kohtaa, joihin en meinannut keksiä sopivia ohjauksia Gimmalle. Yksi kohta varsinkin mietitytti, että ehdinkö suoran putken jälkeen tekemään pakkovalssin. Päätin, että ehdin. Sinne tuli sitten sen verran kiire, että vähän huolimattomasti ohjasin yhden hypyn ja rima tipahti. Enkä siltikään ehtinyt. Tein sitten saksalaisen kun sitäkin siihen olin miettinyt. Hylkäsin sen kuitenkin kun ajattelin, että se kääntää Gimman liian tiukasti. Ja niinhän se tekikin, mutta sain ohjatuksi kuitenkin oikealle esteelle kun olin tarkkana. Hitto, kun olisin tuon etukäteen hoksannut, että noinkin se onnistuu niin ei olisi tullut niin kiire. Tämä vaan kertoo sitä, että treeniä lisää niin osaan jatkossa paremmin arvioida tilanteet. Kivasti Gimman rata kuitenkin rullasi ja päästiin vitosella jopa finaaliin :-)
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Mimmin rata lähti oikein mukavasti liikkeelle. Rata oli meille mieluisa eikä kovin kovasti tarvinnut miettiä ohjauskuvioita. Ainoa, joka ehkä ihan himpun verran mietitytti oli ihan loppu. Lähinnä se, että ehdinkö viimeiselle putkelle tekemään sokkarin ja ohjaamaan seuraavan hypyn taakse. Ja kun sinne ehdin niin mielessä taisi käydä ajatus "huh, se oli siinä" ja sitten kosahti. En ohjannut tarkasti seuraavan hypyn taakse ja hyllyhän siitä sitten tuli. Toiseksiviimeisellä esteellä. Ei voi mitään. Kiva oli Mimmin kanssa mennä ja tehdä pitkästä aikaa samaa rataa. Oli oikeinkin sujuvaa menoa :-). Harmitti vähän, mutta ei pahasti. Edelleen mulla on sellainen olo, että ollaan Mimmin kanssa jatkoajalla ja kaikki kisat, jotka saadaan kisata on meille voittoja. Mimmuli on vaan niin ♥. Mimmin rata.
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Maksien finaaliradan tuomaroi Anne Viitanen, joka olikin aikamoiset koukerot sinne tehnyt. Hyvin erilainen rata kuin yleensä, mutta tykkäsin. Lähdettiin ihan vaan nautiskelamaan siitä, että päästiin finaaliin. Meni ehkä vähän liiankin nautiskellen kun sain ohjatuksi yhden hypyn taakse, jonka seurauksena saatiin sitten hylätty. En yhtään tuotakaan kohtaa ollut osannut arvioida, että Gimma hyppää edellisen hypyn niin pitkälle, että sitä olisi pitänyt vähän kääntää ennen seuraavaa hyppyä. Eipä siinä mitään, koitetiin jatkaa nollana loppuun. Aika kivasti menikin. Keinulla otti kiellon jostain syystä. Hyppäsi siis liian aikaisin pois. Se otettiin uudelleen, ettei jää ikävä mieli lapsoselle. Kyllä vaan Gimman kanssa on niin siistiä mennä ♥. Gimman vitoskimara.
Sellaset äsämmät tänä vuonna. Mukavaa oli. Säät suosi melkein koko reissun. Seura oli parasta A-luokkaa ja mökki oli oikein kiva. Gimma sai pari uutta ystävää, malinoiskakara Herkun ja pyrtsinuorikko Roikin. Kaveruksilla synkkasi tosi kivasti kolmisteenkin :-)
torstai 23. kesäkuuta 2011
Ihana SM-reissun majapaikka!
Meillä oli aivan ihana mökki SM-reissulla! Eltsu oli onnistunut löytämään netistä Peltolan mökit, joista varasi meille Karhujärvi-nimisen paikan. Aika kaukana kylläkin, mutta matkan ajoi mielellään kun sai omassa rauhassa olla. Oli oma lampi eikä ollenkaan naapureita. Matkaa taisi tuonne olla vähän yli 50 km, mutta kun suurin osa tiestä oli motaria niin mikäs siinä oli ajella. Puolisen tuntia meni matkaan. Niin paljon mieluummin olin tuolla kuin jossain ahtaassa leirintäalueen mökissä. Mä myös nukuin tuolla yllättävän hyvin! Ja tietenkin seurakin oli parasta A-luokkaa ♥. Mukana oli siis mun lisäksi Henna, Susanna ja Eltsu.
Kukaan ei muistanut ottaa oikeata kameraa mukaan, joten tässä muutama huonolaatuinen, mun kännykällä otettu kuva. Kun muut oli päikkäreillä niin minä leikin valokuvaajaa :-D
Vastaranta
Päärakennus, jossa tupakeittiö ja parvi sekä puusauna. Minä nukuin tupakeittiössä ja Eltsu parvella.
Aitta kuvassa taka-alalla. Henna ja Susanna nukkui siellä.
Näkymä lammen reunalta mökille päin. Ei näy naapureita :-)
Laiturilta ei saanut sukeltaa, jonka Gimmakin hyvin ymmärsi :-D
Tulisiko joku heittämään mulle jotain, että voin mennä uimaan, pliiiiis!!
Oli kyllä niin ihana paikka, että jos joskus on kulkua tuonne päin niin täytyy pitää tämä mielessä. Eikä ollut edes kallis! 200 euroa koko viikonloppu eli 50 egee per nuppi.
Kukaan ei muistanut ottaa oikeata kameraa mukaan, joten tässä muutama huonolaatuinen, mun kännykällä otettu kuva. Kun muut oli päikkäreillä niin minä leikin valokuvaajaa :-D
Vastaranta
Päärakennus, jossa tupakeittiö ja parvi sekä puusauna. Minä nukuin tupakeittiössä ja Eltsu parvella.
Aitta kuvassa taka-alalla. Henna ja Susanna nukkui siellä.
Näkymä lammen reunalta mökille päin. Ei näy naapureita :-)
Laiturilta ei saanut sukeltaa, jonka Gimmakin hyvin ymmärsi :-D
Tulisiko joku heittämään mulle jotain, että voin mennä uimaan, pliiiiis!!
Oli kyllä niin ihana paikka, että jos joskus on kulkua tuonne päin niin täytyy pitää tämä mielessä. Eikä ollut edes kallis! 200 euroa koko viikonloppu eli 50 egee per nuppi.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Nastolan SM-kisat
Lähdettiin perjantaina aamulla muka aikaisin ajelemaan kohti Nastolaa, että oltaisiin ajoissa paikalla. Jotenkin siinä matkalla aika vaan kului eikä mitenkään liian aikaisin perillä oltukaan. Onneksi sentään tarpeeksi ajoissa, että ehti hyvin ilmoittautua kisoihin ja mennä rataantutustumisiin.
Perjantaina oli Gimmalla kaksi rataa ja Mimmillä yksi. Ensin oli Gimman rata, jossa tuomarina oli Martti Salonen. Rata oli ihan mukava. Muutama kohta oli sellaisia, että etukäteen mietin ehdinkö kunnolla ohjaamaan. Aika kivasti ehdin. Ainoastaan sarjahypyn ensimmäinen rima tipahti. Taisin tässä olla juuri koiran linjalla ja siksi rima tuli alas. En osannut ajoittaa putken jälkeen hypyn taaksetyöntöä. Hyvä fiilis maalissa. Gimma meni tosi hyvää vauhtia.
Mimmin rata oli sitten seuraavana. Tuomarina tässä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli mun mielestä tylsä. Alussa tiukka välistäveto tai taaksetyöntö riippuen siitä kummalta puolelta se ohjattiin. Eipä sitten paljon muuta ihmeellistä. Onnistuttiin kuitenkin saamaan tulokseksi 15. Alun välistävetoon jäin paikalleni kuppaamaan enkä ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Onnistuin kuitenkin improvisoimaan tämän eikä virhettä. Keinulta Mimmi poistui liian aikaisin ja tästä vitonen. Muurin palat tipahti kun käänsin liian aikaisin putkeen. Lopussa ilmeisesti vielä pituuden palanen heilahti. Tätä en itse huomannut, mutta oli kirjoitettu tuomarin sihteerin lappuseen.
Gimman toinen rata oli hyppäri ja tässä tuomarina oli Pertti Siimes. Oli jotenkin kamalan tilava rata. Pitkät estevälit. Ei sinänsä mikään vaikea, mutta jotenkin onnistuttiin tiputtelemaan useampikin rima ja yksi kieltokin sieltä saatiin. Harmitti nuo rimat kun mielestäni osasin tutustumisessa katsoa, että en koiran linjalla olisi. Videolta kun katsoin niin mielestäni siinä onnistuinkin. Miksi sitten rimat tippuivat niin en tiedä. Tulos kuitenkin 20.
Lauantaina oli joukkuekisat. Meillä oli mukana vain maksijoukkue. Eltsu ja Cola aloittivat ja saivat tulokseksi 28,04. Kolme rimaa tipahti ja kepeille pari kieltovirhettä kun Cola ei meinannut taipua 2-väliin. Muuten rata oli oikein sujuva.
Toisena starttasi Henna ja Karkki. Heidän rata oli oikein mallikas, mutta sama ongelma kepeillä kuin Colallakin eli kaksi kieltoa siitä sekä okserin riman tiputus, tulos 19,83.
Gimma meni kolmantena. Alkuun olen tosi tyytyväinen kun sain otetuksi kunnolla sivuttaisetäisyyttä eikä jatkoon tullut niin kova kiire. Kepeilleviennissä vähän tuli mutkaa kun en uskaltanut kontaktilta ihan suoraan sinne päästää. Aa:n jälkeen muurille unohdin jarruttaa, joten muurin palaset tippui kun jarrutus tuli vasta muurin päällä. Aa:lle menoa pelkäsin ja otin Gimman kunnolla vetokäteen, jonka seurauksena se meinasi tulla keinun ohi. Meni kuitenkin sinne, mutta sivusta ja saatiin siitä kontaktivirhe. Gimman rata on täällä.
Viimeisenä meni Marko ja Hertz. Heille tuli tulokseksi hyl, mutta rata oli ihan sikahieno! Pituuden jälkeen Hertz oli ehtinyt jo lukita edessä näkyvän hypyn eikä Markolla ollut mitään mahiksia saada sitä enää sieltä pois.
Tosi tyytyväisiä oltiin kun saatiin tulos ☺. Viime vuonna ei siinä onnistuttu. Lopulta joukkueen sijoitus oli 19. Joukkueita oli kaiken kaikkiaan ilmoitettu 56, joten puolen välin paremmalla puolella oltiin.
Sunnuntaina oli sitten yksilökisojen vuoro. Mulla oli ensin maksien rataantutustuminen ja jonkin ajan kuluttua minien rataantutustuminen. Gimman startti oli jossain sadantena ja Mimmi starttasi ihan lopussa, taisi olla vain 10 koiraa enää meidän jälkeen. Ihan hyvin ehdin molempien ratoihin ja pystyin myös keskittymään aina yhteen koiraan kerrallaan. Kivasti oli tämä otettu pyynnöstäni huomioon, kiitos ☺.
