Matka Jannun kanssa meni hyvin kun se sai matkustaa Kelmi-äitinsä kainalossa viimeistä 15 km lukuunottamatta. Kelmi siis pääsi kotiin mun kyydissä samalla kun hain pennun.
Jannu on kyllä kotiutunut ihan hirmu hienosti. Kovasti se seuraa mua ihan joka paikkaan ja roikkuu housun lahkeissa tai villasukissa kiinni lähes jatkuvasti 😂. Isot koirat ei oikein arvosta, että meille tuli uusi asukas. Daami ei siedä ollenkaan ja on ottanut Jannun vastaan vielä vastentahtoisemmin kuin aikoinaan Hepun. Heppu taas on enemmän ihmeissään, että mikä ihme tämä pikku kirppu on. Ja se onkin todella pieni ja nämä isot koirat todellakin tuntuu tällä hetkellä ihan jättiläisiltä. Alla kuva, missä näkyy koko verrattuna mun 42-numeroiseen jalkaan. Ihan hirmu pieni, mutta äärettömän pippurinen 😍
Pienelle on myös mahdoton tehtävä päästä meidän kuistille omin avuin. Gimmalla ja Daamilla aikanaan ei ole ollut mitään ongelmaa tuossa, eikä toki Hepullakaan, mutta se olikin jo 13-viikkoinen meille tullessaan.
Kun kotiuduttiin niin täällä oli pikku pakkanen ja Jannu selkeästi paleli kun piti tarpeillaan käydä. Multa ei noin pienelle löydy mitään vaatetta, joten menin katsomaan, mitä löytyy Mustin ja Mirrin poistopöydiltä. Toppaloimet kaikki oli ihan liian isoja, mutta kiva villapaita kuitenkin löydettiin 😊. Daamille aikoinaan kudoin villapaidan, mutta se on aivan liian iso Jannulle ja muutenkaan se ei ehkä poikakoiralle sovi kun on kovin pitkä vatsakappale. Seuraava koko, mitä itseltä löytyy on 40cm, mutta onneksi saatiin jo tarjous, että saadaan lainaksi välimallin vaatteita niin ei tarvitse ihan joka kokoa ostaa. Tää villapaita oli kyllä tosi edullinen kun oli tarjouksessa, vaikka ei se oikea hintakaan nyt mikään paha ollut. Hinta oli siis 9,90€ ja nyt alennuksessa 6,90€.
On taas ollut tosi vaikea tottua siihen miten usein tuollainen pikkuinen pitää viedä ulos, ettei asioita tehdä sisälle. Nyt siihenkin on alkanut löytyä kiva rytmi, mutta toki silti pikku pissoja on välillä sisällekin tullut. Kakkaamiset osaan jo aika kivasti ennakoida. Ei ole hätä heti ruuan jälkeen vaan vasta noin tunnin päästä.
Jannu-nimeä on kovasti asennettu pentuun ja se on oppinut sen kyllä ihan älyttömän nopeasti. Ihan muutaman kehun ja namin jälkeen se heti nimen kuullessaan skarppaa ja kun toisen kerran kutsuin Jannu-nimellä niin tulee miljoonaa mun luo häntä vipattaen. On tuo vaan kyllä niin hellunen 💓
Keskiviikkona käytiin mun äidin luona kylässä. Halusin, että äiti näkee Jannun ihan pikkuisena, että se uskoo mun sanoja älyttömän pienestä pennusta 😃 . Siellä Jannu rauhoittui ensimmäistä kertaa mun syllin ja nukahti siihen 💓
Pieniä virityksiä on joutunut kotiin tekemään kun meidän koiraportit ei tuota pitele vaan se pääsee niiden pystyjuttujen välistä läpi 😲. Onneksi oli vanhat "kourut" kompostikehikon palasille kolmessa ovaessa, joten ne otettiin nyt uudelleen käyttöön. Olohuoneen oviaukkoon piti tehdä pieni viritys, joka ainakin toistaiseksi on toiminut. Toivottavasti pian päästään noista ärsyttävistä virityksistä eroon ja pärjätään normaaleilla porteilla niin elämä helpottuu hurjasti. Vähän piti myös tuota viihdepuolta eristää olohuoneessa kun liian paljon kiinnosti kaikki siellä olevat johdot...
Meille tuli pikkuisen lunta, joka toki suli lähes samantien pois. Ensimmäinen kosketus kuitenkin lumeen tuli pikku Jannulle.
Hirmu kiva pieni kaveri tämä on ja kun vielä saadaan ns. talon tavoille niin alkaa varmasti taas elämä sujua mukavasti. Pikkuisen pitää kaverin kasvaa ennen kuin uskallan sen ottaa lenkille noiden isojen kanssa. Nyt kokoero on vähän liian iso niin en uskalla riskeerata, että pieni jää isompien jalkoihin. Uskon myös, että kunhan Jannu pääsee yhteislenkeille mukaan niin näillä kaikilla alkaa synkata paljon paremmin. Sisällä on aina vähän eri juttu kuin ulkona. Olen yrittänyt ottaa kimppakuvaa, missä näkyisi noiden kokoero, mutta en ole sellaista onnistunut ottamaan. Ainakaan julkaisukelpoista sellaista.
Pissatessa Jannu on jo nostanut toista jalkaa 😲. Meillä oli pakkasta parina yönä kun Jannu tänne saapui ja oletinkin, että nostaa jalkaa vaan sen takia, että sillä on kylmä. Nyt kun on vähän lämmennyt, eikä Jannu näytä ollenkaan viluistelta, on se silti monta kertaa jo nostanut koipeansa. Sellainen tyttömäinen nosto, mutta silti mun mielestä aika yllättävän nuorena. Tuleekohan siitä joku macho-mies? Vai onkohan se jo sellainen? 😂
Kaiken kaikkiaan meillä on sujunut oikein hyvin ja kirjoittelen (toivottavasti) kuulumisista lisää vielä myöhemmin 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti