Daami kävi epiksissä :-)

Käytiin Daamin kanssa epiksissä Seinäjoella. Ilmoittauduttiin luokkaan supermölli ja sen säännöissä luki, että radalla on hyppyjä ja putkia. Minä tyhmä sitten ymmärsin tuon niin, että hyppy tarkoittaa hyppy-estettä, mutta se paikalla olleen tuomarin mukaan tarkoitti kaikkia esteitä, joissa koira hyppää. Onneksi sain ylipuhutuksi, että muuri vaihdetaan normaali hypyksi. Me ei sitä vielä olla menty kuin mini-korkeudella enkä halunnut ikäviä kokemuksia siitä. Koton sitten kysyin, että mitäpä täällä ollaan mieltä siitä, että rata pitää sisällään hyppyjä ja putkia. Samaa mieltä oltiin kuin tuomarikin :-P. Eli mun aivot toimii väärin :-D

Vähän jännitti etukäteen, miten Daami tekee rataa kun paikalla on niin paljon ihania ihmisiä ja koiria. Kyllähän se niille häntää heilutteli ja olisi halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta, mutta kun radalle mentiin niin ei se niitä enää muistanut. Mun pieni teki niin tosissaan töitä ♥

Mentiin sama rata kahteen kertaan. Ensimmäisellä radalla tuli melkein joka putkella kielto (vaikka tuloslapussa tuloksena olikin vain 5). Toisella radalla putket onnistui ihan kivasti, mutta pituudella sitten vähän käveltiin yli. Eipä sitäkään ole taidettu noin pitkänä vielä ottaa.

Voi että kun oli kiva olla "oikeissa" kisoissa Daamin kanssa. Alla Daamin jälkimmäinen rata.

Kivaa oli varsinkin siksi, että paikalla oli myös Daamin veli Jesperi ja sisko Luna. Ihana kolmikko ♥

Kuva: Katja Valkki. Vasemmalta oikealle: Daami, Jesperi ja Luna

Kuvaan viitaten, Lunan omistaja, Katja, houkutteli mut mukaan ja Facebookin kautta sitten yllytettiin vielä Jesperin omistaja, Mari, mukaan :-D. Oli kyllä tosi kiva nähdä Maria pitkästä aikaa ja tietenkin myös sisko-Sariakin :-)

Katjalla oli mukana myös borter Sini, jonka oli ilmoittanut yhteen kilpailevien starttiin. Stefan ja Johanna olivat myös tulleet paikalle ja Stefanin oli tarkoitus kisata Zalsan kanssa. Hänellä oli kuitenkin sen verran huono olo ja kysyikin, että haluaisinko minä mennä Zalsan kanssa. Eipä tässäkään paljon tarvinnut mua puhua ympäri kun jo lupasin. Zalsa on ihanan näpsäkkä kääpiösnautseri.

Nooh, mun "tutustuminen" Zalsaan oli sitä, että se katsoi Stefania koko ajan. Lelu ei kiinnostanut ollenkaan, mutta namin kävi kädestä ottamassa kunnes taas riensi oikean ihmisen luokse. Olin jo valmis luovuttamaan, mutta kun kerran oli jo ilmoitettu ja osallistumismaksu maksettu niin pakko kai se oli yrittää.

Rataan tutustuin aika lailla kuin olisin Mimmin kanssa ollut menossa. Närpiön murteen käskyt tuottivat eniten päänvaivaa, mutta yllättävän hyvin nekin sitten muistin. Mutta, takaisin aikaan ennen rataa. Tutustumisen jälkeen kävin hakemassa Zalsan Johannalta. Koira ei huomannut mua ollenkaan. Päätin saada sen huomion nameilla ja se jopa tepsi! Aluksi huutelin nimeä ja heti kun pää kääntyi niin kehut ja nami suuhun. Jossain vaiheessa Zalsa alkoi jo itse katsoa mua ja siitä kovat kehut ja nami jälleen suuhun. Onneksi mentiin radalle vasta jotain 5. tai 6. niin ehdin tuon kaiken tehdä. Se oli niin mun messissä kun marssittiin lähtöön ♥. Jälkeenpäin tajusin, että tuossa namin syötössä kehuin aina suomeksi. Eipä sillä näyttänyt väliä olevan kunhan kehu tulee tietyllä äänensävyllä ja siitä saa palkan :-D

Itse rata meni ihan sairaan hyvin. Lähdössä nousi kyllä seisomaan, mitä ei saisi tehdä, mutta en siihen puuttunut kun ajattelin, että sitten yhteys katkeaa. Puomilla Zalsa katseli vasemmalle, missä Stefan oli kuvaamassa ja puomin jälkeen olevalta pituudelta kääntyi myös vasemmalle. Mutta muuten rata meni niin hyvin! Siihen asti, kunnes mun jalat meni totaalisesti spagetiksi ja mä kaaduin. Ihana Zalsa ei tuossakaan vaiheessa lähtenyt katselemaan pappaa, vaan jäi odottamaan, että mä kampeen itseni ylös. Tehtiin nolla ja voitettiin! Ihan uskomatonta! Kiitos Stefan, oli ihan sairaan makee mennä tuollaisen sähikäisen kanssa ♥

Tässä mun ja Zalsan rata. Vink vink, saa nauraa :-DD. Kuinka hitaasti voi ihminen nousta kaatumisen jälkeen ylös?? Tässä yksi esimerkki siitä :-D