Ensin siis oli Gimman hyppäri, jolla tuomarina oli Marjo Heino. Odotin Marjolta ehkä vähän vaikeampaa rataa, mutta tämä oli ihan sopivan haastava kuitenkin. Paljon sellaisia ehdinkö sittenkään - kohtia. Heti alku tuotti mulla vaikeuksia kun en sitä niistoa sitten vieläkään osaa. Päätin ottaa pikku vekillä 2-hypylle ja siitä sitten 3-hypyn taakse. Onnistui tosi hyvin. Putken jälkeen Gimma jostain syystä kyseli multa, että mihin, vaikka liike oli hyvin mulla päällä ja käskytinkin hyppyä. Onneksi kuitenkin hyppäsi sen. Kepeille paha avokulma, jonne Gimma meni hienosti. Uskalsin luottaa siihen! Renkaan jälkeinen kuvio mua mietitytti, että miten ehdin sen ohjata. Eipä siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan. Meni tosi hienosti. Ainoa ongelma oli, että jäin vähän ihastelemaan Gimman menoa, jonka seurauksena myöhästyin pituuden jälkeisessä pakkovalssissa. Onneksi kuunteli mua ja tuli sinne minne pitikin. Lopussa ei sitten mitään kummempaa ollut. Kun laitoin Gimman viimeiseen putkeen niin huusin itselleni päässä "loppuun asti tarkasti" ja niin me tehtiin nolla. Ja oltiin sijalla 9. En ois ikinä uskonut, että noin ylös päästään! Enkä mitään sijoitusta ollut edes hakemassa. Ainoastaan sellaista rataa, johon voin itse olla tyytyväinen. Ja sen myös tein.
Mimmin hyppäriin (tuomarina Anne Huittinen) oli onneksi aikaa yli tunti, joten ehdin palautua tuosta Gimman hyvästä radasta. Hyvin sain miniradan uudelleen muistiin pääkoppaan. Heti alussa meinasin mokata jo tutustumisessa. Meinasin mennä 3-hypyn siivekkeen taakse vastaanottamaan. Ajatuksena, että olen siellä jo valmiina tekemässä pakkovalssia. Kunnes tuli jostain mielen sopukoista Jennin ääni "koira ei näe sun jalkoja". Muutin suunnitelman sitten niin, että olin niin, että jalat näkyy. Eikä siitäkään vaikea sitä pakkovalssia ollut tehdä, muutaman askeleen peruutus vain. Alku oli hyvä. Pituuden jälkeistä valssia mietin kauan. Päätin sen kuitenkin tehdä ja ajattelin ehtiväni hyvin kun Mimmi ei ihan normaalisti vielä liiku. No sepä tulikin alun ihan hyvää vauhtia ja mun valssista tuli tosi kökkö. Tein sen kuitenkin väkisin, koska leikkaamalla en varmasti olisi kohtaa saanut onnistumaan. Kepeille piti mennä törkkäämään, mutta en ehtinyt. Onneksi Mimmi meni oikein sisälle.Lopussa ei enää mitään ihmeellistä ollut. Loppusuora oli aika hurja ja siinä Mimmi kyllä vähän hyytyi. Itse pääsin yllättävänkin lujaa. Mimmi oli hyppärin jälkeen sijalla 6. Aika hujan hyvin!
Mimmin finaalirata oli ensin, tuomarina Marjo Heino. Rata oli etukäteen sen oloinen, että kyllä me se osataan. Ei sitten osattu, vaan käänsin 3-hypylle liian aikaisin ja Mimmi hyppäsi sen väärin päin. Jatkettiin rata loppuun eikä siellä sitten muuta ihmeellistä tullutkaan. Keinu oli ehkä siinä ja siinä olisiko tuomari antanut siitä virheen. Oli sen kanssa tosi tarkkana. Pitkä päivä ehkä teki tehtävänsä kun Mimmi hyytyi tässä ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisellä radalla. Silti tosi hyvä fiilis Mimmulin radoista. Selkeästi vanha Mimmi on sieltä tulossa. Mimmin molemmat radat löytyvät täältä.
En ehtinyt jäädä katsomaan loppuja minejä, että ehdin edes vähän kävellä Mimmin kanssa ennen maksien rataa. En paljon ehtinyt ja kun tulin takaisin rata-alueella niin siellä jo ensimmäinen erä ohjaajia oli tutustumassa. Onneksi olin itse mukana vasta toisessa.
Gimman finaaliradan tuomarina oli Henkka Luomala. Rata oli mun mielestä oikein mukava. Alussa jälleen uskalsin luottaa sivuttaisirrotukseen ja se kannatti. 5-hypyllä olisi jälleen ollut niistolle käyttöä, mutta tein siinä pakkovalssin. Tässä ihan vähän myöhästyin, mutta sain sen kuitenkin onnistumaan. Kepeille vientiä mietin kauan. Olisin halunnut aa:n jälkeisellä hypyllä valssata, mutta musta tuntui, että menen niin koiran eteen, että se ei edes näe koko keppejä. Päädyin sitten vetämään kepeille, mutta siinä tuli joku virhearvio kun Gimma kääntyi vähän liikaa. Sain sen kuitenkin kepeille oikein. Renkaan jälkeiselle hypylle yritin sovittaa pakkovalssi-jaakotusta, mutta en vaan saanut itseäni sinne oikein tutustumisessa. Päädyin tekemään twistin ja se kyllä toimi ihan kivasti. Putkelta puomille taisi tulla vähän liian kova vauhti kun Gimma otti elämänsä ensimmäisen ylösmenokontaktivirheen. Kiva paikkaa ottaa tuo :-P. Mun olisi pitänyt hakea se enemmän putken suulta ja siitä lähettää puomille. En vaan osannut tuota virhettä edes pelätä. Loppurata jälleen ihan ok. Lopulta sijoitus 16. kun makseja oli kaiken kaikkiaan muistaakseni 181.
