Mikä siinä onkin, että aina pitää kaikki jättää viime tippaan ja kun se viime tippa tulee niin ei olekaan aikaa? Mä oon niin taitava tuossa! Nytkin olisin voinut treenirataa miettiä etukäteen, mutta ei, ei tietenkään kun sen voi tehdä myöhemminkin. Kävipä sitten töissä niin, etten ehtinytkään mitään miettiä ja pää tyhjänä menin treenikentälle. Mä oon niin huono keksimään yhtäkkiä yllättäin mitään järkevää enkä keksinyt nytkään... Saatiin sentään jonkinlainen radan tynkä aikaiseksi.
Mulla oli treenattavana Mimmi, Gimma ja Cola. Piksu oli mukana Nanon ja Fraun kanssa. Menin ensin Colan kanssa, että Jaken ei tarvitse odottaa koko treenaikaa. Cola lähti tosi hyvin mun mukaan eikä näyttänyt pahemmin haikailevan Jaken perään. Pari kertaa kyllä kävi siellä pyörähtämässä, mutta tuli nätisti mun luo takaisin. Kolmantena esteenä radalla oli keinu ja siitä tyttönen varasti aika rumasti ilman lupaa. Tämä sai aikaan ärräpäät meikäläisen suusta ja uudelleen otettuna kontakti oli mitä mainioin. Radalla koitin tehdä edestä ohjauksia, sellaisia sylikäännöksen ja poispäinkäännöksen välimuotoja, mutta en niitä kyllä Colan kanssa saanut onnistumaan millään. Piksu meinasi, että en antanut Colalle tarpeeksi tilaa. Saattaa hyvinkin olla niin. Ja toinen mun vika on, että huidon jotenkin turhan pikaisilla liikkeillä. Mimmi noita on oppinut aika hyvin lukemaan, mutta Cola rukka ei niistä kyllä tajunnut yhtään mitään. Radalla oli takaakiertoja aika monta ja nämä toimi paremmin kuin etukäteen olin ajatellut. Pujottelussa oli avokulma, jonne yritin viedä vetämällä, mutta sitä mä en kyllä osannut Colan kanssa ollenkaan. Cola vaan kääntyi mua kohden ja ilme oli jotain "kerro ny jo prkl mitä pitää tehdä". Otin sitten edelliseltä hypyltä valssilla ja jollain törkkäsyn tapaisella vein kepeille ja näin se onnistui tosi hyvin.
Toisella sessiolla koitin Colan kanssa eri ohjaustyylejä. Takaakierrot on oikeastaan tosi hyvässä jamassa. Jotenkin luulin, että Cola ei kovin kaukaa niihin lähde, mutta kyllä mä sain sen aika kaukaakin lähtemään hypyn taakse ja hyppäämään vielä sen hypyn. Poispäinkäännöstä koitin fläpfläptsäkillä ja toimi tosi hyvin kun vaan en liian aikaisin tee tuota tsäkkiä. Tästä mä oikeastaan yllätyin kovastikin kun meni niin hienosti. Mutta sitten se sylkkäri, ei hitto onnistunut sitten millään! Tässä olisin tarvinnut Susannan apua, koska Colan mun ymmärtääkseni pitäisi nuo osata. Mä varmaan tein sen jotenkin niin erilailla kuin Susanna. Mutta ei kai sylkkäriä nyt kovin monella tavalla voi edes tehdä... Yritin tasamaalla namin avulla sylikäännöstä, mutta tässä me vaan törmäiltiin ja Cola yritti syödä mun kädet :-D. Keppien avokulmaa koitettiin myös, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Onneksi Susanna itse on niitä nyt alkanut treenailla niin saadaan sekin asia ainakin paremmaksi.
Gimman kanssa koitin tehdä koko radan keinusta eteenpäin kun sen jälkeen ei enää ollut kontaktiesteitä. Hitto mitä räpellystä multa! Gimmalle on tullut tosi paljon vauhtia lisää enkä mä enää lönköttelemällä ehdi sitä ohjaamaan. Enkä näemmä millään meinaa saada itselle uutta vaihdetta päälle sen kanssa :-P. Keppien avokulma oli tosi hyvä kun vein vetämällä. Ei tarvitse kovin paljon tilaa ja silti menee oikein. Kestää hyvin kohtuullisen sivuttaisetäisyydenkin ja pienen vedätyksen. Mahtavaa! Valsseihin Gimma tulee tosi hyvin, kääntyy nätisti kun vaan olen ajoissa kertomassa, että käännytään. Muuten rata meni kauheeksi sähellykseksi. Saatiin kuin saatiinkiin melkein kokonaan läpi, mutta tyylipisteet ei kovin korkealle tuosta olisi nousseet. Renkaasta tultiin pari kertaa kehikon ja renkaan välistä kun takana huusi putki.
Toisella kerralla koitin Gimman kanssa myös sylikäännöstä, poispäinkäännöstä ja takaakiertoa hypylle. Ainoastaan poispäinkäännöksessä mun ohjaus tökkii. Sain kuin sainkin itseni tekemään sen oikein niin johan alkoi toimia. Tätä pitää kyllä treenata omalla pihalla jatkossa, että tulee rutiininomaiseksi itselle tuo ohjaus. Lopuksi kepeille kuumennusta ja lähettämistä 90 asteen avokulmasta sisälle. Menee kyllä älyttömän hyvin! Ihanasti kuumenee kun pitää kaulakarvoista kiinni ja vetää ihan hulluna keppejä kohden. Pujottelu oli nyt mun mielestä nopeampi kuin viime aikoina. En sitten tiedä oliko sillä vaikutusta kun keppien jälkeen oli putki, jonne sai painella pujottelun jälkeen.
Mimmin kanssa rata meni ihan pipariksi. Mä en nyt kyllä millään saanut itselleni Mimmi-moodia päälle. Lyhyt radan pätkä, joka katkesi monen monta kertaa kun mä vaan yksinkertaisesti olin ihan liian myöhässä. Toki lopulta saatiin koko pätkäkin onnistumaan, mutta olisi kiva edes joskus onnistua heti ensimmäisellä kerralla. Mimmillä vahvistin myös keppien avokulmaa ja se on kyllä sillä aika mukavasti hanskassa. Voin lähettää kohtuullisen pahasta kulmasta kun en itse hötkyile omaa liikkumistani liian aikaisin keppien loppupäätä kohden vaan maltan "saatella" oikeaan väliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti