Gimman epikset ja vähän Mimminkin

Käytiin tänään Lapualla epävirallisissa agilitykisoissa Jennin ja Markon kanssa. Markon ja mun lapsukaiset olivat ihan ekaa kertaa kisoissa. Jännää!!

Möllirata oli 13 esteen rata. En aikoihin ole möllejä ollut katsomassa, mutta mun mielestä tuo ei ollut ihan maailman helpoin sellainen. Puomille oli vähän vino kulma ja mä tietty pelkäsin, että Gimma ei osaa mennä kun on vasta muutama toisto otettu koko puomia ja yleensä suorasta linjasta. Hyvin se sinne kuitenkin meni, vähän jänskätti alussa, mutta ei onneksi tipahtanut sieltä. Loppuun mentiin hitaasti mutta varmasti ;-). Puomin jälkeinen putki-hyppy-hyppy-putki meni aika kivasti. Seuraava hyppy oli mun mielestä vähän huonossa kulmassa, joten yritin korjata Gimman hyppylinjaa ja sain sen sillä ohjauksella hypystä ohi. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Tulos 5 ja toinen sija. Voiton vei velipoika Hertz :-). Täältä löytyy Gimman rata.

1-luokan radalla onnistuin sössimään heti alun. Piti kääntää koiraa niin sain sen menemään suoraan eteenpäin. Mun piti muka vekata siinä, mutta ei tuo mun ohjaus ollut vekkiä nähnytkään, joten ei ihme, että koira bongaa väärän esteen :-D. Jatkettiin kuitenkin (tietenkin) rataa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kepit oli aika hitaat verrattuna kotikeppeihin ja treenikentän keppeihin. Kuulinkin, että nuo ei olleet oikeat kisakepit vaan vanhan säännön mukaiset, pienemmällä välillä olevat, joten siihen nähden mun möllilapsonen meni ne hirmu hienosti! Keppien jälkeen takaakierrolla lähti lukemaan putkea, mutta tuli kiltisti mukaan kun huutelin sitä. Tällä radalla puomi oli jo paljon reippaampi, tosi kiva! Puomilta putkeen ja yritin jotain päällejuoksua seuraavalle hypylle, mutta eihän se sitä ollut! Olin ihan täysin Gimman hyppylinjalla ja just hypyn päällä häiriköin sitä, joten ei ihme, että rima tippuu... Ja sitten mä teen taas seuraavan putken jälkeisellä hypyllä mun perinteiset, käännän koiran ihan liian aikaisin ja kielto. Loppurata oli ihan kiva.

Sain jo palautetta, että pysähdyn joka kontaktille ja lähden koiran kanssa yhtä aikaa liikkeelle. Tästä sitten kootut selitykset (jotka koskaan ei ole kovin hyviä): en halua aina vedättää kontakteilla, ettei siitä tule Gimmalle toimintatapa. Pelkään siis, että ei mene enää itsenäisesti kontaktille, jos aina vedätän, näin olen onnistunut Mimmin kontaktit pilaamaan. Mutta joo, jatkossa pitää enemmän kiinnittää siihen huomiota, että en pysähdy itse ja sitten lähdetään yhtä aikaa liikkeelle. Tätä taasen vaikeuttaa se, että Gimman nenäkosketus on muuttunut silmien liikkeeksi ja mun on tosi vaikee hahmottaa milloin se tekee sen "jutun". Jenni onneksi sitten sanoi, että ei sitä enää välttämättä tarvitse vaatia, kunhan vaan menee alas asti ja vaikka on siinä pienen hetken ja sitten vapauttaa seuraavalle esteelle. Tämä oli kyllä helpottava tieto! Gimman 1-luokan rata löytyypi täältä.

Mimmin kanssa kisattiin lisästartti 1-luokan radalla ja varsinainen startti 2-3-luokan radalla. Päätavoitteena oli lähdössä paikalla pysyminen sekä puomin ja keinun kontaktien onnistuminen. Harmittavasti keinua ei ollut kummallakaan radalla eikä paikalla pysymistäkään voinut kunnolla treenata kun ei tarvinnut kovin kauaksi koiraa jättää. No mä sitten vähän provosoin Mimmiä nykimällä itse molemmilla radoilla, mutta ei se sieltä mihinkään lähtenyt :-D. Ehkä hyvä näin, mutta jotenkin olisin halunnut sen sinne päästä palauttamaan... Sössin keppien avokulman kun en ohjannut tarkasti. Aan jälkeisen hypyn otin tarkoituksella leikkaamalla, että saatiin sitäkin harjoitelluksi kisatilanteessa ja tämä meni ihan kamalan hienosti! Puomi hyvä, mutta ei pysähtynyt, joten palautin. Nyt en enää muista miten toinen puomi onnistui, palautuinko vai en, ei mitään hajua. (Mimmin ratoja ei otettu videolle.)

Ja sitten vuorossa oli 2-3-luokan rata, jossa Mimmi oli ainoa osallistuja :-D. Radalla oli vain kerran puomi ja kaksi kertaa kepit. Päätin, että jos ensimmäinen puomi menee huonosti niin teen oman radan ja menen toiseen kertaan puomin. No, ensimmäinen puomi ei ollut huono, mutta ei taaskaan pysähtynyt, joten palautin kontaktille. Ja sitten rata omiin nimiin niin, että päästiin toiseen kertaan puomille. Nyt vähän vauhti hidastui, mutta pysähtyi kontaktille ja lähti vasta mun luvasta. Hyvä hyvä!! Aiemmat puomit oli siis tosi vauhdikkaita, tuli selvästi kontaktille, mutta jatkoi ilman lupaa rataa. Tätä kun saa tarpeeksi tehdä niin helposti loikkaa koko ajan vaan ylempää ja ylempää. Siksi halusin nämä kisatreenit, että sinne pitää oikeesti jäädä odottamaan lupaa. En todellakaan usko, että karsinnoissa pysähtyy, mutta ehkä tämän seurauksena tulee kuitenkin tarpeeksi alas asti.

Seuraavat epikset on torstaina Vöyrillä ja sinne suuntaan jälleen kera Gimman ja Mimmin ellei ihan paska ilma ole.