Niin mahtava fiilis on tällä hetkellä Gimman menosta. Se ylitti kyllä kaikki mun odotukset viikonloppuna. Gimman molemmat radat löytyvät täältä.
Outo SM-kisaviikonloppu oli siinä mielessä kun en juurikaan jännittänyt. En kummankaan kanssa. Ihan vaan silleen sopivasti. Mitä mun päässä on tapahtunut? Vai johtuuko vain siitä kun kaikki radat oli mun mielestä ihan mentävissä? Ei ollut yhtään sellaista kohtaa, jossa olisi tullut tunne, että tuosta me ei selvitä. Niin tai näin niin oli tosi kiva yllätys kun en lamaantunut ☺
Onnea kaikille SM-menestyjille ja muutenkin omiin ratoihin tyytyväisille! ☺
Perjantaina oli Gimmalla kaksi rataa ja Mimmillä yksi. Ensin oli Gimman rata, jossa tuomarina oli Martti Salonen. Rata oli ihan mukava. Muutama kohta oli sellaisia, että etukäteen mietin ehdinkö kunnolla ohjaamaan. Aika kivasti ehdin. Ainoastaan sarjahypyn ensimmäinen rima tipahti. Taisin tässä olla juuri koiran linjalla ja siksi rima tuli alas. En osannut ajoittaa putken jälkeen hypyn taaksetyöntöä. Hyvä fiilis maalissa. Gimma meni tosi hyvää vauhtia.
Mimmin rata oli sitten seuraavana. Tuomarina tässä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli mun mielestä tylsä. Alussa tiukka välistäveto tai taaksetyöntö riippuen siitä kummalta puolelta se ohjattiin. Eipä sitten paljon muuta ihmeellistä. Onnistuttiin kuitenkin saamaan tulokseksi 15. Alun välistävetoon jäin paikalleni kuppaamaan enkä ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Onnistuin kuitenkin improvisoimaan tämän eikä virhettä. Keinulta Mimmi poistui liian aikaisin ja tästä vitonen. Muurin palat tipahti kun käänsin liian aikaisin putkeen. Lopussa ilmeisesti vielä pituuden palanen heilahti. Tätä en itse huomannut, mutta oli kirjoitettu tuomarin sihteerin lappuseen.
Gimman toinen rata oli hyppäri ja tässä tuomarina oli Pertti Siimes. Oli jotenkin kamalan tilava rata. Pitkät estevälit. Ei sinänsä mikään vaikea, mutta jotenkin onnistuttiin tiputtelemaan useampikin rima ja yksi kieltokin sieltä saatiin. Harmitti nuo rimat kun mielestäni osasin tutustumisessa katsoa, että en koiran linjalla olisi. Videolta kun katsoin niin mielestäni siinä onnistuinkin. Miksi sitten rimat tippuivat niin en tiedä. Tulos kuitenkin 20.
Lauantaina oli joukkuekisat. Meillä oli mukana vain maksijoukkue. Eltsu ja Cola aloittivat ja saivat tulokseksi 28,04. Kolme rimaa tipahti ja kepeille pari kieltovirhettä kun Cola ei meinannut taipua 2-väliin. Muuten rata oli oikein sujuva.
Toisena starttasi Henna ja Karkki. Heidän rata oli oikein mallikas, mutta sama ongelma kepeillä kuin Colallakin eli kaksi kieltoa siitä sekä okserin riman tiputus, tulos 19,83.
Gimma meni kolmantena. Alkuun olen tosi tyytyväinen kun sain otetuksi kunnolla sivuttaisetäisyyttä eikä jatkoon tullut niin kova kiire. Kepeilleviennissä vähän tuli mutkaa kun en uskaltanut kontaktilta ihan suoraan sinne päästää. Aa:n jälkeen muurille unohdin jarruttaa, joten muurin palaset tippui kun jarrutus tuli vasta muurin päällä. Aa:lle menoa pelkäsin ja otin Gimman kunnolla vetokäteen, jonka seurauksena se meinasi tulla keinun ohi. Meni kuitenkin sinne, mutta sivusta ja saatiin siitä kontaktivirhe. Gimman rata on täällä.
Viimeisenä meni Marko ja Hertz. Heille tuli tulokseksi hyl, mutta rata oli ihan sikahieno! Pituuden jälkeen Hertz oli ehtinyt jo lukita edessä näkyvän hypyn eikä Markolla ollut mitään mahiksia saada sitä enää sieltä pois.
Tosi tyytyväisiä oltiin kun saatiin tulos ☺. Viime vuonna ei siinä onnistuttu. Lopulta joukkueen sijoitus oli 19. Joukkueita oli kaiken kaikkiaan ilmoitettu 56, joten puolen välin paremmalla puolella oltiin.
Sunnuntaina oli sitten yksilökisojen vuoro. Mulla oli ensin maksien rataantutustuminen ja jonkin ajan kuluttua minien rataantutustuminen. Gimman startti oli jossain sadantena ja Mimmi starttasi ihan lopussa, taisi olla vain 10 koiraa enää meidän jälkeen. Ihan hyvin ehdin molempien ratoihin ja pystyin myös keskittymään aina yhteen koiraan kerrallaan. Kivasti oli tämä otettu pyynnöstäni huomioon, kiitos ☺.
