Hiljaiseloa ja vähän naksuttelua

On ollut viime päivinä aika hiljaista koiraharrastusrintamalla. Lenkitykset olen tehnyt, mutta enpä sitten juurikaan muuta. Jotain pientä aina ennen ruuan antamista, mutta ei sitä lasketa. Eilen piti Mimmin kanssa mennä harjoituksiin, mutta jätettiin tuulen takia väliin. Kasvihuone pitää aika pahaa ääntä kovalla tuulella ja Mimmi vähän häiriintyy jo lumen valumisesta kattoa pitkin niin en sitten viitsinyt turhaan rassata toisen hermoja... Huomenna pitäisi mennä treenaamaan epävirallisiin paikallapysymistä. Kiva, että sain Eijalta luvan tähän vaikka itse kisoissa on luokat vain mölleille ja 1-luokille. Olen kyllä ihan varma, että ei Mimmi nyt varasta kun oikein odotan, että varastaa. Toivottavasti huomenna ei enää tuule kovin kovasti.

Mun mieliala menee kyllä niin täysin säiden mukaan, ettei ole tosikaan. Nyt taas kun lumi on melkein kokonaan sulanut ja vettä satelee välillä on mulla tosi väsynyt olo koko ajan. Tuossa muutama päivä sitten oli ihanan virkeä olo kun oli lunta ja pakkasta ja täysikuu. Aivan sairaan hienoa oli mennä kävelylle illalla kun kuu valaisi niin hienosti. Ainoastaan tiheimmissä metsäpolun kohdissa täytyi käyttää otsalamppua. Täyden kuun aikaan on jotenkin niin makeen näköistä ja melkein kuulee susien ulvonnan. Eikös ne aina ulvo kun on täysikuu?

Tänään vähän naksuttelin noutokapulaa kaikille koirille. Ajattelin, että tuolla keinolla saisin Gimman kapulan puremisen paremmin hallintaan. Aiemmin olen laittanut vain kapulan suuhun, antanut pitää hetken ja irroittanut. Aina se ehtii tuossa pikku hetkessäkin puraista kapulaa eikä siinä oikein voi toruakaan... Päätin siis kokeilla naksulla kun Pimun kanssa siitä oli aikoinaan paljonkin apua. Oppi tosi nopeasti kapulan pitämisen nätisti.

Gimma tajusi yllättävän hyvin mikä oli homman nimi. Tosin kun se näki, että mulla on naksu ja namit niin hyppäsi heti sohvalle. Miten niin yhdistänyt nenäkosketukseen ton homman :-D. Sinänsä ihme kun ei ole vissiin kuin kaksi kertaa sohvatreeniä sen kanssa otettu (pitäisi kyllä ottaa enemmän). Gimma eteni hommassa sen verran nopeesti, että alkoi jo ottaa kapulaa suuhun, vaikka mun oli nyt ekalla kerralla tarkoitus vain saada se katsomaan kapulaa. Vähän liian fiksu koira kyllä mulle... Oikeesti mua välillä pelottaa tuo fiksuus :-O

Mimmin kans koitin kans samaa. Voi jestas toi on hassu koira :-D. Se pyöri ja hyöri, meni maahan, istui alas, teki vaikka mitä, mutta ei vaan huomannut koko kapulaa. Laitoin kapulan lattialle ja kaikenlainen tarjoaminen alkoi, mutta ei millään sitä toivottua. Pari kertaa luulin naksauttavani siitä, että Mimmi katsoi kapulaa, mutta eipä se tainnut sitä katsoa koska tämä johti siihen, että Mimmi ravas lattialla edes takas odottaen, että missä kohdassa se naksu nyt tulikaan. Ei siis tajunnut yhtään mitään. Mun pinnahan ei kestä sitä, että odotan vaikka kuinka kauan, että se haluttu toiminta tulee, vaan mä aina sorrun auttamaan kuten nytkin. Siirtelin vähän jalalla kapulaa ja kun Mimmi osoitti vähänkään kiinnostusta sitä kohtaan niin tuli naksu ja nami. Tällä tyylillä edettiin jo hiukan. Näin jälkeen päin mua kyllä harmittaa kun en tajunnut ottaa kapulaa mun käteen ja aloittaa niin, vaan laitoin sen lattialle. Jos seuraava kerta tulee niin koitan aloittaa niin, että istun esim. lattialla kapula kädessä niin oletan, että Mimmi sitten hoksaa koko esineen paremmin.

Pimun kanssakin vähän naksuteltiin kapulaan koskemisesta. Sehän tuon periaatteessa jo osaa, mutta tuskin siitä haittaa on vaikka aloitetaan mummokoiran kanssa koko homma alusta. Onpa jotain virikettä silläkin. Pimu muisti kyllä tuon tosi hyvin. Välillä tuli pieniä luovia taukoja, mutta sitten taas lamppu syttyi pään päällä ja homma jatkui. Pimu on niin herttanen kun siitä oikein näkee kun se tajuaa jonku jutun, alkaa silmät ihan loistaa päässä :-)