Tornion SM-kisat

Aivan ihana kuva löytyi Juha Lehtikankaan kuva-albumista! Kiitos Jenni linkistä :-). Harvinaista, että Mimmi seisoo noin nätisti radan reunalla :-D

Kuva: Juha Lehtikangas

Niin on sitten rankka, mutta mukava Tornion reissu takanapäin. Lähtö oli perjantaina klo 6 aamulla ja paluu sunnuntaina yöllä 12:n maissa. Välissä muutama huonosti nukuttu yö matkailukodissa, jossa kaikki äänet kuului tosi hyvin. Kyllä muuten nukutti eilen, nousin vasta 11:30 ylös :-D

Mietin kauan, että jaksanko lähteä perjantaina jo kuudelta ajamaan vai jätänkö suosiosta ekan startin väliin ja lähdenkin vasta yhdeksältä. Mieli kuitenkin teki siihen ensimmäiseenkin starttiin, mutta kun etukäteen tiesin, että nukun huonosti reissussa niin pidemmät unet olisivat olleet paikallaan. Piiu sitten tarvitsi kyytiä Haukiputaalta Tornioon ja sovin hänen kanssa treffit niin oli pakko lähteä kuudelta.

Perjantain ensimmäinen rata oli Anders Virtasen käsialaa. Mun mielestä tosi mukava ja rullaava rata. Alussa renkaalta Mimmi tuli vähän jaloille, mutta saatiin jatketuksi siitä kuitenkin ilman virheitä. Mua vähän jännitti tuo rengas kun oli samanlainen kuin minkä Mimmi viime karsinnoissa hyppäsi renkaan ja kehikon välistä ja jäin vähän liikaa sitä varmistamaan. Keinulta saatiin virhe, Mimmi hyppäsi tuomarin mielestä liian aikaisin keinulta pois. Ehkä näin olikin, mutta mun omaan silmään keinu vaikutti tosi hyvältä Mimmin keinuksi. Sehän ei kyllä yhtään liikaa aikaa keinulla kuluta, joten kai se oli virhe. Aika helposti noita keinuvirheitä näytti tulevan, mutta plussat tuomarille siitä, että linja piti!

Otin siis Mimmin sokkarilla putkesta keinulle, lähetin kepeille ja menin itse keppien vasemmalle puolelle. Mulle radan jatko oli halpompi näin. Aika harva meni tuota puolta, suurin osa meni toista puolta ja valssasi keppien päässä tai sitten ottivat etäisyyttä kepeiltä ja puolivalssilla hypylle ja siitä koira putkeen. Tuota puolivalssia itsekin mallasin, mutta tulin siihen tulokseen, että en kuitenkaan pääse niin paljon kepeistä irti kuin tuossa tilanteessa olisi pitänyt ja päädyin toiseen ratkaisuun. 10-hypylle hain valssilla putkesta ja tarkoitus oli pyörittää hyppy 11. Mimmi lähtikin lukemaan mun pyöritystä leikkaukseksi ja teki sikasiistin viksileikkauksen. Minä taas häkellyin tuosta ja Mimmi ehti hypätä hypyn uudelleenkin ennen kuin mä ehdin tehdä yhtään mitään. Videolta katsottuna ei ollut yhtään ihme, että Mimmi sen tulkitsi leikkaukseksi kun ohjasin sen just niin, hienoa Mimmi!

Jatkettiin rataa loppuun. Aan jälkeen tein pienen vekin ennen hyppyä ja sain näin Mimmin paremmin oikeaan putken päähän. Puomin kontakti oli hyvä, sain Mimmin jopa pysähtymään sinne. 18-hypyllä leikkasin, vaikka alunperin ajattelin tehdä valssin 17 ja 18 väliin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ehdi kun joudun hieman menemään puomista ohi, että Mimmi ottaa kontaktin hyvin ja päädyin leikkaamaan ja se kyllä toimi ihan hyvin. Radasta jäi hyvä mieli, rimat pysyi ja kontaktit ok. Vähän keinu jäi kaivelemaan, mutta kun sekin oli Mimmin keinuksi hyvä niin olin siihenkin ihan tyytyväinen. Pientä liukastelua alustalla kyllä oli.

Toinen rata oli Eeva-Liisa Pohjasen tuomaroima. Rata oli aika paljon eri näköinen kuin yleensä ja näytti vaikealta. Lisähaastetta asiaan toi se, että samantien kun numerot oli laitettu ja mittaus suoritettu meni ensimmäinen tutustumiserä, jossa minäkin olin mukana, jo tutustumaan rataan. En siis ehtinyt yhtään etukäteen miettiä miten sen veisin ja näinpä viisi minuuttinen loppui täysin kesken. En muista milloin viimeksi olisi näin käynyt. Tutustumisen päätytyttä piti vain mielessä tehdä ratkaisut miten minkäki kohdan vie ja kohtuullisen hyvillä mielin lähdin radalle.