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Ensin siis oli Gimman hyppäri, jolla tuomarina oli Marjo Heino. Odotin Marjolta ehkä vähän vaikeampaa rataa, mutta tämä oli ihan sopivan haastava kuitenkin. Paljon sellaisia ehdinkö sittenkään - kohtia. Heti alku tuotti mulla vaikeuksia kun en sitä niistoa sitten vieläkään osaa. Päätin ottaa pikku vekillä 2-hypylle ja siitä sitten 3-hypyn taakse. Onnistui tosi hyvin. Putken jälkeen Gimma jostain syystä kyseli multa, että mihin, vaikka liike oli hyvin mulla päällä ja käskytinkin hyppyä. Onneksi kuitenkin hyppäsi sen. Kepeille paha avokulma, jonne Gimma meni hienosti. Uskalsin luottaa siihen! Renkaan jälkeinen kuvio mua mietitytti, että miten ehdin sen ohjata. Eipä siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan. Meni tosi hienosti. Ainoa ongelma oli, että jäin vähän ihastelemaan Gimman menoa, jonka seurauksena myöhästyin pituuden jälkeisessä pakkovalssissa. Onneksi kuunteli mua ja tuli sinne minne pitikin. Lopussa ei sitten mitään kummempaa ollut. Kun laitoin Gimman viimeiseen putkeen niin huusin itselleni päässä "loppuun asti tarkasti" ja niin me tehtiin nolla. Ja oltiin sijalla 9. En ois ikinä uskonut, että noin ylös päästään! Enkä mitään sijoitusta ollut edes hakemassa. Ainoastaan sellaista rataa, johon voin itse olla tyytyväinen. Ja sen myös tein.
 |
| Kuva: www.kepeataival.fi |
Mimmin hyppäriin (tuomarina Anne Huittinen) oli onneksi aikaa yli tunti, joten ehdin palautua tuosta Gimman hyvästä radasta. Hyvin sain miniradan uudelleen muistiin pääkoppaan. Heti alussa meinasin mokata jo tutustumisessa. Meinasin mennä 3-hypyn siivekkeen taakse vastaanottamaan. Ajatuksena, että olen siellä jo valmiina tekemässä pakkovalssia. Kunnes tuli jostain mielen sopukoista Jennin ääni "koira ei näe sun jalkoja". Muutin suunnitelman sitten niin, että olin niin, että jalat näkyy. Eikä siitäkään vaikea sitä pakkovalssia ollut tehdä, muutaman askeleen peruutus vain. Alku oli hyvä. Pituuden jälkeistä valssia mietin kauan. Päätin sen kuitenkin tehdä ja ajattelin ehtiväni hyvin kun Mimmi ei ihan normaalisti vielä liiku. No sepä tulikin alun ihan hyvää vauhtia ja mun valssista tuli tosi kökkö. Tein sen kuitenkin väkisin, koska leikkaamalla en varmasti olisi kohtaa saanut onnistumaan. Kepeille piti mennä törkkäämään, mutta en ehtinyt. Onneksi Mimmi meni oikein sisälle.Lopussa ei enää mitään ihmeellistä ollut. Loppusuora oli aika hurja ja siinä Mimmi kyllä vähän hyytyi. Itse pääsin yllättävänkin lujaa. Mimmi oli hyppärin jälkeen sijalla 6. Aika hujan hyvin!
 | |
| Kuva: www.kepeataival.fi. Hieno kuva meidän hyllykohdasta :-D |
Mimmin finaalirata oli ensin, tuomarina Marjo Heino. Rata oli etukäteen sen oloinen, että kyllä me se osataan. Ei sitten osattu, vaan käänsin 3-hypylle liian aikaisin ja Mimmi hyppäsi sen väärin päin. Jatkettiin rata loppuun eikä siellä sitten muuta ihmeellistä tullutkaan. Keinu oli ehkä siinä ja siinä olisiko tuomari antanut siitä virheen. Oli sen kanssa tosi tarkkana. Pitkä päivä ehkä teki tehtävänsä kun Mimmi hyytyi tässä ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisellä radalla. Silti tosi hyvä fiilis Mimmulin radoista. Selkeästi vanha Mimmi on sieltä tulossa. Mimmin molemmat radat löytyvät täältä.
En ehtinyt jäädä katsomaan loppuja minejä, että ehdin edes vähän kävellä Mimmin kanssa ennen maksien rataa. En paljon ehtinyt ja kun tulin takaisin rata-alueella niin siellä jo ensimmäinen erä ohjaajia oli tutustumassa. Onneksi olin itse mukana vasta toisessa.
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Gimman finaaliradan tuomarina oli Henkka Luomala. Rata oli mun mielestä oikein mukava. Alussa jälleen uskalsin luottaa sivuttaisirrotukseen ja se kannatti. 5-hypyllä olisi jälleen ollut niistolle käyttöä, mutta tein siinä pakkovalssin. Tässä ihan vähän myöhästyin, mutta sain sen kuitenkin onnistumaan. Kepeille vientiä mietin kauan. Olisin halunnut aa:n jälkeisellä hypyllä valssata, mutta musta tuntui, että menen niin koiran eteen, että se ei edes näe koko keppejä. Päädyin sitten vetämään kepeille, mutta siinä tuli joku virhearvio kun Gimma kääntyi vähän liikaa. Sain sen kuitenkin kepeille oikein. Renkaan jälkeiselle hypylle yritin sovittaa pakkovalssi-jaakotusta, mutta en vaan saanut itseäni sinne oikein tutustumisessa. Päädyin tekemään twistin ja se kyllä toimi ihan kivasti. Putkelta puomille taisi tulla vähän liian kova vauhti kun Gimma otti elämänsä ensimmäisen ylösmenokontaktivirheen. Kiva paikkaa ottaa tuo :-P. Mun olisi pitänyt hakea se enemmän putken suulta ja siitä lähettää puomille. En vaan osannut tuota virhettä edes pelätä. Loppurata jälleen ihan ok. Lopulta sijoitus 16. kun makseja oli kaiken kaikkiaan muistaakseni 181.
