Noniin, koitan taas aktivoitua tämän kirjoittamisen kanssa :-D. Ihan harmittaa kun en ole Daamistakaan juuri mitään kirjoitellut, paitsi naamakirjaan jotain aina välillä. Kaikenlaista on tässä tapahtunut, mutta en edes yritä muistella kauempana olevia asioita, vaan jatkan sujuvasti tästä viikonlopusta :-P.
Olin Gimman kanssa Niinun kaksipäiväisessä koulutuksessa viikonloppuna ja oli kyllä ajatuksia herättävät harjoitukset! Rytmitys ja liike olivat oikeastaan ne kaksi tärkeintä asiaa. Koiran kääntämiseen pieni hidastus ja sitten taas heti liikkeelle seuraavaa estettä kohden. Kuulostaa helpolta ja niin se varmaan onkin, ei vain mulle :D
Lauantain rata oli paperilla helpon näköinen, mutta sitä se ei käytännössä todellakaan ollut. Kaikkea muuta! Siinä oli ideana rytmitys ja kyllähän kaikki alkoikin sujua kun sen rytmityksen sai kuntoon. Ei saanut olla liian pitkällä eikä sitten jäädä liikaa jälkeenkään. Voi vaikeus! Mutta me tehtiin leikkauksia, monta, tiukkaa ja ei niin tiukkaa, ja hemmetti vieköön, ne kaikki onnistui älyttömän hyvin. Mä olin niin fiiliksissä, että ihan itku pääsi lopuksi. Hitto vieköön mitä saakaan aikaan oikea-aikaisella pikku jarrutuksella ja siitä heti liikkeelle lähdöllä ja taas jarrua ja liikettä ja ja ja. Niin makee fiilis!! Harmittaa kovasti kun en ottanut Eltsun kuvaustarjousta vastaan. Tuota olisi ollut kiva katsella jälkeenpäin ja fiilistellä. Mun pieni Gimuli oli niin kauhean taitava ♥
Sunnuntaina sitten tuli vastaan tilanne, jossa leikkaus ei onnistunut. Oikein hyvä juttu! Kukaan ei muuten olisi uskonut mun selityksiä, että ne on meille vaikeita :-D. Putken jälkeen hyppy ja siinä leikkaus. Meidän pahin kohta moiseen ohjaukseen. Alkoi toimia kun saatiin Gimman fokus minusta edessä olevalle hypylle. Ja kuinkas muutenkaan kuin palkkaamalla :-P. Tuota pitää nyt ehdottomasti vahvistaa lisää. Ei tuossa tarvittu kuin muutama palkkaus niin meni sen jälkeen useammankin kerran hienosti ilman hypyn jälkeen palkkaamista. Toki tiedän, että ei se nyt noin helposti koko ongelma korjaannut, mutta tuohon treeniin riitti tuo muutama kerta. Sunnuntain ahaa-elämyksen sain myös siitä, että koiraa pitäisi joskus palkita kun tulee vastakäsivetoon. Gimma ei taida oikein tajuta sen syvintä merkitystä :-D. Olen tuossa varmaan ollut vähän turhan lepsu.
Kaiken kaikkiaan oli oikein valaisevat treenit. Jotain tuli, mikä soti aiemmin koiralle opetettua vastaan, mutta myös monta asiaa, mitä voi kehittää. Hyvän treenin tunnistaa myös kipeistä jaloista, eli sillä mittarilla mitattuna oli valtavan mainiot harkat :-DD
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti