perjantai 30. tammikuuta 2009

Olo alkaa jo helpottaa

Eilinen päivä meni ihan vaan makoillessa ja jaffaa litkiessä. Iltaa kohden olo kyllä parani muuten, mutta pääkipu tuli tilalle. Saattoi johtua siitä, että makasin koko päivän sohvalla tai sitten siitä, etten ollut juonut kahvia pitkään aikaan. En kyllä vieläkään kahvia ole juonut eikä pää ole kipeä, joten ehkä se sitten oli tuosta makaamisesta. Ihanaa ollaa suunnilleen elävien kirjoissa taas :-)

Käväsin kohtuullisen lenkinkin koirien kanssa kameran kanssa. Ihan ei valo riittänyt liikekuviin, mutta poseerauskuvia sain jonku onnistumaan salamavalon kanssa. Hikeä pukkasi lenkillä vaikka kävelin tosi rauhallisesti, joten ihan kunnossa en vieläkään ole. Pääasia kuitenkin, että ruoka ja juoma pysyy sisällä eikä pyri heti ulos :-).

Laitetaas nyt edellisviikon sankarista kuva tähän

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Voi hemmetin hemmetti, tulin kipeäksi :-(

Aamukävelyllä koirien kanssa jo tuntui vähän oudolta, ihan kuin olisi pala ollut kurkussa, joka olisi pitänyt oksentaa pois. Kävelyn jälkeen söin aamupalan normaalisti eikä olo siitä pahentunut, joten päätin mennä töihin.

Töissä sainkin sitten rampata vessassa vähän väliä kun vatsa oli ihan vellinä. Samaten kurkussa oleva pala tuntui enemmän ja enemmän siltä, että haluaisi tulla ulos. Vilutti myös, joten oletin, että kuumettakin oli jonkin verran. Onneksi pomo antoi luvan lähteä kotiin lepäämään. Toiveena olisi ollut, että pääsen huomenna töihin kun meillä olisi siellä aika tärkeä koulutus. Kotona sitten pistin itseni oksentamaan ja vatsan suhteen olo parani aika lailla. Nyt ei kuitenkaan enää tarvitse vessassa juosta, mutta kuume nousi 38 asteeseen. Se on tämmöselle vanhukselle jo aika kova. Eli en varmasti pääse huomenna töihin...

Ja mikä vielä tylsempää, en päässyt tänään agilityharkkoihin Jennin kanssa. Jenni oli tosi makeen oloisen radan suunnitellut. Oikein odotin pääsyä suorittamaan sitä. Miks aina silloin tulee kipeeksi kun ei pitäisi!! Toivottavasti tämä tauti nyt sitten tietää sitä, että olen terveenä Turun kisoissa 14.2.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Kepitystä kaarilla

Kävin Jennin ja Markon pihassa harjoittelemassa Gimman kanssa keppejä kaarien kanssa. Kiitos tästä mahdollisuudesta Jennille :-). Kaaria oli melkein koko matkalle, ainoastaan ensimmäinen puuttui. Aloitettiin Gimma remmissä ja Jenni oli lelun kanssa lopussa valmiina palkkaamaan. Ei meinannut tajuta pujottelua ollenkaan kun kaaret ihmetytti. En kyllä yhtää yllättynyt tästä kun niitä ei koskaan aikaisemmin pujottelussa ole ollut. Toistoa toiston perään ja johan alkoi sujua.

Kun pujottelu näytti normaalilta remmin kanssa jätettiin remmi pois. Jälleen lähti muka hienosti kepeille, meni oikein sisälle ja ryntäsi lelulle. Ja taas toistoa toistoa toistoa ja koko ajan pujotteli pidemmälle. Pari kertaa saatiin onnistumaan kun Jenni auttoi vähän lelulla pari viimeistä väliä. Vauhti sen kun hyytyi, mutta en antanut sen häiritä. Ainoa ongelma oli, että mun mene-mene-käskytykseen ei meinannut happi riittää kun pujottelu kesti niin kauan aikaa :-D. Saatiin kuin saatiinkin lopulta pari ehjää pujottelua ja voitiin bilettää lopussa. Varsinkin viimeinen kerta oli jo tosi hyvä, selvästi näki kuinka pieni mietti oikeaa suoritusta ja teki oikein. Tähän oli hyvä lopettaa :-). Mä sain myös uskoa siihen, että me joskus vielä mennään suorat kepit :-)

Käytiin vielä yhdessä lenkillä. Oli Mimmillekin rentouttavaa lenkkeilyä kun ei koko ajan tarvinnut pelätä Gimman hyökkäilyä kun sillä oli ihan muuta puuhaa tällä kerralla. Gimma otti välillä Looxin silmätikuksi ja jäi sitä vaanimaan. Loox vähän ihmetteli, että mitä toi kakara touhuaa, mutta ei pahemmin siitä piitannut. Jostain syystä Looxin päälle Gimma ei kuitenkaan hyökännyt, tyytyi vain vaanimaan. Kyllä vaan lenkkeily menee paljon joutuisammin hyvässä seurassa :-)

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Agilitya kasvihuoneella

Olin Mimmin ja Gimman kanssa Koivulahdessa agilityrahkoissa. Mukana oli myös Piksu Nanon ja Fraun kanssa, Susanna Colan kanssa sekä Henna Karkin kanssa. Piksu oli printannut yhden Marjo Heinon radan, joka tiivistettiin kasvihuoneeseen sopivaksi. Rata löytyy täältä.

Gimman kanssa neloselle asti piirroksen mukaisesti, neloselta mentiin 6-putki väärin päin ja sieltä 7-hypylle ja sitten taas piirroksen mukaan 10-hypylle saakka. 4-hypylle saakka meni tosi hienosti. 4-hypyltä otin valssilla, josta jatkettiin putkeen ja meni hyvin sisälle, mutta ensimmäisellä kerralla pyörähti sieltä takaisin. Toisella kerralla kuitenkin onnistui sekin. 8-putken jälkeen en meinannut millään saada Gimmaa hypylle. Pari kertaa lelupalkkaa hypyn taakse niin alkoi sujua. Muutaman kerran käänsin ihan liian aikaisin eikä Gimma hypännyt sen takia hyppyä. Se oli jotenkin kovasti mussa kiinni tällä kertaa. Saattaa johtua juuri olleista juoksuista.

Rengasta otettiin erillisenä esteenä ja nyt meni joka kerralla oikein. Keppejä otettiin remmissä, joka toimii kyllä tosi hyvin. Koitin jälleen kerran myös vapaana ja ensimmäisellä kerralla meni puoleen väliin saakka ja siitä singahti lelulle. Koitin vielä muutaman kerran uudelleen, mutta koko ajan meni huonommin. Lopuksi vielä onnistunut suoritus remmissä, että sain palkatuksi. Näyttää siltä, että se kyllä osaa, mutta ei vaan malta kun lelu on siellä päässä odottamassa. Tähän pitää kyllä miettiä ratkaisua... Mähän ennen juoksua kokeilin niin, että heitän palkan kädestä. Vauhti hiipui ihan kamalasti tuolla systeemillä, joten palasin takaisin siihen, että palkka on valmiina. Saattaa olla, että tuo hiipuminen olisi ollut vain hetkellistä, mutta mua ahdisti ihan kamalasti kun meni niin hitaasti. Ehkä voisi kokeilla niin, että joku muu on palkkaamassa keppien päässä.

