Aamukävelyllä koirien kanssa jo tuntui vähän oudolta, ihan kuin olisi pala ollut kurkussa, joka olisi pitänyt oksentaa pois. Kävelyn jälkeen söin aamupalan normaalisti eikä olo siitä pahentunut, joten päätin mennä töihin.
Töissä sainkin sitten rampata vessassa vähän väliä kun vatsa oli ihan vellinä. Samaten kurkussa oleva pala tuntui enemmän ja enemmän siltä, että haluaisi tulla ulos. Vilutti myös, joten oletin, että kuumettakin oli jonkin verran. Onneksi pomo antoi luvan lähteä kotiin lepäämään. Toiveena olisi ollut, että pääsen huomenna töihin kun meillä olisi siellä aika tärkeä koulutus. Kotona sitten pistin itseni oksentamaan ja vatsan suhteen olo parani aika lailla. Nyt ei kuitenkaan enää tarvitse vessassa juosta, mutta kuume nousi 38 asteeseen. Se on tämmöselle vanhukselle jo aika kova. Eli en varmasti pääse huomenna töihin...
Ja mikä vielä tylsempää, en päässyt tänään agilityharkkoihin Jennin kanssa. Jenni oli tosi makeen oloisen radan suunnitellut. Oikein odotin pääsyä suorittamaan sitä. Miks aina silloin tulee kipeeksi kun ei pitäisi!! Toivottavasti tämä tauti nyt sitten tietää sitä, että olen terveenä Turun kisoissa 14.2.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Koita sä nyt vaan parantua, mä säästin sen radan seuraavaa kertaa varten ;)
Pikaista paranemista Kati!!
Parane pian ja tsemppii sinne Turkuseen kisoihin!
Kiitos teille kaikille :-).
Hih, kiva Jenni kun jätit sen seuraavaan kertaan :-)
Lähetä kommentti