Niin mahtava fiilis on tällä hetkellä Gimman menosta. Se ylitti kyllä kaikki mun odotukset viikonloppuna. Gimman molemmat radat löytyvät täältä.
Outo SM-kisaviikonloppu oli siinä mielessä kun en juurikaan jännittänyt. En kummankaan kanssa. Ihan vaan silleen sopivasti. Mitä mun päässä on tapahtunut? Vai johtuuko vain siitä kun kaikki radat oli mun mielestä ihan mentävissä? Ei ollut yhtään sellaista kohtaa, jossa olisi tullut tunne, että tuosta me ei selvitä. Niin tai näin niin oli tosi kiva yllätys kun en lamaantunut ☺
Onnea kaikille SM-menestyjille ja muutenkin omiin ratoihin tyytyväisille! ☺
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
SM-viikonlopun onnistumiset ja epäonnistuminen
Reissu on onnellisesti takana päin. Viikonlopun kisat menivät pääsääntöisesti hyvin, mutta lopulta tuli myös pettymys kuvioihin mukaan.
Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D
Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.
Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...
Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)
Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D
Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.
Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!
Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.
Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D
Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.
Kuva: Iris Kieme
Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...
Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)
Kuva: Iris Kieme
Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D
Kuva: Irsi Kieme
Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.
Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Palkintojen jaossa on kivaa :-)
Kuva: Sami Osenius
Kuva: Jukka Pätynen
Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Fiilistelyä
SM-kisojen alla pitää aina vähän fiilistellä. Tässä mun fiilistelyvideot:
Pimun suomenmestaruus 2003: agilityrata ja hyppyrata
Mimmin suomenmestaruus 2007: hyppyrata ja agilityrata sekä ihanista ihanin kepokollaasi <3. Tästä kollaasista en koskaan saa tarpeeksi kiitetyksi sen tekijää, Timpaa. Niin ihana kooste!!!
Ja toi mestaruuden agilityrata. Vitsit, että tulee makee fiilis kun kuulee kuinka seurakaverit jännittää meidän puolesta. "Se menee niin hyvin" - mantraa kuulee aika lailla :-D. Ja lopussa Anjan ja Jessican hyppely saa mut aina hymyilemään. Kiitos kaikille teille, että ootte olemassa <3 <3
Pimun suomenmestaruus 2003: agilityrata ja hyppyrata
Mimmin suomenmestaruus 2007: hyppyrata ja agilityrata sekä ihanista ihanin kepokollaasi <3. Tästä kollaasista en koskaan saa tarpeeksi kiitetyksi sen tekijää, Timpaa. Niin ihana kooste!!!
Ja toi mestaruuden agilityrata. Vitsit, että tulee makee fiilis kun kuulee kuinka seurakaverit jännittää meidän puolesta. "Se menee niin hyvin" - mantraa kuulee aika lailla :-D. Ja lopussa Anjan ja Jessican hyppely saa mut aina hymyilemään. Kiitos kaikille teille, että ootte olemassa <3 <3
Väärät diagnoosit :-)
Tänään käytin Pimun lääkärillä sen köhän takia. Otettiin röntgenkuva, jossa näkyi melkein koko koira. Onneksi Pimua ei (eikä muitakaan mun koiria) tarvi noihin kuvauksiin rauhoittaa! Sydän ymmärrettävästi vähän laajentunut, mutta ei ollut lääkärin mukaan ollenkaan paha. Keuhkoputki ok, ei mitään tukoksia eikä kasaanpainumisia missään. Ei myöskään vettä keuhkoissa. Kiva, että ei ollut mitään vikaa, mutta ärsyttää kun ei tiedä miksi yskii. Pimu sai nyt kuitenkin antibiootti- ja kortisonikuurin, jos kuitenkin jossain on tulehdus. Seurataan tilannetta ja jos ei helpota niin ensi viikolla uusi soitto lääkärille. Helpotti kyllä nähdä se kuva kun ei mitään katastrofia näkynyt :-)
Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...
Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.
Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))
Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...
Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.
Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Gimman juoksu alkoi ja SM-yksilövideot
Gimman juoksu alkoi eilen, tai eilen huomasin, että nyt on veritippoja lattialla. Ei olisi huonompaan aikaan voinut alkaa :-/. Tärpit osuu just mun Ruotsin kisareissun aikaan ja Gimman piti silloin mennä Jennin luo hoitoon. Eihän se nyt sinne voi mennä, tulee pian kunnon sukurutsauspennut aikaiseksi ;-). Ihana työkaverini tarjoutui kyllä ottamaan Gimman, mutta siellä se olisi työpäivien ajan ulkotarhassa heidän omien koirien kanssa ja se ei ihan järkevältä kuulosta. Ei ulkotarhassa muuten mitään vikaa ole, mutta kun olen kuullut juttuja, että uros on onnistunut astumaan nartun tarhan verkon läpi niin en ehkä uskalla sitä sinne laittaa kun kaiken maailman irtokoiria kuitenkin on liikkeellä.
Kuka tahtoo hoitoon hemaisevan tuoksuisen Gimman noin viikoksi heinäkuun alussa?