Puomilla vähän naksuteltiin nenäkosketuksesta ja jatkettiin loppusuora siihen perään. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt hyppyä vaan kiersi sen ja meni lelulle. Toisella kerralla eteni hienosti itsekseen.

Toisella kerralla otettiin ihan pikkuisen vain kun treeniaikaa ei ollut enää kovin paljon. Koitin ekat neljä estettä niin, että leikkasin nelosella. Meni hyvin hypylle, mutta kääntyi väärään suuntaan. Lelu valmiiksi maahan niin alkoi sujua. Aan kontaktia naksuteltiin myös pikkusen. Lopuksi koitin vielä jotain backlapin tapaista. Otin 4- ja 3-hypyt ja kolmoselta backlapilla 2-putkeen. Ei meinannut millään irrota putkeen vaan jäi pyörimään mun eteen. En saanut tuota kertaakaan onnistumaan. Harmi kun en huomannut tuossa käyttää esim. putken suulla olevaa lelua apuna. Kivaa olla jälkiviisas...

Mimmin kanssa alku meni tosi hienosti. Otin neloselta valssilla, josta heitin kepeille samalla itse vaihtamalla puolta putken puolelle. 7-hypylle nukahdin hetkeksi enkä ehtinyt kunnolla ohjaamaan 9-hypylle. Homma uusiksi ja nyt onnistui. Välistäveto tosi hieno ja hyvin sain siitä jatketuksi 10-hypylle ja edelleen keinulle. Mimmi meni noi hypyt taas niin nuollen ettei ole tosikaan. Keinu oli hyvä, mutta lähti jälleen ilman lupaa ensimmäisellä kerralla. Toistettiin ja pysyi vapautukseen saakka. Loppurata hyvä muurille saakka, jossa yritin leikata. Töksähti tosi pahasti. Siinä oli jotenkin tosi pitkä väli, enkä osannut sitä viedä hyvin. Sain kuitenkin onnistumaan kun otettiin uudelleen, mutta ei tommoset leikkaukset meillä kyllä hyviä ole. Siksipä niitä pitääkin harjoitella! Puomi oli hyvä, samaten puomilta loppusuora. Lelu oli valmiina maalissa ja Mimmi meni hienosti sinne. Ihan kuin se olisi jotenkin nyt tajunnut tuota eteen-käskyä vihdoin ja viimein :-)

Toisella kerralla alkua vähän eri variaatioilla. Heitin Mimmin putkeen ja siirryin itse kolmosen taakse, josta vein neloselle, valssasin ja törkkäämällä kepeille. Meni hyvin, mutta jatko ei ollut hyvä. En näköjään ehdi juosta Mimmin ohi kun olen ohjannut törkkäämällä kepeille. Koitettiin myös niin, että leikkasin nelosella, josta pujotteluun. Tätä mä en osannut tehdä oikein. Mimmi meni kyllä kepeille oikeaan väliin, mutta ei lähtenyt sitten pujottelemaan, jäi vaan ihmettelemään mun kättä. Koitin tehdä tuon vähän niinku sylkkärinä, mutta ei vaan tajunnut. Toki loppujen lopuksi sain onnistumaan, mutta aika monta toistoa siihen tarvittiin. Puomilta vielä loppusuoraharkkaa ja Mimmi ampui lelulle. Niin siistiä!!

perjantai 23. tammikuuta 2009

Seuraaminen alkaa näyttää seuraamiselta

Iltalenkin jälkeen otin pikkasen Gimman kans seuraamisharjoitusta. Kyllä se nyt on tajunnut tosi hyvin tuon homman :-). Sivulletulo varsinkin on hirmu hieno. Vaikka välillä tulee lujaa siihen niin ei kuitenkaan mitenkään hyppää vaan heittää vain takapuolen oikeaan paikkaan. Otettiin aika monta pikku pätkää seuraamista. 90 asteen käännökset kumpaankin suuntaan toimii hyvin. Myös täyskäännös oikealle on hyvä, mutta vasemmalle se ei meinaa pysyä mukana. Pitää ottaa enemmän paikallaan vasemmalle pyörimistä niin kyllä sekin varmasti alkaa sujua. Tyhmää olettaa, että koira osaa jotain, jos sitä ei sille ole opettanut :-P. Otin myös vähän pidempää pätkää ihan vaan suoraan ja silloin välillä ottaa sivusuunnassa etäisyyttä. Tulee kyllä lähelle kun taputan reiteen. Tuo vaan ei varmasti ole kovin hyvä keino korjata asia, vaan siihen pitäisi keksiä joku muu. Alkaa pian odottaa mun reiteen taputuksia. Palkka kuitenkin tulee aina vain silloin kun on oikeassa paikassa. Vähänkö siistiä kun seuraaminen onnistuu! Mä vähän aikaa sitten meinasin jo luovuttaa...

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut Gimman hyökkimisistä lenkillä. Se on jälleen lisääntynyt, varsinkin alku- ja loppulenkistä. Mimmi raukka... ja Pimu kans. Mimmi ei onneksi ihan lukkoon tuosta kuitenkaan mene, mutta ei se uskalla eteenpäinkään mennä kun Gimma on kyttäysasemissa. Rauhoittelee haistelemalla maata, mutta eipä tuo aina auta. Pimua Gimma ei onneksi häiritse, mutta Pimu taas häiriintyy siitä kun mä komennan Gimmaa, luulee, että komennan sitä eikä sitten meinaa uskaltaa liikkua eteenpäin ollenkaan. Kauko-ohjattavalla sitruunapannalla sain aiemmin tuon hyökkimisen paremmaksi, mutta nyt kun ei enää ole pantaa (oli vain lainassa) niin on pikkuhiljaa pahentunut. Mun on varmasti pakko hommata se oma panta, oli varaa tai ei...

torstai 22. tammikuuta 2009

Pimu 11 vuotta

Paljon onnea 11-vuotiaalle Pimu-mummolle!! Uusia onnistuneita kuvia sankarista ei ole, joten laitan tähän agilitykuvan, koska se oli kuitenkin Pimun lempiharrastus nuorempana tyttönä.

Pimu on edelleen tosi hyvässä kunnossa ja jaksaa nuorempien mukana pitkät lenkit. Sydämeen ei edelleenkään ole lääkitystä ja toivotaan, että näin pysyykin vielä kauan aikaa. Paljon terveitä vuosia Pimulle!!

Pimu lähettää onnittelut myös Bounty-siskolle :-)

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Gimman treenit tauon jälkeen

Treeneissä tänään Jennin ja Markon kanssa. Jennillä oli mukana Loox ja Markolla Hertz ja Space. Mulla oli vain Gimma mukana. Ajattelin nyt tauon jälkeen antaa treeneissä kaiken huomion Gimmalle. Kyllähän oli tyttö onnellinen kun näki minne auto pysähtyi :-)

Päästin Gimman irti kun olin loimen riisunut päältä ja se meni ihan kauhealla vauhdilla kentälle ja veti siellä edes takas, ei kuitenkaan suorittanut esteitä ohimennen. Mulla tuli tuosta jo niin hyvä olo kun toinen oli ihan täpinässä.

Ihan ensimmäisenä halusin testata pujottelua. Olin ihan varma, että se ei muista enää yhtään mitään... Gimma remmiin, lelu pujottelun loppuun ja testaamaan. Meni hirmu hyvin ja tosi hyvällä draivilla. Jenni meinasi, että olisi mennyt jopa lujempaa kuin aiemmin. Saattaa hyvinkin olla. Taisin neljä toistoa ottaa ja kaikki onnistui.

Otettiin pätkissä Jennin suunnittelema rata kun siellä oli aika paljon sellaisia esteitä, joita ei vielä ole otettu (aa, keinu, puomi, kepit). Pätkät meni ihan hirvittävän hyvin. Mä olin aika lailla helisemässä kun Gimmasta yhtäkkiä irtosikin vauhtia enemmän kuin yleensä. Mä olin oikeesti aika ihmeissäni tästä kun odotin, että se on juoksun jälkeen ehkä vähän rauhallisempi.

Otin nyt ensimmäistä kertaa niin, että tehtiin kontakti ja lähdettiin siitä seuraavalle esteelle. Vähän Gimma jäi sinne kontaktille ihmettelemään eikä meinannut mun mukaan tulla. Tää oli kyllä tosi hyvä idea, kiitos jälleen Jennille. Itse ei aina hoksaa noita kaikkia juttuja vaan olen tyhmänä treenannut kontaktia erillisenä. Seuraava askel jossain vaiheessa on sitten koko esteen ottaminen. Katsotaan milloin sen uskallan tehdä... Ensimmäinen treenisessio meni siis ihan kamalan hienosti :-)

Toisella kerralla kävin koittamassa maksimuuria ihan huvin vuoksi. Tähän asti ollaan menty mini/medi muuria muutaman kerran. Muurin yli mentiin tosi hienosti eikä edes palaset lentäneet. Muutama toisto tätä ja joka kerralla hyppäsi hienosti yli. Rengastreeniä otettiin samalla lailla kuin viimeksi todettiin toimivaksi. Eli otettiin niin, että rengas oli ensimmäinen este ja hyppy toisena ja Jenni oli siellä lelun kanssa palkkaamassa. Meni tosi hyvin silloin kun Gimma oli mun vasemmalla puolella. Mua ärsyttää kun mulla itsellä on jotenkin helpompi toimia koiran kanssa silloin kun se on mun vasemmalla puolella. En osaa yhtä luonnollisesti tehdä asioita koiran ollessa oikealla. Se tuotti hieman tuossa renkaalla ongelmia, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Harjoiteltiin myös putkeen menoa pimeästä kulmasta. Tätä Gimma ei varmasti opi koskaan! Äääh, tottakai se oppii, nyt vaan tuntuu siltä, että ei vaan mene jakeluun. Menee kun laittaa lelun putken sisälle suht lähelle, mutta kun heitin kauemmas niin ei enää sujunutkaan. Tehtiin harjoitusta tummalla putkella ja tulikin siinä lopuksi mieleen, että aiemmin sain onnistumaan vaalealla putkella tämän paremmin. Pitääpä muistaa ensi kerralla tuo.

Ihan lopuksi koitettiin normaalikorkuista hyppyä. Pari kertaa meni hyvin ja sitten alkoi mennä ali. Tais tyttö jo tuossa vaiheessa vähän hyytyä. Piti sitten pikkasen madaltaa hypyn toista päätä, että saatiin lopettaa treenit onnistuneeseen suoritukseen. Oli kiva nähdä, että normaalikorkuiset hypyt menevät oikein kevyesti. Katsotaan milloin uskallan radalla alkaa pitää rimoja ylhäällä.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Pientä tokoilua

Pieni paluu vielä eilispäivään ennen tokoraporttia... Kiitos ihan kamalasti Eltsulle mukavasta matka- ja kisaseurasta. Päivä meni tosi joutuisasti, vaikka oli ihan kauheen pitkä. Oli myös kiva nähdä "etelän" tuttuja pitkästä aikaa :-)

Tiinalta sain yhden kuvan Gimmasta ja Splitistä, kiitos! Vähän ennen sisarusten kuvaamista Split tajusi, että siskolikkahan tuoksuu ihan jumalaiselta eikä näin ollen meinannut millään malttaa istua Gimman vieressä :-D

Ja sit tokoilukuulumiset. Gimman kanssa ensin kaukoja. Muuten vaihdot hyviä, mutta seisomasta maahanmennessä tulee eteenpäin. Otin tätä muutaman toiston ihan lähellä ja autoin vähän kädellä maahan ja alkoi taas näyttää hyvältä. Pysyi hyvänä, vaikka vähän pakitin taaksepäin. Paikallamakuuta otettiin ehkä noin viiden metrin etäisyydellä ja aika lyhyellä ajalla. Hyvin pysyi. Tätä täytyy nyt alkaa harjoitella enemmän, että saadaan kevääseen mennessä kisakuntoon. Tuo on vaan jotenkin niin tylsä liike, että en useinkaan muista sitä treenata. Seuraaminen oli nyt tosi hyvää! Gimma on selvästi tajunnut sen idean. Otettiin käännöksiä sekä oikealle, että vasemmalla, molempiin suuntiin käännökset hyviä. Välillä jää vähän liian taakse seuraamisessa mun makuun, mutta sääntöjen mukaan taitaa olla just oikea paikka. Sivusuunnassa ei tällä kertaa ottanut etäisyyttä, hyvä hyvä. Lopuksi vielä liikeestä seisomisia. Ensin peruuttamalla useampi toisto ja sitten puun ympäri kierrättämällä muutama kerta. Molemilla tavoin pysähtyi hyvin.

Mimmin kanssa naksuteltiin jälleen sivulletuloa. Yritän edelleen saada sen käteen hyppäämisen tuossa yhteydessä pois. Aluksi pomppi kuin vieteri kun tuli sivulle, mutta alkoi jälleen tajuta idean kun sai naksun ainastaan silloin kun tuli sivulle pomppaamatta. Otettiin muutama pätkä seuraamista ja se on kyllä kotipihalla tosi hyvä näköistä, ainakin noin pienessä pätkässä otettuna. Kaukoja (istu-maahan) harjoiteltiin pienellä etäisyydellä. Hyvin vaihtaa asennot, mutta jestas, että se on alkanut ennakoida, joten harjoiteltiin sitten asennossa pysymistä. Yritin myös opettaa istumasta seisomaan nousemista, mutta se tuntuu kyllä ihan toivottomalta :-P. Vaikka eipä tuo haittaa kun tuskin Mimmin kanssa ikinä mihinkään voittaja-luokkaan edes päästään :-D. Lopuksi leikittiin ihan vaan lelulla. Tämä lähinnä agilitya varten. Kuumensin lelulla tosi kovasti ja heitin lelun samalla kun pidin Mimmistä kiinni ja kuumensin sitä menemään lelulle. Paineli tosi hyvällä vauhdilla sinne. Tein muutaman kerran myös niin, että leikin lelulla, nappasin sen pois, jätin maahan ja lähdettiin Mimmin kanssa kauemmas ja sieltä lähetin lelulle. Tässäkin tosi hyvä vauhti. Tähän liitän myös eteen-käskyn, jos se vaikka joskus sen oppisi. Mä oon niin täpinässä tuosta uudesta ulottuvuudesta lelun kanssa!

