keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Agilityn MM-kisat ja muuta touhua

Mun pitäisi nyt kyllä vähän skarpata tämän kirjoittelun kanssa kun on niin kauheen vaikee muistaa mitä on vähän yli viikon aikana tehnyt. Yritetään kuitenkin...

Viime viikonlopun istuin nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja katsoin agilityn MM-kisoja. Olihan taas jännät kisat! Karoliina ja Kerttu teki hienosti neljä nollarataa viikonlopun aikana ja sijoittui yksilökisassa seitsemänneksi. Hurjan hieno saavutus! Medien joukkue sai hopeaa ja yksilöissä Jari ja Frodo saivat pronssia. Lisäksi medeissä Sami ja Luka tulivat kahdeksanneksi. Makseissa Anja ja Pray hienosti toisena hyppyradan jälkeen. Hidas koira, joka ei käänny tuli toiseksi ;-). Oli aivan sairaan hieno rata ja jestas, että jännitti ihan loppuun saakka miten siinä käy. Huh. Harmittavasti sitten agilityradalla tuli pari virhettä. Janita ja Omie tekivät kaksi nollarataa ja olivat sijalla kahdeksan. Onnittelut kaikille! Ihanan jänniä hetkiä tarjositte myös kotikatsomoon :-). Paikan päällä olisi voinut olla jo liian jännää :-D

Viime viikolla Mimmin hieroja joutui perumaan tulonsa sairastumisen takia. Hänen tälle viikolle ehdottama aika ei mulle sopinut, joten vein Mimmin pitkästä aikaa Seinäjoelle hierojalle. Yllättävän hyvin hän saikin Mimmin hierotuksi. Seisomisasennossa huomattiin (kuten toinenkin hieroja), että Mimmin oikea lonkka on paljon alempana ja edempänä kuin toinen ja koko ranka kääntää oikealle. Hieromisessa Mimmiä ahdisti kyljet (jotka kuonaa täynnä) sekä risti(?)selkä. Muuten kohtuullisessa kunnossa. Nyt vaan peukut pystyyn, että Piira-aika ei peruunnu! Se tulee niin tarpeeseen. Kuulin, että oli jonkun ajan joutunut perumaan oman sairastumisen takia.

Viime viikolla oli helpohkot aksatreenit. Jenni oli jonkun Marjo Heinon radan ottanut ja siitä hieman loppua muokannut. Yllättävän helppo oli Marjon radaksi. Sai siinä kuitenkin aika kivasti harjoiteltua lähettämistä, valssien ennakoinnin kestoa, leikkauksia ja niisto-sokkaria. Ehkä ihan hyväkin tehdä välillä helpompaa niin saa enemmän onnistumisia. Lopuksi otin vielä vähän puomin kontaktiharkkaa namikupilla ja edelleen näyttää ihan kivalta. Pikkuisen kun vielä saisi siihen ihan loppuun vauhtia niin olisin oikein tyytyväinen. Ehkä se sieltä vielä joskus tulee - tai sitten ei.

Tokoa olen Gimman kanssa ottanut ehkä joka toinen päivä. Ihan pikkuisen aina kerrallaan. Pihatreeneissä näyttää välillä tekevän ihan mitä sattuu. Paikallamakuussa ei pysy edes minuuttia ja luoksetulossa lähtee ilman lupaa tulemaan kohti. Jäävien treenaaminen sentään on ollut ihan onnistunutta kuten myös kontaktin pito sivulla. Ihan pikkusen olen ottanut käännöksiä muutaman askeleen seuraamisessa. Kimppatreeneissä sitten olen saanut onnistumaan paikallamakuun ja luoksetulonkin. Oli ehkä joku hetkellinen oikku omalla pihalla. Toivon näin.

Eilen tokotreeneissä otin luoksetuloa niin, että jätin istumaan, annoin odottaa aika kauan ja palasin viereen ja siitä vasta palkka. Toinen toisto samoin pidemmällä odotuksella, mutta tällä kertaa kutsuin. Viimeiseksi vielä niin, että palasin vieraan palkkaamaan. Paikallamakuu oli hyvä, vaikka jälleen kerran meni vasta toisella käskyllä maahan. Kotona menee nykyään aina ensimmäisellä, mutta ei ilmeisesti pysty tarpeeksi keskittymään vielä kun on muita koiria vieressä. Vähänhän me tuota on tehtykin, että sinänsä se ei ihmetytä. Makasi kuitenkin hienosti koko ajan paikallaan. Hyppyä otettiin kans aika pitkän tauon jälkeen. Lähti hyvin hypylle ja seisahtui heti käskystä, josta vapautin ja heitin palkan. Jätin sen treenaamisen siihen kun meni niin nappiin. Kerrankin osasin lopettaa ajoissa :-)

Mimmi on jotenkin tyytynyt kohtaloon eikä enää edes yritä tulla mukaan kun lähden Gimman kanssa treeneihin. Raukka pieni, ollut tauolla jo yli kuukauden. Mä niin toivon, että Piira saa sen kuntoon yhdellä hoidolla. Harmittaa kun en viimeksi tajunnut varata enemmän aikoja ihan varmuuden vuoksi. Kyllä niille peruuntuneille ajoille aina varmasti jonkun menijän saa, jos itse ei pääsekään.

2 kommenttia:

Karoliina kirjoitti...

Mä pidän peukut pystyssä, et Mimmi saadaan radoille pian takaisin!

Kati kirjoitti...

Kiitos Karo :-). Vaikka pientähän meidän jumiongelmat on kun vertaa mitä Shokki on joutunut kärsimään.