Keskiviikon ketteryys ja torstain tottelevaisuus

Kesiviikkona olin Gimman kanssa aksailemassa. Tehtiin viime keskiviikon treeneihin suunnittelemani radan loppu. Siinä ei mun mielestä pitänyt olla mitään ihmeellistä ja vaikeeta, mutta olihan siinä. Ihan tarpeeksi.

Viskileikkaus toimii Gimmalla ihan älyttömän hyvin. Nyt mun on pakko alkaa luottaa tuohon myös kisoissa. Se onnistuu kun mä vaan teen sen oikein. Yllätys! :-D. Kepeille meni hyvin sisälle 90 asteen avokulmasta ilman mitään kummempia apuja. Pujotteli loppuun, vaikka pujottelun jälkeen oli vain jotain 1,5 metriä seinään ja minä jopa peruutin taaksepäin. Tuota toistettiin monen monta kertaa koska keppien jälkeinen elämä ei meillä meinannut millään onnistua. Joka ikinen kerta Gimma pujotteli loppuun yhtä kovalla innolla kuin ekallakin kerralla. Mä jopa lisäsin mun peruuttamista, että ehdin ohjaamaan seuraavan kohdan. Ihan uskomaton koira! Olin ihan varma, että noilla toistolla se jo jättää kesken, mutta onneksi olin väärässä. Tämä lisätään myös listaan, mitä voin tehdä kisoissa :-)

Niisto-sokkari ei tällä kertaa ollut yhtä helppo kuin viimeksi. Yritin ja yritin, mutta ei onnistunut. Kunnes jostain Piian sanomisesta tajusin, että mä kumartelen, taas! (Eltsu, sun ois pitänyt olla paikalla.) Kun lopetin kumartelun niin johan alkoi tuokin sujua. Tää vaan on niin vaikeeta kun Mimmin kanssa saan kumarrella koiraa kohden, mutta Gimman kanssa en. Täytynee Mimmin kanssa koittaa myös kumartelematta ohjaamista niin ehkä mä sitten opin kun ohjaan molempia samalla lailla.

Torstaina sitten menin Gimulin kanssa pienen tauon jälkeen taas tokoilemaan. Yritin viime hetkellä vielä luistaa tuosta, mutta onneksi Henna "pakotti" mut treeneihin. Oli kyllä vallan mukavaa taas. Eikä vähiten ihanien ihmisten takia ♥

Ensin otettiin jälleen kerran sivulla oloa ja sitä ihmeen patoamista. Gimma oli tosi taitava. Hennan sanoin "sehän alkaa padota tosi hyvin". Muutama toisto ihan vaan sivulla oloa. Sitten Hennan pyynnöstä otin pikku pätkän seuraamista ja se oli niin hienoa! Ei pää laskenut yhtään, vaan niin nätisti katsoi mua koko ajan. Pilkunviilaaja-Hennankin piti ihan sanoa, että ei löydä siitä mitään sanomista. Mitä ihmettä? :-O. Sainpa tämänkin kokea, kiitos Henna :-)

Vähän oon miettinyt noita kaukokäskyjä. Mähän olen opettanut istu-maahan niin, että peppu pysyy paikallaan ja sitten seisomisen niin, että takajalat lentää taakse ja etujalat pysyy paikallaan. Tällä systeemillä kisoissa vaan menee miinusta kun koira liikkuu. Ensin ajattelin, että en tuolla asialla stressaa kunnes näin kisoissa kuinka paljon tuomari rokotti Hennaa ja Karkkia tuosta samasta. Ehkä mä alan opettaa sitä uudelleen. Ehkä. Koitin nyt kuitenkin namin avulla tuota liikerataa ja kyllä se näyttää onnistuvan. Toistoja toki vaatii sen miljoona kappaletta kun Gimma on tuon seisomaan nousun oppinut jo ihan pikku pentuna. Ja mitä käskyä mä siihen käytän? Apua! Nyt mulla on ollut niin hyvä käsky "upp", mutta en mä enää sitä voi käyttää kun liike on eri. Ehdotuksia?

Ohjattua noutoa otettiin namikippojen avulla. Olikohan kolmas kerta kun sitä tein. Vietiin edelleen yhdessä namit kuppiin. Onnistui joka kerta heti oikein. Kaksi toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle. Susanna sanoi, että seuraavalla kerralla voitais jo ottaa avustaja laittamaan ne namit. Jee!!

Mimmi on edelleen ihan kunnossa. En vaan millään meinaa uskaltaa mennä sen kanssa treenaamaan, etten vaan pety :-P. Ehkä mä sitten uskallan kun Gimman juoksu alkaa...