Ai niin, elisiin kisoihin pitää vielä vähän palata. Jenni kehotti laittamaan kisoissa lelun maalialueen ulkopuolelle odottamaan ja sitten mennään radan päätteeksi Mimmin kanssa lelupalkalle. Ensimmäisellä radalla tuota ei voinut toteuttaa kun poistuminen rata-alueelta oli samasta tilasta kuin seuraava koirakko meni radalle. Huonosti selitetty, mutta mun oli pakko ottaa siis Mimmi kiinni eikä voitu vapaana poistua radalta. Toisella ja kolmannella radalla sitten jätettiin lelu valmiiksi. Toisen radan jälkeen hyppi ja pomppi mua vasten ja mä hoin sille jotain lelusta. Näki lelun ja palkkaantui sillä tosi hyvin. Kolmannen radan jälkeen ei pomppinut mun käteen vaan kipitti hieman mun edellä lelulle. Mahtavaa!

lauantai 17. tammikuuta 2009

Pakkaskisat Turussa

Kyllä agilityihmiset vaan on hulluja :-D. Aamulla (lue: yöllä) kello herättämään 2:15 ja Eltsun luo vähän ennen kolmea. Koukkaus Tuovilan kautta, että saatiin Eltsun kisakaveri Meija mukaan ja auton nokka kohti Turkua. Perillä oltiin ihan liian aikaisin, joskus 7:40 pintaan (kisat alkoi klo 9:00). Samaan aikaa paikalle tuli ensimmäiset työntekijät :-D. Parempi kuitenkin liian aikaisin kuin viime tippaan. Kotoa lähdettiin ajamaan niin auton mittari näytti -7°C ja mitä etelämmäksi ajoimme sen kylmempää oli. Perillä oli -17°C :-O. Noora tuli kasin aikaan paikalle ja lähdettiin kunnon lämppärilenkille. Kyllä siinä tuli itsellekin kivan lämmin olo.

Halli oli tosi hienoa ja valoisa, mutta myös hemmetin kylmä. Vaikka kuinka meille yritettiin vakuutella, että siellä on lämpimämpää kuin ulkona niin ei tosiaankaan siltä tuntunut. Ei varsinkaan päivän mittaan kun aurinko alkoi paistaa, silloin ulkona auringossa oli varmasti lämpimämpää. Hallin pohja oli oikein hyvä. Oli ilmeisesti samaa mattoa kuin Hyvinkään agilityhallissa ja Seinäjoen palloiluhallissa. Mutta karsinnat ei kyllä oikeesti tuonne mahdu. Tulee varmaan yhtä tiivis tunnelma kuin jokunen vuosi sitten Järvenpään pikku hallissa.

Kisat alkoi siis miniluokilla ja kaikki minien luokat oli peräkkäin. Tämä oli vain pelkkää plussaa tuossa kylmässä säässä. Ei tullut odotusajat kovin pitkiksi :-). Tuomarin oli Rauno Virta. Etukäteen yritin netistä etsiä hänen ratoja, mutta eipä kyllä mitään löytynyt. Ehkä käytin vääriä hakusanoja googlessa, mutta en tosiaan yhtäkään löytänyt. Olisi niin kiva ollut katsoa minkä tyyppisiä ratoja hän tekee. Tästä suivaantuneena ;-) piirsin meidän radat oman muistikuvan mukaan ja lisään tänne niin joku muu saattaa ne täältä löytääkin. Mittasuhteet ja kulmat sun muut saattaa olla ihan jotain muuta kuin ne oikeasti oli. Ei saatu ratoja kuvatuksi videolla niin en voinut jälkeenpäin niitä tarkistaa...

Rata 1

Otin Mimmin remmissä sivulle kaukana lähdöstä ja otin remmin pois. Seurautin (tai yritin, oli nimittäin aika paniikinomaista touhua) lähtöön ja jätin sen verran kauas istumaan, että ehdin reagoida, jos meinaa varastaa. Ei meinannut, ei nykinyt, ei yhtään mitään vaan istui paikalla kuin tatti. Ihanaa! Menin vastaanottamaan 2- ja 3-esteen väliin ja valssi kolmoselta neloselle, vitosen taakse ja jälleen valssi ja koira puomille. Kontaktilla käytin hieman ääntä ja Mimmi otti sen hienosti ja pysähty, jessillä pois. Mimmi putkeen ja 9-hypylle, heitto 10A:lle varmistus, että hyppää sen ja nopea siirtyminen B-osalle ja valssilla keinulle. Keinu ihan sairaan hyvä! Tuli hienosti päähän saakka ja pysyi lupaan asti keinulla. Hyvä Mimmi! Lopussa ei mitään ihmeellistä paitsi viimeisessä putkessa Mimmi vetäs kuperkeikan. Kesti tosi kauan ennen kuin tuli ulos. Eltsu näki kun Mimmi tuli siellä kyljellään. Voi pientä :-(. Rata nollalla läpi ja voitto - mahtava fiilis :-)

Meijalle kielto 3-hypyltä ja Bonolle hylly kun lähti 9-hypyltä 10B-hypylle ja suoritti sen.

Rata 2

Tässä mulla oli alussa kaksi vaihtoehtoa, ottaa kolmoselta valssilla ja heittää neloselle taakse tai heittää ulkoreunan kautta hypyn taakse. Valitsin ensimmäisen ja Mimmi tuli jaloille, sain sen kuitenkin oikealle esteelle ja suorittamaan sen oikein päin. Olin ihan varma, että tästä tuli meille vitonen, mutta eipä tullutkaan. Puomilla ei meinannutkaan pysähtyä, mutta kontakti oli silti hyvä. Okserin ensimmäinen(!) rima tipahti, vaikka mielestäni en mitään ihmeellistä tehnyt. Eltsu sanoi, että Mimmi jotenkin meni tosi lähelle okseria ennen kuin hyppäs. Itse en tajunnut ollenkaan mitä tapahtui. Saattaa tietty olla, että jäin vähän ihmettelemään puomin kontaktia kun ei pysähtynyt ja sitten huidoin paniikissa okserilla, mutta kun en tiedä. Tosi harmi kun ei saatu nauhalle tätä rataa... Eikä siis saatu sitä haluamaamme tuplanollaa.

15 putkelle saakka ei mitään ihmeellistä, mutta putkesta otin Mimmin keinulle niin, että itse tulin keinun okserin puolelle. Otin pitkän etumatkan ja sain lopun tosi nätisti noin eikä tarvinnut leikata 18-hypyllä. Keinu hyvä Mimmksi, mutta ei niin hyvä kuin ensimmäisellä radalla. Meni epävarmemmin sinne ja pysähtyi aikaisemmin, kuitenkin etujalat selvästi kontaktilla ja malttoi jälleen odottaa mun lupaa. Niin ja tälläkin radalla Mimmi pysyi lähdössä. Samat rutiinit kuin ensimmäisellä. Vähänkö olen tohkeissani :-). Meitä ennen meni joka radalla yksi trikkisheltti, joka ei todellakaan meinannut edes pysyä lähdössä, vaikka ohjaaja kuinka hoki paikka-käskyä. Ei meillä onneksi toi varastaminen ihan noin pahaa ole ollut koskaan *koputtaa puuta*

Meijalle virheetön rata, mutta vähän yliaikaa. Bono 3-hypyltä puomille. Nooran oli ilmeisesti tarkoitus kierrättä 4-hyppy ulkokautta.

Rata 3

Tässä vaiheessa olin jo aika jäässä. Nenä tunnottomana eikä tuntenut edes rään valumista :-D. Silti täysillä lähdettiin radalle. Menin aan seinän puolta, neloselta valssilla - tuli tosi hyvin - takaisin aalle ja 6-hypyn kierrätys aan puolelle ja siitä kepeille. Kepeillä otin aika pitkän etumatkan ja otin 8-hypyn valssilla ja siitä putkeen. Kääntyi hvyin ja taisin sitä sitten jäädä ihastelemaan kun jämähdin paikalleni :-P. Tarkoitus oli siis ehti valssaamaan 11:n ja 12:n väliin eikä silloin ois saanut jäädä yhtään ihmettelemään. Vaikka jämähdin hetkeksi paikalleni päätin kuitenkin ehtiä, mutta muutin ohjauksen sokkariin. Ei mennty ihan nappiin, mutta sain Mimmin kuitenkin mun oikealle puolelle ja siitä oli hyvä heittää se renkaalle. 14 ja 15 luukutusta ja sokkari ennen putkea. Olin ihan varma, että aloin tehdä sokkaria ihan liian aikaisin ja Mimmi tulee 15-hypyn ohi suoraan putkeen, mutta eipä näin tehnytkään vaan meni just niin kuin olin ajatellutkin. Putken päähän valssi ennen 17A-hyppyä ja puomin menin radan reunan puolta. Ei taaskaan pysähtynyt puomille, mutta silti hyvä kontakti. Nollarata ja voitto. Niin siistii!

Meijalla tuli kielto pussilla ja Bono teki kans nollan. Harmi kun en sitä nähnyt kun Noora kertoi, että rata oli tosi hyvä. Mentiin niin lähekkäin, ettei ihan ehtinyt Bonon ratoja juurikaan katsoa. Varsinkaan tuon kiljukaulan kanssa. Mulla on aina niin kiire viedä se hallista pois metelöimästä...

Kisoista jäi oikein hyvä fiilis ja antoi hyvin uskoa taas jatkoa ajatellen. Viime vuosi meni aika huonosti, muutama hassu nolla vain saatiin aikaiseksi. Nyt kolmesta kisasta kaksi nollaa ja vitosratakin oli kuitenkin tosi hyvä. Kyllä me täältä vielä noustaan!

Gimma rukalla oli kyllä juoksuisena aika tylsä reissu. Mutta kun en saanut sitä minnekään hoitoon niin pakkohan se oli ottaa mukaan. Oli mukana aamun pitkällä lämmittelylenkillä ja sitten loppujäähdyttelylenkillä, joka tehtiin viimeisen radan jälkeen. Oli Gimmalla onneksi pikkuisen kivaakin, näki pitkästä aikaa Split-veljen ja Tiinan. Jestas, että se oli iso poika! Nähtiin myös Flamma-äidin omistaja Solveig. Tiina ja Solveig otti muutaman kuvan sisaruksista. Jos ne onnistui ja luette tätä niin haluaisin ne kuvat myös itselleni.

Kotona olin klo 19:00. Raskas reissu, mutta kun sain kaksi ilmaista osallistumista noilla voitoilla niin pakko kai sinne on mennä uudelleen joskus :-)

torstai 15. tammikuuta 2009

Liitelyä Mimmin kanssa

Jennin, Markon ja Eltsun kanssa kasvihuoneeella treenaamassa Agiliitoa. Mulla oli mukana vain Mimmi kun Gimmalla on edelleen juoksu. Olin toivonut radalle loppusuoraa ja putkea puomin alle mutkalle niin, että molemmat päät on tyrkyllä ja mennäänkin puomille. Keinu oli myös toiveissa. Nää kaikki löytyi Jennin suunnittelemalta radalta, kiitos :-). Loppusuoran lisäksi oli aika paljon muutakin suoraa, joten meikäläinen sai ihan juosta.

Alku oli hyvä kepeille asti. Jäin hypyn puolelle ohjaamaan vippaamalla kepeille. Tilaa oli niin vähän, että en saanut sitä onnistumaan. Mimmi ei meinannut kiertää ekaa keppiä millään. Kepeille vienti onnistui kuiten vaihtamalla putken edessä puolta ja heittämällä kepeille. Tää oli tosi hyvä. Kepeillä kesti sivuttaissuunnassa hyvin mun ottaman välimatkan. Pelkäsin, että otin liikaakin etäisyyttä, mutta hyvin se sen kuitenkin kesti. Toisella kerralla otin kepeille menon uudelleen niin, että jäin hypyn puolelle ohjaamaan. Tällä kerralla tein sen poispäin käännöksellä ja sillä toimi tosi hyvin. Nyt vaan tuli ongelma keppien lopussa kun jätti pujottelun kesken. Liikaa toistoja etäisyydellä niin aina käy näin. Laitoin loppuun lelupalkan ja pujotteli hyvin, joten ei paniikkia tästä kuitenkaan.

Ensimmäinen keinu oli tosi hyvä Mimmin keinuksi. Meni reippaasti päähän saakka ja oli juuri ja juuri niin kauan keinulla, että se ehti ottaa maahan ennen kuin hyppäsi pois. Mun on kyllä tarkoitus treeneissä saada se pysymään siellä ihan oikeesti koska kisoissa ei varmaan ikinä tule pysymään kunnolla. Jos treeneissä saan sen pysähtymään ja odottamaan mun lupaa niin uskon, että saan sen kisoissakin kestämään edes sen verran, että keinu ottaa maahan ennen kuin lähtee siitä pois. Toistojen jälkeen vähän alkoi hidastaa keinulle kiipeämistä ja mennä epävarmemmin, mutta ei mitenkään mahdottoman huonosti kuitenkaan. Joka pysäytyksen jälkeen luvan kanssa pois ja kunnon bileet pystyyn.

Keinun jälkeen luukutusta, oli kiva painella välilllä suoraan ja lujaa :-). Seuraava ongelma tuli puomille menossa, vaikka aloin jo ennen 20-hyppyä käskyttämään kiipeekiipeekiipee niin silti valitsi putken. Tämä on aiemmin toiminut hirvittävän hyvin, mutta nyt kun ei ole tätä hetkeen tehty niin eipä sitten toiminutkaan. Toisella kerralla ja muillakin kerroilla joka kerta meni oikein. Tämä vaan vahvistaa sen, että kaikkea pitää tasaisin väliajoin treenata eikä mitään pidä ottaa itsestään selvyytenä.

Loppusuora meni hyvin. Laitoin lelun maaliin ja vaikka Mimmi ei sitä nähnyt niin eteni hyvin ja meni lelulle kun kerroin sille että siellä sellainen on. Ensimmäisellä kerralla juoksin aika lailla itse mukana, että ei se oikeastaan mikään eteenlähtetys edes ollut. Otin useampia toistoja tästä niin, että jäin itse kauemmas ja Mimmin piti oikeasti mennä eteen ilman mua. Meni tosi hyvin. Niin makeeta, että sille oikeesti kelpaa nykyään myös paikalla oleva lelupalkka. En olisi pari vuotta sitten vielä uskonut tätä, jos joku olisi näin väittänyt. Onneksi nyt uskoin kun Jenni näin kehotti tekemään :-)

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Ei sitten episteltykään

Ei päästykään epiksiin kun mun vatsa meni illalla ihan sekaisin. Onneksi meni kuitenkin aika nopsaan ohi, ettei mitään norovirusta ollut. Mä jo pelkäsin, että tuli kunnon tauta ja menee samalla lauantain kisat ohi suun. Nyt pitää vain toivoa, että Mimmi pysyy kisoissa lähdössä paikallaan. Pitää koittaa toimia ihan niin kuin harkoissa kun siellähän se kyllä pysyy paikalla. Tiedän, että toimin eri lailla kisoissa ja harkoissa ja tästä tämä ongelma varmaan johtuu. Mähän harkoissa vien Mimmin aina vapaana lähtöön ja silloin se pysyy. Kisoissa pelkään, että toi kuumakalle singahtaa radalle, joten vien remmissä ja vielä remmin irroituksen jälkeen otan Mimmin syliin, menen lähtöön ja asettelen Mimmin istumaan. Nyt ajattelin Turussa koittaa niin, että vien kyllä remmissä aika lähelle lähtöä, irroitan remmin enkä nosta syliin vaan koitan viedä vapaana sen muutaman askeleen lähtöhypyn eteen. Pitää myös muistaa jättää mahdollisimman kauas, jos vaan voi että ehtii karjaista jotain, jos meinaa varastaa. Tolle on nyt kyllä pakko tehdä jotain!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Hiljaiseloa ja vähän naksuttelua

On ollut viime päivinä aika hiljaista koiraharrastusrintamalla. Lenkitykset olen tehnyt, mutta enpä sitten juurikaan muuta. Jotain pientä aina ennen ruuan antamista, mutta ei sitä lasketa. Eilen piti Mimmin kanssa mennä harjoituksiin, mutta jätettiin tuulen takia väliin. Kasvihuone pitää aika pahaa ääntä kovalla tuulella ja Mimmi vähän häiriintyy jo lumen valumisesta kattoa pitkin niin en sitten viitsinyt turhaan rassata toisen hermoja... Huomenna pitäisi mennä treenaamaan epävirallisiin paikallapysymistä. Kiva, että sain Eijalta luvan tähän vaikka itse kisoissa on luokat vain mölleille ja 1-luokille. Olen kyllä ihan varma, että ei Mimmi nyt varasta kun oikein odotan, että varastaa. Toivottavasti huomenna ei enää tuule kovin kovasti.

Mun mieliala menee kyllä niin täysin säiden mukaan, ettei ole tosikaan. Nyt taas kun lumi on melkein kokonaan sulanut ja vettä satelee välillä on mulla tosi väsynyt olo koko ajan. Tuossa muutama päivä sitten oli ihanan virkeä olo kun oli lunta ja pakkasta ja täysikuu. Aivan sairaan hienoa oli mennä kävelylle illalla kun kuu valaisi niin hienosti. Ainoastaan tiheimmissä metsäpolun kohdissa täytyi käyttää otsalamppua. Täyden kuun aikaan on jotenkin niin makeen näköistä ja melkein kuulee susien ulvonnan. Eikös ne aina ulvo kun on täysikuu?

Tänään vähän naksuttelin noutokapulaa kaikille koirille. Ajattelin, että tuolla keinolla saisin Gimman kapulan puremisen paremmin hallintaan. Aiemmin olen laittanut vain kapulan suuhun, antanut pitää hetken ja irroittanut. Aina se ehtii tuossa pikku hetkessäkin puraista kapulaa eikä siinä oikein voi toruakaan... Päätin siis kokeilla naksulla kun Pimun kanssa siitä oli aikoinaan paljonkin apua. Oppi tosi nopeasti kapulan pitämisen nätisti.

Gimma tajusi yllättävän hyvin mikä oli homman nimi. Tosin kun se näki, että mulla on naksu ja namit niin hyppäsi heti sohvalle. Miten niin yhdistänyt nenäkosketukseen ton homman :-D. Sinänsä ihme kun ei ole vissiin kuin kaksi kertaa sohvatreeniä sen kanssa otettu (pitäisi kyllä ottaa enemmän). Gimma eteni hommassa sen verran nopeesti, että alkoi jo ottaa kapulaa suuhun, vaikka mun oli nyt ekalla kerralla tarkoitus vain saada se katsomaan kapulaa. Vähän liian fiksu koira kyllä mulle... Oikeesti mua välillä pelottaa tuo fiksuus :-O

Mimmin kans koitin kans samaa. Voi jestas toi on hassu koira :-D. Se pyöri ja hyöri, meni maahan, istui alas, teki vaikka mitä, mutta ei vaan huomannut koko kapulaa. Laitoin kapulan lattialle ja kaikenlainen tarjoaminen alkoi, mutta ei millään sitä toivottua. Pari kertaa luulin naksauttavani siitä, että Mimmi katsoi kapulaa, mutta eipä se tainnut sitä katsoa koska tämä johti siihen, että Mimmi ravas lattialla edes takas odottaen, että missä kohdassa se naksu nyt tulikaan. Ei siis tajunnut yhtään mitään. Mun pinnahan ei kestä sitä, että odotan vaikka kuinka kauan, että se haluttu toiminta tulee, vaan mä aina sorrun auttamaan kuten nytkin. Siirtelin vähän jalalla kapulaa ja kun Mimmi osoitti vähänkään kiinnostusta sitä kohtaan niin tuli naksu ja nami. Tällä tyylillä edettiin jo hiukan. Näin jälkeen päin mua kyllä harmittaa kun en tajunnut ottaa kapulaa mun käteen ja aloittaa niin, vaan laitoin sen lattialle. Jos seuraava kerta tulee niin koitan aloittaa niin, että istun esim. lattialla kapula kädessä niin oletan, että Mimmi sitten hoksaa koko esineen paremmin.

