SM-kisat Jyväskylässä

Otin perjantain vapaaksi, että voidaan lähteä ajoissa ajelemaan Jyväskylään. Perjantai-iltana siellä oli kaksi rataa, joihin olin ilmoittautunut molempien koirien kanssa. Niin oli moni muukin, joten päätin jättää jälkimmäisen radan väliin. Muuten olisi mennyt ihan kamalan myöhäiseen. Muutkin meidän porukasta jätti tuon väliin ja se olikin oikein hyvä päätös. Saatiin viettää aikaa keskenämme ennen nukkumaan menoa :-)

Gimman perjantain rata meni ihan mukavasti. Jälleen yksi poispäinkäännöspaikka tökkäsi, mutta muuten ihan jees. Pituus hypättiin radan nurkkaa kohden ja siitä piti heti kääntyä, tässä hätäilin ja pituuden viimeiset palat kaatui. Muuten oikein hyvä fiilis Gimman menosta :-)

Mimmillä tippui heti alussa pari rimaa. Ainakin toinen meni ihan täysin mun piikkiin, toisesta en ole niin varma. En juuri koskaan treenaa Mimmillä 35 cm:n hypyillä ja sillä tosi usein käy noin, että ekalla radalla tippuu jokunen rima. Jännä juttu sinänsä, en nimittäin Gimmankaan kanssa juurikaan treenaa maksimikorkeudella olevilla hypyillä, mutta ei sillä mitään ongelmaa ole kisatilanteessa pitää niitä ylhäällä. Ainakaan, jos mä ohjaan niinku pitää :-P.

Olin joukkueradoilla molempien kanssa viimeisenä niin ei vahingossakaan mene radat päällekkäin :-). Maksien joukkuerata oli ensin, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli oikein mukava joukkueradaksi, ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Joukkueessa oli Marko Herzin ja Splitin kanssa, Henna Karkin kanssa ja minä Gimman kanssa. Mitenköhän noi tulokset nyt oikein meinikään? Herbert taisi saada tulokseksi 15, Split 5, Karkki muutaman kiellon ainakin ja vissiin yliaikaa ja Gimma sitten sai vitosen. Meidän joukkueen sijoitus oli 30. Meidän rata sujui oikein mukavasti, mutta tosiaan yksi rima tipahti.

Mimmin kanssa joukkueradalle ei juurikaan paineita ollut :-D. Lilo teki radalla vitosen ja Frau hyllytti. Ja kun meillä oli vain kolme koiraa niin se siitä sitten... Menin sitten kokeilemaan eri juttuja huonolla menestyksellä :-D. Keppien edessä tein puolen vaihdon, josta piti saada vinosti hypylle ja sen jälkeen valssi. Joo, meni keppien jälkeisen hypyn takaakiertoon... Mutta pysyi kuitenkin hyvin pujottelussa! Kaikkea muutakin radalla tapahtui, mutta en jaksa nyt niitä sen kummemmin spekuloida. Rimat kuitenkin pysyi ylhäällä, mikä oli oikein hyvä juttu :-). Tässä siis oli tuomarina Anne Viitanen ja en oikein radasta tykännyt. Ei siinä ollut mitään mitä ei oltaisi osattu, mutta ei vaan ollut mun makuun... Jos joukkueella olisi ollut mahdollisuus tulokseen niin olisin ohjannut hyvinkin eri lailla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa  yksilö ässämmät, jotka alkoi hyppäreillä. Makseilla tuomarina oli Jari Tiehnhaara ja mineillä Seppo Savikko. Tienhaaran radalle mulla meinasi olla vaikeuksia saada kunnon tsemppi päälle, mutta tulihan se sieltä kun radalle pääsin :-). Savikon radasta tykkäsin, eikä mitään tsemppejä tarvinnut etsiä :-). Oikein mukava oli järjestäjien tekemä tutustumisjärjestys yksilöihin. Oli aina n. 40 koirakon tutustuminen ja ne suoritti radan ja sitten seuraavat 40 tutustui jne. Mulle tämä tapa oli oikein kiva. Sain ensin mennä Gimman kanssa ja sitten jonkin ajan kuluttua tutustua Mimmin rataan ja kisata sen kanssa. Ei mulla kyllä ollut ongelmia viime vuonna muistaa kahta rataa, mutta silti tämä oli mukavampi näin.

Maksien radalla oli monta kohtaa, joihin en meinannut keksiä sopivia ohjauksia Gimmalle. Yksi kohta varsinkin mietitytti, että ehdinkö suoran putken jälkeen tekemään pakkovalssin. Päätin, että ehdin. Sinne tuli sitten sen verran kiire, että vähän huolimattomasti ohjasin yhden hypyn ja rima tipahti. Enkä siltikään ehtinyt. Tein sitten saksalaisen kun sitäkin siihen olin miettinyt. Hylkäsin sen kuitenkin kun ajattelin, että se kääntää Gimman liian tiukasti. Ja niinhän se tekikin, mutta sain ohjatuksi kuitenkin oikealle esteelle kun olin tarkkana. Hitto, kun olisin tuon etukäteen hoksannut, että noinkin se onnistuu niin ei olisi tullut niin kiire. Tämä vaan kertoo sitä, että treeniä lisää niin osaan jatkossa paremmin arvioida tilanteet. Kivasti Gimman rata kuitenkin rullasi ja päästiin vitosella jopa finaaliin :-)

Kuva: Sirpa Saari

Mimmin rata lähti oikein mukavasti liikkeelle. Rata oli meille mieluisa eikä kovin kovasti tarvinnut miettiä ohjauskuvioita. Ainoa, joka ehkä ihan himpun verran mietitytti oli ihan loppu. Lähinnä se, että ehdinkö viimeiselle putkelle tekemään sokkarin ja ohjaamaan seuraavan hypyn taakse. Ja kun sinne ehdin niin mielessä taisi käydä ajatus "huh, se oli siinä" ja sitten kosahti. En ohjannut tarkasti seuraavan hypyn taakse ja hyllyhän siitä sitten tuli. Toiseksiviimeisellä esteellä. Ei voi mitään. Kiva oli Mimmin kanssa mennä ja tehdä pitkästä aikaa samaa rataa. Oli oikeinkin sujuvaa menoa :-). Harmitti vähän, mutta ei pahasti. Edelleen mulla on sellainen olo, että ollaan Mimmin kanssa jatkoajalla ja kaikki kisat, jotka saadaan kisata on meille voittoja. Mimmuli on vaan niin ♥. Mimmin rata.

Kuva: Sirpa Saari

Maksien finaaliradan tuomaroi Anne Viitanen, joka olikin aikamoiset koukerot sinne tehnyt. Hyvin erilainen rata kuin yleensä, mutta tykkäsin. Lähdettiin ihan vaan nautiskelamaan siitä, että päästiin finaaliin. Meni ehkä vähän liiankin nautiskellen kun sain ohjatuksi yhden hypyn taakse, jonka seurauksena saatiin sitten hylätty. En yhtään tuotakaan kohtaa ollut osannut arvioida, että Gimma hyppää edellisen hypyn niin pitkälle, että sitä olisi pitänyt vähän kääntää ennen seuraavaa hyppyä. Eipä siinä mitään, koitetiin jatkaa nollana loppuun. Aika kivasti menikin. Keinulla otti kiellon jostain syystä. Hyppäsi siis liian aikaisin pois. Se otettiin uudelleen, ettei jää ikävä mieli lapsoselle. Kyllä vaan Gimman kanssa on niin siistiä mennä ♥. Gimman vitoskimara.

Sellaset äsämmät tänä vuonna. Mukavaa oli. Säät suosi melkein koko reissun. Seura oli parasta A-luokkaa ja mökki oli oikein kiva. Gimma sai pari uutta ystävää, malinoiskakara Herkun ja pyrtsinuorikko Roikin. Kaveruksilla synkkasi tosi kivasti kolmisteenkin :-)