keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Mimmi taitaa tervehtyä

Mimmi on jo paljon parempi kuin sunnuntaina. Voisin sanoa, että on jo lähes normaali. Huh, mikä helpotus!

Maanantaina kun Mimmi tokeni nukutuksesta se oli jo huomattavasti parempi. Taitaa nuo pistoksena annetut lääkkeet tehota aika nopsaan. Illalla kun istuin sohvalla niin Mimmi käpytteli siihen sohvan juureen ja näytti siltä, että hyppää mun viereen kuten aina tapaa tehdä. Olin varma, että jälleen takajalat pettää eikä se pääse hyppäämään, joten yritin estää koko yrityksen. Hieman olin myöhässä ja Mimmi pomppas sohvalle. Vähän kömpelösti hyppäsi vielä, mutta pääsi kuin pääsikin hyppäämään. Vitsi, että olin onnellinen kun se tuon pystyi tekemään. Antoi heti uskoa, että kyllä se kuntoon vielä saadaan.

Eilen töistä kotiin mennessä oli mukava kuulla ulko-ovella tuttu räksytys. Sitä ei nimittäin maanantaina kuulunut, mikä on tavattoman epänormaalia. Yleensä inhoon tuota räksytystä, mutta nyt se tuntui tosi kivalta. Kävely alkaa näyttää normaalilta, samaten venyttely. Sohvalle hyppely menee tosi kevyesti. Sitä en sitten tiedä kuinka järkevää sen on antaa hypellä... Myöskään ulkona olevat muutamat rappuset eivät aiheuta enää ongelmia. Syöminen sujuu vanhaan "hengittää ruuan sisään" - tyyliin. Kipeänä söi ihan hyvin, mutta näytti siltä, että oli jotenkin vaikeaa kun ei kroppa toiminut. Kaikin puolin näyttää nyt tosi hyvältä. Toivotaan, että pieni tulee kuntoon eikä mitään takapakkeja tule.

Ahneelle koiralle on kyllä niin ihanan helppo antaa lääkkeet. Tai sitten se johtuu siitä kun siitä ei tee mitään numeroa. Mimmi saa aamulla kaksi antibioottitabua ja 1,5 kipulääketabua, laitan ne muutaman kuivanappulan kanssa kämmenelle ja annan sen syödä siitä. Kun ei ahneena ehdi haistella eikä pureskella niin hyvin uppoo kaikki :-D

1 kommentti:

Miira kirjoitti...

Ihana kuulla, että Mimmi on parempi!!!!!