Latasin sittenkin Mimmin SM-kisojen yksilöradat YouTubeen: hyppyrata + agilityrata. Ensin meinasin, että ei niitä tarvitse kenenkään nähdä, mutta ei ne nyt niin huonoja ollut, ettei uskalla julkisesti laittaa näkyviin :-)
Tässä vielä pari Juha Lehtikankaan ottamaa kuvaa finaaliradalta.
Kuka tahtoo hoitoon hemaisevan tuoksuisen Gimman noin viikoksi heinäkuun alussa?
Latasin sittenkin Mimmin SM-kisojen yksilöradat YouTubeen: hyppyrata + agilityrata. Ensin meinasin, että ei niitä tarvitse kenenkään nähdä, mutta ei ne nyt niin huonoja ollut, ettei uskalla julkisesti laittaa näkyviin :-)
Tässä vielä pari Juha Lehtikankaan ottamaa kuvaa finaaliradalta.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Tornion SM-kisat
Aivan ihana kuva löytyi Juha Lehtikankaan kuva-albumista! Kiitos Jenni linkistä :-). Harvinaista, että Mimmi seisoo noin nätisti radan reunalla :-D
Kuva: Juha Lehtikangas
Mietin kauan, että jaksanko lähteä perjantaina jo kuudelta ajamaan vai jätänkö suosiosta ekan startin väliin ja lähdenkin vasta yhdeksältä. Mieli kuitenkin teki siihen ensimmäiseenkin starttiin, mutta kun etukäteen tiesin, että nukun huonosti reissussa niin pidemmät unet olisivat olleet paikallaan. Piiu sitten tarvitsi kyytiä Haukiputaalta Tornioon ja sovin hänen kanssa treffit niin oli pakko lähteä kuudelta.
Perjantain ensimmäinen rata oli Anders Virtasen käsialaa. Mun mielestä tosi mukava ja rullaava rata. Alussa renkaalta Mimmi tuli vähän jaloille, mutta saatiin jatketuksi siitä kuitenkin ilman virheitä. Mua vähän jännitti tuo rengas kun oli samanlainen kuin minkä Mimmi viime karsinnoissa hyppäsi renkaan ja kehikon välistä ja jäin vähän liikaa sitä varmistamaan. Keinulta saatiin virhe, Mimmi hyppäsi tuomarin mielestä liian aikaisin keinulta pois. Ehkä näin olikin, mutta mun omaan silmään keinu vaikutti tosi hyvältä Mimmin keinuksi. Sehän ei kyllä yhtään liikaa aikaa keinulla kuluta, joten kai se oli virhe. Aika helposti noita keinuvirheitä näytti tulevan, mutta plussat tuomarille siitä, että linja piti!
Otin siis Mimmin sokkarilla putkesta keinulle, lähetin kepeille ja menin itse keppien vasemmalle puolelle. Mulle radan jatko oli halpompi näin. Aika harva meni tuota puolta, suurin osa meni toista puolta ja valssasi keppien päässä tai sitten ottivat etäisyyttä kepeiltä ja puolivalssilla hypylle ja siitä koira putkeen. Tuota puolivalssia itsekin mallasin, mutta tulin siihen tulokseen, että en kuitenkaan pääse niin paljon kepeistä irti kuin tuossa tilanteessa olisi pitänyt ja päädyin toiseen ratkaisuun. 10-hypylle hain valssilla putkesta ja tarkoitus oli pyörittää hyppy 11. Mimmi lähtikin lukemaan mun pyöritystä leikkaukseksi ja teki sikasiistin viksileikkauksen. Minä taas häkellyin tuosta ja Mimmi ehti hypätä hypyn uudelleenkin ennen kuin mä ehdin tehdä yhtään mitään. Videolta katsottuna ei ollut yhtään ihme, että Mimmi sen tulkitsi leikkaukseksi kun ohjasin sen just niin, hienoa Mimmi!
Jatkettiin rataa loppuun. Aan jälkeen tein pienen vekin ennen hyppyä ja sain näin Mimmin paremmin oikeaan putken päähän. Puomin kontakti oli hyvä, sain Mimmin jopa pysähtymään sinne. 18-hypyllä leikkasin, vaikka alunperin ajattelin tehdä valssin 17 ja 18 väliin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ehdi kun joudun hieman menemään puomista ohi, että Mimmi ottaa kontaktin hyvin ja päädyin leikkaamaan ja se kyllä toimi ihan hyvin. Radasta jäi hyvä mieli, rimat pysyi ja kontaktit ok. Vähän keinu jäi kaivelemaan, mutta kun sekin oli Mimmin keinuksi hyvä niin olin siihenkin ihan tyytyväinen. Pientä liukastelua alustalla kyllä oli.
Toinen rata oli Eeva-Liisa Pohjasen tuomaroima. Rata oli aika paljon eri näköinen kuin yleensä ja näytti vaikealta. Lisähaastetta asiaan toi se, että samantien kun numerot oli laitettu ja mittaus suoritettu meni ensimmäinen tutustumiserä, jossa minäkin olin mukana, jo tutustumaan rataan. En siis ehtinyt yhtään etukäteen miettiä miten sen veisin ja näinpä viisi minuuttinen loppui täysin kesken. En muista milloin viimeksi olisi näin käynyt. Tutustumisen päätytyttä piti vain mielessä tehdä ratkaisut miten minkäki kohdan vie ja kohtuullisen hyvillä mielin lähdin radalle.