Pimun kanssakin vähän naksuteltiin kapulaan koskemisesta. Sehän tuon periaatteessa jo osaa, mutta tuskin siitä haittaa on vaikka aloitetaan mummokoiran kanssa koko homma alusta. Onpa jotain virikettä silläkin. Pimu muisti kyllä tuon tosi hyvin. Välillä tuli pieniä luovia taukoja, mutta sitten taas lamppu syttyi pään päällä ja homma jatkui. Pimu on niin herttanen kun siitä oikein näkee kun se tajuaa jonku jutun, alkaa silmät ihan loistaa päässä :-)

tiistai 6. tammikuuta 2009

Irtokoira herkkupepun perässä

Lähdin 11:n maissa lenkille. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki, mutta hemmetin irtokoira sotki meidän kuviot ja lenkistä tulikin vain noin puolen tunnin mittainen. Se kävi jo aiemmin tuossa meidän pihassa, mutta luulin sen menneen jo omia teitään ja lähdin lenkille. Eipä pitkään kävelty kun koira tuli meidän perässä polkua pitkin. Se oli aika iso sekarotuinen uroskoira. Tosi kiltin oloinen kyllä. Aina kun mä pysähdyin ja käännyin katsomaan sitä niin seki pysähtyi. Ja kun yritin ajaa sitä pois käskemällä ja sitä kohti juoksemalla se lähti heti kiltisi kauemmas. Mutta en saanut sitä häädetyksi kokonaan pois. Käytiin sitten lyhyt lenkki neljän koiran kera. Kun me tultiin sisälle niin tuo jäi vielä haistelemaan pihan hajuja ja merkkailemaan. Niin ärsyttävää!!

Onneksi myöhemmin päästiin sitten paremmin lenkille ja tehtiinkin kohtuullinen pyörähdys. Ei ollut enää intoa tehdä pitkää lenkkiä kun piti säästää voimia vielä lumitöihinkin. Gimma jäi mua "auttamaan" lumitöiden teossa, joten se kyllä ainakin sai aika pitkän lenkin :-D. Niin mukavaa kun on lunta ja pakkasta :-)

maanantai 5. tammikuuta 2009

Pimu jäi vahingossa autotalliin

Eilen illalla ennen nukkumaan menoa pissatin vielä koirat pihalla. Katoin, että kaikki pissas ja saan nukutuksi yöni rauhassa. Tarpeiden teon jälkeen aloin laittaa autoa lämppärijohtoon kiinni, johto on autotallissa. Otin johdon ulos tallista ja pistin oven kiinni ja pistin auton piuhaan ja menin sisälle. Ulko-ovella huomasin, että Pimu ei ole mukana. Huutelin muutaman kerran, mutta kun ei näkynyt niin menin sisälle ja ajattelin, että kyllä se sieltä tulee. Menin hetken päästä uudelleen katsomaan ovelle, mutta ei vieläkään näy missään. Nyt huutelin jo vähän kovemmalla äänellä, mutta ei vaan mummoa näy. Vihaisena tokaisin, että syö rauhassa sonnat ja menin sisälle syömään iltapalaa. Olin ihan varma, että se oli löytänyt jonku herkkupaikan. Iltapalan syönnin jälkeen menin uudelleen ovelle kurkkimaan eikä vieläkään näy. Nyt huusin jo kitarisat pitkällä Pimua eikä ääntäkään kuulunut. Eiku takki päälle ja taskulampun kans tsiikaileen mihin se on jäänyt. Yhtäkkiä tajusin, että hitto vie, se varmasti livahti autotallin ovesta kun hain johdon ja siellähän se. Eikä mitään ääntä pitänyt! Outoa sinänsä kun on muuten kuitenkin aika haukkuherkkä ja sitten kun ois hyvä, että vähän haukkuis niin ei sitten millään...

Oon mä kerran unohtanut Pimun Vähiksessä asuessa kylppäriin. Se oli siellä varmaan pari tuntia ennen kuin huomasin, että yksi koira puuttuu. Ei silloinkaan mitenkään ilmoittanut, että on sinne teljetty. Tuolla nyt oli sentäs lämmin, että ei ois haitannut vaikka ois ollu koko yön, mutta täällä autotallissa on kylmä. Onneks ei kovin kauaa siellä kuitenkaan joutunut olemaan. Meidän Lyyli taas on kerran unohtunut ulos koko yöksi. Silloin ei onneksi ollut talvi, että pärjäsi oikein mainiosti, mutta oli aamulla vähän pöllähtäneen oloinen kun päästin sisälle :-D

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Pakkaspäivän agilityharkat ja pihatokoilua

Olipas outoa pitkästä aikaa mennä agilityharjoituksiin vain Mimmin kanssa. Gimma-rukka oli hirvittävän pettynyt kun ei päässyt mukaan, vaan joutui jäämään Pimun kanssa kotiin. Harkoissa oli mukana Eltsu Meijan ja Tikin kanssa sekä Henna Karkin kanssa. Katselin eilen netistä agilityratoja ja löytyi yksi Mian rata, jonka muokkasin kasvihuoneeseen sopivaksi. Koko rata olisi kyllä ollut kiva tehdä, mutta ei tuolla kapeassa tilassa onnistunut. Tässä rata suunnilleen

1-3 meni tosi hyvin. Noi on kyllä Mimmin vahvuuksia, ei valunut kakkoselta yhtään mihinkään. Pujotteluun vein sekä törkkäämällä että lähettämällä. Molemmat tavat toimi hyvin, mutta ehkä kuitenkin nopeampi on törkkäämällä. Henna ainakin sanoi, että Mimmi kääntyi neloselta tiukemmin kun vaan heitin sen sinne ja menin pujotteluun törkkäämään. Ei se nyt huonosti kääntynyt hypyltä haettaessakaan, mutta ehkä siinä pienen pieni ero oli.

Keinu oli hyvä, mutta lähti ensimmäisellä kerralla ilman lupaa jatkamaan matkaa. Tää tietty on mun moka kun olen antanut sen tehdä nopean keinun kun ei kerran siitä yhtään tykkää. Tuossa treenityylissä on tullut se ongelma, että ei meinaa kisoissa pysyä keinulla tarpeeksi kauan aikaa vaan hyppää ennen kuin keinu koskee maahan. Siksi olen harkoissa alkanut vaatia kunnon pysähtymistä vauhdin hiipumisen uhallakin. Mieluummin kaks sekkaa liian hidas keinu kuin turha vitonen.

8 ei sitten ollutkaan rengas vaan laitettiin siihen hyppy (en jaksanut muuttaa piirrosta). Rengas näytti jotenkin huonokuntoiselta niin ei uskallettu sitä laittaa radalle. 9-hyppy leikkaamalla ja etukäteen vähän pelkäsin, että se ei onnistu, mutta onnistuihan se. Ihan pikkusen vauhti hiipui ennen hyppyä, mutta meni sen kuitenkin hyvin.

13-14 tuotti meille kaikille ongelmia. Keinu oli jotenkin tosi lähellä ja loogisesti suoritettavissa, että ei meinannut koirat osata 14-hypylle suunnistaa. Paremmin koira käsiin niin kyllähän se alkoi sujua. Seuraava ongelma oli hyppy 16, koirat halusi paljon mieluummin suorittaa putken. Putki oli lähempänä hyppyä kuin tuossa kuvassa. Tuossa oikeastaan paras ohjaus Mimmille oli, että en ohjannut kädellä ollenkaan vaan juoksin vain reippaasti hyppyä kohden ja käänsin vähän kroppaa aalle päin.

Lopussa puomin jälkeen otin 20-hypyn twistillä. Mimmin kanssa huono puoli, että sitten piti leikata seuraavalla hypyllä. Meni kuitenkin ihan sujuvasti noinkin. Ihanaa kun ei enää pahemmin tarvitse pelätä leikkauksia! Koitin tuon myös saksalaisella, mutta en ehtinyt tarpeeksi nopeasti pois alta ja toiselle puolelle siivekettä. Pakkovalssia piti myös koittaa, mutta se unohtui. Kaiken kaikkiaan hyvät harkat oli :-)

Kuvia oli tarkoitus tänään ottaa, mutta aurinkoinen hetki meni siinä kun olin treenaamassa, joten ei vieläkään niitä sitten saatu otetuksi. Pitää yrittää jonain toisena päivänä.