Alun otin kutsuhypyllä renkaan kohdalta ja vähän vekkasin ennen pituutta, josta oli tarkoitus viedä Mimmi kepeille vetämällä. Mimmi kuitenkin katsoi vedossa 18-hyppyä ja mä vähän säikähdin sitä ja otin ylimääräisen askeleen siitä poispäin sillä seurauksella, että Mimmi meni pujottelun tokaan väliin. Jatkorata puomille saakka oli kuitenkin hyvä. Sain hyvin Mimmin 6-putkeen ja seiskalle tuli hyvä posipäinkäännös. 9-putkelta sokkarilla ja takaakierto 10-hypylle, josta otin niistolla Mimmin mukaan pyöritykseen (muistissa vielä aiampi pyörityksen epäonnistuminen) ja nyt toimi pyöritys hyvin. Puomilta Mimmi vähän karkasi, otti kyllä kontaktin hyvin, mutta lähti ilman lupaa. Hetken mietin, että pistänkö takas vai en, mutta päätin sitten kuitenkin jatkaa rataa sillä seurauksella, että ohjasin Mimmin väärään päähän putkea. 18-hypylle tein sylkkärin ja se ei meillä kyllä kovin hyvin suju. Menee oikein ja kääntyy just sinne minne pitääkin, mutta vauhti hiipuu liikaa. Edelleen hyvä fiilis!

Lauantaina oli sitten joukkueradat vuorossa. Minit tuomaroi Asko Jokinen ja täältä löytyy ratapiirros. Joukkueella oli vitonen alla, joten lähdin tekemään hyvää nollarataa. Nollahaaveet kaatui jo toiselle esteelle :-P. Lähetin Mimmin keppien kiertokulmaan ja se liukastui ja meni vasta 2-väliin. Kepit uusiksi ja nyt itse tein jotain kummallista, että sain se jälleen pois kepeiltä. Kolmas kerta toden sanoi ja pujottelu onnistui. Että mua otti päähän!! Keppien aikana sain kuitenkin kasatuksi itseni ja päätin vetää täysillä loppuun saakka ja niin vedettiin. Loppurata oli tosi hyvä! Puomilta valssilla pois ja takaakiertoon seuraavalle hypylle, ennen kasia puolivalssi ja ohjaus hypylle, vetämällä seuraavalla hypylle ja koira putkeen. Jäin valssamaan renkaan ja muurin väliin ja se oli meille kyllä nappiratkaisu. Harmitti ihan sikana noi kepit, mutta vähän lohtua toi hyvä loppurata. Edelleen rimat pysyi, josta jäi tosi hyvä olo itselle.

Mulla oli aika rauhallinen olo sunnuntaina, mikä oli sinänsä yllättävää kun vatsassa oli jo viikon verran kiertänyt jännityksen tunne. Ehkä nuo aiemmat radat vaikutti positiivisesti kun onnistui aika kivasti. Tutustumisen jälkeen lämmittelylenkillä vielä mietin itsekseni, että ei tämä ole elämän tärkein juttu, eikä haittaa, jos virheitä tulee, mun maailma ei siihen kaadu. Mimmi sai silmistä terveen paperit ja ainakin sen suhteen meillä on vielä vuosia jäljellä. Sain hyvän olon itselleni, mutta en kuitenkaan mielestäni mennyt liian rauhalliseksi. Asko Jokinen oli tässä tuomarina ja ratapiirros löytyy täältä. Pujottelu-rengas-hyppy systeemi oli kyllä eri lailla kuin tuossa piirroksessa. Mun mielestä rengas suoritettiin enemmän seuraavaa hyppyä kohden kuin tuossa piirroksessa.

Alussa vein muurille takaakiertoon muurin vasemmalta puolelta. Vähän jännitti bongaako Mimmi takaa putken, mutta ei se sitä vilkaissutkaan. Suraavalla hypyllä sitten tipahti rima... Mä olin kyllä kamalan huolimaton. Huitaisin vain Mimmin hypylle ja lähdin itse luukuttamaan pituudelle, samalla kääntäen Mimmille selän, kun oli muka kiire valssamaan pituuden ja putken väliin. Jatkorata oli hyvä. Itse liukastuin viimeisellä putkella enkä ehtinytkään valssaamaan putken loppuun vaan jouduin viemään sen leikkaamalla. Tämä tökkäsi tosi pahasti, mutta onnistui kuitenkin. Mimmillä oli nopein rata... vähän kyllä harmitti, mutta ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Yllättävän hyvä fiilis oikeastaan. Ehkä tuosta etukäteen psyykkauksesta oli apua, etten pettynyt liian kovasti. Mimmi tuli tuolla vitosella sijalle 47 ja päästiin vielä finaaliradalle mukaan. Kiva yllätys :-)

Kun kerran itse epäonnistuttiin niin kaikki peukutukset varasin Nooralle ja Bonolle. Harmittavasti heillekin tuli virheitä eivätkä päässeet finaaliin :-(.

Finaalissa oli tarkoitus tehdä nopea nolla. Ei ihan onnistunut kuitenkaan ja saatiin 10 virhepistettä lisää ja yhteistuolos 15 ja sijoitus 41. Tuo ei kyllä harmittanut yhtään kun ei ollut enää mitään hävittävänä. Oli vain plussaa, että saatiin tämä toinenkin rata suorittaa. Tässä osasin taas itse liikkua ja ohjata loogisesti (paitsi se kympin paikka, jossa tuli kielto ja kosketusvirhe) eikä rimojakaan sen takia tullut alas. Meidän finaalirata löytyy linkistä http://www.royalcanin.fi/agism09/ Sarja: Mini ja Lähtö: mini004