Alun otin kutsuhypyllä renkaan kohdalta ja vähän vekkasin ennen pituutta, josta oli tarkoitus viedä Mimmi kepeille vetämällä. Mimmi kuitenkin katsoi vedossa 18-hyppyä ja mä vähän säikähdin sitä ja otin ylimääräisen askeleen siitä poispäin sillä seurauksella, että Mimmi meni pujottelun tokaan väliin. Jatkorata puomille saakka oli kuitenkin hyvä. Sain hyvin Mimmin 6-putkeen ja seiskalle tuli hyvä posipäinkäännös. 9-putkelta sokkarilla ja takaakierto 10-hypylle, josta otin niistolla Mimmin mukaan pyöritykseen (muistissa vielä aiampi pyörityksen epäonnistuminen) ja nyt toimi pyöritys hyvin. Puomilta Mimmi vähän karkasi, otti kyllä kontaktin hyvin, mutta lähti ilman lupaa. Hetken mietin, että pistänkö takas vai en, mutta päätin sitten kuitenkin jatkaa rataa sillä seurauksella, että ohjasin Mimmin väärään päähän putkea. 18-hypylle tein sylkkärin ja se ei meillä kyllä kovin hyvin suju. Menee oikein ja kääntyy just sinne minne pitääkin, mutta vauhti hiipuu liikaa. Edelleen hyvä fiilis!
Lauantaina oli sitten joukkueradat vuorossa. Minit tuomaroi Asko Jokinen ja täältä löytyy ratapiirros. Joukkueella oli vitonen alla, joten lähdin tekemään hyvää nollarataa. Nollahaaveet kaatui jo toiselle esteelle :-P. Lähetin Mimmin keppien kiertokulmaan ja se liukastui ja meni vasta 2-väliin. Kepit uusiksi ja nyt itse tein jotain kummallista, että sain se jälleen pois kepeiltä. Kolmas kerta toden sanoi ja pujottelu onnistui. Että mua otti päähän!! Keppien aikana sain kuitenkin kasatuksi itseni ja päätin vetää täysillä loppuun saakka ja niin vedettiin. Loppurata oli tosi hyvä! Puomilta valssilla pois ja takaakiertoon seuraavalle hypylle, ennen kasia puolivalssi ja ohjaus hypylle, vetämällä seuraavalla hypylle ja koira putkeen. Jäin valssamaan renkaan ja muurin väliin ja se oli meille kyllä nappiratkaisu. Harmitti ihan sikana noi kepit, mutta vähän lohtua toi hyvä loppurata. Edelleen rimat pysyi, josta jäi tosi hyvä olo itselle.
Mulla oli aika rauhallinen olo sunnuntaina, mikä oli sinänsä yllättävää kun vatsassa oli jo viikon verran kiertänyt jännityksen tunne. Ehkä nuo aiemmat radat vaikutti positiivisesti kun onnistui aika kivasti. Tutustumisen jälkeen lämmittelylenkillä vielä mietin itsekseni, että ei tämä ole elämän tärkein juttu, eikä haittaa, jos virheitä tulee, mun maailma ei siihen kaadu. Mimmi sai silmistä terveen paperit ja ainakin sen suhteen meillä on vielä vuosia jäljellä. Sain hyvän olon itselleni, mutta en kuitenkaan mielestäni mennyt liian rauhalliseksi. Asko Jokinen oli tässä tuomarina ja ratapiirros löytyy täältä. Pujottelu-rengas-hyppy systeemi oli kyllä eri lailla kuin tuossa piirroksessa. Mun mielestä rengas suoritettiin enemmän seuraavaa hyppyä kohden kuin tuossa piirroksessa.
Alussa vein muurille takaakiertoon muurin vasemmalta puolelta. Vähän jännitti bongaako Mimmi takaa putken, mutta ei se sitä vilkaissutkaan. Suraavalla hypyllä sitten tipahti rima... Mä olin kyllä kamalan huolimaton. Huitaisin vain Mimmin hypylle ja lähdin itse luukuttamaan pituudelle, samalla kääntäen Mimmille selän, kun oli muka kiire valssamaan pituuden ja putken väliin. Jatkorata oli hyvä. Itse liukastuin viimeisellä putkella enkä ehtinytkään valssaamaan putken loppuun vaan jouduin viemään sen leikkaamalla. Tämä tökkäsi tosi pahasti, mutta onnistui kuitenkin. Mimmillä oli nopein rata... vähän kyllä harmitti, mutta ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Yllättävän hyvä fiilis oikeastaan. Ehkä tuosta etukäteen psyykkauksesta oli apua, etten pettynyt liian kovasti. Mimmi tuli tuolla vitosella sijalle 47 ja päästiin vielä finaaliradalle mukaan. Kiva yllätys :-)
Kun kerran itse epäonnistuttiin niin kaikki peukutukset varasin Nooralle ja Bonolle. Harmittavasti heillekin tuli virheitä eivätkä päässeet finaaliin :-(.
Finaalissa oli tarkoitus tehdä nopea nolla. Ei ihan onnistunut kuitenkaan ja saatiin 10 virhepistettä lisää ja yhteistuolos 15 ja sijoitus 41. Tuo ei kyllä harmittanut yhtään kun ei ollut enää mitään hävittävänä. Oli vain plussaa, että saatiin tämä toinenkin rata suorittaa. Tässä osasin taas itse liikkua ja ohjata loogisesti (paitsi se kympin paikka, jossa tuli kielto ja kosketusvirhe) eikä rimojakaan sen takia tullut alas. Meidän finaalirata löytyy linkistä http://www.royalcanin.fi/agism09/ Sarja: Mini ja Lähtö: mini004
Tilaa:
Kommentit (Atom)
