Käväisin päiväseltään koko koiralauman kanssa Pirkkalassa moikkaamassa Mimmin kasvattajaa. Samalla nähtiin myös Tiinan kanssa pitkästä aikaa :-).
Milloinkohan Mimmi on tuolla viimeksi käynyt? Aiemmin käytiin aika useinkin kun mentiin Helsingin suuntaan kisaamaan ja Mimmin pepa heilui jo ennen kuin pääsi aidatulle pihalle ja se ihmeellinen ääni tuli jo ennen kuin näkyi ihmisiä :D. Nyt ei heilunut pepa ja kun pääsi aiadatulle pihalle niin hetken ihmetteli, että mikäs tämä paikka on. Tulihan se "juttelukin" sieltä lopulta ♥
Olen ollut kamalan laiska kirjoittamaan tänne asioita, mutta tämä on ehkä ihan pakko laittaa, että löytyy helposti. Toki facestakin löytyy, mutta on melko paljon vaikeammin löydettävissä.
Tämän vuoden alussa käytiin Daamin kanssa Vapun hyppytekniikkavalmennuksessa. Saatiin häneltä hyvät ohjeet
hyppytekniikkatreeneihin ja kehotuksen olla kisaamatta ennen kesää.
Kerrankin otin ohjeet tosissani ja olin kisaamatta Daamin kanssa ja
keskityttiin pääasiassa hyppytekniikkaan. Vähän ratatreeniäkin oli
mukana, mutta tehtiin ne matalilla rimoilla. Tässä vähän töksähtäen
editoitu video, missa näkyy marraskuun hyppytyyli ja sen jälkeen
toukokuun lopun kisaradan hyppytyyli. Kyllä kai tuo jo kesäksi lasketaan :-D. Mun mielestä hyppytekniikka on mennyt tosi paljon paremmaksi.
Daamihan oli noin 3v 2kk kun
osallistuttiin Vapun koulutukseen. Oli siis aika kauan saanut hypätä
omalla tyylillään. Vähän epäilin, että voiko sitä tekniikkaa enää non
"vanhalla" koiralla parantaa ja kyllä näköjään voi :-).
Ei tuosta enää ehkä mitään mahtavaa hyppääjää saada kun on kauan saanut
tehdä väärällä tekniikalla, mutta ainakin suunta on nyt oikea :-)
Iso kiitos tästä kehityksestä menee Merjalle, joka on jaksanut keksiä koko ajan erilaisia ja haastavampia treenejä :-). Ja niin siistiä, että mä olen pystynyt antamaan takaisin osaamistani agilityssa Merjalle hänelle vaikeissa jutuissa! Win-win situation :-)
Daami steriloitiin eilen ja leikkaus oli kuulemma mennyt oikein hyvin. Kertoivat, että urheilukoiria on hauska leikata kun ei läskiä ole ollenkaan tiellä, mutta tiukat lihakset sitten taas tuovat omat haasteet toimenpiteeseen.
Daamin luonnetta ihasteltiin ja ihmeteltiin. Se oli joka kerta heiluttanut häntäänsä kun sitä oli käyty katsomassa toipumistilassa. Ja varsinkin kun oli nimellä kutsuttu niin häntä oli viuhunut oikein kunnolla. Ihmettelivät tätä lähinnä siksi kun kaikki ovat Daamille ennestään outoja ihmisiä. Daamihan on just tuollainen, että rakastaa ihan kaikkia ihmisiä. Daami ♥
Daamia oli toipumistilassa peitelty täkkien alle, ettei tule kylmä. Aina kun kävivät tsekkaamassa niin Daami makoili tyytyväisenä täkkien päällä. Muutaman kerran olivat jaksaneet peitellä uudelleen, mutta sitten luovuttivat kun ei kerran anna niiden olla päällä. Oli siellä kuitenkin lämmitetty alusta, että kai se sitten oli Daamin mielestä ihan riittävä :-)
Kotona laitoin kans Daamin täkin alle, ettei tulisi vilu. Aika äkkiä se tosiaan sen heivas pois päältä. Ei vaikuttanut viluiselta niin en sitten edes yrittänyt peitellä uudelleen.
Tässä ollaan jo melko pirteänä. Toi verkkopuku on kyllä ihan mielettömän hyvä!
Sohvallekin yritettiin heti illalla hypätä ja sain estetyksi. Kunnes hetken päästä se olikin jo tuossa viereisellä sohvalla. Miten voi noin nopeasti koirat toipua?
Tämä on pakko kirjata muistiin! Eilen mitattiin huvin vuoksi Gimma ja Daami. Kumpaakaan en ole aikuisiässä mitannut.
Molemmille saatiin mitaksi pikkuisen vajaa 49 cm. Vierekkäin seistessä
Gimma kuitenkin on sentin (ellei jopa kaksikin) verran korkeampi. Tuo sama mitta johtunee
Gimman kohtuullisen ryhdittömästä seisomisesta ja Daamihan pönöttää
asennossa :-D. Eli Gimma on varmaankin oikeasti sen 50 cm, mitä olen olettanutkin.
Käytiin eilen Lagun kisoissa kokeilemassa onnea. Etukäteen jo toivoin, että nyt voisi se viimeinen (agility)nolla tulla, että päästäisiin eroon aikaisista herätyksistä. Niin vain se tuli sitten heti ensimmäisellä radalla ja vielä voiton kerta. Tuli vain kaksi tulosta ja toiseksi tulleella oli tuoleksena 5.
Tässä Daamin nousunolla:
Päivä piteni tuon seurauksesta aika lailla, mutta eipä tuo nyt pahasti haitannut. Oli paljon tuttuja ja aika meni kuin siivillä. Ja sain osallistua 1-luokan hyppärille Sarin Keikolla kun Sari itse loukkasi jalkansa. Ikinä en koiran kanssa ole mennyt enkä yleensäkään kelpien kanssa. Vähän ennen starttia vaihdettiin ohjaajaa ja kun Keiko starttasi vielä ekana niin ei tosiaan ollut aikaa tutustua sen kanssa ennen rataa. Rataan tutustumisen jälkeen Sari vaan antoi Keikoin mulle ja siinä me sitten oltiin menosssa radalla ja Keiko vaan katseli, että mihin se omistaja oikein lähti. Kun mentiin rata-alueelle niin sen olemus muuttui kokonaan: "Ai meeks mun kans agilityradalle? No, voin mä sitten sun kans leikkiä" :-D
Radalla oli yksi mun mielestä tosi paha kohta, jos ei saa koiraa kääntymään, oli nimittäin hypyltä aika tiukka käännös pussiin. Keiko on pitkäloikkainen koira ja sille pitää kertoa tosi ajoissa, että nyt käännytään. Enhän mä sitä osannut tehdä ja meni tosi pitkälle ohi pussin suun. En edes yrittänyt sitä laittaa pahasta kulmasta pussiin vaan otin tahallisen kiellon siinä kohden. Huikkasin kyllä tuomarille, että onpa aika paha kulma... En tommosta yleensä tee, mutta nyt se vaan tuli ulos suusta. Ehkä sillä oli jotain vaikutustakin kun kahden koiran jälkeen kulmaa vähän muutettiin ja saatiin mennä ottamaan rata uusiksi :-). Eikä tuollaisen kohdan huomaamista voi odottaa uusilta 1-luokkalaisilta!
Ensimmäisellä kerralla Keiko lopetti pujottelun kesken, en korjannut. Tuli vielä jonkun hypyn ohikin, enkä sitäkään korjannut. Ajattelin, että tyypille tulee parempi olo kun mennään rata sujuvasti eikä korjata ihan joka kohtaa. Toisella kerralla jälleen jätti viimeisen välin pujottelematta. Nyt korjasin vain sen viimeisen kepin. Muuten tosi sujuva rata, mutta ennen viimeistä hyppyä ehdin meittiä "sanonko hop vai eteen" ja sitten se oli jo mennyt viimeisen hypyn ohi ja kun yritin korjata niin hyppäs sen väärään suuntaan. Ei haittaa, oli ihan sairaan makeeta mennä. Kiitos Sari vielä :-)
Daamin 2-luokan starteista molemmista tuloksesi tuli hylly. Hyppäri oli ihan kivaa menoa, mutta karkas käsistä(!) ja irtosi vähän liikaa. Oletettavasti tuo irtoaminen johtui siitä, että lelu oli odottamassa kun lähti siihen suuntaan kovin määrätietoisesti. Agilityradalla yksi putken ohitus ja pujottelun alku oli jälleen ihan hukassa. Mutta ei ne radat nyt huonosti mennyt! Tästä on hyvä jatkaa :-)
