Treeniä

Kävin torstaina yksikseen treenaamassa Vöyrillä. Tein yhdestä Rauno Virran radasta alun ja lopun. Siinä sai tehdä kaikkea mukavaa. Varsinkin takaakiertoja sai tehdä eri variaatioilla kuten twistillä, saksalaisella ja niisto-sokkarilla. Myös jaakotusta ja pakkovalssi-jaakotusta sai ympättyä muutamaan paikkaan. Kaikki sujui kyllä tosi kivasti. Alussa harjoittelin välistävetoa. Se on mulle jotenkin kaikista vaikein juuri radan alussa kun koira lähtee paikaltaan. En osaa arvioida yhtään mitä vauhtia ne sieltä tulee. Molempien kanssa ensimmäinen kerta meni pipariksi, Gimmalla tipahti välistävetoa edeltävä rima ja Mimmiä en saanut vedetyksi välistä. Gimman kanssa malttia niin toimi ja Mimmin kanssa selkeämpi kropan kääntö välistävedossa niin alkoi silläkin toimia.

Puomin kontaktia otin erikseen. Sain Gimman tosi hyvällä vauhdilla kontaktille sivusta useamman kerran, joten päätin kokeilla koko puomia. Otin varmuuden vuoksi remmissä, että saan sen autettua oikeaan paikaan mikäli alkaa hidastella. Moka!! Ei todellakaan hidastellut, vaan minä hitaampana juoksijana hidastin remmillä, aargghh!! Mutta hyvää tässä on se, että tuo mun treeni alkaa tuottaa tulosta :-) 

Mimmin kanssa keksityin puomin itsenäiseen menemiseen. Kuumensin lelulla aika hulluksi ja jätin lelun puomista n. kolmen metrin päähän ja vein Mimmin puomin alkuun, koko ajan "kiusaten". Muutama uusi hampaanjälki tästä seurauksena käsissä :-D. Mutta kyllä kannatti, Mimmi paineli tosi hyvällä vauhdilla puomin loppuun saakka, pysähtyi ja jessillä lelulle, vaikka mä itse jäin melkein paikalleni seisomaan. Vitsit kun hienoa. Pakko oli ottaa vielä toisen kerran, ettei vaan ollut vahinko ja nyt se meni vielä kovempaa loppuun. Älyttömän makee fiilis jäi tuosta :-). Nyt pitäisi muistaa lisätä vielä sivuttaisetäisyyttä kun niissä liian helposti tulee ennen aikojaan sivusta pois.

Lopuksi vielä leikkausharjoituksia. Laitoin putken jälkeen neljä hyppyä siksakkiin, jolloin sain neljä leikkausta. Rataa mennessä jo huomasin Gimman kanssa, että kyllä se vetoon tulee kun en tee siitä mitään numeroa ja päätin kokeilla samaa nyt tässä treenissä. En vetänyt olkapäällä ollenkaan. Sanoin selkeästi Gimma ja löin käden alas oman suunnan ollessa suoraan seuraavaa estettä kohden ja saman tien hyppy-käsky. Meni ihan sikahienosti kaikki. Nyt ainoa ongelma on enää se, että mä lähden ihan liian myöhään tekemään leikkausta. Toistoilla sain senkin kyllä jo paljon paremmaksi. En kuitenkaan saanut itseäni toimimaan kuten olisin halunnut. Ihan liikaa varmistelin sitä, että Gimma menee hypylle ennen kuin itse vaihdoin puolta. Enköhän mä tuonkin opi kun vaan treenaan :-). 

Mimmin kanssa leikkaukset meni yllättävän hyvin. Se ei oikeastaan yhtään hidastellut kuten yleensä. Mä oikein keskityin nyt siihen, että annan Mimmin mennä mun edellä enkä lähde rynnimään, jolloin mun liike hidastuu ihan liikaa ennen leikkausta, joka myös hidastaa Mimmiä. Ehkä tuosta oli apua. Tai sitten nyt tuo kuvio oli jotenkin Mimmille loogisempi. Mikä sitten olikaan syynä niin kivaa oli, että onnistui :-)

Lauantaina otin pikkuisen tokoa kaikkien koirien kanssa. Gimman kanssa seuraamista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Seuraaminen on kyllä nyt tosi kivan oloista. Voin tehdä jo vähän pidempiä pätkiä käännöksineen. Makeeta! Liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään. Näytti unohtaneen koko käskyn merkityksen :-P. Kyllä se jälleen saatiin mieliin ja ihan hyviä toistoja tuli lopulta. Luoksetulo on aika kiva. 

Mimmin kanssa jälleen samat kuviot kuin Gimman kanssa. Seuraaminen aika siistiä. Liikkeestä seisahtuminen oli totaalisesti unohtunut. Tarjosi istumista ja maahanmenoa. En meinannut millään saada tajuamaan mitä ajoin takaa. Saatiin kuitenkin lopulta jokunen onnistunut pysähtyminen. Luoksetulo hyvä, mutta hyppää käteen ennen kuin tulee sivulle. Saakohan ohjaaja seistä kädet selän takana luoksetulossa? Silloin nimittäin Mimmi ei hyppää. Pelkkiä sivulletuloja otettiin myös ja ne menee koko ajan paremmin, mutta edelleen mun on pidettävä kädet piilossa. Pitäisi kai ne jotenkin saada hivutetuksi sivulle roikkumaan. Mitenkähän se mahtaa onnistua? 

Pimun kanssa vähän mummotokoa. On se vaan niin kamalan täpinässä kun saa tehdä jotain <3. Vahvistettiin samoja kuin viimeksi eli luoksetuloa ja liikkeestä pysähtymistä.

Lauantaina päätin kokeilla pitää hiilarimättöpäivän. Aamupala oli edelleen normaali karppiaamupala, mutta päivällä kävin sitten Keskisen reissun kunniaksi syömässä hampurilaisaterian. En ole neljään kuukauteen moista syönyt ja oletinkin, että se on suuri makuelämys. Ei muuten ollut! Kyllähän se ihan syötävää oli, mutta ei mitään sellaista, että sitä olisi pakko saada. Illalla söin vielä Kartanon sipsejä. Niistä ehkä kourallinen maistui ihan hyvältä ja sen jälkeen aika puulta. Pari karjalanpiirakkaa söin myös. Seuraavana päivänä olo ei ollut mitenkään hyvä. Vatsa oli kuin pallo. Vielä illalla ennen nukkumaan menoa vatsa oli ihan järkyttävän kokoinen. Edelleen vähän ahdistaa... Eipä tarvi taas hetkeen tuotakaan kokeilla. Ei enää epäilystäkään, mistä mun aiemmin kärsimäni turvotukset on johtuneet.