Iltalenkin jälkeen otin taas Gimman kanssa vähän seuraamista (miten niin mulle on tullut tästä pakkomielle :-P). Nyt mulla ei ollut namia ollenkaan, vain lelu kainalossa. Seuraaminen otettiin vaihteen vuoksi lennosta eikä perusasennosta ollenkaan. Mitä lie päivän aikana tapahtunut, mutta nyt tuo näytti jo seuraamiselta :-). Pikkuisen liian väljää vielä mun makuun, mutta on oikeassa paikassa ja pitää kontaktia yllä. Oikealla paikalla tarkoitan tässä sitä, että ei ole liian edessä eikä liian takana. Paikkaa on tietty itse vaikea arvioida kun ei näe kunnolla, mutta se tuntui ainakin okealta. Otettiin useampi eri sessio muutamasta askeleesta ehkä noin kymmeneen askeleeseen. Jestas, että mä olin täpinässä kun se alkoi sujua! Tein oikealle käännöksiä aika paljon, että tulisi seuraaminen tiiviimmäksi ja aina käännöksen jälkeen hetken olikin siinä missä halusin ja siitä olikin hyvä palkata. Jiihaa, kyllä me vielä kisoihin päästään. Muutama liikkeestä seisomaan pysäyttäminen ja yksi setti kaukoja. Nekin meni hyvin. Kivaa :-)

Niin, Gimmahan olisi tänään kisaikäinen tokoon. Tuli tytölle 10 kk täyteen. Ei ihan vielä olla kisakunnossa, mutta kyllä me kevääseen mennessä jo ollaan!

lauantai 3. tammikuuta 2009

Lenkkeilyä ja tokoilua

Aamupäivästä heti valoisan tullen menin pitkälle lenkille koirien kanssa. Oli pirtsakka pakkanen ja yön aikana oli satanut sentti kaksi lunta. Nyt on taas mukavan talvinen maisema kun lumettomatkin paikat tulivat valkoiseksi. Vähän oli vaarallisen liukasta muutamassa paikassa kun ei nähnyt jääpaikkoja lumen takia. Onneksi niitä paikkoja ei kovin paljon ollut. Ilma oli sen verran hieno, että mua harmittaa kun en ottanut kameraa mukaan. Tosin eipä noista kivoja kuvia olisi saanut kun pidän niillä aina heijastinliivejä päällä metsästäjien takia kuten myös itsellänikin. Nyt ei enää onneksi hirvimiehiä tarvitse pelätä, mutta jänistä saa edelleen metsästää. Nähtiinkin ukko pyssyn ja ajokoiran kanssa. Onneksi se ajokoira ei nähnyt meidän koiria, ettei lähtenyt niitä ajamaan. Vaikka mä kyllä uskon, että kunnon ajokoira ei muista piittaa kuin oikeasta riistasta. Jos huomenna vielä on hieno ilma niin pitää koittaa ihan tuohon lähimetsään mennä kuvailemaan.

Gimman kanssa otin vähän tokoa pihassa. Olin ihan unohtanut Susannan jo jokin aika sitten antaman vinkin seuraamiseen, että voisi koittaa niin, että ensin seurauttaa makkaralla ja lopuksi aina oikeasta paikasta palkkaa lelulla. Hyvä, että nyt edes tuli mieleen... Namilla seuraaminen tosi hyvää, mutta parilla ekalla kerralla heti kun namit loppui niin otti etäisyyttä sivusuunnassa. Taputin vähän reiteen, että tulee lähemmäs ja heti kun oli oikeassa paikassa niin kehut + lelu + bileet. Muutaman toiston jälkeen näytti jo paljon paremmalta. Jatkamme siis tällä tyylillä nyt ainakin hetken ja katsotaan mitä siitä tulee.

Liikkeestä seisomista otin peruuttamalla ja namipalkalla. Näin saa tehdyksi monta toistoa peräjälkeen. Olen kerran aiemmin tehnyt tätä, vaikka siitä taitaa olla kyllä aika kauan aikaa. Eipä tuo aika haitannut vaan meni tosi hyvin. Käytän tässä paikka-käskyä kun se ei mulla muuten missään ole käytössä ja sen saa sanotuksi silleen napakasti ja painokkaasti. Otin välillä pysäytyksiä muutaman askeleen välein ja välillä pidemmän matkan välein, ettei ala ennakoida askel-askel-paikka-askel-askel-paikka.

Lopuksi otin vielä kaukoja. Meni ensin tosi hyvin, mutta sitten jotenkin jumitti seisomaan nousemisessa. Ei ollut väliä mistä asennosta sitä yritti saada nousemaan, ei vaan meinannut nousta. Oisko se sitten toi lelu, en tiedä, mutta vaihdoin saman tien namipalkkaan takaisin ja näytti lähtevän taas toimimaan. Toki toi voi johtua juoksustakin. Koitin sit vielä ruokaa annettaessa istumasta seisomaan nousua ja siinä kyllä tajus heti ekasta käskystä. Ehkä tosiaan se lelu oli liikaa. Seuraillaan tilannetta.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Gimmalla alkoi juoksu

Just kun olin ajatellut mennä lauantaina pitkästä aikaa tokoharkkoihin niin sitten Gimma aloitti juoksun. No, jossain vaiheessa sen piti alkaa ja ihan hyvä, että alkoi näin pakkasaikaan. Nyt sitten pidetään tauko oikeista harkoista ja koitetaan pihalla tehdä pientä tokoa välillä, jos ei nyt ihan pää mene juoksusta sekaisin. Testaillaan viikonlopun aikana onnistuuko treenailu. Huvittaa vaan kun sanoin Gimmalle, että ota nyt Praysta mallia ja aloita kans se juoksu niin nyt se sitten sen aloitti :-D. Hitsi, meidän lapsosesta on tullut nainen!

Tässä on muutama päivä ollut aika hiljaiseloa enkä ole mitään kummempaa tehnyt koirien kanssa, en edes kunnon lenkkejä. Eipä nuo näytä olevan siitä mitenkään pahoillaan. Ihana kun tulee viikonloppu ja pääsee taas valosan aikaan metsään käpyttelemään.

Pitäisköhän sitä ihan uuden vuoden kunniaksi tehdä jotain tavoitteita...? Mimmin kanssa olisi tavoitteena saada nollaprosenttia paremmaksi. Me ollaan ihan liian epätasaisia vielä. Päätavoite on tietty karsinnoissa. Kyllä meidän olisi aika jo niissä kerkeloissa pärjätä, päästä edes sunnuntaille mukaan :-). Gimman kanssa olisi tarkoitus kevääseen mennessä tulla tokossa kisakuntoon ja osallistua kisoihin, jos sopivat kisat löytyy Mimmin agilitykisoilta. Jotku iltakisat vois olla kova sana. Syyskuussa sitten pisäisi osallistua agilitykisoihin.