Tokoilua välillä

Tämä viikko on näköjään Gimman aktivointiviikko :-D. Maanantaina ja keskiviikkona aksaa, torstaina ja perjantaina tokoa ja lauantaina Juha Korrin viettiseminaari. Sunnuntaina sitten olen vain kuunteluoppilaana Susanna Korrin tottisseminaarissa. Harvinaisen koiraharrastuspainotteinen viikko. Ja Mimmi-rukka ei ole päässyt kuin lenkille. Jotain tietenkin sekin, mutta... :-(

Eilen mentiin Hennan kanssa Botniahallin parkkikselle ottamaan ihan pikku tokot. Mun oli tarkoitus tehdä ensin jääviä sekaisin peruuttamalla ja tsekata erottaako Gimma ne vai ei. Viimeksi kun niitä otin niin sillä oli juoksu ja noi meni tosi surkeesti. Otin ensin seisomista, tarjosi maahanmenoa, sanoin höpöhöpö ja uudelleen käsky ja taas maahan. Tässä vaiheessa tuli jo pieni ei, vaikka ei saisi. Kuitenkin tuon ei:n jälkeen toimi kuin unelma. Hyvin erotti ja mä yritin tosissaan antaa käskyjä satunnaisessa järjestyksessä ja aina oikein. Pitää muistaa jatkossa se, että seisomiskäsky tulee silleen pehmeästi ja nätisti ja maahankäsky sitten vähän tiukemmin ja matalammalta. Nyt en heti sitä muistanut.

Perään otettiin sivullaoloa. Gimma ei meinannut millään keskittyä katsomaan mua kun oli muita ihmisiä (hiihtolatu aika lähellä) ja kaiken maailma hajuja. Pistin sitten Gimman remmiin ja vähän vaadin muhun katsomista ja voi jestas kun alkoi mennä hyvin! Palkka tietenkin oli parasta aa-luokkaa pienen pakotteen jälkeen :-).

Sitten mun piti ottaa pieni ketjutustreeni ensi lauantain tokokisoja ajatellen. Tarkoitus oli ottaa seuraamista muutamalla käännöksellä, luoksetulo ja jäävistä se parempi. Ei sitten otettu, ei. Seuraamista ei tapahtunut ollenkaan. Sivulla nätisti ja kontakti hyvä, mutta ei lähtenyt mun mukaan, ihan outoa. Ja mitä teen minä, hermostun :-P. Voisin ruoskia itseäni!! Tuo vaan tuli niin yllättäen, että en osannut varautua ja sitten hermostuin. Ei ole syy, ei. Jos ei mene treenit niin kuin haluaa tai jos ei tule sellaista virheitä, mitä osaa odottaa niin pitäisi osata vaikka lopettaa kesken mieluummin kuin hermostua koiralle. Mä niin muistan tän taas hetken aikaa. Paha mieli :-(

Otettiin sitten muutama luoksetulo, jotka oli oikein hyviä. Siitä saatiin taas iloa touhuun. Pakko mun oli lopuksi vielä ottaa vähän seuraamista, ettei Gimmalle jää siitä viimeisenä mieleen paha mieli. Olisinko ottanut kolme kertaa liikkeelle lähdön. Kahdella ensimmäisellä kerralla jäi taas jälkeen, nyt kutsuin ihan iloisesti ja tuli mukaan ja heti bileet kun oli oikeassa kohdassa. Kolmannella kerralla taisi lähteä jo heti mukaan. Mun pieni ♥, ja mulla paha mieli :-((

Tänään sain pomon luvalla tehdä aiemman vuoron töissä, että ehdin treeneihin heti töiden jälkeen. Treenit meillä on klo 15-18 ja mä olin paikalla vähän yli neljä, eli ihan kivasti treeniaikaa.

Hyppyä otin ihan ekaksi kun muistelen, että sitä olen Gimmalle näyttänyt viimeksi kisoissa :-P. Otin sen ilman apukeinoja. Sanoin vaan vihjesanan "hyppy" ja siirryttiin perusasentoon hypyn eteen. Lähti hyvin hypylle ja jäi seisomaa käskystä hienosti. Heitin palkan siitä. Ennen kuin heitin lelun niin Gimma oli tosi hauskan näköinen kun se silmillä katsoi, että mistä se palkka tulee :-DD, valkuaiset vaan vilkkui :-D. Toinen toisto samalla lailla, mutta menin koiran sivuun. Ei väistänyt (mitä aiemmin teki tosi usein) vaan meni istumaan kun tulin sivulle. Me ei ole tuota koskaan treeneissä tehty niin, että olisi päättynyt perusasentoon, ainoastaan kisoissa. Ja niitä kisojakin on tähän mennessä ollut vain kaksi. Miten se voi tommosta tarjota? No se ei mikään suuri asia ole :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Seuraamista jotenkin, mutta miksi mä en muista miten kun aikaakaan ei ole kulunut kuin muutama tunti. Niin joo, pää laski tällä kertaa tosi helposti. Haettiin remmi avuksi ja siirryttiin peilin eteen treenaamaan. Ja mitä tapahtui siellä? Ihan täydellinen kontakti koko ajan :-D. Niin tyypillistä. Ehkä ohjaajan asenne ratkaisee tässäkin. Valmiina nyppäämään niin antaa käskynkin paremmin? Tiedä tuota. Lopuksi otettiin parin askeleen seuraamistakin. Vähän väistää, ottaa etäisyyttä, mutta tulee ihan kivaan kohtaa muutaman askeleen päästä. Huh! Ehkä mä en ihan kaikkea mokannut eilisellä riehumisellani. Toivon todella, että en pilannut kaikkea. En enää ikinä halua olla yhtä epäreilu koiralle!!

Lopuksi otettiin paikallamakuu. Toisella käskyllä maahan ja toisella käskyllä nousi perusasentoon. Mä en varmaan ikinä saa noita sujumaan. Nyt oli kontakti ihan hyvä ennen maahan-käskyä eikä silti mennyt ekalla maahan. Olen aina kuvitellut, että Gimma ei siksi mene heti maahan kun ei katso mua. Ei näemmä ole siitä kiinni. Taitaa vaan tuo tilanne tehdä sen. Ihan liian vähän ollaan ryhmäpaikallamakuita otettu. Perusasentoon se ei ole vissiin ikinä noussut heti ensimmäisellä käskyllä. Enkä mä kyllä pahemmin sitä ole treenannutkaan. En halua sitä tuossa liikkeessä ottaa enkä sitten ole keksinyt, missä tilanteessa sitä olisi hyvä treenata, ettei ala ennakoida.