Torstaina sain vihdoin ja viimein aikaiseksi treenata edes vähän. Tein kolmen hypyn pätkän, johon sain ujutetuksi kaksi leikkauskohtaa. Gimman kanssa ensin ihan vaan yksi leikkaus ja palkka. Kielsi pari kertaa, mutta kun siinä mietin, että miten mun pitäisi se oikeasti tehdä niin johan alkoi sujua. Mun pitää ihan kamalasti keskittyä tällä hetkellä siihen, että en vedä olkapäätä piiloon. Silloin tulee Gimmalta väistö. Sain onnistumaan kaksi leikkausta putkeen. Ja vielä oikein sujuvasti!
Mimmin kanssa leikkauksissa on vähän eri ongelma kuin Gimmalla. Mimmi leikkaantuu (voiko noin sanoa?) hyvin, mutta kääntyy tosi tiukasti. Tuo johtuu mun mielestä siitä, että sitä ei hyppy ime samalla lailla kun mä leikkaan takana. Hyppää tosi naftin hypyn, joten siitä on helppo myös kääntyä tiukasti.
 |
| Kuva: Kati Kuuttila |
|
Tänään sitten treenasin pakkovalssia lähtötilanteessa 2-hypyn takaa. Tämä on nyt viime aikoina tökkinyt Mimmin kanssa oikein kunnolla. Mä joko käännän liian myöhään hypylle, jolloin Mimmille tulee pikku lenkki, tai sitten hätäilen enkä ohjaa koko hyppyä. Nyt pihassa onnistui hyvin joka kerta. Mimmi ei kyllä tuossa ihan niin kuumana käy kuin kisoissa tai treeneissä silloin kun on muitakin mukana. Kiva oli silti nähdä, että se (=me) tuo vielä osataan :-). Treenattiin myös saksalaista ja kahta niisto-sokkaria peräjälkeen. Lopuksi vielä yksi leikkaus. Kääntyy ihan liian tiukasti, vaikka nyt ei näyttänyt yhtään epäröivän hypätä. Sehän tosi usein epäröi leikkaustilanteessa, vaikka silti aina hyppää sen. Tosi harvoin enää tuosta tulee kieltoja treeneissä tai kisoissakaan.
Gimman kanssa pakkovalssi on ihan piece of cake. Se tietää jo ennen kuin lähtee ensimmäistä estettä hyppäämään, että kyseessä on pakkovalssi kakkoselle. Fiksu tyttö se on, ei voi muuta sanoa :-). Niisto-sokkari toimi joka kerta, vaikka nyt yritin lähteä aiemmin liikkeellekin. Onnistui jopa kaksi peräkkäin. Wuhuu!! Saksalainen myös bueno ja leikkauksessa ei häivääkään siitä, että ei sitä osattais. Hienoa!
 |
| Kuva: Kati Kuuttila |
|
|
|
Tosi kiva ottaa pikku harkkoja tuossa pihassa niin saa vielä enemmän luottoa asioihin, jotka osataan ja voidaan rauhassa treenata asioita, jotka ei vielä oikein ole mennyt mulle jakeluun. Vielä kun joskus saisi raahaudutuksi seuran kentälle asti treenaamaan niin voisi niitä kontaktejakin joskus ottaa. Jostain syystä nyt tuo lähes 30 kilsaa ahdistaa ja kovaa. Pitäis hemmetti vieköön tehdä se oma kenttä kun paikkakin on ja rakentaa omat esteet. Ehkä sitten syksyllä kun maanviljelijäsetä on käynyt puimassa pellon pläntin, jonka kautta sinne mun kentälle pääsee. Ei ole muuta reittiä, joten kesällä sinne ei voi koneiden kanssa mennä :-(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti